Browsing by Subject "tulvasuojelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Alasaarela, Erkki (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 3-16
    Kyrönjoen tulvasuojelutöiden aiheuttamista happamuusongelmista
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 22/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdyskuntasuunnittelun ja tulvariskien hallinnan välisiä yhteyksiä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tähän liittyviä mahdollisuuksia, asenteita, ohjauskeinoja ja toimintatapoja sekä tarkastella tulvakysymyksiin liittyvää toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollisia ristiriitoja. Tutkimusaineisto koottiin sähköpostikyselyllä, joka suunnattiin suurtulvatyöryhmän (2003) nimeämiin, merkittävimmillä tulvavahinkoalueilla sijaitseviin kuntiin. Kyselyaineistoa täydensivät ryhmähaastattelut. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tulvariskien huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa jää kauaksi suurtulvatyöryhmän esittämästä tasosta. Tulvariskiä lisäävät kuntien rakentamispaineet sekä ranta-rakentamisen suuri suosio. Tulvariskien huomioimista vaikeuttavat lisäksi maankäytön suunnitteluun liittyvät ristiriidat. Tiedon taso tulvariskeistä vaihtelee kunnissa. Tietoa harvinaisista (HW 1/100) tulvatilanteista on kunnissa hyvin vähän. Ilmastonmuutoksen uhka otetaan todesta, mutta se ei ole vielä vaikuttanut tulvariskien uudelleenarviointiin. Tulvat huomioidaan paremmin asemakaavoituksessa kuin yleispiirteisissä kaavoissa. Ongelmana on, että koko vesistöalueen kattava tulvasuojelu vaatii kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Maakuntakaavassa tulvariskien huomioiminen on kaikkein heikointa. Kaiken kaikkiaan kuntien valmiudet vaihtelevat, mikä korostaa alueellisten ympäristö-keskusten roolia tulvariskien hallinnassa. Alueellisten ympäristö-keskuksia pidetään kunnissa keskeisinä yhteistyökumppaneina tulvariskien hallinnassa ja yhteistyö ympäristökeskusten kanssa koetaan toimivaksi. Raportti on osa EXTREFLOOD –hanketta (EXTREFLOOD: Tulvavahinkojen ennaltaehkäisy – suurtulvien mallinnus, tulvaskenaariot ja tulvatiedon interaktiivinen välittäminen), jota ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelma vuosina 2003-2005. Raportin loppuun on koottu aiheeseen liittyviä jatkotutkimustarpeita.
  • Haapala, Elina; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 14/2008
    Hiidenveden seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaaajan asuntoja. Alueella on myös vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Hiidenveden eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Myös tulvan alle jäävät tieosuudet on kartoitettu. Tavoitteena on ollut selvittää korkeustasossa NN+ 33,00 m ja sen alapuolella olevat mahdolliset vahinkokohteet. Hiidenvettä säännöstellään Väänteenjoen padolla. Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Hiidenveden rantaalueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,30 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuvia oleellisia vahinkoja alkaa syntyä järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,60 m. Vedenkorkeus NN+ 32,60 m aiheuttaa vahinkoja 8 rakennukselle, mikä vastaa noin 16 000 € kustannuksia. Vastaavasti vedenkorkeudella NN+ 32,80 m vahingot ovat noin 100 000 €. Hiidenveden läheisyydessä ei ole teollisuuslaitoksia. Jätevedenpuhdistamoille vedenpinnan nousu ei aiheuta varsinaisia ongelmia tarkastelluilla vedenkorkeuksilla, mutta vedenoton kannalta olisi suotavaa, että vesi ei nouse tason NN+ 32,50 m yläpuolelle. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Hiidenveden läheisyydessä sijaitseville teille ei tarkastelluilla vedenkorkeuksilla aiheudu vahinkoa eivätkä ne jää veden alle tulvan aikana.
