Browsing by Subject "tuotekehitys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Parvio, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa käsiteltiin asiakaspalautteiden analysointia yrityksen näkökulmasta. Tutkimusongelmana oli: miten asiakaspalautteita voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä? Alaongelmina tarkasteltiin, millaisia kehitysehdotuksia asiakkaat antavat ja mitä haasteita asiakaspalautteiden hyödyntämisessä on. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin asiakaspalautteiden antamista ja keräämistä sekä tuotekehitystä erityisesti siitä näkökulmasta, miten asiakaspalautteita voidaan hyödyntää tuotekehitysprosessissa. Tutkimuksen aineistona käytetyt asiakaspalautteet saatiin tutkimuksen tilanneelta Suomessa toimivalta pankilta. Vuoden 2013 aikana kerätyistä palautteista tutkimuksessa analysoitiin 198 pankin verkkopankkia koskevaa palautetta. Verkkopankki valittiin kohteeksi, koska pankkipalvelut tulevat keskittymään yhä laajemmin verkkoon. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena sisältöanalyysinä kahdessa vaiheessa. Ensin palautteet luokiteltiin ja sitten luokitellut palautteet analysoitiin. Aiemman tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että asiakaspalautteita voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat väitettä: tutkimustulosten mukaan tutkitun pankin asiakkaat ovat hyviä raportoimaan ongelmia ja virheitä. Myös asiakkaiden kehitysehdotukset liittyivät pääsääntöisesti ongelmiin ja virheisiin. Palautteiden hyödyntämisessä nähtiin neljä eri haastetta. Ensinnäkin asiakkaat eivät osaa tarjota innovatiivisia ratkaisuita. Toiseksi harva tyytymätön asiakas valittaa yritykselle. Kolmanneksi tutkittujen asiakaspalautteiden sisältö ei aina ollut riittävän selkeä, jotta palautteita voitaisiin hyödyntää toiminnan kehittämisessä. Viimeiseksi yrityksen rajallisten resurssien vuoksi osa palautteista jää hyödyntämättä, sillä yrityksen pitää valita toteutettavat muutokset. Jotta tuloksia voitaisiin yleistää laajemmin, seuraavaksi tulisi tutkia rahoitus- ja muiden alojen yritysten asiakaspalautteita.
  • Tuomi, Tiina (Helsingfors universitet, 2015)
    Kehittynyt teknologia mahdollistaa kuluttajien osallistumisen hyödykkeiden suunnitteluun ja valmistamiseen aikaisempaa enemmän. Kuluttajan rooli tuotteiden ja palveluiden arvoketjussa on nähty viime vuosikymmeninä merkittävänä kuluttaja- ja markkinointitieteissä. Keskusteluissa on tuotu esiin, että kuluttajien osallistuminen yhdessä yrityksen kanssa tuotteiden suunnitteluun, valmistamiseen sekä kokemiseen loisi arvoa kuluttajille. Tutkielma tarkastelee kuluttajien kokemuksia osallistumisesta tuotteiden ja brändien kehitykseen joukkoistamistyökalun avulla. Yritykset voivat joukkoistamisen avulla ulkoistaa suunnitteluprosessin isommalle joukolle toimijoita kuin perinteisesti on tehty ja samalla osallistaa kuluttajia tuotteiden ja brändien kehitykseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, osallistuvatko kuluttajat joukkoistamismenetelmällä tehtyyn kampanjaan ja miten he kokevat kampanjan ja siihen osallistumisen. Tutkimusta varten tehtiin ensin pilotointi, jossa hyödynnettin joukkoistamista. 17 000 kuluttajaa osallistui kampanjaan. Kampanjaan osallistuneiden joukosta valittiin 11 kuluttajaa puolistrukturoituun haastatteluun. Heiltä kysyttiin kokemuksia osallistumisesta. Kuluttajien kokemuksia analysointiin teoria-ohjaavan analyysin avulla, jossa aineistoa käsiteltiin kuluttajan arvonluomista koskevan kirjallisuuden avulla sekä aikaisemman joukkoistamista käsittelevän tutkimuksen avulla. Kuluttajat kokevat osallistumisen pääosin ajan vietteeksi. Samalla he kuitenkin osoittivat kiinnostusta osallistua laajemminkin hyödykkeiden kehittämiseen yhdessä yrityksen kanssa. Kuluttajien osallistuminen kampanjaan riippui tilannetekijöistä ja osallistuminen loi sekä hedonistisia että utilitaristisia arvon kokemuksia kuluttajalle samaan tapaan kuin kuluttaja kokee saavansa arvoa muissakin kulutustapahtumissa. Hedonistiset kokemukset ilmenivät kampanjaan osallistumisen toimimisena ajanvietteenä ja miellyttävänä kokemuksena osallistumisesta kampanjaan kuluttajalle. Utilitariset arvot ilmenivät arvostuksena tiedosta uusista tuotteista, palkinnon saamisen arvostamisen ja ennen kaikkea vaikuttamisesta yrityksen tuotteisiin. Tulokset osoittavat teorian oletusten mukaisesti kuluttaja on aktiivinen ja halukas olemaan kanssa käymisissä yrityksen kanssa muun muassa uuden teknologian avulla kuten myös perinteisimmillä keinoilla.
