Browsing by Subject "tulkki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Havia, Mia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee keisarillisen Japanin armeijan käännöskulttuuria ja sotatulkkien toimijuutta vuosina 1937–1941. Sotatulkki on henkilö, joka toimii tulkkina armeijan piirissä. Hänen toimenkuvaansa voi kuulua muutakin kuin tulkkaamista, ja tulkkina voi olla tehtävään koulutettu ja palkattu henkilö mutta myös kielitaitoinen sotavanki tai vallatun alueen paikallinen henkilö. Tutkielman tavoitteena on selvittää laadullisen arkistotutkimuksen keinoin, millaisia piirteitä Japanin asevoimien käännöskulttuurissa oli ja millaisia toimijoita sotatulkit olivat. Lisäksi tutkimuksessa tehdään katsaus sotatulkkaukseen toisen maailmansodan ajan Saksassa sekä tarkastellaan Japanin vaiheita sodassa ja tulkkausopetuksen historiaa. Teoriaosiossa käsitellään käännöskulttuuria, pääomaa ja toimijuutta, joiden pohjalta tutkimusaineistoa analysoidaan. Käännöskulttuuri viittaa kääntämisen ja tulkkaamisen muodostamaan yhteiskunnallisesti merkitykselliseen toiminnalliseen kenttään, jota konventiot, normit, odotukset ja arvostukset määrittävät. Esimerkiksi eri toimijat ja käytännöt ovat osa käännöskulttuuria. Pääoma on taloudellisia, kulttuurisia tai sosiaalisia resursseja ja kykyjä. Pääomaa käyttämällä yksilö voi saavuttaa etuja sosiaaliseen vuorovaikutukseen osallistumisesta sekä kerryttää lisää pääomaa, kuten varallisuutta, tietoja, taitoja ja mahdollisuuksia toimia osana sosiaalista ympäristöään. Toimijuus on halua ja kykyä toimia, minkä toteutumiseen vaikuttavat esimerkiksi käännöskulttuuriin kuuluvat konventiot ja pääomaan kuuluvat resurssit. Tutkimusta varten kerättiin japaninkielinen primäärilähteiden aineisto The National Institute for Defense Studies (of the Ministry of Defense) -instituutin sota-arkistosta. Aineisto koostuu 213 dokumentista, jotka haettiin hakusanalla 通訳 (’tulkki, tulkkaus, tulkki-’) sähköisestä Japan Center for Asian Historical Records -tietokannasta. Aineiston perusteella käy ilmi, millaisissa tilanteissa sotatulkkeja tarvittiin. Tulkit olivat läsnä kuulusteluissa, neuvotteluissa, propagandan tuottamisessa ja välittämisessä sekä tulkkaamassa ulkomaalaisille vieraille. Tulkkien työtehtävät sisälsivät tulkkaamista, hallinnollisia tehtäviä, tiedustelua ja toimintaa eturintamalla, lehdistön valvontaa ja opettamista. Havainnot tulkkien monista tehtävistä ja rooleista täsmäävät aihepiirin aiempien tutkimusten tuloksien kanssa. Tyypillisen tulkin taustalta löytyi korkean tason koulutus vieraissa kielissä tai kulttuureissa tai oleskelu ulkomailla. Asevoimissa järjestettiin myös omaa tulkkikoulutusta, mikä edisti tulkkien tulkkaustaitoja ja pääomaa. Sopivaa koulutusta selvästi arvostettiin käännöskulttuurin piirissä. Tulkkauksen arvioitiin myös olevan kääntämistä haasteellisempaa, ja tulkkiehdokkaiden kyvyistä esitettiin joitakin arvioita, mikä on yllättävä löydös. Analyysivaiheessa selviää, ettei tutkimusaineisto sisällä laivaston dokumentteja, joten tutkimuksen tulokset pätevät vain keisarillisen Japanin armeijaan. Lisäksi arkistodokumentit koskevat enimmäkseen tarkoituksellisesti sotatulkeiksi rekrytoituja ja palkattuja henkilöitä eikä esimerkiksi tulkkeina toimineita sotavankeja. Tutkimusaineisto ei mahdollista tulkkien toimijuuden syvällistä tutkimista, mutta analyysi lisää tietoutta tulkeista ja tulkkaustoiminnasta keisarillisen Japanin armeijassa.
