Browsing by Subject "tuotanto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 36
  • Paavola, Teija; Lehtoranta, Suvi; Luostarinen, Sari; Akujärvi, Anu; Grönroos, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 50/2019
    Sikatalouden kannattavuushaasteet ovat monin tavoin kehittäneet sianlihantuotantoa tehokkaammaksi, mikä osaltaan on sekä vähentänyt ympäristövaikutuksia että aiheuttanut uusia haasteita. Toisaalta yleiset ihmistoiminnan ympäristövaikutusten vähentämistavoitteet luovat tarpeen kehittää myös sianlihantuotantoa edelleen nykyistä kestävämmäksi. Yksikkökoon ja tuotannon tehokkuuden kasvu sekä tuotannon keskittyminen on aiheuttanut mm. myös lannan alueellista keskittymistä, jolloin sen kestävä hyödyntäminen tuotantokeskittymissä alkaa olla paikoin haasteellista, ja riski ympäristöhaittoihin kasvaa. Toisaalta ympäristöhaasteet myös jarruttavat sikatalouden kehittämistä ja kasvua. Tilanne on erityisen haastava Varsinais-Suomessa, jossa on yli 25 % Suomen sioista ja peltomaan fosforipitoisuudet ovat jo varsin korkeita. Hankkeen tavoitteena oli selvittää sianlihantuotannon mahdollisuuksia toimia nykyistä kestävämmällä tavalla huomioiden energiaomavaraisuus, ravinteiden kierrätys, ympäristövaikutusten minimointi sekä maan rakenteen parantaminen esim. viljelykiertoja ja kehittynyttä lannankäsittelyä hyödyntäen. Erilaisten tehostamistoimenpiteiden vaikutuksia ravinne- ja energiataseisiin, taloudelliseen kannattavuuteen sekä elinkaarisiin ympäristövaikutuksiin arvioitiin agri- ja nurmisymbiooseiksi määriteltyjen toimintamallien avulla. Tulosten perusteella symbioosimuotoiseen toimintaan siirtyminen vähentää sianlihantuotannon ilmaston lämpenemistä aiheuttavia päästöjä noin 35 – 50 % nykytilaan verrattuna riippuen biokaasun hyödyntämistavoista. Symbiooseilla voidaan vähentää myös rehevöittäviä päästöjä ja toimintatapa on tilan kannalta mielekäs sekä ravinne- että energiataseen kannalta. Toimintamalli ei myöskään aiheuta tilalle lisäkustannuksia nykytilaan verrattuna. Symbiooseissa kuitenkin tarvitaan nykytilaa enemmän typpiravinteita ja myös käytetään enemmän orgaanisia lannoitteita, jonka vuoksi ammoniakkipäästöt kasvavat nykytilaan verrattuna. Toimintamallilla saavutettavien hyötyjen täysimääräinen toteutuminen edellyttääkin koko toimintaketjun eri vaiheiden optimointia ja hyvää hallintaa. Nurmen lisääminen viljelykiertoon, lannan prosessointi biokaasulaitoksessa yhdessä kasviperäisten massojen kanssa sekä mädätteen erottaminen neste- ja kuivajakeeseen mahdollistavat tilan omassa kierrossa olevien ravinteiden tehokkaamman hyödyntämisen ja vähentävät fosforihuuhtoumaa nykytilaan verrattuna. Typpihävikkien minimoimiseksi ravinnetuotteet on varastoitava katetuissa varastoissa, nestejakeet levitettävä sijoittamalla ja kuivajakeet mullattava välittömästi levityksen jälkeen. Näillä toimilla hallitaan myös ammoniakkipäästöjä. Metaanipäästöjen vähentämiseksi lanta on käsiteltävä biokaasulaitoksessa tuoreena ilman välivarastointia ja viipymän kaasunkeräyksen piirissä on oltava riittävä. Mikäli biokaasusta jalostetaan liikennepolttoainetta, niin jalostusprosessin tulisi sisältää poistokaasujen polttimen. Nykytiedon valossa symbioosimuotoinen toiminta tarkastelussa käytetyillä oletuksilla ei vielä kääntänyt maaperän hiilen vähenemistä varastoitumiseksi. Maaperän hiilivaraston muutosnopeuteen vaikuttavista toimista tarvitaankin vielä lisää tutkimustietoa. Mallinnuksen perusteella voidaan kuitenkin vahvistaa, että orgaanisella lannoitteella voidaan lisätä pitkään mineraalilannoitteilla viljellyn peltomaan hiilen määrää, ja että symbioosimuotoinen toiminta vähensi hiilipäästöjä kokonaisuutta tarkasteltaessa nykytilaan verrattuna. Maaperän rakennetta parantaa myös kevyempi lannan levityskalusto, mikä voi pitkällä aikavälillä nostaa satotasoja ja vähentää edelleen osaltaan ravinteiden huuhtoutumista.