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010
  • Rokala, Ville (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kahden maan välisen taloudellisen yhteistyön syveneminen vaikuttaa tuotannontekijöiden kansainväliseen liikkumiseen ja hyödykkeitä tuottavien yritysten sijoittumiseen maiden välillä endogeenisen kasvuteorian viitekehyksessä. Keskeisenä tutkimuksen kohteena on kuljetuskustannusten alenemisen vaikutus tutkimus- ja kehitystoimintaa tekevien yritysten sekä teollisen sektorin yritysten sijoittumiseen pitkällä aikavälillä. Tutkielman päälähteinä olevissa Walzin (1996) ja Yamamoton (2003) artikkeleissa taloudellinen kasvu perustuu jatkuvaan tuotekehittelyprosessiin erillisellä tutkimus- ja kehityssektorilla. Tuotekehittelyn avulla yritykset saavat haltuunsa patentteja, joiden avulla kehitetään differentioituja välisektorin hyödykkeitä. Välisektorin hyödykkeitä käytetään tuotannontekijöinä teollisella sektorilla kulutushyödykkeiden tuotannossa. Tuotannontekijöinä toimivien välisektorin hyödykkeiden lukumäärän kasvu johtaa teollisen sektorin kasvuun ja tuottavuuden nousuun. Tämä ymmärretään taloudelliseksi kasvuksi. Tutkittavissa malleissa taloudellista kasvua tapahtuu vain teollisella sektorilla. Ensimmäisenä tarkasteltavassa Walzin artikkelissa maiden tuotantorakenteiden erikoistumista pitkällä aikavälillä kontrolloidaan maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen sekä markkinoilla vallitsevan kilpailutilanteen interaktion avulla. Osoitetaan, että maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen eroavuudet yhdessä kuljetuskustannusten alenemisen kanssa ovat tekijöitä, jotka pitkällä aikavälillä johtavat tuotannon ja tutkimus- ja kehitystoiminnan täydelliseen keskittymiseen maahan, jossa on tarjolla suurempi määrä tuotannontekijöitä. Tällöin vakaan taloudellisen kasvun ura on ydin-periferia-asetelma. Maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen ollessa yhtä suuret teollinen tuotanto keskittyy vain osittain, ja vakaan taloudellisen kasvun ura on sisäpisteratkaisu, jossa molemmissa maissa tuotetaan teollisia kulutushyödykkeitä pitkällä aikavälillä. Jälkimmäisenä tarkasteltavassa Yamamoton artikkelissa talousalueelle johdetaan kaksi eri mallia kansanväliselle kaupalle ja teollisen tuotannon sijoittumiselle. Kulutushyödykkeiden kuljetuskustannusten ollessa riittävän alhaiset teollisen sektorin yritykset sekä teollisen sektorin tuotannontekijöitä valmistavan välisektorin yritykset keskittyvät täysin yhteen maahan. Tässä tapauksessa tuotannontekijöiden kuljetuskustannukset eivät rasita kulutushyödykkeiden tuotantoprosessia, ja talousalue saavuttaa maksimaalisen potentiaalisen kasvunopeuden. Yritysten keskittymisen aste on tärkeä taloudelliseen kasvuun vaikuttava tekijä. Kuljetuskustannusten ollessa tarpeeksi korkeat sekä välisektorin että teollisen sektorin yritykset jakaantuvat kumpaankin maahan. Tällöin kummassakin maassa tuotetaan teollisia kulutushyödykkeitä, ja sen kansainväliselle kaupalle ei ole tarvetta. Tutkielman keskeisimmät lähteet: Walz, U. (1996): Transport costs, Intermediate Goods, and Localized Growth. Regional science and Urban Economics 26, 671–695. Yamamoto, K. (2003): Agglomeration and growth with innovation in the intermediate goods sector. Regional Science and Urban Economics 33, 335– 360 Grossman, G. M. & Helpman, E. (1991): Innovation and Growth in the Global Economy. The MIT Press, Cambridge, Ma. USA.
