Browsing by Subject "tietoverkot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Saukkonen, Katja (2000)
    Pro-gradu -työ käsittelee Euroopan unionin elektronisen kaupankäynnin sääntelyä. Tutkimuksessa elektroninen kaupankäynti määritellään tietoverkkojen avulla käytäväksi liiketoiminnaksi. Liiketoiminta sisältää palveluiden, tuotteiden ja informaation myymisen, maksamisen, esittelemisen, markkinoinnin ja jakelun eri muodoissaan sekä teknologiat, jotka mahdollistavat nämä toiminnot. Tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, mitä tavoitteita ja periaatteita EU:n elektronisen kaupankäynnin sääntelyssä on, miksi EU-tasoista sääntelyä tarvitaan sekä minkälaisiin toimenpiteisiin asian suhteen on ryhdytty. Elektroninen kaupankäynti on osa laajempaa tietoyhteiskuntaa ja perustuu sen palvelutoimintaan. EU:ssa tietoyhteiskunta ja sen kehittäminen nähdään eräänlaisena välttämättömyytenä taloudellisessa kilpailussa ja elintärkeän kilpailukyvyn takaajana. Elektroninen kaupankäynti on yksi avainalue EU:n tietoyhteiskuntapolitiikassa ja sen edistämiseen panostetaan eri tavoin. Elektronisen kaupankäynnin omaksumisen ja käytön kannalta lainsäädäntö on tärkeä. Elektronisessa kaupassa nykyisen lainsäädännön rajat useilla sääntelyn aloilla ovat koetuksella. Eräissä tapauksissa elektroninen kaupankäynti ja siihen liittyvä rajat ylittävä tietoliikenne voivat erityispiirteidensä vuoksi edellyttää nykyisen sääntelyjärjestelmän ja valvontamenetelmien selkiyttämistä ja mukauttamista. Esimerkiksi elektronisen kaupankäynnin maantieteellisista rajoista riippumaton luonne johtaa siihen, että sitä on vaikea sovittaa tiettyihin maantieteellisesti määräytyviin hallinto- ja sääntelyalueisiin. EU:n lähtökohtana elektronisen kaupankäynnin sääntelyssä on ollut sisämarkkinalainsäädäntö, jota on tarkennettu uusien direktiivien avulla. Sääntelykysymystä on lähestytty korostaen sitä, että elektronisen kaupankäynnin ja sen kehityksen ollessa alkutekijöissään ei ole mahdollista luoda välittömästi kaiken kattavaa ja spesifiä yhteisönlaajuista lainsäädäntöä. EU:n elektronisen kaupan sääntely rakentuu kahden tavoitteen ympärille: lainsäädännön on herätettävä luottamusta sekä taattava vapaa pääsy yhteismarkkinoille. Tällainen voidaan unionissa saavuttaa neljää periaatetta soveltamalla. Ensinnäkin sääntely ei saa olla itseisarvo. Ei siis sääntelyä sääntelyn vuoksi, vaan useissa tapauksissa elektronisen kaupankäynnin palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen päästään tunnustamalla vastavuoroisesti kansalliset säännöt ja sopivat itsesääntelyn periaatteet. Toisena periaatteena on se, että sääntelyn tulee perustua kaikkiin yhteismarkkinoiden vapauksiin. Näin voidaan saavuttaa yhtenäisyys, ennustettavuus ja toiminnan yksinkertaisuus. Kolmanneksi sääntelyn tulee huomioida liike-elämän todellisuus. Neljänneksi sääntelyn on otettava tehokkaasti huomioon yleinen etu. Elektronisen kaupankäynnin sääntelyyn on unionissa ryhdytty sisämarkkinalainsäädännön pohjalta. EU-tasoista elektronisen kaupankäynnin sääntelyä tarvitaan sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. Sisämarkkinoiden sujuva ja esteetön toiminta edellyttää, että EU-tasolla ryhdytään elektronisen kaupankäynnin sääntelyyn. EU-tasoinen yhteensovittaminen on tarpeellista myös siksi, että se tukee yhteistä ja vahvaa neuvotteluasemaa aiheen suhteen kansainvälisillä foorumeilla. Yleisesti elektronista kaupankäyntiä pidetään tärkeänä tekijänä eurooppalaisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin varmistamisessa. Tämä luo edellytykset myös yhteiselle politiikalle ja yhteiselle sääntelylle.
  • Lakkala, Minna; Ilomäki, Liisa; Palonen, T (2007)
    The aim of the present study was to investigate the challenges that relate to the implementation of virtual inquiry practises in middle school. The case was a school course in which a group of Finnish students (N = 14) and teachers (N = 7) completed group inquiries through virtual collaboration, using a web-based learning environment. The task was to accomplish a cross-disciplinary inquiry into cultural issues. The students worked mainly at home and took much responsibility for their course achievements. The investigators analysed the pedagogical design of the course and the content of the participants' interaction patterns in the web-based environment, using qualitative content analysis and social network analysis. The findings suggest that the students succeeded in producing distinctive cultural products, and both the students and the teachers adopted novel roles during the inquiry. The web-based learning environment was used more as a coordination tool for organizing the collaborative work than as a forum for epistemic inquiry. The tension between the school curriculum and the inquiry practises was manifest in the participants' discussions of the assessment criteria of the course.