  • Veijalainen, Noora; Vehviläinen, Bertel (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 21/2008
    Tutkimuksessa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia 34 korkeimman riskiluokan padon mitoitustulviin. Nämä padot on mitoitettu hydrologisin perustein siten, että kerran 5 000–10 000 vuodessa toistuvan tulvan aikana padotusaltaan vedenkorkeus ei ylitä padon turvallista vedenkorkeutta, kun padon juoksutuskapasiteetti ilman voimalaitoksen koneistovirtaamia on käytössä. Tutkimuksessa arvioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä patoturvallisuudelle. Tärkein tarkasteltava tekijä on patojen juoksutuskapasiteetin riittävyys. Tutkimuksessa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Hydrologian yksikössä kehitetyn ja ylläpidettävän Vesistömallijärjestelmän hydrologisia vesistömalleja. Laskennan lähtötietoina olivat kahden viikon mitoitussadanta ja 40 vuoden sadannan sekä lämpötilan havaintoaikasarjat. Mitoitustulva luotiin riittävän harvinaisesta mitoitussadannasta, joka yhdistettiin tulvan muodostumisen kannalta pahimpaan mahdolliseen sää- ja lumitilanteeseen 40 vuoden havaintojaksolla. Ilmastonmuutosjaksolla 2070–99 mitoitussadanta sekä lämpötila- ja sadehavainnot muutettiin ilmastonmuutosskenaarioiden mukaisesti ja mitoitustulvan laskenta toistettiin. Ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tulvan aiheuttajasta. Lumen sulamisen ja vesisateen aiheuttamat mitoitustulvat Pohjois-Suomessa pysyvät keskimäärin ennallaan. Eteläisemmän Suomen pienten vesistöjen kesälle tai syksylle ajoittuvat mitoitustulvat kasvavat mitoitussadannan kasvun takia. Keski-Suomen suurissa järvireittivesistöissä mitoitustulvan kasvun aiheuttavat syksyn ja talven pääosin vetenä tuleva mitoitus- ja kokonaissadannan kasvu, lumen sulannan kasvu sekä talvihaihdunnan vähäisyys. Tekijöiden yhteisvaikutuksena tulvan kokonaisvolyymi kasvaa merkittävästi. Suurimmalla osalla tarkastelluista padoista kasvava mitoitustulva pystytään kuitenkin hallitsemaan nykyisillä rakenteilla. Ylittymisriskin padot, joita on ilmastoskenaariosta riippuen 5–13 kappaletta 34:stä, sijaitsevat Pohjanmaan ja Lounais-Suomen pienissä jokivesistöissä, joilla kesän mitoitussadanta kasvaa voimakkaasti sekä Keski-Suomen järvireittivesistössä, joilla ylittymisriskin aiheuttaa syksyn ja talven kokonaisvesimäärien voimakas lisääntyminen. 
  • Savolainen, Mika; Leiviskä, Pekka (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    PPOra 2/2008
    Kalajoen vesistöalue on tyypillinen Pohjanlahden rannikkovesistö. Sille on ominaista vähäinen järvisyys, pieni pituuskaltevuus ja pitkät suvanto-osuudet joen keskiosalla. Kalajoen vesistö on vähäisen järvisyyden vuoksi erittäin herkkä tulvien nopealle nousulle ja virtaamavaihtelut ovat suuria. Kalajoen vesistössä on ollut poikkeuksellisen suuria kevättulvia vuosina 1977, 1982 ja 2000. Vuosien 1982 ja 2000 tulvilla veden alle jääneitä alueita oli noin 8 000 ha. Vaikeita jääpatotulvia on esiintynyt vuonna 1977 ja 1980-luvun puolivälissä Kalajoen ala- ja keskiosalla. Tulvahuippujen pienentämiseksi ja virtaamavaihteluiden tasaamiseksi, voimataloudellisen hyödyn saavuttamiseksi ja virkistyskäyttöä varten on Kalajoen vesistöalueella toteutettu useita laajamittaisia vesistöhankkeita. Toisaalta vesistöalueella toteutetut runsaat metsäojitukset ja luontaisten tulva-alueiden poisto pengerrakentein ovat voimistaneet virtaamahuippuja. Kalajoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitelty vesistöalueella toteutettuja tulvasuojeluhankkeita ja tulvantorjuntatoimenpiteitä, joilla vahinkoja pystytään ennalta ehkäisemään. Kalajoen säännöstelystä on kerrottu järvikohtaisesti voimassaolevat luvat, sopimukset ja säännöstelyrajat sekä yleisohjeet säännöstelyn käytöstä kertyneiden kokemusten perusteella. Suunnitelmassa on esitelty havaittuja tulvavahinkojen suuruuksia ja arvioita poikkeuksellisten tulvien aiheuttamista vahingoista. Käytössä olevat vesistömallit on suunnitelmassa esitelty lyhyesti. Suunnitelmassa on esitelty tulvantorjuntaorganisaatio ja viranomaisten tehtävänjako sekä tiedotustoiminta tulvantorjuntatilanteessa.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 1/2007
    Kyrönjoen vesistössä sattui 1970- ja 1980-luvuilla sekä viimeksi keväällä 2006 useita vaikeita kevättulvatilanteita. Ne aiheutuivat suurista kevättulvavirtaamista ja niiden yhteydessä sattuneista äkillisistä jääpato-ongelmista. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Kyrönjoen ylä- ja alaosilla on suojattu tulvapenkereillä 1/20 vuoden toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Asutuksen suojaamiseksi penkereitä on rakennettu myös Ilmajoelle ja Jalasjärvelle. Ylempänä vesistössä sijaitsee neljä tekojärveä ja yksi säännöstelty järvi, jotka helpottavat tilannetta tulvaongelmien osalta ja kompensoivat tulvien siirtymistä alajuoksulle. Tulvantorjuntarakenteista huolimatta lähes koko matkaltaan asutussa jokivarressa veden äkillinen nousu jääpadon seurauksena saattaa aiheuttaa merkittäviä paikallisia vahinkoja, kuten tapahtui keväällä 2006 Isossakyrössä. Kyrönjoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu merkittävimpien jokiosuuksien osalta tulvavahinkojen suuruus 1/250 tulvalla. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaistahojen tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvantorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty suosituksia, joita tulevaisuudessa olisi hyödynnettävä.
