Browsing by Subject "transitiivisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Harjunpää, Mira (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro graduni käsittelee nominilausekkeiden ja niiden rakenteiden kuvausta latinan opetuskieliopeissa myöhäisantiikista uuden ajan alkuun eli 500-luvun alusta 1400-luvun loppuun. Aineistoni koostuu seitsemästä syntaksia käsittelevästä latinan kieliopista. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, onko Priscianuksen Institutiones grammaticae -kieliopissa yhteyttä transitiivisuuden ja nominilausekkeiden rakenteiden kuvausten välillä. Motivaationa kysymykselle on se, että keskiaikaisissa (1000–1400-luvut) kielioppikuvauksissa transitiivisuus yhdistettiin nominilausekkeiden rakenteiden kuvaukseen. Tutkielmani todistaa, että Priscianuksen nominilausekkeiden kuvauksessa ei ole yhteyttä transitiivisuuteen. Priscianuksella transitiivisuus koskee ainoastaan verbilausekkeita, kun taas nominilausekkeiden muodostamisen motivaattorina on sanojen semantiikka. Priscianus korostaa kuvauksessaan dependenssirakenteiden eroja, koska nominilausekkeen pääsana on alisteinen verbille, mutta pääsanan omat määritteet eivät. 1100-luvun alussa Hugo de Sancto Victoren kieliopissa transitiivisuus koskee myös nominilausekkeita: transitio vastaa nykyistä rektiota ja intransitio vastaa lausekkeen sisäistä kongruenssia. Vuoden 1150 tienoilla kirjoitettu Petrus Heliaksen regimen-määritelmä puolestaan perustuu verbien rakenteeseen ja painottaa lauseen täydellisyyttä. Petruksen mukaan nominilausekkeessa määritteenä oleva adjektiivi on mukana lauseessa, jotta verbin ilmaisema merkitys olisi mahdollisimman täydellinen. Alexander de Villa Dein runomuotoisessa kieliopissa vuodelta 1199 nominilausekkeiden rektiota kutsutaan nimellä transitio personarum, mutta kongruenssia ei nimetä, koska se tapahtuu luonnostaan. Vuonna 1212 julkaistussa Eberharduksen runokieliopissa transitio mainitaan vain verbien objektien yhteydessä. 1200–1300-luvuilla kielioppiteorioihin lainataan runsaasti terminologiaa filosofiasta, mm. subiectum ja predicatum, joita ei kuitenkaan sovelleta opetuskielioppeihin. 1300-luvun opetuskielioppiperinnettä edustavassa regule-kieliopissa nominilausekkeiden kuvaus on keskiaikaisen käsityksen mukainen eli intransitio vastaa kongruenssia ja transitio rektiota. Nominilausekkeita kuvataan kuitenkin edelleen epätäydellisiksi, koska niistä puuttuu verbi. 1400-luvulla humanistit eivät hylkää kieliopeissaan keskiaikaista transitiivisuuskäsitystä, vaan humanisti Sulpitius kuvaa nominilausekkeiden rakenteita intransitio ja transitio-termeillä.
  • Kittilä, Seppo (2007)
    The present article examines the effects of transitivity on the encoding of indirect object. The examined features comprise affectedness, aspect and animacy. In addition, differences between what will be labelled as neutral vs. purposeful transfer will be discussed. The article shows that effects of transitivity are not confined to direct objects only, but transitivity has consequences for indirect object coding too. In addition, the article also shows that there are good reasons for coding the examined features on the indirect object. The most important of these reasons is represented by the fact that features of the referents of the indirect object are responsible for coding the relevant features. For example, an event of transfer is conceived of as completed, when the Recipient has received the transferred entity.
  • Virmasalo, Elli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee pohjoismansin kausatiivirakenteita. Tutkimuksen tavoitteena on uralistista tutkimusperinnettä ja kielitypologista näkemystä yhdistäen luoda uudenlainen katsaus kausatiivisuuteen ilmiönä sekä siihen, millaisin rakentein sitä voidaan pohjoismansin kielessä kuvata. Tutkimuksen teoriatausta yhdistää kielitypologisen kausatiivin määrittelyn yksityiskielestä aiemmin tehtyihin derivaatiomorfologisiin havaintoihin ja sananmuodostuskeinojen tarkasteluun: kausatiivisten valenssimuutosten analyysia pohjoismansin johto-oppiin. Yhdistämisestä syntyy uudenlainen määritelmä ja tarkastelukonteksti kausatiiviselle rakenteelle tässä kielessä. Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa typologisissa valenssitutkimuksissa hyödynnetystä verbimerkitysten listasta ja sen avulla kerätyistä pohjoismansinkielisistä sanakirja- ja korpusesiintymistä. Osa aineistosta on peräisin venäjänkielisistä artikkeleista. Aineisto tarjoaa esiintymiä kattavasti monenlaisista lauserakenteista, jotta näkökulmaa kausatiiveihin on mahdollista laajentaa. Aineistolle on tehty morfologinen ja syntaktinen analyysi. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä kielelliset elementit esiintyvät pohjoismansin kausatiivisissa rakenteissa. Yksi analyyttinen kokonaisuus keskittyy kriittisesti arvioimaan vanhaa tutkimustietoa kausatiivijohtimista ja niiden käytöstä. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka erilaiset kausatiiviset rakenteet voidaan jakaa niiden valenssirakenteen mukaan kolmeen kategoriaan. Tutkimuksen toinen analyyttinen kokonaisuus esittelee näiden kategorioiden sisäisiä predikaattiverbin muodostuksen tapoja.
