Browsing by Subject "toimialat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Saarinen, Paavo (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 117
  • Miettinen, Anneli; Mustonen, Jaakko; Räsänen, Tapio (Kela, 2022)
    Työpapereita
    Hankkeessa tarkasteltiin vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettavan korvauksen (perhevapaakorvaus) maksamista työnantajille vuosina 2017–2020. Perhevapaakorvaus on 2 500 euron suuruinen kertakorvaus, joka maksetaan työnantajalle, mikäli tämä on maksanut äitiysvapaan tai adoptioäidin vanhempainvapaan ajalta palkkaa työntekijälle vähintään yhden kuukauden ajalta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että työntekijän työsuhteen tulee olla joko toistaiseksi voimassa oleva, tai vähintään yhden vuoden kestävä määräaikainen työsuhde. Vuonna 2020 Kela maksoi perhevapaakorvausta 4 132 työnantajalle yhteensä 48,6 miljoonaa euroa. Korvausta maksettiin yhteensä 19 391 työntekijän perhevapaan perusteella. Selvityksen perusteella perhevapaakorvausta on maksettu noin 40 prosentista kaikista alkaneista äitiysvapaista. Osuus on pysynyt lähes samalla tasolla vuosina 2017–2020. Rajattaessa tarkastelu koskemaan vain palkansaajina toimineita naisia havaittiin, että perhevapaakorvauksia oli maksettu noin 54 prosentista alkaneista äitiysvapaista. Perhevapaakorvauksia on maksettu muita useammin korkeasti koulutettujen naisten sekä iältään 30–34-vuotiaiden naisten työnantajille. Sosioekonomisen aseman perusteella suurin osa korvauksista on maksettu toimihenkilöammateissa toimivien naisten työnantajille. Henkilöstömäärältään suurille kotimaisille yksityisille yrityksille ja kuntatyönantajille on maksettu eniten perhevapaakorvausta. Vuonna 2019 perhevapaakorvausta maksettiin noin 45 miljoonaa euroa, mutta euromääräisesti korvaus on keskittynyt pienelle joukolle työnantajia. Vuonna 2019 kymmenelle eniten korvauksia saaneelle työnantajalle maksettiin perhevapaakorvauksia noin 7 miljoonaa euroa, ja 50:lle eniten korvauksia saaneelle noin 15 miljoonaa euroa. 59 prosenttia perhevapaakorvauksia saaneista työnantajista oli kuitenkin sellaisia, joille korvausta oli kalenterivuoden aikana maksettu vain yhden työntekijän perhevapaan perusteella. Suomessa ammattialat ja toimialat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan, mikä näkyy perhevapaakorvausten keskittymisenä naisvaltaisille toimialoille ja työpaikoille. Lukumääräisesti eniten perhevapaakorvauksia on maksettu terveys- ja sosiaalialalla tai tukku- ja vähittäiskaupan alalla toimiville työnantajille, mutta euromääräisesti selvästi eniten terveys- ja sosiaalialan työnantajille. Euromääräisesti korvausta on maksettu eniten kuntatyönantajille (42 % kokonaissummasta). Perhevapaakorvauksen mahdollista alikäyttöä arvioitiin vuosilomakustannuskorvauksen ja työnantajalle maksettujen vanhempainpäivärahojen avulla. Perhevapaakorvauksia oli maksettu työnantajille lähes yhtä runsaasti kuin vuosilomakorvauksia, mutta selvästi harvemmin kuin vanhempainpäivärahoja. Erot olivat muita suurempia yksityisten ja henkilöstömäärältään pienten työnantajien kohdalla.
