Browsing by Subject "toimivalta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Saarinen, Mikko (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tutkimusongelmana on hallinnonalariippumattoman palvelumallin toteuttaminen julkisessa hallinnossa. Hallinnonalariippumattomalle palvelumallille määritellään tutkielmassa kolme teoreettista lähtökohtaa, jotka ovat toimivalta, asiakkuus ja hallinnon kehittäminen. Tutkimusongelmaan vastataan ottamalla suomalainen yhteispalvelumalli empiirisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen kohteeksi ja peilaamalla siitä saatuja kokemuksia määriteltyihin teoreettisiin lähtökohtiin. Samassa yhteydessä tutkimuksen kohteena oleva suomalainen yhteispalvelumalli asettuu osaksi laajempaa hallinnon tutkimuksen viitekehystä ja teoreettista keskustelua. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia koskien aineistona on tutkielmassa tarkemman tarkastelun kohteiksi valittuja käsitteitä käsittelevä hallinto- ja organisaatlotieteellinen kirjallisuus. Empiirinen tutkimuskohde, yhteispalvelu, määritellään hallinnon tuottamia virallisasiakirjoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä aineistona käyttäen. Tutkimuskohteen empiirisen analyysin edellyttämän aineiston keräämisen metodina on sovellettu teemahaastattelua. Haastatteluja on tehty yhteensä kuusi tutkimuskohteena olevan aiheen asiantuntijoille, ja haastatellut edustavat kuntakenttää sekä valtion keskus- ja paikallishallintoa. Empiirisen aineiston analyysissa sovelletaan aineistolähtöisen kuvan muodostamiseksi grounded theorya. Tutkielman johtopäätökset muodostuvat tarkasteltaessa tutkimusongelman teoreettisia lähtökohtia yhteispalvelusta aineistolähtöisesti ja ilman teoriaohjautuvuutta muodostuneen kuvan valossa. Toimivaltaa koskien keskeinen johtopäätös on, että kun tavoitellaan kokonaisvaltaista ja laajasti sovellettavaa hallinnonalariippumatonta palvelumallia, ei toimivallan kysymystä voida jättää huomiotta. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on määritellä perinteisen asiallisen toimivallan ohella hallinnonalariippumattomalle palvelujen tarjoamisen menetelmälle toimivaltainen ja keskitetty omistaja- ja vastuutaho. Asiakkuutta koskien hallinnonalariippumaton palvelumalli edellyttää kokonaisvaltaista Citizen Relationship Management -käsitteen kaltaista ymmärrystä asiakkuuksista ja asiakaslähtöisyydestä. Näin ollen New Public Managementin mukainen kulttuurinen siirtymä pois perinteisestä julkisen hallinnon paradigmasta ei ole riittävä, vaan asiakkuuden suhteen olisi huomioitava myös organisaatio-, teknologia- ja prosessinäkökulmat. Hallinnon kehittämisestä voidaan todeta sen sisältyvän implisiittisesti ajatukseen hallinnonalariippumattomasta palvelumallista. Tämä koskee erityisesti eGovemment -käsitteen mukaista informaatioteknologian hyödyntämistä. Vasta informaatioteknologian kehitys on mahdollistanut hallinnonalariippumattoman palvelumallin visioimisen ja tavoittelemisen käytännössä. Samalla hallinnon kehittäminen kohtaa toimintana kuitenkin monia haasteita, joista hallinnonalariippumattoman palvelumallin tapauksessa erityisen relevantteja ovat yhteispalvelusta saatujen kokemusten perusteella rakenteelliset, kulttuuriset ja toiminnalliset haasteet.
