Browsing by Subject "tietoyhteiskunta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 36
  • Myllynen, Titti (2000)
    Tutkimus käsittelee ”uuden talouden” käsitettä ja ilmiökenttää. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on myös aikalaisdiagnoosi, so. ”kalansilmäperspektiivistä” aihetta lähestyvä kriittinen tarkastelu ja analyysi. Tutkimuksen lähtökohtana on, että talouden globalisaatio, tiedon ja informaation merkityksen kasvu sekä digitaalisen teknologian kehitys liittyvät kaikki läheisesti toisiinsa ja että ”uusi talous” kytkeytyy elimellisesti suurempaan murrokseen. Keskeinen heuristinen lähtökohta on Manuel Castellsin (1996) näkemys uudenlaisen talouden luonteesta: Castellsin mukaan uudenlainen talous on sekä informationaalinen että globaali. Tutkimus jäsentää ”uuden talouden” ilmiökenttää globalisaatiota ja informaatioyhteiskuntaa koskevan teoretisoinnin ja aikalaiskeskustelun kautta. Tutkimusaineiston muodostaa ensisijaisesti globalisaatiota, informaatioyhteiskuntaa ja jälkiteollista yhteiskuntaa käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Näkökulman syventämiseksi ja aikalaisanalyysin hahmottamiseksi tutkimuksessa analysoidaan ”uutta taloutta” koskevaa keskustelua sekä tarkastellaan keskustelussa ilmeneviä diskursiivisia käytäntöjä. Oleellista tutkimuksen kannalta on havaita kielenkäytön tapojen sosiaalista todellisuutta muokkaava luonne. Tutkimusote on korostetusti poikkitieteellinen: tutkielmassa hyödynnetään ja analysoidaan kulttuurintutkimuksen, taloustieteiden ja politiikantutkimuksen käsitteistöä ja teoreettisia näkökulmia. ”Uusi talous” hahmottuu tutkimuksessa polyseemisenä, liikkuvana käsitteenä, jonka kautta suodattuu niin tulevaisuusoptimistisia odotuksia kuin -pelkojakin. Tutkimus jäsentää uutta taloutta koskevat määrittelyt viiteen eri kategoriaan. Analyysissa käy ilmi, että käsite on hyvin politisoitunut, ja sen käyttötavat vaihtelevat suuresti. ”Uuden talouden” käsite kytkeytyy myös modernia/postmodernia koskevaan keskusteluun. Yksi keskeisistä tutkimustuloksista on, että keskustelu ”uudesta taloudesta” on loogista jatkoa jo vuosikymmeniä vanhalle keskustelulle globaalista, elektronisesta taloudesta. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on myös ”uutta taloutta” ja laajemmin tieto/informaatioyhteiskuntaa samoin kuin globalisaatiota koskevan keskustelun demystifiointi. Tutkimuksen aikalaisdiagnoosiin pyrkivässä tarkastelussa otetaan kantaa teknologiseen determinismiin sekä uusien teknologioiden yhteydessä ilmenevään vallankumousretoriikkaan. Itse ”uuden talouden” käsitteen käyttötavassa ilmenee hegemonistisia piirteitä. Tutkimuksen kannalta keskeistä on nähdä yhteiskunnan – spesifimmin taloudellisten ilmiöiden – medioituminen, so. käsitteiden ja ilmiöiden mediamaisemassa todentuvat murrokset ja sosiaaliset käytännöt. Tutkimuksen keskeisiä lähteitä edustavat M. Castells, A. Giddens, M. Albrow, F. Webster ja J. Tomlinson.
  • Tanskanen, Hanne (2008)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihe on uusien teknologioiden ja suomalaisen tietoyhteiskunnan käsittely sanomalehdistössä. Tutkimuskysymykseni kuuluu, millaisten metaforien avulla uusia teknologioita ja suomalaista tietoyhteiskuntaa kuvataan. Tutkielmani tavoite on selvittää, millaisia metaforisia narratiiveja, myyttejä tai kertomuksia tieteestä, tietoyhteiskunnasta ja teknologioista metaforat rakentavat. Keskeisiä teorioita ja lähteitäni ovat George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kognitiivinen metaforateoria, Norman Fairclough’n (2002) diskurssianalyyttinen tutkimus median käytännöistä, Iina Hellstenin (1997; 2002) ja Esa Väliverrosen (2007) tutkimukset tieteen ja bio- ja geeniteknologioiden metaforisista representaatioista sekä Manuel Castellsin ja Pekka Himasen (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. Keskeisiä käsitteitä ovat metafora, myytti, käsitteellinen metafora, metaforinen narratiivi, diskurssikäytäntö, journalistinen käytäntö, teknologia ja tietoyhteiskunta. Aineistonani on Helsingin Sanomien artikkeleita: 17 vuodelta 1995 ja 21 vuodelta 2002. Metafora-analyysissani yhdistelen Nerlichin ja Hellstenin (2004) ja Hellstenin (2002) tutkimuksissaan käyttämiä menetelmiä sekä Väliverrosen (2007) tutkimusta geenipuheen kertomuksista. Metaforisia ilmauksia etsin kognitiivisen metaforateorian metaforan määritelmän mukaan eli käsitän metaforan käsitteellisten kenttien välisenä mallinnuksena. Käsitteelliset metaforat pohjaavat Lakoffin ja Johnsonin esimerkkeihin, mutta myös Hellstenin metaforisen narratiivin kuvaukseen. Tulkitsen aineistoa konstruktionistisesta näkökulmasta käsin. Lähtökohtainen ajatukseni on, että kielellä on ideologista ja normalisoivaa valtaa, ja että metaforat eivät ole pelkästään käteviä popularisoinnin apuvälineitä. Aineistostani löytyi metaforisia narratiiveja, jotka tukevat aikaisemman tutkimuksen löydöksiä tieteen ja teknologian representaatioista. ”TIETEELLINEN EDISTYS ON MATKA” on yleisesti vaikuttava narratiivinen ylätaso useille käsitteellisille metaforille aineistossani. Aineiston metaforat rakentavat ja ylläpitävät tieteen ja teknologian suurta lupausta tuntemattoman valloittamisesta, luonnon hallitsemisesta ja sairauksien voittamisesta. Kriittisiä piirteitä on kuitenkin jo havaittavissa vuoden 2002 metaforissa. Yksimielisyys tiede- ja teknologiapoliittisesta ideologiasta ilmenee vahvasti aineistoni metaforisoinneissa. Tämän ideologian tavoitteita ovat taloudellinen kasvu, teknologinen edistys sekä kilpailukyvyn edistäminen. Aineiston metaforisoinnit uusintavat teknisen muutoksen välttämättömyyden strategian eli esittävät Suomen kehityksen edelläkävijänä, jota muut voivat seurata. Tietoyhteiskuntakehityksen etenemisellä ja siinä menestymisellä kohotetaan aineiston metaforisissa ilmauksissa kansallista itsetuntoa kautta linjan.
