Browsing by Subject "tunnepuhe"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Alve, Marja (2001)
    Tässä työssä tutkittiin tunteista puhumista. Työ perustuu Hochschildin tunneteorialle. Teoriassa käsitellään tunteiden hallintaa ja säätelyä sosiaalipsykologisena prosessina. Keskeiset käsitteet ovat tunnetyö ja tunnesääntö. Tunnesääntö määrittää tilanteessa suotavan tunteen laadun, intensiteetin, keston ja ilmaisutavan. Tunnetyöllä tarkoitetaan yrityksiä muokata tunnetta tunnesäännön mukaiseksi. Tunnetyötä voidaan tehdä pinnallisesti esimerkiksi muuttamalla pelkästään tunteen ilmaisua. Kun tunnetyötä tehdään syvällisesti, pyritään tunteen muuttamiseen esimerkiksi puhumalla tilanteesta ja tunteesta. Työn tarkoituksena oli tutkia tunteista puhumista tunnetyönä ja jäsensinkin tunnepuhetta tunnesäännön käsitteen avulla. Tarkoituksenani oli selvittää löytyykö puheesta toistuvia tunteista puhumisen tapoja - siis miten puhumalla tehdään tunnetyötä. Halusin myös tietää, millaisia tunteeseen liittyviä arkikäsityksiä tai kulttuurisia emotionaalisuuden ihanteita puheessa ilmenee. Aineistona oli neljän haastattelemani diabetesta sairastavan lapsen äidin puhe. Oletin lapsen diabeteksen kärjistävän äitiyteen yleensäkin liittyviä tunnetyön vaatimuksia. Puheen analyysiä ohjasivat diskurssianalyyttiset periaatteet. Tulkitsein puhetta puheen kontekstin, tulkintarepertuaarin ja puheen funktion käsitteiden avulla. Tunnepuheessa hahmottui kaksi keskeistä tulkintarepertuaaria. Nimesin nämä tunteen arvosteluksi ja tunteen puolustamiseksi. Tunteen arvostelun sisältönä oli tunteen arvostelu sen irrationaalisuuden perusteella, tunteen vähättely ja arvioiminen sosiaalisesti merkityksettömäksi, pilailu tunteen kustannuksella tai yritys muuttaa kielteinen tunne puhumalla tilanteesta positiivisemmin. Tunnetta puolustettiin osoittamalla, että tunnetta oli yritetty muuttaa tulkitsemalla tilanne eri tavalla - koettelemalla tunnetta. Tunnetta puolustettiin myös vetoamalla tunteen muuttamisen vaikeuteen ja uuvuttavuuteen. Tunteella saatettiin osoittaa myös olevan erityisen tärkeä merkitys kokijalleen. Tunnepuheen funktioksi hahmottui tunnepuheen taidon osoittaminen haastattelutilanteessa. Lisäksi tunnepuheen funktioksi hahmottui pyrkimys ihanteelliseen emotionaalisuuteen, jota kuvaa toisaalta pyrkimys tunteiden hallintaan - siis onnistuneeseen tunnetyöhön - ja toisaalta pyrkimys osoittaa kyky tuntea voimakkaasti ainakin oman elämän kannalta keskeisissä tilanteissa. Edellä mainitut tulokset ovat luonteeltaan suuntaa antavia ja kuvaavat varmimmin äitien tunnepuhetta. Tärkeimmät lähteet olivat Hochschild, A. R. (1979) Emotion work, feeling rules, and social structure ja (1983) The managed heart ja diskurssianalyysin mallia sain teoksesta Suoninen, E. (1992) Perheen kuvakulmat: diskurssianalyysi perheenäidin puheesta.
  • Lampinen, Maisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan alle 20-vuotiaiden suomalaisten poikien tapoja puhua ahdistuksen, huolen ja pelon tunteista institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi huomio kohdistuu olennaisesti siihen, miten maskuliinisuus tässä puheessa rakentuu. Tunteita kohdellaan moniulotteisuudessaan biologiasta ja kulttuurisidonnaisista sosialisaatioprosesseista johdettuina kognitiivisina kokonaisuuksina, joilla on voimakas diskursiivinen ulottuvuus. Kieli on tapa viestiä sisäisistä emotionaalisista kokemuksista, ja näin ollen puhujan lingvististen valintojen tutkiminen voi paljastaa paljon tunteiden sosiaalisesta luonteesta ja niihin liittyvästä hallinnasta. Maskuliinisuus käsitteellistetään sosiaaliseksi kategoriaksi, jonka edustajat joko toisintavat sukupuoleensa liitettyjä normeja tai haastavat niitä jokapäiväisissä toiminnoissaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin tuoda esiin yksilöiden toimintaa tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla ohjaavat sukupuoli- ja tunnenormit, jotka ovat havaittavissa esimerkiksi maskuliinisuuden ja tunteiden välisessä jännitteessä. Lisäksi tutkielma pyrkii haastamaan ajatusta edellä mainitusta jännitteestä aiheutuvasta poikien emotionaalisesta ilmaisemattomuudesta osoittamalla, että pojat sekä kokevat tunteita että puhuvat niistä. Näin ollen tutkielma siirtää huomion poikien tunteellisuuden tai tunteettomuuden tutkimuksesta niihin kielellisiin diskursiivisiin tapoihin, joilla