  • Lehto, Veera; Paloniemi, Riikka; Hyvönen, Kaarina; Saastamoinen, Mika; Repo, Petteri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 140
    Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat osa toimivaa demokratiaa. Voidakseen osallistua kansalaiset tarvitsevat motivaatiota ja taitoja osallistua sekä sopivia osallistumiskanavia. Entisten kanavien rinnalle kehitetään parhaillaan uusia, sosiaalisen median välineitä hyödyntäviä sähköisiä osallistumiskanavia, joiden tarkoituksena on helpottaa kansalaisosallistumista, edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua päätöksenteossa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Oikeusministeriön johdolla on kehitetty sähköistä Osallistumisympäristö-palvelua (Otakantaa.fi), joka tarjoaa kanavia kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, valtion ja kuntien päättäjien sekä julkishallinnon väliseen vuorovaikutukseen. Osallistumisympäristössä voidaan nostaa esille esimerkiksi ajankohtaisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, esitellä ja arkipäiväistää uusinta tutkimustietoa tai selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajattujen ohjattujen keskusteluryhmien avulla. Palvelun kautta mahdollistuu myöhemmin myös sähköisten aloitteiden tekeminen ja seuraaminen sekä lausuntojen antaminen. Osallistumisympäristö-hanke on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmaa (SADe-ohjelma). Kansalaisten näkemyksiä Osallistumisympäristön toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä selvitettiin pilotoimalla Osallistumisympäristön demoversiota Ilmasto, ruoka ja politiikka -aiheisen verkkokeskustelun avulla. Pilotointi osoitti, että sähköiselle Osallistumisympäristölle on tarvetta, vaikka osa pilottiin osallistuneista kansalaisista suhtautui palvelun demoversioon suurin varauksin. Palvelussa todettiin olevan vielä paljon kehittämisen varaa, ennen kuin se pystyy vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun keskustelufoorumi ei pystynyt tukemaan riittävästi keskustelua, ja siksi keskusteluiden onnistuminen ja osallistujien aktiivisuus olivat paljolti keskustelun ohjaajan vastuulla. Nopeatempoinen verkkokeskustelu edellyttää selkeää ja sujuvaa keskusteluympäristöä, jotta se houkuttelisi kansalaisia osallistumaan ja jotta osallistujien välille syntyisi todellista vuorovaikutusta. Pilotoinnin mukaan kansalaisia näyttävät kiinnostavan monenlaiset verkko-osallistumisen tavat. Pilotoijat olivat halukkaita osallistumaan sähköisen Osallistumisympäristön kautta muun muassa omaa arkeaan koskettaviin keskusteluihin ja kyselyihin, kansalaisaloitteiden tekemiseen ja seuraamiseen sekä lausuntojen antamiseen. Osallistumismotivaation kannalta on tärkeää se, että kansalaisnäkemykset todella otetaan huomioon päätöksenteossa ja palvelussa annetaan palautetta osallistumisen vaikuttavuudesta. Lisäksi palvelua pitäisi olla helppo ja nopea käyttää ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen. Osallistumisympäristöstä ja siellä käynnistyvistä hankkeista tulisi myös saada vaivattomasti tietoa. Sähköisen demokratian kehittämishanke nosti esiin kysymyksen sähköisen osallistumispalvelun todellisista mahdollisuuksista lisätä demokratiaa Suomessa. Pystyykö palvelu houkuttelemaan laajasti kansalaisia mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, vai käyttävätkö uutta sähköistä palvelua ainoastaan muutenkin aktiivisesti osallistuvat? On tärkeä miettiä myös sitä, miten voitaisiin tukea niiden kansalaisten osallistumista, joiden ääni ei nykyisin kuulu yhteiskunnassa. Osallistumisympäristö-palvelun pilotoinnin toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä keväällä 2012. Pilotointiin kutsutut kansalaiset kokeilivat ja arvioivat palvelun demoversiota osallistumalla Ilmasto, ruoka ja politiikka -keskusteluun viikon ajan. Palvelua arvioivat myös pilotoinnin toteuttajat eli tutkijat. Tuloksia hyödynnetään Osallistumisympäristön jatkokehittämisessä. Pilotoinnin tavoitteena oli lisäksi kehittää toimintamallia, jonka avulla voitaisiin seurata ja jäsentää verkkokeskustelua sekä hyödyntää keskustelun tuloksia tutkimuksessa ja valtionhallinnossa.
  • Kytö, Hannu; Aatola, Leena; Tuorila, Helena; Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 14/2003
  • Heikkinen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (7)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (1)
  • Lehtinen, Vilma (2007)
    The photo galleries of the internet have raised quite a lot of public discussion, but academic research is just beginning to pay attention to the issue. This research grabs the subject by finding out the meanings given to IRC-galleria concerning its members' social networks. The theoretical framework consists of theories of social networks and communities applied to the context of the internet. Moreover, in analysing the construction of social networks, the research material is analyzed through the concepts of ritual and performance. The research material was generated with 13 semi-structured interviews and participant observation. The interviewees were registered members of IRC-galleria, aged 12–25. Participant observation was conducted by acting as a registered member of IRC-galleria during the course of the research. The interview material was analyzed with theory-bound qualitative content analysis. Meanings given to IRC-galleria were understood as interpretations the interviewees give to their subjective experiences, and therefore also bounded to cultural meaning structures. The rituals of maintaining social networks were approached from a social constructionistic perspective: the interest was on how the social networks are reconstructed in social interaction. The central finding of the research was that already established, 'offline' networks play a significant role in being a member of IRC-galleria. IRC-galleria can be interpreted as a way to maintain both local and dispersed networks in a society where group identities are not self-evident. New friendships can be established in IRC-galleria, but personal interests are significant in this, not the possibility to act anonymously, which instead was the claim of previous research. Different interaction rituals are performed for reconstructing the established social networks. IRC-galleria should not therefore be seen solely as a stage for self-promotion, but also as a medium for promoting social networks. The most central references: for social networks: - Wellman, B.(Ed.): Networks in the Global Village (1999). - Granovetter, M.: 'The Strength of Weak Ties' (1973) and 'The Strength of Weak Ties: Network Theory Revisited' (1983) and for ritual view on communication: - Rothenbuhler, E. W.: Ritual Communication. From Everyday Conversation to Mediated Ceremony (1998). - Carey, J. W.: Communication as Culture (1989). - Goffman, E.: 'Interaction Ritual' (1967), 'Behavior in Public Places' (1963) and 'The Presentation of Self in Everyday Life' (1959).
  • Magi, Maria (2007)
    1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella hallinto kohtasi länsimaissa merkittäviä, sen toiminnan tehostamiseen tähtääviä uudistuksia. Strategioiden laatiminen ja toimeenpano tulivat näiden uudistusten myötä ajankohtaisiksi. Strategioiden toimeenpanovaihetta tarkasteleva implementaatiotutkimus antaa hallinnon tehostamispyrkimysten kannalta ristiriitaisen käsityksen strategiatyön tehokkuudesta. Implementaatiotutkimus on osoittanut, että strategioiden toimeenpanoon liittyy erilaisia toimeenpanoa hidastavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen laajakaistastrategian alueellista implementaatiota kahdessa maakunnassa. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostaa implementaatiotutkimus käsitteineen ja viitekehyksineen. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat ohjausjärjestelmä, ohjaus ja implementaatio. Tutkielman tehtävänä on selvittää strategian implementaatioon ja sen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden tekijöiden keskinäistä painoarvoa. Implementaatiotutkimusta on usein kritisoitu siitä, että se on tuottanut listoja toimeenpanoon vaikuttavista tekijöistä selvittämättä tarkemmin tekijöiden keskinäisiä voimasuhteita. Tutkielma on vertaileva tapaustutkimus, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti kahden maakunnan laajakaistastrategiaprosessia näitä vertaillen. Kahden maakunnan valinta perustuu kaikki maakunnat kattavaan luokitteluun laajakaistastrategian toimeenpanon kannalta keskeisten sosio-ekonomisten tekijöiden suhteen. Tällaisia tekijöitä ovat maakunnan taloudellinen tilanne, väestön ikärakenne ja asukastiheys. Tutkielman varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kahden maakunnan osalta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Strategian toimeenpanon tehokkuutta määrittelee ennen muuta sitä toimeenpanevan organisaation hallinnollinen järjestelmä. Hallinnollisella järjestelmällä on keskeinen merkitys implementaatioprosessiin osallistuvien tahojen ja henkilöiden sitoutumisen asteeseen, yhteistyön, kumppanuuden ja yhteisten visioiden syntymiseen sekä keskusteluyhteyden luomiseen. Tutkimuksessa on hahmoteltu idea kollegiaalisesta hallinnollisesta järjestelmästä, joka perustuu kumppanuuteen ja alueellisten toimijoiden vahvaan keskinäiseen integraatioon järjestelmän puitteissa. Kollegiaalinen hallinnollinen järjestelmä on sellainen järjestelmä, joka mahdollistaa edellä mainittujen toimeenpanoa helpottavien ja tehostavien tekijöiden syntymisen.