  • Karkkunen, Nelli (2007)
    Tutkimuksen aiheena on maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla Suomen ja Ruotsin maahanmuuttohallintoja hallintojärjestelmäanalyysin näkökulmasta ja selvittää, miten maiden maahanmuuttopolitiikkojen organisointitavat eroavat toisistaan. Tutkimusstrategia on vertaileva ja tutkimusasetelma mahdollisimman samanlaiset tapaukset. Tutkimusmenetelmä on laadullinen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Mäenpään (1979) teoriaa keskusvirasto- ja ministeriöhallintojärjestelmistä valtionhallinnossa. Teoriassa pääpaino on valtiokoneiston hallintoelinten toimivaltasuhteissa, niiden asiallisissa ja asteellisissa toimivaltasuhteissa. Maahanmuuttohallintojen organisointitapojen selvittämisessä toimivaltasuhteilla on suuri merkitys: Asiallinen toimivalta määrittää hallintoelinten tehtäväjaon, asteellinen toimivalta sen, mitkä hallintoelimet voivat ohjata toisten elinten toimintaa ja puuttua siihen. Asteellinen toimivalta osoittaa myös hallintoelimen organisatorisen aseman suhteessa muihin hallintoelimiin. Tutkimuksessa paneudutaan horisontaalisen ja vertikaalisen koordinoinnin ongelmiin toimivallan käsitteiden avulla. Mäenpään teorian mukaan keskusvirastohallintojärjestelmälle on luonteenomaista asteellisen toimivallan jäykkyys, joka ilmenee erityisesti keskusviraston ja ministeriön välillä. Ministeriöhallintomallille on luonteenomaista siihen liittyvä hallintokoneiston organisatorinen keskitys. Teorian mukaan ministeriöhallintojärjestelmä ja keskusvirastohallintojärjestelmä eroavat toisistaan hallintoelinten toimivaltasuhteiden osalta. Tutkimuksessa oletetaan, että hallintojärjestelmät vaikuttavat maahanmuuttohallintojen organisointitapoihin. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkastellaan etupäässä monikulttuurisuutta ja pohditaan siihen liittyviä ideologioita sekä filosofiaa muun muassa liberalismi – realismi -akselilla. Kotouttamispolitiikan osalta huomio kiinnittyy maahanmuuttajien oikeuksiin ja kansalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Mitä politiikalle tarkoittaa se tosiseikka, että yhteiskunta on etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen? Miten maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa ovat pystyneet vastaamaan nykypäivän haasteisiin? Suomi on ministeriöhallintojärjestelmän maa. Maahanmuuttohallinnossa vertikaalinen koordinointi on niin kutsutussa kahden pilarin mallissamme selkeästi organisoitu. Horisontaalinen koordinointi ministeriöiden välillä on sitä vastoin ongelmallisempaa: poikkihallinnollisuus ei toimi joustavasti. Ruotsin keskusvirastohallintojärjestelmässä horisontaalinen koordinointi maahanmuuttoasioissa on paremmin organisoitu kuin Suomessa: maahanmuuttovirasto ja integraatiovirasto, joiden tehtäväalueet ovat selkeät, hoitavat keskitetysti maahanmuuttohallinnon omalla alueellaan. Ongelmia tuottaa vertikaalinen koordinointi, koska ministeriohjauksen puuttuessa poliittinen vastuu maahanmuuttoasioiden koordinoinnista ei ole yhdellä, selkeällä taholla. Tutkimustulokset osoittavat, että hallintojärjestelmän ja maahanmuuttopolitiikan organisointitavan välillä vallitsee kausaalisuhde. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Mäenpään (1979) teos Keskusviraston asema valtionhallinnossa, Valtion keskushallintokomitean I (1975) ja II (1978) osamietintö, Lepolan (2000) teos Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi, Geddesin (ed.) (2003) teos The Politics of Migration and Immigration in Europe, Rexin & Singhin (ed.,) (2004) kokoomateos Governance in Multicultural Societies ja Lavenexin (2001) teos The Europeanisation of Refugee Policies: Between human rights and internal security.
  • Heino, Sisko Elina (2008)
