Browsing by Subject "tuberkuloosi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Taskila-Åbrandt, Taina (2000)
    Tuberkuloosi oli Suomessa aina 1950-luvulle hyvin leimaava sairaus, joka asetti sitä sairastaneet ihmiset marginaaliseen asemaan asemaan yhteiskunnassa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten tämä leima ilmeni ja minkälaisia muotoja se sai. Tutkimuksen keskiössä ovat tuberkuloosia sairastaneet ihmiset. Kuinka he marginaalisen asemansa kokivat ja millaisia selviytymiskeinoja he käyttivät. Tutkimusongelmaa lähestytään sosiologisessa tutkimusperinteessä paljon käytetyn Erwing Goffmanin stigmateorian kautta. Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat Parantolaperinne-kilpailun kirjoitukset. Analyysimenetelmänä on Glaserin ja Straussin kehittämä ja myöhemmin Straussin ja Corbinin tarkentama Grounded theory. Tuberkuloosi oli hyvin voimakkaita mielikuvia herättänyt sairaus. Ennen 1900-lukua tuberkuloosia koskevat mielikuvat olivat luonteeltaan romanttisia, mutta 1900-luvulle tultaessa sairauden negatiiviset mielikuvat tulivat yhä tavallisemmiksi. Negatiivisilla mielikuvilla oli suuri merkitys leiman syntymiseen. Keskeisellä sijalla tutkimuksessa onkin kysymys siitä, mikä tuberkuloosin luonteessa oli sellaista, että se leimasi siihen sairastuneet. Negatiivisten mielikuvien alkuperää etsitään tuberkuloosin lääketieteellisestä luonteesta ja sairauden hoitotavoista. Varsinkin tuberkuloosia koskevalla terveysvalistuksella oli yksilöä syyllistävä ja leimaava vaikutuksensa. Myös parantolahoidolla oli merkityksensä leimautumisessa, koska viimeistään parantolassa olo teki tuberkuloottisen ihmisen sairaudesta kiistattoman tosiasian muiden ihmisten silmissä. Sairastumiskokemus jaetaan tutkimuksessa neljään eri ajanjaksoon perustuen sairastuneiden itsensä tapaan jäsentää sairautensa kulku. Nämä neljä ajanjaksoa olivat: sairastuminen, parantolassa olo, toipuminen ja elämä sairauden jälkeen. Sairastuminen ja elämä sairauden jälkeen olivat yksilöllisiä kokemuksia, mutta parantolassa olo sai kertomuksissa niin samankaltaisia merkityksiä, että voidaan puhua parantola-ajan kollektiivisesta muistamisesta. Tuberkuloottisia sairastaneilla ihmisillä oli runsaasti erillaisia leimautumiskokemuksia, jotka ilmenivät konkreettisesti sairauden jälkeen mm. asunnon ja työpaikan saannin vaikeutena. Selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässään tuberkuloosipotilaat käyttivät erillaisia selviytymiskeinoja. Tutkimuksessa käytetään soveltaen Agnes Milesin kehittelemää, alunperin vammaisia ihmisiä koskevaa, selviytymisstrategioiden luokitusta. Miles jakaa strategiat neljään eri luokkaan, jotka ovat: peittely, eristäytyminen, normalisointi ja taistelu. Tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla esille tulivat salailu ja välttely hetkellisinä selviytymiskeinoina. Koko elämää kattavana selviytymiskeinona normalisointi oli kaikista keinoista yleisin. Vähitellen sairaus alkoi menettää merkitystään, ja elämään tuli tärkeämpiä, sitä uudelleen jäsentäviä tekijöitä. Tällaisia olivat esimerkiksi perheen perustaminen ja lasten saaminen. Toisin kuin Milesin esittämässä taistelustrategiassa, missä korostetaan leimautuneiden ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa asioihinsa järjestön kautta, tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla korostui henkilökohtaisen taistelun merkitys. Yhteistä kertomuksille olikin yksilöllisten ratkaisujen korostuminen sairaudesta selviytymisessä.
  • Kuosmanen, Soile (Helsingfors universitet, 2013)
    The lower respiratory infection tuberculosis (TB) has been the leading cause of death for centuries causing millions of deaths worldwide. The development of antibiotic therapy has reduced the morbidity and mortality during the 20th century, at least in the developed countries. However, tuberculosis is still the world's second leading cause of death from infectious diseases. Although TB can be treated and even cured with drug therapy, the treatment is extremely long and requires 6-9 months constant drug therapy. This prolonged treatment causes poor patient compliance, which is usually the reason for the selection of drug resistant and often multidrug (MDR-TB) or even extensively drug-resistant (XDR-TB) TB bacteria. Limitations of available therapies and the emergence of drug-resistant strains have intensified the search for new drugs from natural sources. Marine micro- and macro-organisms have proven to be an excellent source of structurally unique biologically active natural products. EU FP7 -funded MAREX project, launched in 2010, aims at identifying new biologically active compounds from marine sources. This Master's thesis was carried out as a part of the MAREX project. The aim of this study was to optimize and validate a reproducible method to determine antimicrobial activity of natural products against Mycobacterium smegmatis, which is a widely used non-pathogenic surrogate model for TB. In the present study, spectrophotometric microplate assay was optimized and validated using existing antibacterial agents ciprofloxacin and rifampicin as reference compounds. The assay was performed on 96-well plate by using two detection techniques, absorbance measurement and a colorimetric indicator, for the antibacterial MIC end-point determination. The results obtained by the described methods were compared with each other in order to achieve the most optimal assay conditions. The quality control parameters S/B, S/N and Z' factor were used in order to determine the optimal experimental conditions for the assay. Obtaining reliable results with the turbidimetric method required incubation for two days in the case of ciprofloxacin, and for five days with rifampicin. Colorimetric measurement led to similar results as the turbidimetric measurement for both of the reference compounds. The method was further used for the screening of a group of marine extracts. None of the 21 samples tested showed significant activity against M. smegmatis.
