Browsing by Subject "torjunta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Kaarto, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on vakava, helposti leviävä sikojen sairaus, jonka aiheuttaa asfiviruksiin kuuluva ASF-­virus. Virus on erittäin kestävä. Se infektoi kaikkia Suidae-­heimon lajeja esimerkiksi kesy-­ ja villisikoja. Afrikkalaisilla villisioilla tauti on tavallisesti oireeton. Kesysioille ja eurooppalaisille villisioille virus aiheuttaa vakavan, kliinisen verenvuototaudin. ASF tarttuu suorassa kontaktissa eläinten välillä tai epäsuorasti fomiittien kautta. Se voi tarttua myös virusta sisältävän ravinnon välityksellä. Virus leviää Afrikassa pahkasikoihin myös Ornithodoros-­suvun puutiaisten välityksellä. Eurooppalaisilla villisioilla ja kesysioilla taudinkuva on tyypillisesti perakuutti tai akuutti. Oireina ovat mm. korkea kuume, ihon punoitus tai sinerrys, syömättömyys ja apaattisuus. Siat voivat kuolla myös ilman edeltäviä oireita. Kuolleisuus voi olla jopa 100 %. ASF-­diagnoosi tehdään elinnäytteistä tai seerumista viruksen eristyksellä, viruksen osoituksella tai vasta-­aineiden osoituksella. ASF-­virusta löydettiin Venäjältä vuonna 2007. Tauti levisi edelleen Valko­Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan. Tautia todettiin itäisessä EU:ssa vuonna 2014. Ensimmäiset villisikatapaukset todettiin Liettuassa. Myöhemmin samana vuonna tautia todettiin villisioista myös Puolassa, Latviassa ja Virossa. Vuonna 2017 tautia todettiin Tšekissä ja Romaniassa. Suurin osa kesysikatapauksista on todettu pienissä takapihasikaloissa, joissa tautisuojaus on huono. ASF on levinnyt pitkiä matkoja ihmisen toiminnan seurauksena. Villisialla on tärkeä rooli taudin paikallisessa leviämisessä. Tärkein kesysikojen infektiolähde on ollut ASF-­virusta sisältäneen ruokajätteen käyttäminen sikojen ruokinnassa. Taudin torjunnasta määrätään sekä kansallisessa että EU:n lainsäädännössä. Koska tautiin ei ole rokotetta, taudin vastustuksen avainasemassa ovat sikatilojen korkea tautisuojaus, taudin varhainen havaitseminen, tiedottaminen sekä villisikapopulaation pienentäminen. Villisioista tehtävät passiiviset seurantatutkimukset ovat oleellisia tautitilanteen seurannassa ja taudin havaitsemisessa. Tehokkaista keinoista ASF:n leviämisen estämiseksi Euroopan villisikapopulaatiossa tarvitaan vielä lisää tutkimuksia. Villisikakannan tehokas pienentäminen vähentää riskiä ASF:n leviämiseen. Villisianraatojen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää, koska virus säilyy raadoissa pitkään ja ne toimivat infektiolähteinä terveille villisioille. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta riski taudin leviämiseen on olemassa. Evira seuraa maan tautitilannetta sekä kesy-­ että villisikojen seurantatutkimuksilla. Suomen villisikakannan pienentämistä on tehostettu ja metsästystä on pyritty helpottamaan lainsäädäntöä muuttamalla. ASF on ajankohtainen sikojen sairaus, joka aiheuttaa suuria tappioita sianlihantuotannolle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä afrikkalaisen sikaruton epidemiologiaan sekä taudin torjuntaan Euroopan Unionissa ja Suomessa. Työssä esitellään pääpiirteissään myös taudin patogeneesi, oireet ja diagnostiikka.