    Tutkielma käsittelee Euroopan unionin jäsenmaiden mahdollisuutta säätää tai säilyttää EU:n ympäristönsuojelunormeja tiukempia kansallisia ympäristölakeja. Työssä tarkastellaan jäsenmaiden liikkumavaraa ympäristöpolitiikassa Euroopan unionin integraation syventyessä. Ympäristöpolitiikka on kiinnostava tutkimuskohde, koska sen saralla EU-lainsäädännön lisääntyminen on politiikan alueista ollut poikkeuksellisen nopeaa ja suoraviivaista. Tutkimusaiheen ajankohtaisuutta lisää se, että itälaajentumisen yhteydessä unioniin liittyi joukko ympäristölainsäädännöltään kehittymättömiä maita, mikä saattaa hidastaa EU:n ympäristölakien säätämistä ja siten vahvistaa tiukan ympäristönsuojelun kannalla olevien jäsenmaiden tarvetta pitää yllä tai kehittää kansallisesti korkeaa ympäristönsuojelun tasoa. Euroopan unioni on nostanut ympäristönsuojelun korkean tason yhdeksi yhteisön tavoitteista. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka EU suhtautuu jäsenmaan pyrkimykseen toteuttaa tätä yhteisön tavoitetta ”paremmin” kuin yhteisö itse. Kun tapauksessa on kyse EU:n jo harmonisoimasta elämänalueesta, on jäsenmaan oman tiukan ympäristölainsäädännön salliminen usein ristiriidassa EU:n keskeisen tavoitteen eli sisämarkkinoiden vapaan kilpailun kanssa. Työssä selvitetään Euroopan unionin suhtautumista tutkimusaiheeseen tarkastelemalla, kuinka EY-tuomioistuin on ratkaissut joukon oikeustapauksia, joissa jäsenmaa on pyrkinyt rajoittamaan sisämarkkinoiden toimintaa alueellaan ympäristösyihin vedoten. EY-tuomioistuimen rooli tai osuus asiassa on hyvä tarkastelukulma sen vuoksi, että tuomioistuin tunnetaan Euroopan unionin piirissä integraation syventämisen vahvana ”moottorina” ja sille on annettu viime kädessä oikeus tulkita EU-lakeja epäselvissä tilanteissa. Tutkielmassa lähestytään EY-tuomioistuimen roolia tutkimusaiheeseen testaamalla tutkimusaineiston (edellä mainitut oikeustapaukset) avulla kahta hypoteesia. Toinen niistä on omaksuttu Fritz Scharpfilta, joka väittää hyvinvointivaltion säilyttämiseen liittyvän tutkimuksensa yhteydessä, että EY-tuomioistuin toimii aina negatiivisen integraation asialla pyrkien poistamaan kaikki esteet vapaan kilpailun tieltä EU:n sisämarkkinoilla. Toinen hypoteesi on tutkimuskirjallisuudesta suodatettu väite, jonka mukaan heltymättömänä integraation kannattajana tunnettu EY-tuomioistuin suosisi ratkaisuissaan ympäristönsuojelun edistämistä eli se sallisi niihin liittyvissä oikeustapauksissa jäsenmaalle enemmän kansallista liikkumavaraa kuin muulloin. Tutkimustulos on se, että vaikka EY-perustamissopimuksessa jäsenmaan mahdollisuutta säätää tai säilyttää EU-lakia tiukempaa kansallista ympäristönormistoa säädellään mm. artikloilla EY 95, EY 176 ja EY 30, niin viime kädessä asiasta päättää poliittisen kontrollin ulottumattomissa oleva EY-tuomioistuin. Tutkimusaineiston mukaan EY-tuomioistuin näyttää päällisin puolin katsottuna asettuvan enemmistössä tapauksista tukemaan jäsenmaan halua pyrkiä ankarampaan ympäristönsuojeluun kuin EU. Syvempi aineiston tarkastelu kuitenkin monimutkaistaa kuvaa, mm. koska suuri osa aineiston tapauksista liittyy alueisiin, joita EU ei oikeusjutun nostamisen hetkellä ollut vielä harmonisoinut ja tällaisilla alueilla jäsenmaan liikkumavara on luonnostaan suurempi kuin täysharmonisoiduilla.
  • Hieta-aho, Helmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee poliisin voimakeinojen käyttöä ajalla 1995–2020. Tarkastelen voimankäyttöä koskevaa sääntelyä kyseisellä ajanjaksolla ja nostan esille siinä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi käsittelen rajanvetoa sallitun ja liiallisen voimankäytön välillä tuomioistuinten näkökulmasta ja tuon esille mahdollista oikeuskäytännöstä ilmenevää muutoslinjaa. Aluksi käyn läpi voimankäytön käsitteen määritelmää ja erilaisia voimakeinoja. Käsittelen alussa myös lyhyesti niitä perus- ja ihmisoikeuksia, joihin voimankäytöllä voidaan puuttua. Olennaista on tuoda myös esille sääntelyn tausta, joka oikeuttaa rajoittamaan näitä perus- ja ihmisoikeuksia. Tämän jälkeen käyn tutkielmassani kattavasti läpi voimakeinojen käyttöä koskevaa eritasoista sääntelyä. Ennen oikeuskäytännön käsittelemistä, esittelen vielä poliisimiehen virka- ja rikosvastuuta liiallisissa voimankäyttötilanteissa. Lisäksi nostan esille erilaiset anteeksiantoperusteet, joilla vastuu liioitellusta voimankäytöstä voidaan kumota. Käsittelen lopuksi aiheen kannalta olennaista oikeuskäytäntöä tuomioistuinten antamien ratkaisujen pohjalta.
