Browsing by Subject "tuloerot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Österbacka, E; Mattila-Wiro, P (Kela, 2009)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 68
  • Tahvonen, Ossi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Despite continuous improvements in treatments, childhood cancers are among the most common causes of death for children in Finland. The cancer treatments are often arduous and have long-lasting effects even beyond the person diagnosed. Estimating these effects is important, since they can affect the cost-effectiveness of many policies. This thesis focuses on estimating the effects of childhood cancer on parental labour market outcomes, especially on the earnings gap between genders. Estimating the causal connection between health and socioeconomic variables is difficult for many reasons. In this thesis, a quasi-experimental method called "staggered differences-in-differences" is employed to solve this problem. In this method, families where cancer is diagnosed are compared to those that are diagnosed at a different time, and this way the true causal effect can be estimated. The thesis used administrative data from all childhood cancer diagnoses in Finland during years 1999-2017. The results show that childhood cancer reduces parents' income significantly. In short run, the effect is around 30% of the income before the diagnosis for mothers and around 7% for fathers. For mothers, the decline in employment is also significant. The welfare state provides support to these families to the extent that the decline in the income after transfers is not as large. The gender earnings difference increases around 20% in the short run, and increases also in families where mother is the main provider in the years before the diagnosis. My results are robust to different checks, including alternative estimators to correct for possible cohort-heterogeneous effects. The previous research is scarce and has provided differing estimates, but the results of this thesis are in line with the most relevant literature. The decline in earnings can be caused by the need to take care of the child, mental health effects or declined accumulation of human capital. While it is hard to suggest policy changes based on these results alone, the current benefits around ill children are short in duration and focused on one person and the results indicate that perhaps a longer benefit scheme distributed more evenly between genders might provide different outcomes.
  • Mäki, Miika (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, onko tuloerojen muutoksella yhteyttä hyvinvointiin Suomessa vuosina 1995–2014. Hyvinvointia mitataan Kelan kuolleisuus-, lääkekorvaus- ja työkyvyttömyysindekseillä, menetetyillä elinvuosilla, omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksilla, yksinhuoltajien osuudella lapsiperheistä sekä avioerojen ja raskaudenkeskeytysten lukumäärällä. Suomessa tuloeroja mittaava Gini-indeksi nousi vuoden 1987 jälkeen 20 vuodessa 41 prosenttia 0,20:sta 0,29:ään vuonna 2007. Finanssikriisin jälkeen tuloerot laskivat hieman, ja vuonna 2014 indeksi sai arvon 0,26. Niin sanotun tuloerohypoteesin mukaan tuloerot aiheuttavat mitä erinäisimpiä sosiaali- ja terveysongelmia. Kriitikot sanovat tuloksien johtuvan otoskoosta, otoksen manipuloinnista, subjektiivisesti valituista vasteista tai yhteyden selittyvän maille ominaisilla piirteillä. Poikkileikkaustutkimukset tukevat pääosin tuloerohypoteesia, mutta pitkittäistutkimukset eivät yleensä päädy samansuuntaisiin tuloksiin. Tämä johtuu siitä, että paneeliaineistolla tuloerojen vaikutusta voidaan tutkia suoremmin ilman, että entiteeteille ominaiset piirteet sekoittavat tuloksia. Aineistona käytetään Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetin sekä Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja. Vasteesta riippuen 26–302 kuntaa tutkitaan 19–20 vuoden ajan. Menetelmänä käytetään lineaarisen regression kiinteiden vaikutusten mallia eli tutkimus tarkastelee tuloerojen muutosten vaikutusta hyvinvointiin kuntien sisällä, ei niiden välillä. Gini-kerroin ei ole yhdessäkään yhtaikaisessa mallissa tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä vasteisiin. Ainoastaan väkivaltarikosten yhteydessä viiden vuoden viiveellä ja seksuaalirikosten yhteydessä kahden vuoden viiveellä gini-indeksin ja vasteiden välillä on merkitseviä yhteyksiä. Kunnan keskimääräiset tulot ja erityisesti kunnan yleinen pienituloisuusaste korreloivat useammassa tapauksessa vasteiden kanssa. Esimerkiksi työkyvyttömyyden ja omaisuusrikosten osalta yhteys havaitaan nollan, kahden, viiden sekä jopa 10 vuoden viiveellä paitsi keskimääräisten tulojen ja omaisuusrikosten välillä. Kaikki keskimääräisten rahatulojen yhteydet häviävät vakioinnin jälkeen. Sama tapahtuu köyhyysasteen malleissa, paitsi omaisuusrikoksissa kahden vuoden viiveellä ja seksuaalirikoksissa ilman viivettä. Tuloerohypoteesille ei saada tukea, sillä gini-kerroin on harvoin ja epäjohdonmukaisesti yhteydessä vasteisiin. Pienet selitysasteet, poikkileikkaava korrelaatio ja yhteyksien häviäminen kontrollitekijöiden kanssa sallivat korkeintaan varovaisten johtopäätösten tekemisen köyhyysasteen ja keskimääräisten tulojen vaikutuksesta hyvinvointiin. Tarvitaan lisätutkimusta, jotta taloudellisen eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin suhdetta voidaan ymmärtää paremmin.