  • Sillanpää, Alina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tuberculosis (TB) still ranks as one of the most dangerous infectious diseases around the world and it is accountable for over 1.5 million deaths every year. World Health Organization has estimated that one fourth of the world’s population is infected with Mycobacterium tuberculosis. The current treatment against TB has drawbacks and the only available vaccine against TB does not provide sufficient protection against the disease and therefore new treatments are much needed. There has also been a lack of good animal models, but the zebrafish (Danio rerio) have been recently found to be a good model to study especially granuloma formation, latency, and reactivation of TB. Their natural pathogen, Mycobacterium marinum causes similar infection in the fish than M. tuberculosis in humans. One characteristic of TB is the formation of granulomas, which are aggregates of immune cells that contain the bacteria. However, M. tuberculosis can escape the granuloma and in such a way spread in the host. The inflammasome is an innate immune system mechanism that activates the immunological response in an infection and has a role in the formation of granulomas. PYCARD is an adaptor protein that has a role in inflammasome activation, which makes it an interesting target when studying the immunological response against M. tuberculosis infection. In this study, granuloma formation in pycard-/- and pycard+/+ zebrafish were compared. The granulomas were studied for their size, location, structure and hypoxicity, and the number of granulomas in each fish was counted. Also, the number of free bacteria was assessed. No significant differences were found in any of these aspects between pycard-/- and pycard+/+ fish. Variation between individual fish was great in both groups.
  • Järvelä, Simo (2003)
    Tutkimus käsittelee suomalaisten keuhkotuberkuloosiparantoloiden toimintatapaa vuosien 1930-1960 välisenä aikana. Konkreettisina tutkimuskohteina ovat Ahveniston ja Kontioniemen parantolat. Näitä kahta tapausta tutkimalla pyritään analysoimaan parantoloiden toiminnan yleisiä piirteitä. Tarkastelussa on kolme tasoa. Ensimmäisen muodostaa parantoloiden toimintatapoja määritelleiden lääketieteellisten diskurssien analyysi. Toisen tason muodostaa parantoloiden tilanhallinnan käytäntöjen erittely. Kolmannen tason muodostaa parantolassa olleiden potilaiden ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen ja toimijoiden luovan panoksen tutkiminen. Tarkastelutasot seuraavat toisiaan siten, että toinen ja kolmas taso rikastavat ensimmäisen tason aloittamaa analyysiä. Osana kolmannen tason analyysia tutkin potilasyhteisön organisoitumista. Empiirinen aineisto koostuu useista toisiaan tukevista lähdeaineistoista. Parantoloiden toimintaa määritelleitä lääketieteellisiä diskursseja erittelen tutkittuna ajanjaksona käytössä olleita sairaanhoitajien oppaita analysoimalla. Tilanhallinnan tutkimuksen aineistona ovat Ahveniston parantolan pohjapiirustukset. Potilaiden ja henkilökunnan vuorovaikutuksen ja toimijoiden luovan panoksen tutkimisessa hyödynnän SKS:n arkistossa olevaa Parantolaperinne–muisteluaineistoa sekä Kanta-Hämeen hengitys ry:n arkistoimia parantolan potilasyhteisön toiminnan jälkeensä jättämiä dokumentteja. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat Michel Foucault’n diskursiivisen muodostelman käsite sekä näkemykset vallan luonteesta yleensä ja kurista erityisenä vallan muotona. Foucault’n avaamia näkökulmia tulkitaan ensisijaisesti Gilles Deleuzen kautta. Tästä lähtökohdasta Foucault’n eri näkökulmat nähdään toisiaan täydentävinä ja niitä käytetään rinnakkain. Foucault’n ohella käytetään Goffmanin näkemystä totaalisen laitoksen sisääntulorituaaleista ja Michel de Certeaun taktiikan ja strategian käsitteitä. Suomalaisten keuhkotuberkuloosiparantoloiden toimintaa määrittivät tutkittuna ajanjaksona bakteriologiaan perustuvan hygienian, yleishoidon ja leikkaushoidon lääketieteelliset diskurssit. Parantolan tilanhallinta suunniteltiin näiden diskurssien edellyttämän hoidon vaatimuksien mukaiseksi. Se ei kuitenkaan palautunut pelkäksi diskurssien jatkeeksi, vaan toi uusia elementtejä parantolaan. Vaikka toiminta parantolassa oli lääketieteellisen diskurssin ja tilanhallinnan tarkkaan säätelemää, oli potilaiden mahdollista neuvottelemalla hankkia itselleen lisää liikkumavaraa parantolassa. Potilaat organisoituivat parantoloissa hallikunniksi, joilla oli omat tehtävänsä parantolan toiminnassa.