Browsing by Subject "tulkkaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Kinnunen, Tuija Talvikki (ELTE BTK Fordító- és Tolmácsképző Tanszék, 2018)
  • Tammilahti, Marika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vapaan kerronnan tulkkausta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluissa. Puhuttelussa turvapaikanhakijaa pyydetään kertomaan mahdollisimman tarkasti omin sanoin syistä, joiden vuoksi hän hakee kansainvälistä suojelua. Koska hakijan vapaa kerronta on keskeisessä roolissa kertomuksen uskottavuuden arvioinnin ja siten myös hakemukseen tehtävän päätöksen kannalta, on tärkeää, että kertomus tulkataan mahdollisimman tarkasti. On myös tärkeää, että hakija ymmärtää, mitä häneltä puhuttelussa odotetaan. Tutkielmassa tarkastellaan siksi sekä hakijalle puhuttelun alussa annettavien vapaata kerrontaa koskevien ohjeiden että itse vapaan kerronnan tulkkausta. Tavoitteena on selvittää, miten tulkin tekemät valinnat vaikuttavat toisaalta ohjeiden ymmärtämiseen ja toisaalta siihen, millaisena hakijan kertomus välittyy turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, millaisena tulkin rooli turvapaikkapuhuttelussa näyttäytyy aineiston valossa. Tutkielman aineistona on käytetty seitsemän ranskaksi tulkatun turvapaikkapuhuttelun äänitallenteita ja puhuttelupöytäkirjoja. Äänitallenteilta on litteroitu vapaata kerrontaa koskevat ohjeet sekä hakijan oman kertomuksen alku. Analyysissa tulkkeita verrataan alkuperäisiin puheenvuoroihin mahdollisten tulkin tekemien muutosten havaitsemiseksi. Lähtökohtana ovat turvapaikkaprosessin tarpeet, eli esille nostetaan erityisesti sellaisia muutoksia, joilla voi olla merkitystä asiassa tehtävän uskottavuusarvioinnin kannalta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tulkin rooli turvapaikkapuhutteluissa ja yleisemmin asioimistulkkauksessa on monitahoisempi kuin tulkkien ammattisäännöstöistä käy ilmi. Myös Maahanmuuttoviraston ohje turvapaikkamenettelyssä toimiville tulkeille korostaa tulkin roolia ”näkymättömänä” osapuolena, jonka tehtävä on ainoastaan kääntää puhuttelun muiden osapuolten puheenvuorot toiselle kielelle. Aiemman tutkimuksen tavoin myös tämän tutkielman aineiston analyysi kuitenkin osoittaa, että tulkit omaksuvat puhuttelussa aktiivisemman roolin ja tekevät – tietoisesti tai tiedostamatta – valintoja, jotka vaikuttavat keskustelun kulkuun ja viestien välittymiseen puolin ja toisin. Puhuttelijan antamia ohjeita tulkatessaan tulkit tekevät erityisesti selventäviä muutoksia, jotka ovat omiaan auttamaan hakijaa ymmärtämään ohjeita. Hakijan oman kertomuksen kohdalla aineistosta nousee kuitenkin esille myös sellaisia tulkin tekemiä muutoksia, joilla voi mahdollisesti olla kielteinen vaikutus asiassa tehtävään uskottavuusarvioon. Esimerkiksi kertomuksen liiallinen tiivistäminen voi vaikuttaa hakijasta syntyvään yleiskuvaan, vaikka olennaisia tosiseikkoja ei jäisikään pois. Aineistossa esiintyy myös joitakin yksittäisiä tilanteita, joissa liian sanatarkka tulkkaus aiheuttaa väärinymmärryksen vaaran. Tutkielman keskeisenä havaintona onkin, että turvapaikanhakijan vapaan kerronnan tulkkauksessa on tärkeää huomioida sanojen ja lauseiden tason lisäksi myös diskurssin taso, jotta tulkattu kertomus vastaisi mahdollisimman hyvin hakijan alkuperäistä kertomusta.
  • Havia, Mia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee keisarillisen Japanin armeijan käännöskulttuuria ja sotatulkkien toimijuutta vuosina 1937–1941. Sotatulkki on henkilö, joka toimii tulkkina armeijan piirissä. Hänen toimenkuvaansa voi kuulua muutakin kuin tulkkaamista, ja tulkkina voi olla tehtävään koulutettu ja palkattu henkilö mutta myös kielitaitoinen sotavanki tai vallatun alueen paikallinen henkilö. Tutkielman tavoitteena on selvittää laadullisen arkistotutkimuksen keinoin, millaisia piirteitä Japanin asevoimien käännöskulttuurissa oli ja millaisia toimijoita sotatulkit olivat. Lisäksi tutkimuksessa tehdään katsaus sotatulkkaukseen toisen maailmansodan ajan Saksassa sekä tarkastellaan Japanin vaiheita sodassa ja tulkkausopetuksen historiaa. Teoriaosiossa käsitellään käännöskulttuuria, pääomaa ja toimijuutta, joiden pohjalta tutkimusaineistoa analysoidaan. Käännöskulttuuri viittaa kääntämisen ja tulkkaamisen muodostamaan yhteiskunnallisesti merkitykselliseen toiminnalliseen kenttään, jota konventiot, normit, odotukset ja arvostukset määrittävät. Esimerkiksi eri toimijat ja käytännöt ovat osa käännöskulttuuria. Pääoma on taloudellisia, kulttuurisia tai sosiaalisia resursseja ja kykyjä. Pääomaa käyttämällä yksilö voi saavuttaa etuja sosiaaliseen vuorovaikutukseen osallistumisesta sekä kerryttää lisää pääomaa, kuten varallisuutta, tietoja, taitoja ja mahdollisuuksia toimia osana sosiaalista ympäristöään. Toimijuus on halua ja kykyä toimia, minkä toteutumiseen vaikuttavat esimerkiksi käännöskulttuuriin kuuluvat konventiot ja pääomaan kuuluvat resurssit. Tutkimusta varten kerättiin japaninkielinen primäärilähteiden aineisto The National Institute for Defense Studies (of the Ministry of Defense) -instituutin sota-arkistosta. Aineisto koostuu 213 dokumentista, jotka haettiin hakusanalla 通訳 (’tulkki, tulkkaus, tulkki-’) sähköisestä Japan Center for Asian Historical Records -tietokannasta. Aineiston perusteella käy ilmi, millaisissa tilanteissa sotatulkkeja tarvittiin. Tulkit olivat läsnä kuulusteluissa, neuvotteluissa, propagandan tuottamisessa ja välittämisessä sekä tulkkaamassa ulkomaalaisille vieraille. Tulkkien työtehtävät sisälsivät tulkkaamista, hallinnollisia tehtäviä, tiedustelua ja toimintaa eturintamalla, lehdistön valvontaa ja opettamista. Havainnot tulkkien monista tehtävistä ja rooleista täsmäävät aihepiirin aiempien tutkimusten tuloksien kanssa. Tyypillisen tulkin taustalta löytyi korkean tason koulutus vieraissa kielissä tai kulttuureissa tai oleskelu ulkomailla. Asevoimissa järjestettiin myös omaa tulkkikoulutusta, mikä edisti tulkkien tulkkaustaitoja ja pääomaa. Sopivaa koulutusta selvästi arvostettiin käännöskulttuurin piirissä. Tulkkauksen arvioitiin myös olevan kääntämistä haasteellisempaa, ja tulkkiehdokkaiden kyvyistä esitettiin joitakin arvioita, mikä on yllättävä löydös. Analyysivaiheessa selviää, ettei tutkimusaineisto sisällä laivaston dokumentteja, joten tutkimuksen tulokset pätevät vain keisarillisen Japanin armeijaan. Lisäksi arkistodokumentit koskevat enimmäkseen tarkoituksellisesti sotatulkeiksi rekrytoituja ja palkattuja henkilöitä eikä esimerkiksi tulkkeina toimineita sotavankeja. Tutkimusaineisto ei mahdollista tulkkien toimijuuden syvällistä tutkimista, mutta analyysi lisää tietoutta tulkeista ja tulkkaustoiminnasta keisarillisen Japanin armeijassa.