  • Bogoiavlenskaia, Aleksandra (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan konferenssitulkkauksen strategioita tulkattaessa englannin kielestä suomen kielelle. Työn tarkoituksena on tutkia miten tulkkauksen tavoite eli lähdekielisen viestin välittäminen kohdekielelle toteutetaan, ja mitä vaikeuksia konferenssitulkki kohtaa tulkatessaan englannin kielestä suomen kielelle. Sen lisäksi tavoitteena on luoda suomenkielinen konferenssitulkkauksen strategioiden luokittelu muissa kieliparissa käytettyjen luokittelujen perusteella. Konferenssitulkkausta ei ole tutkittu paljon, koska sen prosessiin vaikuttavat monet tekijät, jotka tekevät siitä vaikean tutkimuskohteen. Suomenkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa konferenssitulkkausta, sen prosessia, siinä käytettyjä strategioita, eikä tulkin roolia ei ole tutkittu ollenkaan. Aineistona on Nokian tiedotustilaisuus, joka pidettiin Suomessa, Espoossa 3. syyskuuta 2013. Aineisto litteroitiin sekä englanniksi että suomeksi. Nauhan pituus on noin 55 min, joista litteroitu pätkä on noin 18 min. Litteroidussa tekstissä on sekä alkuperäinen puhe, että sen tulkkaus, ja siihen kuuluu noin 18 minuuttia koko tilaisuudesta. Litteroitu teksti löytyy työn liitteenä. Aineiston analyysin perusteella konferenssitulkkauksessa englanti-suomi-sanaparissa hyödynnetään samoja strategioita kuin muissakin kielipareissa, mikä todistaa universalistien teorian siitä, ettei kielipari vaikuta strategian tai niiden yhdistelmän valintaan. Aika usein huonosti suoritettu tulkkaus selitetään sillä, että tulkki oli väsynyt tai tulkkauksen olosuhteet eivät olleet sopivia hyvään työntekoon, mutta tulkkauksen menestykselliseen suoritukseen vaikuttavat myös tulkin valitsemat strategiat. Konferenssitulkkaus tapahtuu aina suullisessa kaksikielisessä diskurssisissa, jossa on erilaisia osallistujia, minkä takia strategioiden valintaan vaikuttavat eri tekijät. Strategioiden valinta riippuu sekä lingvistisistä että ekstralingvistisistä tekijöistä, mm. tulkin kielitaidosta ja tulkkauskompetenssista, puhujan puhenopeudesta ja siitä, millaiset taustatiedot kuulijoilla on aiheesta. Tutkimuksen tulokset todistavat kognitiivisen näkökulman merkitystä tulkkausprosessin ymmärtämisessä. Tämän näkökulman mukaan konferenssitulkkaus on ajatusten ja viestien välittämistä, ei pelkkää merkkien välittämistä kielestä toiseen.
