Browsing by Subject "tulvat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 42
  • Carter, Timothy R.; Benzie, Magnus; Campiglio, Emanuele; Carlsen, Henrik; Fronzek, Stefan; Hildén, Mikael; Reyer, Christopher P.O.; West, Chris (Elsevier, 2021)
    Global Environmental Change 69: 102307
    Climate change impacts, adaptation and vulnerability studies tend to confine their attention to impacts and responses within the same geographical region. However, this approach ignores cross-border climate change impacts that occur remotely from the location of their initial impact and that may severely disrupt societies and livelihoods. We propose a conceptual framework and accompanying nomenclature for describing and analysing such cross-border impacts. The conceptual framework distinguishes an initial impact that is caused by a climate trigger within a specific region. Downstream consequences of that impact propagate through an impact transmission system while adaptation responses to deal with the impact propagate through a response transmission system. A key to understanding cross-border impacts and responses is a recognition of different types of climate triggers, categories of cross-border impacts, the scales and dynamics of impact transmission, the targets and dynamics of responses and the socio-economic and environmental context that also encompasses factors and processes unrelated to climate change. These insights can then provide a basis for identifying relevant causal relationships. We apply the framework to the floods that affected industrial production in Thailand in 2011, and to projected Arctic sea ice decline, and demonstrate that the framework can usefully capture the complex system dynamics of cross-border climate impacts. It also provides a useful mechanism to identify and understand adaptation strategies and their potential consequences in the wider context of resilience planning. The cross-border dimensions of climate impacts could become increasingly important as climate changes intensify. We conclude that our framework will allow for these to be properly accounted for, help to identify new areas of empirical and model-based research and thereby support climate risk management.
  • Västilä, Kaisa; Väisänen, Sari; Koskiaho, Jari; Lehtoranta, Virpi; Karttunen, Krister; Kuussaari, Mikko; Järvelä, Juha; Koikkalainen, Kauko (MDPI, 2021)
    Sustainability 13, 16
    Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.
  • Kahelin, Heli (Etelä-Savon ympäristökeskus, 2009)
    ESAra 4/2009
    Tulvat ovat vuosikymmenien ajan aiheuttaneet keskustelua ihmisten keskuudessa ja ilmastonmuutokseen varautuminen on osaltaan aiheuttanut lisätarpeen tälle pohdinnalle. Ohjaamalla rakentamista tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle pystytään tehokkaasti vähentämään tulvavahinkoja. Julkaisussa on suositukset alimmista tulvien kannalta hyväksyttävistä rakentamiskorkeuksista Etelä-Savon vesistöille. Noudattamalla suositusta rakennuksille aiheutuisi vahinkoa vain keskimäärin kerran noin 100...200 vuodessa tai harvemmin esiintyvällä tulvalla. Suosituksen määrittelyn lähtökohtana on kullakin vesistöllä ollut keskimäärin kerran 50 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden arviointi. Annetut suositukset sisältävät harkinnanvaraisen lisäkorkeuden, jossa on mukana muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutus.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2008)
    Miljöförvaltningens anvisningar 3sv/2006
    I anvisningen granskas bekämpningen av is- och stöpisproppar i arbetets olika skeden. Vid bekämpning av is- och stöpisproppar är man tvungen att röra sig på is och vatten, utföra sprängningsarbeten och använda maskiner och anordningar i situationer som ofta avviker från normala arbetsförhållanden. Anvisningen fäster särskild uppmärksamhet på förhandsåtgärder och utrustning som arbetarskyddet kräver. Verksamhet tillsammans med samarbetsmyndigheter samt information har ansetts vara en viktig del av anvisningen.