  • Bogoiavlenskaia, Aleksandra (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan konferenssitulkkauksen strategioita tulkattaessa englannin kielestä suomen kielelle. Työn tarkoituksena on tutkia miten tulkkauksen tavoite eli lähdekielisen viestin välittäminen kohdekielelle toteutetaan, ja mitä vaikeuksia konferenssitulkki kohtaa tulkatessaan englannin kielestä suomen kielelle. Sen lisäksi tavoitteena on luoda suomenkielinen konferenssitulkkauksen strategioiden luokittelu muissa kieliparissa käytettyjen luokittelujen perusteella. Konferenssitulkkausta ei ole tutkittu paljon, koska sen prosessiin vaikuttavat monet tekijät, jotka tekevät siitä vaikean tutkimuskohteen. Suomenkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa konferenssitulkkausta, sen prosessia, siinä käytettyjä strategioita, eikä tulkin roolia ei ole tutkittu ollenkaan. Aineistona on Nokian tiedotustilaisuus, joka pidettiin Suomessa, Espoossa 3. syyskuuta 2013. Aineisto litteroitiin sekä englanniksi että suomeksi. Nauhan pituus on noin 55 min, joista litteroitu pätkä on noin 18 min. Litteroidussa tekstissä on sekä alkuperäinen puhe, että sen tulkkaus, ja siihen kuuluu noin 18 minuuttia koko tilaisuudesta. Litteroitu teksti löytyy työn liitteenä. Aineiston analyysin perusteella konferenssitulkkauksessa englanti-suomi-sanaparissa hyödynnetään samoja strategioita kuin muissakin kielipareissa, mikä todistaa universalistien teorian siitä, ettei kielipari vaikuta strategian tai niiden yhdistelmän valintaan. Aika usein huonosti suoritettu tulkkaus selitetään sillä, että tulkki oli väsynyt tai tulkkauksen olosuhteet eivät olleet sopivia hyvään työntekoon, mutta tulkkauksen menestykselliseen suoritukseen vaikuttavat myös tulkin valitsemat strategiat. Konferenssitulkkaus tapahtuu aina suullisessa kaksikielisessä diskurssisissa, jossa on erilaisia osallistujia, minkä takia strategioiden valintaan vaikuttavat eri tekijät. Strategioiden valinta riippuu sekä lingvistisistä että ekstralingvistisistä tekijöistä, mm. tulkin kielitaidosta ja tulkkauskompetenssista, puhujan puhenopeudesta ja siitä, millaiset taustatiedot kuulijoilla on aiheesta. Tutkimuksen tulokset todistavat kognitiivisen näkökulman merkitystä tulkkausprosessin ymmärtämisessä. Tämän näkökulman mukaan konferenssitulkkaus on ajatusten ja viestien välittämistä, ei pelkkää merkkien välittämistä kielestä toiseen.
  • Hiltunen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee tulkkien kielellisiä asenteita. Tutkimus toteutettiin vuonna 2019 puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joissa tulkit kuvailivat suhdettaan espanjan kieleen, murrevaihteluun ja ongelmatilanteisiin. Yksi tulkkauksen sujuvuuteen vaikuttava tekijä on murteellinen vaihtelu, joka voi ilmetä kielen eri tasoilla. Se voi olla lievää ja ilmetä esimerkiksi yksittäisen sanan vivahde-eroina. Toisinaan vaihtelu voi ilmetä useilla tasoilla ja vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Mitä useampi epävarmuustekijä viestintään sisältyy, sitä todennäköisemmin välitysvaiheessa syntyy virheitä. Tulkin tietoisuus kielen variaatiosta auttaa häntä puheen tulkinnassa. Kielellisen ja kulttuurisen variaation tunnistaminen kuuluu tulkin kompetensseihin. Tutkimukseni lähtökohtana on oletus että myös espanjan tulkit edustavat jotain tiettyä murretta ja ovat sitä kautta sosiaalistuneet tietyn puhujayhteisön asenteisiin ja arvostuksiin. Tulkkien kielellisiä asenteita on tutkittu runsaasti, mutta ei suhteessa maantieteellisiin varieteeteihin. Aiempi asennetutkimus on osoittanut tiettyyn varieteettiin yhdistyvien arvotusten olevan yhteydessä varieteetin puhujiin liitettävään statukseen ja heitä kohtaan koettuun solidaarisuuteen. Arvotuksia on mitattu mm. oikeakielisyyden ja miellyttävyyden näkökulmasta ja niiden välillä on todettu selkeä vastaavuus. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että eri espanjan varieteettien puhujat pitävät miellyttävimpänä omaa varieteettiaan ja toiseksi miellyttävimpänä Espanjan espanjaa. Oikeakielisyyden näkökulmasta peninsulaarinen varieteetti arvotetaan ylimmäksi lähes poikkeuksetta, mikä tukee käsityksiä tiettyjen varieteettien prestiisistä. Tämä tutkimus osoittaa, että myös tulkit arvostavat eniten Espanjan espanjaa. Tutkimuksen tulkit eivät koe murteita ratkaisevaksi ongelmaksi tulkkauksen kannalta. Tätä selitetään ammattietiikalla, tulkin kompetensseilla sekä asiakkaiden koulutustaustasta riippuen heidän kyvyllään tuottaa yleiskieltä. Tulkit kokevat kuitenkin jonkin varieteetin muita tutummaksi. Suhtautumista variaatioon myös perustellaan ammattietiikan säännöllä neutraaliudesta, joskin tutkimuksen aikana tuli esiin peninsulaarisen varieteetin erityisasema. Tutkimus osoittaa, että tutuimmaksi koettu varieteetti koetaan miellyttävimmäksi ja Espanjan espanjan kohdalla myös oikeakielisimmäksi. Tulkit eivät kertomansa mukaan anna käsitystensä vaikuttaa tulkkaukseen, mutta ovat tietoisia erityisesti hankaliksi koettujen varieteettien mahdollisesta vaikutuksesta tulkkauksen sujuvuuteen.
