Browsing by Subject "tilastolliset mallit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Eronen, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kaikkialla maailmassa naiset elävät nykyisin keskimäärin vanhemmaksi kuin miehet, mutta sukupuolten kuolleisuuserojen suuruus on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Suomessa sukupuolten kuolleisuuserot ovat suuria verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. Kuolleisuuserojen on arveltu kutistuvan tulevaisuudessa miesten ja naisten elinpiirien lähentymisen takia. Erojen voimakkaalla kaventumisella voisi olla vaikutusta mm. väestöennustelaskelmien luotettavuuteen. Tässä tutkielmassa mallinnettiin ja ennustettiin ekstrapolointi perustuvilla malleilla 0-99 -vuotiaiden miesten ja naisten viisivuotisikäryhmittäisiä kuolevuuksia Suomessa ja Ruotsissa. Mallinnukseen käytettiin vuosien 1960-2015 tietoja, ja ennustettava jakso kattoi vuodet 2016-2045. Ruotsia käytettiin vertailukohtana Suomen kuolleisuuserojen kehitykselle. Mallinnuksessa käytetty aineisto on peräisin kansainvälisestä Human Mortality Database -tietokannasta sekä Suomen ja Ruotsin tilastoviranomaisten verkkosivuilta. Yksikertainen ennustemalli kuolevuudelle toteutettiin sovittamalla kuolevuuden logaritmiin trenditermillinen satunnaiskulkuprosessi. Tutkielmassa käytettiin myös Ronald Leen ja Lawrence Carterin kehittämää mallia, joka on nykyisin yksi yleisimmin käytetyistä kuolevuuden ennustemenetelmistä. Menetelmässä kuolevuuden logaritmi mallinnetaan ikä- ja aikakomponenttien avulla, joiden estimaatit saadaan ratkaistua singulaariarvohajotelmaa käyttäen. Tutkielmassa Lee-Carter – mallit sovitettiin tavanomaisesta poiketen kolmeen eri ikäryhmään (0-19 -vuotiaat, 20-59 -vuotiaat ja 60-99 -vuotiaat), sillä kuolleisuus ja elintavat ovat erilaisia eri ikäluokissa. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettiin ennusteet kuolevuuden logaritmin tulevia arvoja ennustamalla aika-indeksiä trenditermillisenä satunnaiskulkuprosessina. Ennusteille laskettiin myös 95:n prosentin ennustevälit. Vertailun vuoksi muodostettiin ennusteet myös Tilastokeskuksen väestöennusteen kuolevuuden ennustamismenetelmään perustuen. Kuvallisten tarkastelujen perusteella trenditermilliseen satunnaiskulkuprosessiin perustavissa malleissa miesten ja naisten kuolleisuudet vaikuttaisivat konvergoituvan tai hajaantuvan joissain ikäryhmissä. t-testien perusteella kaikkien trendien keskinäiset suhteet näyttäisivät kuitenkin pysyvän ennallaan. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettujen ennusteiden valossa miesten ja naisten kuolevuuden trendit eivät konvergoi missään ikäryhmässä Suomessa eikä Ruotsissa. Suomessa yli 35 -vuotiailla konvergoituminen on ennustevälien perusteella mahdollista ennusteajanjakson loppupuolella. Tilastokeskuksen väestöennusteessa käyttämään menetelmää perustuvien ennusteiden nojalla Suomessa miesten ja naisten kuolevuuden trendit lievästi konvergoivat 20-35 -vuotiailla sekä 50-59 -vuotiailla. Mallien tuottamien ennusteiden erot liittyvät mallinnuksessa hyödynnettäviin aikaperiodeihin; Tilastokeskuksen ennustamismenetelmässä huomioidaan vain viimeisen 28 vuoden kuolevuuden kehitys. Ruotsissa kuolevuuskertoimien pohjalta tehtyjen ennusteiden perusteella miesten ja naisten kuolevuudet konvergoivat 55-80 -vuotiaiden ikäryhmissä. Tämän tutkielman perusteella ei ole todennäköistä, että Suomen miesten ja naisten kuolevuuserot kaventuisivat väestöennusteen kannalta merkittävästi.