  • Larsson, Rolf; Belinskij, Antti; Kløve, Bjørn; Meilutyte-Lukauskiene, Diana; Lode, Elve; Skarbøvik, Eva; Akstinas, Vytautas (IWA Publishing, 2022)
    Hydrology Research
    Highlights •In this paper, the coordination of work with two EU directives in Nordic and Baltic countries is studied. •The potential for synergy effects is reached with varying success in the studied countries. •National legislation and organization of work affect the rate of success with coordination. •Our results confirm conclusions made by the European Commission. Abstract The European Union (EU) Water Framework Directive is of paramount importance for water management. According to the legal text, coordination with other directives like the Floods Directive is imperative and motivated by potential synergy effects. In this paper, the degree to which such coordination is achieved is evaluated for five Nordic and Baltic countries. The evaluation is based on legal documents, management plans, as well as on organizational structure in the five countries. The results show that the coordination between the Water Framework Directive and the Floods Directive (or flood management for Norway's case), have been successful for Estonia and Lithuania, whereas Norway, Finland, and especially Sweden need to improve more.
  • Fronzek, Stefan; Carter, Timothy R.; Pirttioja, Nina; Alkemade, Rob; Audsley, Eric; Bugmann, Harald; Flörke, Martina; Holman, Ian; Honda, Yasushi; Ito, Akihiko; Janes-Bassett, Victoria; Lafond, Valentine; Leemans, Rik; Mokrech, Marc; Nunez, Sarahi; Sandars, Daniel; Snell, Rebecca; Takahashi, Kiyoshi; Tanaka, Akemi; Wimmer, Florian; Yoshikawa, Minoru (Springer, 2019)
    Regional Environmental Change
    Responses to future changes in climatic and socio-economic conditions can be expected to vary between sectors and regions, reflecting differential sensitivity to these highly uncertain factors. A sensitivity analysis was conducted using a suite of impact models (for health, agriculture, biodiversity, land use, floods and forestry) across Europe with respect to changes in key climate and socio-economic variables. Depending on the indicators, aggregated grid or indicative site results are reported for eight rectangular sub-regions that together span Europe from northern Finland to southern Spain and from western Ireland to the Baltic States and eastern Mediterranean, each plotted as scenario-neutral impact response surfaces (IRSs). These depict the modelled behaviour of an impact variable in response to changes in two key explanatory variables. To our knowledge, this is the first time the IRS approach has been applied to changes in socio-economic drivers and over such large regions. The British Isles region showed the smallest sensitivity to both temperature and precipitation, whereas Central Europe showed the strongest responses to temperature and Eastern Europe to precipitation. Across the regions, sensitivity to temperature was lowest for the two indicators of river discharge and highest for Norway spruce productivity. Sensitivity to precipitation was lowest for intensive agricultural land use, maize and potato yields and Scots pine productivity, and highest for Norway spruce productivity. Under future climate projections, North-eastern Europe showed increases in yields of all crops and productivity of all tree species, whereas Central and East Europe showed declines. River discharge indicators and forest productivity (except Holm oak) were projected to decline over southern European regions. Responses were more sensitive to socio-economic than to climate drivers for some impact indicators, as demonstrated for heat-related mortality, coastal flooding and land use.