  • Matikainen, Toni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.
  • Tyynilahti, Vesa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia maallikkotulkeilla on tilanteista, joissa he ovat olleet sukulaisensa tai muuten läheisen henkilönsä tulkkina tai muuna apuna, kun tämä on tarvinnut lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksen metodologisena perustana on etnografia. Tutkimusta tehtäessä huomiota on kiinnitetty tutkimuseettisiin seikkoihin, kuten tietoiseen suostumukseen, henkilötietojen suojaan ja henkilötietojen anonymisointiin. Tutkimusmateriaalina on viisi puolistrukturoitua haastattelua, jotka on tehty Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa vuosina 2014 ja 2017. Haastateltavat ovat koulutettuja, kielitaitoisia keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat toimineet läheistensä maallikkotulkkeina. Tutkimusaineisto koostuu siten erikielisten ja eri kulttuureissa elävien henkilöiden kokemuksista. Tutkimuksessa selviää, että maallikkotulkit toimivat useissa erilaisissa rooleissa. Maallikko voi olla tulkki mutta myös avustamansa henkilön asiamies, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Maallikkotulkki voi tämän ohella toimia kielenopettajana opettaessaan hoitajille joitakin vieraskielisiä sanoja tai fraaseja, jotta nämä pystyvät kommunikoimaan potilaan kanssa, kun tulkki ei ole paikalla. Maallikkotulkki voi lisäksi toimia tulkin neuvojana opastaessaan ammattitulkkia työssään. Aineistosta havaitaan yhteensä kaksikymmentä erilaista roolia. Tyypillinen piirre maallikkotulkkauksessa on roolikasautuma. Maallikkotulkki joutuu joskus toimimaan samanaikaisesti esimerkiksi tulkin, sairaanhoitajan ja sukulaisen roolissa. Tutkimuksessa selviää myös, että maallikkotulkkaus ei ajallisesti rajoitu vain varsinaiseen tulkkaustilanteeseen vaan alkaa ennen sitä ja jatkuu myös sen jälkeen. Maallikkotulkkaukselle on lisäksi ominaista luottamus, jota potilas tuntee maallikkotulkkiaan kohtaan. Potilas turvautuu maallikkotulkin apuun, koska luottaa tähän. Tässä tutkimuksessa selviää, että Suomen laissa taatut kielelliset oikeudet eivät aina toteudu käytännön elämässä: Kaikki julkisella sektorilla kaksikielisessä kunnassa työskentelevät lääkärit eivät osaa maan virallisia kieliä riittävän hyvin, jotta voisivat palvella potilasta tämän äidinkielellä. Terveydenhoidon asiakas ei myöskään välttämättä tiedä oikeudestaan saada yhteiskunnan kustantamia tulkkauspalveluita, koska tästä mahdollisuudesta ei aina kerrota hänelle. Ongelmana on lisäksi se, että viranomaiset ovat julkaisseet maallikkotulkkausta koskevia ohjeita, jotka ovat puutteellisia. Näistä ohjeista ei käy ilmi potilaan oikeuksia koskevan lain, potilaslain, keskeinen periaate, potilaan itsemääräämisoikeus, jonka mukaan potilas itse päättää − ei lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva − hoitaako tulkkauksen ammatti- vai maallikkotulkki. Potilas voi myös kieltäytyä tulkin avusta. Tämä tutkimus osoittaa, että maallikkotulkkaus terveydenhoidossa on vaativaa, koska maallikko joutuu toimimaan monissa erilaisissa rooleissa. Hän joutuu myös joskus toimimaan samanaikaisesti keskenään ristiriitaisissa rooleissa. Tämän vuoksi tulkkaaminen terveydenhoidon kontekstissa on maallikkotulkille henkisesti kuormittavaa
  • Roisko, Eija; Vesala, Hannu T; Ylitalo, Juho (Kela, 2018)
    Työpapereita 143
    Puhevammaisilla henkilöillä on ollut oikeus tulkkauspalveluun vuodesta 1994 lähtien. Kunnat vastasivat palvelun järjestämisestä ja kustannuksista 1.9.2010 saakka, jonka jälkeen järjestämis- ja kustannusvastuu on ollut Kelalla. Oikeus Kelan tulkkauspalveluun oli vuoden 2014 loppuun mennessä yhteensä 5 633 henkilöllä. Henkilöistä 1 689 oli puhevammaisia, joista vain noin 45 prosenttia käytti palvelua. Käyttöaste on ollut koko ajan merkittävästi alhaisempi kuin kuulovammaisilla ja kuulonäkövammaisilla asiakkailla. Palvelun alhainen käyttöaste herätti tarpeen selvittää, mistä tämä johtuu. Kela tilasi Kehitysvammaliitolta selvitystyön puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun käytöstä vuoden 2014 lopussa. Selvitystyö toteutettiin neljänä osakokonaisuutena, joiden tulokset nivottiin tähän julkaisuun. Puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttöä tarkasteltiin Kelan rekisteritietojen, asiakasnäkökulman, tulkkinäkökulman sekä järjestönäkökulman valossa. Selvityksen toteutuksen tavoitteena oli luoda mahdollisimman monialainen näkemys palvelunkäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Osakokonaisuuksista nousi esille useita eri tekijöitä, joiden nähtiin vaikuttavan palvelun käytön vähäisyyteen. Rekisteriaineiston analyysin tulokset osoittivat, että suurin vaikuttava tekijä palvelun käyttöön ovat tulkkiringit ja nimetyt tulkit. Niillä puhevammaisilla henkilöillä, joilla ei ole nimettyä tulkkia, on tulkkauspalvelun käyttö huomattavasti vähäisempää. Tulkkauspalvelun asiakkaiden näkökulman tarkastelussa havaittiin, että suurin syy käyttämättömyydelle oli se, että puhevammaisen henkilön tulkkaamisessa auttaa henkilön lähipiiri tai henkilökohtainen avustaja, jolloin koetaan, että tarvetta tulkille ei välttämättä ole. Tulkkien vastauksissa nousi esille keskeisenä syynä palvelun käyttämättömyyteen tulkkien tilaamisen vaikeus. Järjestöjen mukaan tulkkauspalvelun käytön vähäisyyteen liittyy puhevammaisen henkilön elinpiiriin ja sosiaaliseen verkostoon liittyviä tekijöitä. Ongelmia nimettiin olevan myös tulkkipalvelun käytössä, kuten esimerkiksi tulkin tilaamisessa sekä asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisessa. Keskeisinä Kelan tulkkauspalvelun kehittämiskohteina tulivat esiin riittävän isojen tulkkirinkien varmistaminen asiakkaille, tilausjärjestelmien monipuolistaminen sekä tulkin työn ja henkilökohtaisen avustajan työn yhdistämisen vaihtoehtojen selvittäminen.