  • Tillman, P; Kaliva, K; Valaste, M (Kela, 2017)
    Työpapereita 127
    Tässä raportissa selvitetään sairausvakuutuksen matkakorvauksiin yhteydessä olevia tekijöitä menetelmällisestä näkökulmasta. Tutkimusaineistona käytetään Kelan rekisteritietoja vuodelta 2014 kiireettömistä matkoista maksetuista sairausvakuutuksen matkakorvauksista, lisäksi Kelan rekisteritiedoista käytetään tietoa sairausvakuutuksen korvaamien lääkkeiden erityiskorvausoikeuksista ja vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen (nyk. vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen) saamisesta. Näiden sairastavuuteen liittyvien tietojen perusteella muodostettiin uusi viisiluokkainen luokittelumuuttuja. Lisäksi hyödynnetään erilaisia kuntakohtaisia alueellisia tekijöitä: asukastiheys, taajama-aste, tilastollinen kuntaryhmä ja kaupunkialueella asuvien osuus. Näiden muuttujien perusteella kunnat ryhmiteltiin k-medoids-menetelmällä analyysia varten viiteen uuteen kuntaryhmään. Lisäksi käytettiin demografisia taustatietoja. Tutkimuksessa tarkastellaan yksilökohtaisten rekisteritietojen ja kuntakohtaisten tietojen perusteella sairausvakuutuksen matkakorvauksiin yhteydessä olevia tekijöitä tilastollisilla malleilla. Malleissa pyrittiin huomioimaan sekä sairastavuuteen liittyviä tekijöitä että alueellisia tekijöitä. Ensiksi mallinnettiin yksilötasolla matkakorvausten saantia ja sen jälkeen maksettujen matkakorvausten suuruutta. Tämän jälkeen laskettiin yksilökohtaisten tietojen perusteella kunnittainen ja maakunnittainen ennuste matkakorvausten suuruudelle ja verrattiin tätä maakunnittain toteutuneisiin matkakorvausmenoihin. Erityisesti Kelan vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuminen sekä virtsa- ja sukupuolielinten sairauden tai kasvainten perusteella myönnetty lääkkeiden erityiskorvausoikeus selittivät yksilötasolla suuria matkakorvauksia. Alueellisista tekijöistä kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja. Tilastollinen malli, jossa mukana mallin selittäjissä oli alueellisista tekijöistä vain asukastiheys (nykyisessä valtionosuusmallissa kulkuyhteyksiin liittyvistä alueellisista tekijöistä on mukana vain asukastiheys), ei kovin hyvin pystynyt selittämään matkakorvausten alueellista vaihtelua. Malli, jossa etäisyys keskussairaalaan ja alueellisin tekijöihin perustuen muodostetut uudet kuntaluokat olivat mukana selittäjissä, selitti paremmin matkakorvausten yksilöllistä ja alueellista vaihtelua kuin malli, jossa alueellisista tekijöistä vain asukastiheys oli selittäjänä. Tulosten mukaan sekä asukkaiden sairastavuuteen liittyviä tekijöitä että kulkuyhteyksiin liittyviä alueellisia tekijöitä tarvitaan selittämään matkakorvausten alueellista ja yksilöllistä vaihtelua. On kuitenkin hyvä huomioida, että sairastavuutta kuvaavia tietoja oli käytettävissä vain muutama, joten sairastavuutta ei tässä raportissa pystytty kuvaamaan kattavasti.
  • Koski, Vilja; Kotamäki, Niina; Hämäläinen, Heikki; Meissner, Kristian; Karvanen, Juha; Kärkkäinen, Salme (Elsevier, 2020)
    Science of the Total Environment 726 (2020), 138396
    Uncertainty in the information obtained through monitoring complicates decision making about aquatic ecosystems management actions. We suggest the value of information (VOI) to assess the profitability of paying for additional monitoring information, when taking into account the costs and benefits of monitoring and management actions, as well as associated uncertainty. Estimating the monetary value of the ecosystem needed for deriving VOI is challenging. Therefore, instead of considering a single value, we evaluate the sensitivity of VOI to varying monetary value. We also extend the VOI analysis to the more realistic context where additional information does not result in perfect, but rather in imperfect information on the true state of the environment. Therefore, we analytically derive the value of perfect information in the case of two alternative decisions and two states of uncertainty. Second, we describe a Monte Carlo type of approach to evaluate the value of imperfect information about a continuous classification variable. Third, we determine confidence intervals for the VOI with a percentile bootstrap method. Results for our case study on 144 Finnish lakes suggest that generally, the value of monitoring exceeds the cost. It is particularly profitable to monitor lakes that meet the quality standards a priori, to ascertain that expensive and unnecessary management can be avoided. The VOI analysis provides a novel tool for lake and other environmental managers to estimate the value of additional monitoring data for a particular, single case, e.g. a lake, when an additional benefit is attainable through remedial management actions.
  • Sevón, Tiina (2007)
    Tässä tutkielmassa esittelen eräitä yleisesti epidemiologisessa tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä sekä tilastollisia menetelmiä. Menetelmien avulla tutkin masennuslääkkeiden käytön yleisyyttä vuosina 1994–2003, ja Käypä hoito -suosituksen toteutumista vuonna 1995 masennuslääkehoidon aloittaneiden kohortissa. Tutkielmani keskeisimmät empiiriset kysymykset ovat: (i) Mikä oli masennuslääkkeiden käytön ilmaantuvuus ja vallitsevuus Suomessa vuosina 1994–2003? (ii) Onko ilmaantuvuudessa ja vallitsevuudessa havaittavissa eroja iän tai sukupuolen suhteen? (iii) Toteutuuko Käypä hoito -suositus masennuslääkkeiden käytössä? (iv) Mitkä hoitoon liittyvät tekijät vaikuttavat hoitosuosituksen toteutumiseen? Tutkimus on toteutettu käyttäen yksinomaan rekisteriaineistoja, ja tutkimusaineisto on koottu useista eri rekisterilähteistä. Tutkittavan tapahtuman yleisyyttä kuvaavat mittarit ilmaantuvuus ja vallitsevuus. Tilastollisista malleista esittelen yleistetyt lineaariset mallit sekä niiden laajennuksena marginaalimallit, joita voidaan käyttää myös silloin kun havainnot eivät ole toisistaan riippumattomia. Marginaalimalleissa parametrien estimointiin käytetään GEE (Generalized Estimation Equations) menetelmää, jonka avulla voidaan ottaa huomioon havaintojen välisiä riippuvuuksia. Erityisesti kiinnitän huomiota binäärisen vasteen mallintamiseen näillä menetelmillä, jolloin riippumattomien havaintojen mallintamisessa voidaan käyttää logistista regressiota ja riippuvien havaintojen tapauksessa marginaalimallien erikoistapausta, vuorottelevaa logistista regressiomallia (ALR). Masennuslääkekäytön ilmaantuvuus ja valitsevuus olivat kasvaneet vuodesta 1994/95 vuoteen 2003 asti. Molemmat ilmiön yleisyyttä kuvaavat mittarit saivat sitä suurempia arvoja mitä vanhemmasta väestöryhmästä oli kyse ja olivat naisilla korkeampia kuin miehillä. Käypä hoito -suosituksen toteutumista tutkittiin hoitoon liittyvien tekijöiden suhteen. Psykiatrin hoidossa olleilla henkilöillä hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla. Hoitojaksoissa, jotka aloitettiin selektiivisellä serotoniinin takaisinoton estäjällä (SSRI), hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla lääkkeillä aloitetuissa hoitojaksoissa. Hoitosuosituksen toteutumisen todennäköisyys oli sitä suurempi mitä myöhäisempi hoidon aloitusvuosi oli kyseessä. Aikaisempi onnistunut vähintään puolen vuoden mittainen hoitojakso tuki hoitosuosituksen toteutumista seuraavassakin hoitojaksossa. Kun edeltävän hoidon päättymisestä oli kulunut alle puoli vuotta, hoitosuosituksen toteutuminen oli luultavampaa kuin niissä hoitojaksoissa, joissa edeltävän hoidon päättymisestä oli vähintään puoli vuotta.