  • Mäkinen, Pekka (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1993)
    The general aim of the study was to determine how timber truck transport business succeeds in the competition within its sector. Particular attention was paid to the structure of the sector, and the effect it has on profitability in the sector. Furthermore, strategic groups were looked at in depth, as well as the competitive strategies of the most successful companies and groups of companies. The theoretical competitive strategy was operationalized. A total of 53 timber truck transport entrepreneurs were interviewed. The average age of the entrepreneurs was 51 years. Of the businesses, 35 % were partnership companies, 6 % were open companies and 59 % were self-employed. The businesses owned an average of 1.5 trucks, and at the time of interviewing their average age was four years. The entrepreneurs had little schooling or short-term training suitable for the line of business. Nearly nine out of ten entrepreneurs had no schooling for the line of business, and four out of five had no short term training. The attitude of the timber truckers toward their activities was more like that of self-employed persons than that of entrepreneurs. A total of 61.5 % of the entrepreneurs reported that they carried on entrepreneurship simply to assure themselves of a job. The operational profitability of the sector has been good in the years 1984 to 1990, and the business profitability fairly good. The median equity ratio in the sector has remained at about 20 % and the ratio of debts to turnover about 40 %. The sector has been more profitable than forest machine contracting primarily due to the barriers to entry into the sector. Cluster analysis, using Ward's method, was used for seeking out strategic groups. The length of the customer relationships proved a significant barrier to mobility. The most successful businesses used the competitive strategy of cost weighted focussing. This was done through optimization of the capasity utilization rate and through choice of correct customers.The strategic position for the most successful businesses was judged to be good in the future. Success in the future will require above all activeness and innovation ability.
  • Koskela, Sirkka; Mäenpää, Ilmo; Mattila, Tuomas; Seppälä, Jyri; Saikku, Laura; Korhonen, Marja-Riitta; Suorsa, Marja; Österlund, Henrik; Hippinen, Ilkka (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 26/2013
    Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Envimat scen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaalituottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20%. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin.
  • Lilja, Raimo (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 21/2008
    Esiselvityksen tavoitteena oli analysoida teollisuuden toimialakohtaisen materiaalitehokkuussopimuksen (MAT-sopimus) toteuttamiseen liittyviä haasteita ja laatia alustava ehdotus toteuttamiskelpoisen sopimuksen periaatteiksi sekä valmistella mahdollisen esimerkkihankkeen toteuttamista. Sopimusjärjestelmää tarkasteltiin erityisesti jätteen synnyn ehkäisyn ohjauskeinona. Selvitys toteutettiin kirjallisuuskatsauksena sekä haastattelemalla keskeisten sidosryhmien edustajia. MAT-sopimus vaikuttaa soveltuvammalta teollisuuden jätteen synnyn ehkäisyyn kuin normiohjaus ja lupaohjaus. Sopimus on voimakkaampi väline kuin tavanomainen informaatio-ohjaus, koska se vaikuttaa pitkäjänteisemmin ja sitouttaa teollisuutta konkreettisiin tavoitteisiin. Sopimuksen suurimpia vahvuuksia ovat: yrityskohtainen joustavuus, teollisuuden ja viranomaisten kumppanuuden vahvistuminen sekä viranomaisten tietotason karttuminen. Ohjauskeinon riskinä voidaan pitää neuvotellun tavoitetason asettumista liian vaatimattomaksi. Ohjauskeinon täysimittainen käyttöönotto edellyttää myös paljon työtä katselmusjärjestelmän rakentamisessa tavoitteiden sekä indikaattorien sopimisessa. Yritysten motivoimiseksi katselmustoiminnan julkista tukea pidettiin tärkeänä. Kaikki haastatellut asiantuntijat pitivät MAT-sopimusta tavoiteltavana. Suomalainen energiatehokkuussopimuksen malli soveltuu periaatteiltaan myös materiaalitehokkuuteen. Laajalti toivottiin energia- ja materiaalitehokkuuskatselmusten yhteen niveltämistä jollakin aikavälillä. Mahdollinen sopimus olisi luonteeltaan materiaalitehokkuutta ja jätteen synnyn ehkäisyä edistävän dialogin ja jatkuvan parantamisen väline. Siihen ei liitettäisi sanktion uhkaa yritysten tai organisaatioiden tasolla. Toimialatason merkitys olisi MAT-sopimuksessa suurempi kuin energiatehokkuussopimuksessa, sillä materiaalitehostamisen tavoitteet ja mittarit pitäisi räätälöidä toimialakohtaisesti. Määrällisten tavoitteiden lisäksi voitaisiin sopia joistakin tuoteryhmän elinkaareen liittyvistä laadullisista kehittämistavoitteista tai painopisteistä. Materiaalitehokkuutta voidaan parantaa melko nopeasti lisäämällä nykyisten jätteiden hyötykäyttöä ja tuotteistamista sivutuotteiksi. Materiaalien haitallisuus ympäristölle elinkaarensa aikana olisi keskeinen kriteeri, kun valitaan materiaalit, joiden käytön tehostamiselle asetetaan erityisiä tavoitteita. Esiselvityksen perusteella varsinainen MAT-sopimuksen kokeiluhanke on ennenaikaista. MOTIVAn materiaalitehokkuusyksikkö pitää välttämättömänä katselmustyökalujen kehittämistä ennen sopimustoiminnan tarkempaa suunnittelua. Tämän esiselvityksen jatkotoimenpiteenä olisi kuitenkin tarpeen huolehtia siitä, että kehitettävä katselmusmalli ja sen toimialakohtainen soveltaminen ottaa huomioon myös jätteen synnyn ehkäisyn sekä jätteen kierrätyksen edistämistavoitteet. Jätelähtöinen näkökulma pitäisi sisällyttää materiaalitehokkuuden määritelmään ja seurannan indikaattoreihin.
