Browsing by Subject "toimittajat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Haavisto, Mari (2007)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Savonen, Meri (2008)
    Tutkielman aihe on journalistietiikka aikakauslehtitoimittajien työssä. Tutkimusongelma on sama kuin työn otsikko: ”Journalistietiikka aikakauslehtitoimittajien työssä – kulissi, apuväline vai jotain siltä väliltä?”. Lähtökohta tutkimukselle oli, että jotta itsesääntely toimisi ja olisi uskottavaa, ammattikunnan ja yksittäisen ammatinharjoittajan ihanteet eivät saisi olla ristiriidassa, ja tarpeeksi monen toimittajan on toimittava ammattikunnan lupaamalla tavalla. Toisaalta uskoin jo alusta asti, että lehden lajityyppi vaikuttaa myös ihanteisiin, eikä uskomus osoittatunut vääräksi tutkimuksen tulosten valossa. Tutkin, minkälaista oli haastattelemieni aikakauslehtitoimittajien ihannejournalismi, ihannejournalisti ja ihannetyö. Tutkin myös, minkälaiset ihanteet ohjaavat heidän työtään ja minkälaiseksi he itse kokivat journalistietiikan roolin työssään. Kyseessä on haastattelututkimus. Aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu ja analysointimenetelmä teemoittelu. Haastatteluihin valittiin toimittajia ja kirjoittavia toimitussihteereitä erilaisista naisten yleislehdistä ja yleisaikakauslehdistä. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu ammattietiikan, professionalismin, journalismin ja journalistietiikan tutkimuksen teorioista. Näkökulma ammattietiikkaan on yhteiskunnallinen, ja ammattietiikan yhteiskunnallinen tausta ja rooli ovat teoreettisen viitekehyksen ytimessä. Keskeisiä käsitteitä ovat etiikka ja eettinen, journalistietiikka, itsesääntely, ammatillinen ihanne, ammatti ja professio. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että journalistietiikalla oli kohtalainen rooli haastattelemieni aikakauslehtitoimittajien työssä. Rooli ei ollut suuri mutta ei myöskään merkityksetön. Journalistin ohjeet ja JSN koettiin kaukaiseksi työn arjesta, mutta Journalistin ohjeisiin suhtauduttiin hyvin positiivisesti. Aikakauslehden lajityyppi ja perinne vaikuttivat siihen, mitkä osat journalistietiikasta koettiin tärkeiksi ja mitkä ei. Haastateltavat suhtautuivat vakavuudella aikakauslehden tärkeimpiin tehtäviin tiedon välittämiseen ja viihdyttäminen. Ne haastattelemieni toimittajien tärkeimmät ihanteet, jotka kuuluvat journalistietiikkaan, liittyivät tiedon välittämiseen ja ne tärkeimmät ihanteet, jotka eivät kuulu journalistietiikkaan, liittyivät viihdyttämiseen. Lisäksi esimerkiksi vastuun kohdalla haastattelemani toimittajat kokivat asioita eri tavoin: jotkut journalistietiikan mukaisesti ja jotkut vastoin journalistietiikkaa.
  • Järventaus, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat journalistien ja tutkijoiden ammatilliset rajankäynnit heidän työskennellessään yhteisissä työryhmissä säätiörahoitteisissa Jakautuuko Suomi? -ohjelman hankkeissa. Kun tavallisesti journalistit ja tutkijat ovat vuorovaikutuksessa haastatteluiden tai tiedotteiden kautta, yhteistyöhankkeissa he tekivät yhdessä haastateltavien hankintaa ja tutkimushaastatteluita sekä kävivät kenttätyön aikana runsaasti keskusteluita pureutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumisen kysymyksiin. Journalistit eivät tehneet juttuja työryhmänsä tutkijoista vaan tekivät omaa journalistista tutkimustyötään näiden rinnalla. Journalistin työhön liittyvät ammatilliset rajankäynnit ovat ajankohtainen tutkimusaihe, sillä digitalisoituminen, ansaintalogiikan muutokset ja uudet julkaisumuodot ovat koetelleet journalistisen työn rajoja. Tutkijoiden ja journalistien yhteistyössä ilmeneviä professioiden rajankäyntejä tulkittiin Thomas Gierynin kehittämän rajatayön käsitteistön avulla. Rajatyön käsitteiden lisäksi kehitettiin rajoja purkavan työn (anti- boundary work) käsitettä. Journalismi nähdään semiprofessiona, jolla on muun muassa autonomiaan ja eettisiin normeihin perustuva ammatillinen ideologia. Tutkimusaineistona on 10 teemahaastattelua, joissa haastateltavina on neljä journalistia, kuusi tutkijaa ja yksi kokemusasiantuntija kolmesta eri hankkeesta. Tutkijat edustavat yhteiskuntatieteitä tai niiden lähitieteitä. Tavoitteena oli selvittää, millaista journalismiin ja journalistin rooliin liittyvää rajatyöskentelyä osallistujat tekivät erityisesti journalistisiin juttuihin liittyvissä prosesseissa, sekä sitä, missä asioissa rajatyöskentely päätyi vahvistamaan journalistisen työn rajoja, missä asioissa purkamaan tai siirtämään niitä. Haastattelujen sisältö analysoitiin laadullisesti ja teemoiteltiin suhteessa rajatyön käsitteistöön. Haastateltavat toivat esiin journalistin ja tutkijan työn eroina työrytmin eritahtisuuden, eettisten käytäntöjen erot sekä journalistisen autonomian. Yhteisinä piirteinä tuotiin esiin pyrkimys etsiä totuutta ja useat samankaltaiset työvaiheet. Kaikissa