Browsing by Subject "tieteiskirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Poutanen, Timo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.
  • Dookie, Gyan (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.
  • Kortekallio, Kaisa Johanna (2016)
    Artikkeli johdattaa tieteisfiktion ja realismin suhteisiin. Se esittää, että tieteisfiktiivisten kertomusten vaikuttavuus nojaa yleensä realistisen kerronnan keinoihin, mutta käyttää niitä tavoilla jotka vieraannuttavat lukijan arkitodellisuudesta.
  • Heinonen, Paju (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee posthumanistisia kehoja Kim Stanley Robinsonin romaanissa 2312. Työssä tutkitaan, kuinka kirjailija rakentaa erilaisten kehojen kuvauksia ja kuinka nämä kuvaukset heijastavat posthumanistisen teorian käsityksiä kehoista, kehojen välisistä suhteista ja kehojen rajoista. Tutkielmassa lähestytään aihetta monitieteisestä näkökulmasta. Kirjallisen analyysin tukena on käytetty posthumanistisen teorian lisäksi tieteentutkimuksen, antropologian, sosiologian, maantieteen, feministisen tutkimuksen sekä kriittisen vammaistutkimuksen tutkimussuuntiin pohjautuvaa aineistoa. Toinen luku käsittelee ihmiskehojen kuvausta romaanissa. Maapallon ulkopuolisissa yhteisöissä on kehittynyt uudenlainen normatiivinen kehonkuva, johon liittyy voimakas kehon muokkaus erilaisten bioteknologioiden avulla. Yksi tarinan päähenkilöistä, Swan Er Hong, muokkaa kehoaan normien vastaisesti ihmisyyden ja hirviömäisyyden rajoilla. Kolmas luku käsittelee eläinten kehoja sekä synteettisten elämänmuotojen kehoja. Näiden kehojen rajojen ja suhteiden määrittely romaanissa osaltaan muodostaa ihmiskehojen ja ihmisyyden rajoja ja osoittaa rajausten keinotekoisen luonteen. Neljäs luku käsittelee kehojen liikettä tilassa. Robinsonin teoksessa kehollinen toiminta näyttäytyy tapana tuottaa luonnon kokemusta, ja luonto puolestaan muodostuu lähinnä ihmisen kehollisen toiminnan merkityksistä erilaisissa ympäristöissä. Tämän lisäksi eläinpopulaatioiden itseohjautuva liike on erottamaton osa ihmisten ja eläinten suhteita. Robinson kuvaa teoksessaan tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa ihmisen, eläinten ja ei-biologisen elämän väliset rajat ovat muutoksen tilassa. Teos näyttää, kuinka ihminen lajina on samanaikaisesti erottamattomasti liitoksissa muihin eläinlajeihin, avustaviin teknologioihin ja ympäristöönsä. Tämä yhteys ilmenee teoksessa kahtena erilaisena ihmiskäsityksenä: näkemyksenä ihmisistä tiukasti säännellyn ihmiskehon rajojen ylittäjinä sekä näkemyksenä ihmisistä monimutkaisesti rakentuvina kehollisina olioina, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja toisten elämänmuotojen kanssa. Robinson esittää romaanissaan mahdollisia tapoja muuttaa nykyisiä ihmisten ja muiden olioiden välisiä suhteita vähemmän tuhoisiksi, ja nostaa esille kysymyksiä valistuksen filosofiaan perustuvien hierarkioiden oikeutuksesta.
  • Jaatinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee erilaisuuden hyväksymisen teemaa kahdessa tieteisromaanissa, Ursula K. Le Guinin Pimeyden vasemmassa kädessä ja Becky Chambersin The Long Way to a Small Angry Planetissä. Molemmat romaanit käsittelevät ihmisten ja avaruusolioiden välisiä suhteita, ja keskityn tarkastelemaan miten romaanien eri hahmot kokevat toisensa hyvin erilaisiksi, mutta siitä huolimatta pystyvät hyväksymään toisensa. Keskityn erityisesti sukupuolen muodostamaan erilaisuuteen. Pohdin myös tämänlaisen kerronnan vaikutusta lukijoihin ja heidän suhtautumiseensa erilaisuuteen. Käytän analyysissäni narratologista sekä feminististä kirjallisuudentutkimuksen teoriaa. Analyysissäni osoitan ensin, että tieteiskirjallisuus on erityisen tehokas kirjallisuuden tyylilaji saamaan lukijat näkemään tuttuja ideoita uusilla tavoilla. Seuraavaksi osoitan, että romaanien hahmot kokevat toisensa erilaisiksi ja etenkin ihmishahmot ilmaisevat, että avaruusoliohahmot ovat heille toisenlaisia ja kummallisia. Romaanien avaruusolioilla ei ole sukupuolta ollenkaan; he vaihtavat sukupuoltaan elämänsä aikana ja käyttävät pronomineja binääristen englanninkielisten he ja she ulkopuolelta. Tutkielmani kuitenkin osoittaa, että romaanien hahmot pystyvät siitä huolimatta hyväksymään toisensa. Osoitan narratologisen teorian avulla, että lukijat saavat tämän kuvan hahmoista heidän ajatustensa, puheensa ja käytöksensä perusteella. Tämänlainen hyväksyminen johtaa hahmojen mahdollisuuteen muodostaa suhteita toistensa kanssa sekä romaanien yleiseen positiivisuuteen. Analyysissäni myös tarkastelen, miten nämä romaanit ja kirjallisuus yleisesti pystyvät mahdollisesti muuttamaan lukijoiden mielipiteitä, asenteita ja jopa käytöstä. Osoitan, että kirjallisuus pystyy luultavasti muuttamaan lukijoita tällä tavalla, koska romaanit aktivoivat ja päivittävät skeemoja eli mielen malleja maailmasta. Kirjallisuus, jossa on hahmoja, pystyy myös käsittelemään asioita monitahoisemmin kuin muut tekstit sekä mahdollistamaan lukijan kuvittelemaan itsensä hahmon tilalle, mikä voi avata lukijan silmät uusille tavoille katsoa maailmaa ja ihmisiä ympärillään. Nämä romaanit myös esittävät sukupuolen käsitteen tavalla, joka haastaa yhteiskunnassamme tavallisen käsityksen binäärisestä sukupuoli-identiteetistä, ja näin kutsuvat lukijoita asennoitumaan sukupuoleen eri tavalla kuin mihin he ovat todennäköisesti tottuneet. Tutkielmastani käy ilmi, että romaaneissa esiintyvä positiivinen kuvaus asenteista toisenlaisuuteen osoittaa lukijoille, että erilaisuuden hyväksyminen johtaa positiivisiin seuraamuksiin. Täten romaanit mahdollisesti kannustavat lukijoita hyväksymään erilaisuuden, jonka he kohtaavat omassa elämässään.
  • Koski, Satu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee eksplikointia englannista suomeen käännetyssä tieteiskirjallisuudessa. Lähtökohtana on selvittää, esiintyykö sitä merkittävän paljon. Lisäksi selvitän, miten eksplikointi vaikuttaa käännöksen luonteeseen nimenomaan tieteiskirjallisena teoksena. Tutkimukseni koostuu 8 englannista suomeen 2010-luvulla käännetystä kirjasta, joista vertailen noin yhtä lukua alkuperäistä tekstiä ja sen käännöstä. Tutkimukseni teoriataustana toimii Shoshana Blum-Kulkan jaottelu koheesion ja koherenssin eksplikointiin, johon yhdistän tarkentavia kategorioita Antoine Bermanin 12 deforming tendencies –teoriasta. Koheesion eksplikoinnin alle erottelen Bermanin kategorioita lainaten järkeistämisen, eli esimerkiksi välimerkkien muutokset, sekä selventämisen, eli esimerkiksi termien auki selittämisen. Koherenssin alle erottelen sisällöllisen ja määrällisen köyhtymisen, esimerkiksi synonymian poiston tai viittaukset reaalimaailmaan, sekä pidentymisen, jolla viittaan sisältöön, joka on lisätty käännöksen ilman minkäänlaista ärsykettä alkutekstissä. Tutkimukseni lopputulos on, että eksplikointia löytyi käännöksistä oletettua vähemmän. Odotetusti kuitenkin myös jopa välimerkkien muutoksilla voi olla vaikutusta teoksen tieteiskirjalliseen luonteeseen. Selittävä käännös saattaa muun muassa päättää lukijan puolesta jotain teoksen fiktiivisestä maailmasta, jonka alkuteksti jättää lukijan mielikuvituksen varaan. Totean eksplikoinnilla olevan myös vaikutusta esimerkiksi kognitiiviseen vieraannuttamiseen, joka on tieteiskirjallisuudelle varsin keskeinen ominaisuus. Tieteiskirjallisuutta käännettäessä olisi siis käytettävä eksplikointia muuhun kääntämiseen verrattuna harkitummin.
