Browsing by Subject "tienrakennus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Koskenmaa, E. J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1938)
  • Koskenmaa, E. J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Simola, Erkki J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Haarlaa, Rihko (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Ahola, V. K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1939)
  • Saarilahti, Martti (Suomen metsätieteellinen seura, 1978)
  • Simola, Erkki J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Ojanen, Pekka; Kilpeläinen, Jarmo; Reinikainen, Satu-Pia (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 41/2006
    Tämä tutkimusraportti tehtiin osana Interreg-ohjelmaan kuuluvaa ECOINFO II -lähialueyhteistyöhanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lainsäädännöllisiä edellytyksiä edistää metsäteollisuuden ja energiantuotannon sivutuotteiden hyödyntämistä tierakentamisessa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti ajankohtaiset asiaan liittyvät muutokset kansallisessa ja Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä. Raportin alussa luodaan katsaus Euroopan unionin ja kansallisen tason ohjelmiin ja strategioihin sekä tämänhetkisen lainsäädännön säädöksiin, joilla ohjataan teollisuuden sivutuotteiden hyötykäyttöä maarakentamisessa. Lisäksi arvioidaan lainsäädännön kehittämistarpeita ja meneillään olevia kehityshankkeita. Tällä hetkellä merkittävin muutos on vuoden 2006 keväällä voimaan astuva valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa. Uudet EU-tason strategiat ja jätepuitedirektiivin uudistaminen vaikuttavat lähivuosina myös kansallisen lainsäädäntöön. Uudessa asetuksessa säädetään tietyille sivutuotelajeille sovellettavan ympäristölupamenettelyn korvaavan ilmoitusmenettelyn ehdoista. Asetuksessa määritetään muiden muassa sivutuotteiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuksien ja liukoisuuksien raja-arvot sekä laadunhallinnalle asetettavat vaatimukset. Jatkossa asetuksen piiriin voidaan mahdollisesti ottaa uusia jätejakeita ja käyttökohteita.
  • Rytkölä, Heikki (Kainuun ympäristökeskus, 2006)
    KAIra 5/2006
    Ihminen on aina liikkunut Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä mannerjään väistyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Esihistorialliset löydöt osoittavat, että kauppaa on käyty hyvinkin kaukaisten alueiden ja maanselän jakaman ja merien rajaaman alueen välillä. Historiallisella ajalla kaupan luonne muuttui ja monipuolistui. Täällä liikkuivat muun muassa saamelaiset, karjalaiset, hämäläiset, savolaiset ja norjalaiset. Vuosisatojen kuluessa eri etupiirit jakoivat alueen, mutta kauppa jatkui. Joskus edes sotakaan ei katkaissut vuorovaikutusta karjalaisten ja Ruotsin valtakunnan itäosan välillä. Liikuttiin kesällä ja talvella, mutta kulkuväylät noudattivat suunnilleen samoja reittejä. Väylien ja kulkuneuvojen muutokset olivat hitaita. Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuonna 1809 oli hallinnollisesti tärkeää selvittää muun muassa Kainuun ja Venäjän Karjalan liikenneyhteydet. 1830-luvulta alkaen koettiin näillä alueilla maanselän molemmin puolin pahoja katovuosia. Oulun maaherran aloitteesta syntyi ajatus rakentaa maantie Vienan Kemiin. Uudelleen tämä ajatus nousi esiin 1850-luvulla. Perusteelliset selvitykset, joita käsiteltiin Helsinkiä ja Pietaria myöten eivät johtaneet kuitenkaan merkittäviin tuloksiin. Kulkuneuvot ja liikennereitit kehittyivät muualla nopeasti ja nuo syrjäiset seudut kyettiin huoltamaan ilman merkittäviä liikenteellisiä parannuksia. Venäjän vallankumous ja kansalaissota katkaisivat ikimuistoiset yhteydet. Nyt liikenne on alkanut uudelleen täysin muuttuneissa oloissa ja aivan uusin välinein. Ihmiset, tavarat ja kulttuurivaikutteet liikkuvat kuten vuosituhansia sitten.