  • Kallio, Tuomas (2008)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on eritellä audiovisuaalisten sisältöjen markkinoilla tapahtuvaa siirtymää fyysisten tallenteiden markkinoilta kohti digitaalisten tiedostojen markkinoita sekä tutkia sen vaikutuksia musiikin kulutukseen. Tutkimuksessa analysoidaan kuinka kaupallinen digitaalinen musiikkikauppa on juurtunut osaksi suomalaisten kuluttajien arkipäivää ja miten uudenlainen kuluttaminen vaikuttaa musiikin käytön konventioihin. Keskeisiä musiikin hankkimiseen liittyviä näkökulmia ovat hankitaanko musiikkia fyysisinä levyinä, digitaalisina tiedostoina vai ladataanko vertaisverkoista. Keskeisiä käyttöön liittyviä kysymyksiä ovat miten siirtyminen uudenlaisiin kulutustapoihin vaikuttaa musiikin kuunteluun, tiedonsaantiin tai esimerkiksi keräilyyn. Menetelmällisesti tutkimus pohjautuu keväällä 2006 toteutettuun määrälliseen kyselytutkimukseen, jossa aineisto kerättiin satunnaisotannalla verkkopohjaisena kyselynä. Aineisto osoitti, että vertaisverkon käyttö on toistaiseksi keskeinen osa musiikin digitaalista kulutusympäristöä. Kyselyyn osallistuneista vain noin joka kymmenes oli kokeillut digitaalisten tiedostojen ostamista ja lähes puolet latasi musiikkia vertaisverkoista. Motivaatioita vertaisverkon käytölle olivat musiikin koekäyttö, uuden musiikin etsiminen, helppokäyttöisyys ja nopeus. Esille nostettiin myös valikoiman ylivertaisuus, laillisten digitaalisten palveluiden ongelmat, sekä analogiat kirjastosta lainaamiseen tai C-kasettien kopiointiin. Aineiston analyysia varten vastaajat jaettiin musiikin hankintatapojensa perusteella kuuteen ryhmään. Suurimmat ryhmät olivat kuluttajat, jotka ostavat vain CD-levyjä, kuluttajat, jotka ostavat CD-levyjä sekä tiedostoja, kuluttajat, jotka ostavat CD-levyjä ja lataavat vertaisverkosta sekä kuluttajat, jotka käyttävät kaikkia kolmea kulutustapaa. Tutkimuksen mukaan kulutustottumukset muuttuvat selvästi näiden ryhmien välillä. Aktiivisimpia kuluttajia ovat ne, jotka käyttävät kaikkia kolmea musiikinhankintatapaa hyväkseen, eli hyödyntävät runsaasti uusia digitaalisia kanavia. He kuuntelevat ja ostavat eniten musiikkia sekä kokevat musiikin tärkeämmäksi muihin kuluttajaryhmiin verrattuna. He etsivät aktiivisesti uutta tietoa eivätkä tyydy valtamedian tarjoamaan informaatioon. Näillä kuluttajilla on muita enemmän erilaisia päätelaitteita ja käyttö on muutenkin hajautuneempaa. Vertaisverkosta lataaminen ja tiedostojen ostaminen korreloivat aineistossa negatiivisesti kun taas sekä tiedostojen ostaminen että lataaminen positiivisesti CD-levyjen ostamisen kanssa. Musiikkitiedosto on juurtunut Suomessa kaupallisena hyödykkeenä vain harvoille. Musiikinkulutusmuotona tiedostokauppa hakee vielä konventioitaan. Kulutuksen antropologian mukaan hyödykkeistymisprosessissa objektit kaupallistetaan markkinoilla oleviksi tavaroiksi. Musiikin kulutuskulttuuri on rakentunut kautta aikain fyysisten tallenteiden ympärille. Tämä mekanismi näyttäisi tutkimuksen valossa häiriintyvän kun fyysinen tuote muuttuu immateriaaliseksi. Musiikkitiedostojen keskeisiä haasteita ovat käytettävyyden ongelmat, keräilyarvon puuttuminen, kaupallisen tuotteen ja laittoman kopion samankaltaisuus, kopiosuojaukset ja rajallinen tuote-elämys. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut tuottaa suurempaan joukkoon yleistettäviä tuloksia, vaan eritellä uuden innovaation vastaanottoa sekä käyttökulttuuria. Kyselytutkimuksen toteuttamisessa olivat mukana Free Record Shop sekä NetAnttila. Tutkimuksen tilaajana toimi Teosto.