  • Sergeeva, Iuliia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu –työssä perehdytään neuvottelutulkin rooleihin ja valintoihin neuvottelutulkkien näkökulmien ja kokemuksien kautta. Työssä selvitetään, mikä ohjaa neuvottelutulkkia: ammattisäännöstön periaatteet, tulkin oma kokemuksensa, ammattietiikka vai jokin muu. Tutkimuksessani tutkin neuvottelutulkkien työhön liittyviä valintoja eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta haastattelemalla neljää ammattilaista tulkkia. Aihetta lähestytään haastateltavien tulkkien näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten ja millä perusteella neuvottelutulkki suhtautuu tulkkauksen eri keinoihin kuten esimerkiksi poistoon, lisäykseen ja korvaukseen. Neuvottelutulkkaus on vaativa ja verrattuna muihin tulkkauslajeihin vähän tutkittu tulkkauslaji, jota nykyään tarvitaan yritysmaailmassa yhä enemmän. Työssäni käytän Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) pragmaattisten adaptaatioiden luokittelua. Käytän taustana myös Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska neuvottelutulkeilla sitä ei ole käytössään ollenkaan. Vaikka haastateltavat käyttävät avuksi Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska siinä on tulkin yleisiä periaatteita, haastatteluista kävi ilmi, ettei neuvottelutulkki siihen pysty vetoamaan aina. Tutkimukseni kohdistuu venäjä-suomi-venäjä –kieliparissa toteutettavaan neuvottelutulkkaukseen. Tutkielmani osoittaa, että työssään neuvottelutulkki joutuu jatkuvasti tekemään perusteltavia valintojaan eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta. Aineiston tarkastelu osoittaa, että neuvottelutilanteessa haastateltavat joutuvat käyttämään lisäyksiä, korvauksia ja poistoja pääosin tilannekohtaisesti. Esimerkiksi, haastateltavilla on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi kirosanojen tulkkauksesta neuvottelutilanteessa. Olen havainnut aineistosta, että neuvottelutulkin eettisiin periaatteisiin liittyy se, että neuvottelutulkki on neutraali ja puolueeton ja neuvottelutulkkia sitoo salassapitovelvollisuus.
  • Hakanen, Anna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena on oikeustulkin toiminta rikosoikeudenkäynnissä. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa tuomioistuimessa tapahtuva tulkkaus vastaa oikeustulkkausta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa annettua kuvausta. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta ja tulkkauskäytäntöjä ja vertaan niitä oikeustulkkausta käsittelevässä kirjallisuudessa kuvattuihin ihanteisiin. Etnografisena tutkimusmenetelmänäni käytin ei-osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla oikeussaleissa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä havainnoimastani tulkatusta oikeudenkäynnistä ja niihin liittyvistä muistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017 ja 2019. Oikeudenkäynneissä käsiteltiin rikosasioita. Valitsin oikeudenkäynnit, joissa käytettiin tulkkausta kieliparissa suomi ja venäjä. Analysoin aineistoa vertaamalla tekemiäni havaintoja oikeustulkkausta käsittelevän kirjallisuuden kuvauksiin. Kiinnitin havainnoinnissani huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) yleiset huomiot 2) tulkin ammattitaito 3) työskentelyolosuhteet 4) tulkkausmenetelmä ja sen valinta sekä 5) vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että käytäntö eroaa teoriakirjallisuudessa esitetyistä kuvauksista. Melkein kaikilla tutkimillani osa-alueilla esiintyi eroja teorian ja käytännön välillä. Teoriasta poikkeavaa toimintaa esiintyi muun muassa tulkin roolinmukaisessa käyttäytymisessä, tulkkauksen tarkkuudessa ja pukeutumisessa. Yhdenmukaisuutta teorian kanssa esiintyi muun muassa tulkkausmenetelmien valinnassa, joka noudatti kirjallisuudessa kuvattua ihannetta kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä. Kokonaisuutena kaikkien oikeudenkäyntien tulkkaus oli hyvää ja sujuvaa. Ammattimaisen tulkin piirteinä pidetään yleensä oikeustulkin roolissa pysymistä, kattavaa tulkkausta, tilanteenmukaista käyttäytymistä ja pukeutumista sekä muistiinpanojen tekemistä. Nämä piirteet huomioiden havainnoimieni oikeudenkäyntien tulkit osoittivat ammattimaisuuttaa ja varmaa työotetta. Kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä tulkkauksen sisältö välittyi hyvin, eikä tulkkauksissa ilmennyt oikeudenkäyntejä haittaavia tekijöitä.