  • Kasvi, Elina; Lotsari, Eliisa; Kumpumäki, Miia; Dubrovin, Tanja; Veijalainen, Noora (MDPI, 2019)
    Water 2019, 11, 1827
    We investigated how hydro-climatological changes would affect fluvial forces and inundated area during a typical high-flow situation (MHQ, mean high discharge), and how adaptive regulation could attenuate the climate change impacts in a low-relief river of the Southern Boreal climate area. We used hydrologically modeled data as input for 2D hydraulic modeling. Our results show that, even though the MHQ will increase in the future (2050–2079), the erosional power of the flow will decrease on the study area. This can be attributed to the change of timing in floods from spring to autumn and winter, when the sea levels during flood peaks is higher, causing backwater effect. Even though the mean depth will not increase notably (from 1.14 m to 1.25 m) during MHQ, compared to the control period (1985–2014), the inundated area will expand by 15% due to the flat terrain. The increase in flooding may be restrained by adaptive regulations: strategies favoring ecologically sustainable and recreationally desirable lake water levels were modeled. The demands of environment, society, and hydropower are not necessarily contradictory in terms of climate change adaptation, and regulation could provide an adaptive practice in the areas of increased flooding.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Asikainen, Asta; Salmenperä, Hanna; Rantala, Juha; Mauno, Ulla (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 1/2009
    Jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa on yksi Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman kuudesta painopisteestä. Suunnittelun taustana on valtakunnallinen jätesuunnitelma, jonka tavoitteena vuoteen 2020 on tehostaa suuronnettomuuksissa ja muissa erityistilanteissa syntyvien jätteiden jätehuollon suunnittelua. Suomessa toimiva jätehuoltojärjestelmä on toteutettu normaalitilanteissa muodostuvia jätteitä ja niiden hyödyntämistä ja käsittelyä varten. Poikkeuksellisilla jätteillä tarkoitetaan tässä suunnitelmassa jätteitä, jotka muodostuvat ennakoimattomissa tilanteissa ja joita ei välttämättä voida käsitellä olemassa olevien käsittelylaitosten ja lupaehtojen puitteissa. Poikkeuksellisen tilanteen jätehuollosta selviytyminen edellyttää etukäteisjärjestelyjä ja suunnittelua niin käytännön jätehuollon kuin yhtenevän lainsäädännön tulkinnan osalta. Tämä taustaraportti koostuu kolmesta poikkeuksellisesta esimerkkitilanteesta: Merialueilla tapahtuva öljyalusonnettomuus, Maa-alueilla tapahtuvat öljy- ja kemikaalionnettomuus ja Tulva. Taustaraportin pääpaino on Merialueilla tapahtuvan öljyalusonnettomuuden jälkeisen jätehuollon toteuttamisessa. Raportissa on taustatietoa öljyalusonnettomuuksien ensivaiheen torjuntatoimista, muodostuvista öljyvahinkojätteistä sekä jätehuollon toteuttamisesta keräilyn, kuljetuksen, välivarastoinnin ja käsittelyn osalta olemassa olevan jätehuollon infrastruktuurin sekä jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännön valossa. Taustaraportissa on arvioitu erilaisten öljyvahinkojätteiden käsittelyvaihtoehtojen vaikutuksia. Raportissa on myös pohdittu useita öljyvahinkojätteen jätehuoltoon liittyviä erityiskysymyksiä, joita ovat mm. lainsäädännölliset tulkinnat eri viranomaisten toimivaltuuksista ja vastuista jätehuollon eri vaiheissa.
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 22/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdyskuntasuunnittelun ja tulvariskien hallinnan välisiä yhteyksiä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tähän liittyviä mahdollisuuksia, asenteita, ohjauskeinoja ja toimintatapoja sekä tarkastella tulvakysymyksiin liittyvää toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollisia ristiriitoja. Tutkimusaineisto koottiin sähköpostikyselyllä, joka suunnattiin suurtulvatyöryhmän (2003) nimeämiin, merkittävimmillä tulvavahinkoalueilla sijaitseviin kuntiin. Kyselyaineistoa täydensivät ryhmähaastattelut. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tulvariskien huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa jää kauaksi suurtulvatyöryhmän esittämästä tasosta. Tulvariskiä lisäävät kuntien rakentamispaineet sekä ranta-rakentamisen suuri suosio. Tulvariskien huomioimista vaikeuttavat lisäksi maankäytön suunnitteluun liittyvät ristiriidat. Tiedon taso tulvariskeistä vaihtelee kunnissa. Tietoa harvinaisista (HW 1/100) tulvatilanteista on kunnissa hyvin vähän. Ilmastonmuutoksen uhka otetaan todesta, mutta se ei ole vielä vaikuttanut tulvariskien uudelleenarviointiin. Tulvat huomioidaan paremmin asemakaavoituksessa kuin yleispiirteisissä kaavoissa. Ongelmana on, että koko vesistöalueen kattava tulvasuojelu vaatii kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Maakuntakaavassa tulvariskien huomioiminen on kaikkein heikointa. Kaiken kaikkiaan kuntien valmiudet vaihtelevat, mikä korostaa alueellisten ympäristö-keskusten roolia tulvariskien hallinnassa. Alueellisten ympäristö-keskuksia pidetään kunnissa keskeisinä yhteistyökumppaneina tulvariskien hallinnassa ja yhteistyö ympäristökeskusten kanssa koetaan toimivaksi. Raportti on osa EXTREFLOOD –hanketta (EXTREFLOOD: Tulvavahinkojen ennaltaehkäisy – suurtulvien mallinnus, tulvaskenaariot ja tulvatiedon interaktiivinen välittäminen), jota ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelma vuosina 2003-2005. Raportin loppuun on koottu aiheeseen liittyviä jatkotutkimustarpeita.