  • Mäenpää, Pasi (2005)
    Tutkimus tarkastelee kuluttamisen, kaupunkikulttuurin ja julkisen tilan yhteyksiä. Se muodostuu modernin kaupungin vuorovaikutuksen teoretisoinnista, kolmesta empiirisestä tapaustutkimuksesta, soveltavasta osuudesta sekä syventävästä ja yleistävästä loppukeskustelusta. Tutkimuksen kohde on Helsinki, erityisesti sen keskusta ja kaupalliset tilat. Tutkimus yhdistää sekä teoreettisesti että empiirisesti kulutussosiologiaa ja kaupunkisosiologiaa sekä monitieteistä kaupunkitutkimusta (urban studies). Se käsittelee kuluttamisen yleistynyttä kaupunkikäytäntöä, josta on tullut kaupungin näkyvin piirre. Tutkimus kontekstualisoi ja tilallistaa kuluttamisen kulttuurisen ilmiön lähestymällä sitä julkista kaupunkitilaa määräävänä toiminnallisuutena. Teoreettisesti tutkimus pohjaa lähinnä Georg Simmelin, Erving Goffmanin, Richard Sennettin, Marshall Bermanin, Colin Campbellin ja Roger Caillois’n käsitteellistyksiin kaupunkilaisten vuorovaikutuksesta modernissa julkisessa tilassa, jota kutsun kaupunkijulkisuudeksi. Kaupunki julkisena esiintymisen paikkana, theatrum mundina on yksi kaupunkitutkimuksen perusajatuksista. Tämän ja aineistojen avulla osoitan, että myös pelin tai leikin sosiaaliseen muotoon liittyvä sattumanvaraisuus ja jäljittely ovat kaupunkikulttuurin peruselementtejä. Kuluttaminen mielihyvähakuisena shoppailuna on kiertelyä ja katselua sekä haaveilua ja tavaroiden mentaalista tunnustelua ja sovittelua ennen ostamista. Yleistyneenä kaupunkikäytäntönä myös se muodostaa autonomisen ja itsetarkoituksellisen pelin tai leikin, jonka mahdollistaa julkisen tilan sosiaalinen järjestys anonyymien ihmisten välisenä katseenvaraisena ja välttämiskäyttäytymiseen perustuvana vuorovaikutuksena. Johdan empiiristen aineistojen kautta ennakoimattoman ennakoinnin ja mimeettisen itsesuhteen käsitteet, joita sovellan aineistoihin edelleen. Kulutuskeskeisen kaupunkikulttuurin perusluonne kiinnittyy mimeettiseen itsesuhteeseen eli tapaan, jolla toisilleen tuntemattomat yksilöt heijastavat oman ihannekuvansa kaupunkijulkisuudessa ja avautuvat uusille tavoille esittää itseä itselleen. Goffmanin perusajatus yhteiskunnasta ”itsen dramatisoimisena” ja ”mielikuvien hallintana” kääntyvät kulutuskulttuurissa sisäänpäin mimeettiseksi itsesuhteeksi. Tämän pohjalta esitän teorian modernista kulutuksesta, joka selittää sen kyltymättömyyden ja laajenemisen. Analysoin ja kritisoin nykykaupungin tilallista järjestystä ja tilan tuotantoa. Lopuksi syvennän urbaanin leikin teoriaa ja laajennan sen soveltamista yleisiin kaupunkikulttuurisiin ja nykyajan piirteisiin osoittamalla yhteyksiä ja vaikutussuhteita esimerkiksi arkkitehtuuriin, nuorisokulttuuriin ja teknologian kehitykseen. Kuluttamisessa toteutuva yksilön uusintuminen ja kaupunkijulkisuus muodostavat nyky-yhteiskunnalle perustavan vaihtosuhteen.
  • Peltomäki, Pasi (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2006
    Tässä hankkeessa kehiteltiin internetpohjainen asukaspalautejärjestelmä – AsukasNet. Hankkeessa mukana olleet aravavuokrataloyhtiöt kehittivät yhdessä konsultin kanssa nettijärjestelmän. Asukas-Net -järjestelmä perustuu kyselylomakkeeseen, johon asukkaat voivat vastata suoraan netin kautta. Kyselylomake voidaan toimittaa asukkaille myös perinteisenä paperiversiona, josta vastaukset viedään yhtiön henkilökunnan toimesta järjestelmässä olevaan yhteiseen tietokantaan. Järjestelmästä on mahdollista saada raportteja yhtiön käyttöön. Yhtiöt voivat myös vertailla oman yhtiönsä tietoja hankkeeseen osallistuneiden yhtiöiden yhteiseen tietokantaan. Palautelomakkeessa kartoitettiin asukkaiden mielipiteitä ja tyytyväisyyttä mm. asuinympäristöstä, isännöinnistä, kiinteistönhoidosta, siivouksesta, kunnossapidosta ja osallistumisesta asukasdemokratiatoimintaan. Raportissa on yhteenveto asukastyytyväisyyskyselyn tuloksista.
  • Vilanka, Olli (Svenska handelshögskolan, 2005)
    Working Papers
    Kirjastoissa ja yliopistoissa tapahtuvaa tieteellisten töiden verkkokäyttöä koskevat tekijänoikeudelliset kysymykset ovat viimeaikoina aiheuttaneet päänvaivaa. Tietoverkot ja digitaalinen ympäristö muodostavatkin tekijänoikeuden kannalta erityisen soveltamisympäristön johon perehtyminen edellyttää tarkempaa tietämystä tiedon siirtämisestä, tietokannoista sekä ylipäätään tietoverkkoihin liittyvistä teknisistä toiminnoista. Koska sovelletut tekniset ratkaisut poikkeavat eri yhteyksissä toisistaan, pyrin kirjoituksessa yleisellä tasolla selvittämään niitä käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden välisiä tekijän- ja sopimusoikeudellisia kysymyksiä, joita teosten käyttö tietoverkoissa aiheuttaa. Pyrkimyksenä on tuoda esiin ne tekijänoikeudellisesti merkitykselliset seikat, jotka verkkojulkaisuja arkistoitaessa, välitettäessä sekä linkkejä käytettäessä tulisi alkuperäisten tekijöiden, kustantajien ja verkkojulkaisijoiden (esimerkiksi kirjasto tai yliopisto) välisissä sopimuksissa ottaa huomioon. Kysymyksiä tarkastellaan erityisesti julkaisijan näkökulmasta. Esitys sisältää myös kustantajien lupakäytäntöä käsittelevän empiirisen tutkimuksen. Tutkimuksessa on tarkasteltu kuinka usein kustantajat ovat vuosien 2000 – 2003 välisenä aikana myöntäneet luvan julkaista väitöskirjan artikkeli osana väitöskirjaa Teknillisen korkeakoulun avoimella ei kaupallisella www-palvelimella. Koska linkeillä on verkkojulkaisutoiminnassa usein merkittävä rooli, mutta niiden tekijänoikeudellinen asema on epäselvä, kirjoituksen jälkimmäisessä osiossa perehdytään linkkien tekijänoikeudelliseen asemaan.
