Browsing by Subject "toiseuttaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ijas, Anne (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen kertomusta, jossa kerrotaan syyrofoinikialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Tutkin kertomusta Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa, sekä kahdessa modernissa kertomuksen tulkinnassa. Otan tutkimukseeni punaiseksi langaksi toiseuden ja toiseuttamisen. Tutkimuksen alussa esittelen aikaisempaa tutkimusta sekä toiseuden teoriaa. Keskeisiä termejä ovat toiseus ja toiseuttaminen. Tähän liittyy vastaparit, joita luodaan, kun määritellään ”minä” ja ”toinen”. Toiseuttamiseen liittyvät vastaparit, joita löysin antiikin aikaisesta tulkinnasta, olivat juutalaisuus vs. ei-juutalaisuus sekä puhtaus vs. epäpuhtaus. Tarkastelin kertomusta kolmessa osassa, joita olivat paikka, henkilöt ja vuoropuhelu. Näissä kolmessa osassa käytin toiseutta metodina ja tarkastelin niissä esiintyvää toiseuttamista. Tyros ja Sidon toivat esille puhdas vs. epäpuhdas vastaparin. Nainen ja Jeesus kohtasivat ”toisina” ja löysin heidän kohtaamisessaan toiseuttamista. Jeesus kutsui naista koiraksi, mikä on yksi toiseuttamisen muoto. Nainen näki Jeesuksen positiivisena ”toisena” ja uskoi, että Jeesus voi kielteisestä vastauksesta huolimatta auttaa. Heidän käymänsä keskustelu ilmensi toiseuttamista, mutta myös mahdollisuuden muutokseen. Tarkastelin kahta modernia tulkintaa kertomuksesta ja sieltä nousi esille toiseuttamiseen liittyviä vastapareja: puhdas vs. epäpuhdas, valloittaja vs. valloitettu sekä mies vs. nainen. Modernin tulkinnat saivat inspiraation naisesta, sekä Jeesuksesta, joka oli valmis muuttumaan. Tulkinnoista löytyi samanlaisia vastapareja ja toiseuttamista. Ihmisten kohtaamisiin liittyy myös ”toisen” ja ”minän” määrittely ja se näkyi Jeesuksen ja naisen kohtaamisessa.
  • Räsänen, Perttu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa käsitellään terroristijärjestö Islamilaisen valtion propagandaa ja erityisesti internetissä levitettyä Rumiyah-propagandalehteä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Islamilainen valtio esittää propagandassaan erityisesti länsimaat, naisen toimijuuden sekä väkivaltaa suhteessa inhimillisyyteen. Tutkielmassa pohditaan myös, miten toiseuttamisen prosessi näkyy analysoitavissa kategorioissa. Tutkielman metodologisen viitekehyksen muodostaa sisällönerittely- sekä analyysi. Aineistona toimii Rumiyah-propagandalehti, jota on julkaistu 13 numeroa vuosien 2016 ja 2017 välillä. Tutkimus sijoittuu kulttuurisen terrorismintutkimuksen poikkitieteelliselle kentälle. Islamilainen valtio nousi ilmiöksi erityisesti vuosina 2014, jolloin se julistautui kalifaatiksi. Järjestön onnistui luoda itsestään paikallinen, alueellinen ja globaali uhkatekijä. Järjestön saamaan huomioon on ollut vaikuttamassa myös Islamilaisen valtion mediastrategia ja laajalle levinnyt propagandamateriaali. Korkein tuotantoarvoin valmistettu propaganda levisi laajalle, myös ei-arabiankieliselle, yleisölle erityisesti sosiaalisen media välityksellä. Propagandan ja itse järjestön saaman huomioarvon takia on olennaista analysoida propagandajulkaisujen esitystapoja, sillä propagandalla on mahdollista vaikuttaa vastaanottavan yleisön käsityksiin. Tutkimuksen perusteella länsimaat esitetään vääräoppisina ja pahoina paikkoina, joiden strategisella demonisoinnilla, toiseuttamisella, luodaan legitimiteettiä Islamilaiselle valtiolle. Naisen toimijuus esitetään aineistossa normatiivisia ohjeistuksia noudattavana roolina mutta myös toisaalta aktiivisempana subjektina. Molempia esitystapoja kuitenkin lävistää äänetön, toiseutettu esitys naisen toivotusta toimijuudesta, minkä voidaan nähdä olevan Islamilaisen valtion strateginen valinta. Väkivallan eri esittämistavoilla toiseutetaan väkivaltatilanteen kauhua, uhrien inhimillisyyttä sekä näiden puolustuskyvyttömyyttä, minkä viestinnällisyyttä Islamilainen valtio hyödyntää järjestön strategisiin tarpeisiin.