  • Nyberg, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on oikeustulkkauskoulutuksen toteutuminen Suomessa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka ensimmäiset oikeustulkkauksen koulutusohjelmat ovat pystyneet vastaamaan vuonna 2008 valmistuneessa oikeustulkkauksen selvityshankkeessa esiin tulleihin haasteisiin. Olen tutkinut toteutumista haastattelemalla oikeustulkkauskoulutuksessa olevia tulkkeja. Suomessa vieraskielisten määrä on kokenut huomattavan pyrähdyksen, mistä johtuen myös tulkkauksen määrä Suomen viranomaisissa on kasvanut. Oikeustulkille ei kuitenkaan ole asetettu laissa pätevyysvaatimuksia, vaan kuka tahansa voi nimetä itsensä tulkiksi. Tulkkaus on kuitenkin tärkeä osa viranomaisen ja asianosaisen välistä kommunikaatiota, ja tulkkauksen epäonnistumisella voi olla vakavia seurauksia tulkattavan henkilön oikeusturvaan. Asiantuntijaryhmän kokoama oikeustulkkauksen selvityshanke toimi pohjana Suomessa tehtäville oikeustulkkauksen uudistuksille, ja selvityshankkeessa pyrittiin selvittämään tapoja kehittää oikeustulkkausta. Koulutus ja tulkkien auktorisointi nousivat keskeisiksi kehityksen kohteiksi. Koska Suomeen järjestetyn oikeustulkkirekisterin tavoitteena näyttäisi näin olevan luoda pohja oikeustulkin järjestäytyneelle ammatille, valitsin haastateltaviksi tulkeiksi opiskelijoita sellaisista oppilaitoksista, joista valmistunut voi suoraan hakea oikeustulkkirekisteriin merkitsemistä. Tutkielmassa todettiin, että asiantuntijaryhmän esittämistä ehdotuksista oikeustulkkauskoulutuksen kehittämiseksi monet toteutuivat. Koulutuksen järjestäjäksi valikoitui ehdotuksen mukaan virallinen taho, sillä koulutusta tarjoavat mm. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Helsingin yliopisto, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto. Haastateltavien mukaan samaan opetukseen osallistui useamman kielen tulkkeja ja osa koulutuksista oli suoritettavissa työn ohella. Eri oppilaitosten opetussuunnitelmissa oli kuitenkin eroja, joten opintokokonaisuuksien joustavuus vaihtelee oppilaitoksittain. Voidaan kuitenkin katsoa, että asiantuntijaryhmän ehdotukset koulutuksen joustavuudesta ja kustannustehokkuudesta usean eri kieliryhmän samanaikaisen opetuksen kannalta ovat pääasiallisesti toteutuneet. Haastatteluissa tuli esille, että tulkit arvostivat erityisesti oikeustieteellisten opintojen osaa koulutuksessaan. Tulkit arvostivat myös tulkkausmenetelmien ja sanaston harjoittelua. Kritiikkiä sai osakseen kuitenkin kuiskaustulkkauksesta ja prima vista -tulkkauksesta koostuva yhdistelmätulkkaus, sillä menetelmän käyttö ei ole todellisuuteen verrattavissa. Kyseisen tulkkausharjoituksen sijaan tulkit ehdottivat harjoitusta, jossa simuloitaisiin oikeudenkäyntiä. Asiantuntijaryhmän ehdottama koulutuksen järjestyminen tulkkien erilaisten taustojen ja kokemuspohjien huomioonottamisen kannalta on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Tulkeille keskeiset arvot ovat haastattelujen pohjalta koulutukseen osallistuville ammattitulkeille itsestään selvyyksiä. Koska koulutuksen pääsyvaatimukset ovat korkeat ja koulutuskielet rajalliset, voi koulutuksen ulkopuolelle jäädä se ryhmä, joka oikeusviranomaisten keskuudessa herätti eniten epävarmuutta: harvinaisten kielten tulkit. Vaikka oikeustulkin koulutus on osoittautunut hyödylliseksi tulkkiopiskelijoiden parissa, näyttäisi siltä, että koulutukseen on päässyt opiskelemaan pääasiallisesti ammattitulkkeja, joille tulkin ammattitaidon kulmakivet ovat jo ennestään tuttuja.
  • Miettinen, Ville-Eemeli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Oikeustulkkaus on vaativa, ammattitaitoa ja koulutusta vaativa erikoisasiantuntijatehtävä. Huonosti suoritettuna se voi vaarantaa jopa oikeusturvan kokonaan, Hyvä tulkki varmistaa, että oikeudenkäynnissä tulkattavan oikeusturva toteutuu, ja että hän saa Suomen ja EU:n takaamien lakien ja asetusten mukaisesti reilun kohtelun ja tulee ymmärretyksi. Oikeustulkkauksen tasoa ja oikeusturvaa varmistamaan perustettiin 2016 oikeustulkkirekisteri Euroopan unionin direktiivin 2010/64/EU johdosta hallituksen esityksen HE 39/2015 pohjalta. Rekisteri on ollut nyt voimassa neljä vuotta. Tämä tutkielma selvittää rekisterin nykytilaa: rekisterin ja rekisteröintimenetelmän ongelmakohtia, tulkkien itsensä näkemyksiä siihen, miten hyvin rekisteri on onnistunut tavoitteissaan, ja tulkkien ja Helsingin käräjäoikeuden henkilökunnan kyselyn pohjalta saatuja mielipiteitä siitä, miten rekisteriä voisi kehittää tulevaisuudessa. Lisäksi tutkielma selvittää sitä, miten paljon rekisterin oletettu käyttäjäkunta, tulkkauksia tilaavat viranomaistahot, käyttävät rekisteriä tulkkien hankkimiseen. Tutkimuksen kyselyyn vastasi hiukan yli puolet tutkimushetkellä oikeustulkkirekisteriin kuuluvista tulkeista. Toiseen kyselyyn, joka lähetettiin Helsingin käräjäoikeuden työntekijöille, vastasi viisi työntekijää. Tulkit eivät ole tyytyväisiä rekisterin nykytilaan ja tutkimusaineiston pohjalta vaikuttaisi siltä, etteivät käräjäoikeudet käytä rekisteriä vaan pitäytyvät omissa tulkkilistoissaan. Rekisteri on kallis ja hankalasti löydettävissä ja siihen pääsy on monimutkaisen prosessin takana. Rekisteriä kehitetään, ja rekisteriä hallinnoivalla Opetushallituksella ongelmista ollaan kuitenkin tietoisia. Rekisteröinnin ongelmakohtiin pitäisi olla tulossa muutoksia ja parannuksia, ja rekisterin verkkosivut uudistetaan vuoden 2019 aikana.
  • Stassi, Bambi Angie Luna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.