  • Teppo, Anssi; Tolonen, Mika; Korsu, Kai; Sivil, Mika; Koivurinta, Mikko; Marjomäki, Timo; Koivisto, Anna-Maria; Latvala, Jyrki; Rautio, Liisa Maria (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 18/2006
    Kyrönjoki (F = 4920 km², MQ = 43 m³/s) virtaa laajojen tasaisten peltolakeuksien läpi. Joki tulvii herkästi, minkä vuoksi vesistöalueen tulvasuojelu on ollut laajamittaista: vuonna 2003 valmistui Kyrönjoen yläosan tulvasuojelu, johon kuului jokivarren pengerrys noin 24 km matkalla, 22 tulvapumppaamon rakentaminen sekä aliveden aikaista vedenpintaa nostavan Malkakosken padon rakentaminen. Kyrönjoen pääuoman virtaamia, veden laatua sekä kala-, rapu- ja nahkiaiskantoja sekä vesistötöiden vaikutuksia näihin on tarkkailtu vuosina 1975-2003. Kyrönjoen tilaan vaikuttavat vesistörakentamisen lisäksi lyhytaikaissäännöstely, virtaamien voimakas ja nopea vaihtelu, voimakas haja- ja pistekuormitus sekä varsinkin alueen happamien alunamaiden kuivatuksen aiheuttamat happamuusongelmat. Kyrönjoki on tummavetinen ja rehevöitynyt joki, jota luonnehtivat suuret virtaaman vaihtelut ja alajuoksua kohti pahenevat happamuusongelmat. Happamuus ja sameus ovat voimakkaimmillaan tulva-aikoina, kun taas rehevöitymisongelmat korostuvat kesän alivirtaamakausina. Kasvillisuudessa, pohjaeläimistössä, kalastossa sekä rapu- ja nahkiaiskannoissa näkyvät rehevöitymisen, happamuuden sekä rakenteellisten muutosten vaikutukset. Heikoimmillaan veden laatu ja ekologinen tila oli 1970-luvulla, jolloin pistekuormitus oli voimakasta ja happamien maiden kuivatus laajimmillaan. Näistä ajoista joen ekologinen tilanne on hiljalleen parantunut, mikä näkyy esimerkiksi pohjaeläinlajiston runsastumisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja joen ekologista tilaa voidaan edelleenkin pitää melko heikkona. Vesistörakentaminen on aiheuttanut  joen rakenteellisia muutoksia ja toisaalta voimakkuudeltaan vaihtelevaa, vuosikausia jatkunutta eroosiota. Pitkään jatkunut rakentaminen on pitänyt yllä jokiekosysteemin jatkuvaa stressiä, joka on hidastanut Kyrönjoen tilassa muuten tapahtunutta myönteistä kehitystä. Malkakosken yläpuolelle muodostunut allas näyttää  odotetusti rehevöityneen. Vesistörakentamisen suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä: tulvasuojelu mahdollistaa happamien alunamaiden tehokkaan kuivatuksen ja viljelyn, mistä puolestaan seuraa vesistön happamoitumista. Kuivatusalueilta tuleva happamuus yhdessä lyhytaikaissäännöstelyn muuttaman virtaamarytmin kanssa aiheuttaa  nopeaa ja vesieliöstölle haitallista happamuuden vaihtelua.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 5/2007
    Lapuanjoen vesistössä sattui erityisesti 1980-luvulla vaikeita kevättulvatilanteita. Vuonna 1984 tulvavedet jouduttiin johtamaan Lapuanjoen tulvapengerrysten suojaamille alueille. Vaikeita jääpato-ongelmia Lapuanjoella on esiintynyt harvemmin. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Lapuan kaupungin alapuolella on suojattu tulvapenkereillä 1/20 toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Ylempänä vesistössä sijaitsee kolme tekojärveä ja viisitoista säännösteltyä järveä, joista vain Hirvijärven ja Varpulan tekojärvillä ja noin puolella säännöstellyistä järvistä on huomattavampaa merkitystä tulvavesien varastoinnissa. Lapuanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu tulvavahingot 1/250 tulvalla. Tarkemmin tulvan vaikutuksia eri toistuvuuksilla on arvioitu Lapuan taajaman alueelle laaditussa tulvavaarakartoituksessa. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaisten tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvatorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty yleissuosituksia.