  • Järvi, Ursula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella haastattelututkimuksen keinoin keväällä 2020 alkunsa saaneen koronaviruspandemian seurauksia EU-tulkkauksen näkökulmasta. Tutkittava ajanjakso on rajattu helmi–maaliskuun alusta kesäkuun toiselle viikolle. Koska tutkielma on kirjoitettu kevään ja kesän 2020 aikana, eivät koronariisin pidempikantoiset seuraukset EU-tulkkaukselle olleet tutkielman valmistumisajankohtana vielä selvillä. Tutkielman teoriataustassa käydään läpi kansainvälisissä organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia etätulkkauksen menetelmien käyttöönotosta osana monikielisten kokousten tulkkausjärjestelyitä sekä aikaisempia konferenssitulkkien työelämää käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tulkkia, joista kolme työskentelee freelance-tulkkeina EU:n toimielimissä ja yksi virkatulkkina Euroopan unionin parlamentissa. Kaikki haastatellut tulkit tulkkaavat suomeksi, ja heistä kolme asuu Brysselissä ja yksi muussa EU-maassa. Haastattelututkimuksen osallistujiksi ei ilmoittautunut tulkkeja, jotka olisivat tulkanneet koronakriisin aikana muiden EU:n toimielinten kuin parlamentin kokouksissa. Haastattelut toteutettiin etähaastatteluina. Haastattelun kysymykset käsittelivät EU:n muuttuneita tulkkausjärjestelyjä, etätulkkauksen menetelmien käytön etuja ja haasteita sekä tulkkien henkilökohtaisia kokemuksia koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että etätulkkauksen menetelmien käyttö on koronakriisin aikana mahdollistanut tulkkauksen järjestämisen EU:n toimielinten kokouksissa. Käyttöönotetut tulkkausjärjestelyt voidaan määritellä tulkatuiksi tai etätulkatuiksi videokonferensseiksi. Tilateknisillä järjestelyillä on pyritty vähentämään konferenssitulkkauksen yhteydessä tapahtuvia ihmiskontakteja. Tulkit on sijoitettu yksittäin varsinaisen kokoustilan ja tarvittaessa samassa rakennuksessa sijaitsevien muiden kokoustilojen tulkkauskoppeihin, ja siksi esimerkiksi parlamentin täysistuntojen tulkkaamiseen on vaadittu useampi kokoussali. Parlamentin kokouksissa primääriset osallistujat on sijoitettu joko kokoussaliin tai he ovat osallistuneet kokoukseen etäyhteyden välityksellä. Osa kokouksista on järjestetty rajatulla määrällä tulkattavia kieliä tai kokonaan ilman tulkkausta. Huomionarvoista on myös, että suuri osa EU-toimielimien kokouksista on peruttu poikkeustilanteessa. Etätulkkauksen toteutuksen yhteydessä on esiintynyt haasteita. Teknisten ongelmien ohella tulkit nostivat esiin inhimillisiä aspekteja, jotka hankaloittavat etätulkkaustilannetta. Tulkit kokivat haasteelliseksi kokonaistilanteen hahmottamisen, non-verbaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen puuttumisen tulkin ja hänen yleisönsä sekä tulkkikollegoiden väliltä. Poikkeustilanne on myös vaikuttanut haastateltujen tulkkien henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja aiheuttanut huolta töiden jatkumisesta ja EU-tulkkauksen jatkuvuudesta.
