Browsing by Subject "tulevaisuudenodotukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Velling, Krista (2007)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata ammatillisten opiskelijoiden näkemyksiä poissaolojen merkityksestä opiskeluun. Tavoitteena on saada esiin nuorten oma näkemys asiasta. Erityisesti tarkastelen nuorten omaa näkemystä poissaoloista, nuorten kokemaa tuen tarvetta sekä kuraattorityön mahdollisuuksia auttaa poissaolojen vähentämisessä. Lisäksi tarkastelen nuorten elämäntilanteita ja miten he kokevat tulevaisuutensa. Tutkielma kohdentuu Koulutuskeskus Salpauksen Orimattilan toimipisteen tekniikan alan opiskelijoihin. Tutkimusaineistoni muodostui kahdentoista (N=12) tekniikan alan opiskelijan teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 16–21-vuotiaita. Tekniikan alan opiskelijat ovat valikoituneet tutkimuskohteeksi sen vuoksi, että alalla opintojen keskeyttämisprosentti on suuri. Aloittaneista opiskelijoista vain noin puolet valmistuu määräajassa eli kolmessa vuodessa. Poissaolojen syiksi nuoret kuvasivat seuraavaa: opiskelumotivaation puute, väsymys aamuisin, kavereiden vaikutus ja opettajan kanssa olevat erimielisyydet. Nuorten omien kokemusten mukaan poissaoloihin liittyvien seurauksien hoidossa kuraattori ja ryhmänopettaja olivat keskeisessä asemassa. Vanhempien kanssa pidetyt palaverit haastateltavat kokivat yhtenä hyvänä keinona puuttua poissaolojen vähentämiseen. Nuoret toivat esille, että kuraattorin puuttuminen poissaoloihin oli napakkaa, mutta asiallista. Poissaoloihin puuttuminen saisi olla nopeampaa ja tehokkaampaa kuin mitä se nyt on. Haastateltavien olivat tämän hetkiseen elämän tilanteeseensa tyytyväisiä ja heidän sosiaaliset suhteensa olivat kunnossa. Suurimmalla osalla haastateltavista tulevaisuuden unelmat ja haaveet olivat hyvin perinteisiä. Tulevaisuuden suunnitelmia olivat työn saanti ja asevelvollisuuden hoitaminen ja oman asunnon hankkiminen.
  • Kumpu, Arja (2008)
    Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat 60 vuotiaiden suurten ikäluokkien edustajien oma ikääntymisen kokemus, luottamus ja odotus tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteen sekä oman tulevaisuuden näkymät. Tutkimusaineisto on koottu teemahaastattelun menetelmällä. Käytän tutkimuksessa laadullista tutkimusotetta. Oman ikääntymisen ja tulevaisuusnäkökulman tarkastelun taustalla ovat luottamuksen, odotuksen ja sosiaalisen pääoman käsitteet. Tutkimuksen tavoitteena on saada näkemys tutkimukseen valittujen henkilöiden elämänkulusta yhden suuren ikäluokan edustajana, oman ikäluokan vanhenemisen kokemuksesta, luottamuksen ja odotuksen ilmenemisestä tulevaisuuden osalta ja oman tulevaisuuden näkymistä. Tutkimukseen valitut henkilöt odottivat ikääntymistään ja eläkkeelle siirtymistään myönteisellä mielialalla. Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen tarjoama mahdollisuus jatkaa työssä aina 68 vuoteen saakka ja työelämän ajoittainen odotus eläkkeelle siirtymisestä koettiin ristiriitaisina. Suuriin ikäluokkiin liitettävä sosiaalisen nousun käsite koettiin itseä koskevana. Vastaavasti märän sukupolven käsite oli haastateltavien mukaan katteeton, sillä omien lasten ja nykynuorten alkoholin käyttö on paljon holtittomampaa. Ikäluokkia on julkisuudessa kritisoitu vallan pitämisestä itsellään, haluttomuudesta luopua työstään ja kohtuuttoman eläkerasitteen kaatamisesta nuorempien ikäluokkien vastuulle. Haastateltavat kokivat kritiikin epäoikeudenmukaisena. Haastateltavat luottivat suomalaisen hyvinvointivaltion olemassaoloon ja kykyyn vastata tulevaisuuden kasvavaan palvelutarpeeseen. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden mielestä yksityisen palvelutuotannon osuus julkisten palveluiden rinnalla tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Yksityinen palvelutuotanto koettiin toisaalta mahdollisuutena ja toisaalta yksilöiden eriarvoisuutta lisäävänä tekijänä. Haastateltavat odottivat läheisten (puoliso, perhe ja ystävät) toimivan sosiaalisena turvaverkostona apua tarvitessaan, ja itse konkreettisen avun he odottivat saavansa ammattihenkilöiltä. Haastateltavat eivät nähneet eläkeläiselämän sisällön oleellisesti muuttuvan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä. Käsite kolmas ikä koettiin vieraana ja enemmän yrityksenä peittää omaa vanhenemista. Toisaalta työssä olevat haastateltavat uskoivat ikäluokkansa edustajien elävän vahvasti kolmatta ikää eläkkeellä ollessaan. Tutkimukseen osallistuneille henkilöille tulevaisuus näyttäytyi positiivisena sekä uudenlaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tarjoavana. Tärkeimpiä lähteitä ovat Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille ja julkaisusarjan liiteraportit 1–5, Antti Kariston kirja Suuret ikäluokat ja Jani Erolan & Terhi-Anna Wilskan kirja Yhteiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus sekä Raija Julkusen kirja Kuusikymmentä ja työssä.