  • Suoranta, Eero (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan kulttuurivallankumouksen, fanatismin ja rationaalisuuden roolia Liu Cixinin tieteisromaanissa Santi (englanniksi The Three-Body Problem). Sen tavoitteena on selvittää, miten romaani kuvaa kulttuurivallankumousta ja sen suhdetta Mao Zedongin jälkeiseen aikakauteen Kiinan historiassa, miten se käsittelee fanatismin ja rationaalisuuden välistä suhdetta sekä millaisina se esittää ihmiskunnan mahdollisuudet välttyä tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukseen verrattavissa olevalta väkivallalta ja siitä mahdollisesti seuraavalta ihmislajin tuhoutumiselta. Tutkielmassa hyödynnetään Max Horkheimerin ja Theodor Adornon valistuskriittistä ajattelua sekä pyritään sijoittamaan romaani kiinalaisen modernin ja kulttuurivallankumouksen jälkeisen kirjallisuuden kontekstiin. Tutkielman kannalta oleellisia kirjallisuushistoriallisia käsitteitä ovat ”arpikirjallisuus” (shanghen wenxue), ”juuria etsivä kirjallisuus” (xungen wenxue) sekä Yibing Huangin teoria ”kulttuurillisesta äpäryydestä” (cultural bastardy). Tutkielman teoriaosuudessa käydään myös läpi vuoden 1989 jälkeisen kiinalaisen tieteiskirjallisuuden suhdetta valistusajatteluun sekä kulttuurivallankumouksen perintöön. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka Santi arpikirjallisuuden tavoin tuomitsee kulttuurivallankumouksen aikaisen fanatismin sekä asettaa sen aluksi vastakkain tieteellisen ajattelun ja rationaalisuuden kanssa, romaani myös kyseenalaistaa useilla tavoilla sekä tämän vastakkainasettelun että ajatuksen kulttuurivallankumouksen loppumisesta mahdollisuutena käynnistää uudelleen valistusajatteluun perustava kiinalainen modernisaatioprojekti. Selvin esimerkki rationaalisuuden ja fanatismin yhteennivoutumisesta romaanissa on sen toinen päähenkilö Ye Wenjie, joka haluaa estää väkivallan ja tuhon kierteen jatkumisen mutta ilmentää samalla kulttuurivallankumouksen perintöä pyrkimyksellään luoda ihmiskunnan uudelleen, mikä myös tekee hänestä esimerkin Yibing Huangin tarkoittamasta ”kulttuurillisesta äpärästä”. Kuvaamalla ympäristön tuhoamista ja ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa romaani myös havainnollistaa, kuinka rationaalisuus alentaa sekä luonnon että ihmiset tiedon kohteiksi ja luo näin perustan ympäristöä tuhoaville, epäinhimillisille ja alistaville toimintatavoille. Vaikka romaani hyväksyy valitusajatteluun kuuluvan oletuksen siitä, että maailmankaikkeus on teoriassa täysin ihmismielen ymmärrettävissä, se suhtautuu epäilevästi ihmiskunnan mahdollisuuksiin käyttää tieteellistä tietoa hallitakseen omaa kohtaloaan. Romaanin kaksi viimeistä lukua jättävät kuitenkin avoimeksi, pystyykö ihmiskunta lopulta luomaan uuden vaihtoehdon valistusajattelun sisältämälle instrumentaaliselle rationaalisuudelle, mikä puolestaan mahdollistaisi väkivaltaan ja ihmiskunnan tuhoon johtavan kehityskulun pysäyttämisen. Tutkielman johtopäätös on, että pohjimmiltaan Santi on varoittava kertomus, joka nostaa esiin sekä fanatismin että rationaalisuuden sisältämän vaaran ihmislajin selviytymiselle mutta samalla kannustaa olemaan menettämättä toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen suhteen.