  • Hiilamo, H; Kangas, O; Manderbacka, K; Mattila-Wiro, P; Niemelä, M; Vuorenkoski, L (Kela, 2010)
    Miten syksyllä 2008 alkanut globaali talouskriisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä suomalaiseen hyvinvointivaltioon? Jos olisimme antiikin Kreikassa, voisimme mennä Delfoin oraakkelin luo Apollonin temppeliin ja esittää tämän kysymyksen ennuspapittarelle. Eräänä lokakuun päivänä 2009 Kelan tiloihin kokoontui joukko suomalaisia hyvinvointivaltion huippuasiantuntijoita. He kertoivat julkisen talouden, kansalaisten toimeentulon ja terveyden näkökulmista kolmelle ”professori-oraakkelille” eli tanskalaiselle Nina Smithille, ruotsalaiselle Johan Fritzellille ja saksalaisille Karl Hinrichsille Suomen kokemuksista edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, sen jälkeisestä kehityksestä sekä omista tulevaisuuden arvioistaan. Seuraavana päivänä oraakkelit lausuivat ennustuksensa, joka paljastetaan tässä raportissa.
  • Pirttilä, J; Kallio, J; Uusitalo, R; Forma, P (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 89
  • Harjunen, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan kulutuserojen toimivuutta taloudellisen eriarvoisuuden mittarina. Taloudellista eriarvoisuutta tarkastellaan länsimaissa ensisijaisesti tuloerojen pohjalta. Ei ole kuitenkaan konsensusta siitä, kuvaavatko tuloerot vai kulutuserot paremmin taloudellista eriarvoisuutta. Tutkielman pääkysymys on, kuinka hyvin kulutuserot toimivat taloudellisen eriarvoisuuden indikaattorina teorian ja käytännön tekijöiden näkökulmasta. Keskeisimpiä tavoitteita on muodostaa hyvä kokonaiskuva kulutuserotutkimuksesta ja selvittää kulutuserojen mittausmenetelmien vahvuudet, ongelmat ja haasteet. Lisäksi verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyjä mitata taloudellista eriarvoisuutta ja tarkastellaan miten kulutuserot ovat kehittyneet suhteessa tuloeroihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuuskatsausta, jossa syvennytään yhdysvaltalaisiin ja eurooppalaisiin kulutuseroja käsitteleviin artikkeleihin. Tutkielman alussa verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyä mitata taloudellista eriarvoisuutta tarkastelemalla niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Aihetta katsotaan sekä teorian että käytännöllisyyden näkökulmasta. Seuraavaksi tarkastellaan, miten kulutuseroja mitataan ja minkälaisia tuloksia tutkimuksissa on saatu. Ensin käsitellään perinteisiä kyselypohjaisia tutkimuksia ja tämän jälkeen vaihtoehtoisia datalähteitä ja mittausmenetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti datan laatuun liittyvät tekijät. Tutkielmassa käsiteltyjen elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesien mukaan kulutus on tuloja relevantimpi eriarvoisuuden tarkastelussa. Käytännöllisyyteen liittyvät tekijät ovat kuitenkin olleet teoriaa merkittävämmässä asemassa valittaessa näiden kahden väliltä. Kulutuspohjaisen eriarvoisuuden mittaamisen keskeisimpänä ongelmana on datan laatuun liittyvät tekijät. Huolta kulutusmenojen kyselytutkimuksien datan laadusta on herättänyt suuri ero kyselytutkimuksien ja kansantalouden tilinpidon perusteella laskettujen kokonaismenojen välillä. Datan laatua heikentävät käsiteltyjen artikkelien mukaan kulutusmenojen kyselytutkimuksien pienet otoskoot, tuloja epäyhtenäisemmät kulutuksen määritelmät tietoaineistoissa, kulutuksen ja menojen eroavuus, raportoinnin haasteellisuudesta sekä unohtamisesta johtuva tahaton yli- ja aliraportointi sekä erityisesti rikkaimpien kotitalouksien muita ryhmiä yleisempi aliraportointi. Tutkielmassa käsitellyt perinteiset kyselypohjaiset tutkimukset ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävät tutkimukset antavat kulutuserojen kehityksestä hyvin erilaiset kuvat. Perinteisten kyselypohjaisten tutkimusten mukaan kulutuserojen kasvu on ollut huomattavasti tuloeroja maltillisempaa ja välillä niiden kehitys on jopa mennyt vastakkaisiin suuntiin. Vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävien tutkimuksien mukaan kulutuserot ovat kasvaneet aiempaa luultua enemmän ja osan mukaan kulutuserojen kehitys on seurannut hyvinkin läheisesti tuloerojen kehitystä. Monia vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia on kuitenkin kritisoitu niiden kyvyttömyydestä korjata kyselytutkimuksiin liittyviä mittausvirheitä, mikä on ollut niiden lähtökohtainen tavoite. Kulutuksen ensisijaista käyttöä taloudellisen eriarvoisuuden mittaamisessa puoltaa erityisesti elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesi. Tarkasteltujen artikkeleiden perusteella ongelmaksi muodostuu etenkin datan laatu, jota tulisi parantaa kasvattamalla otoskokoa ja kehittämällä itse kyselytutkimusta tarkemmaksi. Toinen vaihtoehto on kehittää rekisteripohjaisia menetelmiä, joissa kulutus lasketaan tulojen ja säästöjen perusteella käyttäen valtion eri rekisteri ja tietokantoja. Tällöin kulutuserojen mittaus olisi täysin riippumaton kyselytutkimuksista ja niihin liittyvistä ongelmista.