  • Airola, Mira (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani käsittelee suomalaisten kääntäjien ja tulkkien arvomaailmaa. Tutkielmassa käsitellään erityisesti työhön ja työn tekemiseen liittyviä arvoja Suomen Kääntäjien ja Tulkkien Liiton (SKTL) jäsenistön keskuudessa, muttä myös yleisiä elämänarvoja selvitetään.Tutkielman tavoitteena on kartoittaa ja luoda kyselyn avulla käsitys kohderyhmän arvomaailmasta ja ammattiin liittyvistä eettisistä arvoista, joita ei ole laajasti aiemmin kartoitettu. Tutkielma kuuluun käännöstieteen alaan, Aihetta käsitellään myös sosiaalipsykologian näkökulmasta erityisesti arvojen ja ammatti-identiteetin kohdalla. Tutkimusaineistona on vuonna 2005 toteutettu kysely, johon vastasi yhteensä 383 SKTL:n silloista jäsentä (vastausprosentti 27,3%). Vastaajista naisia oli 77% ja miehiä 21% (tähän tiedon jätti kertomatta 2% vastaajista), mikä vastasi jäsenistönkin koostumusta. Eniten (42%) vastaajissa oli yli 15 vuotta kääntäjän tai tulkin ammatissa toimineita, ja enemmistö vastaajista toimi kääntäjänä tai tulkkina joko yrittäjinä tai freelance-pohjalta (yht. 77% kaikista vastaajista), eli alan yksityisyrittäjävetoisuus näkyi myös tässä. Saadakseni vastauksen edellä esittämiini kysymyksiin loin oman kyselylomakkeen. Sen jälkeen tutkimusaineisto kerättiin web-kyselylomakkeen avulla Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäseniltä vuonna 2005. Pro gradu-tutkielmani on siis tähän kyselyyn pohjautuva kvantitatiivinen tutkimus, joka keskittyy kyselyn tulosten purkuun ja osin myös niiden analysointiin. Kysely tuloksista voi nostaa esiin seuraavat huomiot: Tulkin ja kääntäjän koulutukseen liittyvistä arvoista koettiin tärkeimmiksi työn laatuun ja vastuullisuuteen liittyvät asiat (ka. 4,4/5), sekä kielitaito sekä kulttuurien tuntemus (ka. 4,64/5). Samoin työhön liittyvistä arvoista nousi tärkeimmiksi kielitaito ja kulttuurien tuntemus (ka. 4,88/5). Tarkkuus ja täsmällisyys työssä nousi seuraavaksi tärkeimmäksi (ka. 4,62/5), ja sen jälkeen seuraavaksi nousi työn mielekkyys (ka.4,54/5). Vähiten tärkeimmäksi arvoksi jäi työn vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle (ka. 3,28/5). Tutkimus osoittaa vastaajien vapaiden kommenttien perusteella, että vastajaat kokevat aiheen tärkeäksi, ja siihen tulisikin syventyä enemmänkin. Jatkotutkimusaiheeksi suositellaan pitkittäistutkimusta esim. 15 vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä, tai 10 vuoden välein ensimmäisen kyselyn toteuttamisesta. Hyvin mielenkiintoista olisi nähdä mahdolliset muutokset erityisesti maailmantilanteseen ja arvomaailmaan liittyvien vastausten suhteen. Lisäksi vuoden 2005 jälkeen alalla on tapahtunut uutta, esimerkiksi tv-sarjoihin ja elokuviin liittyvien suoratoistopalveuiden ja automaatiokäännösten myötä. Nämä ovat muuttaneet toimialaa ja ammattia, ja niihin liittyviä muutoksia olisi tärkeä seurata ja tutkia.
  • Hakanen, Anna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena on oikeustulkin toiminta rikosoikeudenkäynnissä. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa tuomioistuimessa tapahtuva tulkkaus vastaa oikeustulkkausta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa annettua kuvausta. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta ja tulkkauskäytäntöjä ja vertaan niitä oikeustulkkausta käsittelevässä kirjallisuudessa kuvattuihin ihanteisiin. Etnografisena tutkimusmenetelmänäni käytin ei-osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla oikeussaleissa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä havainnoimastani tulkatusta oikeudenkäynnistä ja niihin liittyvistä muistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017 ja 2019. Oikeudenkäynneissä käsiteltiin rikosasioita. Valitsin oikeudenkäynnit, joissa käytettiin tulkkausta kieliparissa suomi ja venäjä. Analysoin aineistoa vertaamalla tekemiäni havaintoja oikeustulkkausta käsittelevän kirjallisuuden kuvauksiin. Kiinnitin havainnoinnissani huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) yleiset huomiot 2) tulkin ammattitaito 3) työskentelyolosuhteet 4) tulkkausmenetelmä ja sen valinta sekä 5) vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että käytäntö eroaa teoriakirjallisuudessa esitetyistä kuvauksista. Melkein kaikilla tutkimillani osa-alueilla esiintyi eroja teorian ja käytännön välillä. Teoriasta poikkeavaa toimintaa esiintyi muun muassa tulkin roolinmukaisessa käyttäytymisessä, tulkkauksen tarkkuudessa ja pukeutumisessa. Yhdenmukaisuutta teorian kanssa esiintyi muun muassa tulkkausmenetelmien valinnassa, joka noudatti kirjallisuudessa kuvattua ihannetta kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä. Kokonaisuutena kaikkien oikeudenkäyntien tulkkaus oli hyvää ja sujuvaa. Ammattimaisen tulkin piirteinä pidetään yleensä oikeustulkin roolissa pysymistä, kattavaa tulkkausta, tilanteenmukaista käyttäytymistä ja pukeutumista sekä muistiinpanojen tekemistä. Nämä piirteet huomioiden havainnoimieni oikeudenkäyntien tulkit osoittivat ammattimaisuuttaa ja varmaa työotetta. Kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä tulkkauksen sisältö välittyi hyvin, eikä tulkkauksissa ilmennyt oikeudenkäyntejä haittaavia tekijöitä.