  • Ingerö, Oula (2005)
    This study evaluates regional information society strategies and their implementation in Western Finland and Lapland in the years 1994-2004. It reviews how these provinces have tried to utilise information and communication technologies (ICTs) in order to create welfare services that are jeopardised by threats such as globalisation and migration. Finland has recently been among the most developed countries when it comes to the information society. Provinces such as Western Finland and especially Lapland aren't, however, generally seen as being as developed as some other areas in Finland. Furthermore, many areas in these provinces suffer from trends that affect their possibilities to create welfare and ICT services. By utilising three analysis dimensions (networks, regional advantages, accessibility and user skills) it is found that these provinces" information society strategies differ from each other and that these strategies take into consideration both national goals as well as local settings. As a conclusion is drawn that that the information society development is taking quite well place in both provinces. Networks such as the Centres of Expertise and Multipolis have balanced regional development in both provinces. There have also been several projects that have increased accessibility and user skills in Western Finland and Lapland. Also regional advantages are to some extent utilised in information society projects. It seems, however, that the development of the information society could be improved with better internal and external communication and overall co-ordination. These provinces" ICT funding has mostly been in line with their information society strategies but also funding could be improved both nationally and internationally.
  • Hakalisto, Liisi (Helsingin yliopisto, 2018)
    The topic of this thesis is to observe how the Centre Party of Finland (Suomen Keskusta), the Social Democratic Party of Finland (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, SDP) and the National Coalition Party (Kansallinen Kokoomus) have perceived the information and communication technology (ICT) and its role in the Finnish society between 1999 and 2015 in their party statements and manifestos. The role of ICT in the society is observed especially through the concepts of information society and digitalisation. The topic of this thesis thus ties into the broader 1990s and 2000s discussion on information society and digitalisation. The primary sources for the study include the Centre Party, the Social Democratic Party and the National Coalition Party's party programmes, general election manifestos, municipal election manifestos and party conference statements from 1999 to 2015. The primary sources are analysed by the following electoral terms: 1999-2003, 2003-2007, 2007-2011 and 2011-2015. The 2015 general election manifestos are also included in the set of primary materials, as are the government programmes for each electoral term. The role of government programmes in the study is to support the analysis of the party statements and manifestos. The parties' arguments and perceptions of information and communication technology are analysed using post-structural policy analysis. The main framework for the analysis is Carol Bacchi's What's the problem represented to be analysis. The objective of the thesis is to observe how the parties have represented information and communication technology as a policy problem in their statements, programmes and manifestos during each electoral term. In addition, the objective is to analyse both in the case of each party and between different parties how the problem representations are constructed, with which policy areas ICT is associated in the texts and how these problem representations change and evolve from one electoral term to the other. In addition to Bacchi's WPR-analysis, the analysis also draws from Kari Palonen's concept of politicisation which describes politics as action. In this thesis, the main function of politicisation is to describe how by politicising an issue, the parties open up both political space surrounding the politicised issue and also new opportunities for political action. The main findings of this thesis are that information and communication technology is represented in the parties' general election manifestos and party conference statements using two main representations; either as a means for solving existing social and public policy problems or as a part of a broader discourse on societal change. When represented as a means for solving existing social and public policy problems, ICT is discussed positively, optimistically and mostly to suit the perspective of the party's ideological standing. In the parties' statements and manifestos, the discourse on societal change is strongly tied into economic factors, such as the national competitiveness. ICT is depicted as a matter supporting and enhancing national competitiveness, and information society and digitalisation, in particular, as objectives that will strengthen future national competitiveness. Another finding is that the term “information society” disappears from the parties' manifestos and statements in the early 2010s, when the discussion surrounding ICT in the manifestos and statements shifts to digitalisation.
  • Kannisto, Kalle (2006)
    Tutkimuksessa Helsingin kaupungin rekrytointipolitiikasta ja rekrytointijärjestelmän tehokkuudesta, näkyvyydestä ja käyttäjien kokemuksista selvitetään, miten Helsingin kaupungin avointen työpaikkojen hakeminen on kehittynyt ennen ja jälkeen Passari-palvelun käyttöönoton vuonna 2004. Erityisesti tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen, onko toukokuussa 2004 tapahtunut Passari-palveluun siirtyminen vaikuttanut kaupungin avointen työpaikkojen näkyvyyteen ja osaltaan työhakemusten määrään. Tutkimusaihe liittyy Helsingin työllisyysohjelmaan 2004–2006, jossa eri toimijoiden välisen yhteistyön seurauksena on tarkoitus nostaa Helsingin työllisyysastetta. Rekrytointijärjestelmästä saatu palaute muodostaa osan tutkimusta. Palautteella selvitetään, miten rekrytointijärjestelmä on käyttäjien näkökulmasta onnistunut. Helsingin kaupungille on tutkimuksen perusteella tarkoitus antaa toimenpidesuosituksia rekrytointijärjestelmän kehittämiseksi ja tuomaan esille niitä hyviä käytäntöjä, joita rekrytointijärjestelmän toiminnassa on jo havaittavissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään arviointitutkimusta. Tutkimuksessa pyritään kehittämistyön edistämiseen ja uuden tiedon tuottamiseen palvelujen toteuttamisen parantamiseksi. Tämä arviointitutkimus sisältää sekä kehittämis- että tiedontuotantoarviointia. Tutkielmassa selvitetään, miten rekrytointijärjestelmä käytännössä palvelee käyttäjiensä tarpeita. Toisaalta linjataan aineistosta esiin nousevia asioita, jotka voisivat luoda suuntaa rekrytointijärjestelmän kehittämiselle. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin Helsingin kaupungin avoimien työpaikkailmoitusten ja työpaikkahakemusten koontijärjestelmästä. Aineistosta valittiin kuukausikohtaiset tiedot avoimien työpaikkojen yhteismäärästä ja avoimia työpaikkoja hakeneista henkilöistä. Työpaikkahakemusten kuukausittaisen määrän muutos työpaikkailmoitusta kohti ilmentää muun muassa Passari-palvelun vaikutusta avoimien työpaikkojen näkyvyyteen ja niiden hakemiseen. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto muodostettiin Helsingin kaupungin työpaikkasivustolta helsingintyopaikat.fi sähköpostitse saadusta palautteesta. Aineisto jaettiin työnantajien ja työnhakijoiden antamaan palautteeseen. Työnantajapalaute tuo tutkimukseen rekrytoijan näkökulman ja tarjoaa vertailukohdan työnhakijapalautteeseen. Kvalitatiivista tutkimusaineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että Helsingin kaupungin avointen työpaikkojen näkyvyys on tutkimukseen liittyvän kuukausiotoksen perusteella parantunut Passari-palvelun käyttöönoton myötä. Palvelun suoran vaikutuksen täsmälliseen mittaamiseen ei vielä ole välineitä, mutta on todennäköistä, että avoimien työpaikkojen lisääntynyt näkyvyys on osaltaan vaikuttanut työhakemusten lukumäärän kehitykseen. Käyttäjät ovat pääasiassa tyytyväisiä Helsingin kaupungin työpaikkasivustoon ja pitävät sitä selkeänä ja käyttäjäystävällisenä. Kehittämisehdotukset kuitenkin osoittavat, että rekrytointijärjestelmän käytännön toimintaa voidaan vielä useilta osin parantaa.