  • Kortekallio, Kaisa (2020)
    Suomen tieteiskirjoittajien yhdistyksen lehdessä julkaistu teksti esittelee uuskumman kirjallisuuden tutkimusta ja kertoo, minkä sen piirteiden katsotaan edistävän ymmärrystä ekologisten järjestelmien epävakaudesta.
  • Aalto, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee fiktiivisiä mieliä, niiden esittämistä ja rakentumista. Jotta voimme ymmärtää miten oma mielemme ja ajattelumme toimii, yksi tapa tehdä näin on verrata sitä vähemmän tyypilliseen ihmismieleen tai johonkin täysin erilaiseen, kuten tekoälyn mieleen. Tutkimusaineistonani on Catherynne M. Valenten Silently and Very Fast ja Mark Haddonin The Curious Incident of the Dog in the Night-Time (Yöllisen koiran merkillinen tapaus) -tekstit. Kummankin tarinan päähenkilöt ovat kuvauksia epätavanomaisista kuvitteellisista mielistä, sillä Elefsis on älykäs kone ja Christopher on ihminen, jonka mieli edustaa autismin kirjoa ja toimii neurologisesti poikkeavalla tavalla. Tavoitteenani on tutkia miten tekoälyn ja ihmisen esittäminen näissä teksteissä eroavat toisistaan, miten heidän mielensä on rakennettu ja millaisia ainutlaatuisia piirteitä Elefsiksen konemieli ja Christopherin ihmismieli omaavat. Tutkielmassani käsittelen tekstejä narratiivisen teorian ja kirjallisuuteen liittyvien konventioiden näkökulmasta. Teoriaosuudessa keskityn siis fiktiivisten mielten, kognitiivisen kulttuurintutkimuksen ja tieteiskirjallisuuden tutkimuksiin. Käsittelen myös lyhyesti oikeista mielistä tehtyjä tutkimuksia kuten Simon Baron-Cohenin mielenteoriaa (Theory of Mind), sillä lukijan täytyy osata lukea oikeita ihmismieliä voidakseen hahmottaa miten fiktiiviset mielet rakentuvat. Hahmojen tarkemmassa analyysissa tarkastelun kohteina ovat tunteet, koneen ja ihmisen välinen yhteys, tarinankerrontakyky, mielikuvitus, metaforinen kieli, kehonkielen ja ilmeiden tulkitseminen sekä mielenteoria. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kun päähenkilöiden mielet eivät toimi perinteisellä tavalla, mihin lukija on tottunut, se nostaa esiin kysymyksiä siitä, minkä me koemme olevan tavanomaisia piirteitä ihmisille ja koneille ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkielmani osoittaa, että omalaatuinen kerronnan tyyli ohjaa lukijaa käyttämään omaa mielenteoriaansa ja tarjoaa syvällisen käsityksen fiktiivisestä tietoisuudesta. Epätavallinen kerronta auttaa lukijaa kyseenalaistamaan sitä, mitä ihmisen tietoisuuden ja käyttäytymisen piirteitä hän piti itsestään selvinä.