  • Nyberg, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on oikeustulkkauskoulutuksen toteutuminen Suomessa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka ensimmäiset oikeustulkkauksen koulutusohjelmat ovat pystyneet vastaamaan vuonna 2008 valmistuneessa oikeustulkkauksen selvityshankkeessa esiin tulleihin haasteisiin. Olen tutkinut toteutumista haastattelemalla oikeustulkkauskoulutuksessa olevia tulkkeja. Suomessa vieraskielisten määrä on kokenut huomattavan pyrähdyksen, mistä johtuen myös tulkkauksen määrä Suomen viranomaisissa on kasvanut. Oikeustulkille ei kuitenkaan ole asetettu laissa pätevyysvaatimuksia, vaan kuka tahansa voi nimetä itsensä tulkiksi. Tulkkaus on kuitenkin tärkeä osa viranomaisen ja asianosaisen välistä kommunikaatiota, ja tulkkauksen epäonnistumisella voi olla vakavia seurauksia tulkattavan henkilön oikeusturvaan. Asiantuntijaryhmän kokoama oikeustulkkauksen selvityshanke toimi pohjana Suomessa tehtäville oikeustulkkauksen uudistuksille, ja selvityshankkeessa pyrittiin selvittämään tapoja kehittää oikeustulkkausta. Koulutus ja tulkkien auktorisointi nousivat keskeisiksi kehityksen kohteiksi. Koska Suomeen järjestetyn oikeustulkkirekisterin tavoitteena näyttäisi näin olevan luoda pohja oikeustulkin järjestäytyneelle ammatille, valitsin haastateltaviksi tulkeiksi opiskelijoita sellaisista oppilaitoksista, joista valmistunut voi suoraan hakea oikeustulkkirekisteriin merkitsemistä. Tutkielmassa todettiin, että asiantuntijaryhmän esittämistä ehdotuksista oikeustulkkauskoulutuksen kehittämiseksi monet toteutuivat. Koulutuksen järjestäjäksi valikoitui ehdotuksen mukaan virallinen taho, sillä koulutusta tarjoavat mm. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Helsingin yliopisto, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto. Haastateltavien mukaan samaan opetukseen osallistui useamman kielen tulkkeja ja osa koulutuksista oli suoritettavissa työn ohella. Eri oppilaitosten opetussuunnitelmissa oli kuitenkin eroja, joten opintokokonaisuuksien joustavuus vaihtelee oppilaitoksittain. Voidaan kuitenkin katsoa, että asiantuntijaryhmän ehdotukset koulutuksen joustavuudesta ja kustannustehokkuudesta usean eri kieliryhmän samanaikaisen opetuksen kannalta ovat pääasiallisesti toteutuneet. Haastatteluissa tuli esille, että tulkit arvostivat erityisesti oikeustieteellisten opintojen osaa koulutuksessaan. Tulkit arvostivat myös tulkkausmenetelmien ja sanaston harjoittelua. Kritiikkiä sai osakseen kuitenkin kuiskaustulkkauksesta ja prima vista -tulkkauksesta koostuva yhdistelmätulkkaus, sillä menetelmän käyttö ei ole todellisuuteen verrattavissa. Kyseisen tulkkausharjoituksen sijaan tulkit ehdottivat harjoitusta, jossa simuloitaisiin oikeudenkäyntiä. Asiantuntijaryhmän ehdottama koulutuksen järjestyminen tulkkien erilaisten taustojen ja kokemuspohjien huomioonottamisen kannalta on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Tulkeille keskeiset arvot ovat haastattelujen pohjalta koulutukseen osallistuville ammattitulkeille itsestään selvyyksiä. Koska koulutuksen pääsyvaatimukset ovat korkeat ja koulutuskielet rajalliset, voi koulutuksen ulkopuolelle jäädä se ryhmä, joka oikeusviranomaisten keskuudessa herätti eniten epävarmuutta: harvinaisten kielten tulkit. Vaikka oikeustulkin koulutus on osoittautunut hyödylliseksi tulkkiopiskelijoiden parissa, näyttäisi siltä, että koulutukseen on päässyt opiskelemaan pääasiallisesti ammattitulkkeja, joille tulkin ammattitaidon kulmakivet ovat jo ennestään tuttuja.
  • Stassi, Bambi Angie Luna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.
  • Niemi, Miia (Helsingfors universitet, 2015)