  • Kähkönen, Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    Henkilötietoon liittyvät taloudelliset mahdollisuudet ymmärretään yhä paremmin niin yritysmaailmassa kuin yksilöidenkin keskuudessa. Henkilötietoa pidetään yhtenä tietoyhteiskunnan merkittävimpänä tuotannontekijänä. Henkilötiedon hyödyntämisestä seuraava taloudellinen arvo kohdistuu tällä hetkellä kuitenkin vain harvoille markkinatoimijoille, minkä on pelätty johtavan jopa tietomonopoliksi luonnehdittuun tilaan. Erityisesti yksilön asema hänen henkilötietojensa hallinnan ja hyödyntämisen suhteen vaikuttaa heikolta. EU:n yleinen tietosuoja-asetus tarjoaa yksilölle juridisen perustan määrätä henkilötietojensa käyttämisestä, mutta ei ota kantaa henkilötiedon hyödyntämisestä seuraavan taloudellisen arvon kohdistumiseen. Henkilötiedon hallinnan ja hyödyntämisen ympärillä vallitsevaan epäselvään markkinatilanteeseen on pyritty puuttumaan esittämällä ratkaisuksi erilaisia tiedonhallintamalleja. Yhtenä vaihtoehtona tiedonhallintamalliksi on ehdotettu myös omistusoikeuteen perustuvaa henkilötiedon hallintaa, jonka tarkastelemista ei haluta ohittaa ottaen huomioon omistusoikeuden merkittävä asema markkinatalousyhteiskunnassa. Tiedon luonteeseen liittyvät helppo kopioitavuus, tiedon dynaamisuus ja vaikea määriteltävyys tekevät henkilötiedosta erityislaatuisen varallisuusobjektin. Henkilötiedon hyödyntämiseen liittyy myös sellaisia sekä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä tavoitteita, jotka on huomioitava erilaisia tiedonhallintamalleja tarkasteltaessa. Henkilötietoon liittyvät erityispiirteet sekä ihmiskeskeisen tiedonhallinnan tavoitteet huomioon ottaen, valikoituu tarkastelun keskiöön lopulta henkilötiedon hallinnan yhtiöittämiseen perustuva tiedonhallintamalli, tieto- osuuskunta. Tieto-osuuskunta on jäsentensä muodostama yhteisö, jonka tarjoaman alustan avulla yksilöt voivat hallita henkilötietojaan itsensä sekä yhteisön eduksi. Osuuskuntalaissa (421/2013) säännelty yhteisömuoto tarjoaisi laintasoisen viitekehyksen tieto-osuuskunnan toiminnan järjestämiseksi. Tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin, miten tieto-osuuskunta rakennetaan osuuskuntalain puitteissa ja toisaalta millaisia mahdollisuuksia osuuskunta yhteisömuotona tarjoaa tieto-osuuskunnan käytännön toteuttamiselle. Tutkimuksella pyritään näin vastaamaan yhteiskunnalliseen epäkohtaan oikeudellista tutkimusta hyödyntäen. Kun huomioidaan osuustoimintaan liittyvät yhteiskunnalliset edut, osuuskuntaan yhteisömuotona liittyvät ominaisuudet sekä osuuskuntaan laintasoisena järjestelmänä liittyvät mahdollisuudet, päädytään tutkimuksessa johtopäätökseen, jonka mukaan tieto-osuuskunta vaikuttaa lopulta hyvinkin luontevalta tavalta toteuttaa tutkimuksen tavoitteita vastaava ihmiskeskeinen tiedonhallintamalli.
  • El Krekshi, Maruan (2005)
    The aim of our study is to explore the state of Human Development in the Arab World through the UNDP's first Arab Human Development Report, and to refer to the debate surrounding it. We argue that the concerns of the authors of the Report can be traced to the nineteenth century Arab Nahda Debate. We argue that the Arab Human Development Report has to be understood as a continuation of that debate, which aims at modernizing Arab societies by linking modernity with the Arab Islamic cultural heritage. The main sources of the study are the 2002 and 2003 Arab Human Development Reports. We have used various types of sources, such as Reports of international organizations, English, French and Arabic newspaper articles. Arabic development related written sources were composed mainly of the publications of the Centre for Arab Unity Studies (Beirut).
  • Mäkelä, Teea (2000)
    This study investigates user value in wireless value-added services through the viewpoint of user behaviour. It aims to answer the research question of ’what creates user value in wireless value-added services?’ by constructing a theoretical framework drawing from theories and market experiences and examining three case studies of early applications of wireless value-added services and comparing them to comparable technological innovations in the light of the theoretical framework. This is a qualitative research project undertaken as a multiple case study. The selected cases are three case studies concerning adoption of wireless value-added services in three regions of the world. The point of analysis is on how user value is created; it is assumed that adoption rate and popularity of services serve as indicators of user value. Main sources of data for the theoretical framework are books of recognized relevance in the area. Case descriptions are based on three sources of data. One, articles and news releases. Two, analyst reports from leading market research firms and investment banks. Three, information provided by companies. The data was compiled and analysed to determine adoption of services and identify key reasons for popularity or lack of. A cross-case analysis was then conducted to identify common trends across cases and draw conclusions based on these. In the discussion, these conclusions were contrasted with findings regarding user value creation in comparable technological innovations and examined in light of the theoretical framework. Main conclusions are that key factors driving value creation in wireless value-added services are likely to be service ubiquity, content, horizontal communication, ease of use and price. Beyond this, factors such as personalisation and localisation are likely to be important, but do not depart from basic value drivers as they enhance ease of use and relevance of content. Findings were then discussed in the wider frame of reference, suggesting that increase in mobility is the next step in the deepening of informationalisation of society and economy and is likely to deepen social segmentation and diversification while helping to unleash productive potential contained in mature industries and spawning new business models.