  • Korhonen, Raija (2005)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ikäihmisten tietokoneen ja Internetin käyttöä. Tutkimuksen aihe voidaan nähdä osana yhteiskunnallista kulttuurin muutosta ja digitaalisen kahtiajakautumisen uhkaa. Tietoyhteiskunnassa ikääntyvät luokitellaan helposti yhdeksi homogeeniseksi joukoksi vanhoja ihmisiä, joita tietokoneet ja Internet eivät kiinnosta, jotka eivät osaa, eivätkä opi, tietotekniikkaa. Ikänsä vuoksi ikääntyvät nähdään riskiryhmänä, joiden katsotaan olevan vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskuntakehityksestä. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan kuopiolaisen ikäihmisen haastattelusta. Tutkimusmenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Ikäihmisten tietokoneen ja Internetin käyttöä tarkastellaan digitaalisen voimistumisen näkökulmasta. Maarit Mäkinen on muotoillut digitaalisen voimistumisen edellytykset Marja-Liisa Viherän viestintävalmiuksien osatekijöiden pohjalta. Mäkisen mukaan digitaalinen voimistuminen koostuu viidestä osatekijästä, jotka ovat tietoisuus, motivaatio, verkkoon pääsy, osaaminen sekä mahdollisuus konstruoida tietoa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että ikäihmiset suhtautuvat tietokoneisiin ja Internetiin kaksitahoisesti. Tietokone nähdään välineenä, jota ilmankin tultaisiin toimeen, mutta toisaalta erityisesti Internetin kautta uskotaan saavutettavan paljon sellaisia ulottuvuuksia, tietoa tai ihmisiä, mitä ei muuten tavoittaisi. Tietokoneen käyttöä motivoivaksi tekijäksi ei riitä ulkoapäin tuodut päämäärät, vaan tietokoneen käyttäminen lähtee omista kiinnostuksen kohteista. Tietotekniikan opiskelu nähdään pitkäkestoisena prosessina, jossa on tärkeää edetä eteenpäin yksi asia kerrallaan. Tietokoneen ja Internetin merkitystä korostetaan työvälineenä, jolla voidaan saavuttaa myös konkreettista hyötyä. Työskentely tietokoneen parissa tarjoaa myös kognitiivisia haasteita, joka edesauttaa henkisen viereyden säilymistä. Digitaalinen voimistuminen on monivaiheinen prosessi, jossa kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Tietoisuus ja motivaatio näyttäisivät kuitenkin nousevan keskeiseen asemaan. Jos henkilöllä ei ole tietoa eikä motivaatiota ottaa selvää, mitä tietokoneilla ja Internetillä voi tehdä, ei osaamisella, verkkoon pääsyllä tai tiedon konstruoimisella ole paljoakaan merkitystä. Tietämättömyys ja motivaation puute yhdessä kielteisten ennakkoasenteiden kanssa muodostaakin suurimman esteen tietotekniikan käytön oppimiselle. Julkisessa keskustelussa tietotekniikan käytön opettelemista ja oppimista pidetään helposti vain nuorten mahdollisuutena. Yhä merkittävämpi kohderyhmä tulevaisuudessa tulee olemaan ikäihmiset, eivät vain lisääntyvän määränsä vuoksi vaan siksi, että he ovat tietotekniikan ja tietoverkkojen kautta löytäneet uutta sisältöä elämäänsä. Digitaalisen voimistumisen myötä ikäihminen uskaltaa olla entistä rohkeammin oman toimintansa ohjaaja. Tietojen ja taitojen kehittymisen myötä saadaan uusia tapoja osallistua ja vaikuttaa. Digitaalinen voimistuminen merkitsee myös itseluottamuksen kasvua, joka puolestaan tarjoaa valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä ja vapauden tunnetta. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Mäensivu Vesa (2002): Ikääntyvien viestintävalmiudet ja digitaalinen epätasa-arvo; Mäkinen Maarit (2004): Viestintävalmiudet ja digitaalinen voimistuminen; Sankari Anne (2004): Ikääntyviä tietoyhteiskunnassa.
  • Liikanen, Helena (2002)
    Suomesta puhutaan tietoyhteiskunnan edelläkävijänä. Tietoyhteiskuntaa ovat rakentaneet osaltaan monet eri tahot, kuten valtiot ja yritykset. Tutkimukseni kohteena on Posti- ja telelaitoksen merkitys suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä sekä laitoksen videotex-hanke. Keskustelu tietoyhteiskunnasta ja jälkiteollisesta yhteiskunnasta alkoi 1960- ja 1970-luvuilla, kun eri tieteenaloilla alettiin pohtia yhteiskunnan muuttumista. Tietoyhteiskuntakeskusteluissa pohdittiin paljon valtion ja yhteiskunnan muuttunutta roolia. Talouspoliittinen ja sosiaalinen muutos johtivat pluralistisen yhteiskunnan tuloon. Vahvan kansallisvaltion asema järkkyi, mikä heijastui osaltaan myös Posti- ja lennätinlaitokseen. Laitoksen nimi muutettiin 1980-luvun alkupuolella ajanmukaisemmaksi Posti- ja telelaitokseksi. Varsinaiset muutokset koettiin kuitenkin 1986 hyväksytyn uuden teleasianlain myötä, joka käynnisti kilpailun vapautumisen teletoimialoilla. Vuoden 1990 alusta Posti- ja telelaitos muuttui valtion liikelaitokseksi ja sen toiminta erotettiin valtion budjetista. Vuonna 1993 hyväksyttiin laki laitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi. Suomessa tietotekniikasta kiinnostuttiin jo varhaisessa vaiheessa. Komiteoita perustettiin ja tutkimukseen keskityttiin. Suomalaiset seurasivat aktiivisesti myös kansainvälistä tietoliikennetoimintaa. Kun eri maat 1990-luvun alkupuolella tekivät omia tietoyhteiskuntastrategioitaan, teki Suomikin omansa. Tietoverkot ovat nykyisin globaalin tietoyhteiskunnan ominaispiirteitä. Suomessa videotex-verkon rakentamisen aloitti mm. Posti- ja lennätinlaitos vuonna 1980. Mallia otettiin ulkomaisista palveluista. Posti- ja telelaitoksen videotex-verkko kehittyi vuosien mittaan koeversiosta monipuoliseksi TeleSampo-palveluksi. Projekti aloitettiin Posti- ja lennätinhallituksen yleisen lennätinosaston johtajan sihteeristössä ja jatkettiin myöhemmin telematiikkajaostossa- ja yksikössä. Videotex-verkko nähtiin panostuksena tulevaisuuteen. Kasvu ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Liikenneministeriön koordinoiman Yleinen tietoverkko ja kansalaisen tietoasema –hankkeen esitutkimus pantiin alulle 1988. Tarkoituksena oli saada myös Suomeen aikaan Ranskan Teletel-verkon kaltainen yhtenäinen verkko. Mukana hankkeessa oli myös Posti- ja telelaitos, joka halusi myydä TeleSammon hankkeen perustaksi. Yhtenäistä verkkoa ei koskaan rakennettu pitkälti kilpailevien tahojen keskinäisten ristiriitojen vuoksi. Esimerkiksi standardointia kuitenkin saatiin aikaan. Posti- ja telelaitoksen liikelaitosuudistuksen myötä telematiikkayksikön kuluja oli karsittava, sillä kilpailun paineessa oli pystyttävä olemaan kehityksen kärjessä ja samanaikaisesti tuottamaan paljon rahaa. Työntekijöitä sanottiin irti. TeleSampo-projekti jäi ristikkäistuuleen. Videotex-verkko ja TeleSampo olivat saaneet alkunsa valtion laitoksen eräänlaisina kehitysprojekteina. Kilpailun vapautuminen 1980-luvun puolivälin jälkeen kuitenkin toi paineita tuottavuuden suhteen. Kun Telessä aloitettiin Internet-projekti vuonna 1994, jäi TeleSammon kehitystyö, vaikka palvelun toimintaa ei lopetettukaan. Vaikka Internet pyyhki mennessään useimpien maiden tietoverkkoprojektit vanhanaikaisina, ei niitä sovi väheksyä. Posti- ja telelaitoksen luoma videotex-järjestelmä oli omalla ajallaan osoitus teknisestä osaamisesta ja pyrkimyksestä pysyä kansainvälisellä tasolla.