  • Pajala, Jukka (Finlands miljöcentral, 2012)
    Miljöförvaltningens anvisningar 2sv/2011
    Den här anvisningen har utarbetats som ett hjälpmedel vid anskaffningen av oljebekämpningsbåtar för att nya båtar också ska motsvara framtida behov av oljebekämpning och för att anskaffningarna ska utfalla väl i såväl tekniskt som ekonomiskt hänseende. Syftet med anvisningen är också att främja utveckling och ibruktagande av nya lösningar i oljebekämpningsbåtar. Ämnen som behandlas i anvisningen: - mångsidig användning av båtarna - båtklasser och klasspecifika krav - principen för hållbar utveckling och båtens livscykel - behörighetsvillkor för besättningen - anskaffningens olika skeden - bestämmelser och anvisningar - besiktningar och godkännanden.
  • Heliövaara, Kari; Terho, Eero; Annila, Erkki (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Tolvanen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Elintarvikepetokset eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löydetään todisteita pitkältä ihmiskunnan historiasta. Elintarvikepetokset aiheuttavat yhteiskunnalle sekä taloudellisia että terveydellisiä haittoja ja vaikuttavat kuluttajien luottamukseen. Useat lähihistoriassa tapahtuneet tapaukset osoittavat, että elintarvikepetosten vakavuus ja mittakaava ovat kasvaneet nyky-yhteiskunnassa. Useat eri elintarvikkeet ovat alttiita elintarvikepetoksille ja elintarvikepetoksien muodot vaihtelevat. Euroopan unionin raporteissa on kerätty tietoa unionin alueen yleisimmistä elintarvikepetosten muodoista ja tyypillisistä väärennetyistä elintarvikkeista. Elintarvikepetosten todellisen laajuuden arviointi on kuitenkin haastavaa, koska kuluttaja ei usein tunnista väärennettyä elintarviketta ja väärennetyt elintarvikkeet aiheuttavat harvoin terveydellisiä ongelmia. Laajuuden arviointia vaikeuttaa myös se, että kaikkia elintarvikepetostapauksia ei havaita tai raportoida. Euroopan komissio on linjannut, että elintarvikepetoksen tulisi täyttää neljä kriteeriä, jotka ovat EU:n lainsäädännön rikkominen, teon tahallisuus, taloudellisen hyödyn tavoittelu ja asiakkaan harhaanjohtaminen. Elintarvikepetosta ei kuitenkaan tunneta Euroopan unionin tai Suomen lainsäädännössä, mutta elintarvikkeiden turvallisuutta ja sekä toimijan että viranomaisten vastuuta käsitellään sekä EU:n elintarvikelainsäädännössä että kansallisessa elintarvikelainsäädännössä. Elintarvikelainsäädäntö määrittelee rikoslain kanssa viranomaisten käytössä olevat hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistussäädökset. EU:n elintarvikelainsäädäntöön on tulossa muutoksia, joissa huomioidaan entistä paremmin elintarvikepetosten torjunta ja vastaavia muutoksia on mahdollisesti tulossa myös Suomen lainsäädäntöön. Elintarvikepetoksia torjutaan niin viranomais- kuin yritystasolla. Viranomaisten suorittamassa valvonnassa ovat sekä tarkastukset että näytteiden otot olennainen osa torjuntaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa ei käsitellä näytteiden ottoa ja niihin liittyviä laboratoriomenetelmiä. Viranomaiset tekevät tarkastuksia niin toimijoiden tiloihin kuin rajatarkastusten yhteydessä. Yritykset torjuvat elintarvikepetoksia omavalvontansa yhteydessä arvioimalla elintarvikeketjunsa haavoittuvuuksia. Lisäksi yrityksille on tarjolla elintarviketurvallisuusstandardeja, joissa huomioidaan myös elintarvikepetosten torjunta. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että nykyinen EU:n ja Suomen elintarvikelainsäädäntö antaa hyvät puitteet myös elintarvikepetosten torjuntaan ja uudistuva lainsäädäntö entisestään parantaa viranomaisten kykyä reagoida elintarvikepetoksiin. Elintarvikepetosten torjunnassa tarvitaan kuitenkin toimia sekä yrityksiltä että viranomaisilta ja torjunnassa tulee huomioida elintarvikepetosten muuttuminen petoksen tekijöiden keksiessä uusia keinoja vältellä torjuntamenetelmiä. Elintarvikepetosten torjuntaa voidaankin tulevaisuudessa kehittää ottamalla käyttöön profilointijärjestelmiä, joilla voidaan kohdentaa sekä viranomaisvalvontaa että yritysten omavalvontaa. Elintarvikepetoksia käsitellään ulkomaalaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa ja viranomaislähteissä, mutta elintarvikepetosten torjunnan osalta tietoa on vielä rajallisesti. Suomalaista tieteellistä kirjallisuutta aiheesta löytyy vielä kauttaaltaan rajallisesti. Elintarvikepetoksien torjunta kuuluu kuitenkin suomalaisten valvontaviranomaisten toimintaan, joten kattava ja ymmärrettävä suomenkielinen kirjallisuuskatsaus aiheesta oli tarpeellinen. Tähän kirjallisuuskatsaukseen kerättyä tietoa voidaan myös hyödyntää uusien elintarvikepetoksiin liittyvien tutkimusaiheiden suunnittelussa.
  • Saari, Seppo; Nikander, Sven (Pfizer Animal Health ; Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, 2006)
    Oppimateriaalia; 8
  • Selander, Jukka; Nuorteva, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Heikkinen, Risto; Pöyry, Juha; Fronzek, Stefan; Leikola, Niko (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 7/2012
    Vieraslajit ovat maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joilla on huomattavia ekologisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittavaikutuksia. Aggressiivisesti leviävät haitalliset vieraslajit ovat elinympäristöjen häviämisen jälkeen toiseksi suurin syy luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Ilmastonmuutos tulee voimistamaan useilla alueilla vieraslajien leviämistä, sekä vahvistamaan niiden kykyä muodostaa elinvoimaisia populaatioita luonnossa ja aiheuttaa merkittäviä haittoja alkuperäiselle lajistolle. Tätä kehitystä voimistaa kasvava kansainvälinen kauppa ja liikenne. Tässä työssä selvitetään ilmastonmuutoksen ja vieraslajien yhteyksiä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen vieraslajien tilanteeseen kolmesta eri näkökulmasta; (1) Laaja kirjallisuusselvitys kokoaa yhteen tuoreen tiedon Euroopan vieraslajeista. Erityisesti tarkastellaan mihin seikkoihin vieraslajien voimakas leviäminen perustuu, minkälaisista lajeista tulee haitallisesti luonnonympäristöihin leviäviä vieraslajeja ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa vieraslajien leviämiseen ja niiden torjuntaan; (2) Euroopan ilmastoskenaarioiden perusteella arvioidaan sitä, miltä alueilta uusia vieraslajeja voi levitä Suomeen ilmastonmuutoksen myötä ja mitkä näistä lajeista ovat haittavaikutuksiltaan merkittävimpiä; (3) Globaalien suurilmastollisten vertailujen avulla selvitetään mitkä maantieteelliset alueet ovat kaikkein todennäköisimpiä haitallisten vieraslajien lähtöalueita eli miltä alueilta voi nykyään ja tulevaisuudessa levitä uusia Suomen luonnossa menestyviä vieraslajeja.