  • Pääkkönen, Jussi (1999)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan monopolistisesti kilpailullisen toimialan investoinnin volatiliteettia. Toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Kyseiset shokit aikaansaavat voittoaan maksimoivissa yrityksissä sopeutumisstrategioita investointisuunnitelmien muodossa sen mukaan, missä määrin kukin yritys olettaa havaitsemansa muutoksen ainoastaan itseään koskevaksi ja missä määrin koko toimialalle yhteiseksi kehitykseksi. Mikäli yritys tulkitsee havaitsemansa positiivisen shokin niin, että sen kannattavuus on paranemassa suhteessa kilpailijoihin, se pyrkii kasvamaan ja valtaamaan lisää markkinaosuutta. Tällöin on kuitenkin olemassa riski, että yritys tulee yli-investoineeksi, jolloin se on yliarvioinut oman todellisen kannattavuuden kehityksen ja samalla aliarvioinut koko toimialalle yhteisen muutoksen. Riski toimialan yli-investoinnista on tällöin todellinen. Tutkimus perustuu tältä osin teoriaan, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde, jolle tämä tutkimus rakentuu, on Nishimura (1992). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös monopolistisesti kilpailullista taloutta, jossa yritysten investointikäyttäytyminen on riippuvainen niiden keskuudessa vallitsevista tulevaisuudenodotuksista. Tutkimus rakentuu tältä osin eri mallille kuin toimialan investointia koskeva tarkastelu. Mikäli yritykset pessimismin vuoksi eivät investoi lainkaan nykyhetkellä, tulee tulevaisuuden tasapainotuotos olemaan matala alhaisen pääomakannan vuoksi. Mikäli yritykset optimismin vuoksi investoivat suhteellisen paljon nykyhetkellä, ja mikäli tuleva tasapainotuotos tulee olemaan korkea, on yritysten optimismi toteuttanut itsensä. Lisäksi mainitussa monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun tuotantotoiminnassa vallitsevat kasvavat skaalatuotot. Tutkimus rakentuu tältäkin osin teorialle, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde tutkimuksen tältä osalta on Kiyotaki (1988). Tässä tutkimuksessa todistetaan, että monopolistinen kilpailu toimialan rakenteellisella ominaisuutena saa aikaan riskin toimialan yli-investoinnista silloin, kun kyseisellä toimialalla vallitsee yritysten välinen epätäydellinen informaatio sekä kasvavat skaalatuotot, ja kun toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Lisäksi todistetaan, että toimialan sisäisen kilpailun voimistuminen kasvattaa toimialan investoinnin volatiliteettia, ja että toimialan investoinnin volatiliteettiongelma ei ole riippuvainen taloudellisten shokkien luonteesta. Analyysin laajennuksessa tarkastellaan myös eri skaalatuottojen ja vapaan markkinoilletulon vaikutusta toimialan investoinnin volatiliteettiin. Tutkimuksessa lisäksi todistetaan, että monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun taloutta kuvaavan mallin keskeisinä oletuksina ovat kasvavat skaalatuotot ja täysin joustava työvoiman tarjonta työvoiman määrän ylärajalle asti. Lisäksi oletetaan, että yritysten keskuudessa vallitsevat rationaaliset odotukset. Yritysten investointi sopeutuu aina kohti optimistista tai pessimististä tasapainoa.