  • Hytönen, Anu (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 26/2008
    Rakennusvalvonnan yhteistyö-julkaisussa käsitellään erilaisia käytössä olevia kuntien rakennusvalvontojen yhteistyömuotoja sekä muita mahdollisia rakennusvalvonnan resurssien yhteiskäytön malleja. Tavoitteena on palvelun laadun parantaminen ja tehokkuuden lisääminen. Julkaisu on laadittu apuvälineeksi niille kunnille, jotka eivät ole kuntaliitoksissa mukana, jotta ne voisivat valita parhaiten sopivan yhteistyömallin rakennusvalvonnan toiminnan kehittämiseen. Keskeisimmät vaikutukset, joihin yhteistyöllä pyritään, liittyvät rakentamismääräysten soveltamiskäytäntöihin, kuntien rakennusvalvonnan resursseihin, asiakaspalvelun saatavuuteen, asiakkaiden tasavertaiseen kohteluun sekä kuntien rakennusvalvontatoimien välisten laatuerojen poistamiseen.
  • Uoti, Henrik (Helsingin yliopisto, 2020)
    Osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen OYL 2:3.1:n mukaisesti otettava toimialamääräys tulee hahmottaa ennen muuta osakkeenomistajien määräenemmistön yhtiön johdolle antamaksi tahdonilmaisuksi siitä, minkälaisella riskitasolla he haluavat yhtiön liiketoimintaa harjoitettavan. Toimialamääräyksen tarkoituksena ei ole toimia informatiivisena luettelona yhtiön eri liiketoimintakokonaisuuksista, vaan määrittää ennemmin ne tavat ja keinot, joiden mukaisesti johdolla on mahdollisuus liiketoiminnallista riskiä ottaa toiminnan tarkoituksen toteuttamiseksi. Tätä toimialamääräyksen keskeistä logiikkaa vasten tässä pro gradu -tutkielmassa on tavoitteena selvittää, miten toimialamääräyksen tulisi katsoa eri sidosryhmien eduksi vaikuttavan, miten sitä tulisi yhtiön käytännön toiminnassa tulkita ja mikä on sen suhde yhtiön toiminnan tarkoitukseen. OYL 5:27:n tarjotessa osakkeenomistajien määräenemmistölle mahdollisuuden muuttaa yhtiön toiminnan laatua sen toiminnan aikana varsin merkittävästikin toimialamääräystä muuttamalla, on toimialamääräys ymmärrettävä keskeisimmin osakkeenomistajien määräenemmistön osakesijoitukselleen asettamia intressejä ilmaisevaksi riskienhallintavälineeksi. Osakkeenomistajilla on toimiala määrittämällä mahdollisuus rajoittaa yhtiön toiminnan aikainen riskinotto omia riskipreferenssejään vastaavaksi. Tämä riski- ja tuottotason määrittäminen toimii taas välittömästi kaikkien osakkeenomistajien ja myös välillisesti velkojien eduksi ensinnäkin rajoittaen ex ante johdon toimintamahdollisuuksia. Toiseksi toimialamääräyksen ylittävillä liiketoimilla voi olla vaikutusta oikeustoimen sitovuuteen ja johdon vahingonkorvausvastuuseen ex post. Toimialamääräyksen keskeistä funktiota ja sen roolia yhtiön eri sidosryhmien suojasäännöksenä käsiteltyä tarkastellaan tutkielmassa tämän jälkeen toimialamääräyksen johdolle asettamien toimivaltarajojen tulkintaa. Toimialamääräyksen tulkinta kulminoituu siihen rajanvetoon, minkälaisia liiketoimia johdolla voidaan katsoa olevan toimivalta toteuttaa ilman, että yhtiöjärjestystä tulisi muuttaa. Rajanveto on monesta syystä hankalaa. Ensinnäkin toimialamääräyksien joustavaan tulkintaan on perinteisesti suhtauduttu myönteisesti. Toiseksi suunnitellun liiketoimintapäätöksen ominaisuuksien ja vaikutuksien arviointi toimialan kontekstissa ei ole yksiselitteistä. Toimialanmukaisuusarvioinnissa joudutaankin usein painottamaan erilaisia reaalisia argumentteja, kuten liiketoimintapäätöksen tarkoitusta ja liityntää, osakesijoituksen riskin tasoa sekä yhtiön ansaintalogiikkaa toimivaltarajojen selvittämiseksi. Tämä tekee toimialanmukaisuusarvioinnista myös hyvin yhtiökohtaista. Tutkielman viimeisessä pääluvussa on tarkoitus selvittää, miten toiminnan tarkoitus yhtiön johdon primäärisenä tavoitenormina vaikuttaa toimialamääräyksen rooliin yhtiön toimintaa rajoittavana sisäisenä toimintaohjeena. Tutkielmassa toiminnan tarkoituksen ja toimialamääräyksen suhteen vaikutusta yhtiön johdon toiminnassa tarkastellaan ennen kaikkea yhtiön edun toteuttamisvaatimuksen kautta.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 20/2013