    Background and aim. Bilingualism is a worldwide and old phenomenon. It is also a current topic in speech therapy. Bilingualism can be defined in many ways, for example by the age when a person has been exposed to his/her languages. Bilingual children are common clients in Finnish speech therapy field due to increased immigration. When evaluating the linguistic skills of a bilingual child the speech therapist might need to co-operate with an interpreter. In this research the aim was to identify how the SLT's feel the co-operance with the interpreters in evaluation situations. There is only few former studies about this subject, especially in Finland. Some studies have been made to examine the co-operation of the interpreter and another healthcare provider. In this study we also asked if there are some typical challenges in the co-operation and could something be done to develop this liaison. Methods. In this study 12 SLT's were interviewed. They worked in the capital area of Finland. I contacted the leading SLT's to recruit the examinees. The SLT's had been working 2-34 years and they all had evaluated bilingual children in co-operation with an interpreter. The semistructured interview material was gathered and transcribed in the autumn 2014. After transcribing the material was separated into four main themes for reporting the results. Results and discussion. Co-operation between SLT and interpreter shows out to be working mainly fine. Typical challenge mentioned is for example achieving a natural interaction. There are still some lacks in the language skills of the interpreters and the SLT's hope to develop the co-operation with a better guidance (also in the training program of logopedics) and diverse co-operation opportunities. The SLT's seem to appreciate interpreters' social skills, language proficiency, natural interaction with children and flexibility in diverse therapy situations.
  • Mikkola, Risto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Programs today consist of several parts made in different languages. Different languages ​​are used because of the different benefits they offer. In the same program, languages ​​can be mixed by embedding an interpreter of a language into a program implemented in another language, so that the interpreter allows one language to run programs made in another. In order for the languages to work together, they ​​need to be built into an interface that allows them to communicate. Languages ​​are already different in their purpose, so various compatibility issues raise in the implementation of the interface between them. In addition, interpreters for multiple embeddable languages ​​are designed for single-threaded execution only, so using them in a multi-threaded program can compromise the efficiency or integrity of the program. In this work, we look for the problems of language interface and multi-threading in interpreter embedding and the solutions used for them with the help of the literature. As a practical work, we integrate a Lua interpreter into a multithreaded MMORPG server program programmed in C++. The use case of the embedded language sets practical limits on execution speed, so maintaining concurrency is paramount. In practical work, many isolated instances of the embedded language interpreter are created, which can be performed in parallel with different threads. Due to the use case, the instances have to share information with each other, which takes place through the serialization of the information. The applied part of the work and the solutions used in it are evaluated by simulating the structure and execution of the server program. We compare a single-threaded embedding of the interpreter to a parallel implementation and find that in the test situation we achieve the desired near-ideal execution speeds with the help of the parallel implementation. In addition to acceleration, we find that the increase in memory consumption is small relative to the benefits obtained.