  • Grönlund, Johanna (2000)
    Detta pro-gradu arbete handlar om hur högskolestuderanden, som är på slutrakan av sina studier, upplever medlemskapet i både studiegruppen och medlemskapet i den yrkesgrupp som utbildningen erbjuder. Den försöker också beskriva hurdan framtidstro de studerande har beträffande arbetslivet. Syftet var att undersöka om de studerande identifierar sig med den kommande yrkesgruppen och hur denna identifikation inverkar på framtidstron. Den av Henri Tajfel utvecklade teorin om social identitet har fungerat som teoretisk referensram för denna undersökning. Den sociala identiteten är den del av individens självuppfattning som uppstår genom individens medvetna tillhörighet i olika sociala grupper. De olika sociala grupperna står i en olik makt- och statusstruktur till varandra och inverkar på identitetens formation. De egenskaper och den status som tillskrivs den grupp som individen tillhör bestämmer också den uppfattning som individen har om sig själv, som medlem av denna specifika sociala grupp. En av de främsta förutsättningarna för hela den sociala identitetsprocessen är människans behov av positiv självuppfattning. Den empiriska delen i pro-gradu arbetet tillämpar temaintervju metoden, och består av totalt 12 stycken temaintervjuer med studeranden från både Svenska handels-högskolan och statsvetenskapliga fakulteten vid Helsingfors universitet. Undersökningsresultatet visar att identifikation med studie- och yrkesgruppen, arbetserfarenhet och lyckade studieprestationer inverkar positivt på den studerandes självuppfattning, vilket i sin tur leder till positiv framtidstro. Som centrala teoretiker i undersökningen kan nämnas: Tajfel, H., Adams, D. & Hogg, M.A., Lange, A. & Westin, C., Liebkind, K och Breakwell, G.
  • Korhonen, Anne (2006)
    Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu, erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989), 'Forma, P. & Väänänen, J. (toim.)' (2004), Hakanen, J. (2004), Tuominen, E. (toim.) (2004).
  • Saari, Juho (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 8
  • Halen, Katri (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien kokemuksia lastensa kotoalähdöstä ja siitä alkavasta ”tyhjän pesän” vaiheesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii näkemys vanhemmuuden ja kodin kokemuksellisuudesta. Lähtökohtaisesti lasten kotoalähtö määritellään vanhemmuudenkulun yhtenä murrosvaiheena, jota tarkastellaan paitsi suhteena lapseen myös suhteena perheen yhteiseen kotiin. Nimensä mukaisesti työssä pohditaan erityisesti sitä, missä määrin kielikuva kotipesän tyhjenemisestä vastaa vanhempien todellisia tuntemuksia sekä vanhemmuudesta että perheen yhteisestä kodista lasten lähdön jälkeen. Tutkimusaineisto koostuu kahden erillisen kirjoituskutsun tuottamista kirjoituksista. Kaikki aineiston 19 kirjoitusta käsittävät kerrontaa kirjoittajien omakohtaisista kokemuksista vanhempana sellaisessa vanhemmuuden vaiheessa, jossa lapset ovat lähdössä tai jo lähteneet kotoa. Kirjoittajista valtaosa on äitejä (14), vain viisi kirjoittajista kirjoitti lastensa kotoalähdön kokemuksistaan isänä. Kirjoittajien iät vaihtelevat vajaasta 50 ikävuodesta aina 80 ikävuoteen asti. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, jonka avulla aineisto on ensin ryhmitelty teemallisiin kokonaisuuksiin (yhteydenpito, läheisyys, vanhemmuuden rooli, koti, ihmissuhteet). Löytyneitä teemoja on tämän jälkeen hyödynnetty eräänlaisena tulkintakehikkona, jonka avulla vanhempien kokemus lasten kotoalähdöstä ja tyhjästä pesästä on jäsennetty lopulta kolmivaiheisesti: lähtöhetkenä, sen jälkeisenä tasapainon löytämisenä sekä kotipesän ja vanhemmuuden tulevaisuudelle asetettuina odotuksina. Tutkimus osoitti, että monien vanhempien jakamaa ymmärrystä pesän tyhjenemisestä ei välttämättä koeta negatiivisena kokemuksena koko elämän tyhjenemisestä. Vaikka vanhemmuudenkulun katkoksena lasten kotoalähtö merkitsee joillekin vanhemmille suoranaista kriisiä, se toisaalta merkitsee monelle vanhemmalle varsin helppoa ja odotettua tapahtumaa omassa vanhemmuudenkulussa. Molemmissa tapauksissa vanhemmat osoittavat lasten lähdön jälkeen kuitenkin selvää pyrkimystä vanhemmuudenkulkunsa uudelleen eheyttämiseen. Vanhempi-lapsisuhteen uusi tasapaino saavutetaan tässä vaiheessa mm. uudenlaisiin rutiineihin sopeutumalla tai tietoisilla uudelleenjärjestelyillä niin vanhemmuuden kuin kodinkin osalta. Kotipesän tyhjetessä vanhempien kokemus vanhemmuutensa jatkumisesta kietoutuu monella tavoin kotipesän elinvoimaisuuteen. Lasten paluuta ja isovanhemmuutta koskevat haavekuvat täyttävät kodin tässä vaiheessa uusilla odotuksilla tuottaen samalla vanhemmille myös ymmärrystä kotipesän laajentumisesta. Yksityistä perheyhteisyyttä yhä tavoitellessaan vanhempien kokemus kotipesän laajentumisesta aina kesämökeille ja lasten koteihin saakka ilmenee jopa kokemuksena uudenlaisesta monipesäisyydestä. Tässä mielessä tutkimuksen tulokset osoittavat, että pesän tyhjenemisestä käytetyt kielikuvat eivät välttämättä vastaa vanhempien todellisia kokemuksia lastensa kotoalähdöstä ja sen jälkeisestä vanhemmuudesta.
