Browsing by Subject "toimeenpano"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Siilin, Miska Petteri (Helsingin yliopisto, 2021)
    This master’s thesis focuses on the coping behavior of the officials in employment offices during the implementation of activation model. Based on the theory of street-level bureaucrats by Michael Lipsky and a synthesis from a categorization of coping mechanisms by Lars Tummers and his colleagues and Evert Vedung, aims the thesis att identifying the coping behavior of the officials in the job centers. A complementary explanatory analysis of the effect of contextual factors on coping is carried out based on previous research. Due to the fact that Lipsky has identified a discrepancy between official policy and executed policy, it is of importance to focus on coping behavior of officials in employment offices in order to understand the underlying causes. A qualitative content analysis was carried out in order to analyze the survey of the experiences of the officials in job centers. Material for analysis consisted of three open questions directed to the job center officials. Questions focused on the effects of activation model on the activities of employment offices and on the personnel’s opinions about the model. Questions were divided in coding units where every distinct response equalled a unit. The coding scheme was created based on the categorizations of Tummers et al. and Vedung. As a result of the analysis four coping mechanisms were identified: prioritizing among clients, routinizing, rationing and rigid rule following. The prevalence of routinizing was remarkably greatest in the material, and the tree other mechanism were clearly more rare. The complementary explanatory analysis of the effect of contextual factors’ effect on coping demonstrated that prioritizing was caused by an external performance regime and a high working pressure. The prevalence of rationing could be explained by an external performance regime, even though former research had indicated that rationing is a product of an interplay between high autonomy and external performance regime. There was found signs that routinizing could have been a cause of steering which diminishes the discretion of officials by standardizing the modes of operation on job centers. Rigid rule following could be explained in terms of an increased working pressure and an emphasis on effectivity. This behavior showed to go against the mode of operation which the officials considered to be desirable. The examination proves that the officials used coping mechanisms in order to cope with the stressful circumstances that the activation model had created. However, the analysis of the effect of contextual factors on coping behavior should be complemented by statistical analyses with which the causalities between variables can be proven more unequivocally. Furthermore, a future research could focus on explaining the effect of contextual factors on a kind of coping behavior which prevalence have not yet been studied in the light of the context.
  • Puhakka, Annamari (2008)
    Tutkimuksen kohteena on Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2002 hyväksymä Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma, jonka toteutuskausi jatkuu vuoteen 2010. Tutkimuksessa arvioidaan ohjelman toimeenpanokaudellaan saamaa merkitystä, asemaa ja roolia osana kaupungin suunnittelua. Tarkastelu perustuu toimijanäkökulmaan, jossa arviointia pyritään tekemään toimijoiden arvioiviin lausuntoihin perustuen. Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma saatiin valmiiksi vuosina 1997–2002 toteutetun paikallisagendaprosessin tuloksena. Paikallisagendaprosessissa on kyse YK-tasolta peräisin olevan Agenda 21 -sopimuksen soveltamisesta paikallisiin olosuhteisiin kestävän kehityksen edistämiseksi. Useissa suomalaissa kunnissa on toteutettu vastaava kestävän kehityksen ohjelmatyö. Paikallisagendaprosessien tuloksena syntyneiden ohjelmien toimeenpanosta ei kuitenkaan ole vielä juurikaan tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan haastatteluaineistojen avulla sitä, millaisena ohjausvälineenä Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma nähdään, mikä on toimijoiden näkemys ohjelman asemasta ja millaisia ohjelman toteutukseen vaikuttavia tekijöitä voidaan tunnistaa. Tarkastelun kohteena oleva ohjelma on poikkihallinnollinen strategisen tason ohjaustyökalu, jonka avulla pyritään saamaan kestävyystavoitteet mukaan kaikkeen kaupunkikonsernin suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ohjelma sisältää seitsemän päätavoitetta, joita kohti pyritään 21 tarkemman osatavoitteen ja toimenpidekokonaisuuden avulla. Helsingin toimintaohjelma perustuu laajaan kestävän kehityksen käsitykseen, jossa ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys on pyritty tuomaan osaksi samaa kokonaisuutta. Ohjelma laadittiin poikkihallinnollisena yhteisstrategiatyönä, jossa toteutettiin uudenlaisia vuorovaikutusprosesseja. Teoreettisen taustan tutkimukselle muodostaa arviointi- ja toimeenpanotutkimuksen teoria ja kuntien strategia- ja ohjelmaohjausta koskeva kirjallisuus. Aineiston analyysin tukena hyödynnetään prosessiarvioinnin ja toimeenpanotutkimuksen kirjallisuudesta johdettuja toimeenpanoon vaikuttavia tekijöitä, joita tarkastellaan suhteessa kestävän kehityksen ohjelmia koskevaan aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on käytetty viranhaltijoiden teemahaastatteluita, joita tehtiin yhteensä 13. Haastatteluaineistoa on analysoitu teemoittelemalla. Lisäksi aineistona on hyödynnetty kestävän kehityksen toimintaohjelman seurantaraporttia sekä muita asiakirjalähteitä. Tulokset osoittavat, että kestävän kehityksen toimintaohjelma ei ole saanut toimeenpanokaudellaan vahvaa roolia hallintoa ohjaavana strategiana. Ohjelman asema kaupungin suunnittelujärjestelmän hierarkiassa osoittautui epäselväksi ja näkemykset ohjelman tehtävästä vaihtelivat. Ohjelma mielletään ensisijaisesti ympäristöpolitiikkaan liittyväksi strategiaksi, vaikka se sisältää myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteita. Suunnittelujärjestelmässä ohjelma määrittyy asiakohtaiseksi ohjelmaksi, mutta sisällöllisesti se on liian laaja ja kokonaisvaltainen sopiakseen luontevasti tähän rooliin. Toimeenpanovaiheessa ohjelman koettiin jääneen heikosti koordinoiduksi ja erilliseksi muusta suunnittelusta. Ohjelman laatimistyö oli kuitenkin tärkeä oppimis- ja tiedonvälitysprosessi, jonka avulla kestävän kehityksen käsitettä voitiin käsitellä koko kaupunkiorganisaation tasolla. Ohjelman myönteisten vaikutusten ja ohjaavuuden koettiin syntyneen pääasiassa ohjelmaprosessin aikana tapahtuneen ajatustenvaihdon ja oppimisen välityksellä. Ohjelmatyön merkitys oppimisprosessina nousee tutkimuksessa esiin merkittävämpänä, kuin valmis ohjelma hallinnon ohjausvälineenä.
  • Karvinen, Simo (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella uintiseurojen valmennusorganisaatioita liikunta- ja urheilupolitiikan toimeenpanijoina. Taustalla on liikunnan ja urheilun kansainvälisessä yhteiskunnallisessa teoreettisessa keskustelussa esiin noussut vastakkainasettelu kilpa- ja huippu-urheilun kehittämisen ja mahdollisimman monille kansalaisille liikunta- ja urheilumahdollisuuksien tarjoamisen välillä. Jälkiperustahakuisen tutkimusotteen avulla on tarkoituksena analysoida tämän vastakkainasettelun tuottamisprosessia liikunnan ja urheilun keskusjärjestötason rakenneuudistuksesta (1993) tähän päivään. Toinen keskeinen taustatekijä on tällä hetkellä käynnissä oleva Suomen Olympiakomitean koordinoima huippu-urheilun muutostyö. Tämän tarkoituksena on tuottaa huippu-urheilun suomalainen malli, joka on eettisiltä periaatteiltaan kestävä ja mahdollistaa suomalaisten urheilijoiden menestymisen kansainvälisissä arvokilpailuissa. Valmennusorganisaatioiden diskursiivista toimintaympäristöä tarkastellaan Ernesto Laclaun kehittämän ideologia- ja diskurssianalyysin avulla. Tätä käytetään myös tutkielman analyysimenetelmänä, tarkasteltaessa kelluvien merkitsijöiden