  • Majava, Jere (2006)
    Tutkimus käsittelee weblogeja uudenlaisena verkkojulkisuuden muotona. Siinä tarkastellaan, miten suomalaisten weblogien verkosto toimii keskustelevana julkisuutena. Tätä kysymystä arvioidaan suhteessa eri julkisuutta käsitteleviin teoriasuuntauksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suomalaisten weblogien välille muodostuvia verkostorakenteita. Weblogien verkostojen ominaisuuksia ja asemaa käsitellään julkisuuksia ylläpitävänä viestintäteknologiana ja sosiaalisena käytäntönä. Tutkimus perustuu laajamittaiseen osallistuvaan havainnointiin, vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2006 huhtikuuhun toteutettuun virtuaalietnografiaan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään blogien välisiä suhderakenteita kartoittavaa verkostoaineistoa yhteensä 257 blogista ja niiden välisistä linkityssuhteista, sekä syksyllä 2005 eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslain herättämää mielipiteenvaihtoa kuvaavaa 280 blogimerkinnän keskusteluaineistoa. Weblogit eivät ole ainoastaan merkittävä ja ajankohtainen viestintätekniikka. Kyse on itsenäisestä sosiaalisen vuorovaikutuksen muodosta, joka heijastaa laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä ja käsityksiä osallistumisesta. Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpitävät henkilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto toimii myös käytännöllisen tiedon tuottajana ja jakajana sekä mielipiteiden ja yhteiskunnallisen keskustelun areenana. Nämä osallistumisen muodot voidaan nimetä sosiaalisuudeksi, julkiseksi keskusteluksi ja vertaistuotannoksi. Tutkimuksessa luodaan käsitys blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alueena suhteessa erilaisiin julkisuusteorioihin. Eräs tulos on, että blogit voivat osallistua julkiseen keskusteluun yleisellä, keskustelevalla ja intiimin julkisuuden tasolla, joilla on kaikilla julkisen keskustelun ideaalin näkökulmasta vahvuuksia ja heikkouksia. Monien aihetta käsittelevien tutkimusten eräs ongelma on ollut se, että niiden johtopäätökset perustuvat usein havaintoihin blogien yleisellä tasolla käytävistä keskusteluista tai pääsääntöisesti intiimillä tasolla toimivista blogeista. Blogit eivät edellytä julkisen keskustelun ideaaleja noudattavaa argumentaatiota mutteivät toisaalta estäkään sitä. Julkisen keskustelun kannalta blogien suurin ansio on se, että ne tarjoavat osallistumisen keinot määrittelemättä kuitenkaan valmiiksi sitä, millaista osallistumisen tulisi olla. weblogit tarjoavat mallin verkottuneesta julkisesta sfääristä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarjoaa kansalaisille osallistumismahdollisuuksia. Jyrkästi jakautuvista statusasemista huolimatta yksittäiset tahot tai toimijat eivät voi dominoida keskustelua tai määritellä käsiteltäviä aiheita. Weblogeilla on myös muita verkkopohjaisia vuorovaikutusmedioita paremmat mahdollisuudet luoda dialogisia yhteyksiä verkon ulkopuoliseen julkisuuteen. Esteitä weblogien toiminnalle kansallisena julkisuutena ovat ilmiön tuntemattomuus ja blogien epäpoliittisuus. Kansainväliseen blogosfääriin verrattuna suomalaisessa blogikulttuurissa sosiaalisuus ja identiteetin rakentaminen korostuvat suhteessa julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon. Suomessa weblogit muodostavat vielä melko erillisen ja itsenäisen saarekkeen suhteessa muuhun julkiseen keskusteluun. Toisaalta suomalaisissa blogeissa tekijänoikeuslain vastustamiseksi käynnistynyt kansalaisliike osoittaa, että blogien kirjoittajat ovat myös kiinnostuneita ja halukkaita osallistumaan poliittisesta päätöksenteosta käytävään keskusteluun.
  • Perttula, J (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 64
    Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan ja arvioimaan, mitä oikeudellisia kysymyksiä ja ongelmia Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välisen sähköisen viestinnän toteuttamiseen tietoverkoissa liittyy. Tietoverkkoympäristön ominaisuuksien vuoksi mm. monet voimassa olevan oikeuden asettamat vaatimukset edellyttävät tässä toimintaympäristössä mm. kryptografiaan ja ns. julkisen avaimen infrastruktuuriin (PKI) perustuvien digitaalisten allekirjoitusten ja salausjärjestelmien käyttämistä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on arvioida, missä määrin käytettävissä olevat teknologiset apuvälineet ja niitä koskeva oikeudellinen sääntely kykenevät ratkaisemaan viranomaisten välisessä sähköisessä viestinnässä esiin nousevia oikeudellisia kysymyksiä. Tutkimuksen ensimmäisessä jaksossa tarkastellaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistoimintaa EY-oikeuden toimeenpanossa ja pyritään arvioimaan mm. eEurope 2002 -toimintasuunnitelman merkitystä tämän yhteistoiminnan toteuttamisen kannalta. Tämän jälkeen tutkimuksessa keskitytään sähköisiin hallinnollisiin viesteihin ja asiakirjoihin liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin, mm. niiden oikeudelliseen asemaan, niiden laatijan tunnistamiseen sekä niiden todistusoikeudelliseen asemaan. Tarkastelun kohteina ovat myös tietoverkkoympäristössä toteutettavaan sähköisen informaation käsittelemiseen, siirtämiseen ja säilyttämiseen liittyvät kysymykset. Näitä ovat erityisesti erilaiset tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, kuten informaation eheyden ja luottamuksellisuuden säilymisen turvaamiseen ja mm. erilaisten tapahtumien ja ajankohtien kiistämättömyyden varmistamiseen liittyvät kysymykset. Lopuksi tutkimuksessa keskitytään mm. sähköisen viestinnän eri osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja osapuolten tunnistamiseen liittyviin kysymyksiin.