  • Heikkilä, Anu Annika Tapiontytär (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä työssä käsitellään taloustieteellistä onnellisuustutkimusta keskittyen erityisesti onnellisuuden suhteellisuuden sekä onnellisuuden mittaamisen kysymyksiin. Taloustieteen onnellisuustutkimus on vielä melko nuorta, ja tutkimusala, kuten tämä työkin, nojaavat osittain myös muiden tieteenalojen tuloksiin. Työssä todetaan onnellisuuden olevan suurilta osin suhteellista, ja tällä on vaikutuksia niin taloustieteellisen hyödyn mallintamiselle kuin poliittiselle päätöksenteollekin. Suhteellisuuden elementti onnellisuudessa liittyy erityisesti tulojen vertailuun sekä positionaalisiin hyödykkeisiin. Onnellisuutta käsitellään mallintamisen yhteydessä tutkimusalan eräiden tärkeimpien nimien, Layardin (2003) sekä Blanchflowerin ja Oswaldin (2004) klassisen hyötyfunktion muunnoksilla, sillä onnellisuustaloustieteessä ei vielä ole esitetty kattavia matemaattisia malleja. Työ kokoaa yhteen useita onnellisuusaineistoja sisältäviä tutkimuksia, joista voidaan tehdä päätelmiä ihmisten onnellisuuden osatekijöistä. Näiden tutkimusten tuloksena voidaan arvioida, minkälaisia osa-alueita yhteiskunnan onnellisuusmittareiden tulisi sisältää. Samoin onnellisuustutkimus osoittaa, että esimerkiksi työttömyyden vaikutus onnellisuuteen on huomattavasti suurempi kuin työttömyyden vähentämän tulon vaikutus. Merkittäviä onnellisuustutkimuksen tuloksia liittyy myös Alesinan et al. (2004) laajasti tutkimaan tulonjaon ja onnellisuuden yhteyteen, sillä tulonjaon tasa-arvoisuus vaikuttaa eri maiden kansalaisiin keskimäärin eri tavoin. Tulonjaon epätasaisuus vähentää Euroopassa vähätuloisten onnellisuutta, kun taas Yhdysvalloissa parempituloisten onnellisuutta vähentää suurempi tuloepätasa-arvo, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena Euroopan Yhdysvaltoja parempien sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksien valossa. Tuloepätasa-arvo vaikuttaa eri tavoin eri tuloryhmien sekä eri poliittisia ideologioita edustavien ryhmien edustajiin. Tämä pro gradu -työ selvittää myös miten onnellisuutta voidaan mitata ja ehdottaa tämän perusteella onnellisuusdatan käyttöä poliittisen päätöksenteon tukena. Tutkielmassa pohditaan myös, millaisia implikaatioita onnellisuustaloustiede antaa erityisesti valtion menojen vaikutukselle, vero- ja hyvinvointipolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle. Erityisesti veropolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle suhteellisuuden ja vertailun vaikutus onnellisuuteen ovat oleellisia, sillä kaikkien työn esittelemien tutkimusten ja aineistojen perusteella vertailu ja suhteellinen asema ovat onnellisuudelle tärkeitä.
  • Hämäläinen, U; Kangas, O (Kela, 2010)
    Mikä on perhe? Miten sosiaaliturva määrittelee perheen? Saako avoleski eläkettä? Kuka perheeseen tuo rahat ja kuka päättää niiden käytöstä? Miten käy lasten ja lähivanhemman taloudelle, kun perhe hajoaa? Perhe on voimavara, mutta joskus tuo voimavara ehtyy, ja lastensuojelun on tultava apuun. Mitä tapahtuu huostaanotetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen? Kuka vastaa lääkehoidon aloittamisesta lasten ja nuorten mielenterveyden horjuessa? Miten lapsuuden vaikeat tapahtumat heijastuvat terveyteen ja hyvinvointiin aikuisena? Perhepiiri on suojaverkko, mutta joskus siitä voi tulla synkkä muuri, joka kätkee ja peittää. Perhepiirissä on monitieteinen tutkijoiden puheenvuoro suomalaisen perheen arjesta. Kirja liittyy hallituksen Lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan ja se on tehty yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.