  • Latja, Raimo (University of Helsinki, 1975)
  • Kaljonen, Minna; Salminen, Jani; Alhola, Katriina; Knuuttila, Seppo; Toivonen, Marjaana; Furman, Eeva (Finnish Environment Institute, 2020)
    SYKE POLICY BRIEF / 31.08.2020
  • Lindén, John (Akateeminen kirjakauppa, 1907)
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Statistics Finland; National Consumer Research Centre, 2006)
    The Household Satellite Account aims to make visible the non-market production of households, which is only partially covered in the National Accounts. All economic analyses depend on systematic data compiled in a given, structured format. However, no such data have been available for household production, so far. The purpose of the satellite account is to fill this gap. The Household Satellite Account measures and describes the value of the goods and services produced by households for their own final consumption. The main part of household production is outside the scope of GDP. Satellite Account is conceptually consistent with the core national accounts, and it enables to produce extended national accounts that include both core accounts and household production. Such extended national accounts give a somewhat different picture of economic development than the core national accounts. They are of particular interest in the analysis of long-term economic development or in the comparison of levels of production in different economies. The Finnish Household Satellite Account has been compiled in compliance with Eurostat and SNA93 guidelines. Some effort has also been made to further develop the Eurostat method. Accounts have been compiled for ten different types of households and for different principal functions of household production, i.e. providing housing, meals and snacks, clothing, care, and volunteer work. Also shopping and travel related to unpaid work are shown separately. The Finnish Household Satellite Account describes household production in 2001. Production not included in the national accounts is valued by using the input method. The data sources used in compiling the account were Statistics Finland's Time Use Survey in 1999-2000, the 2001-2002 Household Budget Survey, wage and salary statistics as well as National Accounts figures for 2001. The total output value of household production in 2001 was 81.6 billion euros. Gross value added in household production was 62.8 billion euros, of which 13 per cent was included in the national accounts. The GDP is increased by 40 per cent and household consumption by almost 60 per cent when production excluded from the national accounts are included in the figures. Among the various principal functions of household production, the highest gross value added figure was recorded for housing. Its share was 43 per cent of all household production. Meals and snacks accounted 27 per cent of household production. The volume of output varied in different types of households. Output was highest in families with small children and lowest in young single-person households. Output increased markedly with the age of the household's reference person, both among people living alone and couples. Household structure and the age of household members had a greater impact on output than gross household income. Extended national accounts time series will provide a valuable tool for monitoring changes in economic development. In the future the aim is to compile household satellite accounts on a regular basis at a five-year interval or more often using data from the national accounts, the Household Budget Survey and the Time Use Survey.
  • Utriainen, Maija-Leena (University of Helsinki, 1973)
  • Malm, Riikka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kahvi tulee suojata hapelta, valolta ja kosteudelta, sekä säilytettävä oikeanlaisessa lämpötilassa sen vanhenemisen estämiseksi. Pakkausmateriaalin tulee olla riittävän kestävää, jotta pakkaus ja tuote säilyvät vaurioitumattomina kuljetuksen ja käsittelyn aikana. Kahvin vakuumipakkausten vuotojen vuoksi kahvihävikkiä syntyy vuosittain merkittäviä määriä, valmistajalle aiheutuu taloudellisia tappioita ja kuluttajan laatukäsitys voi heiketä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää syyt kahvipaahtimon tuotannossa ja logistiikkaketjussa syntyviin vakuumipakkausten vuotoihin ja kehittää korjaavia toimenpiteitä vuotojen syntymisen ehkäisemiseksi. Pakkausten vuotokohtia kartoitettiin kaupoista palautetuista pakkauksista, analysoitiin vuosina 2008–2016 kerättyä aineistoa, ja tutkittiin vuotojen yhteyttä pakkauskoneisiin ja