Browsing by Subject "toinen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Nurminen, Sofia (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmani lähtökohtana oli Levinasin käsitys filosofiasta eettisenä metafysiikkana. Tutkimuksessani vertasin Levinasin käsitystä eettisestä toisen ihmisen kasvojen kohtaamisesta hänen käsitykseensä eroottisesta kohtaamisesta. Tutkielmani metodina oli systemaattinen analyysi. Tutkin Levinasin ajattelua erityisesti tarkastelemalla käsitteiden ja niiden suhteiden kehitystä teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys. Levinas asettaa teoksessaan ihmisen olemassaolon perustaksi Toisen ihmisen eli Äärettömän Idean kohtaamisen. Subjektin olemassaolon perusta on metafyysinen Halu, joka suuntautuu äärettömästi Toiseen. Sekä eettinen että eroottinen suhde edellyttävät, että on olemassa erillinen subjekti, joka kohtaa Toisen. Subjektilla on oma sisäinen maailma, johon hän voi toivottaa toisen tervetulleeksi ja joka mahdollistaa subjektin vastuullisuuden. Subjektin sisäinen maailma perustuu siihen, että hän elää jostakin eli nauttii maailman objekteista. Nautinto eli eläminen jostakin kuvastaa intentionaalisuutta, jossa olemuksellisesti toiset eli objektit muuttuvat samaksi eli osaksi minää. Maailma samassa muodostuu subjektin kielellisistä käsitteistä. Erillinen subjekti voi kohdata Toisen ihmisen ja kasvot. Eettisessä suhteessa kasvot ilmaisevat subjektille äärettömän eettisen velvoitteen. Kasvot ovat suhteessa subjektiin täysin ulkopuoliset ja transsendentit. Eroottinen suhde suuntautuu feminiineihin kasvoihin. Subjekti nauttii eroksessa immanentisti kasvoista, mutta toisaalta subjektin eroksessa kohtaamat feminiinit kasvot kuvastavat aina transsendenssia ei-vielä-olevaa. Tutkielman keskeinen tulos oli, että toisen ihmisen kasvot saavat eettisen merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Eettinen suhde ei kuvasta subjektin täyttä transsendenssia, mutta eroksen avulla syntyvä hedelmällisyys kuvastaa. Hedelmällisyydessä syntyy lapsi, jossa isä on sekä itsensä että toinen. Isä valitsee lapsen, ja isällinen valinta tekee lapsesta uniikin. Tämä on perusta veljeydelle ja tasa-arvolle. Poika kuvastaa isän näkökulmasta äärettömyyttä ja vastuuta. Kasvot saavat merkityksen veljeydessä, ja kasvot merkitsevät oikeudenmukaisuutta. Hedelmällisyys mahdollistaa veljeyden, sillä ihmiskunta on tasa-arvoisten veljien yhteisö. Tutkielmassani todettiin myös, että eettinen ja eroottinen suhde liittyvät yhteen ja täydentävät toisiaan Levinasin ajattelussa. Subjektin ja Toisen kasvojen eettinen kohtaaminen on Levinasin mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Sukupolvien jatkumo mahdollistaa sen, että isä voi olla lapsessaan äärettömästi. Myös pojalla on mahdollisuus hedelmällisyyteen. On mahdollista ajatella, että subjekti on olemuksellisesti vastuullisuutta. Levinasin mukaan isä asettaa pojan vastuulliseksi. Subjekti saa tällöin olemassaolonsa Toiselta, joka asettaa subjektin vapauden kyseenalaiseksi. Toinen voisi olla hedelmällisyydessä isä tai eettisessä kohtaamisessa veli, joka on tasa-arvoinen, sillä hänkin on sekä isänsä että toinen samaan tapaan kuin subjekti. Levinasin mukaan Äärettömän Idea on filosofisesti ensisijainen, ja subjektin olemassaolo perustuu Äärettömän Ideaan. Jokaisen ihmisen olemassaolo perustuu Äärettömän ideaan, mikä on myös veljeyden perusta.
