Browsing by Subject "traumat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Pohjanpää, Lauri (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (1)
  • Inkilä, Siiri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassani tarkastelen amerikkalaisen kirjailijan Lionel Shriverin teosta We Need to Talk About Kevin (2003) (suom. Poikani Kevin) trauman sekä kertojan luotettavuuden ja epäluotettavuuden näkökulmista. Teos koostuu päähenkilön ja kertojan Eva Khatchadourian kirjoittamista kirjeistä miehelleen Franklinille. Kevin ampui varsijousellaan kuoliaaksi yhdeksän henkilöä koulussaan sekä oman isänsä Franklinin ja pikkusiskonsa Celian kotinsa takapihalla. Evaa vaivaa se, että heillä on Kevinin kanssa hankalat välit ja kirjeitä kirjoittamalla hän käsittelee sekä suhdettaan omaan poikaansa että hänen tekemiään murhia. Tutkielmani tavoitteena on analysoida keinoja, jotka tekevät Shriverin kertojasta sekä luotettavan että epäluotettavan. Kertojan luotettavuutta lisääviä tekijöitä ovat Evan rehellinen kerronta omista tunteistaan perheeseensä liittyen. Näitä ovat Evan ja Kevinin väliltä puuttuva emotionaalinen yhteys, hänen ja Kevinin keholliset kokemukset sekä Evan turhautuminen ja viha työn ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeudesta. Häntä harmittaa erityisesti se, että hänen oma työnsä matkaoppaita kustantaman yrityksen toimitusjohtajana on kärsinyt lastenhoidon vuoksi. Erityisesti Franklin on olettanut, että hän on äitinä päävastuussa lastenhoidosta. Toisaalta Shriver käyttää monia tekniikoita, joilla haastaa kertojan luotettavuutta. Näihin kuuluvat tarinassa olevat lukuisat aukot, joista merkittävin on sen mainitsematta jättäminen, että Kevin murhaa oman isänsä ja pikkusiskonsa. Tätä narratiivista aukkoa analysoidaan traumateorian avulla. Tunnistan teoksen traumanarratiiviksi, joille epäluotettavuus on tyypillinen piirre. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, kuinka perhesurman aiheuttama trauma tuo Evan pääosin luotettavaan, jopa rehelliseen, kerrontaan epäluotettavan kertojan piirteitä. Evan epäluotettavuus tulee ilmi hänen suhtautumisestaan miehensä ja tyttärensä kuolemiin. Hän ei kirjan alkupuolella pysty kohtaamaan ja käsittelemään heidän kohtaloitaan, minkä vuoksi hän välttelee mainitsemasta heidän kuolemiaan. Hän välttelee totuutta implikoimalla, että he voisivat olla vielä elossa, mutta vain asuisivat erillään. Kun Eva lopulta kohtaa ja käsittelee traumaansa puhumalla asiasta Kevinin kanssa, hän kykenee hyväksymään sen osaksi elämäänsä. Silloin Eva vapautuu trauman kokemuksestaan, eikä hän ole enää epäluottava kertoja, vaan hän kertoo avoimesti myös Franklinin ja Celian kuolemista. Tämän myötä Evan on mahdollista liittää perhesurma osaksi elämäänsä. Sen myötä hänelle tarjoutuu mahdollisuus luoda suhde ainoaan elossa olevaan perheenjäseneensä, Keviniin. Tutkielmani merkittävyys liittyy vaiettujen aiheiden, koulusurman ja äitiyden, käsittelyyn kirjallisuudessa. Lisäksi analysoimani teos liittyy osaksi keskustelua amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sille ominaisista ilmiöistä. Samalla teoksessa on myös traumaattisista tapahtumista selviämisen näkökulma.
  • Turunen, Pirkko Liisa Aulikki (2007)
    Tutkielma käsittelee seksuaalisen väkivallan uhrien hyvää auttamista ja sen esteitä auttajan ja asiakkaan kohtaamistilanteissa. Aineisto on koottu haastattelemalla teemahaastattelun avulla kuutta seksuaalista väkivaltaa kokenutta naista ja neljää seksuaalisen väkivallan uhrien auttajaa (sosiaalityöntekijä, poliisi, lääkäri, terapeutti). Tutkimukseen osallistuneet naiset ovat ammattiauttajien tavoin asiantuntijaroolissa, jotta seksuaalisen väkivallan uhrien auttamisesta saataisiin mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa. Seksuaalisesta väkivallasta selviytyneet naiset arvioivat auttamista niin kokemustensa kuin palvelujärjestelmien toimivuuden näkökulmasta. Haastatelluista naisista viidellä on takana onnistunut ryhmähoito, yksi käy läpi yksilöhoitoprosessia. Yhteistä naisille on, että he ovat hakeneet apua seksuaalisen väkivallan aiheuttamiin ongelmiin monista paikoista vuosien ajan. Haastatellut ammattiauttajat kohtaavat uhreja pääosin akuutissa kriisivaiheessa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, miten seksuaalisen väkivallan uhri voi tulla autetuksi suomalaisissa palvelujärjestelmissä. Tarkoitus on analysoida, mistä hyvä auttaminen seksuaalisen väkivallan uhrien kohdalla koostuu. Toisaalta on tarkoitus löytää tekijöitä, jotka ovat hyvän auttamisen esteitä auttamistilanteissa. Hyvää auttamista lähestytään asiakkaan odotusten kautta. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty laadullista sisällön analyysiä, jonka avulla tutkittava ilmiö on saatu käsitteelliseen muotoon niin, että johtopäätösten tekeminen on ollut mahdollista. Seksuaalisen väkivallan seurauksia tarkastellaan irtikytkeytymisen (Herman) käsitteen avulla, joka kuvaa miten uhri vaurioituu sosiaalisella, psyykkisellä ja fyysisellä tasolla. Irtikytkeytyminen sosiaalisella tasolla tarkoittaa uhrin eristäytymistä ja osittaista yhteyksien katkeamista sosiaaliseen verkostoon. Tutkimus tuo esille sen, että uhrit hakevat apua ensimmäisen kerran vasta kun on tosi kyseessä. Vaikeudet niin sosiaalisessa, psyykkisessä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa pakottavat hakemaan apua. Uhrit odottavat auttamistilanteissa, että he tulevat kuulluksi, että auttajilla on riittävät ammatilliset tiedot ja taidot ja että omat tavoitteet toteutuvat. Auttajilla osa asiakkaan odotuksista jää epäselviksi. Ammattiauttajat kuulevat asiakkaan odotukset omasta ammatistaan käsin. Uhreilla kohtaaminen auttajan kanssa voi aiheuttaa sen, että alkuperäinen väkivaltakokemus tuntuu toistuvan. Nämä kokemukset muistuttavat seksuaalisen väkivallan aiheuttamia tunteita: häpeää, syyllisyyttä, luottamuksen menetystä, yhteyden katkeamista muihin ihmisiin. Palvelut voivat siis lisätä uhrien pahoinvointia. Hyvään auttamiseen ei riitä uhrin kuulluksi tuleminen (oikea suhtautuminen, yksilöllisen tilanteen huomioon ottaminen, hyvä vuorovaikutus). Tarvitaan myös ammatillisia tietoja ja taitoja, tavoitteiden toteutumista, tiettyjä ulkoisia tekijöitä sekä konkreettista apua ja tietoa. Hyvän auttamisen esteitä on löydettävissä palvelukokemusten sellaisista piirteistä, jotka tuovat mieleen seksuaalisen väkivaltakokemuksen aiheuttamia tunteita ja vahvistavat uhrin sosiaalista eristäytymistä. Keskeisinä lähteinä ovat Hermanin (1992), Rauhalan (2005), Granfeltin (1998) ja Pohjolan (1993 ja 1994) teokset.
  • Syrjälä, Tuula (2000)
    Tutkielmassa on tarkasteltu lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten kokemuksia hyväksikäytöstä ja hyväksikäytöstä selviytymistä. Lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö on yhdistetty lukuisiin aikuisuudessa ilmeneviin psykologisiin ja interpersoonallisiin ongelmiin. Hyväksikäytön negatiiviset vaikutukset vaihtelevat eri uhrien osalta. Jotkut näistä eroavaisuuksista selittyvät tekijöillä, jotka liittyvät suoraan hyväksikäyttökokemukseen. Selviytymisstrategioiden merkitys vaikutusten ilmenemisessä on keskeinen. Selviytymiskeinot voidaan nähdä voimavaroina, joiden avulla lapsi pystyy luomaan sellaisen etäisyyden hyväksikäyttöön, ettei kokemus muodostu ylivoimaiseksi lapsen psyykkiselle ja fyysiselle sietokyvylle. Tutkimuksen aineiston muodostavat yhdeksän lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytetyn naisen omaelämäkertaa. Tässä tutkimuksessa seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä on kunkin omaelämäkerran kirjoittajan henkilökohtainen konstruointi asiasta. Kaikkien kirjoittajien osalta hyväksikäyttö täyttää kuitenkin yleisimmin käytetyt seksuaalisen hyväksikäytön määritelmät. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on aineiston laadullinen analyysi. Tutkimuksessa tarkastellaan selviytymisstrategioiden ohella niitä psykologisia prosesseja, jotka saattavat välittää seksuaalisen hyväksikäytön kaukovaikutuksia. On otaksuttu, että erityisesti se tapa, jolla hyväksikäytetyt kognitiivisesti prosessoivat hyväksikäyttökokemustaan,on yhteydessä kaukovaikutuksiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Finkelhorin ja Brownen (1986) traumageenisten dynamiikkojen malli. Mallissa oletetaan, että seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaa traumageenisten dynamiikkojen muodostumiseen. Nämä dynamiikat muuttavat lapsen kognitiivista ja emotionaalista suhtautumista maailmaan ja aiheuttavat trauman vääristämällä lapsen minä-käsitystä, tunne-elämän kapasiteettia ja maailmankuvaa. Tuloksena todetaan, että omaelämäkertojen kirjoittajien kuvaamat seksuaalisen hyväksikäytön kaukovaikutukset tukevat pääpiirteiltään traumageenisten dynamiikkojen mallia. Kaikki traumageeniset dynamiikat; traumatisoitunut seksuaalisuus, petetyksi tulemisen kokemus, voimattomuuden kokemus ja leimautumisen tunne esiintyivät aineistossa. Selviytymisstrategioiden merkitys korostui siinä, miten omaelämäkertojen kirjoittajat olivat käsitelleet ja ratkaisseet seksuaalisen hyväksikäytön moninaisia haittavaikutuksia. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat omaelämäkertojen lisäksi Finkelhorin toimittama kirja 'A sourcebook on child sexual abuse' ja Child Abuse & Neglect -lehti.