Browsing by Subject "tunne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Heino, Susanna (Helsingfors universitet, 2016)
    This case study was designated to look at experiences and feelings that were raised during jewellery making process. In addition, the point of interest was the sensations that were experienced while making jewellery. Handicrafts have been found to have a positive effect to the maker's emotions and handicrafts are also used as part of rehabilitation therapy. Making handicrafts increases satisfaction and raises one's self-image. Craft science has studies of getting into a flow in a variety of craftwork processes. The making of jewellery has not been researched before. The beading event in this case study was attended by six test subjects who were chosen depending on whether they were craft makers (3) or not (3).For all of the subjects jewellery making was a new craft method. My role in the beading event was to act as a teacher and afterwards as a researcher. After the event the subjects were interviewed with str-method by using a video which was recorded and the jewelry which the participants made during the event. The purpose of the interviews was to gather the feelings attached to making jewellery. The result of this study shows that jewellery making was a positive experience to the makers. During the beading event the jewellery makers' sensations ranged from excitement to confusion and enthusiasm. The finished jewelry made the bead makers happy and proud, "I did this". All the participants in the beading event wanted to participate in a similar event again. The beading event was found to activate several senses. Visual perception was an important part of making the handicraft products and hand-eye coordination was highlighted. Jewellery making was experienced to be very visual because of the diversity of the beads. The making of handicrafts and in this case the making of jewellery gives more to the makers than just the finished piece of jewellery. The making process as an experience is at least as valuable as the finished product.
  • Kuvaja, Miira (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen pro gradu -tutkimuksessani miten eri ryhmät: tavalliset katsojat, sivulliset – kuten ohikulkijat – ja suuri yleisö suhtautuvat Helsingissä pelattavien jalkapallon miesten pääsarjatason paikallisotteluiden yhteydessä tapahtuviin häiriötilanteisiin. Näiden ryhmien lisäksi tapahtumin osallistuu myös ultria, eli intohimoisesti joukkueeseensa suhtautuvia katsojia sekä pieni määrä huligaaneja, jotka aiheuttavat varsinaiset häiriötilanteet. Eri ryhmien suhtautumisen lisäksi tarkastelen, miten kansainvälisen politiikan tutkimuksessa alkunsa saanut turvallistamisteoria toimii kansatieteellisessä eli etnologisessa tutkimuksessa, kun tutkimuskohteena on paikallinen tapahtuma. Lisäksi tarkoitukseni on saada selville, miten Facebook-yhteisöpalvelua voi käyttää aineistonkeruuvälineenä kansatieteellisessä tutkimuksessa. Tarkastelun kohteena olevia otteluja kutsutaan nimellä Stadin derby. Otteluissa pelaa kaksi perinteistä jalkapalloseuraa, Helsingin Jalkapalloklubi (HJK) ja HIFK. Jälkimmäisen noustua pääsarjatasolle saatiin Helsinkiin pitkään odotetut paikallisottelut, jotka aiheuttavat joukkueiden kannattajissa suuria tunteita. Otteluiden myötä tulivat myös häiriötilanteet – suuren maailman jalkapallokulttuuri saapui Helsinkiin hyvässä ja pahassa. Tutkimusmateriaalini tulee useasta lähteestä: salaisesta Facebook-ryhmästä, ryhmähaastattelusta ja järjestäjien haastatteluista. Lisäksi käytän taustamateriaalina artikkeleita Yleisradiolta ja Ilta-Sanomilta. Facebookissa käytän materiaalin hankintaan ensin julkista tutkimussivua ja sen jälkeen salaista tutkimusryhmää. Odotetusti – sosiaalisen median nykyilmapiirin vuoksi – en saanut ensimmäisessä vaiheessa vastauksia tutkimuskysymyksiini. Esitin ryhmässä seitsemän kysymystä, joista kolmen yhteyteen liitin joko artikkelin tai videon tapahtumista. Käytän