  • Uro, Mikko (2006)
    Pro gradu -työni aiheena ovat demokratiaa edistävät julkishallinnon verkkopalvelut. Tavoitteenani on tutkia, millaisia tavoitteita julkishallinto on asettanut verkkodemokratian kehitykselle ja millaiseksi julkishallinto ymmärtää demokratian näissä tavoiteasetteluissa. Tätä tutkimusongelmaa selvitän analysoimalla suomalaisia tietoyhteiskuntastrategioita ja -ohjelmia. Lisäksi pyrin selvittämään, millaisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia tai rajoituksia julkishallinto on asettanut verkkodemokratialle ja millaiseksi demokratia ymmärretään lainsäädännön näkökulmasta. Toisena tutkimusongelmana on selvittää, miten julkishallinto hyödyntää verkkoa demokratian toteuttamisessa. Tätä ongelmaa lähestyn analysoimalla Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston verkkosivuja. Analyysissa sivuston demokratiaa edistävät verkkopalvelut eli demokratiapalvelut luokitellaan neljään luokkaan, jotka ovat tiedotuspalvelut, palautepalvelut, keskustelupalvelut ja päätöksentekopalvelut. Analysoin molempia aineistoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Demokratian edistäminen on mainittu yhdeksi keskeisistä tavoitteista useimmissa suomalaisissa tietoyhteiskuntastrategioissa ja -ohjelmissa. Verkon odotetaan edistävän kansalaisyhteiskuntaa ja vahvistavan demokratiaa ja sen nähdään tarjoavan kansalaisille uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Demokratian painoarvo on kuitenkin huomattavasti suurempi strategioiden ja ohjelmien tavoiteasettelussa kuin varsinaisessa sisällössä ja toimenpide-ehdotuksissa. Yhteistä dokumenteille on myös pintapuolisuus. Käsitteitä viljellään ilman määrittelyä – osallistumisen, vaikuttamisen, edustuksellisen ja suoran demokratian sisältö jätetään vastaanottajan tulkittavaksi. Strategioiden ja ohjelmien perusteella julkishallinto tarkoittaa demokratialla hallinnon avoimuutta – kansalaisten mahdollisuutta saada tietoa, antaa palautetta ja tulla kuulluksi. Nämä tavoitteet saavutetaan julkistamalla hallinnon asiakirjat ja mahdollistamalla palautteen antaminen verkossa. Muilta osin pelkästään tekniikan, verkkoyhteyksien ja palveluiden, lisääminen näyttää olen riittävä toimenpide demokratian lisäämiseksi. Lainsäädännön näkökulmasta demokratia tarkoittaa kansalaisen mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi äänestämällä vaaleissa tai antamalla palautetta hallinnon valmistelemista suunnitelmista. Julkisten verkkopalveluiden tarjoamiseen laki kannustaa, mutta ei kuitenkaan laajassa mitassa velvoita. Poikkeuksen muodostaa kaavoitus, jonka vuorovaikutusprosessissa on käytettävä mahdollisuuksien mukaan verkkoa hyväksi. Teledemokratiautopioiden mukaiseen suoraan demokratiaan, jossa kansalaiset äänestävät verkossa yhteisistä asioista, eivät lait anna mahdollisuutta muuta kuin epävirallisissa yhteyksissä. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla esiintyi tiedotuspalveluita, palautepalveluita sekä keskustelupalveluita. Päätöksentekopalveluita sivuilla ei odotetusti ollut yhtään. Kaupunkisuunnitteluviraston demokratiapalveluiden vertaaminen verkon ulkopuolisiin osallistumis- ja vaikuttamiskeinoihin näyttäisi osoittavan, että verkko parantavaa poliittisen tiedon saatavuutta ja sen vaihtoa hallinnon ja kansalaisten välillä sekä edistää julkista keskustelua. Verkon etuna perinteisiin keinoihin verrattuna on sen tarjoama riippumattomuus ajasta ja paikasta. Se myös mahdollistaa pääsyn tietoon ilman välittäjiä tai "portinvartijoita". Lisäksi verkon käyttö on usein taloudellisesti edullista. Verkko ei kuitenkaan näyttänyt tarjoavan kansalaisille sen enempää vaikuttavuutta päätöksentekoon kuin perinteisetkään keinot. Vaikuttavuuden näkökulmasta verkko on vain yksi väline muiden joukossa.
  • Kytö, Hannu; Aatola, Leena; Tuorila, Helena; Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 14/2003
  • Heikkilä, Harri, Olavi (2004)
    Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää henkilökohtaista tietokonetta ja sen käyttöliittymän kehitystä sekä tietokoneen roolin muuttumista sosiaalisena prosessina. Tutkimusongelmaa tarkastellaan sijoittamalla muutokset laajempaan teknologisen kehityksen ja sen tutkimuksen yhteyteen. Tutkielman pääkysymykset voidaan muotoilla seuraavasti. Miten yhteiskunnalliset tekijät ja sosiaaliset ryhmät vaikuttivat henkilökohtaisen tietokoneen muokkautumiseen? Miten ja miksi tietokoneen funktio muuttui? Onko tietokone saavuttanut lopullisen muotonsa vai voiko uusi muutos tapahtua? Tutkielmassa selvitellään teknologisten innovaatioiden kehitystä valtion, markkinoiden, talouden ja sosiaalisen ympäristön roolia sekä pohditaan teknologian itseohjautuvuutta ja urautumistaipumusta. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Wiebe Bijkerin (1989) ja Brian Winstonin (1998) malleja teknologian muotoutumista sekä Andrew Feenbergin (2002) teosta ”Transforming Technology”. Tutkimukseen sisältyvä historiallinen katsaus tietokoneen ja käyttöliittymän synnystä ja kehittymisestä on rakennettu yhdistämällä Winstonin ja Bijkerin malleja. Olen jakanut tietokoneen kehityksen kahteen pääjaksoon, keskitetyn ja hajautetun tietokoneen käytön aikaan. 1970-luvulla alkanut henkilökohtaisten tietokoneiden yleistyminen merkitsi siirtymistä pois keskitetystä mallista kohti hajautettua mallia ja aloitti suuren murroksen tietokoneen käytössä. Tämän hajautetun tietokonekulttuurin ajan olen edelleen jakanut kolmeen ajanjaksoon. 1970-luvulla vallinnutta pioneerien kautta kuvaa suhtautuminen tietotekniikkaan itseisarvona, 1980-lukua hallinnutta diversiteetin aikaa leimasi useiden rinnakkaisten vaihtoehtojen olemassaolo. Modernin henkilökohtaisen tietokoneen käsitteen vakiinnuttua 1990-luvulla siirryttiin yhdenmukaisuuden kauteen, jossa tietokonekokemus muodostuu lähes kaikille käyttäjille samalta pohjalta. Tutkimuksessa todetaan, että teknologista kehitystä on vaikea ennustaa, koska se on monenkaltaisten sosiaalisten jännitteiden ja markkinavoimien ohjaama tapahtuma, jonka aikana tekninen innovaatio saattaa kehittyä kokonaan toiseksi kuin oli suunniteltu. Eräs tällainen arvaamaton ja kehitykseen vaikuttava tekijä on ns. tulkinnallinen jousto, joka tarkoittaa sitä, että tekniikan loppukäyttäjäryhmä saattaa nähdä teknologian aivan toisella tavalla kuin sen suunnittelijaryhmään tai tietotekniikan eliittiin kuuluva henkilö ja muokata sitä omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Tästä oli kysymys myös henkilökohtaisen tietokoneen kohdalla, jossa hajautetun tietokoneen käytön mallin yleistyminen jäi tekniseltä eliitiltä havaitsematta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Se tulkitsi tietokoneen käsitettä vallitsevasta keskitetystä mallista käsin. Yleistyvät mikrotietokoneet nähtiin helposti ”atk-leluina”, ei tietokoneina. Keskitettyyn malliin kuulunut asiantuntijavaltaisuuden ja vaikean käytettävyyden perinne, koneen diskurssin noudattaminen, eli hajautetun tietokonemallin aikana vielä konekielisenä käyttöliittymänä. Koneen diskurssin ja graafisen käyttöliittymän humaanin diskurssin välinen kilpailu 1980-luvulla oli samalla demokraattisen ja asiantuntijavaltaisen tietokoneenkäytön välinen kamppailu. Aikalaiskommenteista ammattilehdissä voi vetää johtopäätöksen, jonka mukaan modernin henkilökohtaisen tietokoneen prototyypin graafista käyttökonseptia tulkittiin atk-eliitin piirissä saman kaltaisesti kuin koko mikrotietokonetta aiemmin.