kolmessa hankkeessa journalistit ja tutkijat tekivät yhdessä suunnittelua ja kenttätyötä sekä tuottivat yhteistyössä julkaisuja. Työnjaossa oli ryhmien välillä selviä eroja siinä, kuinka paljon perinteisistä ammatillista rooleista irtauduttiin. Luontevimmiksi yhteistyön alueiksi osoittautuivat ideointi, taustakeskustelut sekä julkaiseminen journalistisista ja akateemisista normeista vapailla alustoilla. Journalistit tekivät rajatyötä etenkin pitämällä kiinni oikeudestaan päättää itsenäisesti juttujen sisällöstä ja tekstistä, kun tekeillä oli journalistiseen mediaan tehtävä juttu. Journalismin autonomia osoittautui arvoksi, josta ei tingitty. Samalla se oli este yhteisten tekstien tuottamiselle. Tutkijat puolestaan tekivät laajentavaa rajatyötä hyväksyessään journalistiset jutut yhdeksi tavaksi julkaista tutkimustuloksia. Rajatyötä hallitsevampaa oli rajoja purkava työ. Sitä ilmensi haastattelupuheessa yhteisten tavoitteiden sekä toimijoiden ja toimintatapojen samankaltaisuuden korostaminen sekä yhteistyön kuvaaminen merkittävänä. Toiminnassa rajojen purkaminen näkyi yhteisenä tekemisenä, vastavuoroisena tekemisenä ja runsaana vuorovaikutuksena. Ymmärrystä yhteiskunnasta yhdessä etsineet tutkijat ja toimittajat näkivät pitkäjänteisen yhteistyön tuovan journalismiin laatua. Hankerahoituksen mahdollistama työskentely voidaankin nähdä vastapainona journalismin markkinaehtoistumisen trendille.
  • Varpela, Valtteri (2008)
    Tutkimusongelmanani on Suomen Jääkiekkoliiton saama valtakunnallinen lehtijulkisuus 2000-luvulla. Tutkin Jääkiekkoliiton saaman lehtijulkisuuden sisältöjä ja muotoja sekä muotoutumisen ehtoja media-aineiston analyysin ja toimittajien haastatteluiden avulla. Työ tehdään tilaustutkimuksena Suomen Jääkiekkoliitolle. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä lähtökohtana oli vuonna 2004 sattunut tapahtumaketju, jonka päätteeksi Jääkiekkoliitto erotti silloisen A-maajoukkueen päävalmentajan Raimo Summasen. Vielä vuonna 2007 julkisuudessa puhuttiin noiden tapahtumien jakavan jääkiekkotoimittajia ja lajista kirjoittavia lehtiä Jääkiekkoliitto-myönteisiin ja -kielteisiin leireihin. Pyrin vastaamaan media-aineiston sisällön erittelyn avulla tutkimuskysymyksiin muun muassa Jääkiekkoliiton julkisuuden määrästä ja laadusta sekä kuvaamaan, minkä aiheiden kautta liitto saa julkisuutta. Tärkeä on myös kysymys lehtien ja toimittajien jakautumisesta heidän Jääkiekkoliittoon suhtautumisen suhteen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Pierre Bourdieun käsite journalismin kentästä sekä hänen yleisemmin sosiologian piirissä tunnettu kenttäteoriansa. Kenttäteorian mukaan journalistien toiminta ja mediasisällöt syntyvät suhteessa koko journalismin kentällä vallitseviin voimiin, jotka ovat erilaisten yksilö- ja rakennetekijöiden välisten suhteiden tuotteita. Journalismiin vaikuttavien yksilö- ja rakennetekijöiden erittelyni perustuu Shoemakerin ja Reesen kehittämään malliin ja Tuomo Mörän S&R-mallin pohjalta kehittämään liaanimalliin. Liiton julkisuuden muotoutumisen taustalla olevaa toimitusprosessia tutkin haastattelemalla Jääkiekkoliitosta paljon kirjoittavia toimittajia. Analysoin haastatteluja ja aiemmasta urheilujournalismin tutkimuksesta saatua tietoa Shoemakerin ja Reesen luomaa mallia ja Pierre Bourdieun kenttäteoriaa vasten luodakseni kuvan suomalaisen jääkiekkojournalismin kentän toimintalogiikasta. Media-aineiston analyysin perusteella voidaan sanoa, että Jääkiekkoliiton julkisuuden sävyerot lehtien välillä olivat merkittäviä. Tutkimuksen kuudesta lehdestä Urheilulehti, IS Veikkaaja ja Ilta-Sanomat erottuivat muista lehdistä selkeästi liitosta kielteisimmin kirjoittavina. Näiden lehtien voidaan sanoa muodostavan Jääkiekkoliitto-kielteisen blokin. Myönteisen blokin muodostavat Iltalehti ja Aamulehti. Helsingin Sanomat oli ainoa neutraali lehti. Aiemmassa tutkimuksessa esitetty väite urheilujournalismin kritiikittömyydestä osoittautui vääräksi tässä tutkimuksessa. Lehdet kirjoittivat erittäin kriittisesti A-maajoukkueen valmennusjohdosta ja Jääkiekkoliiton puheenjohtajasta Kalervo Kummolasta. Yksittäisillä toimittajilla merkittävä panos lehtien linjan muodostajina oli ainoastaan pienten toimitusten erikoislehdissä. Yleisesti Jääkiekkoliiton julkisuus muotoutuu kentällä monimutkaisten yksilö-, organisaatio- ja ammattirutiinitekijöiden sekä median ulkopuolisten tekijöiden ja ideologian vuorovaikutuksessa. Merkittäväksi toimittajien yhteiseksi työtä ohjaavaksi tekijäksi osoittautui pyrkimys lajin edun suojelemiseen. Juuri lajin edun suojeleminen ammattikunnan ideologian pohjalta selittää toimittajien ja lehtien jakautumista leireihin Raimo Summasen ja Jääkiekkoliiton välisessä kiistassa. Kiistassa toimittajat ja lehdet osallistuivat taisteluun yhteiskunnan arvoista: voiko urheilullisen menestyksen takia tehdä mitä vain?