  • Tirkkonen, Sanna (2010)
    Tutkielma käsittelee Michel Foucault’n (1929 - 1984) etiikkaa vuosina 1982 - 1984. Foucault tunnetaan parhaiten tiedon ja vallan filosofina, joka ajattelee subjektin muodostuvan erilaisissa säännönmukaistavissa sosiaalisissa koodistoissa, diskursseissa, pysyvän olemuksellisuuden sijaan. Lähtökohtana Foucault’n etiikalle on, ettei diskursiivinen subjektikäsitys pysty täysin vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka henkilö perustelee itselleen toimintansa ja asettaa itsensä oman toimintansa kohteeksi. Aluksi Foucault kääntyy yksilön itsesuhteen ja -reflektion pohdintaan. Tästä johtuen Foucault’n etiikkaa on tulkittu yksilökeskeisenä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta irrallisena. Foucault on universaalietiikan kriitikko. Hän muodostaa tilannekohtaisuuteen perustuvaa etiikkaa ”olemassaolon taitojen” (l’art de l’existence) ja ”olemassaolon estetiikan” (esthétique de l’existence) käsitteillä. Englanninkielisessä keskustelussa tämä on johtanut tulkintoihin, joissa Foucault’n etiikka on vertautunut individualistisiin taiteisiin. Seksuaalisuuden historian osassa Huoli itsestä (1984) Foucault tarkastelee sitä, kuinka tiukentunut käsitys seksuaalimoraalista ei johda I ja II vuosisadalla suoriin kieltoihin vaan kehotuksiin ”pitää huolta itsestä”. Foucault tutkii, kuinka ”itsestä huolta pitäminen” liitetään ”itsensä tuntemiseen” ja erilaisiin itseen kohdistuviin harjoitteisiin (pratique de soi). Foucault’n Collège de Francessa pitämä luentosarja L’herméneutique du sujet (Subjektin hermeneutiikka, 2001) tutkii kuitenkin itsesuhteen etiikan lisäksi suhdetta, joka avautuu toiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka suhde toiseen neuvotellaan tasavertaiseksi, ja minkälaista yhteiskunnallista relevanssia Foucault suhteella näkee. Hiljattain ilmestynyt Le courage de la vérité (Totuuden rohkeus, 2009) irrottautuu kokonaan subjektin sisäisyyden etiikasta ja pohtii subjektipositioiden neuvottelusuhdetta yksilöiden välillä. Etiikka määrittyy tällöin uudella tavalla: ekspressiivisenä, yhteiskuntaan suuntautuvana toimintana ja kritiikkinä yhteisössä. Luentosarjoja on tutkittu Suomessa vähän. Tutkielman tarkoituksena on luoda uusi, Foucault’n etiikan eri tutkimuslinjat huomioiva tulkintakehys. Tutkielma tuo esille, että etiikka ”taiteen” sijaan määrittyy ”taitona”, myös sosiaalisessa merkitysyhteydessä. Etiikka taitona merkitsee ainutkertaisessa tilanteessa tapahtuvaa toimintaratkaisua, jolle annetaan erilaisia kontekstisidonnaisia ja suhteissa neuvoteltavia merkityssisältöjä. Foucault’n etiikka ei palaudu yhteen, subjektilähtöiseen tulkintakehykseen, vaan sitä on tutkittava genealogisen tutkimusmenetelmän mukaisesti useina eri lähtöpisteinä, jotka Foucault’n etiikan kohdalla löytyvät antiikin filosofiasta. Foucault’n antiikintutkimukset ovat analogisia kohteita nykyisyydelle, vaikka eksplisiittisesti nykyisyys on teksteissä pienessä roolissa; karkeiden antiikintulkintojen avulla Foucault tutkii lopuksi myös oman ajattelunsa ongelmallisuutta.