  • Jordan, Kirsi Marjatta (2007)
    Tutkielmani käsittelee jatkuvasti muuttuvaa laatukeskustelua, joka määräytyy yhteiskunnallisen tilanteen, kulttuurin ja organisaation tarpeiden mukaan.Kuvaan työelämän laadullista kehittymistä yhteiskunnassa, ja sitä miten laatu on muuttunut 1900-luvulta lähtien. Työelämän laadullinen muutos ja kehittyminen ovat heijastuneet työoloihin, työvälineisiin ja työmoraaliin. Siitä huolimatta, että laadun ja työn ympärillä on tapahtunut useaan suuntaa kehittyvää monipuolistumista, itse työn tekeminen ja työntekijän perustarpeet eivät ole paljonkaan muuttuneet. Laadun merkitystä ja käsitettä voidaan tarkastella sekä yleisenä ja laajana että suppeampana ja subjektiivisena. Laajana ja yleisenä käsitteenä ja ajattelutapana laatu voi olla pelkkää ideologiaa tai tietyn imagon ylläpitämistä, esimerkiksi yritysmaailmassa laatustandardien ylläpitämisenä. Laadun laaja merkitys kattaa myös laadun kokonaisvaltaisuuden, joka ulottuu palveluun, prosesseihin, ongelmanratkaisuun, työn vaatimuksiin ja työolojen kehittämiseen. Suppeammasta ja subjektiivisesta näkökulmasta laatu voi olla esimerkiksi työn tekemistä oikein ensimmäisellä kerralla laatustandardien mukaan. Subjektiivinen laadun merkitys perustuu kokemuksiin ja laatulupauksiin, jotka kohdistuvat tuotteen lisäksi, palveluun, erikoistuotteisiin, arvoihin, itsensä kehittämiseen ja erottautumiseen. Empiirisessä osiossa hahmotetaan laatukäsitysten kokemista työnteon todellisuudessa pienimuotoisen otoksen avulla.Tutkimusmenetelmäni on teemahaastattelu, jonka avulla olen haastatellut kymmentä ylempää toimihenkilöä ict -alalta selvittääkseni heidän käsityksiään ja mielipiteitään laadusta. Teemahaastattelussa on käytetty nauhuria ja yksittäishaastattelun kesto on noin 20 minuuttia. Käytän puolistrukturoitua haastattelua, jolloin kysymykset ovat kaikille haastateltaville samat. Haastatteluissa laadun käsite liitettiin yleisimmin tuotelaatuun, mutta kiinnostavaa on että naiset yhdistivät tuotelaatuun palvelun, kun taas miehet usein prosessilaadun. Lisäksi laatu on yhteisesti sovittu, sen tulee vastata henkilökohtaisia tarpeita, ja se on subjektiivinen kokemus. Kysyttäessä työnteon todellisuudesta nousi esiin tuntemus, että suunnittelulle varattu aika ja kiireen puute ovat tärkeitä. Kuitenkin kiireen ja tiukkojen aikataulujen koettiin lisääntyneen. Blom Raimo, Melin Harri, Pyöriä Pasi, 2001: Tietotyö ja työelämän muutos, Palkkatyönarki tietoyhteiskunnassa.Gaudeamus, Helsinki Kasvio Antti, 1997: Uusi työn yhteiskunta, suomalaisen työelämän muutokset ja kehittämismahdollisuudet, kolmas painos. Gaudeamus, Helsinki
  • Taarasti, Riitta Elina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan markkinoinnin vakiintumista osaksi yleisten kirjastojen toimintaa. Yleisiä kirjastoja käsitellään tässä tutkielmassa nonprofit-organisaatioina, joilla markkinoinnin ensisijaisena tavoitteena ei ole tehdä voittoa, vaan markkinointi on mission toteutumista edistävää viestintää ja vaikuttamista. Tänä päivänä markkinointi mielletään yleisesti erottamattomana ja välttämättömänä osana yleisten kirjastojen palvelujen tunnettuuden parantamista ja tapahtumien toteuttamisprosessia, mutta tämän ajattelumallin vakiintuminen on melko tuore ilmiö. Ilmiö on osa suurempaa murrosta yleisten kirjastojen toimintaympäristössä ja ympäröivässä maailmassa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi yleisten kirjastojen markkinointitoimien taustaa tarkastelemalla historiakatsauksena kirjastojen ydintehtäviä ja markkinointitoimien ilmenemistä kirjastolakien, aikalaiskirjallisuuden, alan kirjallisuuden ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielman taustateoriana toimii Pirjo Vuokon teoria nonprofit-organisaatioiden markkinoinnista ja tulkintateoria pohjaa Manuel Castellsin käsityksiin informaatioyhteiskunnan tuomista muutoksista ammatti-identiteetteihin. Käsitteellistä taustaa luodaan 'yleinen kirjasto', 'nonprofit-organisaatio', 'markkinointi' ja 'missio' käsitteiden kautta. Tutkimusaineisto koostuu Kirjastolehdessä julkaistuista markkinointia käsittelevistä artikkeleista sekä Kirjastot.fi-portaalin keskustelufoorumeilla markkinointia käsittelevistä viesteistä. Molemmat tutkimusaineistot on rajattu vuosiin 1995–2012. Tässä kuvailevassa ja ymmärtävässä tapaustutkimuksessa tutkimusmenetelminä käytetään pääosin kvalitatiivisia metodeja. Artikkelit ja keskustelufoorumiviestit on analysoitu sisällön erittelyllä ja sisällönanalyysillä perustuen abduktiivisen päättelyn logiikkaan. Aineistosta käy ilmi, että kirjastoissa ymmärretään hyvin markkinoinnin tärkeys ja ollaan yleisesti myötämielisiä markkinoinnille, mutta alalla on ristiriitoja sen suhteen mitä kirjastojen markkinoinnin tulee olla ja mihin sen tulee perustua. Ristiriitojen ytimessä ovat analyysin mukaan eri näkemykset puolueettomuuden ja ei-kaupallisuuden olemuksista. Markkinoinnin vakiintumista osaksi yleisten kirjastojen toimintaa voidaan luonnehtia osaksi sitä muutosprosessia, jossa kirjasto hakee yhteistä visiota ja keinoja, joilla se osoittaa tarpeellisuutensa kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttajana muuttuneessa toimintaympäristössään.