  • Ojaniemi, Katja (2003)
    Tutkielmani käsittelee journalistisia työkäytäntöjä digiajan kynnyksellä Yleisradion Turun yksikössä, jossa television ja radion uutistoimitukset yhdistettiin. Yhteistoimitus tuotti uutisia sekä televisioon että radioon ja nettiin. Kokeilu on ensimmäinen yritys Yleisradiolla yhdistää työtehtäviä niin, että sama toimittaja ja kuvaaja tekevät yhdeltä keikalta juttuja eri välineisiin. Lähden liikkeelle suomalaisen sähköisen mediakentän tapahtumista kevättalvella 2001, jolloin ulosmarssit pimensivät televisiot. Lähestyn työyhteisön toimintajärjestelmää kehittävän työntutkimuksen avulla. Tutkielmani on tapaustutkimus, jossa pyrin analysoimaan ja kuvaamaan teemahaastatteluiden, suoran ja osallistuvan havainnoinnin avulla sitä, kuinka työyhteisö koki yhteistoimituskokeilun. Selvennän myös miten työ muuttui, millaisia juttuja yhteistoimitus tuotti ja millainen on mediatyön moniosaaja. Kehittämishaasteina näen muun muassa tiedonkulun koulutuksen toimituksessa.
  • Julin, Meri (2001)
    The study analyzes different contents and meanings that can be given to the concept of qualification or professional skill. In this purpose, 24 Finnish editors in chief were asked how they define 'a qualified journalist'. The answers are studied in relation to three phenomenographic 'ideal types' called taylorism, professionalism and individualism. The typology is derived from the tradition of the qualification research and the professional history of journalism. The framework is based on the action theoretical categories of psychology: behaviour (task-orientation), consciousness (identification) and personality (motivation and values), as well as three levels of action: organizational operations, journalistic manners and socially motivated activity. Quotations from the interviews are used to verify and enrich the theoretical typology. The tayloristic type conceives the journalism mainly as 'a job', the professionalistic type as 'a profession', and the individualistic type as 'a lifestyle'. In addition, the public debate and the social scientific discussion on qualification-related phenomena (such as unemployment and education) are examined in order to find out how the argumentation reflects the above typology.
  • Thurén, Julia (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimus tarkastelee aikakauslehti Demin Facebook-sivua tilana, jossa toimituksen on mahdollista kohdata lehden lukijat. Työn taustalla on huoli siitä, että journalismi on etääntymässä kauas yleisöstään eikä enää kerro yleisöä kiinnostavista asioista. Toisaalta tutkimus kumpuaa visiosta, jonka mukaan sosiaalisen median, Facebookin, avulla voidaan muodostaa tila, jossa toimitus voi tutustua lukijaan ja tehdä hänen kanssaan lukijalähtöistä journalismia. Tutkimustehtävä on selvittää, millainen kohtaamisen tila Demin Facebook-sivu on lehden toimitukselle ja lukijoille. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, miten ja millaisen yhteisön Demin Facebook-ryhmä muodostaa. Toiseksi selvitetään, millä tavalla Facebook-ryhmän avulla voidaan tehdä lukijalähtöistä journalismia. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla haastatteluaineistoa teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoria koostuu ensinnäkin Josuah Meyrowitzin ja Seija Ridellin käyttämään tila-käsitykseen. Teoria nojaa myös Henry Jenkinsin ajatukselle median konvergenssista, jonka mukaan teknologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konvergenssi ovat muuttamassa median kuluttamista monikanavaisemmaksi, osallistuvammaksi ja yhteisöllisemmäksi. Kolmanneksi, teoriaa muodostetaan Heikki Lehtosen, Michael Wun ja Howard Rheingoldin käsitteillä yhteisöstä ja verkkoyhteisöstä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty ensin määrällistä esitutkimusta, jonka vastaajien joukosta on poimittu Demin Facebook-ryhmän jäseniä (12 tyttöä) ryhmähaastatteluihin. Tämän lisäksi on haastateltu Demin toimituksen jäseniä (2 kappaletta). Analyysimenetelmänä on käytetty Anu Kantolan muodostamaa teoreettiseen viitekehykseen pohjaavaa tulkintaa. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että Demin Facebook-yhteisö muodostuu toimituksen ja ryhmän jäsenten välisestä monologisesta ja pinnallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisön kokema yhteisöllisyys on löyhää, eivätkä lukijat koe tutustuvansa Demin toimitukseen Facebook-ryhmän kautta. Vastauksena toiseen kysymykseen esitetään, että toimitus kokee tutustuvansa lukijoihinsa Facebook-ryhmässä käytävän vuorovaikutuksen avulla ja kokee antavansa lukijoille mahdollisuuden osallistua lehden tekoon. Lukijat sen sijaan haluaisivat osallistua lehden tekoon mutta kokevat vaikutusmahdollisuutensa melko löyhinä. Jotta lukija osallistuisi sisällön tekoon, hänen täytyy olla kiintynyt lehteen ja koettava, että vaikuttamisesta on hänelle aidosti hyötyä. Johtopäätöksenä on, että Demin Facebook-ryhmän muodostamassa tilassa on olemassa potentiaali yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja lukijalähtöisen journalismin rakentamisessa. Tällä hetkellä kohtaaminen tilassa on kuitenkin melko pinnallista, sillä ryhmän normit ovat sellaiset, ettei vapaata, lukijoista lähtevää keskustelua synny aidosti.