laminaattiin. Vuotojen syntymissyitä etsittiin pakkauslinjojen eri kohdista otetuista näytteistä ja testattiin pakkausten kovuuden varmistavien kovankoettajien toimintaa. Lisäksi määritettiin eri pakkauskoneilla ja eri laminaatteihin pakatuista tuotteista saumanlujuus vetotestillä. Kahvipakkausten kuljetusta seurattiin valmistajalta keskusvarastolle ja sieltä kauppaan. Lisäksi havainnoitiin kahvipakkausten käsittelyä kaupoissa ja haastateltiin kauppojen kahvihyllyistä vastuussa olevia henkilöitä. Tässä työssä tutkittujen pakkausten pääasialliset vuotosyyt olivat saumavuodot (41 %), pistemäinen reikä takana sauman vieressä (18 %) ja viillot (14 %), vuosina 2008–2016 kerätyssä aineistossa sen sijaan viillot ja laminaattimurtumat. Merkittävä osa vuodoista syntyy tuotannossa ja usein vuoto onkin monen tekijän summa, johon vaikuttaa niin pakkauskone kuin laminaattikin. Pakkauslinjoilta otetuista näytteistä vuosi 0,3 %. Lähes puolet oli saumavuotoja ja loput erilaisia reikiä ja repeämiä. Saumanlujuusmäärityksissä havaittiin alasaumojen lujuuksien olevan koneesta riippuen 7–21 % alhaisemmat kuin yläsaumojen lujuuksien. Eri valmistajien laminaateissa oli keskimäärin 15 %:n ero yläsauman lujuuksissa. Kuljetuksessa pakkaukset vaurioituivat lastin virheellisestä kiinnitystavasta johtuen. Vuotoja saadaan vähennettyä esimerkiksi saumausta parantamalla, pakkauslinjojen repeämiä ja reikiä aiheuttavia tekijöitä poistamalla, oikeilla materiaalivalinnoilla, kovankoittajien toiminnan varmistamisella, siirtymällä perforoidun kutistekalvon käyttöön sekä ohjeistamalla kuljettajia lastin oikeaoppisesta kiinnityksestä.
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2010
    Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2006. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys Suomessa vuonna 2006 oli 75 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 9,4 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 65,6 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Tämä summa olisi kasvattanut bruttokansantuotetta eli virallisen talouden bruttoarvonlisäystä 39 prosentilla. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 55 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2006 oli 19 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 25 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynnit ovatkin olennainen osa kotitaloustuotantoa, niihin käytetyn ajan ja matkakustannusten osuus bruttoarvonlisäyksestä on kasvanut entisestään ollen vuonna 2006 noin 11 miljardia euroa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 32 miljardia euroa ja aterioiden tuotannon 20,7 miljardia euroa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 40 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nostaa tuotannon arvon lähes 49 000 euroon, vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 2 700 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo on lähes yhtä korkea, 48 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kotitaloustuotannon korvaaminen ostopalveluilla on yleisintä aterioiden ja välipalojen hankinnassa. Kahden huoltajan lapsiperheillä niiden osuus on noin kolmannes itse tuotettujen aterioiden arvosta ja alle 45-vuotiailla yksin asuvilla noin puolet. Ostopalveluiden osuus on pienin eläkeikäisillä, vain noin kymmenesosa. Hoivapalveluita tuottaa kotitalouksien ohella pääosin julkinen sektori. Hoivan ostaminen yksityisiltä yrityksiltä oli vielä vuonna 2006 varsin marginaalista lukuun ottamatta ikääntyneimpiä talouksia. Vaatteet ja tekstiilit hoidetaan kotitalouksien omin voimin, sillä pesulapalvelujen käyttö on varsin vähäistä. Tuloksista käy myös ilmi, että nuorimmat, alle 45-vuotiaitten taloudet, ovat valmiimpia ulkoistamaan kotityötä kuin vanhemmat ikäluokat. Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin luultavaa, että kotitaloustuotannon määrä kasvaa. Tämä johtuu eläkeläisten määrän kasvusta ja siitä, että he tekevät runsaasti kotityötä ja vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön suuri osuus erityisesti lapsiperheissä ja eläkeikäisten talouksissa osoittaa sen merkityksen myös sosiaalisen hyvinvoinnin lisääjänä. Ensimmäinen kotitaloustuotannon satelliittitili vuodelle 2001 tehtiin Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut integroitiin kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Tässä raportissa päivitetään satelliittitili vuoden 2006 tiedoilla. Nyt julkaistavien tietojen pohjana ovat kansantalouden tilinpidossa heinäkuussa 2009 julkaistut laskelmat, jotka ovat suoraan vertailukelpoisia vuoden 2001 laskelmien kanssa