  • Ahokas, Kari (1999)
    Tutkimukseni käsittelee Usenetin ryhmien käyttötarkoituksia. Usenet on tietoverkoissa, muun muassa Internetissä, toimiva vuorovaikutteinen viestintäjärjestelmä. Sen puitteissa on mahdollista seurata tuhansia ryhmiä ja lähettää niihin viestejä. Halusin selvittää, mihin tarkoituksiin ryhmiä käytetään. Tutkin seuraamis- ja kirjoittamissyitä erillisinä kokonaisuuksina. Yksi alakysymyksistäni oli, miten ne eroavat toisistaan. Selvitin myös, onko taustamuuttujilla tilastollisesti merkittävää vaikutusta eri käyttötarkoituksiin. Selvitin strukturoidulla lomakekyselyllä, miten suomalaiset Usenetin käyttäjät arvottavat käyttötarkoituksiin liittyviä väittämiä. Etsin ulottuvuuksia faktorianalyysin keinoin ja muodostin faktoreiden kärkimuuttujista summamuuttujia, joiden arvoja tarkastelin. Muut muuttujat kävin läpi yksitellen. Muodostin kyselyn väittämät kahden teorian, viestinnän käyttötarkoitustutkimuksen sekä uudemman, niin sanotun telelogi-teorian pohjalta. Tein niiden pohjalta etukäteen kuusi väittämäryhmää, joista kaksi liittyy sisällöllisiin käyttötarkoituksiin, kaksi sosiaalisiin syihin, yksi ajanvietteeseen ja yksi muihin syihin. Kyselylomake oli täytettävissä kotisivullani Internetissä. Tiedotin siitä suomalaisissa Usenet-ryhmissä. Tutkimukseen osallistui 271 henkilöä. Käyttöulottuvuudet muodostuivat niin, että seuraamissyissä oli havaittavissa erillinen ajanvietefaktori ja yleinen sosiaalinen faktori. Nämä ovat omia tyyppejään myös käyttötarkoitustutkimuksessa, jota voidaan nyt siis pitää kohtuullisen hyvänä työkaluna vuorovaikutteisen median seuraamissyitä tutkittaessa. Erottui myös löyhä tietoon liittyvä faktori, joka noudattelee käyttötarkoitustutkimuksen jaottelua. Lisäksi löytyi sosiaalinen ulottuvuus, jolle ei ole vastaavuutta teorioissa. Kirjoittamissyistä erottui hajanainen tiedollinen ulottuvuus. Sen lisäksi löytyi selkeästi kaksi erilaista sosiaalista ryvästä, joiden muodostuminen noudatti telelogin teoriaa: oli havaittavissa sekä mielipiteiden vaihtoon että sosiaalisten suhteiden luontiin liittyvät faktorit. Luetuin ryhmätyyppi oli taustamuuttuja, jolla oli eniten yhteisvaihtelua seuraamissyiden kanssa. Selitän tämän niin, että paikalliset ryhmät ovat usein velvollisuuden vuoksi käytettäviä työkaluja, kun maailmanlaajuiset ryhmät palvelevat ajanvietteenä ja tiedonhaun apuvälineenä. Huomasin myös, että naiset seuraavat ryhmiä sosiaalisten syiden takia enemmän kuin miehet. Miehet taas suosivat kaupankäyntiä ja tiedostojen hakua selvästi enemmän kuin naiset. Ilmeisesti sosiaalisuus-sisällöllisyys-vastakkainasettelu on sukupuolille yleisemminkin ominaista. Taustamuuttujien vaikutus kirjoittamissyihin oli yksioikoisempi. Lähes kaikkien käyttösyiden arvot kasvoivat kirjoittamisen useuden ja käytettyjen ryhmien määrän myötä. Selittäisin tämän yksinkertaisesti niin, että mitä tärkeämpää kirjoittaminen yleensä on, sitä enemmän myös kirjoitetaan. Tiedonhaku oli suosituin käyttösyy sekä ryhmien seuraamisessa että niihin kirjoittamisessa. Voitaisiin siis sanoa, että uutis- ja keskusteluryhmät ovat huonoja nimityksiä Usenetin ryhmille: ne ovat tutkimukseni valossa tietoryhmiä. Epätietoisuus perusjoukosta laski tutkimuksen validiteettia. Kahden eri tilastollisen testaamistavan käyttö ja muuttujien uudelleenluokittelu heikensi reliabiliteettia. Uskon silti tutkimuksen esittelevän kohtuullisen luotettavasti suuria linjoja innokkaiden harrastajien Usenet-käytössä.
