Browsing by Subject "tulvavahingot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Kahelin, Heli (Etelä-Savon ympäristökeskus, 2009)
    ESAra 4/2009
    Tulvat ovat vuosikymmenien ajan aiheuttaneet keskustelua ihmisten keskuudessa ja ilmastonmuutokseen varautuminen on osaltaan aiheuttanut lisätarpeen tälle pohdinnalle. Ohjaamalla rakentamista tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle pystytään tehokkaasti vähentämään tulvavahinkoja. Julkaisussa on suositukset alimmista tulvien kannalta hyväksyttävistä rakentamiskorkeuksista Etelä-Savon vesistöille. Noudattamalla suositusta rakennuksille aiheutuisi vahinkoa vain keskimäärin kerran noin 100...200 vuodessa tai harvemmin esiintyvällä tulvalla. Suosituksen määrittelyn lähtökohtana on kullakin vesistöllä ollut keskimäärin kerran 50 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden arviointi. Annetut suositukset sisältävät harkinnanvaraisen lisäkorkeuden, jossa on mukana muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutus.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Asikainen, Asta; Salmenperä, Hanna; Rantala, Juha; Mauno, Ulla (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 1/2009
    Jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa on yksi Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman kuudesta painopisteestä. Suunnittelun taustana on valtakunnallinen jätesuunnitelma, jonka tavoitteena vuoteen 2020 on tehostaa suuronnettomuuksissa ja muissa erityistilanteissa syntyvien jätteiden jätehuollon suunnittelua. Suomessa toimiva jätehuoltojärjestelmä on toteutettu normaalitilanteissa muodostuvia jätteitä ja niiden hyödyntämistä ja käsittelyä varten. Poikkeuksellisilla jätteillä tarkoitetaan tässä suunnitelmassa jätteitä, jotka muodostuvat ennakoimattomissa tilanteissa ja joita ei välttämättä voida käsitellä olemassa olevien käsittelylaitosten ja lupaehtojen puitteissa. Poikkeuksellisen tilanteen jätehuollosta selviytyminen edellyttää etukäteisjärjestelyjä ja suunnittelua niin käytännön jätehuollon kuin yhtenevän lainsäädännön tulkinnan osalta. Tämä taustaraportti koostuu kolmesta poikkeuksellisesta esimerkkitilanteesta: Merialueilla tapahtuva öljyalusonnettomuus, Maa-alueilla tapahtuvat öljy- ja kemikaalionnettomuus ja Tulva. Taustaraportin pääpaino on Merialueilla tapahtuvan öljyalusonnettomuuden jälkeisen jätehuollon toteuttamisessa. Raportissa on taustatietoa öljyalusonnettomuuksien ensivaiheen torjuntatoimista, muodostuvista öljyvahinkojätteistä sekä jätehuollon toteuttamisesta keräilyn, kuljetuksen, välivarastoinnin ja käsittelyn osalta olemassa olevan jätehuollon infrastruktuurin sekä jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännön valossa. Taustaraportissa on arvioitu erilaisten öljyvahinkojätteiden käsittelyvaihtoehtojen vaikutuksia. Raportissa on myös pohdittu useita öljyvahinkojätteen jätehuoltoon liittyviä erityiskysymyksiä, joita ovat mm. lainsäädännölliset tulkinnat eri viranomaisten toimivaltuuksista ja vastuista jätehuollon eri vaiheissa.