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 145
    Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2009 ja tarkastellaan sen muutosta vuodesta 2001. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys (sisältää työn arvon, tuotantoon liittyvät verot miinus tuet ja pääomatavaroiden kulumisen) Suomessa vuonna 2009 oli 82,6 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 12,5 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 70,1 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Sen osuus bkt:sta on pysytellyt eri vuosina noin 39 prosentissa, mutta vuoden 2009 virallisen talouden supistumisen johdosta se nousi 41 prosenttiin. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 53 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2009 oli 32 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 36 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynteihin käytetyn ajan ja matkakustannusten kokonaisarvo on kuitenkin pysynyt lähes vuoden 2006 tasolla, ja oli vuonna 2009 runsaat 12 miljardia euroa, mikä tekee keskimäärin 400 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 36,5 miljardia euroa, mikä on keskimäärin taloutta kohden noin 1 200 euroa kuukaudessa. Aterioiden tuotannon arvo oli 20,7 miljardia euroa, kotitaloutta kohden 750 euroa kuukaudessa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä, kotitaloutta kohden keskimäärin runsaat 200 euroa kuukaudessa kutakin palvelulajia kohden. Vaatehuoltopalvelujen arvo oli vuodesta 2006 pienentynyt, mikä todennäköisesti johtuu pyykinpesukertojen sekä silittämisen ja muun jälkikäsittelyn vähenemisestä kodeissa. Hoivan arvo puolestaan oli kasvanut erityisesti pikkulapsiperheissä. Suurin suhteellinen kasvu, 25 % vuodesta 2006, ilmeni kuitenkin lemmikkieläinten hoidossa, mikä johtuu lemmikkieläinten pidon lisääntymisestä erityisesti lapsettomien parien talouksissa. Muissa palveluissa kasvu oli samana aikana noin 10 %. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 46 700 euroa vuonna 2009 (noin 3 900 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti tuotannon arvon 55 700 euroon (4 600 euroa kuukaudessa), vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 3 000 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli lähes yhtä korkea, 50 000 euroa vuodessa (4 100 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Satelliittitilit on laadittu vuosille 2001, 2006 ja 2009. Ne on tuotettu Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut on integroitu kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Kiitämme Tilastokeskusta yhteistyöstä tilien laadinnassa, erityiskiitokset Hannu Pääkköselle ja Katri Sointeelle.
  • Partio, Hanna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan lannoitteiden kansainvälistä kauppaa, erityisesti lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena ovat typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät kolmessa erityyppisessä maaryhmässä: 1) maat, joissa on korkea tulotaso 2) maat, joissa toteutettiin vihreä vallankumous vuosina 1965-1995 3) maat, jotka eivät ole läpikäyneet vihreää vallankumousta. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät lannoitteiden tuonnin eroja eri maaryhmien välillä ja toisaalta, eroavatko tuontikysyntään vaikuttavat tekijät lannoitetyypeittäin eri maissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ekonometristä estimointia ja analyysitekniikkana log-lineaarista regressiomallia. Tutkimuksessa estimoitiin typpilannoitteista urean ja kaliumlannoitteista kaliumkloridin tuontikysyntä kolmessa erityyppisessä maassa. Urean tuontikysyntämallit muodostettiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Togolle. Kaliumkloridin tuontikysyntämallit tehtiin puolestaan Yhdysvalloille, Brasilialle ja Kamerunille. Tarkastelut koskivat pääsääntöisesti vuosia 1962–2009. Lannoitteiden tuontia selittäviksi muuttujiksi valittiin seuraavat tekijät: maan kansantalouden kehitys, lannoitteen maailmanmarkkinahinta, viljan maailmanmarkkinahinta, maan valuuttakurssi, viljelysmaa-ala asukasta kohti ja keinokastellun alueen osuus viljelysmaa-alasta. Estimoidut mallit sisälsivät usein autokorrelaatiota ja heteroskedastisuutta. Stationaarisuustestit paljastivat myös, että useimmat aikasarjat olivat epästationaarisia. Heteroskedastisuutta poistettiin Whiten korjattuja keskivirhe-estimaatteja käyttämällä. Autokorrelaatiota sisältävissä malleissa hyödynnettiin Cochrane-Orcutt -menetelmää. Lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat vaihtelevat sekä verrattaessa eri maita keskenään että lannoitetyypeittäin. Useiden tilastollisesti merkitsevien muuttujien (mm. kansantalouden kehitys, viljelysmaa-ala ja keinokastelu) joustot ovat verraten suuria, mikä viittaa siihen, että lannoitteiden tuonnin vaihtelut ovat melko joustavia selittävien muuttujien muutosten suhteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, mallit eivät selitä yhtä hyvin lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Togon ja Kamerunin tuontia kuvaavien mallien selitysasteet ovat keskimäärin alhaisempia kuin kahdessa muussa maaryhmässä, joten mallin sisältämät muuttujat onnistuvat kuvaamaan tuonnin muutoksia vain osittain. Lannoitteiden ja viljan maailmanmarkkinahinnoilla ei havaittu olevan kovinkaan suurta vaikutusta lannoitteiden tuontiin. Viljan maailmanmarkkinahinnan merkitys oli kuitenkin lannoitteen hintaa suurempi. Tämä osoittaa aiempien tutkimusten tavoin, että mm. valuuttakurssi kumoaa osan maailmanmarkkinahinnan vaikutuksesta eli maailmanmarkkinahinnalla on vain osittainen vaikutus tuontihintaan. Tarkasteltaessa lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä, voidaan eri maaryhmien välillä havaita joitain selkeämpiä eroja. Korkean tulotason Yhdysvalloissa ja vihreän vallankumouksen läpikäyneessä Brasiliassa urean ja kaliumkloridin tuontiin ovat vaikuttaneet merkittävästi kansantalouden suopea kehitys. Tulojouston suuruus vaihtelee 0,8 ja 5,47 välillä. Lisäksi myös muut selittävät tekijät, kuten viljan hinta ja valuuttakurssi liittyvät vahvasti talouteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta (Togo ja Kamerun), merkittävin selittävä muuttuja puolestaan on viljelysmaa-ala asukasta kohden.
  • Hakkila, Pentti (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1989)
    A review of logging in Finland in relation to new logging technology developed in Nordic countries to meet their own specific requirements and constraints (high salaries, costs of social security, strict ergonomic standards, specific logging conditions, predominance of private ownership, and strong environmental and conservation concerns). Logging technology is based typically on the log-length method and load-carrying forwarders.
  • Korhonen, Elina Anna (2004)
    Tutkielmani käsittelee Meksikon talouden avautumisen ja vapaakauppa sopimus NAFTAn vaikutusta naisten työllisyyteen, perherakenteisiin ja tätä kautta sukupuolijärjestelmään. Meksikossa talous on läpikäynyt suuria muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana. Protektionistinen talouspolitiikka on vaihtunut liberalistiseksi, julkista sektoria on leikattu ja yrityksiä yksityistetty. Muutos on osa maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta, niin sanottua uutta kansainvälistä työnjakoa. Meksikon talouden avautumisella on ollut raju vaikutus meksikolaisten naisten arkeen. Yksi muutos on se, että naisten osallistuminen virallisille palkkatyömarkkinoille on lisääntynyt lähes puolella nousten noin 15 %:sta noin 33 %:iin. Uusia työpaikkoja on tarjonnut varsinkin uuden kansainvälisen työnjaon mukainen kokoonpano- eli maquiladora-teollisuus, jonka takia valitsin sen pääasiallisen tarkastelun kohteeksi. Kiinnostavaksi kokoonpanoteollisuuden tekee myös se, että alusta asti niiden työvoima on ollut naisvaltaista ja niissä tapahtuva tehdastyö on nähty feminiiniseksi, naisten sukupuolirooliin sopivaksi. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, ovatko naiset kokeneet hyötyvänsä uusista työmahdollisuuksista vai onko lisääntynyt työssäkäynti vain elintason laskun aiheuttama pakko. Metodina käytin tilastojen vertailua ja maquiladora-teollisuudessa työskentelevien naisten elämäkertojen analyysia. Tuloksena hahmottelin naisista kolme ryhmää, Itsenäisyyden tavoittelijat, Puurtajat ja Aktivistit, jotka kokivat työn kokoonpanoteollisuudessa eri tavoin. Lisäksi tilastot paljastivat muutoksia Pohjois-Meksikon maquiladora-aluilla asuvien perherakenteissa. Yksi huomattavimmista tuloksista oli se, että vaikka Pohjois-Meksikossa naisten ja äitien työssäkäynti on huomattavasti yleisempää kuin muualla Meksikossa, oli mies kuitenkin perheen pääasiallinen elättäjä. Naisten työssäkäynti ei siis nostanut heidän elintasoaan tai varallisuuttaan huomattavasti. Aineistona ja tiedonlähteenä käytin talouden kansainvälisistä rakennemuutoksista, Meksikon ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnista ja globaaleista gender-kysymyksistä koostuvia tutkimuksia, artikkeleita ja kirjallisuutta. Empiirisen osuuden rakensin tilastoista, joiden pääasiallinen lähteeni oli Meksikon tilastokeskus (INEGI - Institutio Nacional de Estadica, Geografia e Informatica) joita täydensin Maailmanpankin ja YK:n keräämillä tilastoilla.