  • Magi, Maria (2007)
    1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella hallinto kohtasi länsimaissa merkittäviä, sen toiminnan tehostamiseen tähtääviä uudistuksia. Strategioiden laatiminen ja toimeenpano tulivat näiden uudistusten myötä ajankohtaisiksi. Strategioiden toimeenpanovaihetta tarkasteleva implementaatiotutkimus antaa hallinnon tehostamispyrkimysten kannalta ristiriitaisen käsityksen strategiatyön tehokkuudesta. Implementaatiotutkimus on osoittanut, että strategioiden toimeenpanoon liittyy erilaisia toimeenpanoa hidastavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen laajakaistastrategian alueellista implementaatiota kahdessa maakunnassa. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostaa implementaatiotutkimus käsitteineen ja viitekehyksineen. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat ohjausjärjestelmä, ohjaus ja implementaatio. Tutkielman tehtävänä on selvittää strategian implementaatioon ja sen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden tekijöiden keskinäistä painoarvoa. Implementaatiotutkimusta on usein kritisoitu siitä, että se on tuottanut listoja toimeenpanoon vaikuttavista tekijöistä selvittämättä tarkemmin tekijöiden keskinäisiä voimasuhteita. Tutkielma on vertaileva tapaustutkimus, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti kahden maakunnan laajakaistastrategiaprosessia näitä vertaillen. Kahden maakunnan valinta perustuu kaikki maakunnat kattavaan luokitteluun laajakaistastrategian toimeenpanon kannalta keskeisten sosio-ekonomisten tekijöiden suhteen. Tällaisia tekijöitä ovat maakunnan taloudellinen tilanne, väestön ikärakenne ja asukastiheys. Tutkielman varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kahden maakunnan osalta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Strategian toimeenpanon tehokkuutta määrittelee ennen muuta sitä toimeenpanevan organisaation hallinnollinen järjestelmä. Hallinnollisella järjestelmällä on keskeinen merkitys implementaatioprosessiin osallistuvien tahojen ja henkilöiden sitoutumisen asteeseen, yhteistyön, kumppanuuden ja yhteisten visioiden syntymiseen sekä keskusteluyhteyden luomiseen. Tutkimuksessa on hahmoteltu idea kollegiaalisesta hallinnollisesta järjestelmästä, joka perustuu kumppanuuteen ja alueellisten toimijoiden vahvaan keskinäiseen integraatioon järjestelmän puitteissa. Kollegiaalinen hallinnollinen järjestelmä on sellainen järjestelmä, joka mahdollistaa edellä mainittujen toimeenpanoa helpottavien ja tehostavien tekijöiden syntymisen.
  • Mäenpää, Pasi (2005)
    Tutkimus tarkastelee kuluttamisen, kaupunkikulttuurin ja julkisen tilan yhteyksiä. Se muodostuu modernin kaupungin vuorovaikutuksen teoretisoinnista, kolmesta empiirisestä tapaustutkimuksesta, soveltavasta osuudesta sekä syventävästä ja yleistävästä loppukeskustelusta. Tutkimuksen kohde on Helsinki, erityisesti sen keskusta ja kaupalliset tilat. Tutkimus yhdistää sekä teoreettisesti että empiirisesti kulutussosiologiaa ja kaupunkisosiologiaa sekä monitieteistä kaupunkitutkimusta (urban studies). Se käsittelee kuluttamisen yleistynyttä kaupunkikäytäntöä, josta on tullut kaupungin näkyvin piirre. Tutkimus kontekstualisoi ja tilallistaa kuluttamisen kulttuurisen ilmiön lähestymällä sitä julkista kaupunkitilaa määräävänä toiminnallisuutena. Teoreettisesti tutkimus pohjaa lähinnä Georg Simmelin, Erving Goffmanin, Richard Sennettin, Marshall Bermanin, Colin Campbellin ja Roger Caillois’n käsitteellistyksiin kaupunkilaisten vuorovaikutuksesta modernissa julkisessa tilassa, jota kutsun kaupunkijulkisuudeksi. Kaupunki julkisena esiintymisen paikkana, theatrum mundina on yksi kaupunkitutkimuksen perusajatuksista. Tämän ja aineistojen avulla osoitan, että myös pelin tai leikin sosiaaliseen muotoon liittyvä sattumanvaraisuus ja jäljittely ovat kaupunkikulttuurin peruselementtejä. Kuluttaminen mielihyvähakuisena shoppailuna on kiertelyä ja katselua sekä haaveilua ja tavaroiden mentaalista tunnustelua ja sovittelua ennen ostamista. Yleistyneenä kaupunkikäytäntönä myös se muodostaa autonomisen ja itsetarkoituksellisen pelin tai leikin, jonka mahdollistaa julkisen tilan sosiaalinen järjestys anonyymien ihmisten välisenä katseenvaraisena ja välttämiskäyttäytymiseen perustuvana vuorovaikutuksena. Johdan empiiristen aineistojen kautta ennakoimattoman ennakoinnin ja mimeettisen itsesuhteen käsitteet, joita sovellan aineistoihin edelleen. Kulutuskeskeisen kaupunkikulttuurin perusluonne kiinnittyy mimeettiseen itsesuhteeseen eli tapaan, jolla toisilleen tuntemattomat yksilöt heijastavat oman ihannekuvansa kaupunkijulkisuudessa ja avautuvat uusille tavoille esittää itseä itselleen. Goffmanin perusajatus yhteiskunnasta ”itsen dramatisoimisena” ja ”mielikuvien hallintana” kääntyvät kulutuskulttuurissa sisäänpäin mimeettiseksi itsesuhteeksi. Tämän pohjalta esitän teorian modernista kulutuksesta, joka selittää sen kyltymättömyyden ja laajenemisen. Analysoin ja kritisoin nykykaupungin tilallista järjestystä ja tilan tuotantoa. Lopuksi syvennän urbaanin leikin teoriaa ja laajennan sen soveltamista yleisiin kaupunkikulttuurisiin ja nykyajan piirteisiin osoittamalla yhteyksiä ja vaikutussuhteita esimerkiksi arkkitehtuuriin, nuorisokulttuuriin ja teknologian kehitykseen. Kuluttamisessa toteutuva yksilön uusintuminen ja kaupunkijulkisuus muodostavat nyky-yhteiskunnalle perustavan vaihtosuhteen.