  • Pienmunne, Esa; Pakarinen, Raimo; Paaer, Pekka; Nummi, Petri (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2008)
    Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja
  • Niemi, Milla; Eronen, Visa; Aitto-oja, Sanna; Nummi, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 28/2009
    Syysmuutolleen kerääntyvät kurjet näyttävät hyödyntävän muutamia suuria peltolakeuksia, joille niitä kertyy sadoittain, parhaimmille jopa tuhansia. Viljapelloilla liikkuvat ja ruokailevat kurjet voivat aiheuttaa tuntuvia vahinkoja. Niiden vakavuus vaihtelee vuosittain. Jos puinnit tehdään kovin myöhään, ovat kurjet ja puimurit pelloilla samaan aikaan. Tämä julkaisu sisältää Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tutkijoiden monivuotisen kurkiprojektin tulokset. Julkaisussa selvitetään kurkien aiheuttamia viljelysvahinkoja ja niiden ennaltaehkäisyä. Ongelman ratkaisu edellyttää perusteellista kurkien ruokailualueiden ominaisuuksien ja ruokailukäyttäytymisen tutkimusta sekä ennaltaehkäisyn keinojen kokeilua ja kehittämistä. Kurkia voidaan houkutella ruokailemaan kurkipelloilla viljapeltojen sijasta. Silloin niiden aiheuttamat vahingot jäävät vähäisemmiksi. Lintudirektiivi edellyttää lintujen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn keinojen kehittämistä. Ennaltaehkäisy on lintudirektiivin tarkoittama muu tyydyttävä ratkaisu sille, että linnun rauhoituksesta myönnettäisiin poikkeuksia. Kun käytössä on ennaltaehkäisyn keino, joka ei vaikuta juurikaan linnun elämänkiertoon, ei sillä ole vaikutusta lajiin. Linnut saadaan toimimaan niin, ettei vahinkoja esimerkiksi viljelyksille aiheudu.
  • Hallaksela, Anna-Maija (Suomen metsätieteellinen seura, 1977)
  • Salminen, Jani; Kalevi, Kirsti (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 38/2008
    Projektissa otettiin näytteitä kahdesta eri tiekohteesta (VT13 Suomenniemi ja VT6 Taavetti) ja kahdelta eri lentokentältä (Helsinki-Vantaa ja Kuopio). Näytteitä otettiin tieosuuksilta, joilla on käytetty kaliumformiaattia liukkaudentorjuntaan useiden vuosien ajan sekä osuuksilta, joilla käytetään edelleen natriumkloridia. Näytteenottokohdat valittiin osuuksilta, jotka oli päällystetty samaan aikaan ja samalla päällystelaadulla, jotta eri osuuksilta otetut näytteet ovat vertailukelpoisia. Lentokenttäkohteissa näytteitä otettiin runsaasti ja mahdollisimman vähän liukkaudentorjuntakemikaaleille (asetaatti- ja formiaattisuolat) altistuneista kohdista. Sekä tie- että lentokenttäkohteista otettuja näytteitä analysoitiin päällystekerroksittain ja 2 – 5 rinnakkaisesta päällystenäytteestä kerroskohtaisten erojen ja luontaisen pitoisuusvaihtelun selvittämiseksi. Alifaattisten ja polyaromaattisten öljyhiilivetyjen pitoisuudet määritettiin myös tuoreesta, millekään liukkaudentorjuntakemikaalille altistumattomasta asfalttimassasta. Tie- ja lentokenttäkohteista otetuista päällystenäytteistä tutkittiin myös liukkaudentorjuntakauden jälkeisiä liukkaudentorjuntakemikaalien jäämäpitoisuuksia. Päällystenäytteiden vedenläpäisevyyksiä mitattiin kokeellisesti liukkaudentorjuntakemikaalien kulkeutumisen ja imeytymisen arvioimiseksi päällysteisiin. Laboratoriokokeissa selvitettiin lisäksi kuumennuksen vaikutusta laimealla kaliumformiaattiliuoksella kyllästettyjen asfalttikappaleiden alifaattisten ja polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksiin ja laatuun. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksissa ei havaittu muutoksia verrattaessa keskenään vertailukelpoisia, eri liukkaudentorjuntakemikaaleille altistuneita päällystenäytteitä. Alifaattisten öljyhiilivetyjen laadullisia muutoksia ei myöskään havaittu ja niiden määrälliset muutokset selittyivät pitoisuuksien luonnollisella vaihtelulla. Kuumennuskäsittelyillä ei myöskään ollut vaikutusta ko. öljyhiilivetyjen määrään tai laatuun eivätkä pitoisuudet eronneet tuoreen asfalttimassan pitoisuuksista. Tieosuuksilta liukkaudentorjuntakauden jälkeen otetut päällystenäytteet sisälsivät vähäisiä määriä (<0,2 – 0,6 mg/kg) formiaattia. Kloridipitoisuudet olivat myös alhaisia joskin noin kymmenen kertaa formiaattipitoisuuksia korkeampia. Lentokenttien päällystenäytteet sisälsivät niin ikään noin kymmenenkertaisen määrän formiaatti- ja asetaattijäämiä, mikä vastaa noin kymmenenkertaisia liukkaudentorjuntakemikaalien käyttömääriä. Alhaiset kemikaalijäämät selittyvät päällystenäytteiden alhaisilla vedenläpäisevyyden arvoilla (2,0 x 10-8 – 6,4 x 10-12 m/s).
