Browsing by Subject "toimintasuunnitelmat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Finlands miljöcentral, 11.2)
    Miljöförvaltningens anvisningar 6sv/2012
    Olja som hamnat i havet till följd av oljeskador orsakar direkta och långvariga ändringar hos organismer och i den abiotiska miljön. Denna publikation är den första nationella, gemensamma handlingsplanen för situationer med omfattande oljeföroreningar. I rapporten har en arbetsgrupp bestående av forskare, experter och myndigheter samlat de väsentliga kunskaperna från idag om oljans marinekologiska konsekvenser samt om oljeutredningar och -provtagningar. Arbetsgruppen delar tydligt upp ansvarsområdena inom utredningens verksamhetskedja. Föremålet för undersökningen är mineraloljornas konsekvenser.I samband med oljeskador har man upptäckt att oljeföreningarna påverkar biota utanför det synligt förorenade området. Därför innehåller denna handlingsplan praktiska anvisningar om utredningen av oljans ekologiska konsekvenser i oljeskadesituationer oavsett omfattning och utanför oljeskadans huvudsakliga verkningsområde. Utöver utredningarna i det akuta stadiet är det nödvändigt att följa upp oljans långsiktiga effekter och halter.Östersjön är en mycket känslig marin region. Antalet fartygsoljeskador i området har minskat de senaste årtiondena bland annat tack vare åtstramade krav på fartygens skick, hårdare bestraffningar för utsläpp, övervakning och fartygstrafikens routingsystem. Samtidigt har dock fartygstrafiken ökat kraftigt. Antalet oljetransporter i Finska viken nästan tiodubblades mellan 1995 och 2010, och ökningen förväntas fortgå när Ryssland öppnar nya oljeterminaler och utökar kapaciteten i sina befintliga terminaler. Betydande mängder olja kan också rinna ut i havet från ett objekt vid kusten, till exempel en industrianläggning.Denna handlingsplan är avsedd som en guide i oljeskadesituationer för myndigheter som ansvarar för utredningen av oljans marinekologiska konsekvenser i Finland. Publikationen består av tre delar: i delen med bakgrundsinformation (del A) granskas följderna av oljeolyckor i den marina naturen och de allmänna förfaranden som krävs enligt konsekvensutredningen, i verksamhetsdelen (del B) beskrivs steg för steg de åtgärder som vidtas i en oljeskadesituation och den tredje delen (del C) tar upp behoven av ytterligare utredningar gällande bakgrundshalterna av olja i det marina ekosystemet. Del B är enkel att använda som en ren instruktion.
  • Larja, Liisa (Helsingfors universitet, 2011)
    The designing of effective intervention tools to improve immigrants’ labor market integration remains an important topic in contemporary Western societies. This study examines whether and how a new intervention tool, Working Life Certificate (WLC), helps unemployed immigrants to find employment and strengthen their belief of their vocational skills. The study is based on quantitative longitudinal survey data from 174 unemployed immigrants of various origins who participated in the pilot phase of WLC examinations in 2009. Surveys were administered in three waves: before the test, right after it, and three months later. Although it is often argued that the unemployment among immigrants is due either to their lack of skills and cultural differences or to discrimination in recruitment, scholars within social psychology of behavior change argue that the best way of helping people to achieve their goals (e.g. finding employment) is to build up their sense of self-efficacy, alter their outcome expectances in a more positive direction or to help them to construct more detailed action and coping plans. This study aims to shed light on the role of these concepts in immigrants’ labor market integration. The results support the theories of behavior change moderately. Having positive expectances regarding the outcomes of various job search behaviors was found to predict employment in the future. Together with action and coping planning it also predicted increase in job search behavior. The intervention, WLC, was able to affect participants’ self-efficacy, but contrary to expectations, self-efficacy was found not to be related to either job search behavior or future labor market status. Also, perceived discrimination did not explain problems in finding employment, but hints of subtle or structural discrimination were found. Adoption of Finnish work culture together with strong family culture was found to predict future employment. Hence, in this thesis I argue that awarding people diplomas should be preferred in immigrant integration training as it strengthens people’s sense of self-efficacy. Instead of teaching new information, more attention should be directed at changing people’s outcome expectances in a more positive direction and helping them to construct detailed plans on how to achieve their goals.