  • Raito, Petteri (2008)
    Tutkimus kohdentuu toimittajien ja ylemmän keskijohdon tehtävistä työttömäksi jääneiden päälliköiden selviytymiseen suomalaisilla 1990-luvun alkupuolen lamanaikaisilla työmarkkinoilla. Tutkimuksessa tarkastellaan selviytymistä, työttömyyden ongelmallisuutta ja ongelmalliseksi kokemista sekä prosessuaalisuutta toimittajien ja päälliköiden ammatillisissa ryhmissä työmarkkinoiden tilanne ja tutkimusjoukon jäsenten elämänkulku ja siihen sisältyvä vuorovaikutus huomioon ottaen. Tutkimus nojaa kolmeen teoreettiseen lähtökohtaan, jotka ovat Marie Jahodan suhteellisen kurjistumisen hypoteesi, David Fryerin toiminnallisuuden rajoittumisen hypoteesi sekä hyvinvointivaltiokontekstissa olennainen niin sanottujen yhteiskunnan suodattavien mekanismien huomioon ottaminen. Tutkimuksessa selvitetään, minkälainen on ammatillisen taustan, osaamisen ja identiteetin yhteys työttömiksi jääneiden toimittajien ja päälliköiden työmarkkinatoimintaan, työttömyyden kokemiseen sekä työttömyydessä ja työttömyydestä selviytymiseen. Tarkoituksena on luoda aikaisempaa tutkimusta täydentävä ja tarkentava kuva työttömien toimittajien ja päälliköiden ammatillisen taustan, työmarkkinatoiminnan ja selviytymisen yhteyksistä. Tutkimuksessa muodostetuista käsityksistä keskustellaan suhteessa aikaisempaan työttömyystutkimukseen. Tutkimuksessa analysoidaan kahdessa ajallisessa havaintopisteessä, vuosina 1993 ja 1995, kerättyä pitkittäistä laadullista aineistoa (N=17). Aineisto koostuu kirjoituksista ja haastatteluista. Analysoinnissa käytetään temaattista ryhmittelyä ja sovelletaan ammattiryhmittäistä toimijakeskeistä vertailevaa teema-analyysia. Tutkimusjoukon jäsenten mahdollisten kerronnallisten pyrkimysten selvittämiseksi hyödynnetään myös tulkintateorian välineitä. Tutkimuksen tulokset ymmärretään oletuksina työttömyyden ja selviytymisen yhteyksistä. Tutkimus tukee käsitystä työttömyyden yleisestä kurjistavuudesta niin, että sen kokemisessa on laaja kirjo yksilötasolla syvästä ongelmallisuudesta aina melko kevyisiin reaktioihin henkisessä hyvinvoinnissa ja toiminnallisuudessa. Tämän tutkimuksen mukaan ammatillinen tausta on alkavassa ja pitkittyvässä työttömyydessä tärkein perusta toimittajien ja päälliköiden työmarkkinoilla tekemille valinnoille, toiminnalle ja selviytymisstrategioille. Toimittajat näyttävät olevan heille ammatillisesti mahdollisten freelance-markkinoiden sekä työn luovan ja itsenäisen luonteen takia työmarkkinoilla selviytymistä ajatellen päälliköitä paremmassa asemassa. Selviytyminen on parhaiten käsitettävissä prosessiksi, jonka kuluessa aktiiviset ja passiiviset jaksot vuorottelevat yksilötasolla. Ansiotyössä on nähtävissä itseisarvoiset ja välinearvoiset piirteet sekä toimittajille että päälliköille. Tärkeimmät lähteet perustuvat Marie Jahodan, David Fryerin, Peter Warrin, Peter A. Creedin ja Kari Vähätalon ja Eero Lahelman tutkimuksiin.