  • Laitinen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma perehtyy kuulustelun tulkkaukseen poliisin näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on poliisin mielestä onnistunut tulkkaus kuulustelussa ja millaisena poliisi näkee tulkin roolin kuulustelussa. Jotta asioimistulkit pystyisivät tarjoamaan yhä parempaa tulkkausta, on tärkeää selvittää, mitä asiakas eli tässä tapauksessa poliisi tulkkaukselta odottaa. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina neljälle työssään tulkkia aktiivisesti käyttävälle poliisille. Haastattelukysymykset koostuivat 14 pääkysymyksestä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään niiden aiheen perusteella (tulkkauksen laatu ja tulkin rooli). Lisäksi haastateltaville esitettiin tarvittaessa lisäkysymyksiä. Tutkimusmetodina oli puolistrukturoitu haastattelu, joten jokaiselta haastateltavalta kysyttiin samat kysymykset, mutta haastateltava sai itse päättää kuinka laajasti niihin halusi vastata. Haastateltavat pitävät onnistuneen tulkkauksen tärkeimpinä kriteereinä tulkin vahvaa kielitaitoa molemmissa kielissä, poliisin käyttämän termistön hallitsemista, puolueettomuutta, neutraalia ja hillittyä esiintymistä, rauhallista puherytmiä sekä kykyä rytmittää keskustelua sanallisella tai sanattomalla viestinnällä. Tulkin on tärkeää tulkata kaikki tarkasti tiivistämättä ja sensuroimatta mitään. Lisäksi tulkin on mainittava huomaamistaan väärinymmärryksistä. Onnistuneen tulkkauksen kannalta on myös olennaista, että tulkki tuntee oman roolinsa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Haastateltavien mielestä kuulustelussa tulkin roolina on olla neutraali ammattilainen, joka on paikalla yhtä lailla molempia tulkattavia varten. Haastateltavat kuvailevat tulkkia näkymättömäksi kielenkääntäjäksi ja kommunikaation helpottajaksi. Tulkin ei missään tilanteessa pidä toimia kummankaan osapuolen avustajana, vaan hänen on säilytettävä puolueettomuutensa kaikissa tilanteissa. Tulkin roolin on pysyttävä aina samana, eikä esimerkiksi tulkattavan asema kuulustelussa saa vaikuttaa siihen. Tulosten perusteella haastateltavat arvostavat piirteitä, jotka takaavat tulkkauksen puolueettomuuden, luotettavuuden, tarkkuuden ja läpinäkyvyyden. Koska poliisi ei useimmiten ymmärrä kuulustelussa käytettävää toista kieltä, on hänen pystyttävä luottamaan siihen, että kaikki tieto välittyy tulkin kautta oikein ja tarkasti. Näin ollen tulkkauksen on oltava myös helposti seurattavaa ja ymmärrettävää. Lisäksi tulkkauksen on edettävä riittävän rauhallisesti, jotta poliisi pystyy täyttämään kuulustelupöytäkirjaa tulkin puhuessa.