  • Kotiranta, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi keskeinen hyvinvointivaltion tavoite ja tehtävä. Erityisesti 2000-luvulla yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut Suomessa ja maailmalla. Tulo- ja varallisuuseroissa mitattu taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden rikastumisen ja elintason kehityksen epätasaisen jakautumisen seurauksena. Eriarvoistumiskehitykseen ovat vaikuttaneet lisäksi teknologinen kehitys, globalisaatio sekä rakenteelliset ja demografiset muutokset. Yksilön ja tämän vanhempien sosioekonominen asema ja yhteiskuntaluokka ylläpitävät eriarvoisuutta, kun vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yksilön koulutuksen korkeuteen, työllistymiseen, tulotasoon ja luokka-asemaan. Myös koulutustaso vaikuttaa tuloeroihin ja sosioekonomiseen asemaan sekä kokemuksiin yhteiskunnallisista ristiriidoista ja tulonjakopolitiikasta. Sukupuolten välillä taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa hyvin pientä, joskin yleisesti naisten tulot ovat miehiä pienemmät. Tulot ovat jakautuneet jonkin verran myös alueellisesti, ja pienistä eroista huolimatta alueellinen taloudellinen eriarvoisuus on kasvussa. Tässä tutkielmassa selvitettiin, onko pienituloisuus yhteydessä kokemuksiin taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja vaikuttavatko mahdolliseen yhteyteen vanhempien sosioekonominen tausta ja yksilön koulutustaso. Lisäksi tutkittiin, eroavatko tuloluokan ja eriarvoisuuden kokemusten väliset yhteydet suuralueittain. Taloudellista eriarvoisuutta tarkasteltiin tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja sosiaalista eriarvoisuutta sosiaaliryhmien välisten ristiriitojen kokemusten avulla. Aineistona (N = 755) käytettiin vuoden 2019 International Social Survey Programmen (ISSP) Suomen aineistoa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Lopuksi alueellisia eroja selvitettiin interaktion testauksen avulla. Tutkielman tuloksista havaittiin, että pienituloisilla oli suurituloisia suurempi todennäköisyys kokea tuloerot epäoikeudenmukaisiksi ja ristiriidat voimakkaammiksi. Koulutustason lisääminen heikensi tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja tuloluokan välistä yhteyttä. Vanhempien sosioekonomisen taustan lisäämisen seurauksena pienituloisten luokka ei ollut enää tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Sosiaaliryhmien välisten ristiriitojen kokemusten ja pienituloisuuden yhteys heikkeni koulutustason ja vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutuksen myötä. Eriarvoisuuden kokemusten ja tuloluokan välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja suuralueittain. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia tuloluokan ja taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kokemusten välisestä yhteydestä. Tulokset viittaavat siihen, että taloudellisesti hyvässä asemassa olevat, jotka todennäköisesti kärsivät yhteiskunnan eriarvoisuudesta vähiten, näkevät myös eriarvoisuuden vähäisempänä kuin pienituloiset, joihin eriarvoisuus ja sen kasvu vaikuttavat enemmän. Tulokset koulutuksen ja vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutuksista tuloluokan ja eriarvoisuuden kokemusten väliseen yhteyteen mukailevat aiempaa tutkimusta. Lisäksi tutkielman tulokset osoittavat, että tuloluokasta riippumatta merkittävä osa vastaajista kokee erityisesti taloudellista eriarvoisuutta esiintyvän suomalaisessa yhteiskunnassa. Eriarvoisuuden kokemukset viittaavat siihen, että eriarvoisuuden vähentämiseen ja eriarvoistumisen ehkäisyyn tulisi panostaa aiempaa enemmän julkisen vallan toimin.
  • Ruotsalainen, P (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 45
    Millä tulotasoilla olevat kotitaloudet saavat sosiaaliturvaetuuksia? Millainen on sosiaaliturvaetuuksien kohdentuminen ja mitkä ovat etuuksien tulonjakovaikutukset? Onko kohdentumisessa ja tulonjakovaikutuksissa tapahtunut muutoksia laman aikana 1990-luvulla? Mm. näihin kysymyksiin haetaan vastauksia tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa pohditaan myös vertikaalisen ja horisontaalisen tasa-arvon toteutumista. Tulosten mukaan tulonjaon näkökulmasta vertikaalinen ja horisontaalinen oikeudenmukaisuus käyvät ristiin lähes poikkeuksetta kaikissa sosiaaliturvaetuuksissa. Suurin ristiriita on vakuutusperusteisissa sosiaaliturvaetuuksissa.