  • Palmberg, Christel (Suomen metsätieteellinen seura, 1969)
  • Terho, Outi (Helsingfors universitet, 2015)
    The purpose of this thesis is illustrate, analyse and construe how children think about their own actions when their strive for playing together with peer have been rejected. This thesis find out associations between action strategies both age and gender. The associations between action strategies and child-specific evaluation made by kindergarten teachers are also subject of the review. There are only few previous research of children's own thoughts about their actions in rejection situations altough injurious impacts of rejection and signification of positive peer relationships is known a lot. The aim of this study is add knowledge about thoughts of rejection in equal peer relationships by children under school age and stimulate conversation of how to prevent rejection and what good peer relationships significance to every children. The data used in this thesis is part of the large and international "Orientaatio projekti" research project material. The data has been collected in 2010 from different kinds of day care centres and 8 Councils of Central Uusimaa. The material has been collected by interviewing children and having the teachers evaluate the children's different skills on a five point scale. There was total 411 answers by children the age of 1-7. This thesis was a mixed methods research where qualitative research was complemented by quantitative data and quantitative analysis methods. Research results were obtained by data-driven content analysis, cross tabulation, Chi-Square- and Cramer's V tests. The SPSS software was used resource of analysis. According to this thesis most popular action strategy was adaptive (48,8%). Other action strategies in rejection situations were retiring (15,8%), resourting to adults (7,1%), interactive (9%), emotional (2,6%), dominant (4,5%) and uncertain (5,6%). The eight category was composed of the non-respondents (4,1%). The impact of gender was slight. Only resourting to adults were considerably more common in girls. The association of age was statistically significant between adaptive, retiring, uncertain and non-respondents. Several claims in child-specific evaluation and action strategies based on children's answers has statistically significant association. However there was no association between categories and claims that directly descriptive them. According to this children's own estimates doesn't correspond to kindergarten teachers' evaluation of children's abilities. Based on the results children should be supported in the development of social skills whereupon interactive action strategy become more common. In this way experiences of continual rejection stay more likely occasional.