  • Haapala, Elina; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 14/2008
    Hiidenveden seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaaajan asuntoja. Alueella on myös vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Hiidenveden eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Myös tulvan alle jäävät tieosuudet on kartoitettu. Tavoitteena on ollut selvittää korkeustasossa NN+ 33,00 m ja sen alapuolella olevat mahdolliset vahinkokohteet. Hiidenvettä säännöstellään Väänteenjoen padolla. Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Hiidenveden rantaalueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,30 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuvia oleellisia vahinkoja alkaa syntyä järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,60 m. Vedenkorkeus NN+ 32,60 m aiheuttaa vahinkoja 8 rakennukselle, mikä vastaa noin 16 000 € kustannuksia. Vastaavasti vedenkorkeudella NN+ 32,80 m vahingot ovat noin 100 000 €. Hiidenveden läheisyydessä ei ole teollisuuslaitoksia. Jätevedenpuhdistamoille vedenpinnan nousu ei aiheuta varsinaisia ongelmia tarkastelluilla vedenkorkeuksilla, mutta vedenoton kannalta olisi suotavaa, että vesi ei nouse tason NN+ 32,50 m yläpuolelle. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Hiidenveden läheisyydessä sijaitseville teille ei tarkastelluilla vedenkorkeuksilla aiheudu vahinkoa eivätkä ne jää veden alle tulvan aikana.
  • Savolainen, Mika; Leiviskä, Pekka (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    PPOra 2/2008
    Kalajoen vesistöalue on tyypillinen Pohjanlahden rannikkovesistö. Sille on ominaista vähäinen järvisyys, pieni pituuskaltevuus ja pitkät suvanto-osuudet joen keskiosalla. Kalajoen vesistö on vähäisen järvisyyden vuoksi erittäin herkkä tulvien nopealle nousulle ja virtaamavaihtelut ovat suuria. Kalajoen vesistössä on ollut poikkeuksellisen suuria kevättulvia vuosina 1977, 1982 ja 2000. Vuosien 1982 ja 2000 tulvilla veden alle jääneitä alueita oli noin 8 000 ha. Vaikeita jääpatotulvia on esiintynyt vuonna 1977 ja 1980-luvun puolivälissä Kalajoen ala- ja keskiosalla. Tulvahuippujen pienentämiseksi ja virtaamavaihteluiden tasaamiseksi, voimataloudellisen hyödyn saavuttamiseksi ja virkistyskäyttöä varten on Kalajoen vesistöalueella toteutettu useita laajamittaisia vesistöhankkeita. Toisaalta vesistöalueella toteutetut runsaat metsäojitukset ja luontaisten tulva-alueiden poisto pengerrakentein ovat voimistaneet virtaamahuippuja. Kalajoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitelty vesistöalueella toteutettuja tulvasuojeluhankkeita ja tulvantorjuntatoimenpiteitä, joilla vahinkoja pystytään ennalta ehkäisemään. Kalajoen säännöstelystä on kerrottu järvikohtaisesti voimassaolevat luvat, sopimukset ja säännöstelyrajat sekä yleisohjeet säännöstelyn käytöstä kertyneiden kokemusten perusteella. Suunnitelmassa on esitelty havaittuja tulvavahinkojen suuruuksia ja arvioita poikkeuksellisten tulvien aiheuttamista vahingoista. Käytössä olevat vesistömallit on suunnitelmassa esitelty lyhyesti. Suunnitelmassa on esitelty tulvantorjuntaorganisaatio ja viranomaisten tehtävänjako sekä tiedotustoiminta tulvantorjuntatilanteessa.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 1/2007