  • Roikonen, Petri (Helsingfors universitet, 2015)
    Suomen tuloerojen kehittymisestä 1800-luvulta nykypäivään on hyvin sirpaleinen kuva tuloerotutkimusten erilaisten lähtökohtien sekä niiden käyttämien eri tuloerojen indikaattoreiden vuoksi. Kohtuullisen kattavia tuloksia tuloeroista on vuodesta 1920 lähtien. 1800-luvulta koko maan käsittävää tuloerotutkimusta on vain vuodelta 1881, mutta tulokset eivät ole juurikaan vertailukelpoisia tilastokeskuksen julkaisemien uudempien tutkimusten kanssa. Tutkimus selvittää miten Suomen tuloerot ovat kehittyneet aikavälillä 1865–2013, minkä lisäksi kehitystä verrataan joihinkin länsimaihin. Tässä tutkimuksessa on laskettu tuloerojen indikaattoreita 1800-luvun suostuntaveroaineistosta ja 1900-luvun vaihteen kunnallisveroaineistosta. Lisäksi pohditaan, miten eri aineistoista ja tutkimuksista saatuja tuloksia pystytään yhdistämään vertailukelpoisemmiksi aikasarjoiksi. Tuloerojen indikaattorit ovat tuloerojen tutkimuksissa yleisesti käytetyt kotitalouden käytettävissä olevista tuloista lasketut Lorenz-käyrä eli tulojakauma, Gini-kerroin sekä tuloryhmien tulo-osuudet, joista on laskettu aikasarjat myös verotetusta tulosta veroyksikköä kohden. Tutkimus käyttää seuraavia aineistoja: suostuntavero (1865, 1871, 1877, 1881), kunnallisvero (1900, 1904), tulo- ja omaisuusvero (1920–2009), kulutustutkimukset (1966, 1971, 1976, 1981, 1985, 1990, 1994, 1995, 1996, 1998, 2001, 2006, 2012) ja tulonjakotilasto (1977–2013) sekä niistä tehtyjä tutkimuksia. Näiden eri aineistojen yhteensovittamisen keskeiset ongelmat on jaettu kolmeen osaan: 1) ajanjakso ja keräämistiheys, 2) käsitteiden muutokset (etenkin tilastoyksikkö ja tulonkäsite) sekä 3) tilastojen koonnin muutokset (keräämistapa, kattavuus ja edustavuus). Suostuntavero- ja kunnallisveroaineistojen tulojakauman selvittämiseksi arvioitiin tuloluokkien keskiarvotulot, jotka määriteltiin käyttämällä apuna vaivaishoidon tilastoja, elinkustannusindeksiä, tulokyselyitä, tuloluokkien suhteellisia osuuksia sekä tulorajoja. Tutkimus käytti Gini-kertoimien laskemiseen vuosilta 1920–1965 ns. trendimenetelmää, jossa vuosi 1966 oli verrannollisuusvuosi tulo- ja omaisuusveroaineiston vuosien 1920–1966 ja kulutustutkimusten sekä tulonjakotilaston vuosien 1966–2013 välillä. Suomesta saatuja tuloksia tuloeroista verrataan Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Ranskaan, Saksaan, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että tuloerot olivat Suomessa 1800-luvulla melko korkealla tasolla verrattuna nykypäivään. Tarkasteltuihin maihin verrattuna tuloerot olivat kuitenkin varsin maltilliset ennen 1880-lukua, mutta 1800-luvun kolmella viimeisellä vuosikymmenellä tuloerot kasvoivat voimakkaasti. 1900-luvun taitteessa Suomessa vallinneet tuloerot olivat verrattain korkeat. 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tuloerot puolestaan tasoittuivat voimakkaasti aina vuoteen 1924 asti. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella tuloeroissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Vuosien 1938 ja 1947 välillä tuloerot pienenivät erittäin voimakkaasti. 1900-luvun ensimmäisen puoliskon tuloerojen kaventuminen oli kansainvälinen ilmiö, mikä jatkui maasta riippuen 1970- tai 1980-luvuille asti. Tosin Suomessa tuloerot palautuivat 1930-luvun tasolle jo 1950-luvun alkupuolella. Tuloerot kasvoivat maltillisesti vielä 1950-luvulla ja tasaantuivat 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin ne olivat vertailumaiden keskitasoa. Tuloerot laskivat Suomessa voimakkaasti 1960-luvun toiselta puoliskolta vuoteen 1976. Tuloerot kaventuivat vielä hieman 1980-luvun toiselle puoliskolle asti, jolloin Suomessa vallitsi verrattain tasainen tulonjako – yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Tuloerot ovat kasvaneet kansainvälisesti riippuen maasta jo 1970–80-luvuilta asti, tosin nykyiset talouskriisit (2008-) ovat ainakin hetkellisesti pysäyttäneet kasvun ja jopa kaventaneet tuloeroja. Tuloerot kasvoivat Suomessa voimakkaasti vuodesta 1994 lähtien noin vuoteen 2000 asti, jolloin ne olivat 1970-luvun alun tasolla. 2000-luvulla tuloerojen trendissä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Tutkimustulokset osoittavat, että 1800-luvulla tuloerot olivat Suomessa nykyistä suuremmat, mistä ne vielä kasvoivat voimakkaasti 1900-luvun alkupuolelle saakka. 1900-luvulla tuloerojen trendi on ollut laskeva vuoteen 1987 saakka. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että Suomessa – huolimatta tuloerojen kasvusta 1990-luvulla – on kansainvälisesti sekä historiallisesti vertailtuna edelleen suhteellisen alhaiset tuloerot.