  • Anttila, Tuula (1999)
    Tutkielmassa on tarkasteltu nuorten tyttöjen huolenaiheita ja huolestuneisuuteen liittyviä psykososiaalisia tekijöitä. Tutkimusten mukaan nuoret voivat olla huolissaan hyvin monenlaisista asioista. Ympäristön saastumiseen ja muihin globaaleihin ongelmiin liittyvät huolenaiheet ovat tavallisia. Myös henkilökohtaista elämää ja omaa tulevaisuutta koskevat ongelmat saattavat huolestuttaa nuoria. Lähes poikkeuksetta tyttöjen on todettu olevan poikia huolestuneempia. Tutkielmassa taustaoletuksena on ollut, että huolestuneisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen. Huolenaiheet liittyvät erilaisiin elämänalueisiin ja huolestuneisuuteen vaikuttavat niin psyykkiset ja sosiaaliset kuin yhteiskunnalliset ja globaaliset tekijät. Tutkimus on osa suurempaa Kansanterveyslaitoksessa vuosien 1990-91 vaihteessa toteutettua nuorten mielenterveyttä koskevaa tutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa tutkittavat (n=825) olivat 14 - 20-vuotiaita aineiston keruuvaiheessa ja opiskelivat lukiossa Helsingissä tai Jyväskylässä. Lomakekyselyllä selvitettiin, kuinka huolestuneita tytöt ovat 11 erilaisesta, lähinnä tulevaisuuteen liittyvästä huolenaiheesta, joiden ajateltiin olevan tavallisia nuorten keskuudessa. Tarkastelunkohteeksi valittiin lisäksi seuraavat persoonallisuutta ja hyvinvointia kuvaavat tekijät: tulevaisuuden koherenssin tunne, negatiiviset ja positiiviset elämäntapahtumat, ahdistustaipumus, itsetunto ja psyyken puolustustyylit sekä ikä. Faktorianalyysin avulla huolenaiheiden keskuudesta etsittiin perusulottuvuuksia. Regressioanalyysien avulla tarkasteltiin em. tekijöiden yhteyttä huolestuneisuuteen erikseen saaduilla perusulottuvuuksilla (faktoreilla). Tavoitteena oli löytää ne tekijät, jotka parhaiten olisivat yhteydessä tyttöjen huolestuneisuuteen. Keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että vaikka tytöt yleisesti ottaen ilmaisivat paljon huolta erilaisista ympäristöllisistä ongelmista, ympäristöllinen huolestuneisuus oli kuitenkin merkitsevästi yhteydessä siihen, että oma tulevaisuus nähtiin merkityksellisenä, hallittavana ja kiinnostavana. Keskimääräistä vähemmän tytöt olivat huolissaan henkilökohtaisemmista, lähinnä omaa terveyttä ja olemassaoloa koskevista asioista. Henkilökohtaisemmista uhkista ja vaaroista huolestuminen oli kuitenkin tavallisempaa niiden vastaajien keskuudessa, joilla oli suurempi taipumus ahdistua erilaisten asioiden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tulokset ilmentävät huolenaiheiden ja huolestuneisuuden moniulotteisuutta ja -merkityksellisyyttä. Toisin sanoen erilaiset huolenaiheet saattavat eri tavoin ilmentää tyttöjen hyvinvointia. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty P. Niemelän ym. (1991, 1993, 1994a, 1994b, 1997) suomalaisten turvattomuuskokemuksia koskevia tutkimuksia sekä suomalaisia ja ulkomaisia huolestuneisuutta ja erityisesti nuorten huolenaiheita ja huolestuneisuutta käsitteleviä julkaisuja.