    Kyrönjoen vesistössä sattui 1970- ja 1980-luvuilla sekä viimeksi keväällä 2006 useita vaikeita kevättulvatilanteita. Ne aiheutuivat suurista kevättulvavirtaamista ja niiden yhteydessä sattuneista äkillisistä jääpato-ongelmista. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Kyrönjoen ylä- ja alaosilla on suojattu tulvapenkereillä 1/20 vuoden toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Asutuksen suojaamiseksi penkereitä on rakennettu myös Ilmajoelle ja Jalasjärvelle. Ylempänä vesistössä sijaitsee neljä tekojärveä ja yksi säännöstelty järvi, jotka helpottavat tilannetta tulvaongelmien osalta ja kompensoivat tulvien siirtymistä alajuoksulle. Tulvantorjuntarakenteista huolimatta lähes koko matkaltaan asutussa jokivarressa veden äkillinen nousu jääpadon seurauksena saattaa aiheuttaa merkittäviä paikallisia vahinkoja, kuten tapahtui keväällä 2006 Isossakyrössä. Kyrönjoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu merkittävimpien jokiosuuksien osalta tulvavahinkojen suuruus 1/250 tulvalla. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaistahojen tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvantorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty suosituksia, joita tulevaisuudessa olisi hyödynnettävä.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 5/2007
    Lapuanjoen vesistössä sattui erityisesti 1980-luvulla vaikeita kevättulvatilanteita. Vuonna 1984 tulvavedet jouduttiin johtamaan Lapuanjoen tulvapengerrysten suojaamille alueille. Vaikeita jääpato-ongelmia Lapuanjoella on esiintynyt harvemmin. Tulvan kannalta ongelmallisimmat alueet Lapuan kaupungin alapuolella on suojattu tulvapenkereillä 1/20 toistuvuutta pienemmiltä tulvilta. Ylempänä vesistössä sijaitsee kolme tekojärveä ja viisitoista säännösteltyä järveä, joista vain Hirvijärven ja Varpulan tekojärvillä ja noin puolella säännöstellyistä järvistä on huomattavampaa merkitystä tulvavesien varastoinnissa. Lapuanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu tulvavahingot 1/250 tulvalla. Tarkemmin tulvan vaikutuksia eri toistuvuuksilla on arvioitu Lapuan taajaman alueelle laaditussa tulvavaarakartoituksessa. Suunnitelmassa on esitelty lyhyesti nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimiseksi. Vesistöjen osalta on selvitetty tulvantorjuntatoimenpiteet, joilla vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaisten tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvatorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty yleissuosituksia.
  • Haapala, Elina; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 2/2008
    Lohjanjärven seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaa-ajan asuntoja. Alueella on myös teollisuus- ja vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Lohjanjärven eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Lisäksi on kartoitettu tulvan alle jäävät tieosuudet. Lohjanjärveä säännöstellään Mustionkosken voimalaitospadolla. Säännöstelyn yläraja on ehdollinen ja sen ylittyessä on juoksutettava lupaehtojen mukaista virtaamaa. Maksimijuoksutukset vaihtelevat vuodenajasta riippuen. Luvassa mainittu kesän ja syksyn maksimijuoksutus ei kaikissa oloissa ole riittävä estämään vedenkorkeuden nousua. Lisäksi suuret juoksutukset saattavat aiheuttaa vahinkoa alapuolisen Mustionjoen varrella. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Lohjanjärven ranta-alueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,00 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuva vahinko alkaa kasvaa selvästi järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,30 m. Suurin yksittäinen vahinko vedenpinnan noususta kohdistuu teollisuuteen, M-real Oyj:n Kirkniemen paperitehtaaseen. Vedenkorkeus NN+ 32,30 m aiheuttaa tehtaan puukentän vaurioitumisen ja sen myötä tuotannon keskeyttämisen. Puukentälle aiheutuvat vahingot ovat noin 100 000 € ja tuotannon keskeyttäminen aiheuttaisi liikevaihdon vähentymistä noin 1,7 milj. € vuorokaudessa (vuoden 2005 mukaan). Rakennuksille aiheutuva vahinko vastaavalla vedenkorkeudella on noin 184 000 €. Vesihuollolle ei vedenpinnan nousu aiheuta ongelmia ylimääräistä vedenpuhdistamista lukuun ottamatta. Järvivettä pääsee Lohjan kaupungin puhdistusjärjestelmään vedenpinnan ylittäessä ylivuotokynnyksen korkeuden, NN+ 32,40 m. Ylivuotokynnystä on mahdollista korottaa tarvittaessa. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin ja teollisuuteen verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Joillekin Lohjanjärven läheisyydessä sijaitseville teille nousee vesi tulvan aikana. Selvityksessä on esitetty tulvan aikana veden alle jäävät tieosuudet.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 19/2006
    Kokemäenjoen suistossa sijaitseva Pori on tulvaherkkää aluetta. Porissa tulvasuojelun parantamiseksi vuosikymmenten aikana toteutettujen laajojen vesistöhankkeiden tila on huono. Pengerrysten mitoitus ei vastaa nykyistä maankäyttöä ja niiden kunto on heikentynyt. Tehdyt perkaukset ovat ajan mittaan liettyneet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa aloitettiin maa- ja metsätalousministeriön kanssa sovittujen tulostavoitteiden mukaisesti Porin tulvariskien hallinnan kehittämishanke. Myös Porin kaupungilla on suuri tarve tulvasuojelun kehittämiselle. Yleissuunnitelma Porin tulvien riskienhallinnan parantamiseksi on laadittu Porin kaupungin, Suomen ympäristökeskuksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Satakunnan pelastuslaitoksen yhteistyönä. Lisäksi Satakuntaliitto myönsi Porin kaupungille valtion ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoitusta. Yleissuunnitelmassa esitetyt esitykset tulvasuojelu- ja tulvantorjuntatoimenpiteiksi sekä jatkotoimenpide-ehdotukset perustuvat hankkeessa tehtyihin osaselvityksiin: - Porin tulvasuojelurakenteiden ja tehtyjen ruoppausten tila - Kokemäenjoen syvyyskartoitus - Arvio sedimentaatiosta - Tulvatietojen keräys - Hydrologinen toistuvuus Kokemäenjoella Porissa - Kokemäenjoen alaosan tulvalaskelmat ja tulvakartat - Kokemäenjoen jäätymisen kartoitus ja vedenkorkeuksien havainnointi - Selvitys eri toimenpiteiden vaikutuksesta Kokemäenjoen alaosan jäätulviin - Tulvavahinkojen arviointi. Hankkeessa on myös hyödynnetty EXTREFLOOD -projektin tuloksia. Osaselvitykset löytyvät kokonaisuudessaan julkaisun liitteenä olevalta CD -levykkeeltä.
  • Höytämö, Jukka; Leiviskä, Pekka (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 2/2009
    Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma laadittiin vuonna 1997. Siinä kuvattiin perusteellisesti Saimaan tulvan toteutumismahdollisuuksia, tulvan suuruutta ja tulvantorjuntaan liittyviä erilaisia keinoja ja tulvasta aiheutuvia vahinkoja. Vesistöjen käyttötoiminnassa tai käyttäytymisessä ei kuluneiden kahdentoista vuoden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuoden 1997 jälkeen on kuitenkin tullut paljon tutkimus- ja selvitystietoa ilmaston muuttumiseen liittyen. Saimaan alueella on tehty myös lukuisia tulvavaarakarttoja ja tulvariskienhallinnan yleissuunnitelmia sekä arvioitu tulvista aiheutuvia vahinkoja. Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmaan 2009 on sisällytetty vuodesta 1997 lähtien saatua lisätietoa Saimaan tulviin liittyen. Ilmastonmuutoslaskelmien ja vahinkojen kuvauksen lisäksi on keskitytty viranomaisyhteistyön sekä rakentamisen ohjauksen kuvaukseen. Tulvantorjuntasuunnitelma 2009 täydentää aiempaa suunnitelmaa vuodelta 1997.