  • Melakari, Aino (Helsingin yliopisto, 2018)
    Taloudellinen eriarvoisuus on viime vuosien aikana ollut kiivaan yhteiskunta- ja talouspoliittisen keskustelun aiheena. Sen on laajan tutkija- ja asiantuntijajoukon keskuudessa katsottu heikentävän niin yhteiskunnallista kuin myös yksilön hyvinvointia. Keskustelussa tunnetuimpia näkemyksiä on edustanut brittiläisten epidemiologien Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tuloerohypoteesi, jonka mukaan eriarvoisuus heikentää eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa suhteessa esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisia yhteyksiä suomalaiskunnissa. Taloudellista eriarvoisuutta analysoidaan sekä tuloeroina että suhteellisena köyhyytenä. Teoriaosuudessa kuvataan tuloerojen ja köyhyyden ajallista kehitystä sekä luodaan kuvaa niihin vaikuttaneista ja vaikuttavista asioista. Esiin nostetaan myös Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kohdistu-nutta kritiikkiä, joka koskee suurimmaksi osaksi varsin yksinkertaisia regressiomallinnuksia sekä maa- ja osavaltiotasoisista aineistoista saatujen tulosten yksioikoista ulottamista yksilötasoa koskeviin yleistyksiin. Paneeliaineisto on muodostettu Sotkanet-indikaattoripankista kerätyistä kuntakohtaisista tilastoista, ja se ulottuu vuosille 1995-2015. Psyykkisen hyvinvoinnin kuvaamiseen käytetään mielenterveyden avohoitokäyntien mää-riä, psykiatrian laitoshoidon potilasmääriä sekä depressiolääkkeistä Kela-korvausta saaneiden määriä ilmaisevia indikaattoreita. Selittävät muuttujat ovat tuloeroja ilmaisevan Gini-kertoimen ja suhteellista köyhyyttä kuvaavan kunnan yleisen pienituloisuusasteen lisäksi kunnan työttömyysprosentti sekä kuntalaisten koulutustasoa, avioerojen määriä ja yksinasumista mittaavat indikaattorit. Havaintojen lukumäärä on enimmillään 5647 havaintoa, ja tarkastelussa ovat mukana yli 2000 asukkaan kunnat (267-280 kuntaa vuodesta ja muuttujasta riippuen). Analyysit suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallinnuksella. Tutkielman tulokset kumoavat osittain tuloerohypoteesin. Vaikka Gini-kertoimella mitattujen tuloerojen ja kun-talaisten psyykkistä hyvinvointia kuvaavien selitettävien muuttujien väliset yhteydet osoittautuivat positiivisiksi, eivät ne psykiatrista laitoshoitoa lukuun ottamatta olleet tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuusasteen tilastolli-nen merkitsevyys korostui sen sijaan liki kaikissa regressiomalleissa. Laitoshoidon kohdalla Gini-kertoimen ja vasteen välinen yhteys muodostuu pienituloisuusasteen muodostamaa yhteyttä suuremmaksi. Gini-kertoimen saamat regressiokertoimet ovat muiden kahden vasteen kohdalla suurimmillaan silloin, kun se on ainoana selittä-vänä muuttujana mallissa. Muista muuttujista työttömyysprosentti muodostaa tilastollisesti merkitsevän, mutta negatiivisen yhteyden sekä laitoshoidon että depressiolääkityksen suhteen. Myös koulutustason sekä avohoitokäyntien ja laitoshoidon välille muodostuu tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen yhteys. Avioerojen määrää kuvaava muuttuja ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi selittäväksi tekijäksi yhdenkään vasteen kohdalla, yksinasumisen regressiokerroin oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan suhteessa laitoshoitoon. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että maa- ja aluetasoisista tutkimusasetelmista johdetut tulokset eivät ole kaikissa yhteyksissä keskenään vertailukelpoisia. Pelkästään maa- tai aluetason indikaattoreiden käyttämisen ohella hyötyisi tutkimus monitasomallinnuksiin perustuvista asetelmista. Tutkimusta taloudellisen eriarvoisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä tarvitaan myös jatkossa, etenkin Suomen kontekstissa.