  • Vaalama, Anu Maaria (2003)
    Tutkielma käsittelee Suomen Tietotoimiston kotimaan osaston toimittajien työssään kokemia uusia vaatimuksia, jotka johtuvat liikevoiton tavoittelusta ja uutiskilpailusta. Tarkoituksenani on selvittää, kuinka toimittajat ovat nämä uudet vaatimukset kokeneet ja niihin sopeutuneet. Uutiskilpailuun liittyen selvitän myös sitä, onko kiristynyt kilpailu lisännyt nopeuden vaatimusta ja kuinka tämä vaatimus työssä näkyy. Selvitän myös toimittajien kokemuksia muista ilmiöistä, joilla STT hakee liikevoiton kasvua. Niitä ovat esimerkiksi uudet journalistiset palvelut ja juttujen räätälöiminen erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Tutkielman lähtökohtana on se, että tänä päivänä myös ei-kaupalliset mediayhtiöt kilpailevat samalla kentällä kuin mainosrahoitteiset yhtiöt ja kilpailu kiristyy jatkuvasti. Myös STT:n on täytynyt vastata kiristyneeseen kilpailutilanteeseen, sillä yritys pyrkii vuosittain tiettyyn liikevoittoon ja sen lisäksi uutistoimiston asiakkaat toivovat yhä monipuolisempaa palvelua. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on John McManusin journalismin tuotantoprosessia kuvaava malli sekä McManusin ajatukset markkinajohtoisesta journalismista. Tutkielmani kannalta keskeinen teos on ollut myös Heikki Heikkilän väitöskirja Ohut ja vankka journalismi. Myös Robert G. Picardin mediataloutta koskevat julkaisut ovat olleet keskeisiä työni kannalta. Lisäksi pohjaa tutkimukselleni ovat antaneet monet kotimaiset journalismia ja sen tilaa kartoittaneet tutkimukset ja raportit, varsinkin Ari Heinosen julkaisut. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen teemahaastattelu ja analyysimenetelmäni on hyvin aineistolähtöinen. Haastattelin kaikkiaan yhdeksää kotimaan osaston toimittajaa ja kahta online- ja radio-osaston toimittajaa. Analyysi muodostui usean eri vaiheen jälkeen, joiden aikana laadin teemakortistoja sekä luokittelurunkoja. Menetelmäni pohjana käytin lähinnä Jari Eskolan ja Juha Suorannan sekä Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen näkemyksiä laadullisen aineiston analyysistä. Tutkimukseni keskeisimpiä tuloksia on, että STT:n kotimaan osaston toimittajien on vastattava tänä päivänä moniin uusiin vaatimuksiin, joita liikevoiton tavoittelu ja uutiskilpailu ovat aiheuttaneet. Toimittajien on esimerkiksi pystyttävä entistä parempaan ja tehokkaampaan uutistuotantoon ja nopeuden vaatimuksesta on tullut ympärivuorokautista. Toimittajien on täytynyt omaksua myös monia uusia taitoja, jotka liittyvät uusmedialle tarjottavien sisältöjen tuotantoon. Myös asiakaslähtöisyys on korostunut, juttujen sisällöt ovat keventyneet ja varsinkin nuoremmat toimittajat ovat tiedostaneet tulostavoitteet ja sen, kuinka liikevoittoa on mahdollista hankkia.
  • Haavisto, Lauri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena ovat YouTube-verkkopalveluun ammattimaisesti videoita tekevät käyttäjät eli niin kutsutut tubettajat. Tutkielmassa selvitetään, millaisia ammatillisia diskursseja ilmenee tubettajien puhuessa työstään, ja miten nämä diskurssit vertautuvat journalistien ammatti-identiteettiin. Tavoitteena on muodostaa käsitys tubettamisesta ammattina ja ymmärtää ammattikunnan merkitystä journalismin näkökulmasta. Tutkielma on monimenetelmätutkimus, jossa yhdistyy kyselytutkimus, netnografia ja diskurssianalyysi. Aineiston lähtökohtana käytettiin suomalaisille tubettajille suunnattua verkkokyselyä, jonka vastausten perusteella varsinainen aineisto kerättiin netnografisesti etsimällä YouTube-verkkopalvelussa videoita hakusanoilla liittyen tubettajien ammattiin, työhön ja uraan. Lisäaineistoa kerättiin löydettyjen videoiden yhteydessä suositelluista muista videoista. Harkinnanvaraisella otannalla valittuja videoita tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin hahmottamalla tubettajien puheessa esiintyviä ammatillisia teemoja. Tutkimuksessa esiin nousevia tubettajien ammatillisia diskursseja rinnastetaan journalistien ammatti-identiteetistä tehtyyn tutkimukseen. Tutkielmassa hahmottuu tubettajien ammatillisesta puheesta yrittäjän, yhteisön ja yksilön diskurssit. Yrittäjyys nousee esiin tubettajien käsityksenä itsestään yksityisyrittäjinä, jotka menestyvät suunnitelmallisen liiketoiminnan ja kellonajasta riippumattoman työmäärän avulla. Tubettajien yrittäjyys vertautuu uutismedian kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen sekä journalistien ammatti-identiteetin muutoksiin kohti uutisorganisaatiosta irrallista täyden palvelun toimijuutta. Yhteisöllisyys ilmenee tubettajien tapana asemoida itsensä osaksi YouTube-yhteisöä, jossa videoiden tekijät ja katsojat ovat keskenään tasavertaisia jäseniä sekä tuntevat yhteisön säännöt ja normit. Yhteisödiskurssissa korostuu myös läpinäkyvyyden vaatimus, mikä koskettaa erityisesti tubettajien kaupallista yhteistyötä. Tubettajien yhteisöllinen toiminta kuvastaa kehitystä journalistien yleisösuhteessa lähemmäs yleisöjä. Yksilödiskurssi nousee esiin tubettajien puhuessa ihanteelliseen tubettamiseen vaadittavasta aitoudesta, intohimosta ja persoonallisuudesta. Tubettajien mukaan yksilön etujen kuten rahallisen menestyksen tai sosiaalisen suosion sijaan motiivina tulisi olla videoiden tekemisen nautinto. Tubettajien yksilökäsitys vertautuu journalistien näkyvämpään rooliin tekijöinä ja esiintymisenä sisältöjen yhteydessä omalla identiteetillään. Tutkielmassa käsitetään tubettajien ammatilliset diskurssit signaaleina tulevista haasteista ja muutospaineista, jotka journalismiin ammattina saattavat lähitulevaisuudessa kohdistua. Tubettajien ammatillinen puhe kuvastaa työkulttuurin kehittymistä kohti yrittäjämäisempää ajattelumallia, jossa työssä saatetaan koulutuksen sijaan arvostaa enemmän kokemusta, sopivaa asennetta ja nautinnollisuutta. Samalla myös työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy.