tutkimuksessa kriittistä diskurssianalyysiä ja lähilukua eri aineistojen analysoimisessa. Näiden ohella käytän apunani tunteisiin liittyvää teoreettista keskustelua. Kaikki ryhmässä vastanneet tuomitsevat huliganismin Osassa tapahtumat aiheuttavat jopa raivoa, pelkoa ja vihaa. Moni ilmoitti, ettei halua lähteä tällaisissa tilanteissa stadionille katsomaan pelejä. Facebook-ryhmän aineiston avulla tuli selkeästi esiin, että lajia ja itse derbyjä tuntevat suhtautuivat häiriötilanteisiin tyynemmin. Osa heistä on ollut derbyissä, eivätkä he olleet kokeneet oloaan turvattomaksi. Tutkimusaineiston ja vastaajien kirjoittamien tunteiden ja näkemysten avulla pystyy myös jäljittämään derbyihin liittyviä turvallistamisen mekanismeja. Yllättävää on, että voimakkaimmin turvallistamista tuottavat media ja lajia tuntemattomat eli ulkopuoliset, eivätkä toimijat, joilla on asemansa vuoksi valta tehdä päätöksiä tilanteen rauhoittamiseksi. Tutkielman kieli on englanti. Sivumäärä 63 + liitteet 3
  • Koskinen, Kati (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastellaan lapsen vammadiagnoosin vaikutuksia äidin tunteisiin ja spiritualiteettiin sekä heidän kokemuksia erilaisista tuenmuodoista. Tunteita ja spiritualiteettia tutkimuksessa tarkastellaan Cullbergin kriisiteorian pohjalta selvittäen, minkälaisena äitien kriisi näyttäytyi lapsen vammadiagnoosin selvittyä sekä vaikuttiko koettu kriisi heidän spiritualiteettinsa. Tuenteorioita hyödynnetään tarkasteltaessa äitien tarvitsemaa ja haluamaa tukea lähipiirin sekä yhteiskunnan taholta. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-lomakkeella Leijonaemot ry:n sekä Jaatinen ry:n vertaistukiryhmiin kuuluvilta äideiltä. Aineiston analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Lapsen vammadiagnoosi on traumaattinen kokemus äidille. Kriisiteorian mukaan traumaattinenkriisi alkaa sokkivaiheella, jonka äitit kokivat jokainen eri tavalla ja eripituisena. Sokki ilmenee myös äitien elämässä hyvin erivaiheessa, koska osa heistä oli saanut tietää lapsen vammaisuudesta jo ennen tämän syntymää, mutta osalle tieto tuli hyvinkin yllätten lapsen synnyttyä. Sokkivaiheessa äidit kokevat tarvitsevansa lähipiiriltään henkistätukea, jota osan oli hyvin vaikea saada, koska lähipiiri käy samanaikaisesti omaa kriisiään läpi. Sokkivaiheen jälkeen siirtyminen reaktiovaiheeseen tarkoittaa asioiden kohtaamista, jolloin lapsen vammaisuus alkaa näyttäytymään osalla äideistä oman elämän menetyksenä ja liian suurena rasituksena jaksaa. Reaktiovaiheessa äidit olisivat kaivanneet tukea myös sairaalalta, mutta lähipiirin tuen merkitys kasvaa tässä kriisin vaiheessa hyvin suureksi. Kriisiteorian mukaan korjaamisvaiheessa asia on vielä tuore, mutta sen kanssa kyetään jo elämään. Tutkimukseni äideille tällainen eteenpäin meneminen on toisille pakon sanelemaa, mutta toisille se tarkoittaa tavalliseen perhe- elämään sulautumista, joka on maustettu uusilla haasteilla. Tuen tarve näyttäytyy hyvin vahvana myös korjaamisvaiheessa, mutta nyt korostuu erityisesti yhteiskunnan vastuu tukimuotojen järjestämisessä. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa elämää eletään äitien mukaan normaaliin tapaan, vaikka toiset äidit joutuvat tekemään elämässään suuria muutoksia, jotta vammaisen lapsen hoito saatiin järjestymään. Tukea tarvitaan edelleen lähipiiriltä sekä yhteiskunnalta, jotta jaksetaan arjen pyöritystä. Spiritualiteetin osuus tässä työssä näyttäytyy vähäisenä, koska osa äideistä kokee, ettei spiritualiteetti liity heidän elämäänsä. Jumala, luonto ja tavat koetaan voimaa ja rauhaa antaviksi voimiksi, jotka auttavat arjessa eteenpäin. Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että Cullbergin kriisiteoria on edelleen toimiva ja paikkansa pitävä teoria. Kriisin etenemistä voisi tulevaisuudessa tutkia myös resilienssin, ihmisen sisäisen luontaisen kyvyn selvitä kriiseistä, avulla. Lisäksi henkisen kriisin ja spiritualiteetin yhteys tarjoaa mielenkiintoisen näköalan jatkotutkimukselle.