  • Murto, Jaakko O. (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Latvala, Markus (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 24/2009
    Energian tuotanto biomassasta sekä jätteiden käsittely yhdistettynä biokaasun tuotantoon ovat viime aikoina herättäneet erityisen paljon kiinnostusta. Biokaasulaitoksella uusiutuvista, biologisesti hajoavista orgaanisista aineista tuotetaan anaerobisissa olosuhteissa metaanipitoista biokaasua. Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, kun orgaanisista jätteistä mahdollisesti muutoin hallitsemattomasti vapautuva metaani saadaan talteen ja hyödynnettäväksi. Biokaasutuotannon BAT-selvityksessä on tarkasteltu erityisesti suomalaisissa biokaasulaitoksissa käytössä olevia tekniikoita ja laitosten ympäristönäkökohtia, kuten hajujen ja rejektivesien hallintaa ja käsittelyä. Ennen varsinaisia tekniikka- ja menetelmäkuvauksia raportissa on käsitelty lyhyesti biokaasulaitoksen toimintaan vaikuttavaa lainsäädäntöä, erityisesti ympäristö- ja lannoitevalmistelainsäädäntöä. Raportti keskittyy reaktorilaitoksiin ja kaatopaikkakaasujen talteenotto ja hyödyntäminen on rajattu selvityksen ulkopuolelle. Raportin alkuun on koottu yhteenveto Suomessa olemassa olevista ja suunnitteilla olevista biokaasulaitoksista (tilanne vuonna 2008). Selvityksessä biokaasulaitokset on jaettu kolmeen laitostyyppiin, jotka ovat maatilalaitos, jätevedenpuhdistamon laitos sekä yhteiskäsittelylaitos. Laitostyyppijaottelu esiintyy raportin kaikissa osissa, koska eri tyyppiset laitokset voivat käyttää hyvin erilaisia syötteitä ja toimintatapoja. Käsittelyssä on jätetty vähemmälle huomiolle tekniikoita, joita ei Suomessa ole nykyisin käytössä tai joiden käyttö tulevaisuudessa on epätodennäköistä. Biokaasulaitoksilla parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden (BAT) valintaan vaikuttavat laitoksen sijainti, laitoksella käytettävät syötteet, muodostuvien hajukaasujen laatu ja määrä, muodostuvien käsiteltävien rejektivesien laatu ja määrä sekä käsittelyjäännöksen hyödyntämismahdollisuudet esimerkiksi lannoitevalmisteena. Biokaasulaitokset muodostavat oman kokonaisuutensa ja laitokselle valittavan tekniikan kelpoisuus on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Selvityksen sisältö ja rakenne ovat yhteneväiset Suomessa aiemmin eri toimialoille laadittujen kansallisten BAT-selvitysten kanssa.
  • Hiisivuori, Christa (University of Helsinki, 1977)
  • Kaljonen, Minna; Ott, Anna; Huttunen, Suvi; Kuusela, Assi-Jutta; Lonkila, Annika (CENDES, 2022)
    International Journal of Sociology of Agriculture and Food
    Legumes receive increasing attention in sustainability transition research as they can contribute to more sustainable food systems. Previous research has established the need for policies relating to both production and consumption to tackle the marginalisation of legumes in European cropping systems and diets. In this paper, we apply the policy mix framework to food system transition and develop it further into an interpretive policy mix framework to evaluate policy mixes for more vital legume value chains. The interpretive policy mix framework facilitates a better understanding of competing policy frames in designing more consistent, coherent, and comprehensive policy mixes for transitions. The paper analyses three competing policy frames promoted by the food system actors, who are engaged in the development of legume production and consumption in Finland. A comparative analysis of the frames highlights that the policy objectives do not align well; currently, there is no shared understanding among food system actors of what kind of policy mix is needed for more vital legume value chains. The results emphasise networking as a key element in building more coherent policy mixes. The paper shows how the interpretive policy mix framework can support in this endeavour by unveiling conflict lines and possible compromises between the different policy frames.