kiinnittymistä diskursseihin. Diskursiivista toimintaympäristöä analysoidaan liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisella toimintakentällä tuotetun liikuntaa ja urheilua kaikille -diskurssin ja kilpa- ja huippu-urheiludiskurssin vastakkain asettelun avulla. Liikuntaa ja urheilua -diskurssin vaikutusta valmennusorganisaatioihin tutkitaan kulttuuris-kognitiivisen institutionalismin mukaisen institutionalisaation avulla, jossa keskeistä on jaettujen uskomusten objektifikaation kasvu. Huippu-urheilun muutostyön toimeenpanoa analysoidaan alhaalta ylöspäin suuntautuvan John Campbellin translation -toimeenpanomallin avulla. Tässä mallissa keskeistä on, että politiikan toimeenpanossa olemassa olevilla rakenteilla, käytännöillä ja merkityksillä on aina väliä.Tutkimuksessa hahmotetaan huippu-urheilun muutostyön toimeenpanoa uinnissa tämän prosessin kannalta keskeisen Huipulle tähtäävän uimarin urapolun avulla. Vertaan valmennusorganisaatioiden paikallista kiinnittymistä diskursseihin urapolun kriteereihin ja analysoin tämän vaikutusta toimeenpanoon. Tutkielman keskeisiä tuloksia olivat, että kahtiajaottelun takia valmennusorganisaatioissa on käynnissä jatkuva kamppailu merkityksenannoista. Jatkuva kamppailu on johtanut siihen, että kummankaan diskurssin merkityksenannot eivät ole täysin institutionalisoituneet valmennusorganisaatioiden toimijoiden asenteisiin, eikä toimintatapojen merkityksenantoihin. Ne näyttäytyvät limittäisinä diskursseina paikallisesti valmennusorganisaatioissa. Tällä tutkimuksessa nähdään olevan väliä huippu-urheilun toimeenpanon kannalta, joissain valmennusorganisaatioissa mahdollistavasti ja joissain tuoden toimeenpanolle merkittäviä haasteita.
  • Ruuskanen, Tove (2004)
    Syftet med min Pro Gradu avhandling var att reda ut finska statens idrottspolicy och se hur den förverkligas för idrottsförbundens del. Jag ville reda ut på vilka grunder de olika idrottsförbunden får sina statsanslag. Min hypotes var att idrottsförbunden med stort medlemsantal, OS-grenar, internationellt märkvärdiga ”manliga” idrottsgrenar med finsk framgång är de förbund som får största anslagen. Jag gjorde en kvantitativ implementationsstudie som var förklarande. Min beroende variabel var statsanslaget för idrottsförbunden. Mina oberoende variabler var: medlemsantal, jämställdhet, framgång, internationell märkvärdighet, OS-gren/Icke-OS-gren, Lagsport/Individ- eller paridrott, svårighetsgraden att hålla på med en idrottsgren, antidoping och samhälleligt ansvar. De två sistnämnda variablerna har jag inte gjort en kvantitativ undersökning av, eftersom det inte ännu finns förutsättningar för deras inverkan på statsanslaget. Min centrala teori som jag baserade min studie på är policyanalysen och speciellt en fas i denna, det vill säga implementeringen. Jag använde mig främst av Rune Premfors teori som är indelad i sju olika faser: problem, alternativ, rekommendation, beslut, genomförande, utvärdering och återföring. Utöver policyanalysen använde jag mig av statens idrottspolicy: idrottslagen, -förordningen, Finlands Idrotts rf:s utsatta värderingar och regler för lagförbunden och också fördelningsprocessen av statsbolagets Veikkaus tipspengar för att få en bakgrund till min egen studie. Resultatet jag kom fram till var att av de av staten utsatta variablerna: medlemsantal, jämställdhet, framgång och internationell märkvärdighet, påverkar medlemsantalet och internationell märkvärdighet statsanslaget, medan jämställdhet och framgång inte påverkar statsanslaget. Av mina egna variabler, det vill säga OS- eller icke OS gren, lagsport eller individ- eller paridrott och svårighetsgraden att hålla på med en idrottsgren, får OS-grenarna betydligt större anslag än de lagförbund som inte är representerade i OS. Antidoping har en betydelse då när flera idrottare från ett förbund blivit fast för doping, men antidopingverksamhet är relativt nytt och kommer troligtvis att ha mer betydelse i framtiden och samma gäller de variabler som ingår i samhälleligt ansvar.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Aaltonen, Esa (2007)