  • Ollila, Markku; Virta, Hanna; Hyvärinen, Veli (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 441
  • Suhonen, Ville; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 2/2006
    Suomessa rakennuksia on perinteisesti suojattu tulvia vastaan lähinnä hiekkasäkeistä tai maaaineksesta rakennetuilla suojavalleilla. Markkinoilla on kuitenkin lukuisia muitakin vaihtoehtoja tulvavahinkojen pienentämiseksi. Tässä selvityksessä on esitelty ja vertailtu erilaisia tilapäiseen tulvantorjuntaan soveltuvia tulvasuojelurakenteita. Tulvasuojelurakenteen tulee olla riittävän tiivis ja sen tulee kestää veden aiheuttama paine kaatumatta, liukumatta ja murtumatta. Rakenteen keveys helpottaa tulvasuojauksen pystyttämistä, mutta silloin saatetaan tarvita varsinkin kovalla tuulella lisäpainoja tai ankkurointia maahan ennen tulvaveden nousua. Rakenteen päälle joudutaan yleensä levittämään muovikalvo tiiviyden varmistamiseksi ja maaperän läpi suotautuvan vesimäärän pienentämiseksi. Lisäksi tarvitaan pumppuja hule- ja suotovesien pumppaamiseksi. Erilaiset rakenteet on tässä selvityksessä jaettu neljään pääryhmään. Maatäytteisten rakenteiden etuna on materiaalin hyvä saatavuus ja edullisuus. Esim. jättihiekkasäkkien hinta on tyypillisesti noin 20–80 €/jm. Siirreltävät tulvaseinäkkeet taas sopivat parhaiten tasaiselle alustalle. Elementeistä koottavan tulvaseinän pystytys on nopeaa. Tulvaseinäkkeet maksavat noin 400–600 €/jm. Seinäkkeitä on saatavana myös kontissa, jossa on mukana kaikki tarvittava 300 m pitkän suojauksen pystyttämiseksi. Tulvavahinkoja voidaan vähentää myös muovista valmistetuilla vesi- tai ilmatäytteisillä rakenteilla. Muoviset rakenteet ovat kevyitä ja vievät tyhjänä suhteellisen vähän tilaa. Osa malleista täyttyy automaattisesti tulvaveden virratessa sisään, toiset täytetään etukäteen vedellä tai ilmalla. Vesitäytteiset rakenteet maksavat noin 300–600 €/jm. Neljännen ryhmän muodostavat ovi- ja ikkuna-aukkojen suojausratkaisut ja kiinteille perustuksille pystytettävät tulvaseinät. Rakenteet ovat kohdekohtaisia ja melko kalliita, mutta valmiiden perustusten ansiosta nopeita pystyttää. Valmiille perustuksille rakennettava tulvasuojaus soveltuu parhaiten usein tulvavahinkoja kärsiville kohteille, joiden suojaksi ei voida rakentaa kiinteää tulvasuojausta. Tulvatilanteeseen tulisi varautua etukäteen selvittämällä tilapäisen tulvantorjunnan tarvetta ja mahdollisesti perustamalla valmiusvarastoja tulvasuojelurakenteiden nopean saatavuuden varmistamiseksi. Ennen mahdollista rakenteiden hankintapäätöstä tulisi sopivimmiksi katsottuja vaihtoehtoja testata käytännössä. Tulvantorjuntavalmiuksien ylläpitämiseksi tulisi rakenteiden pystyttämistä ja niiden käyttöön liittyvää viranomaisyhteistyötä myös harjoitella säännöllisesti.
  • Alho, Petteri; Sane, Mikko; Huokuna, Mikko; Käyhkö, Jukka; Lotsari, Eliisa; Lehtiö, Laura (Suomen ympäristökeskus & Turun yliopisto, 2008)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2008
    Tulvariskien kartoittamisen ohjeessa kuvataan tulvariskikartoituksen keskeisimmät menetelmät sekä kartoituksen toteuttamisen pääperiaatteet ympäristöhallinnossa ja annetaan esimerkkejä tulvariskikarttojen visualisoinnista. Tavoitteena on ollut laatia kustannustehokas järjestelmä tulvariskin esittämiseen visuaalisessa muodossa. Ohje luo myös yleiskatsauksen Suomen tulvakartoituksen tilaan EU:n direktiivin tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta astuttua voimaan vuoden 2007 lopulla. Riskillä tarkoitetaan yleisesti vahingon tai vaaran uhkaa. Korkea riski syntyy silloin, kun tulvan todennäköisyys on suuri ja alueella on haavoittuvia kohteita, esim. tiheää asutusta, julkisia rakennuksia tai teollisuuslaitoksia. Ohje on laadittu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoituksella Turun yliopiston maantieteen laitoksen koordinoimassa EXTRE-FLOOD II -hankkeessa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Ohjeen mukaiset tulvariskikartat esittävät tulvadirektiivin mukaisesti jokaisen tarkastellun toistuvuuden tulva-alueen asukkaiden viitteellisen määrän, alueella harjoitettavan taloudellisen toiminnan tyypin, laitokset, jotka voivat aiheuttaa äkillistä pilaantumista tulvatilanteessa, sekä seurauksista mahdollisesti kärsivät suojelualueet. Tarvittavat tiedot sisältyvät pääosin valtakunnallisiin paikkatietoaineistoihin kuten rakennus- ja huoneistorekisteriin (RHR), SLICES-maankäyttöaineistoon, valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) ja erilaisiin ympäristötietokantoihin. Tarpeen ja saatavuuden mukaan riskikarttoihin voidaan liittää myös paikallista aineistoa. Osaa aineistoista joudutaan muokkaamaan erityisesti tulvariskikarttoja varten. Tulvatietojärjestelmän avulla käyttäjä voi koota aineistoista tarpeisiinsa parhaiten sopivat tulvariskikartat karttakerroksina GIS-ympäristössä.