  • Kekkonen, Aki (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tarkoitus on piirtää kuva suomalaisesta uskonnollisesta vihapuheesta kristillisessä, luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Tutkimuksen lähdeaineistona on piispa Irja Askolan saama vihaposti, jota Askola sai siunattuaan homoseksuaalin miesparin lähetystehtäviin kesällä 2013. Kyseessä on näin ollen yhden tapauksen piirtämä kuva uskonnollisesta vihapuheesta. Taustoitin tutkimusta aiemmalla vihaan ja vihapuheeseen sekä sananvapauteen liittyvällä yleiseurooppalaisella ja Yhdysvalloissa tehdyllä tutkimuksella. Niissä käsitellään vihaa ja vihapuhetta useista eri näkökulmista. Samalla sananvapaus ja laillisuuskysymykset nousevat esiin. Lähestyn tutkimusaineistoa toiseuden näkökulmasta. Kathleen Taylorin esittämä toiseuden tulkinta on tärkeä osa näkökulmaani. Metodina käytin teoriasidonnaista systemaattista analyysia. Käytössäni ollut lähdeaineisto koostuu erilaisista teksteistä: kirjeistä, postikorteista ja sähköposteista. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Mitä provokaatioita on uskonnollisen vihapuheen taustalla? Mitä erityispiirteitä on uskonnollisessa luterilaisessa kontekstissa esiintyvässä vihapuheessa Suomessa? Tutkimusaineistosta paljastui analyysissä ärsykkeitä, jotka laukaisevat uskonnollista vihapuhetta. Olen luokitellut nämä provokaatiot kolmeen ryhmään: jumalallisen järjestyksen rikkominen, kirkon järjestyksen rikkominen ja puhtauden rikkominen. Jumalan sanasta ja Raamatusta luopuminen toimii provokaationa. Tähän jumalallisen järjestyksen rikkomiseen liittyvät aineiston mukaan olennaisesti kysymykset Raamatun tulkinnasta, seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Toiseen provokaatioon, kirkon järjestyksen rikkomiseen, liittyvät kysymykset kirkon ykseyden rikkomisesta, opista ja perinteestä. Puhtauden rikkominen on kolmas provokaatio. Siihen liittyvät puhtauden ja saastaisuuden käsitteet symbolisella -, fyysisellä - ja patogeenisella tasolla. Näiden eri järjestysten rikkomisilla on myös seurauksensa. Väärintekijää kohtaa rangaistus. Jumalan koston tai tuomion uhkakuvilla maalailu ja jopa suoranainen uhkailu on yleisestä uskonnollisessa vihapuheessa. Uskonnollisen vihapuheen erityispiirteiksi paljastuu sen yliluonnollinen motivoituminen. Vihapuhetta perustellaan Jumalalla ja ollaan ikään kuin Jumalan puhemiehiä. Tästä syystä myös uskonnollista vihapuhetta tuotetaan useammin omalla nimellä kuin anonyymisti. Kun ollaan Jumalan asialla, voidaan tulla julki omalla nimellä. Vihapuheen leimaa ei kuitenkaan mielellään liitetä omaan (viha)puheeseen, vaan tästä leimasta pyritään pois. Se tapahtuu siirtämällä vastuuta puheesta Jumalalle. Uskonnollista vihapuhetta voidaan myös tuottaa käyttämällä uskontoa hyväksi tuottamalla vihapuhetta, joka perustuu muihin kuin uskonnollisiin motiiveihin. Uskonto toimii näin muun vihapuheen areenana ja keppihevosena. Uskonnolliseen vihapuheeseen on sekoittuneena myös muita vihan muotoja kuten esimerkiksi naisvihaa, ulkomaalaisvihaa, herravihaa ja homofobiaa. Vihapuheessa on kyse vallasta. Siksi vallan rakenteiden paljastaminen on vihapuheen torjunnassa tärkeää. Myös lainsäädännön keinoin tulee rajoittaa loukkaavaa puhetta. Lainsäädännön määritelmää vihapuheesta olisi kuitenkin hyvä täsmentää. Julkista keskustelua tulisi käydä enemmän siitä mikä on sopivaa ja sallittua. Koulutuksessa tulisi huomioida uudet keskustelutavat ja niihin sopivan keskustelukulttuurin opetus tehokkaammin. Syytä olisi lisätä myös vähemmistöjen puhetta uskontojen sisällä. Antaa sorretuille yksilölliset kasvot, identiteetti ja moraalinen ääni. Saada heidät osaksi arkipäivää. Taistelussa vihapuhetta vastaan sananvapautta ja sen merkitystä ei saa unohtaa.