  • Merikallio, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani tarkastelee sukupuolen representaatiota Ursula K. Le Guinin romaanissa The Left Hand of Darkness (1969) ja Kalevi Nyytäjän suomennoksessa Pimeyden vasen käsi (1976). Se keskittyy romaanissa usein esiintyviin sukupuolidiskursseihin, jotka ovat teeman kannalta keskeisessä asemassa. The Left Hand of Darkness on palkittu scifi-romaani, jota pidetään yhtenä tieteiskirjallisuuden klassikoista. Le Guin käsitteli kirjoissaan ensimmäisten joukossa sukupuolta eksplisiittisenä teemana. Käsittelen tutkielmassani eri luentatapoja, joita sukupuolen representaatio ja binääriset sukupuolidiskurssit voivat mahdollistaa. Mitä sukupuolidiskursseja lähtö- ja kohdetekstistä voi löytää? Muuttuvatko nämä diskurssit kerronnan edistyessä? Kuinka ne vaikuttavat sukupuolen representaation kokonaiskuvaan romaanissa? Käytän Judith Butlerin feminististä teoriaa analysoidessani tekstien tarjoamia diskursseja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat sukupuolen representaatioon. Tarkastelen romaania Butlerin performanssiteorian valossa, jonka mukaan sukupuoli tuotetaan diskursiivisesti. Lähtökohtani on Butlerin käsitys siitä, kuinka sukupuolihegemonian sisällä voi tuottaa kumouksellisia tulkintoja käyttämällä patriarkaalista kielijärjestelmää sitä itseään vastaan. Käytän hyväksi myös muiden keskeisten feministiajattelijoiden, kuten Simone de Beauvoirin ja Julia Kristevan teorioita. Vaikka romaani on saanut osakseen kritiikkiä sukupuolirepresentaatiostaan, väitän että se tarjoaa uusia tapoja ajatella ja tuottaa sukupuolta. Nämä tavat olivat varsin vallankumouksellisia romaanin julkaisun aikaan, ja ovat sitä edelleen. Tutkielmani käsittelee myös käännöksen vaikutusta romaaniin. Muuttuuko sukupuolen representaatio käännöksessä? Ovatko sukupuolidiskurssit erilaisia lähtö- ja kohdetekstissä? Millä tavoin ne muuttuvat? Mitä vaikutuksia muutoksilla on? Pohdin myös käännöstä mahdollisuutena sukupuolistereotypioiden tukemiseen tai heikentämiseen, jopa sensuuriin. Sisältääkö kohdeteksti mahdollisuuden kumouksellisiin luentatapoihin? Analysoin käännöstä pääasiassa identiteetin välittämisen näkökulmasta. Tärkeimpiä teoreettisia näkökulmiani ovat kääntäminen (sukupuoli-)identiteetin manipulaationa ja eroavaisuuksien etiikka kääntämisessä. Näitä edustavat José Santaemilian käännösteoriat. Tarkastelen kääntämistä myös feministisestä näkökulmasta Sherry Simonin ja Luise von Flotowin teorioiden kautta. Vaikka Ursula K. Le Guinin tavoite romaanissaan on horjuttaa sukupuolistereotypioita ja kaksijakoisuutta, hänen tekstinsä vaikuttaa vahvistavan niitä käyttämällä binääristä kieltä selittämään vierasta sukupuolijärjestelmää. Se esittää maskuliinisuuden ja feminiinisyyden stereotyyppisessä valossa käsitteellistäessään hahmot ensisijaisesti miespuolisina ja etäännyttäessään naiselliset piirteet hahmojen olemuksesta. Väitän kuitenkin, että romaanin voi tulkita kumouksellisena. Se asettuu sukupuolihegemoniaa vastaan, toimien kuitenkin kaksijakoista kielijärjestelmän sisällä. Suomennos vaikuttaa loiventavan Le Guinin tapaa tuottaa sukupuoliristiriitoja. Vaikka suomen kieli on englantia vähemmän ilmiselvästi sukupuolittunut, kohdeteksti hukkaa mahdollisuuden kumouksellisiin tulkintoihin. Kohdeteksti asettaa stereotyyppisiä sukupuolidiskursseja vastakkain huomattavasti vähemmän jyrkästi ja antaa vähemmän painoarvoa sukupuolelle ylipäätään. Siksi se onnistuu välittämään lähtötekstin poikkeuksellisia sukupuolen representaatioita ainoastaan osittain.