  • Paavola, Jouni; Primmer, Eeva (Elsevier, 2019)
    Ecological Economics
    Ecosystems can buffer against adverse events, such as storms or pest outbreaks by reducing the probability of harm and magnitude of losses. We conceptualise factors involved in the governance of insurance value provision, drawing on the notions of protection and insurance, exogeneity and endogeneity, and allocation of rights and responsibilities. Using riverine floods and forest pest outbreaks as examples, we explore the challenges of governing ecosystem-based risk management. We suggest that such governance should build on existing institutions, because insurance value is jointly produced with provisioning ecosystem services and the governance arrangements for them importantly shape insurance value provision. However, existing institutional arrangements do not acknowledge involved actors' rights and responsibilities and they do not facilitate landscape level management of risks. While PES schemes and other market-like solutions may govern the provision of insurance value when transaction costs and trade-offs between the provision of insurance value and private goods are low, regulation or public provision is needed when transaction costs and trade-offs are high. The complexity of challenges in governing the provision of insurance value highlights the need for polycentric governance involving collaboration, knowledge creation and dissemination and the funding of activities needed for them.
  • Haapala, Elina; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 14/2008
    Hiidenveden seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaaajan asuntoja. Alueella on myös vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Hiidenveden eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Myös tulvan alle jäävät tieosuudet on kartoitettu. Tavoitteena on ollut selvittää korkeustasossa NN+ 33,00 m ja sen alapuolella olevat mahdolliset vahinkokohteet. Hiidenvettä säännöstellään Väänteenjoen padolla. Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Hiidenveden rantaalueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,30 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuvia oleellisia vahinkoja alkaa syntyä järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,60 m. Vedenkorkeus NN+ 32,60 m aiheuttaa vahinkoja 8 rakennukselle, mikä vastaa noin 16 000 € kustannuksia. Vastaavasti vedenkorkeudella NN+ 32,80 m vahingot ovat noin 100 000 €. Hiidenveden läheisyydessä ei ole teollisuuslaitoksia. Jätevedenpuhdistamoille vedenpinnan nousu ei aiheuta varsinaisia ongelmia tarkastelluilla vedenkorkeuksilla, mutta vedenoton kannalta olisi suotavaa, että vesi ei nouse tason NN+ 32,50 m yläpuolelle. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Hiidenveden läheisyydessä sijaitseville teille ei tarkastelluilla vedenkorkeuksilla aiheudu vahinkoa eivätkä ne jää veden alle tulvan aikana.