  • Rémy, Linda (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita on usein kuvailtu haavoittuvaisena ryhmänä ja olosuhteidensa uhreina. Itse olen halunnut kuvata nuoret subjekteina ja tuoda kuuluviin nuorten omat äänet. Olen ollut kiinnostunut nuoruudesta ja orastavasta aikuisuudesta elämänvaiheena, nuorten muutosta perheryhmäkodista omilleen ja siihen liittyvästä siirtymästä. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Suomeen ilman huoltajaa tulleet pakolaisnuoret kokevat elämäntilanteensa ja tulevaisuutensa. Olen tarkastellut tätä kolmen kysymyksen kautta: 1. Miten nuoret kuvaavat aikuisuushaasteitaan Suomessa? 2. Miten nuoret luonnehtivat itsenäistymistä ja siirtymää perheryhmäkodista omaan kotiin? 3. Miten nuoret kuvaavat ja kertovat tulevaisuudestaan? Tutkimusaineisto koostuu yksilöhaastatteluista ilman huoltajaa tulleiden pakolaisnuorten kanssa. Kuusi (6) nuorta osallistui tutkimukseeni kahdesta eri perheryhmäkodista. Nuoret olivat haastatteluhetkellä 15–18-vuotiaita ja heille oli myönnetty oleskeluluvat. Haastatteluissa olen käyttänyt Tulevaisuuden muistelu -menetelmää, joka on ratkaisukeskeinen, positiivinen ja vahvuuksiin keskittyvä menetelmä, jonka avulla tutkimukseni nuoret ovat saaneet vapauden kertoa oman näkemyksensä tulevaisuudesta. Puolet haastatteluista tehtiin tulkin avustuksella ja tulkkauksen ongelmallisuutta olen myös käsitellyt tutkielmassani. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen ne analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Lisäksi olen kirjoittanut tutkimuspäiväkirjaa. Olen analyysini pohjalta tuonut esiin nelinkertaisen haasteen ilman huoltajaa tulleiden pakolaisnuorten aikuisuuteen siirtymisessä. Haasteet ovat 1) nuoruus ja orastava aikuisuus elämänvaiheena, 2) siirtolaisuus osana nuorten menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, 3) varhainen omilleen muutto ja 4) huoli ja epävarmuus kotimaan tilanteesta, perheestä ja omasta tulevaisuudesta Suomessa. Haasteista huolimatta tutkimukseni tulokset osoittavat, että nuorilla on haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen sekä he ovat motivoituneita ja kyvykkäitä toteuttamaan niitä. Kaikki tutkimukseni nuoret näkivät tulevaisuutensa Suomessa, toivoivat perheenyhdistämistä, että oppisivat suomen kielen ja opiskelisivat mieleisen ammatin tai tutkinnon. Nuoret toivoivat elävänsä tulevaisuudessa aivan tavallista ja rauhallista elämää. Tärkein keino saavuttaa tavoitteet tulevaisuudessa oli opiskella ahkerasti koulussa ja oppia suomen kieli sekä pysyä poissa ongelmista. Puolet nuorista suhtautui kriittisesti perheryhmäkotiin, etenkin sen sääntöihin ja ohjaajiin. Omilleen muuttamista nuoret kuvailivat pääosin hyvänä asiana. Tärkeimmät elementit olivat vapaus ja oman kodin rauha. Vastuunottamista pidettiin sekä haasteellisena että hyvänä ja voimaannuttavana asiana. Tutkimukseni huolestuttavin tulos oli, etteivät nuoret puhu huolistaan kenellekään. Samalla moni toivoi, että tulevaisuudessa olisi joku, jolle voisi puhua. Ilman huoltajaa tulleet pakolaisnuoret tulisi ensisijaisesti nähdä toimijoina, passiivisten uhrien sijaan. Heidät tulisi kuitenkin kohdata sitä taustaa vasten, että heillä on moninkertainen haaste siirtyä aikuisuuteen; he ovat nuoria, siirtolaisia, varhain joutuneet eroon vanhemmistaan, muuttavat jo 18-vuotiaina omilleen ja kantavat paljon huolta ja epävarmuutta mukanaan. Nämä haasteet eivät kuitenkaan määrittele pakolaisnuoria ja on tärkeä nähdä nuori haasteiden takana.