  • Wiik, Marina (2008)
    Utbrändhet är ett allmänt fenomen i dagens yrkesliv. Tillståndet utvecklas ur kontinuerlig stress och kännetecknas av psykisk och fysisk utmattning, negativa attitydförändringar och raserat själförtroende. Brister i arbetets struktur eller arbetsmiljön bidrar ofta till uppkomsten av utbrändhet. Journalistyrket har inbyggda stressegenskaper och den journalistiska miljön har förändrats mycket under de senaste årtiondena. Syftet med denna avhandling är att genom en analytisk kartläggning ge en helhetsbild av utbrändhet hos journalister och i viss mån även hos övriga anställda med ett medierelaterat arbete i Svenskfinland. Empirin baserar sig på temaintervjuer med sju journalister som drabbats av utbrändhet samt på en enkätundersökning som besvarades av 110 svenskspråkiga medlemmar i Finlands Journalistförbund. Avhandlingen bygger i hög grad på allmän litteratur om utbrändhet. Resultaten har även jämförts med tidigare forskning om journalisters utbrändhet. I den kvalitativa delen ligger fokus på hur utbrändhet uppstår och vilka orsakssammanhang som framstår i människors sätt att berätta om sina egna erfarenheter av burnout. Genom kvantitativa metoder har den tidigare uppnådda kunskapen fått mera bredd och kunnat sättas in i ett större sammanhang. Detta har motiverat generella uttalanden om syndromet och dess förekomst vid finlandssvenska medier. Avhandlingen vill bryta tabun om utbrändhet och göra arbetsgivare och -tagare i mediebranschen uppmärksamma på problemet. Enligt forskningsresultaten är utbrändhet ett tämligen vanligt problem på finlandssvenska redaktioner. Intervjustudien från 2005 tyder ändå på att utbrändhet sällan tas upp till diskussion. I enkätundersökningen från 2007 uppger närapå 30 procent av respondenterna att utbrändhet har diskuterats officiellt på någon redaktion där de har jobbat och ännu oftare inofficiellt. En majoritet av enkätsvaren gällande orsakerna till utbrändhet sammanhängde med arbetets organisering eller arbetets villkor. Stress och överbelastning var den vanligaste enskilda utlösaren av utbrändhet. Speciellt intervjusvaren tyder på att arbetsbördan i sig inte alltid är avgörande, utan har samband med en minskad trygghetskänsla. Enligt respondenterna har chefen huvudansvaret för personalens välbefinnande på arbetsplatsen. För att minska risken för utbrändhet hos arbetstagare, borde redaktioner ha en stresshanteringsplan – något som de flesta tycks sakna. Utmattning i arbetslivet skall i första hand inte bekämpas genom att man fokuserar på sjukdomens följder utan genom att orsakerna till tillståndet utreds och elimineras.
