Tutkielma tarkastelee sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyviä odotuksia. Työ on tapaustutkimus, jossa tutkitaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanketta Apottia. Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen, Kauniaisen, Tuusulan ja Keravan yhteinen tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanke, jossa hankitaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä sekä uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjä. Tutkielmassa Apotin hankkimaa tietojärjestelmää lähestytään dataintensiivisenä teknologiana. Apotti-hanke liitetään osaksi terveyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan datafikaatiota, eli sosiaalisen elämän muuntamista digitaaliseksi ja vertailukelpoiseksi dataksi. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään tieteen- ja teknologiantutkimuksen teknologian sosiaalisen muotoutumisen näkökulmaa sekä odotusten sosiologiaa. Odotusten sosiologiaa hyödyntämällä työssä tutkitaan Apottiin liittyviä kollektiivisia odotuksia. Odotusten sosiologian mukaan julkilausutut kollektiiviset odotukset ohjaavat teknologian suunnittelua sekä teknologista toimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten Apotti-hankkeessa hankittavan uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä yhteiskuntaa. Tutkielman aineistona toimii haastattelu- ja asiakirja-aineisto. Haastatteluaineisto koostuu viiden Apotissa pitkään työskennelleen sosiaali-, terveys- ja IT-alan asiantuntijan haastattelusta. Asiakirja-aineisto on koottu Apotin julkaisemista uutiskirjeistä, tiedotteista, blogeista ja videoista sekä hankkeeseen liittyvistä julkisista asiakirjoista. Aineistojen pohjalta on muodostettu kuvaus Apotti-hankkeen kulusta ensimmäiseen käyttöönottoon asti. Haastatteluaineistolle on tehty temaattinen analyysi, jonka pohjalta tarkastellaan Apotti-järjestelmään liittyviä odotuksia haastattelu- ja asiakirja-aineistoa hyödyntäen. Työssä havaitaan Apottiin liittyvän julkiseen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan suoraan kytkeytyviä sekä muita yhteiskunnallisia ja taloudellisia odotuksia. Apotin järjestelmähankintaan liittyy odotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmämarkkinoiden uudistamisesta. Tietojärjestelmämarkkinoihin liittyvät odotukset kytkeytyvät koettuihin epäonnistumisiin aiemmissa tietojärjestelmähankinnoissa, ja Apotin järjestelmähankinnalla tavoitellaan tietojärjestelmämarkkinoiden parantamista. Uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtä ohjaamalla työntekijöiden työskentelyä sekä yhtenäistämällä järjestelmää käyttävien yksiköiden toimintatapoja. Asiakkaiden ja potilaiden odotetaan saavan uudesta järjestelmästä parempia mahdollisuuksia omahoitoonsa. Samalla järjestelmästä saatavan datan avulla odotetaan voitavan puuttua ennakoivasti ihmisten kohtaamiin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Apotissa odotetaan myös, että uuden järjestelmän myötä tutkijat ja sosiaali- ja terveysalan yritykset voivat kiinnittyä kiinteämmin osaksi julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uudesta järjestelmästä odotetaan saatavan enemmän ja parempaa dataa tutkimuskäyttöön, ja järjestelmän odotetaan tuovan uusia tapoja kerätä tutkimusdataa. Apotin ympärille rakennetaan yritysekosysteemiä, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan startup-yritykset halutaan integroida osaksi uutta Apotti-järjestelmää. Tutkielma osoittaa dataintensiivisten teknologioihin liittyvien odotusten muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja tavoitteenasetteluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon työn ja asiakkuuksien odotetaan muuttuvan dataintensiivisten teknologioiden myötä. Näiden odotusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa, sillä asiakkaat ja työntekijät voivat käyttää teknologioita eri tavoilla kuin on suunniteltu. Odotusten sosiologian näkökulmasta teknologian käyttöönoton onnistumiseksi loppukäyttäjät pyritään puhumaan kollektiivisten odotusten avulla teknologian puolelle ja käyttämään teknologiaa halutuilla tavoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataintensiivisten teknologioiden käyttöä oikeutetaan eri tavoin, eivätkä kaikki tavoitteenasettelut liity sosiaali- ja terveydenhuollon ydintoimintojen parantamiseen. Tutkielmassa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon datafikaation tutkimuksen tulisi tarkastella ja arvioida julkisen sektorin dataintensiivisiin teknologioihin liittyviä tavoitteita, ja pohtia, mikä on kaikkien kansalaisten etua ajavien tavoitteiden rooli dataintensiivisten teknologioiden aikakaudella. Tutkielman lopuksi arvioidaan odotusten sosiologian näkökulman hyödyllisyyttä yhteiskunnan datafikaation ja Apotin kaltaisten sosioteknisten muutosten tutkimuksessa.