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Suomen ympäristökeskus, 8.1.)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2012
    Öljyvahinkojen seurauksena mereen päässyt öljy aiheuttaa eliöissä ja elottomassa ympäristössä välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia. Tämä julkaisu on ensimmäinen kansallinen, yhtenäinen toimintasuunnitelma laajamittaisia öljyvahinkotilanteita varten. Raportissa tutkijoista, asiantuntijoista ja viranomaisista koostuva työryhmä on koonnut yhteen olennaisen nykytiedon öljyn meriekologisista vaikutuksista, tutkimuksesta ja näytteenotosta sekä jakaa selkeästi vastuualueet tutkimuksen toimintaketjussa. Tarkastelun kohteena ovat mineraaliöljyjen aiheuttamat vaikutukset.Öljyvahinkojen yhteydessä on havaittu, että öljy-yhdisteiden vaikutukset eliöstöön ulottuvat näkyvästi saastuneen alueen ulkopuolelle ja siksi tämä toimintasuunnitelma antaa ohjeet öljyn ekologisten vaikutusten tutkimukseen käytännössä kaiken suuruisissa öljyvahinkotilanteissa ja öljyvahingon päävaikutusalueen ulkopuolella. Akuuttivaiheen tutkimuksien lisäksi öljyn pitkäaikaisten vaikutusten ja pitoisuuksien seuranta on tarpeellista.Itämeri on erittäin herkkä merialue. Alusöljyvahinkojen määrä on alueella pienentynyt viime vuosikymmenten aikana muun muassa tiukentuneista alusten kuntovaatimuksista, koventuneista päästörangaistuksista, valvonnasta ja alusliikenteen reititysjärjestelmistä johtuen, samalla kun alusliikenteen määrä on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti. Suomenlahden öljykuljetusmäärä kasvoi vuosien 1995 ja 2010 välisenä aikana lähes kymmenkertaiseksi ja kasvun odotetaan jatkuvan yhä, kun Venäjä avaa uusia öljyterminaaleja ja kasvattaa olemassa olevien terminaaliensa kapasiteettia. Mereen saattaa joutua huomattaviakin määriä öljyä myös rannikolla sijaitsevasta kohteesta, kuten teollisuuslaitoksesta.Tämä toimintasuunnitelma on tarkoitettu oppaaksi öljyvahinkotilanteeseen niille viranomaisille, jotka vastaavat öljyn meriekologisten vaikutusten tutkimisesta Suomessa. Julkaisu jakautuu kolmeen osioon: taustatietoja sisältävässä osassa (osa A) tarkastellaan öljyvahingon seurauksia meriluonnossa ja vaikutusselvityksen vaatimia menettelyitä yleisellä tasolla, toimintaosiossa (osa B) kuvataan vaihe vaiheelta ne toimenpiteet, jotka käynnistetään öljyvahinkotilanteessa ja kolmannessa osiossa (osa C) tuodaan esiin tarpeet lisäselvityksistä koskien meriekosysteemissä olevan öljyn taustapitoisuuksia. Teoksen B-osaa voidaan käyttää yksinkertaisesti pelkkänä toimintaohjeena.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (1)
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Tuura, Minna-Maria (Helsingfors universitet, 2013)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan viiden eri ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmien avulla New Public Management (NPM) ja Post New Public Management (post-NPM) –ilmiöiden esiintymistä ministeriöissä ja niiden hallinnonaloilla. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä selvittämään, voidaanko ajanjaksojen välillä sanoa tapahtuneen muutosta kohti jompaakumpaa ilmiötä. Julkisen hallinnon johtamiskulttuurin oletetaan pohjautuvan NPM-ajattelun tuomaan muutokseen julkisen sektorin toiminnassa, jonka seurauksena julkinen sektori on omaksunut yksityisen sektorin johtamisoppeja, muuttaen johtamiskulttuuria enenevästi tulosorientoituneeksi. Tutkielmassa omaksutun perusolettamuksen mukaisesti NPM-ajattelu on muokannut julkista sektoria yritysmaailman oppien mukaisesti, jonka seurauksena hallinnon johtamisen suunnittelun asiakirjoista tulisi käydä ilmi NPM-ajattelun vaikutus, etenkin toiminnan tuloksellisuuteen viittaavien käytäntöjen muodossa. Tutkimuksen aineistona ovat viiden ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmat kahdelta eri ajanjaksolta. Jotta tutkielmaa varten muodostettuihin tutkimuskysymyksiin liittyvistä ilmiöistä saataisiin mahdollisimman monipuolista tietoa, päädyttiin kvalitatiiviseen tutkimukseen. Tutkielman aineiston käsittely ja analyysi toteutetaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksellisissa valinnoissa on päädytty luomaan kolme kategoriaa, joiden piirteitä pyritään havaitsemaan tutkielman aineistosta. NPM-ilmiö, toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseen viittaavat menetelmät sekä post-NPM-ilmiö edustavat kolmea kategoriaa, joiden määritelmien avulla aineisto on pilkottu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Käytetty menetelmä viittaa teorialähtöiseen analyysimenetelmään, mutta tutkielman toteutuksessa on pyritty tuomaan myös esille teoriasidonnaisen lähestymistavan piirteitä haastamalla käytetyn teoriakentän ennakkoasetelmia. Tutkimustuloksista käy ilmi NPM-ilmiöiden etabloituminen Suomen julkisen hallinnon johtamiskulttuurissa. NPM-ilmiöiden osalta tutkimustuloksina voidaan esittää ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmien rakenteiden ja sisällön yhdenmukaistuminen tutkielmassa määriteltyjen ajankohtien välillä, sekä uudemmissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa esiintyvä kilpailukyvyn kasvuun painottuva ilmiö. Post-NPM-ilmiöiden parista selkeimmin tunnistettavissa ovat viittaukset hallintorajat ylittävän yhteistyön voimakkaaseen kasvutarpeeseen sekä kansainvälistymiseen. Post-NPM-ilmiöiden havaitseminen ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmista oli odotetusti haastavaa. Tulokset tukivat tutkimuskysymysten yhteydessä esitettyjä oletuksia NPM- ja post-NPM-ilmiöiden esiintymisestä ministeriöiden tulevaisuuden suunnittelua käsittelevissä asiakirjoissa. Tutkimustuloksissa painotettu yhteistyö sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kuvastavat ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen kohtaamaa muutosta, jonka alkuperä on organisaatioiden rajojen ulkopuolella. NPM- ja post-NPM-ilmiöt eivät ole toisiaan poissulkevia, joten molempien suuntausten olemassa oloa ja kehittymistä odotettiin esiintyvän ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmissa.
  • Furstenborg, Karin (2006)
    The aim of the thesis is to analyze the policies of Non-Governmental Organizations (NGOs) on humanitarian intervention. The general discussions and literature on the matter indicate that there are difficulties in this policy-making, therefore the assumption that this study tested was that the policies of NGOs on humanitarian intervention are unclear. Unclarity in this context is defined as a 'weak or inexistent link between objective, policy and outcome'. This is tested by analyzing the following determining variables, derived from literature on the subject: Organisational Structure, General Organizational Principles, General Policy on Humanitarian Intervention, Objective with Humanitarian Intervention Policy, General Principles into Humanitarian Intervention Policy, Evaluation Criteria on Humanitarian Intervention, Contribution to general Humanitarian Intervention Discussion and finally, Actions and Statements in actual Crises. Regarding the literature used in the literature review, types of earlier papers were reviewed - the first concerning general issues of NGO Policy making and the second concerning specific issues regarding NGO policies on Humanitarian Intervention. The above-mentioned variables were further divided into two groups - internal variables showing the consistency of the policy with organizational principles as well as a clear policy-making structure, and external variables showing how the policy is presented to the outside. The external variables were tested by analyzing how the NGOs have acted in two crisis situations, Rwanda and Kosovo, which were used as case studies. The units of the study were five international organizations: Amnesty International, Human Rights Watch, Oxfam International, Médécins Sans Frontières and the International Committee of the Red Cross. The method used was policy analysis, a model for analyzing NGO policies on the matter of humanitarian intervention was built up. The result is presented in a figure, which shows that all NGOs indeed have unclear policies on humanitarian intervention. The research- and advocacy-oriented NGOs, Amnesty International and Human Rights Watch, as well as the International Committee of the Red Cross, had a rather well-structured internal policy making, but did not get this picture to the outside by making policy statements and participating in the general discussion on the matter. The service-oriented NGOs, Oxfam International and Médécins Sans Frontières, were the opposite - they participated actively in discussions on the matter, but did not have clear policy documents and did not ground their policy on their organizational principles. The contradiction with the result was the following: Service-oriented NGOs seem to consider that policy-making and internal analyzing is not their main task - for them it is most important to be able to reach the victims they aim to help. They have not just realized that their campaigning is also to the highest degree advocacy, and that structurizing their policy-making on humanitarian intervention would facilitate their work. Research- and advocacy-oriented NGOs have quite the opposite problem - they have thoroughly designed policies on humanitarian intervention based on their general principles, but remain quiet on the general discussions on the matter as well as in specific crises. Why does it seem so difficult to give statements and participate in discussions, as this is already done indirectly by having a policy on the issue? This has not been a problem for research- and advocacy NGOs in other matters, they usually actively debate. Is it a question of fear of how the outside will react? The issue of humanitarian intervention is, after all, rather controversial.