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Rytkönen, Anne-Mari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
  • Assmuth, Timo; Dubrovin, Tanja; Lyytimäki, Jari (Springer Nature, 2020)
    Environment Systems and Decisions
    Human health risks in dealing with floods in a river basin in South-Western Finland are analysed as an example of scientific and practical challenges in systemic adaptation to climate change and in integrated governance of water resources. The analysis is based on case reports and plans, on literature studies and on conceptual models of risks and risk management. Flood risks in the Northern European study area are aggravated by melt- and storm-water runoff, ice jams and coastal flooding. Flood risk assessment is linked with management plans based on EU directives as applied in the case area. National risk management policies and procedures of increasing scope and depth have been devised for climate change, water resources and overall safety, but an integrated approach to health risks is still largely missing. The same is true of surveys of perceived flood risks, and participatory deliberation and collaborative planning procedures for flood risk management in the case area, specifically for adaptive lake regulation. Health impacts, risks and benefits, socio-economic and systemic risks, and over-arching prevention, adaptation and compensation measures are not fully included. We propose a systematic framework for these extensions. Particular attention needs to be given to health risks due to flooding, e.g. from water contamination, moist buildings, mental stress and infrastructure damage and also from management actions. Uncertainties and ambiguities about risks present continuing challenges. It is concluded that health aspects of flooding are complex and need to be better included in assessment and control, to develop more integrated and adaptive systemic risk governance.
  • Vienonen, Sanna; Rintala, Jari; Orvomaa, Mirjam; Santala, Erkki; Maunula, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 24/2012
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesihuollossa sekä keinoja sopeutua muutoksiin. Tutkimus tehtiin pääosin kirjallisuusselvityksenä. Lisäksi kuultiin noin 50 vesihuollon asiantuntijaa. Kirjallisuuden perusteella tarkasteltiin myös eri ilmastoskenaarioissa ja -malleissa esitettyjä arvioita raaka-vesivarastojen määrässä ja laadussa tapahtuvista muutoksista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon voivat olla joko haitallisia tai myönteisiä, suoria tai välillisiä, ja niiden arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Suurimmat vaikutukset aiheutuvat äärevien sääilmiöiden kuten pitkien kuivuusjaksojen, rankkasateiden ja myrskyjen yleistymisestä. Myrskyjen seurauksena sähkökatkokset vesihuoltolaitoksilla lisääntyvät, mikä vaikeuttaa veden käsittelyä ja johtamista. Vesistöjen pinnannousun ja tulvien seurauksena pintavesiä voi kulkeutua pohjavesimuodostumiin ja vedenottamoille, ja jätevesipumppaamojen ylivuotoriski kasvaa. Pitkät kuivuusjaksot voivat aiheuttaa ongelmia lähinnä pienten raakavesilähteiden vedenlaadulle ja riittävyydelle. Ilmastonmuutoksella on vaikutuksensa myös maan-käyttöön, josta voi paikoin muodostua yhä merkittävämpi riski raakavesilähteille. Keskeisimpiä ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoja vesihuollossa ovat vedenottokaivojen sijoittaminenantoisuudeltaan otollisimpiin paikkoihin tulvariskialueiden ulkopuolelle, jäteveden pumppaamojen sijoittaminenpohjavesialueiden ja tulvariskialueiden ulkopuolelle, vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen niin normaali- kuin erityistilanteissa, pienten pohjavesimuodostumien antoisuuden selvittäminen sekä vesihuoltolaitosten varavesi ja varavoimalähteiden turvaaminen. Lisäksi suunnitelmilla, vesihuoltolaitosten välisellä yhteistyöllä, maankäytön ohjauksella sekä tietojärjestelmien ja mallinnusten hyödyntämisellä voidaan tehostaa vesihuoltolaitosten sopeutumista ilmastonmuutokseen