  • Lintunen, Jussi (2006)
    Tutkittaessa tuloeroja sekä taloudellista eriarvoisuutta joudutaan tekemään käytettävän mitan valinta. Mittoja on kehitetty eri lähtökohdista lukuisia, mutta niiden välillä ei ole ilmeisiä teoreettisia eroja, joihin valinnan voisi perustaa. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitat toteuttavat vaaditut perusominaisuudet ja ovat siten pääpiirteissään samanlaisia. Tässä työssä selvitetään sitä, miten mitat eroavat toisistaan ja pyritään siten antamaan tutkijalle välineitä mitan valintaan. Tarkastelun kohteena ovat laajennetun Gini-kertoimen, Atkinsonin indeksin sekä yleistetyn entropian mittaperheet. Mittojen eroavana piirteenä tutkitaan niiden tapaa painottaa pieniä ja suuria tuloja eriarvoisuuden aiheuttajana. Lisäksi mittojen välillä on eroja siinä, kuinka herkkiä ne ovat poikkeaville havainnoille. Empiirisessä osiossa käytetään Tilastokeskuksen tuottamia mikrotason kulutustutkimuksia. Eriarvoisuustarkastelujen mahdollistamiseksi kotitalouksien erilaiset tarpeet on pyrittävä normittamaan ja tämä tehdään käyttäen ekvivalenssiskaaloja. Skaalojen käyttö sisältää kysymyksiä, joten niiden soveltamisen perusteita tarkastellaan teoreettisesti Ebertin (1997) tutkimusten pohjalta. Kulutustutkimuksia käyttäen tutkitaan vuosituhannen vaihteessa Gini-kertoimen arvoissa havaittua tuloerojen kasvua. Tarkastelut tehdään laajennetulla Gini-kertoimella hyödyntäen mitan erilaisia painotusmahdollisuuksia. Painotettaessa korkeatuloisia havaitaan tuotannontekijätuloissa voimakasta tuloerojen kasvua 1990-luvun alkupuoliskolla, joka on sittemmin tasaantunut. Käytettävissä olevissa tuloissa tämä näkyy tasaisena, mutta hidastuvana, tuloerojen kasvuna. Painotettaessa matalatuloisia, havaitaan tuotannontekijätuloissa hyvin voimakasta tuloerojen kasvua 1990-luvun alkupuoliskolla, jonka jälkeen tuloerot ovat olleet laskussa. Käytettävissä olevissa tuloissa tuloerojen kasvu näkyy kuitenkin vasta 1990-luvun loppupuoliskolla.
  • Kanninen, Ohto (2007)
    Tutkielmassa tutkitaan tapoja mitata tuloeroja ja karakterisoida tulojakaumaa. Päämääränä on lisätä ymmärrystä tulojakauman luonteesta ja merkityksestä yleisemmin muille taloudellisille ilmiöille. Tutkielmassa käydään läpi jakaumateoriaa ja erilaisia mahdollisia teoreettisia sovitteita empiiriseen tuloaineistoon. Tämän lisäksi mallinnetaan tulojen yhteyttä kulutukseen ja tulonsiirtoihin. Myös tulojakauman dispersion muutosten merkitystä kulutukseen ja tulonsiirtoihin mallinetaan simuloimalla. Työssä käydään läpi huomattavia määriä tilastotieteellistä, ekonometristä ja taloustieteellistä kirjallisuutta. Kaikki tämä on välttämätöntä laajan tutkimuskohteen ymmärtämiseksi. Erityisesti keskitytään tulonjakotutkimukskirjallisuuteen. Tulonjakotutkimuksen tilastollisen rungon lähteenä toimii Frank Cowellin kirja ”Measuring Income Inequalities” vuodelta 1995. Tulojakauman filosofisia taustoja kartoitetaan lähinnä Amartya Senin ”Inequality Reexamined” –kirjan pohjalta. Talousteorian edustavan agentin käsitettä lähestytään Alan Kirmanin artikkelin ” Whom or What Does the Representative Individual Represent?” ja James Hartleyn artikkelin “Retrospectives: The origins of the representative agent” avulla. Empiirisenä tuloaineistona käytetään Tilastokeskuksen tulonjakotilastoa vuosilta 1990-2004. Tulonjakotilasto on laaja kyselytykimus, johon osallistuu vuosittain noin 10 000 kotitaloutta eli noin 30 000 tulonsaajaa. Tutkimuksen päätulokseksi saadaan, että Suomen tulojakauma vuonna 2004 käyttäytyy eri tavalla kuin on totuttu. Tulojakauman ylähäntää kuvaa totutun niin sanotun Pareto-hännän sijaan häntä, jota kutsutaan työssä ”superparetohännäksi”. Teoreettisista tulojakaumista parhaiten tähän superparetohäntään ja muihin jakauman osiin saadaan sopimaan stabiilien jakaumien sovitus. Itse asiassa stabiilien jakaumien havaitaan olevan melko hyvä sovitus tulojakaumaan. Tulonsiirtojen ja kulutuksen yhteyttä tuloihin mallinettaessa havaitaan, että nämä yhteydet ovat monimutkaisella tavalla epälineaarisia. Siksi kokonaisvaltainen ymmärrys tulojakaumasta on välttämätöntä, jotta voidaan ymmärtää myös kulutuksen ja tulonsiirtojen käyttäytymistä. Tämä taas vaatii tulojakauman syvällistä tutkimista.