  • Henttonen, Sara (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia viihdetoimittajia. Tavoitteena on selvittää, millaisia ovat heidän ammatilliset omakuvansa ja käsitykset omasta työstään. Viihdetoimittajilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa viihdelehtien toimittajia sekä iltapäivälehtien viihdetoimituksissa työskenteleviä toimittajia. Keskityn tutkielmassani iltapäivälehtiin ja viihdelehtiin, vaikka viihdejournalismia toki esiintyy myös muissa lehdissä sekä televisiossa, radiossa ja internetissä. Rajauksen perusteena on viihdejuttujen erityisen näkyvä asema juuri viihde- ja iltapäivälehdissä. Toinen kiinnostuksen kohde tutkielmassa on viihdetoimittajien työssä mahdollisesti tapahtunut muutos. Pyrin selvittämään, onko viihdetoimittajien työ muuttunut viime vuosina ja jos on, niin millä tavoin. Taustalla on oletus siitä, että viihdejournalismi on 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa muuttunut. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta viihdetoimittajan teemahaastattelusta. Tämän haastatteluaineiston analyysista koostuu tutkielman empiirinen osa. Työn teoreettisessa osassa määrittelen lähdekirjallisuuden avulla, mitä viihdejournalismi on ja millainen on sen suhde niin sanottuun perinteiseen journalismiin ja sen määritelmään. Esittelen myös viihdejournalismin historiaa erityisesti Suomessa. Lisäksi käsittelen lyhyesti tabloidisaatiosta ja viihteellistymisestä käytävää keskustelua. Viihdejournalismin määrittelyn ohella käyn tutkielmassani läpi toimittajia ja journalistista työtä käsitteleviä tutkimuksia. Keskeisiä lähteitä tässä ovat hollantilaisia viihdetoimittajia haastatelleen Mark Deuzen sekä amerikkalaisia viihdelehtien toimittajia haastatelleen S. Elizabeth Birdin tutkimukset. Haastatellut viihdetoimittajat pitävät viihdejournalismia osana journalismia ja samastuvat siten ennen kaikkea toimittajiin ammattikuntana. Heidän ammatillinen omakuvansa sijoittuu kuitenkin perinteisen tiedonvälityksen ja viihdyttämisen välimaastoon. Käsitys journalismista on hyvin käytännönläheinen. Keskeiseksi ihanteeksi nousee juttujen totuudellisuus. Viihdetoimittajien mainitsemat ammatilliset ihanteet ovat hyvin samanlaisia kuin toimittajilla yleensä. Tärkeimmäksi motiiviksi viihdetoimittajan työn valitsemiselle nousee kuitenkin työn hauskuus. Tämä auttaa myös kestämään oman ammatin alhaista arvostusta. Aineiston perusteella viihdejournalismi on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana ”kovempaan” suuntaan. Uutispainotteisuus on lisääntynyt. Keskeinen syy tähän on ollut haastateltujen mielestä kilpailun kiristyminen viihdejournalismin markkinoilla. Osa haastatelluista on tämän vuoksi joutunut pohtimaan uudelleen ammatillista omakuvaansa viihdetoimittajana.
  • Damström, Annika (2000)
    Tutkielman lähtökohtana on selvittää, minkälaisia näkemyksiä Yleisradion tv-uutisten toimittajilla ja päälliköillä on ulkomaanuutisoinnin vallasta ja vastuusta suhteessa katsojien maailmankuvan rakentamiseen. Tutkielman perusoletus on, että Ylen tv-uutisilla on valtaa vaikuttaa katsojien maailmankuvan rakentumiseen. Vallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa mahdollisuutta muokata katsojien ulkomaanasioita koskevaa päiväjärjestystä, ja sitä kautta maailmankuvaa. Oletuksena on edelleen, että tämä valta tuo mukanaan vastuuta, joka ilmenee journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Journalismin etiikkaan liittyvät kysymykset niin ammattisäännöistä kuin objektiivisuudesta ja totuudenmukaisuudesta. Tutkielman teoriaosassa käsitellään Ylen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, uutisen määrittelyä ja uutistyöskentelyä, valtaa päiväjärjestyksen rakentamisen kautta, vastuuta journalismin etiikan kautta, sekä maailmankuvan rakentumisen pääpiirteitä. Lisäksi esitellään käytännön esimerkkejä vallan ja vastuun vaikeudesta uutistyöskentelyssä. Tutkielman aineisto koostuu Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisointiin osallistuvien toimittajien ja päälliköiden teemahaastatteluista. Tutkimusote on vahvasti laadullinen. Saatujen tulosten perusteella tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että haastateltujen toimittajien ja päälliköiden mielestä Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisten valta ilmenee katsojien päiväjärjestykseen vaikuttamisena. Kyse on niistä valinnoista, joita ulkomaanuutisia koskevaa päiväjärjestystä rakennettaessa tehdään. Vastuun haastatellut puolestaan mielsivät journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Tulokset tukevat siis laajasti ottaen tutkielmassa esitettyjä hypoteesejä. Keskeisiä tutkielmassa käytettyjä lähteitä ovat muun muassa U-M Kivikurun ja J. Pietilän (1998) toimittama "Uutisia yli rajojen"; M. McCombsin ja D. Shawn (1972) "The agenda setting function of mass media"; J.W. Dearingin ja E.M. Rogersin (1996) "Agenda setting"; J. Olenin (1988) " Ethics in journalism"; sekä P. Hémanuksen ja I. Tervosen (1980) "Objektiivinen joukkotiedotus".