  • Parjanne, Antti; Huokuna, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Ympäristöopas / 2014
    Oppaaseen on koottu tietoa tulvien esiintymisestä, tulvista aiheutuvista vahingoista sekä yleisesti tulvariskien hallinnasta keskittyen niihin asioihin, joita on tarpeen ottaa huomioon määritettäessä alimpia suositeltavia rakentamiskorkeuksia sisävesien ja meren ranta-alueilla. Lisäksi oppaassa käsitellään sortuma- ja vyörymävaaran huomioon ottamista sekä rakentamista tulvavaara-alueelle. Opas on päivitetty versio vuoden 1999 julkaisusta ”Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa - Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista” (Ollila ym. 1999). Tulvavaara-alueiden ja tulvariskien huomioon ottaminen on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Alttius tulvavahingoille on kasvanut rantarakentamisen lisääntyessä. Suunnitteluun ja rakentamiseen tuo omat haasteensa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioiminen, mihin liittyen on saatu uutta tietoa vedenkorkeuksista, virtaamista sekä merivedenkorkeuksien lyhyt- ja pitkäaikaisvaihteluista. Opas sisältää suositukset alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi sisävesien rannoilla sekä merenrannikolla. Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100–200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Sisävesien osalta suositus perustuu kunkin vesistön keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa rakennustyypistä, vesistön ominaispiirteistä, ilmastonmuutoksesta tai aaltoiluvarasta johtuva lisäkorkeus. Itämeren rannalla suosituksissa on otettu huomioon maankohoamisen ja merenpinnan tason muutos ilmastonmuutoksen seurauksena. Myös merenrannikolla rakennuspaikkakohtainen lisäkorkeus tulisi määritellä rakennuksen tyypin ja aallokon mahdollisen vaikutuksen perusteella.
  • Pykälistö, Pasi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kymijokilaaksossa vuosien 1898 ja 1899 valapaton tulvana tunnettua suurtulvaa yhdistellen paikallishistorian ja ympäristöhistorian näkökulmia. Vuoden 1899 suurtulva on yhä Suomen historian suurin mitatuin tulva, jonka aikana Järvi-Suomen suuret laskujoet, Vuoksi, Kymijoki ja Kokemäenjoki tulvivat yli äyräidensä hukuttaen rantamaita tulvan alle. Tulvan tuhot kohosivat miljooniin markkoihin ja jättivät jälkeensä kiivaan keskustelun tulvan syistä ja korvausvelvollisista. Tulvan muistona rantakiviin ja -kallioihin jäi korkeanveden viivoja, joita kutsutaan edelleen valapaton viivoiksi muistona samana keväänä keisari Nikolai II antamasta helmikuun manifestista. Työssä keskitytään taustoittamaan jokilaaksossa ennen tulvaa käynnissä ollutta teollisuuden ja maatalouden muutosta kohti modernia ja rationaalista tuotantoa, mikä muodosti taustan paikallisyhteisölle tulvan sattuessa. Tämän jälkeen seurataan eri kunnissa paikallisyhteisöjen reaktioita tulvaan jakaen kunnat pareiksi toisen edustaessa Uudenmaan läänin ja toisen Viipurin läänin puolta Kymijoen rannoista. Paikallisyhteisön reaktiota seurataan sitten lehdistön, valitusten, delegaatioiden ja valtiopäivien kautta valtakunnalliselle tasolle. Lopuksi hahmotetaan, miten reaktio lopulta heijastui takaisin paikallistasolle valtakunnallisena politiikkana ja hallinnollisina toimenpiteinä. Lähdeaineistona on käytetty alueen paikallishistorioita, sanomalehtiä aikakaudelta, aihepiiriä koskevia kirjallisia alkuperäisjulkaisuja ja ympäristö- sekä paikallishistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Liitteinä työhön on liitetty tulva-aluetta kuvaavia karttoja ja tulvan syitä ja seurauksia havainnollistavia karttoja ja tilastoja, sekä niiden lisäksi kaksi havainnekuvaa tulvan jättämistä valapaton viivoista Voikkaalla ja Myllykosken Viialassa. Työn tuloksena hahmottuu kuva Kymijoen valjastamiseen ja perkauksiin johtaneesta kehityksestä, jossa maatalouden ja teollisuuden intressit ottivat yhteen jarruttaen vesien säännöstelyn ja joen valjastamisen alkua. Keskeinen kysymys oli vedenkorkeuden taso, sillä maatalous tavoitteli vedenpinnan laskua mahdollisimman alas uusien viljelysmaiden saamiseksi ja vanhojen suojelemiseksi tulvilta. Teollisuus puolestaan pyrki saamaan mahdollisimman runsaat vesivarastot patoamalla vedenpinnan korkealle varmistaakseen yhä enemmän energiaa kuluttavien koneidensa voimansaannin. Ongelma ratkesi lopulta 1930-luvulle tultaessa kumpaakin osapuolta tyydyttävän kompromissin löytyessä. Häviäjäksi tässä maatalouden ja teollisuuden modernisaatiossa joutui Kymijoen vanha kalastuselinkeino, jonka korvasi modernisaation myötä avomerellä tapahtuva suurkalastus.
  • Suhonen, Ville; Rantakokko, Kari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2014)
    UUDra 1/2006
    Tämän työn tavoitteena on ollut laatia erityisesti viranomaiskäyttöön soveltuva suunnitelma tulvavahinkojen pienentämiseksi Vantaanjoen vesistöalueella. Vesistöalueelle ovat tyypillisiä suuret virtaamavaihtelut, koska vesistöalue on pieni ja virtaamia tasaavia järviä on vähän. Tulvia sattuu paitsi keväällä lumien sulaessa, myös muina vuodenaikoina rankkasateiden vaikutuksesta. Rakennettujen alueiden tehokas sadevesiviemäröinti kasvattaa tulvahuippuja entisestään. Vesistöalue sijaitsee Suomenlahden rannikolla pääkaupunkiseudun tuntumassa ja alueen kasvava väestömäärä lisää osaltaan paineita rakentaa lähelle joen luontaisia tulva-alueita. Tulva-alueet ovat olleet laajimmillaan vuoden 1966 kevättulvan aikana, yhteensä noin 1860 ha. Kesän 2004 tulvalla korvattiin Vantaanjoen alueella valtion varoista tulvavahinkoja yhteensä n. 900 000 €. Tässä työssä on tarkasteltu Vantaanjoen vesistöalueen hydrologiaa, tulvien esiintymistä ja valuma-alueen merkittävimpiä tulvavahinkokohteita. Vahinkokartoituksen tulosten perusteella voidaan vesistöalueen kokonaisvahinkopotentiaalia pienentää oleellisesti jo muutamien suurimpien vahinkokohteiden tulvasuojelulla. Merkittävimpiä kohteita ovat Riihimäen keskusta, Pirttirannan loma-asuntoalue ja vanha viilatehdas Vantaalla sekä Oulunkylän siirtolapuutarha Helsingissä. Toimivan tulvantorjunnan edellytyksiä Vantaanjoen vesistöalueella ovat viranomaisten välisen yhteistyön sujuvuus, tehokas tiedottaminen ja vahinkokohteiden suojaus. Tässä työssä on esitetty tulvantorjunnan kannalta keskeisten viranomaisten ja muiden toimijoiden tehtävät ja vastuut sekä käytettävissä olevat tulvantorjuntamenetelmät. Lisäksi on tarkasteltu tulvantorjunnan kehittämismahdollisuuksia. Vesistöjen operatiivisen käytön mahdollisuudet vaikuttaa tulvavedenkorkeuksiin ovat melko vähäiset, koska säännöstellyt järvet ovat liian pieniä suurimpien tulvavirtaamien merkittävään leikkaamiseen. Järvien säännöstelyjä ei voida myöskään oleellisesti tehostaa nykyisestä. Tulvavesien tilapäisellä pidättämisellä voidaan vaikuttaa vain vähäisesti tulvavirtaamiin, koska sopivia riittävän laajoja varastointialueita ei ole tarjolla. Uomien perkaamista taas rajoittavat ympäristönsuojelulliset näkökohdat. Yksittäisten rakennusten tai rakennusryhmien kohdekohtainen pysyvä tai tilapäinen suojaaminen onkin usein edullisin vaihtoehto. Tulvantorjuntavalmiuksien parantamiseksi on suunnitelmassa esitetty suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tulvariskin hallinnan kehittämiseksi tulisi mm. laatia tulvakarttoja, laajentaa hydrologista havaintoverkostoa ja edistää kiinteistönomistajien omatoimista varautumista. Vahinkokartoituksessa esille tulleiden kohteiden tulvariski tulee arvioida tarkemmin ja sen perusteella laatia tarkempia suunnitelmia vahinkokohteiden suojaamiseksi.
  • Syvänen, Kari; Leiviskä, Pekka (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    LSUra 5/2008
    Ähtävänjoen vesistön alajuoksulla esiintyy vuosittain hyydepato-ongelmia, joita joudutaan torjumaan pääasiallisesti räjäyttämällä. Lisäksi Lappajärveen laskevaan Savonjokeen muodostuu keväisin jäiden lähdön aikaan jääpatoja, joiden torjuntaan käytetään kaivinkonetta. Jääpatojen ja hyyteen torjunnassa Ähtävänjoen vesistöalueella voidaan käyttää myös muita menetelmiä. Ennakkotorjuntana hyyteen muodostumista pyritään ehkäisemään säätämällä joen virtaamaa. Ähtävänjoen virtaaman säännöstely tapahtuu Evijärven säännöstelypadon avulla. Virtaaman pienentämisellä pyritään edesauttamaan alijäähtymiseltä suojaavan jääkannen syntymistä. Toinen ennakkotorjuntamuoto on hyydepuomien käyttö. Hyydepuomien käytöllä pyritään muodostamaan jokeen pintavirtausnopeutta hidastamalla jääkansi nopeammin, kuin se luontaisesti syntyisi. Hyydepuomeja käyttävät sekä Ähtävänjoen voimalaitosyhtiöt että Länsi-Suomen ympäristökeskus. Ähtävänjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa on kuvailtu vesistön nykyisiä säännöstelymääräyksiä ja arvioitu tulvavahingot 1/250 tulvalla. Suunnitelmaan on myös koottu Ähtävänjoen tyypillisimmät hyydepaikat, niiden esiintymistiheys ja soveltuva hyyteen poistomenetelmä. Suunnitelmassa on lyhyesti esitetty nykyisin käytössä oleva vesistömalli ennusteiden laatimisesta. Lisäksi on kuvattu käytännön tulvantorjunnan organisointi ja eri viranomaistahojen tehtävät tulvien torjuntatyössä. Tulvantorjuntamahdollisuuksien kehittämiseksi on esitetty yleissuosituksia.