  • Baumgartner, Manuel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tuodaan esille, miksi Euroopan unionilla on maailman suurimmat tulkkauspalvelut ja miten nämä palvelut toimivat toimielinten päivittäisessä työssä. Ensimmäinen osa kattaa ne historialliset, poliittiset ja oikeudelliset seikat, joiden ansiosta Euroopan unionin tulkkauspalvelut ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa. Osassa esitellään lyhyesti Euroopan unionin historiaa sekä poliittisia kehityskuluja monikielisyyden alalla. Lisäksi tutustutaan nykyisen monikielisyyden ja siten myös tulkkaustoiminnan oikeudellisiin perusteisiin. Unionilla on monikielisyyden alalla tietyt demokraattiseen legitimiteettiinsä liittyvät? oikeudelliset velvollisuudet, jotka unioni täyttää muun muassa tulkkauksen avulla. Tutkielman toisessa osassa kuvataan, miten Euroopan unioni käyttää laajaa tulkkaustoimintaansa täyttääkseen ensimmäisessä osassa esitetyt oikeudelliset ja demokraattiset velvoitteet. Osassa käsitellään, missä muodossa kukin unionin toimielin järjestää omat tulkkauspalvelunsa hallinnon tasolta tulkkauskoppiin asti. Tässä osassa tarkastellaan myös virallisten kielten isosta määrästä johtuvia haasteita sekä hallinnollisia keinoja, joilla unioni pyrkii vastaamaan niihin. Lisäksi tutkielma kattaa tulkkien palvelussuhteet unionin toimielimiin ja esittelee tulkkien rekrytointiprosessia. Tarkoitus on esitellä unionin toimielinten tulkkauspalveluja sekä palvelujen käyttäjien ja järjestäjien että niiden tuottajien eli tulkkien näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan EU:n tulkkaustoimintaa kirjallisten lähteiden perusteella. Ensimmäinen osa perustuu pitkälti tutkimuskirjallisuuteen. Monikielisyyden oikeusperustaa käsittelevässä osassa keskitytään puolestaan ensisijaisesti unionin tason lainsäädäntöön, jota verrataan myös Suomen kielilakiin. Tarkoitus on antaa lukijalle käsitys siitä, mitä erilaiset kieleen viittaavat termit tarkoittavat Euroopan unionin kontekstissa. Toisessa osassa hyödynnetään erityisesti toimielinten tulkkauspalvelujen järjestäjien eli tulkkauspääosastojen tuottamaa materiaalia, kuten toimintakertomuksia, toimintasuunnitelmia ja verkkosisältöjä. Niistä tehtyjä havaintoja täydennetään tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielman viimeinen osa koostuu muuta tutkielmaa vapaamuotoisemmista päätelmistä, joissa tutkitaan ajankohtaisia (vuodet 2018–2020) kehityskulkuja tutkielmassa aiemmin esille tuotujen johtopäätösten valossa.
  • Kinnunen, Kristiina (2000)
    Tutkimus käsittelee saksan kielen tulkkauksesta syntynyttä kielikiistaa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 1999. Kiista fokusoitui Suomessa järjestetyissä epävirallisissa ministerineuvostoissa käytettäviin työkielivalikoimiin. Laajemmin kyse oli saksan kielen asemasta työkielenä Euroopan unionin neuvostossa. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä syitä Saksan tarpeelle nostaa kielikysymys esiin. Vaikuttimia Saksan toiminnalle pyritään löytämään ensisijaisesti kansallisen intressin lähtökohdista. Metodologisesti tutkimuksessa rinnastetaan kansallisten ja yhteisöllisten tavoitteiden merkitys maiden EU-toiminnassa. Tutkimus nojaa laajemmin eurooppalaisen yhteistyön tutkimusperinteen lähtökohtiin: suvereenien valtioiden pyrkimykseen säilyttää rauha, kansallisten etujen ristiriidoista huolimatta. Tutkimus tarkastelee Saksan ulko- ja EU-politiikassa tapahtunutta muutosta uuden, punavihreän liittohallituksen astuttua valtaan syksyllä 1998. Liittokansleri Schröderin hallitus näyttää irroittautuvan saksalaisesta, toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta, maltillisuutta korostavasta ulkopoliittisesta lähestymistavasta. Kielikiista nähdään osoituksena Saksan kansallisten painotusten voimistumisesta. Tutkimuksessa analysoidaan kansallisten intressien vaikutusta kielikiistan syntymiseen. Kielikiista näyttäytyi Saksan ja puheenjohtajamaa Suomen välisenä kiistana. Käytännössä kyse oli kuitenkin kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita koskevasta kielten tasa-arvon periaatteesta. Saksan ja Suomen näkemyserot EU:n neuvoston työkielikäytännöistä loivat kiista-asetelman perustan. EU:n neuvostossa työkielistä on muodostunut jäsenmaiden välinen arvovaltakysymys, jonka jännitteet purkautuivat näkyvästi Suomen puheenjohtajuuskaudella. Kielikiistalla oli näkyvä julkisuusarvo, lehdistössä asiasta kirjoitettiin vilkkaasti. Tutkimuksessa analysoidaan kiistauutisoinnin sisältöjä saksalaisessa ja suomalaisessa sanomalehdistössä ja verrataan julkisuudessa esiintynyttä kuvaa kiistasta siihen, millaisena se muun tutkimusaineiston valossa esittäytyy. Tutkimuksen keskeinen aineisto koostuu Suomen linjaa kielikiistassa luoneiden virkamiesten haastatteluista sekä Saksan Helsingin lähetystön päällikön haastattelusta, muutamien suurimpien saksalaisten ja suomalaisten sanomalehtien asiaa koskevasta uutisoinnista ja ulkoasiainministeriön lehdistökatsauksista.