  • Harju, Auli; Koljonen, Kari; Heinonen, Ari (Tampere University Press, 2017)
  • Winqvist, Nina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Harassment is a growing problem in the digital age society that threatens the well-being of public figures such as journalists and ultimately circumscribes freedom of speech. It has far-reaching implications for the public sphere in a democracy built on transparency and trust. Cyber harassment affects female journalists particularly as they face added threat due to gender. The aim of the thesis is to counter a culture of silence, contribute to lessening fear among journalists, enhancing protocols of media houses, best practices in newsrooms and new structural changes in society. The theoretical framework of this thesis builds on literature about online harassment and female journalists. The main source materials are Pöyhtäri, Hiltunen, Neuvonen, Vehkoo, Löfgren Nilsson, Örnebring, Post, Kepplinger, Chen, Stahel, Schoen, Citron and Ferrier. The research material consisted of seven interviews with Finnish female journalists. All interviewees had encountered harassment in relation to their profession. The research methods that were applied were semi-structured interviews and thematic content analysis. The harassment encountered by the female journalists can be explained by three main themes: The power struggle, the technological takeover and the distrust deluge. An analysis of the interviews showed that the journalists devised coping strategies that could be categorised into five themes, those of: 1.controlling interaction by measures online such as blocking, reporting and transferring, 2. relying on support from professional media houses and peer networks, 3.adapting personal behaviour strategies of psychological reasoning and emotional restraint, 4. resorting to extreme measures involving police and judiciary, and 5. expressing hope for societal changes on a structural level. It is reasonable to say that most coping strategies centred around the principal thought of keeping ones professional and private roles apart. There was consensus of the benefits of speaking out as quickly as possible and not being left alone when harassment starts. Some of the journalists had lost faith in the police and legal system and felt it was no use to report incidents to societal institutions. The journalists preferred not to silence their harassers as without two-way interaction with the audience the journalists could not play their valued part in democracy. Some succumbed to self-censorship. Incessant fact-checking provoked fear of mistakes and ensuing harassment. The employer was seen as key in coping and the journalists, contrary to some previous studies, relied on the support of the employers and reported to them. Peer support was important, as was family although the journalists did not wish to burden them, especially if they had children All the interviewees spoke positively about seeking professional support, including psychiatric support. The Union of Journalist and media houses fund in aid of members that were harassed was lauded
  • Ståhl, Erik (Helsingin yliopisto, 2020)
    Julkisten henkilöiden sananvapaus on hyökkäyksen kohteena. Moni virkamies, poliitikko ja toimittaja on joutunut häiriköinnin kohteeksi, ja jotkut jopa systemaattisten vihakampanjoiden uhreiksi. Yksittäisen toimittajan kärsimys häirinnän johdosta on henkilökohtainen tragedia, mutta myös yhteiskunnalle hänen mahdollisella vaikenemisellaan on merkittäviä vaikutuksia. Toimittajat toimivat muun muassa vallan vahtikoirina ja mahdollistavat tiedottamisellaan kansalaisten osallistumisen yhteiskunnallisiin asioihin. Tämä maisterintutkielma pyrkii näin ollen selvittämään, millaisia strategioita toimittajat hyödyntävät selviytyäkseen häirinnästä, jotta he pystyisivät jatkamaan yhteiskunnalle ja demokratialle tärkeää työtään. Häirinnän on havaittu tietyssä määrin keskittyneen tiettyjen aiheiden ympärille. Esimerkiksi maahanmuutosta tai monikulttuurisuudesta kirjoittaneet toimittajat ovat joutuneet erityisen rankan häirinnän kohteeksi. Toinen reaktioita herättävä aihe on Venäjä, ja se on toiminut aineiston rajaavana tekijänä tässä tutkielmassa. Aineisto koostuu kuudesta haastattelusta. Informantteina käytettiin toimittajia, jotka ovat raportoineet Venäjän asioista ja joutuneet häirinnän kohteeksi. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja kysymysrungon teemoissa on keskitytty pääasiallisesti häirintään, selviytymistapoihin ja toimittajien toimintaan sosiaalisessa mediassa. Aineiston analyysi perustuu teemoitteluun, jonka päämääränä oli tunnistaa haastateltaville yhteiset strategiat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Arlie Hochschildin kehittämää teoriaa tunnetyöstä sekä muiden tutkijoiden lisäyksiä samaan teoriaan. Analyysin tulokset viittaavat siihen, että toimittajat käyttävät useita strategioita selviytyäkseen häirinnästä. Heidän reagoimisessaan ja tavoissaan on havaittavissa niin omien tunteiden työstämistä ja ihmissuhteisiin tukeutumista kuin viestintätapojen mukauttamista ja teknisiä ratkaisuja. Toimittajien strategioissa on havaittavissa selviä esimerkkejä siitä, miten he ovat tehneet tunnetyötä viestiessään verkossa tai verkossa tapahtuneen häirinnän johdosta. Koska Hochschildin teoria on peräisin 1970-luvulta ja on keskittynyt viestintään kasvotusten, antaa tämä tutkielma uutta tietoa teorian soveltuvuudesta verkkoympäristössä tapahtuvan viestinnän analysointiin. Yksi tutkielman tärkeimmistä löydöksistä liittyy rakenteellisen tuen puutteeseen. Moni haastateltavista on puhunut esimiehilleen, työnantajilleen ja viranomaisille häirintäkokemuksistaan. Osalla on hyviä kokemuksia, mutta monella on ollut niin huonoja kokemuksia, että he ovat menettäneet uskonsa tuen saamiseen työnantajan taholta ja ovat lopuksi jättäneet ilmoittamatta kokemastaan häirinnästä. Tutkielman tulokset ovat monilta osin linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa mitä toimittajien häirintään reagoimiseen tulee. Monet haastateltavista toivovat työnantajilta ja viranomaisilta panostuksia työntekijän suojelemiseksi.