  • Kilpiö, Anna (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan opettajan työssä verkko-opetuksen myötä tapahtuneita muutostekijöitä. Työssä keskitytään verkko-opettajan työhön erityisesti roolinäkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millaisia rooleja tutkimuksen kohteena olevilla verkko-opettajilla on, ja miten roolit ovat muuttuneet verkko-opetuksessa. Tutkimuksen toisena tavoitteena on hahmottaa, millaisia rooliodotuksia kyseisiin verkko-opettajiin kohdistuu, ja kokevatko opettajat nämä odotukset oikeudenmukaisiksi. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella verkko-opettajan työtä laajemmasta perspektiivistä kysymällä, tukevatko koulun toimintatavat ja koulukulttuuri verkko-opetukseen siirtymistä opettajan ja opettajan työssä tapahtuvan muutoksen näkökulmasta. Tutkimuksen teoria rakentuu kolmesta osasta. Ensin tarkastellaan koulua tutkimuskohteena ja yhteiskunnan yhtenä osana, sekä eritellään niitä haasteita, joita tietoyhteiskuntakehitys on kouluille asettanut. Teorian toinen osa keskittyy verkko-opetukseen ja verkko-opettajan työhön. Kolmannessa osassa täsmennetään rooleihin liittyviä termejä ja ongelmakenttää. Tutkimuksen kontekstin muodostavat kaksi verkkokurssia, joista toinen on toteutettu yläkoulussa ja toinen lukiossa. Molempia kursseja voidaan pitää verkko-opetuksen pilottikursseina. Tutkimuksen aineisto koostuu kyseisiä kursseja toteuttaneiden opettajien, kursseille osallistuneiden oppilaiden sekä koulujen rehtoreiden haastatteluista. Opettajien ja rehtoreiden haastattelujen osalta aineisto on kerätty teemahaastatteluin, ja oppilaiden haastattelut on toteutettu fokusryhmissä. Yhteensä haastateltavia kertyi 13. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen lähestymistapaan. Verkko-opettajat kokivat monenlaisia muutoksia rooleissaan ja roolikäyttäytymisessään. Konkreettisimmin opettajien roolikäyttäytymiseen vaikuttivat työn teknistymisestä, sisällöntuotannosta sekä kurssien markkinoinnista aiheutuneet muutostekijät. Lisäksi opettajien ajatusmaailmaa muuttivat mm. oppilaan roolin miettiminen uudesta perspektiivistä, oppilaiden verkko-ohjaaminen, tekijänoikeuksien huomioiminen sekä oppilaiden kontrollointi verkko-opetuksessa. Verkko-opettajien mukaan heihin kohdistui paljon sellaisia rooliodotuksia, joita he eivät itse katsoneet omaan rooliinsa kuuluviksi. Vahvimmin nämä näkemykset tulivat esille työn teknistymisen, sisällöntuotannon sekä markkinoinnin osalta. Opettajien kokemukset heihin kohdistuvista rooliodotuksista eivät toisin sanoen vastanneet kaikilta osin sitä kuvaa, joka opettajilla oli verkko-opettajan roolissa toimimisesta. Vastaavasti opettajat odottivat koululta ja koulun ulkopuolisilta tahoilta enemmän tukea kuin he todellisuudessa kokivat saavansa. Tutkimus osoittaa, että koulun toimintatavat ja koulukulttuuri eivät tukeneet parhaalla mahdollisella tavalla verkko-opetukseen siirtymistä opettajan näkökulmasta. Opettajat katsoivat sekä opettajilla että oppilailla olevan perinteistä luokkahuoneopetusta tukevia asenteita. Verkko-opetuksen kannalta ongelmalliseksi koettiin myös tietoteknisten laitteiden, mikrotuen ja opettajien koulutuksen riittämättömyys sekä koulujen välisen yhteistyön ja kokemusten jakamisen vähyys. Yhteenvetona voi sanoa, että opettajiin kohdistuvilla rooliodotuksilla ja koulukulttuurilla pyrittiin pitkälti vahvistamaan vallalla olevaa traditionaalista luokkahuoneopetukseen perustuvaa toimintatapaa. Verkko-opetus ei toistaiseksi ole vakiintunut osaksi koulukulttuuria. Koulukulttuurin muuttuminen tapahtuu vähitellen toimintatapojen ja asenteiden muuttumisen myötä.
  • Hemminki, Liina (2005)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tietoyhteiskuntakehitystä suhteessa järjestöviestinnän kanaviin ja käytäntöihin. Tietoyhteiskunnan sanotaan ylettyvän lähes kaikkialle, mutta mikä on tietoyhteiskunta, ja miten sen kaikkialle ylettyminen näkyy viestinnän kentässä? Entä erityisesti järjestöviestinnässä? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen näitä kysymyksiä ja keskityn etenkin aikakauslehtiin ja internetiin, paperiin ja bitteihin. Verkko on järjestöjen maailmassa uusi ilmiö, eikä se vielä ole luonteva osa viestinnän ja toiminnan kokonaisuutta. Järjestöjen toiminta on kuitenkin verkon myötä muuttunut yhä monikanavaisemmaksi, mikä näkyy selvästi resurssiongelmina. Pienten järjestöjen, kuten Agronomiliiton, viestinnässä joudutaan jatkuvasti tekemään valintoja siitä, mihin panostetaan. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: mihin kannattaa panostaa ja milloin sekä minkä tyyppistä informaatiota jäsenistö toivoo olevan tarjolla - ja mistä välineestä sitä halutaan saada? Keskeisin tutkimuskysymys onkin, kohtaavatko tietoyhteiskunnan kehityssuunnat Agronomiliiton viestinnän käytännöt ja käyttäjien toiveet? Muita oleellisia kysymyksiä ovat: minkälaisia tietoyhteiskunnan toimijoita liiton jäsenet ovat ja miten tietoyhteiskuntakehitys ilmenee heidän käyttäytymisessään suhteessa liiton viestimiin? Empiirisessä osuudessa tarkastelen, mikä on verkon tulevaisuus pienen järjestön viestintäkanavana suhteessa tärkeimpään perinteiseen viestimeen, jäsenlehteen. Tärkein tulos on, että liiton jäsenviestintä ei ainakaan vielä voi olla pelkkiä bittejä, myös paperia tarvitaan. Liiton jäsenlehti palvelee nykyisellään lähes koko jäsenkuntaa, sillä yli 30-vuotiaista lähes kaikki lukevat lehteä ja nuorimmastakin ikäryhmästä valtaosa. Liiton verkkosivut puolestaan palvelevat hyvin osaa jäsenkunnasta, mutta toisaalta suuri osa jäsenistä ei ole edes käynyt sivuilla. Nuoret ovat aktiivisimpia liiton verkkosivujen käyttäjiä. Jäsenlehden suosituimmat aihealueet eroavat huomattavasti verkon vastaavista. Lehden suosituimmat aihepiirit ovat ihmisläheisiä, verkossa korostuu informaation haku. Jäsenet haluavat informaatiota sekä lehdestä että verkosta ja niinpä verkkopalvelun ja lehden rinnakkainen kehittäminen saa voimakkaan tuen.
  • Jääskeläinen, Elina (2005)
    Projektityöskentely ja projektijohtaminen nousivat voimakkaasti esille 1900-luvun loppupuolella vastauksena organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuneille muutoksille. Projektityöskentelyn avulla on pyritty vastaamaan muun muassa tulosjohtamisen, dynaamisuuden ja epävarman toimintaympäristön vaatimuksiin. Projektien käyttö on lisääntynyt myös julkisen sektorin organisaatioissa. Toimintaympäristön muutokset ovat asettaneet myös suomalaisen hyvinvointivaltion sekä valtiollisen päätöksenteon rakenteet haasteiden eteen. Suomessa keskushallinto on vastannut tehokkuuden vaatimuksiin lanseeraamalla ohjelmajohtamisen, joka konkretisoituu Matti Vanhasen hallituksen strategia-asiakirjaan sisällytetyn neljän poikkihallinnollisen politiikkaohjelman muodossa. Tutkimuksessa tarkastellaan keskushallinnossa tapahtuvaa poikkihallinnollista projektityöskentelyä ja sen organisointia. Poikkihallinnollisuus ymmärretään tutkimuksessa ministeriöiden välisenä yhteistyönä. Tutkimus on tapaustutkimus, jonka kohteena on Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma ja erityisesti ohjelman alaisuudessa toimivat poikkihallinnolliset projektit. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa tietoyhteiskuntaohjelman ja sen alaisten projektien organisointia sekä kuvailla teoreettisen viitekehyksen avulla ohjelman ja sen alaisten projektien poikkihallinnollisuutta. Taustalla tutkimuksessa on sektoriministeriöiden ja poikkihallinnollisten projektien välinen problematiikka. Teoreettinen viitekehys on rakennettu kahden poikkifunktionaalisten projektiryhmien toimintaa tarkastelevan mallin avulla. Tutkimuksen aineisto on hankittu haastattelumenetelmää käyttäen. Tehdyt haastattelut ovat puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita. Lisäksi haastatteluiden avulla saatua tietoa on täydennetty ohjelmajohtamista ja politiikkaohjelmia käsittelevistä dokumenteista ja internet-aineistosta. Tutkimuksessa havaittiin, että tietoyhteiskuntaohjelman alaisten hankkeiden suuri määrä hankaloittaa ohjelmakokonaisuuden hallintaa, tekee seurannan ja koordinoinnin vaikeaksi sekä estää ohjelmasta saatavan lisäarvon konkretisoitumisen. Ohjelman alaiset projektit ovat myös huomattavan itsenäisiä suhteessa ohjelmaorganisaatioon. Tietoyhteiskuntaohjelma vastaakin yhteisen teeman omaavista mutta muuten suhteellisen itsenäisistä projekteista muodostuvan portfolio-ohjelman määritelmää. Projektit ovat aina jonkin ministeriön vetovastuulla. Projektit ovatkin erittäin riippuvaisia ministeriöistä. Ministeriöt pyrkivät varjelemaan omia toimialueitaan, mikä on omiaan laimentamaan poikkihallinnollisella projektityöskentelyllä tavoiteltavien tehokkuusetujen konkretisoitumista sekä estämään aidon poikkihallinnollisuuden syntymistä. Tietoyhteiskuntaohjelman kohdalla ei voidakaan puhua matriisiorganisaatiosta vaan pikemminkin poikkifunktionaalisen projektityöskentelyn soveltamisesta linjaorganisaatiossa. Keskeisimmät lähteet ovat poikkifunktionaalisia projektiryhmiä tarkastelevat Denison ym. (1996) sekä Bishop (1999), ohjelmajohtamisen teoriasta kirjoittava Pellegrinelli (1997), ohjelmajohtamisen soveltamisesta keskushallintoon kirjoittava Kekkonen (2001) sekä yleistä projektijohtamisen teoriaa ja projektien organisointitapoja esittelevät Gido & Clements (2003) sekä Meredith & Mantel (1996).
  • Laitio, Tommi (2004)
    Tutkielma tarkastelee Matti Vanhasen vuonna 2003 aloittaneen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaa. Tutkimuksen lähtökohtana on kiinnostus siihen, miten kansalaiset ja yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuuden tunne näkyvät hallituksen politiikkaohjelman kielellisissä ratkaisuissa. Tutkielmassa verrataan Suomen hallituksen politiikkaohjelman kielellisiä ratkaisuja Ruotsin hallituksen vuonna 2000 hyväksyttyyn Ett informationssamhälle för alla -ohjelmaan. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Chaïm Perelmanin yleisökonstruktioteorian varaan. Tarkastelemalla ohjelman argumentaatiostrategioita sekä taustalla olevia oletuksia tutkimuksessa pyritään tekemään analyysi siitä, kenelle hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma on kirjoitettu. Yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden tunteen eli sosiaalisen koheesion tematiikkaa tarkastellaan Euroopan neuvoston sekä Forrest & Kearnsin sosiaalisen koheesion määritelmistä muodostettujen teesien avulla. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on vastata kysymykseen: Miten kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen näkyy Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelmassa? Yksityiskohtaisemmin politiikkaohjelmasta pyritään tunnistamaan hallituksen käsitys omasta roolistaan tietoyhteiskunnan rakentamisessa, tekstiin ladatut esisopimukset sekä suhde yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen. Tutkielmassa pyritään löytämään eroja Suomen ja Ruotsin ohjelmien kielellisten ratkaisujen väliltä. Vanhasen hallituksen ohjelma jatkaa 1990-luvulla alkanutta markkinadeterminististä tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Politiikkaohjelmassa on kuitenkin aikaisempia ohjelmia enemmän kansalaisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Kansalainen on ohjelmassa yksittäinen toimija ja usein valtion toimenpiteiden kohde. Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen jää tietoyhteiskuntaohjelmassa hyvin vähälle. Sekä Suomen että Ruotsin hallitukset kohdistavat paljon toimenpiteitä työllisyyden vahvistamiseen sekä alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Vähemmistö- ja sukupuolinäkökulma puuttuu ohjelmista. Ohjelmissa ei juurikaan peilata tietoyhteiskuntapolitiikan vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin, yhteiskunnalliseen yhteenkuuluvuuteen tai kansalliseen identiteettiin. Suomen hallituksen ohjelmaa ei ole kirjoitettu kansalaisille, vaan valtionhallinnolle ja yhteistyökumppaneille. Ohjelmassa ei määritellä selkeästi tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitetta, joka selittynee osittain politiikkaohjelman alisteisuudelle hallitusohjelmalle. Ohjelman kielelliset käytännöt synnyttävät kuvan, että lukijan oletetaan hyväksyvän tietoyhteiskuntainvestoinnit jo valmiiksi. Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman argumentaatio jatkaa aikaisempien ohjelmien markkinadeterminististä ja vaihtoehdotonta linjaa. Ruotsin hallitus määrittelee omassa ohjelmassaan tavoitteet selkeästi ja tuo selkeämmin esiin tehdyt valinnat. Sekä Suomen että Ruotsin hallitusten ohjelmat tukevat Manuel Castellsin teesiä siitä, että myös pohjoismaiset yhteiskunnat joutuvat määrittelemään hyvinvointivaltionsa uudelleen. Kansallisvaltiosta tulee suvereenin toimijan sijasta yksi neuvottelija. Työn tärkeimmät teoreettis-metodologiset lähteet ovat Chaïm Perelmanin "Retoriikan valtakunta" (1996), Manuel Castellsin "The Information Age"-trilogian toinen (2004) ja kolmas (2000) osa sekä Frank Websterin "Theories of the Information Society" (2002).