  • Haapala, Elina; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 2/2008
    Lohjanjärven seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaa-ajan asuntoja. Alueella on myös teollisuus- ja vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Lohjanjärven eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Lisäksi on kartoitettu tulvan alle jäävät tieosuudet. Lohjanjärveä säännöstellään Mustionkosken voimalaitospadolla. Säännöstelyn yläraja on ehdollinen ja sen ylittyessä on juoksutettava lupaehtojen mukaista virtaamaa. Maksimijuoksutukset vaihtelevat vuodenajasta riippuen. Luvassa mainittu kesän ja syksyn maksimijuoksutus ei kaikissa oloissa ole riittävä estämään vedenkorkeuden nousua. Lisäksi suuret juoksutukset saattavat aiheuttaa vahinkoa alapuolisen Mustionjoen varrella. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Lohjanjärven ranta-alueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,00 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuva vahinko alkaa kasvaa selvästi järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,30 m. Suurin yksittäinen vahinko vedenpinnan noususta kohdistuu teollisuuteen, M-real Oyj:n Kirkniemen paperitehtaaseen. Vedenkorkeus NN+ 32,30 m aiheuttaa tehtaan puukentän vaurioitumisen ja sen myötä tuotannon keskeyttämisen. Puukentälle aiheutuvat vahingot ovat noin 100 000 € ja tuotannon keskeyttäminen aiheuttaisi liikevaihdon vähentymistä noin 1,7 milj. € vuorokaudessa (vuoden 2005 mukaan). Rakennuksille aiheutuva vahinko vastaavalla vedenkorkeudella on noin 184 000 €. Vesihuollolle ei vedenpinnan nousu aiheuta ongelmia ylimääräistä vedenpuhdistamista lukuun ottamatta. Järvivettä pääsee Lohjan kaupungin puhdistusjärjestelmään vedenpinnan ylittäessä ylivuotokynnyksen korkeuden, NN+ 32,40 m. Ylivuotokynnystä on mahdollista korottaa tarvittaessa. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin ja teollisuuteen verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Joillekin Lohjanjärven läheisyydessä sijaitseville teille nousee vesi tulvan aikana. Selvityksessä on esitetty tulvan aikana veden alle jäävät tieosuudet.
  • Pylvänäinen, Mika; Isid, Diar; Aalto, Marko (Kainuun ympäristökeskus, 2009)
    KAIra 2/2009
    Oulujoen vesistössä vahinkoa aiheuttavia tulvia on ollut kautta historian. Säännöstelystä huolimatta vesistössä on vielä mahdollisuuksia tulvavahinkojen syntymiseen. Tässä julkaisussa on kuvattu Oulujoen vesistön hydrologiaa, koottu yhteen säännöstelyn ja voimalaitosten lupaehtoja, arvioitu harvinaisten tulva aiheuttamia vahinkoja sekä ehdotettu vaihtoehtoja tulvantorjunnan ja tulvasuunnittelun kehittämiseen. Lisäksi on esitelty tulvavahinkojen korvaamismenettelyä ja tulvantorjuntaorganisaatiota ympäristökeskuksissa. Vaikka tarkasteltaisiin hyvin harvinaisia vesistötulvia, mahdolliset vahingot jäävät melko vähäisiksi Oulujoen vesistössä. Järviä tarkasteltaessa tulvan todennäköisyydellä 0,1 % (kerran 1000 vuodessa toistuva tulva) vahinkoa syntyy Oulujärven rannoilla oleville rakennuksille, mutta muiden järvien rannoilla ei merkittäviä vahinkoja synny. Lammasjärvellä vahinkoja on arvioitu vain 0,4 % tulvan todennäköisyydellä, jolloin vahinkoja syntyy yksityisille ja mahdollisesti myös julkisille rakennuksille. Jokien osalta tarkasteltiin vain Oulujokea, jossa tulvan todennäköisyydellä 0,1 % merkittävimmät vahingot syntyvät Montan ja Merkikosken voimalaitosten välisellä osuudella. Tällä jokiosuudella on useita rakennuksia ja myös jätevedenpuhdistamo, jotka ovat vaarassa kastua. Talvella esiintyvät suppotulvat ovat uusia ja poikkeuksellisia ilmiöitä, joiden suurin vaikutus on Montan ja Merikosken voimalaitosten välisellä osuudella. Talven suppotulva, jonka todennäköisyys on 0,1 %, aiheuttaa selvästi suurempia vahinkoja kuin vesistötulva. Monissa saarissa olisi laskelmien mukaan jopa 2-3 metriä vettä. Epävarmuuksien vuoksi luotettavaa arviota mahdollisista vahingoista ei voida tehdä. Tulvantorjuntaan varautumista tulisi kehittää vesistöalueen säännöstelyn kokonaisvaltaisella tarkastelulla, talven jääkannan muodostamisen nopeuttamisella Oulujoen alaosalla, tilapäisillä tulvansuojelurakenteilla sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin virtaamamuutoksiin sopeutuvalla säännöstelyllä.