  • Kähärä, Jari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Sotilaallisella ja siviilikriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle. Uusien toiminta-alueiden mukana tulevat uudet kielialueet ja uudet kulttuurit haastavat puolustusvoimien kyvyn hankkia osaavia tulkkeja joukkojen tarpeisiin. Tällä tutkimuksella pyrin luomaan perusteita uudistaa ajattelua sotilastulkkien kouluttamisen suhteen. Uutta ajattelua tarvitaan myös pohdittaessa mahdollisuuksia luoda sotilastulkeille omat eettiset säännöt sen sijaan, että pyritään soveltamaan muiden tulkkausalojen luomia tulkin eettisiä sääntöjä. Tutkimuksessa tarkastelen tutkimusaineistoksi luovutettua puolustusvoimien koulutusmateriaa-lia. Aineistona käytän kahdeksaa koulutusmateriaalipakettia, joiden sivumäärä on yhteensä 156 sivua. Tätä tutkimusta varten olen tehnyt 6 henkilöhaastattelua sekä saanut 6 kirjallista kuvausta tulkkien kanssa toimimisesta eri tehtävätasoilla toimineilta sotilailta. Osa ajatteluuni vaikutta-vasta aineistosta on kansainvälisestä harjoituksesta, jossa toimin itse tulkkitehtävässä. Tarkastelen tulkin toimintaa koskevaa ohjeistusta ja vertaan koulutusmateriaalia suullisten ja kirjallisten haastattelujen perusteella muodostuneeseen kuvaan käytännön tulkkitehtävästä. Tutkimukseni osoittaa ensinnäkin, että koulutusmateriaali olisi syytä yhtenäistää ja myös toiminta-alueiden yleiskuvaukset päivittää. Samassa yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten tapaamiseen valmistauduttaessa tilanne selvitetään tulkkina toimivalle henkilölle. Toiseksi käytännön kielitaidon saavuttaminen vie vuosia, joten tulkkien käyttäminen on välttämätöntä silloin, kun viestinnässä käytetään harvinaisempia kieliä kuten arabiaa, daria tai paštoa. Turvallisuussyistä tulkeiksi voitaneen kouluttaa suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joilla on äidinkielensä lisäksi riittävä suomen ja englannin kielen taito. Suomessa suoritettu varusmiespalvelus parantaa tulkin toimintaedellytyksiä. Naistulkkien määrää on pyrittävä lisäämään. Kolmanneksi sotilastulkkaus edellyttää tavanomaisesta tulkkauksesta poikkeavaa toimintatapaa. Sotilastulkki ei voi olla täysin puolueeton eikä neutraali toimija. Tulkin toimintaa helpottamaan olisi laadittava sotilastulkin omat eettiset ohjeet.
  • Pirkkalaniemi, Paju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella asioimistulkkauksessa esiintyviä tiivistämisen strategioita sekä tulkkauslajin (asioimistulkkaus) että tulkkausmenetelmän (konsekutiivitulkkaus) näkökulmasta, kielisuunnassa ranska–suomi. Tutkimuksessa vertaillaan lisäksi, eroavatko ammattitulkkien ja tulkkiopiskelijoiden käyttämät tiivistämisstrategiat toisistaan ja onko tiivistämisen määrässä eroa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi tiivistämistä tulkkausstrategiana käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus sekä siihen kytköksissä oleva tulkkauksen laadun tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston ranskan asioimistulkkauksen harjoituskurssilla joulukuussa 2016. Tutkimusta varten on äänitetty kahden tulkkiopiskelijan ja kahden ammattitulkin tulkkauksia kahdella eri harjoituskerralla. Kaikkiaan aineisto koostuu viidestä tulkkeesta, jotka ovat neljän eri henkilön tuottamia. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisstrategiat ovat redundanssin poisto, jo tuttujen elementtien poisto ja leksikaalinen korvaaminen. Muita, vähemmän käytettyjä strategioita ovat fokusoimattomien elementtien poisto, pronominaalinen korvaaminen, faattisten elementtien poisto, metakielellisten elementtien poisto ja asenteen ilmausten poisto. Tutkimus osoittaa, että tulkatessa on mahdollista tiivistää viestiä ilman, että tulkkauksen laatu kärsii. Viesti on siis mahdollista välittää täysin tai olennaisilta osin silloinkin, kun tietoa tai tiedon osia jätetään tulkkeesta pois. Tiivistäminen ei tapahdu vain mielivaltaisesti, vaan se on semanttis-pragmaattista toimintaa, jota määrittävät tulkkaustilanne ja tekstikonteksti. Siihen, mitä tiivistämisstrategioita tulkki käyttää, vaikuttaa siis sekä asioimistulkkaustilanne että se, että tulkkaus toteutetaan konsekutiivimenetelmällä. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että ammattitulkit tiivistävät viestiä tulkkiopiskelijoita enemmän ja hyödyntävät tiivistämisstrategioita eri tavalla kuin tulkkiopiskelijat. Tulemalla tietoiseksi erilaisista tiivistämisstrategioista ja siitä, mikä niiden käyttöä ohjailee, tulkit voivat vähentää tulkkaukseen kuluvaa aikaa, välttää työmuistinsa ylikuormittumista ja parantaa viestin ymmärrettävyyttä.
  • Mäkirinne, Jesse (Helsingfors universitet, 2016)
    Käsillä olevan pro gradu -tutkielman aiheena on tulkin rooli diplomaattitulkkauksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää suomalaista poliitikkoa, joilla on vahva kokemus työskentelystä diplomaattitulkkien kanssa. Tutkimuksen menetelmäsuuntaus on kvalitatiivinen puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluja varten on laadittu haastattelurunko. Haastattelumateriaalia kertyi yhteensä hieman alle 4 tuntia. Haastateltujen poliitikkojen nimiä ei tutkimuksessa mainita, jotta lukijat eivät kiinnittäisi huomiota epärelevantteihin seikkoihin, kuten haastateltavien puolueeseen, sukupuoleen tai persoonaan. Tutkielmassa pyritään selvittämään, minkälaisia kokemuksia ja käsityksiä suomalaisilla poliitikoilla on tulkeista diplomaattitulkkauksessa, ja minkälaisia odotuksia suomalaiset poliitikot kohdistavat tulkin rooliin diplomaattitulkkauksessa. Tutkielma tarkastelee diplomaattitulkkausta, jossa tulkki tulkkaa konsekutiivisesti kahden valtiopäämiehen tai delegaation välillä. Kyseistä tulkkauslajia on tutkittu hyvin vähän, joten tutkielmassa määritellään, mikä on diplomaattitulkkausta ja miten se eroaa muista dialogitulkkauksen alalajeista. Analyysiluku tarkastelee tulkin roolia ja toimintaa diplomaattitulkkauksessa. Luku on jaettu viiteen jaksoon, jotka ovat tulkin rekrytointiprosessi, tulkattavien käytännöt ja preferenssit, tulkin sukupuoli, tulkin esiintymis- ja puhetaito sekä katsekontakti, tulkin rooliin liittyvät kielikuvat, tulkin ja tulkattavan välinen luottamus sekä tulkin vaikutus tulkkaustilanteeseen. Tutkielma osoittaa, että haastateltavien mielestä tulkeilla on neuvottelutilanteissa aktiivinen rooli. Lisäksi haastateltavat kokivat tulkit lojaaleiksi, ja luottivat siihen, että tulkki välittäisi heidän viestinsä uskollisesti. Osa haastateltavista määritteli tulkin roolin jopa liittolaiseksi. Tällöin tulkin sallittiin jopa poiketa tulkattavan sanomasta, mikäli poikkeaminen edisti tulkattavan päämääriä. Haastattelutuloksia analysoitaessa tuli ilmi, että nykyiset Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton laatimat ammattisäännöstöt eivät pysty palvelemaan diplomaattitulkkeja työssään. Tästä johtuen tutkielma ottaa kantaa olemassa olevien ammattisäännöstöjen kohtiin ja ehdottaa uuden diplomaattitulkeille suunnatun ammattisäännöstön luomista.