  • Veijalainen, Noora; Vehviläinen, Bertel (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 21/2008
    Tutkimuksessa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia 34 korkeimman riskiluokan padon mitoitustulviin. Nämä padot on mitoitettu hydrologisin perustein siten, että kerran 5 000–10 000 vuodessa toistuvan tulvan aikana padotusaltaan vedenkorkeus ei ylitä padon turvallista vedenkorkeutta, kun padon juoksutuskapasiteetti ilman voimalaitoksen koneistovirtaamia on käytössä. Tutkimuksessa arvioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä patoturvallisuudelle. Tärkein tarkasteltava tekijä on patojen juoksutuskapasiteetin riittävyys. Tutkimuksessa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Hydrologian yksikössä kehitetyn ja ylläpidettävän Vesistömallijärjestelmän hydrologisia vesistömalleja. Laskennan lähtötietoina olivat kahden viikon mitoitussadanta ja 40 vuoden sadannan sekä lämpötilan havaintoaikasarjat. Mitoitustulva luotiin riittävän harvinaisesta mitoitussadannasta, joka yhdistettiin tulvan muodostumisen kannalta pahimpaan mahdolliseen sää- ja lumitilanteeseen 40 vuoden havaintojaksolla. Ilmastonmuutosjaksolla 2070–99 mitoitussadanta sekä lämpötila- ja sadehavainnot muutettiin ilmastonmuutosskenaarioiden mukaisesti ja mitoitustulvan laskenta toistettiin. Ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tulvan aiheuttajasta. Lumen sulamisen ja vesisateen aiheuttamat mitoitustulvat Pohjois-Suomessa pysyvät keskimäärin ennallaan. Eteläisemmän Suomen pienten vesistöjen kesälle tai syksylle ajoittuvat mitoitustulvat kasvavat mitoitussadannan kasvun takia. Keski-Suomen suurissa järvireittivesistöissä mitoitustulvan kasvun aiheuttavat syksyn ja talven pääosin vetenä tuleva mitoitus- ja kokonaissadannan kasvu, lumen sulannan kasvu sekä talvihaihdunnan vähäisyys. Tekijöiden yhteisvaikutuksena tulvan kokonaisvolyymi kasvaa merkittävästi. Suurimmalla osalla tarkastelluista padoista kasvava mitoitustulva pystytään kuitenkin hallitsemaan nykyisillä rakenteilla. Ylittymisriskin padot, joita on ilmastoskenaariosta riippuen 5–13 kappaletta 34:stä, sijaitsevat Pohjanmaan ja Lounais-Suomen pienissä jokivesistöissä, joilla kesän mitoitussadanta kasvaa voimakkaasti sekä Keski-Suomen järvireittivesistössä, joilla ylittymisriskin aiheuttaa syksyn ja talven kokonaisvesimäärien voimakas lisääntyminen. 
  • Kärnä, Juha-Petri (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 12/2012
    Current remote sensing satellites can provide valuable information relevant to hydrological monitoring. And by using available in situ measurements together with the satellite data the information can be even more valuable. The FloodFore project developed new methods to estimate hydrological parameters from multi source remote sensing and in situ data. These hydrological parameters are important input to the watershed simulation model in order to improve the accuracy of its forecasts. In the project several new methods were either developed or demonstrated: satellite based snow water equivalent (SWE) estimation, weather radar based accumulated precipitation estimation, satellite based soil freezing state determination, and SWE estimation with high spatial resolution using both microwave radiometer and SAR data. Also a visualisation system for multi source information was developed to demonstrate the new products to users. The effect of the snow remote sensing estimates to the hydrological forecasting accuracy was studied for the Kemijoki river basin. The commercialisation possibilities of the results of the project were also studied.