  • Jamalainen, E. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1956)
  • Kallio, Tauno (Suomen metsätieteellinen seura, 1976)
  • Kallio, Tauno (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Löyttyniemi, Kari; Heikkilä, Risto; Repo, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Laurent, Helene Ann-Marie (2006)
    Tutkimuksen aiheena on pilkkukuume-epidemian torjuminen Suomessa jatkosodan aikana vuosina 1941-1944. Pilkkukuume on vaatetäiden levittämä kuumetauti, joka on ollut pelätyimpiä sodan mukanaan kuljettamia tartuntatauteja. Kuolleisuus pilkkukuumeeseen oli pahimmillaan jopa 50 % ennen antibioottien aikaa, jolloin ainoa tapa torjua tautiepidemia oli tartuntaa levittävien vaatetäiden hävittäminen ja sairastuneiden eristäminen. Suomessa puhkesi jatkosodan aikana keväällä 1942 venäläisten sotavankien keskuudessa pilkkukuume-epidemia, joka käynnisti massiivisen kampanjan taudin leviämisen ehkäisemiseksi sekä sota- että kotirintamalla. Kampanja tunnettiin täisodan nimellä, koska tautia torjuttiin hävittämällä tartuntaa levittävät vaatetäit. Toiminta asetti terveydenhuollon kovalle koetukselle sekä rintamalla että siviilissä. Täisotaan liittyi laaja terveys- ja hygieniavalistus ja ihmisten yksityisyyteen jouduttiin rajustikin puuttumaan. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisissa olosuhteissa pilkkukuumetapauksia esiintyi sekä mitkä olivat tautiin liittyneet torjuntatoimet. Näkökulma tutkimukseen nousee niistä ongelmista ja ristiriidoista, joita tautiepidemian kehittyminen synnyttää sodan aiheuttaman kriisin keskellä. Terveysviranomaisten vallankäyttöä tarkastellaan biovalta-käsitteen kannalta. Tutkimus on pääasiallisesti tehty puolustusvoimien lääkintäorganisaation sekä lääkintöhallituksen arkistoaineistojen pohjalta keskittyen erityisesti terveydenhuollon organisaatioon, sen toimintaan ja mahdollisiin muutoksiin sekä puolustusvoimissa että siviilihallinnossa. Työssä esitellään myös pilkkukuumeen historiaa sekä tautiepidemian torjuntaa muissa sotaakäyvissä maissa toisen maailmansodan aikana. Muiden maiden torjuntastrategioita verrataan Suomen tehokkaaksi osoittautuneeseen ratkaisuun, joka pohjautui desinfektiosaunojen käyttöön. Saunoissa kylpiessään taistelujoukot saattoivat samalla kuumentaa myös vaatteensa, mikä tuhosi tautia levittävät täit. Saunotus- ja desinfektiotoiminnasta vastasivat kaasusuojelujoukot, jotka alunperin oli perustettu torjumaan taistelukaasuja. Päämajaan perustettiin kaasusuojeluosaston yhteyteen erityinen lääkäreistä ja desinfektioon perehtyneistä asiantuntijoista koostunut epidemiantorjuntayksikkö, joka vastasi myös pilkkukuumeen torjunnasta. Sen alaisena toimi puhdistusosasto Kokko, joka huolehti käytännön desinfektiotoiminnasta pilkkukuume-epidemioissa vankileireillä sekä koulutti desinfektiohenkilöstöä. Siviiliväestön parissa toteutettiin vuosina 1942-44 yleinen täisota, jolloin terveydenhoitoviranomaisilla oli poliisivaltuudet tehdä sekä ruumiin- että asuntojentarkastuksia täiden varalta sekä suorittaa tarvittaessa jopa pakkosaunotuksia. Kampanjan aikana yli miljoona henkilöä tarkastettiin. Vaatetäitä löytyi keskimäärin 6 %:lta tarkastetuista. Täisota herätti vastustusta sekä terveysviranomaisten että väestön keskuudessa, koska tarkastusten katsottiin kajoavan liikaa ihmisten yksityisyyteen. Pilkkukuumetapauksia oli vuosina 1942–44 kaikkiaan 1407, joista 150 johti kuolemaan. Tautia esiintyi sekä suomalaisten että saksalaisten sotavankileireillä, Itä-Karjalan keskitysleireillä ja inkeriläisten siirtolaisten karanteenileireillä. Valtaosa sairastuneista oli venäläisiä sotavankeja ja valloitetun Itä-Karjalan asukkaita. Suomalaisia sairastui kaikkiaan vain 48, joista yhdeksän menehtyi. Tauti ei koskaan päässyt leviämään rintamajoukkoihin eikä kotirintaman siviiliväestöön. Sotasensuurin vuoksi epidemia ei päässyt julkisuuteen, minkä vuoksi se jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi.