Browsing by Subject "todistamiskielto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Hoppu, Katja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Asianajajan salassapitovelvollisuutta koskevan oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoitus on selvittää asianajajan salassapitovelvollisuuden sisältö ja laajuus. Tämän osalta keskiössä on sen selvittäminen, mitkä seikat kuuluvat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin, eli mikä on asianajajalain mukainen asianajosalaisuus, mihin tahoihin sen suoja ulottuu, ja miten sen kesto määritellään. Suojan piiriä ei tule määrittää suppeasti minkään edellä mainitun seikan osalta. Asianajajan salassapitovelvollisuuden suojan laajuudessa tapahtui merkittävä muutos vuonna 2016, kun oikeudenkäymiskaaren 17 lukua koskeva uudistus tuli voimaan, ja salassapitovelvollisuutta tehostava asianajajan todistamiskielto sai uuden, Suomea koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta aikaisempaa mielekkäämmän laajuuden. Todistamiskieltoa koskevan säännöksen uudistaminen vaikuttaa ratkaisevasti asianajajalain salassapitovelvollisuutta koskevan säännöksen tulkintaan, käytännössä kumoten korkeimman oikeuden 2000-luvun alussa päätöksenteossaan muodostamia tulkintakannanottoja. Oikeustilaa asianajajan salassapitovelvollisuuden ja todistamiskiellon laajuuden suhteen ei kuitenkaan pidetä edelleenkään selkeänä tai ongelmattomana, mikä ilmenee oikeuskirjallisuudessa esitetyistä lukuisista erilaisista tulkintakannanotoista asian tiimoilta. Asianajajan salassapitovelvollisuuden sisällön ja laajuuden osalta keskeistä on myös, mihin seikkoihin se ei ulotu, eli milloin se voidaan murtaa jonkin tärkeämmän intressin vuoksi. Tutkielma erittelee asianajajan salassapitovelvollisuuden murtamistilanteita pääasiassa oikeudenkäymiskaaren ja rikoslain sääntelyn osalta. Lisäksi murtamistilanteiden osalta tutkitaan joitakin ongelmia, joita kohdataan salaisuuden omistajan antaman suostumuksen suhteen, ja laajennetaan analyysia eräisiin laissa sääntelemättömiin tilanteisiin, kuten suostumuksen antamiseen oikeushenkilön lakkaamisen tai omistusrakenteen muuttumisen jälkeen. Muista murtamistilanteena erillisenä tilanteena tutkielmassa käsitellään lyhyesti myös asianajajan salassapitovelvollisuuden murtumista Asianajajaliiton valvontamenettelyssä.
  • Linnankoski, Henri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Prosessioikeus Tekijä: Henri Linnankoski Työn nimi: Sovittelun luottamuksellisuuden prosessuaaliset tehosteet – tarkastelussa to-distamis- ja vetoamiskiellot Työn laji: Pro gradu -tutkielma Kuukausi ja vuosi: 9/2021 Sivumäärä: xiii + 110 sivua Avainsanat: sovittelun luottamuksellisuus, prosessuaaliset tehosteet, todistamiskielto, vetoamiskielto, vaihtoehtoinen riidanratkaisu, prosessioikeus Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Sovittelun luottamuksellisuutta sovittelun jälkeisessä oikeudenkäynnissä turvataan laki- ja sopimusperusteisilla todistamis- ja vetoamiskielloilla, joita voidaan kutsua luottamuksellisuuden prosessuaalisiksi tehosteiksi. Vetoamiskiellot kohdistuvat sovittelun osapuoliin ja niiden tarkoituksena on estää sovittelun osapuolia vetoamasta myöhemmässä oikeuden-käynnissä määrättyihin sovittelua koskeviin tietoihin. Tuomioistuinsovittelussa vetoamis-kiellosta säädetään riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomio-istuimissa annetun lain (394/2011) 16 §:ssä, kun taas tuomioistuimen ulkopuolisissa sovit-telumenettelyissä vetoamiskieltoja on asetettu sovitteluinstituuttien sovittelusäännöissä. Todistamiskiellot puolestaan estävät lähtökohtaisesti sovittelijan kuulemisen myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Todistamiskielto omaksuttiin oikeuteemme sovitteludirektiivin (2008/52/EY) johdosta ja siitä säädetään nykyisin oikeudenkäymiskaaren 17:11.2:ssa. Vaikka lakisääteinen todistamiskielto soveltuu myös tuomioistuimen ulkopuoliseen sovitte-luun, sovittelusäännöissä on lisäksi asetettu hieman laista poikkeavia todistamiskieltoja. Prosessuaalisten tehosteiden tarkoituksena on edistää avointa kommunikaatiota sovittelussa ja sitä kautta sovittelun tehokkuutta sekä estää sovittelumenettelyn käyttäminen tietojen kalasteluun oikeudenkäyntiä varten. Todistamis- ja vetoamiskieltojen yhteisvaikutuksesta sovittelua koskevien tietojen hyödyntäminen myöhemmässä oikeudenkäynnissä on vain hyvin rajoitetusti mahdollista. Luottamuksellisuuden edistäminen on kuitenkin ristirii-dassa vapaan todistelun periaatteen kanssa, jonka tarkoituksena on edistää aineellisen totuuden periaatteen toteutumista. Liian korkeaksi asetettu luottamuksellisuus voi viime kädessä asettaa esteitä asianosaisen oikeuksiin pääsylle. Erityisesti tästä syystä luottamuksellisuuden suojaaminen oikeudenkäynnissä ei voi toteutua absoluuttisena. Tutkielmassa hahmotellaan luottamuksellisuuden ulottuvuutta myöhemmässä oikeuden-käynnissä tutkimalla lainopillisesti todistamis- ja vetoamiskieltoja. Tarkastelun pääpaino on lakisääteisissä prosessuaalisissa tehosteissa, mutta vertailun vuoksi myös vastaavia so-pimusperusteisia kieltoja tarkastellaan suhteellisen laajasti. Prosessuaalisten tehosteiden tarkastelu rajautuu dispositiivisten riita-asioiden kontekstiin, mikä on perusteltua ottaen huomioon indispositiivisten ja dispositiivisten asioiden väliset eroavaisuudet. Tutkielmassa pyritään systematisoinnin ja tulkinnan keinoin määrittämään se, millaisia rajoituksia prosessuaaliset tehosteet sisältävät verrattuna siihen hypoteettiseen lähtökohtaan, jossa sovittelun luottamuksellisuutta suojattaisiin absoluuttisesti. Prosessuaalisten tehosteiden sääntelylle ja tulkinnalle asettaa haasteita luottamuksellisuuden piiriin potentiaalisesti tulevan aineiston moninaisuus sekä sovittelun ja oikeudenkäynnin monenlaiset rajapintatilanteet. Lisäksi tulkintaongelmia lisää varsinkin lakisääteisten prosessuaalisten tehosteiden väljyys sekä esitöiden ja oikeuskäytännön niukkuus. Vaikka prosessuaalisia tehosteita asettamalla lainsäätäjä on punninnut sovittelun salassapitointressit lähtökohtaisesti tärkeämmiksi kuin vapaan todistelun ja vetoamisoikeuden, tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että prosessuaaliset tehosteet sisältävät itse asiassa varsin monenlaisia rajoituksia luottamuksellisuuden absoluuttiselle toteutumiselle.