  • Savolainen, Mika; Leiviskä, Pekka (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    PPOra 2/2008
    Kalajoen vesistöalue on tyypillinen Pohjanlahden rannikkovesistö. Sille on ominaista vähäinen järvisyys, pieni pituuskaltevuus ja pitkät suvanto-osuudet joen keskiosalla. Kalajoen vesistö on vähäisen järvisyyden vuoksi erittäin herkkä tulvien nopealle nousulle ja virtaamavaihtelut ovat suuria. Kalajoen vesistössä on ollut poikkeuksellisen suuria kevättulvia vuosina 1977, 1982 ja 2000. Vuosien 1982 ja 2000 tulvilla veden alle jääneitä alueita oli noin 8 000 ha. Vaikeita jääpatotulvia on esiintynyt vuonna 1977 ja 1980-luvun puolivälissä Kalajoen ala- ja keskiosalla. Tulvahuippujen pienentämiseksi ja virtaamavaihteluiden tasaamiseksi, voimataloudellisen hyödyn saavuttamiseksi ja virkistyskäyttöä varten on Kalajoen vesistöalueella toteutettu useita laajamittaisia vesistöhankkeita. Toisaalta vesistöalueella toteutetut runsaat metsäojitukset ja luontaisten tulva-alueiden poisto pengerrakentein ovat voimistaneet virtaamahuippuja. Kalajoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitelty vesistöalueella toteutettuja tulvasuojeluhankkeita ja tulvantorjuntatoimenpiteitä, joilla vahinkoja pystytään ennalta ehkäisemään. Kalajoen säännöstelystä on kerrottu järvikohtaisesti voimassaolevat luvat, sopimukset ja säännöstelyrajat sekä yleisohjeet säännöstelyn käytöstä kertyneiden kokemusten perusteella. Suunnitelmassa on esitelty havaittuja tulvavahinkojen suuruuksia ja arvioita poikkeuksellisten tulvien aiheuttamista vahingoista. Käytössä olevat vesistömallit on suunnitelmassa esitelty lyhyesti. Suunnitelmassa on esitelty tulvantorjuntaorganisaatio ja viranomaisten tehtävänjako sekä tiedotustoiminta tulvantorjuntatilanteessa.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 1/2007
    Kyrönjoen vesistössä sattui 1970- ja 1980-luvuilla sekä viimeksi keväällä 2006 useita vaikeita kevättulvatilanteita. Ne aiheutuivat suurista kevättulvavirtaamista ja niiden yhteydessä sattuneista äkillisistä jääpato-ongelmista. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Kyrönjoen ylä- ja alaosilla on suojattu tulvapenkereillä 1/20 vuoden toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Asutuksen suojaamiseksi penkereitä on rakennettu myös Ilmajoelle ja Jalasjärvelle. Ylempänä vesistössä sijaitsee neljä tekojärveä ja yksi säännöstelty järvi, jotka helpottavat tilannetta tulvaongelmien osalta ja kompensoivat tulvien siirtymistä alajuoksulle. Tulvantorjuntarakenteista huolimatta lähes koko matkaltaan asutussa jokivarressa veden äkillinen nousu jääpadon seurauksena saattaa aiheuttaa merkittäviä paikallisia vahinkoja, kuten tapahtui keväällä 2006 Isossakyrössä. Kyrönjoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu merkittävimpien jokiosuuksien osalta tulvavahinkojen suuruus 1/250 tulvalla. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaistahojen tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvantorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty suosituksia, joita tulevaisuudessa olisi hyödynnettävä.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 5/2007
    Lapuanjoen vesistössä sattui erityisesti 1980-luvulla vaikeita kevättulvatilanteita. Vuonna 1984 tulvavedet jouduttiin johtamaan Lapuanjoen tulvapengerrysten suojaamille alueille. Vaikeita jääpato-ongelmia Lapuanjoella on esiintynyt harvemmin. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Lapuan kaupungin alapuolella on suojattu tulvapenkereillä 1/20 toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Ylempänä vesistössä sijaitsee kolme tekojärveä ja viisitoista säännösteltyä järveä, joista vain Hirvijärven ja Varpulan tekojärvillä ja noin puolella säännöstellyistä järvistä on huomattavampaa merkitystä tulvavesien varastoinnissa. Lapuanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu tulvavahingot 1/250 tulvalla. Tarkemmin tulvan vaikutuksia eri toistuvuuksilla on arvioitu Lapuan taajaman alueelle laaditussa tulvavaarakartoituksessa. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaisten tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvatorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty yleissuosituksia.