  • Rask, Eeva Elina (2006)
    Tutkimuksen kohteena ovat kestävä kehitys ja sen sosiaalisen ulottuvuus Paikallisagenda 21 -työssä vuosina 1992–2002. Työ tarkastelee ja vertailee kestävän kehityksen ja sen sosiaalisen ulottuvuuden Paikallisagenda -21 ohjelmassa saamia sisältöjä kansainvälisessä ja kansallisessa ympäristöpolitiikassa sekä Lahden kaupungin Paikallisagenda 21 -työssä. Paikallisagenda 21 -ohjelman käytännön toteutusta ja kestävän kehityksen siinä saama sisältöä tarkastellaan ennen kaikkea Lahden kaupungissa ohjelmatyön muodostamasta kokonaisuudesta käsin. Tutkimuskohdetta lähestytään diskursiivisesti ja kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta korostaen. Tulkintavälineenä käytetään John S. Dryzekin ympäristödiskurssien kentän yleistä nelijakoa sekä diskurssin rakentumisen neljän pääelementin määrittelyä. Erityistä huomiota kiinnitetään toimijuuden, joka on yksi neljästä kestävyysdiskurssin rakentumisen pääelementistä, käsitteen sisällön ja määritelmän muutoksen eri tarkastelutasoilla. Lähdeaineistona on käytetty muun muassa Brundtlandin komissio raporttia Yhteinen tulevaisuutemme, YK:n ympäristö- ja kehityshuippukokousten loppuasiakirjoja, eurooppalaisten ja Itämeren alueen Paikallisagenda 21 -aloitteiden sisältöä, Suomen Kuntaliiton Paikallisagenda 21 -ohjelmaan liittyvää tiedotus- ja koulutusmateriaalia sekä Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskuksen Paikallisagenda 21 -työssä tuottamaa tiedotus-, raportointi- ja seurantamateriaalia. Kansainvälisen ja osin kansallisen tason kestävyysdiskurssin Paikallisagenda 21 -työlle sisältämät vaatimukset radikaalista ympäristöpolitiikan toimijoiden kentän laajentamisesta, paikallistason päätöksenteon ja vallankäytön uudelleenarvioinnista sekä kestävän kehityksen omaksumisesta osaksi kuntatason strategiatyötä eivät toteudu paikallistason Paikallisagenda 21 -työssä. Lahden kaupungin kestävän kehityksen määrittelyprosessissa ja Paikallisagenda 21 -työn tuloksena sosiaalinen kestävyys määrittyy pyrkimykseksesi perinteiseen kansalaisaktivismiin nojaavan osallistumisen lisäämiseen sekä ympäristö- ja sosiaalikysymysten tiiviimmäksi yhteistarkasteluksi. Syyksi tähän voidaan tulkita olevan se, että kansainvälisen ja kansallisenkin tason kestävän kehityksen ja Paikallisagenda 21-ohjelman tavoitteet suunnattiin kunnille kokonaisuudessaan, mutta käytännössä Paikallisagenda 21 -ohjelmia toteuttivat miltei yksinomaan kuntien ympäristöviranomaiset.