    Tutkimuskohteena on Suomessa havaittu ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimeenpano-ongelma. Ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmä perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston romuajoneuvodirektiiviin 2000/53/EY. Romuajoneuvodirektiivin tavoitteena on tehostaa romuajoneuvojen romutusprosessia (hyödyntämistavoite) ja romuttaa kaikki romuajoneuvot tuottajavastuujärjestelmän piirissä (määrätavoite). Tämän tutkimuksen tutkimusongelma on toimeenpanovaje liittyen määrätavoitteen saavuttamiseen. Vain 10–30 % Suomessa syntyvistä romuajoneuvoista romutetaan tuottajavastuujärjestelmän piirissä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miksi romuajoneuvodirektiivin määrätavoite saavutetaan puutteellisesti Suomessa? 2. Miten ohjauksen vaikuttavuutta voitaisiin parantaa? Ensimmäisen kysymyksen vastaus selittää määrätavoitteen puutteellista toteutumista Suomessa tällä hetkellä. Toisen kysymyksen vastauksella etsitään ohjauskeinoja (regulatiivisia, taloudellisia ja informaatioon perustuvia) järjestelmän itseohjautuvuuden parantamiseksi. Toimeenpanoa tarkastellaan ohjausteoreettisesta näkökulmasta. Lähtökohtana on, että määrätavoitteen saavuttamisen kannalta, ajoneuvojen viimeisten omistajien tekemät päätökset ovat oleellisia. Tutkimuksessa tarkastellaan viimeiseen omistajaan kohdistuvaa ohjausta sekä ohjauksen vaikutuksia rakenteellisesta näkökulmasta. Analyysiyksikkönä on toimeenpanorakenne, joka sisältää kaikki oleelliset toimijat ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimintaan liittyen. Aineistona on julkinen materiaali toimeenpanorakenteen toimijoista muun muassa viralliset asiakirjat toimeenpanon suunnitteluun liittyen. Tutkimusmenetelminä ovat tapauskuvailu ja analyysi teoreettisten konstruktioiden avulla. Ohjauskeinojen vaikuttavuutta analysoidaan teoriasta, aikaisemmasta tutkimuksesta ja empiriasta johdettujen kriteerien avulla. Tutkimuksessa on omaksuttu toimeenpanotutkimuksen kolmannen sukupolven lähestymistapa, jossa yhdistetään bottom-up- ja top-down-näkökulmat. Tutkimuksessa kuvataan ohjausketju, joka ylettyy poliittishallinnollisista toimijoista kohderyhmiin: tuottajiin, romutusalan taloudellisiin toimijoihin ja viimeisiin omistajiin. Viimeinen omistaja liitetään toimeenpanorakenteeseen ja siinä vaikuttavaan ohjaukseen rationaalisen valinnan teorian käsitteiden välityksellä. Tutkimuksen tuloksena havaitaan, että ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimeenpanovaje selittyy ohjauksen sisällön ja kohderyhmien toiminnan yhteisvaikutuksena. Tulokset tukevat ja laajentavat aikaisempia tutkimustuloksia: Tuottajavastuujärjestelmän määrätavoitteen parempi saavuttaminen vaatii sekä tuottajista että romutusalan taloudellisista toimijoista erillisen ratkaisun. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimiakseen tuottajavastuujärjestelmä vaatii suoraan viimeiseen omistajaan kohdistuvaa ohjausta. Toimeenpanossa epäonnistutaan tällä hetkellä sen takia, että toimeenpanon muotoiluvaiheessa järjestelmälle on luodut säännöt olettavat viimeisen omistajan absoluuttiseksi yksiköksi, vaikka viimeistä omistajaa ei voi määritellä objektiivisin termein. Tällöin perinteinen sääntely ei saa aikaa haluttuja vaikutuksia ja määrätavoitetta ei saavuteta riittävällä tasolla. Järjestelmän koordinointi on vaikeaa, kun viimeisen omistajan toiminta sen ulkopuolella on mahdollista ja jopa kannattavaa. Tämä tuottajavastuujärjestelmän viimeisen omistajan ongelma vaatii ratkaisukseen kannusterakenteen, jossa regulatiivisia ja taloudellisia ohjauskeinoja sekä informaatiota käytetään toisiaan tukevasti. Tuloksena esitetään suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuva toimintamalli viimeisen omistajan ongelman ratkaisemiseksi. Haasteena on valjastaa toimeenpanorakenteessa olevat ohjausresurssit käyttöön. Tuottajavastuun toimeenpanon muotoilussa tulisikin lähtökohdaksi ottaa toimeenpanorakenne ja kohderyhmien toiminnan ohjaus.