Syövän yleisyydestä johtuen sen ennaltaehkäisyyn, hoitamiseen ja hoitojen toteuttamiseen kehitetään jatkuvasti uusia menetelmiä. Terveydenhuoltoa pyritään tehostamaan teknologisilla ratkaisuilla, ja potilaita aktivoidaan omahoitoon. Tiedon kerääminen potilailta mahdollistaa yksilöllisen hoidon, jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä oireita aiempaa paremmin. Syöpäpotilaan digitaalisen oireraportoinnin välineen, Noonan, luvataan olevan kokonaisvaltaisesti hyödyksi syöpähoidoissa: ongelmien ennaltaehkäisyn lisäksi sairaanhoitajan ja lääkärin aikaa säästyy sovelluksen hoitaessa osan työtehtävistä ja potilaat säilyttävät turvallisuudentunteensa saadessaan yhteyden hoitoyksikköönsä. Noona-sovellus syntyi julkisen sairaalan ja start up -yrityksen yhteistyönä. Noonan avulla digikytketty potilas tuottaa sairaudestaan tietoa, joka kiinnostaa toimijoita niin syöpätutkimuksen kuin kaupallisen lääkekehityksenkin piirissä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä Noonan käyttäjät sovellukselle antavat. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaista työtä potilas sovelluksen kautta tekee ja miten se vaikuttaa muiden toimijoiden tekemään työhön. Tutkimuksen aineisto koostuu potilaiden kirjoituksista, hoitotyöntekijöiden haastatteluista, yrityksen markkinointimateriaaleista sekä digitaalista oireraportointia tai Noonaa käsittelevistä mediateksteistä ja dokumenteista. Aineistonkeruu aloitettiin potilaiden kirjoitusten keräämisellä. Pian selvisi, että sovelluksen käyttö ei ollut levinnyt odotetusti, minkä seurauksena tutkimusasetelmaa muutettiin monia tutkimussijainteja kattavaksi tapaustutkimukseksi. Oireseurantaa osana syöpähoidon järjestämistä lähestytään yhteistuotannon näkökulmasta. Sosiaalisten maailmojen tutkimusperinne antaa välineitä monitoimijaisen areenan tarkasteluun. Abduktiivista sisällönanalyysiä on ohjannut digikytketyn potilaan ja potilaan työn käsitteet. Tutkielman tuloksina esitetään, että eri toimijoiden näkemykset sovelluksesta eivät asetu saumattomasti yhteen. Syöpäpotilaan, sairaanhoitajan, lääkärin ja yrityksen edustajan rakentamat representaatiot sovellukselle ovat hyvin erilaisia. Tehokkaan tiedonkeruun representaatio vaikuttaa onnistuvan parhaiten vakuuttamaan syöpätutkimukseen osallistuvat toimijat sovelluksen käytön hyödyllisyydestä. Julkisen sairaalan digikytketyt potilaat ja sairaanhoitajat mahdollistavat tiedonkeruun, ja yksityinen yritys voi myydä tietoa lääketeollisuudelle. Sovellus ei tuota luvattua helpotusta yhteydenpitoon kaikkien potilaiden kohdalla, mutta potilas osallistuu sovelluksen kautta oman hoitonsa järjestämiseen tekemällä luokittelu- ja raportointityötä. Hoitotyötä tekeville sovellus näyttäytyy usein kuormittavana lisätyökaluna. Digikytketty syöpäpotilas pyrkii mahdollistamaan oman hoitonsa asettumalla hänelle tarjottuun rakentavan yhteistuottajan rooliin.  Syöpähoidoissa vuorovaikutussuhde rakentuu ensisijaisesti potilaan ja sairaanhoitajan välille, ja positiivisen suhteen luominen edellyttää osapuolilta tunnetyön tekemistä. Sairaanhoitaja toimii välikätenä apua tarvitsevien potilaiden ja kiireisten lääkärien välissä, mihin Noonan on esitetty tarjoavan tukea. Sovelluksella pyritäänkin korvaamaan syöpähoidoissa tehtävää tunnetyötä, mutta Noonalle asetettu pyrkimys rakentaa kumppanuutta hoitoyksikön ja potilaan välillä epäonnistuu. Noona on lähinnä fyysisten oireiden raportointiin ja niistä kootun tietopankin kokoamiseen tarkoitettu digitaalinen työkalu, joka tuottaa hyötyä enemmän markkinatoimijoille kuin hoitojärjestelmälle. Tunnetyön huomioiminen ja siihen resurssien kohdentaminen voisi parantaa syöpähoitoja kokonaisvaltaisemmin kuin teknologinen instrumentti. Syöpätutkimuksen ja -innovaatioiden tulisi palvella syöpähoitojen ja terveydenhuollon ensisijaista käyttäjää, potilasta.