  • Girshfeld, Miroslav (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee tulkin roolia ja tehtäviä Rajavartiolaitoksessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä Rajavartiolaitoksen tulkkien ja tutkijoiden mielestä tulkin tehtäviin kuuluu ja mitä odotuksia hänen rooliinsa kohdistetaan. Nimitystä Rajavartiolaitoksen tutkija käytetään tässä tutkielmassa oikeudellisessa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan hallinnollisessa tutkinnassa tai rikostutkinnassa työskenteleviä tutkijoita. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Haastatteluvaiheessa haastattelukysymykset oli jaettu neljään osioon: tulkin rooli ja tehtävät, hyvä tulkkaus, tulkin pätevyys sekä tulkkien ja rajaviranomaisten välinen yhteistyö. Kyselyyn vastanneet tutkijat ja tulkit olivat yhtä mieltä siitä, että tulkin on oltava luotettava ja puolueeton osapuoli, joka mahdollistaa viranomaisen tehtävien suorittamisen ja takaa Rajavartiolaitoksen asiakkaan oikeusturvan. Molemmat haastellut ryhmät pitivät tulkin pätevyyden kriteereinä tulkin käytännön kokemusta tulkkaamisesta, vankkoja substanssitietoja, hyvää kielitaitoa ja kulttuurikompetenssia. Tulkkausta pidetään onnistuneena silloin, kun tulkilla on hyvät mahdollisuudet valmistautua tulkkaukseen ja kun tulkattavat haluavat tulla ymmärretyiksi sekä silloin, kun tulkki kykenee välittämään viestejä tulkattavien välillä selvästi ja tehokkaasti. Tulkkien mielestä tulkkauksen on oltava sisällöltään mahdollisimman kattava, kun taas tutkijoiden mielestä tulkkauksen ei tarvitse olla sananmukaista, vaan siitä on käytävä ilmi prosessiin liittyvät ydinasiat. Tulkkien ja tutkijoiden yhteistyö on ollut pääsääntöisesti sujuvaa, mutta tulkit ovat kohdanneet joitakin tulkkauksen tekniseen toteutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmina mainittiin kokemattomien rajavartijoiden tulkkausta vaikeuttavat toimet sekä tulkkien oikea-aikaiseen varaamiseen liittyvät vaikeudet. Haastateltujen tutkijoiden vastaukset antavat sen käsityksen, että heidän kokemansa ongelmatilanteet liittyvät toisinaan ilmenevään yksityisen sektorin tulkkien epäluotettavuuteen ja heikkoihin substanssitietoihin sekä toisaalta siihen, että tulkki saattaa ottaa kantaa käsiteltävään asiaan.
  • Laitinen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma perehtyy kuulustelun tulkkaukseen poliisin näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on poliisin mielestä onnistunut tulkkaus kuulustelussa ja millaisena poliisi näkee tulkin roolin kuulustelussa. Jotta asioimistulkit pystyisivät tarjoamaan yhä parempaa tulkkausta, on tärkeää selvittää, mitä asiakas eli tässä tapauksessa poliisi tulkkaukselta odottaa. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina neljälle työssään tulkkia aktiivisesti käyttävälle poliisille. Haastattelukysymykset koostuivat 14 pääkysymyksestä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään niiden aiheen perusteella (tulkkauksen laatu ja tulkin rooli). Lisäksi haastateltaville esitettiin tarvittaessa lisäkysymyksiä. Tutkimusmetodina oli puolistrukturoitu haastattelu, joten jokaiselta haastateltavalta kysyttiin samat kysymykset, mutta haastateltava sai itse päättää kuinka laajasti niihin halusi vastata. Haastateltavat pitävät onnistuneen tulkkauksen tärkeimpinä kriteereinä tulkin vahvaa kielitaitoa molemmissa kielissä, poliisin käyttämän termistön hallitsemista, puolueettomuutta, neutraalia ja hillittyä esiintymistä, rauhallista puherytmiä sekä kykyä rytmittää keskustelua sanallisella tai sanattomalla viestinnällä. Tulkin on tärkeää tulkata kaikki tarkasti tiivistämättä ja sensuroimatta mitään. Lisäksi tulkin on mainittava huomaamistaan väärinymmärryksistä. Onnistuneen tulkkauksen kannalta on myös olennaista, että tulkki tuntee oman roolinsa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Haastateltavien mielestä kuulustelussa tulkin roolina on olla neutraali ammattilainen, joka on paikalla yhtä lailla molempia tulkattavia varten. Haastateltavat kuvailevat tulkkia näkymättömäksi kielenkääntäjäksi ja kommunikaation helpottajaksi. Tulkin ei missään tilanteessa pidä toimia kummankaan osapuolen avustajana, vaan hänen on säilytettävä puolueettomuutensa kaikissa tilanteissa. Tulkin roolin on pysyttävä aina samana, eikä esimerkiksi tulkattavan asema kuulustelussa saa vaikuttaa siihen. Tulosten perusteella haastateltavat arvostavat piirteitä, jotka takaavat tulkkauksen puolueettomuuden, luotettavuuden, tarkkuuden ja läpinäkyvyyden. Koska poliisi ei useimmiten ymmärrä kuulustelussa käytettävää toista kieltä, on hänen pystyttävä luottamaan siihen, että kaikki tieto välittyy tulkin kautta oikein ja tarkasti. Näin ollen tulkkauksen on oltava myös helposti seurattavaa ja ymmärrettävää. Lisäksi tulkkauksen on edettävä riittävän rauhallisesti, jotta poliisi pystyy täyttämään kuulustelupöytäkirjaa tulkin puhuessa.