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 19/2006
    Kokemäenjoen suistossa sijaitseva Pori on tulvaherkkää aluetta. Porissa tulvasuojelun parantamiseksi vuosikymmenten aikana toteutettujen laajojen vesistöhankkeiden tila on huono. Pengerrysten mitoitus ei vastaa nykyistä maankäyttöä ja niiden kunto on heikentynyt. Tehdyt perkaukset ovat ajan mittaan liettyneet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa aloitettiin maa- ja metsätalousministeriön kanssa sovittujen tulostavoitteiden mukaisesti Porin tulvariskien hallinnan kehittämishanke. Myös Porin kaupungilla on suuri tarve tulvasuojelun kehittämiselle. Yleissuunnitelma Porin tulvien riskienhallinnan parantamiseksi on laadittu Porin kaupungin, Suomen ympäristökeskuksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Satakunnan pelastuslaitoksen yhteistyönä. Lisäksi Satakuntaliitto myönsi Porin kaupungille valtion ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoitusta. Yleissuunnitelmassa esitetyt esitykset tulvasuojelu- ja tulvantorjuntatoimenpiteiksi sekä jatkotoimenpide-ehdotukset perustuvat hankkeessa tehtyihin osaselvityksiin: - Porin tulvasuojelurakenteiden ja tehtyjen ruoppausten tila - Kokemäenjoen syvyyskartoitus - Arvio sedimentaatiosta - Tulvatietojen keräys - Hydrologinen toistuvuus Kokemäenjoella Porissa - Kokemäenjoen alaosan tulvalaskelmat ja tulvakartat - Kokemäenjoen jäätymisen kartoitus ja vedenkorkeuksien havainnointi - Selvitys eri toimenpiteiden vaikutuksesta Kokemäenjoen alaosan jäätulviin - Tulvavahinkojen arviointi. Hankkeessa on myös hyödynnetty EXTREFLOOD -projektin tuloksia. Osaselvitykset löytyvät kokonaisuudessaan julkaisun liitteenä olevalta CD -levykkeeltä.
  • Höytämö, Jukka; Leiviskä, Pekka (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 2/2009
    Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma laadittiin vuonna 1997. Siinä kuvattiin perusteellisesti Saimaan tulvan toteutumismahdollisuuksia, tulvan suuruutta ja tulvantorjuntaan liittyviä erilaisia keinoja ja tulvasta aiheutuvia vahinkoja. Vesistöjen käyttötoiminnassa tai käyttäytymisessä ei kuluneiden kahdentoista vuoden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuoden 1997 jälkeen on kuitenkin tullut paljon tutkimus- ja selvitystietoa ilmaston muuttumiseen liittyen. Saimaan alueella on tehty myös lukuisia tulvavaarakarttoja ja tulvariskienhallinnan yleissuunnitelmia sekä arvioitu tulvista aiheutuvia vahinkoja. Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmaan 2009 on sisällytetty vuodesta 1997 lähtien saatua lisätietoa Saimaan tulviin liittyen. Ilmastonmuutoslaskelmien ja vahinkojen kuvauksen lisäksi on keskitytty viranomaisyhteistyön sekä rakentamisen ohjauksen kuvaukseen. Tulvantorjuntasuunnitelma 2009 täydentää aiempaa suunnitelmaa vuodelta 1997.
  • Siirala, Maisa (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 49
  • Loukola, Erkki (Finnish Environment Institute, 1996)
    Monographs of the Boreal Environment Research 2
  • Ollila, Markku; Virta, Hanna; Hyvärinen, Veli (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 441
  • Huttula, Timo (National Board of Waters and the Environment, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 3