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2006
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2007
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2009
  • Soinisalo, Oili; Nikunen, Esa (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2011
  • Juvonen, Harri; Soinisalo, Oili (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2013
    Julkaisu sisältää suunnitelman Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja taloudesta vuosina 2014-2017. Suunnitelmassa on kuvattu toimintaympäristöä ja laitoksen strategiaa. Edelleen on kuvattu toiminnan vaikuttavuutta ja esitetty strategiset tavoitteet teema-alueilla. Suunnitelmassa on käsitelty myös SYKEn rahoituksen, henkilöstön ja toimitilojen kehittymistä suunnitelmakaudella.
  • Juvonen, Harri; Soinisalo, Oili (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2013
    Julkaisu sisältää suunnitelman Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja taloudesta vuosina 2015 - 2018. Suunnitelmassa on kuvattu toimintaympäristöä ja laitoksen strategiaa. Edelleen on kuvattu toiminnan vaikuttavuutta ja esitetty strategiset tavoitteet teema-alueilla. Suunnitelmassa on käsitelty myös SYKEn rahoituksen, henkilöstön ja toimitilojen kehittymistä suunnitelmakaudella
  • Ollila, Markku; Virta, Hanna; Hyvärinen, Veli (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 441
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Finnish Environment Institute, 2.6.)
    Environmental Administration Guidelines 6en/2012
    When oil enters the sea as a result of an oil spill it causes both immediate and long-term changes in the biotic and abiotic environments. This publication is the first uniform Finnish national plan of action in the case of large-scale oil pollution incidents. For this report, a working group comprising researchers, experts and authorities has compiled essential current information on the impact of oil on marine ecology as well as guidelines on how to conduct research and sampling. Furthermore, the areas of research responsibilities have been clearly defined. The focus of this report is on the impact of mineral oils.It has been found in connection with earlier oil spills that the impacts of petroleum hydrocarbons on living organisms extend beyond the visibly polluted area. This action plan therefore provides instructions on how to survey the ecological impacts of oil irrespective of the extent of the oil spill, and covering areas beyond the main affected area. In addition to acute-stage research, monitoring of long-term effects and oil levels is also necessary.The Baltic Sea is a particularly vulnerable sea area. The number of oil spills caused by vessels has decreased over the past decades due to tighter requirements regarding vessel condition, strict sanctions on spills and improved overall surveillance and route planning, while the amount of vessel traffic has significantly increased. Over the period from 1995 to 2010, oil transport in the Gulf of Finland increased nearly 10-fold, and this trend is expected to continue as Russia opens new oil terminals and increases the capacity of its existing terminals. Furthermore, it is possible that significant amounts of oil enter the sea from onshore sources, such as industrial plants.This action plan aims to provide guidelines in case of an oil spill for the Finnish authorities responsible for studying the impacts of oil on the marine ecosystems in Finland. The publication is divided into three sections: Section A contains general background information on the impacts of oil spills on the marine environment and approaches required to carry out the impact studies; Section B describes step-by-step instructions on how to initiate the necessary procedures in case of an oil spill; and in Section C, the need for further study on baseline oil levels in marine ecosystems is discussed. Section B may be used as a standalone guide.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 15/2011
    Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen toimeenpanoon liittyen valtioneuvosto hyväksyi 21.12.2006 Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian vuosille 2007–2016. Strategiaan liittyvän toimintaohjelman mukaan Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden ensimmäisen arvioinnin (LuTU) perusteella laaditaan toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Tämän vuoksi edellä mainitun strategian toteutusta ja seurantaa edistävä Biodiversiteetti-seurantaryhmä asetti 15.10.2009 asiantuntijatyöryhmän laatimaan edellä mainittua toimintasuunnitelmaa. Suunnitelmaan tuli myös sisältyä muun muassa ehdotukset vastuunjaosta toimintasuunnitelman toteuttamisessa ja suunnitelma toteuttamisen seurannasta sekä tarkastelu toimintasuunnitelman toimeenpanon edellyttämistä voimavaratarpeista. Lisäksi työryhmän tuli olla selvillä alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän, artikla 8j:n kansallisen asiantuntijatyöryhmän työskentelystä ja ottaa huomioon sen tekemät ehdotukset. Työn perusaineistona ovat olleet Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin asiantuntijaryhmien laatimat toimenpide-ehdotukset, ympäristöministeriön lausuntopyynnössään 14.11.2008 esittämät keskeisimmät jatkotoimet ja ympäristöministeriölle osoitetut lausunnot. LuTU-työryhmä pyysi luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin asiantuntijaryhmiltä selvitykset luontotyyppien säilymistä edistävistä meneillään olevista suunnitelmista, hankkeista yms. sekä päivitetyt toimenpide-ehdotukset luontotyyppien tilan parantamiseksi. Työryhmä valmisteli ehdotustaan osallistaen laajasti keskeisiä toimijoita ja sidosryhmiä.