    Ympäristöministeriön 2.5.2013 antaman toimeksiannon mukaisesti työryhmä on käsitellyt ympäristöhallinnon ohjauksen ja kehittämisen vahvistamista ja erityisasiantuntemusta vaativien tehtävien mahdollista siirtämistä valtakunnallisiksi sekä valtakunnallisesti merkittävien tehtävien mahdollisesta kokoamista yhteen yksikköön sekä kokoamisen vaikutuksista. Lisäksi työryhmä on käsitellyt ympäristöministeriön ja aluehallintoviranomaisten välistä toimivaltajakoa. Työryhmän mietintöön sisältyy useita ehdotuksia ympäristöministeriön aluehallintovirastoihin ja ELY-keskuksiin kohdistuvan substanssi- ja informaatio- ohjauksen vahvistamisesta sekä hallinnonalan virastojen toiminnan ja yhteistyön kehittämisestä. Ympäristöministeriön suorassa ohjauksessa olevaa aluehallinnon ympäristövastuualueiden toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen tarkoitettua pysyvää kehittämisrahaa esitetään korotettavaksi vuositasolla 5 miljoonaan euroon. Työryhmä ei esitä valtakunnallisesti merkittävien tehtävien kokoamisesta yhteen yksikköön, koska yksikölle suunnitellut, pääasiallisesti hallinnolliset kehittämistehtävät eivät yksistään riitä vahvistamaan ympäristöhallinnon asiantuntemusta eivätkä muodosta siten riittävää pohjaa valtakunnalliselle kehittämisyksikölle. Sen sijaan ympäristötehtävien valtakunnallista keskittämistä ja ympäristötehtäviin erikoistumista esitetään jatkettavaksi niihin aluehallintoviranomaisiin, joihin ne alueen olosuhteiden ja viraston osaamisen näkökulmasta ovat luontevasti sijoitettavissa. Ympäristöministeriön johtamisvastuuta aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ohjauksessa on vahvistettava ja varmistettava ohjauksen kokonaisvaltainen ja läpinäkyvä käsittely. Kansliapäällikkö johtaisi ministeriön sisäisenä yhteistyöverkostona toimivaa ohjaus- ja kehittämistoimintoa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 6/2008
    Lupajärjestelmän keventämistä ja yksinkertaistamista selvittäneen projektin lähtökohtana on ollut, että nykyistä lupakäsittelyä voidaan tehostaa ja yksinkertaistaa siten, että ympäristönsuojelun taso paranee. Lupakäsittelyn tehostamisella ei heikennetä osallistumisoikeuksia eikä oikeusturvaa. Projekti on päätynyt esittämään lupajärjestelmän keventämiseksi useita eri keinoja. Esityksissä painottuu kuitenkin normiohjauksen merkitys. Normiohjaus luo edellytykset lupamenettelyä kevyempien menettelyjen käyttöönotolle sekä yhtenäistää ja tehostaa ennakko- ja jälkivalvontaa. Toimialakohtaisten normien vaatimustaso edustaisi hyvää ympäristönsuojelun tasoa. Normissa määriteltäisiin pääosin sama ympäristönsuojelun taso koko toimialalle, riippumatta siitä, missä menettelyssä toimintaa käsiteltäisiin. Projekti esittää, että nykyisten lupa- ja rekisteröintimenettelyjen (tietojärjestelmään merkitseminen) lisäksi selvitettäisiin mahdollisuus ottaa käyttöön uusi hyväksymismenettely, joka olisi lupamenettelyä yksinkertaisempi, mutta sisältäisi kuitenkin osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän sekä asiassa tehtävän hallintopäätöksen. Pienistä energiantuotantoyksiköistä ja nestemäisten polttoaineiden jakeluasemista suurin osa toiminnoista siirtyisi rekisteröintimenettelyyn. Lisäksi esitetään, että murskausasemia ja kivenlouhimoita sekä asfalttiasemia koskevat asetukset saatetaan valmiiksi ja selvitetään mahdollisuudet soveltaa normiohjausta myös eräisiin muihin pienehköihin toimintoihin. Lupakynnystä esitetään tarkistettavaksi niin tulkintavaikeuksien vähentämiseksi kuin lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksikin. Projekti esittää myös vähäisiä tarkistuksia valtion ja kuntien toimivaltajakoon. Ympäristöhallinnon tilastojen mukaan tulevaisuudessa valtaosa lupaviranomaisissa vireille tulevista hakemuksista koskee olemassa olevien lupien ympäristönsuojelulain mukaista tarkistamista tai muuttamista. Tämän takia on tärkeää, että tarkistaminen suoritetaan hallinnollisesti tehokkaasti ja tarvittaessa vain jatketaan luvan voimassaoloaikaa.