  • Kauppila, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. This study investigated what kind of emotions work-life evokes in young adults. The aim of the study was to get a full picture on young adults’ emotions that were focused on their work-life. Theory of psychological construction of emotions and emotions circumplex- model was used as the main theoretical framework. Complexity in the concept of emotions makes it challenging subject to study. Emotions in the area of work-life have been studied in the field of organizational psychology, and in these studies the research has focused on examining emotions connected to work engagement or burnout. However, no previous studies exist concerning young adults’ emotions towards work or work-life. Methods. This study is a part of longitudinal FinEdu (Finnish Educational Transitions) study. Young adults’ emotions were examined with an open question which was presented to the research subjects (N=551). The participants were 27-28 years old young adults. The responses were categorized and merged to the circumplex- model of emotions. Results and conclusions. Thirty emotion categories were formed based on young adults’ responses (e.g. joy, anxiety, hope), and 27 of them ended up to the final analysis and as a part of circumplex- model of emotions. In addition, 4 upper categories formed the circumplex- model, which was further divided into 11 lower categories. Work-life raised more positive activating emotions in young adults’ that any other upper categories. The most common emotions that young adults reported were positive activating emotions, such as general positive emotions, joy and excitement. However, young adults also experienced negative activating emotions, such as stress, anxiety and fear. Concerning deactivating emotions, the most common were tiredness or feelings of burnout/exhaustion. As a conclusion, todays’ work-life raised mostly positive activating emotions, and some negative and/or mixed emotions. Negative and mixed emotions can result from todays’ uncertain and demanding work culture. In the future, organizations should invest to the health and wellbeing of young employees.
  • Lindfors, Lasse (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani tarkastelee estetiikassa ja filosofiassa käytettyjä tunnetermejä sekä niihin liittyviä käsityksiä ja teorioita. Työn lähtökohtana on huomio, että tunneilmiöitä koskevaa nykykeskustelua hallitseva emootiolähtöinen näkökulma ei onnistu selittämään taiteen ja tunteiden kytköstä tavalla, joka vastaisi asiaa koskevia intuitioita ja arkipuheessa ilmeneviä käsityksiä. Ennen kaikkea emootiolähtöisillä teorioilla on vaikeuksia selittää tyydyttävällä tavalla tunneilmiöiden kokemusaspektia ja subjektiivisen taidekokemuksen merkityksellisyyttä – taide vaikuttaa olevan meille tärkeää tavalla, joka liittyy nimenomaan sen affektiiviseen puoleen. Lisäksi taiteeseen liittyvät tunneilmiöt ovat usein luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole mielekästä analysoida emootiolähtöisessä viitekehyksessä. Tyypillisesti propositionaalisia ja intentionaalisia tekijöitä painottava tutkimusote soveltuu huonosti tunteiden ja tunnelmien kaltaisten suuntautumattomien tunneilmiöiden analysoimiseen. Jyri Vuorisen kirjoituksiin (Aitoja ja Alueita, 2001) viitaten esitän, että käsitteellisellä lähtökohdalla on merkittävä tutkimuksen suuntaa ohjaava ja teorian ongelma-aluetta rajaava funktio. Määrittelemällä käsitteiden rajat tietyllä tavalla tutkittavat ilmiöt alkavat näyttäytyä erilaisina. Kuitenkin sanoja kuten ”emootio”, ”affekti”, ”tunne” ja ”tunnelma” käytetään teoreettisessa keskustelussa varsin vaihtelevilla tavoilla ja usein niin, että termejä ei määritellä eksplisiittisesti. Siksi pidän termejä ja käsitteitä painottavaa tutkimusnäkökulmaa perusteltuna. Vaikka tunneilmiöiden kokemusaspektia pidetään intuitiivisesti keskeisenä tunneilmiöiden osatekijänä, se jää yleensä marginaaliseen asemaan emootiolähtöisissä, propositionaalisia ja fysiologisia osatekijöitä painottavissa teorioissa. Pyrin ymmärtämään, miksi ensimmäisen persoonan näkökulma jää niin vähälle huomiolle ja miksi emootiolähtöiset teoriat eivät ole selitysvoimaisia taide-tunne -kytköksen subjektiivisen merkityksellisyyden osalta. Esitän, että tunnetermeihin ja erityisesti sanaan “tunne” liittyy implisiittinen ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio: voidaan ajatella, että tunneilmiöitä ja tunnekokemusta pidetään merkityksellisinä asioina, koska ne kytkeytyvät jollain tavalla käsityksiimme siitä, mitä on olla ihminen. Vaikka tarkastelen nykykeskustelua kriittisesti, totean, että sille tyypillinen propositionaalisiin ja fysiologisiin tekijöihin keskittyminen on ymmärrettävää metodologisista ja tieteenfilosofisista syistä – subjektiivinen kokemus ja ensimmäisen persoonan näkökulma ovat haastavia tutkimuskohteita varsinkin analyyttisen filosofian ja luonnontieteen näkökulmasta. Tutkielman toinen osa tarkastelee tunnetermejä ja edellä kuvailtua problematiikka historiallisesta näkökulmasta. Kysyn muun muassa, miten ensimmäisen persoonan näkökulma kytkeytyy tunnetermeihin suhteessa laajempiin aatehistoriallisiin teemoihin, kuten muuttuvaan ihmiskäsitykseen ja maailmankatsomukseen. Esitän, että nykyisen emootiokäsitteen keskeisenä lähtökohtana voidaan pitää Thomas Brownia ja 1800-luvulla yleistynyttä sekulaariin tieteellisyyteen pyrkivää keskustelua. Tunne-sanaan liittyviä konnotaatioita voidaan puolestaan ymmärtää varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen kontekstissa: muun muassa René Descartesin, John Locken ja David Humen myötä ensimmäisen persoonan näkökulmaan liittyvistä käsitteistä kuten tunteesta, kokemuksesta ja tietoisuudesta tuli eksplisiittisiä filosofisen ajattelun kohteita. Samalla niistä tuli ideoita, jotka liitettiin ihmisenä olemisen erityislaatuun. Lopuksi esitän, että vastaava ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio on läsnä nykyisessä sanassa ”tunne” – varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen valossa voidaan ymmärtää, miksi tunne-taide kytköstä pidetään eksistentiaalisesti merkityksellisenä ja tärkeänä. Taiteen affektiivinen puoli ei rajoitu kognitiivisten ja fysiologisten osatekijöiden perusteella määriteltäviin emootioihin – se nähdään ihmisenä olemisen erityislaatuun liittyvänä tekijänä.
  • Patrikainen, Sonja (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen laulunopettajien kokemuksia vuorovaikutuksesta laulutunneilla ja oppilaan tunteiden kohtaamisesta laulunopetuksessa. Miten vuorovaikutus tunnilla rakentuu, minka?laisia tunneherkkiä tilanteita opettajilla on tullut vastaan työssään, kuinka usein niitä tapahtuu ja miten niitä on käsitelty oppilaan kanssa. Haluan selvittää myös minkälaisia valmiuksia ja selviytymiskeinoja opet- tajat kokevat heillä olevan tunnereaktioiden kohtaamiseen. Olen haastatellut tutkimustani varten neljää laulunopettajaa, joilla kaikilla on useamman vuoden ko- kemusta opettamisesta sekä harrastajien, että ammattiopiskelijoiden parissa. Haastattelumenetelmänäni hyödynsin teemahaastattelua, jolle olin laatinut etukäteen haastattelurungon. Teemahaastattelusta oli luontevaa valita myös aineiston analyysitavaksi teemoittelu, sillä samat teemat pysyivät selkeinä niin haastattelussa, kuin analyysissakin. Teoreettisen viitekehyksen osalta tärkeimpiä keskeisiä käsitteitä työssäni on vuorovaikutus ja tunne- työskentely laulupedagogian näkökulmasta, laulamisen henkilökohtaisuus ja luonnollisuus, yksilöllisyys, sekä tunnereaktioiden vaikutus laulamiseen. Olen avannut teoriaosiossani myös laulamisen fysiologiaa, jotta voisimme paremmin ymmärtää, mihin tunnereaktioiden fyysiset vaikutukset heijastuvat. Tutkimukseni myötä paljastui, että tunnereaktioiden kohtaamisia tapahtuu laulunopettajan työssä paljon. Aluksi oppilaiden tunteiden kohtaaminen oli opettajien mukaan tuntunut hämmentävältä, mutta vuosien ja kokemuksen myötä tilanteisiin on oppinut suhtautumaan paremmin. Haastattelujeni perusteella paras tapa suhtautua tilanteisiin on pysyä itse rauhallisena, ja antaa oppilaalle aikaa kertoa tuntemuksistaan, jos hän itse haluaa. Tunteita ei siis tarvitse pelätä, ja parhaimmillaan niiden kautta voi löytää uusia oivalluksia. Vuorovaikutuksen osalta ilmeni, että opettajan on tärkeintä olla avoin ja rehellinen oma itsensä, jotta oppilas kokisi turvalliseksi olla sitä myös itse. Vaikka käsittelen tutkimuksessani näitä kysymyksiä ensisijaisesti laulupedagogiikan näkökulmasta, on tunteiden käsittelystä ja kohtaamisesta mielestäni tärkeää puhua myös muiden musiikin- ja soitonopettajien kanssa heidän työnsa? näkökulmasta. Toivon, että tutkimuksestani olisi hyötyä herättämään keskustelua näistä aiheista, ja apua opettajille heidän arjessaan myös konkreettisemmalla tasolla.