  • Siivonen, Ville (2002)
    Vaikka strategisen johtamisen tutkimus on pitkään ollut keskeinen organisaatiotutkimuksen alue, strategian toimeenpanoon keskittynyt tutkimus on ollut huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi strategiseen suunnitteluun ja strategian muotoiluun kohdistuva tutkimus. Tämän seurauksena strategian toimeenpanon tutkimuksesta on tullut varsin hajanainen tutkimuskenttä. Tämä tutkimus vastaa tutkimuksen fragmentaatioon valitsemalla verkostonäkökulman, joka integroi useita, aikaisemmissa tutkimuksissa itsenäisinä käsiteltyjä näkökulmia strategian toimeenpanoon: viestinnän, strategian diffuusion ja strategisen konsensuksen. Kiinnostus kohdistuu toimeenpantavaa strategiaa koskevien mielipiteiden ja käsitysten muodostumiseen organisaatiossa. Mielipiteiden ja käsitysten syntymiseen vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset prosessit. Nämä prosessit taas perustuvat sosiaalisiin mekanismeihin, jotka toimivat organisaation sosiaalisessa verkostossa. Tutkimusongelma kuuluu, mitkä toimeenpanoon vaikuttavat sosiaaliset prosessit ovat ja millaisten sosiaalisten mekanismien perusteella nämä prosessit toimivat. Aikaisemmasta tutkimuksesta johdettujen sosiaalisen vaikutuksen prosessien (tartunnan, ryhmäpaineen ja sopeutumisen) ja mekanismien (suoran yhteyden, klikkijäsenyyden, rakenteellisen vastaavuuden ja roolivastaavuuden) toimintaa tarkastellaan tutkimuksen kohdeorganisaatiossa, LEL Työeläkekassassa, jossa tutkimuksen aikana oli käynnissä asiakkuusstrategian toimeenpano. Tutkimuksen aineisto on koottu lomakekyselyllä kohdeorganisaatiossa. Aineisto on analysoitu määrällisin menetelmin käyttäen faktorianalyysiä, regressioanalyysiä ja sen erikoistapauksia, autokorrelaatiomalleja, sekä sosiaalisen verkostoanalyysin menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalisesti läheiset toimijat vaikuttavat yksilön mielipiteisiin ja käsityksiin, jotka liittyvät toimeenpantavaan strategiaan. Vahvin sosiaalisen vaikutuksen prosessi oli sopeutuminen: mielipiteet lähenivät toisiaan selvimmin niillä toimijoilla, jotka joutuivat sopeutumaan samanlaisiin sosiaalisiin rooleihin viestintäverkostossa. Sosiaalisen vaikutuksen relationaaliset mekanismit, suora yhteys ja klikkijäsenyys, tulivat esiin heikommin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että verkostovaikutus saattaa vaihdella eri organisaatiotasoilla. Tutkimuksen aineisto ei riittänyt tämän ilmiön tarkempaan erittelyyn, mutta mahdollisuus verkostovaikutuksen vaihtelusta työntekijäryhmittäin tai organisaatiotason mukaan nousee keskeiseksi jatkotutkimuksen kohteeksi. Strategian toimeenpanon kannalta sosiaaliset verkostovaikutukset ovat tärkeä, mutta vaikeasti hallittava ilmiö. Verkostoanalyysi tutkimusmenetelmänä voi tarjota hyödyllisiä työkaluja sosiaalisen vaikutuksen havaitsemiseksi ja hallitsemiseksi pantaessa strategiaa toimeen. Laajemmin ottaen verkostonäkökulman hyödyt strategian toimeenpanon ymmärtämisessä ovat ilmeiset: näkökulma ulottuu organisaation virallisen rakenteen taakse ja ottaa huomioon esimerkiksi poikkeamat muodollisesta hierarkiasta ja konfliktit ja ristiriidat strategian toimeenpanossa.