  • Näveri, Tero (2010)
    Näkökulmaltaan metodologispainotteisessa tutkielmassa selvitetään funktionaaliseen tulonjakoon eli työn ja pääoman väliseen tulonjakoon vaikuttavia tekijöitä toimialatasolla joustavamuotoisen translog-kustannusfunktion ja SUR-estimoinnin avulla. Tutkielman tavoitteena on arvioida kyseisen funktion ja SUR-estimoinnin soveltuvuutta toimialoittaiseen funktionaalisen tulonjaon analysointiin. Tätä varten on mallinnettu ja estimoitu toimialoittain panoskysynnät, jotka ovat translog-kustannusfunktion tapauksessa kustannusosuuksia, kaikkiaan 50 toimialalle. Analyysissa on kuitenkin rajoituttu markkinatuotannon toimialoihin, joita on yhteensä lähes 40. Tarkasteluissa on tuotantopanoksista mukana työvoiman ja pääoman lisäksi välituotteet. Tutkielman taustalla on funktionaalisen tulonjaon muutos pääoman hyväksi 90-luvulla Suomessa sekä koko kansantalouden tasolla että useilla toimialoilla. Funktionaalisen tulonjaon toimialoittaista kehitystä tarkastellaan tutkielman teoriaosassa Kyyrän (2002) laajan raportin pohjalta. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon vuosittaisiin tietoihin perustuvaa laajaa toimialakohtaista aikasarja-aineistoa vuosilta 1975–1999. Estimoitavia malleja on kaikkiaan kolme, joista on pyritty valitsemaan yleisesti ottaen paras. Niissä kustannusosuuksia selitetään panoshinnoilla, teknisellä kehityksellä sekä tuotannolla. Estimoitaessa voidaan soveltaa lineaaristen regressioyhtälöryhmien teoriaa. SUR-estimointimenetelmää käytettäessä ajatellaan, että panosten kustannusosuuksiin vaikuttaa sellaisia havaitsemattomia tekijöitä, jotka korreloivat tuotantopanosten välillä. Mallinvalinnassa selviää ensinnäkin, että tavanomainen Cobb-Douglas-funktio ei ole riittävä toimialoittaisten kustannusosuuksien mallintamiseen. Toisaalta panoshintojen lisäksi myös tekninen kehitys on otettava mukaan selittäväksi muuttujaksi. Valtaosalla toimialoista myös tuotannolla on vaikutusta ainakin jonkin panoksen kustannusosuuteen. Lopulta päädytään sellaiseen kahden mallin yhdistelmään, jossa valtaosalle toimialoista on valittu epähomoteettinen malli. Tuloksia on lisäksi tarkasteltu vielä erikseen kolmella toimialalla. Tulosten perusteella voidaan todeta mm., että tekninen kehitys on ollut valtaosalla toimialoista työvoimaa säästävää ja toisaalta yleisesti välituotteita käyttävää. Lisäksi on tarkasteltu tuotantopanosten välisiä substituutiojoustoja. Teknisellä kehityksellä oli erityisen merkittävä vaikutus työvoiman ja pääoman väliseen korvattavuuteen. Sen sijaan tuotantoteknologian epähomoteettisuudella ei yleisesti ottaen näyttänyt olevan olennaista vaikutusta panossubstituutioon. Kaikissa panospareissa merkittävää substituoitavuutta panosten välillä esiintyi vain lähinnä joillakin palvelutoimialoilla. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että translog-kustannusfunktio sopii yhdessä SUR-estimoinnin kanssa erinomaisesti toimialoittaisten panoskysyntöjen mallintamiseen ja estimointiin sekä funktionaalisen tulonjaon muutosten syiden tutkimiseen.