pojat ovat emotionaalisesti ilmaisullisia. Tutkielman aineisto koostuu Väestöliiton Poikien Puhelimeen vuonna 2017 saapuneista 12 030 puhelusta. Aineisto on rajattu sisältämään ainoastaan puhelut, joissa mainitaan ahdistus, huoli tai pelko. Rajauksen jälkeen puheluita on yhteensä 299. Menetelmänä käytetään diskursiivista psykologiaa, joka soveltaa diskurssianalyysin teoriaa ja menetelmiä psykologisiin aiheisiin sekä kohtelee mentaalisia prosesseja diskurssien ominaisuuksina. Diskursiivinen psykologia pitää kieltä performatiivisena siinä mielessä, että ihmiset tekevät asioita kielen avulla. Näin ollen menetelmä on kiinnostunut siitä, miten psykologisia konstruktioita hallitaan kielellisesti. Se on olennaisilta osiltaan laadullinen tapa tutkia sitä, mitä ihmiset vuorovaikutuksen kautta saavuttavat. Diskursiivisesta psykologiasta juonnettua diskursiivisen toiminnan mallia käytetään tutkielmassa työkaluna laadullisessa analyysissä. Malli ehdottaa puhujien diskursiivisten käytäntöjen pääpiirteiden olevan seuraavat: toiminta, tosiasiat ja intressit sekä vastuu. Lisäksi laadullisessa analyysissä hyödynnetään kirjallisuuden ja aineiston pohjalta muodostettua kahdeksaa diskursiivista strategiaa, jotka koostuvat kahdesta suoran viittaamisen tavasta ja kuudesta tunteen kokijaa sen omistajuudesta etäännyttävästä keinosta. Aineiston kolme tunnetta asettuvat jatkumolle voimakkuutensa perusteella siten, että huoli on lievin tunne ja ahdistus voimakkain. Kaikkien tunteiden kohdalla hyödynnetään niin suoraa viittausta kuin etäännyttämisstrategioitakin tunteesta puhuttaessa. Niin ikään kaikissa puheluissa esiintyy sekä perinteistä maskuliinisuutta vahvistavaa että sitä vastustavaa puhetta. Tutkimuksen keskeisin tulos on tunteiden välillä esiintyvät erot puheluiden kehystämisen tavoissa ja siten siinä, mihin huoli, pelko ja ahdistus tunteina liitetään. Huolen ja pelon kohdalla suurin osa kyseisiin tunteisiin liitetystä puheesta tapahtuu tiedon saamisen kannustamana, kun taas ahdistusta pyritään helpottamaan manipuloimalla mielikuvia vastuuta siirtäen. Lisäksi huolelle ja pelolle paikantuu puheluissa erityinen kohde ahdistuksen ollessa usein epämääräinen ja abstrakti olotila. Ahdistus rakentuu osassa puheluita myös mielen hallinnan puutteesta kumpuavaksi tunteeksi, jolloin sen voidaan nähdä paljastavan huolta ja pelkoa enemmän tunteen kokijan henkisestä tilasta. Maskuliinisuus rakentuu suuressa osassa puheluita seksuaalisen suoriutumisen, pärjäämisen, kontrollin ja täydellisyyden teemojen ympärille. Myös apua osataan pyytää, mutta tyypillisesti pojat hyödyntävät diskursiivisia strategioita muotoillakseen avunpyynnön siten, että voidaan silti ylläpitää mielikuvaa itsenäisyydestä. Tutkimus osoittaa, että pojat hyödyntävät diskursiivisten strategioiden kirjoa monipuolisesti tunteista puhuessaan ja tuntevat ahdistuksen, huolen ja pelon tunteita useista eri aiheista. Niin ikään maskuliinisuutta tuotetaan kaikkien tunteiden kohdalla vaihtelevilla tavoilla. Kaikissa puheluissa on havaittavissa institutionaaliselle vuorovaikutukselle tyypillistä toiminnan oikeuttavaa puhetta. Huolen ja pelon kohdalla soiton syy perustellaan tiedon tarpeella, ja tarjolla olevien oletettujen konkreettisten neuvojen ansiosta palvelun piiriin hakeutuminen voidaan legitimoida vaikeuksitta. Sen sijaan ahdistuksen ollessa huolta sekä pelkoa kokonaisvaltaisempi ja abstraktimpi tunne, sen helpottamiseksi ei tyypillisesti voida antaa yhtä suoraviivaisia neuvoja. Tällöin tukeudutaan tyypillisesti diskursiivisen toiminnan mallin mielikuvia hallitsevaan ja vastuuta siirtävään elementtiin ahdistuksen lievittämiseksi. Aineisto osoittaa tunteisiin ja maskuliinisuuteen liitetyn jännitteen sekä kulttuuristen tunnenormien vaikutuksen yksilöön siinä mielessä, että tietyistä aiheista puhuttaessa tietyn tunteen omistajuudesta pyritään ottamaan etäisyyttä, kun taas toisista aiheista puhuttaessa ajatellaan olevan sopivampaa positioida itsensä suoraan tunteen kokijaksi. Kuitenkin samalla tutkimukseni osoittaa, kuinka sukupuolittuneiden uskomusten vastaisesti pojat ilmaisevat myös negatiivisia internalisoivia tunteita, joita ahdistus, huoli ja pelko kaikki osaltaan edustavat. Lisäksi tutkimukseni tuo maskuliinisuutta ja tunteita käsittelevään keskusteluun institutionaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteiden vaikutuksen.