  • Timonen, Päivi; Repo, Petteri; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 125
  • Sassi, Sinikka (2000)
    Työ on artikkeliväitöskirja ja sen tekstit käsittelevät Internetiä kansalaisten vaikuttamisen välineenä ja verkkoa kansalaisyhteiskunnan uutena ympäristönä. Tutkimuksen peruskysymys on, lisääkö verkko kansalaisten toimintakykyisyyttä. Työ on pääasiassa käsitteellis-teoreettinen empiirisen esimerkin toimiessa perusoletusten arvioinnin tukena. Tutkimuksessa on kaksi teoreettista kehystä: demokratian näkökulma ja modernisaatiokeskustelu. Demokratiakehys tarjoaa verkon analyysin keskeisimmät välineet eli kansalaisyhteiskunnan, julkisuuden ja kansalaisen käsitteet. Lisäksi se tarjoaa historiallisen perspektiivin kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Demokratiakehyksessä tarkastelun kohteena ovat erityisesti verkon suhde kansalaistoimintaan ja julkisuuteen. Modernisaatiokehys tarjoaa yhteiskuntaa koskevat yleisemmät oletukset. Keskeisiä teemoja ovat myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurin murros ja Internetin merkitys politiikan ja sosiaalisen alueen muuttumisessa.. Kun kulttuuris-esteettisen alueen merkitys kasvaa ja perinteisesti ymmärretyn poliittisen alueen merkitys vähenee, nousee Internet esille uudenlaisena julkisen organisoitumisen perustana. Verkon suhde kulttuurin murrokseen on mutkikas, koska verkko on samanaikaisesti sekä seuraus muista kehitystrendeistä että itse muutosten tuottaja. Empiirinen esimerkki perustuu yritykseen vaikuttaa paikalliseen kaavapolitiikkaan ja siinä tutkija muuttuu toimijaksi. Kun yleisosuudessa esillä on kansalainen, empiirisessä osuudessa esillä on asukas. Verkon ohella siinä nousevat keskeisiksi paikallisdemokratian muodot ja kansalaisen asemointi poliittisessa järjestelmässä. Oletus on, että politiikan rakenteiden ja sisältöjen muuttuessa paikallisdemokratian merkitys korostuu ja että sille avautuu periaatteessa uutta tilaa. Empiirisessä osuudessa työn kehys on enemmän toimintatutkimuksen kaltainen. Johtopäätökset koskevat sekä verkkoa makrorakenteena että sen merkitystä julkisuudelle ja uusille politiikan muodoille. Internetin asemaa on mahdotonta täysin ymmärtää ilman laajaa verkkojen kokonaisuutta. Kysymys on valtaisasta teknologisesta järjestelmästä, jossa on sekä erillisiä, hierarkkisesti rakentuneita osia että toisiinsa limittyneitä tasa-arvoisia toimijoita. Verkko on metarakenne, jolla on samanaikaisia ja ristiriitaisia vaikutuksia ja toimintatapoja. Tämän hetken näkökulmasta verkko on enemmän väline kuin omanlaisensa toimija, mutta pitemmän ajan kuluessa se muuttaa radikaalisti hahmottamisen ja toiminnan tapoja. Kiihdyttäessään lähes kaikkea inhimillistä toimintaa se on ekologisesti hankala tekijä. Talouden ja hallinnon kannalta verkko on uusi ohjaus- ja kontrolliväline, joka voi kääntyä myös kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Toisaalta Internetillä on tärkeä merkitys julkisuutena, uusien keskustelufoorumien synnyttäjänä ja käsitteellisten tilojen luojana. Se laajentaa merkittävästi ilmaisunvapautta ja saa aikaan uudenlaisia kytkentöjä ihmisten välille. Kansalaisille Internet on informaation saannin ja vuorovaikutuksen väline, jonka tärkein puoli ei välttämättä liity politiikkaan, vaan sosiaalisiin suhteisiin. Internet on osa kulttuuristumisen ja viestinnällistymisen trendiä ja sen vaikutus politiikan muotoihin ilmenee juuri näillä alueilla.
  • Kokkonen, Jarmo (2005)
    Tutkimuksessa selvitetään, ketkä ovat Verkkokirkon (www.verkkokirkko.fi) käyttäjiä ja mitä nämä verkkopalvelut merkitsevät niiden käyttäjille. Fyysisesti Verkkokirkko on Helsingin Maunulan kirkkoon rakennettu digitaalinen studio. Osa ohjelmista lähetetään suorina, osa tallennetaan ohjelma-arkistoon. Ohjelmat painottuvat kirkon perinteisiin ohjelmiin (messut, musiikkiohjelmat), paikallisiin ohjelmiin sekä haastatteluihin. Tutkimus on poikkitieteellinen (viestintä, sosiologia, teologia) ja metodisilta ratkaisuiltaan monistrateginen painottuen haastattelumateriaalin laadulliseen analyysiin. Teoreettinen viitekehys on lähinnä durkheimilaisessa uskontososiologiassa ja sekularisaatiokeskustelussa. Tutkimusaineistossa on kolme osaa. Ensimmäinen aineisto muodostuu 154 internetissä annetusta lomakevastauksesta. Lomakkeen avulla löydettiin haastateltavat. Toinen osa on kolme ulkomailta saatua sähköpostihaastattelua. Kolmas eli primaariaineisto muodostuu 14 teemahaastattelusta. Verkkokirkon käyttäjät ovat useimmiten pääkaupunkiseutulaisia ja työssäkäyviä. He jakautuvat tasaisesti 20 ja 60 ikävuoden välille. Heistä enemmistö on naisia ja he tuntevat Verkkokirkon palvelut entuudestaan melko hyvin. Heidän kiinnostuksensa suuntautuu kirkon perinteiseen ohjelmatarjontaan, messuihin sekä hartaus- ja musiikkiohjelmiin. He löytävät Verkkokirkon hyvin, vierailevat siellä vapaa-ajallaan ja näkevät kirkon läsnäolon verkossa positiivisena ja tärkeänä. Käyttäjät näkevät Verkkokirkon synnyttävän yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä verkkoon. Haastateltavat hyödyntävät internetiä arkisissa yhteyksissä. Ahkera käyttö häivyttää rajaa työn ja vapaa-ajan, informaation ja viihteen välillä. Käytöllä on ritualistisia piirteitä. Käyttäjät ovat tietoisia verkon ongelmista ja suhtautuvat kriittisesti sen kaupallisuuteen ja viihteellisyyteen. Verkkokirkko tarjoaa mahdollisuuden matalan profiilin osallistumiseen. Haastateltujen mielestä välillinen osallistuminen ei ole konkreettisen osallistumisen este tai kilpailija, vaan nämä muodot täydentävät toisiaan. Verkkokirkon valikoiva käyttö ("surffailu") ja anonyymius edustavat postmodernia notkeaa uskonnollisuutta ja yksilöllistä kuluttajanäkökulmaa. Kirkon jäsenyys on haastatelluille itseisarvollista ja kirkko nähdään tradition välittäjänä. Verkkokirkon paikallisuus ei ole koko aineiston valossa käyttäjille merkittävä teema. Ulkomailla asuville verkko on kuitenkin yhteydenpitoväline, uutislähde ja identiteettityökalu. Verkkokirkon yhteisöllisyys ei perustu muista erottautumiseen, kyseessä ei ole alakulttuuri. Yhteisöllisyys on yleisesti löyhää. Yhtä haastateltua lainaten verkossa ollaan "yksin yhdessä". Käyttöön liittyy myös terapeuttinen ja sielunhoidollinen merkitys. Viime kädessä yhteisöllisyyden rajankäynti tapahtuu yksilön omassa mielessä. Verkkokirkko tarjoaa "ihan takimmaisen kirkonpenkin", johon käymisen merkitys jää yksilölliseen harkintaan. Tutkimus osoittaa, että uskonto on muuttumassa teknologiavälitteiseksi, medioiduksi ilmiöksi. Mediat eivät ole instituutio muiden rinnalla, vaan viitekehys, jonka avulla luodaan identiteettejä ja merkityksiä. Mediat asettavat kirkonkin tiettyyn asemaan kulttuuristen merkitysten kokonaisuudessa. Myös kirkot ovat muuttumassa virtuaalisten yhteisöjen suuntaan lisäämällä ja kehittämällä mediavälitteisiä palvelujaan.