  • Suhonen, Ville; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2014)
    UUDra 1/2006
    Tämän työn tavoitteena on ollut laatia erityisesti viranomaiskäyttöön soveltuva suunnitelma tulvavahinkojen pienentämiseksi Vantaanjoen vesistöalueella. Vesistöalueelle ovat tyypillisiä suuret virtaamavaihtelut, koska vesistöalue on pieni ja virtaamia tasaavia järviä on vähän. Tulvia sattuu paitsi keväällä lumien sulaessa, myös muina vuodenaikoina rankkasateiden vaikutuksesta. Rakennettujen alueiden tehokas sadevesiviemäröinti kasvattaa tulvahuippuja entisestään. Vesistöalue sijaitsee Suomenlahden rannikolla pääkaupunkiseudun tuntumassa ja alueen kasvava väestömäärä lisää osaltaan paineita rakentaa lähelle joen luontaisia tulva-alueita. Tulva-alueet ovat olleet laajimmillaan vuoden 1966 kevättulvan aikana, yhteensä noin 1860 ha. Kesän 2004 tulvalla korvattiin Vantaanjoen alueella valtion varoista tulvavahinkoja yhteensä n. 900 000 €. Tässä työssä on tarkasteltu Vantaanjoen vesistöalueen hydrologiaa, tulvien esiintymistä ja valuma-alueen merkittävimpiä tulvavahinkokohteita. Vahinkokartoituksen tulosten perusteella voidaan vesistöalueen kokonaisvahinkopotentiaalia pienentää oleellisesti jo muutamien suurimpien vahinkokohteiden tulvasuojelulla. Merkittävimpiä kohteita ovat Riihimäen keskusta, Pirttirannan loma-asuntoalue ja vanha viilatehdas Vantaalla sekä Oulunkylän siirtolapuutarha Helsingissä. Toimivan tulvantorjunnan edellytyksiä Vantaanjoen vesistöalueella ovat viranomaisten välisen yhteistyön sujuvuus, tehokas tiedottaminen ja vahinkokohteiden suojaus. Tässä työssä on esitetty tulvantorjunnan kannalta keskeisten viranomaisten ja muiden toimijoiden tehtävät ja vastuut sekä käytettävissä olevat tulvantorjuntamenetelmät. Lisäksi on tarkasteltu tulvantorjunnan kehittämismahdollisuuksia. Vesistöjen operatiivisen käytön mahdollisuudet vaikuttaa tulvavedenkorkeuksiin ovat melko vähäiset, koska säännöstellyt järvet ovat liian pieniä suurimpien tulvavirtaamien merkittävään leikkaamiseen. Järvien säännöstelyjä ei voida myöskään oleellisesti tehostaa nykyisestä. Tulvavesien tilapäisellä pidättämisellä voidaan vaikuttaa vain vähäisesti tulvavirtaamiin, koska sopivia riittävän laajoja varastointialueita ei ole tarjolla. Uomien perkaamista taas rajoittavat ympäristönsuojelulliset näkökohdat. Yksittäisten rakennusten tai rakennusryhmien kohdekohtainen pysyvä tai tilapäinen suojaaminen onkin usein edullisin vaihtoehto. Tulvantorjuntavalmiuksien parantamiseksi on suunnitelmassa esitetty suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tulvariskin hallinnan kehittämiseksi tulisi mm. laatia tulvakarttoja, laajentaa hydrologista havaintoverkostoa ja edistää kiinteistönomistajien omatoimista varautumista. Vahinkokartoituksessa esille tulleiden kohteiden tulvariski tulee arvioida tarkemmin ja sen perusteella laatia tarkempia suunnitelmia vahinkokohteiden suojaamiseksi.