  • Krohn, Elias (2004)
    Pohdin tutkielmassani yhteiskunnallisen varallisuuden oikeudenmukaista jakamista. Tarkoituksena on selvittää, millaisin yhteiskuntafilosofisin argumentein esimerkiksi nykyisenlaisissa länsimaisissa markkinatalousmaissa vallitsevat tuloerot voidaan todeta oikeutetuiksi tai ei-oikeutetuiksi. Käsittelen aihetta useiden toisistaan poikkeavien yhteiskuntafilosofisten suuntausten valossa. Niin liberalistiset, libertaristiset, marxilaiset kuin kommunitaristisetkin näkökulmat aiheeseen tulevat käsitellyiksi. Tarkoituksena on myös vertailla näitä suuntauksia toisiinsa, tutkia niiden yhdistäviä ja erottavia piirteitä suhteessa tulonjakokysymyksiin. Yhtenä lähtökohtana työssäni ovat yleisimmät hyväksytyt tulonjaon kriteerit. Niistä tasajako ja tarpeet ovat egalitaristisia kriteerejä, kun taas luovutettu panos, ansiot ja saavutukset sekä ponnistukset kuuluvat ei-egalitaristiin kriteereihin. Mikään näistä kriteereistä tuskin toteutuu sellaisenaan missään yhteiskunnassa, ei myöskään kapitalistisen talousjärjestelmän oloissa. Käytännössä yhteiskuntafilosofiassa kiistelläänkin näitä kriteerejä enemmän markkinoiden vapauden ja niiden valtiollisen sääntelyn välisestä sopivasta suhteesta. Liberalistiset ja libertaristiset ajattelijat oikeuttavat vapaiden markkinoiden synnyttämät tuloerot vetoamalla ongelmiin, joita valtiollinen puuttuminen niiden toimintaan aiheuttaisi esimerkiksi yksilönvapauden rajoittamisen tai vallan liiallisen keskittymisen muodossa. Kysymys siitä, millaiset olisivat oikeudenmukaiset tulonjaon kriteerit, jää tällöin toissijaiseksi tai se ratkeaa osana laajempaa oikeudenmukaisuusnäkemystä. Toisaalta klassisessa liberalismissa, samoin kuin uudemmissa sosiaaliliberaalisissa suuntauksissa, tuloerojen tasoittaminen voidaan hyväksyä, mikäli sillä edistetään yksilöiden mahdollisuuksia vapaaseen itsensä kehittämiseen, joka on näiden suuntausten keskeinen eettinen lähtökohta. Tulonjakoa koskeviin näkemyksiin vaikuttaa usein se, korostetaanko utilitaristien tapaan hyvinvoinnin lisäämistä itsessään arvokkaana asiana vai esimerkiksi deontologisten libertaristien tapaan yksilöiden luonnollisia oikeuksia. John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria onnistuu jossain määrin ylittämään tämän ristiriidan. Se lähtee liikkeelle kuvitellusta alkutilanteesta, jossa yksilöt sopivat keskenään oikeudenmukaisuuden perusperiaatteesta. Näin saadaan tulonjaon kriteeriksi niin sanottu eroperiaate. Sen mukaan tuloerot ovat oikeutettuja ainoastaan silloin, mikäli niistä koituu etua myös heikoimmassa asemassa oleville. Rawlsin teoria on muovannut keskeisesti yhteiskuntafilosofiassa esitettyjä näkemyksiä tulonjaosta viime vuosikymmeninä. Libertaristien mielestä eroperiaate johtaa haitallisen valtiollisen sääntelyn lisääntymiseen ja yksilöiden oikeuksien polkemiseen. Kommunitaristit taas ovat pitäneet sitä lähtökohdiltaan liian individualistisena, ja Rawls onkin myöhemmin kehittänyt teoriansa taustalla olevaa ihmiskuvaa aiempaa yhteisöllisempään suuntaan. Keskeisinä lähteinä olen käyttänyt niiden filosofien (muun muassa Hayek, Nozick, Rawls, Marx) alkuperäisteoksia, joiden tulonjakoa koskevia näkemyksiä esittelen. Liberalistien esittelyssä keskeinen on ollut Kari Saastamoisen teos Eurooppalainen liberalismi. Tulonjaon kriteerien esittely taas perustuu Joel Feinbergin teokseen Social Philosophy.