  • Vilppula, Kalle (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa selvitetään, miten saksaa ensikielenään puhuvat kääntävät saksan imperfektiä ja perfektiä suomeen. Näiden aikamuotojen rajat ovat saksassa häilyvät, eikä niiden välinen semanttinen ero ole suuri. Tutkimuksen informantteina on 17 saksalaisten yliopistojen fennistiikan ja fenno-ugristiikan opis-kelijaa sekä 46 Suomessa asuvaa saksaa ensikielenään puhuvaa yksityishenkilöä. Yliopisto-opiskelijoiden ryhmä on luonteeltaan homogeeninen. Opiskelijoiden tietotaso on suunnilleen sama, ja he ovat opiskelleet suomea suunnilleen yhtä pitkän ajan. Verrokkiryhmä on heterogeeninen, tämän ryhmän informantit ovat opiskelleet tai oppineet suomea hyvin eripituisia aikoja, ja he ovat omaksuneet suomea hyvin eri tavoin. Tutkimusaineisto on kerätty kevään ja kesän 2020 aikana. Berliinin (Humboldt), Hampurin, Kölnin ja Münchenin yliopistoissa aineisto kerättiin sähköisellä kyselykaavakkeella. Suomessa asuvien saksankielisten ryhmä teki saman käännöslausetehtävän sähköisessä muodossa, nämä informantit tavoitettiin Saksalaiset Suomessa -Facebook-ryhmästä. Käännöslausetehtävä koostui 16 käännöslauseesta. Lauseet käännettiin saksasta suomeen, ja jokaisen tutkimukseen hyväksytyn informantin ensikieli oli saksa. Käännettävät lauseet on laadittu lähtökohtana kunkin lauseen saksankielisen verbin rakenne: ensiksi verbin transitiivisuus ja intransitiivisuus, toiseksi verbin Aktionsart – verbin rajaamaton (imperfektiivinen) ja rajattu (perfektiivinen) aspektuaalisuus. Käännöslauseet olivat prototyyppisiä päälauseita imperfektissä ja perfektissä. Metodisesti tutkimus nojaa kontrastiiviseen lingvistiikkaan; yksi keskeinen käsite on transferenssi. Aineiston lauseita on yhteensä 971. Kielellisen analyysin lisäksi tutkielmassa annetaan sosiolingvistinen katsaus. Suomennoksissa imperfektiä valittiin kautta linjan perfektiä useammin, totaaliobjekti valittiin partitiivi-objektia useammin. Odotuksenvastaista preesensiä ilmeni eniten niissä suomennoksissa, joissa saksankielisessä lauseessa oli heikko verbi imperfektissä. Yliopisto-opiskelijat käyttivät Suomessa asuviin verrattuna vähemmän preesensiä, ja verrokkiryhmää useammin suomeen kääntäessään samaa aikamuotoa kuin saksassa. Imperfektikadon (ylisaksa) alueella varttuneet informantit, joiden alueen kielestä saksan imperfektin katsotaan kadonneen, käyttivät suomentaessaan 10% enemmän perfektiä muulla kielialueella varttuneisiin nähden. Saksan imperfektiä ei odotuksenmukaisesti käännetty suomessa perfektillä melkein koskaan. Perfektin osuus kaikissa suomennetuissa lauseissa jäi 13%:iin siitä huolimatta, että saksankielisissä lauseissa imperfektiä ja perfektiä oli yhtä paljon. Kummassakin vastaajaryhmässä mitä vanhempi informantti oli, sitä mieluummin suomennoksessa valittiin imperfekti. Tutkimuksen kahden kielen tempus- ja aspektisysteemin kuvausta ja näiden kielen tasojen ilmenemistä käännöstehtävässä voi hyödyntää erityisesti kontrastiivisessa suomen kielen opetuksessa, kun oppijan ensikieli on saksa.