  • Kautto, Petrus; Kärnä, Anna (Ministry of the Environment, 2006)
    The Finnish Environment 35/2006
    New environmental product policy measures (RoHS, WEEE and EuP directives), targeted to the products of electrical and electronics industry, are entering into force during 2005-2007. This report raises key questions that companies have confronted in anticipating and interpreting these new requirements in their operations, focusing especially on changes needed in product development and supply chain management. The report reveals that the work needed in companies to comply with the new requirements may begin years before the requirements enter into force, and it may take different forms. Depending on the resources companies possess, this work can vary from influencing the actual contents of the new regulation being developed to adjusting to new requirements and incorporating them into different company operations (product development, manufacturing, sourcing etc.). Two Finnish company cases are reported. The first describes how Vaisala Oyj is implementing RoHS requirements together with its key suppliers. The second case assesses the Commission’s Integrated Product Policy pilot exercise on mobile phones, which was lead by Nokia Oyj during 2005. The report provides companies with useful information about practical experiences of proactive companies in environmental policy implementation, and policy makers with information for the assessment and future steering of environmental product policy in the European Union. This report is the final report of the YPSE research project, which was carried out during 2004-2005. It was financed by the Finnish Environment Cluster Program by the Ministry of the Environment and Technology Industries of Finland. The aim of the project was to assess how companies in the electrical and electronics industry “interpret” and negotiate with each other (and with environmental authorities) the contents of these new requirements, which are still to some extent unclear. It has been of interest what kinds of changes the new requirements create in products and what kinds of operational practices evolve in the industry, for example in the area of material data management.
  • Einiö, Elias (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kahden teollisuusmaan välisen kaupan kustannusten lasku vaikuttaa tuotannon allokoitumiseen lopputuotetuotannon ja tuotekehityksen välillä. Keskeisenä kysymyksenä on tuotannon uudelleenallokoitumisen vaikutukset kouluttamattoman ja koulutetun työvoiman kysyntään ja tarjontaan, suhteellisiin palkkoihin ja kouluttamattoman työvoiman kitkatyöttömyyteen. Tarkastelun viitekehyksenä on schumpeterilainen laatutikapuumalli. Mallissa toimialan lopputuotemarkkinoita hallitsee laatujohtaja, joka on patentoinut kehittämansä korkealaatuisimman tuotteen ja joka hinnoittelee laatuedun turvin kilpailijansa ulos markkinoilta. Laatujohtajana ansaitut monopolivoitot kannustavaa yrityksiä tuotekehitykseen, jota lisäämällä todennäköisyys keksiä seuraavan sukupolven laadukkaampi tuote kasvaa. Tullimaksun lasku vähentää ulkomaankaupan kustannuksia ja kasvattaa laatujohtajan voittomarginaalia, jolloin tuotekehityksen odotettu voitto kasvaa. Tämä lisää yritysten kannustinta tehdä tuotekehitys-investointeja, jonka seurauksena resursseja siirtyy lopputuotannosta tuotekehitykseen. Kun tuotekehityksessä käytetään panoksena suhteellisesti runsaammin koulutettua työvoimaa, tuotekehityksen osuuden kasvu lisää koulutetun ja vähentää kouluttamattoman työvoiman suhteellista kysyntää. Tämä kasvattaa koulutettujen suhteellista palkkaa. Tullimaksun laskun kokonaisvaikutuksena kouluttamattomien jakoulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero kasvaa. Tuotekehitysinvestointien lisääntyessä uusi tuote keksitään entistä nopeammin ja tuotteiden elinkaari lyhenee. Tämä lisää irtisanomisten tiheyttä. Tällöin kitkatyöttömyvs lisääntyy, kun irtisanottu työntekijä ei löydä uutta työpaikkaa välittömästi. Työssä käytetyt matemaattiset mallit ovat dynaamisia yleisen tasapainon malleja. Kuluttajien kysyntä mallinnetaan dynastisen perheen intertemporaalisena kulutusvalintana. Lopputuotteiden kysyntä-tarjonta-kehikko mallinnetaan laatutikapuu-mallina (Grossman ja Hclpman, 1991, luku 4). Työn keskeisimmät lähteet ovat Dinopolouksen ja Segerstromin (1999b) ja Senerin (2001) artikkelit.
  • Puumalainen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuluttajia voidaan osallistaa ravintola-alan tuotekehitysprosessiin uusien innovaatioiden syntymiseksi. Tämän tutkimuksen case-yrityksenä toimii Food Lab -ravintola, joka osallistaa suomalaisia kuluttajia uudella tavalla tuotekehitystoimintaansa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin saada selville millaisilla menetelmillä kuluttajia voidaan osallistaa ravintolan tuotekehitykseen ja millaisen roolin kuluttajat saavat tuotekehitysprosessin eri vaiheissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia hyötyjä ja haasteita kuluttajien osallistamisessa tuotekehitykseen ilmenee. Tutkimukseen haastateltiin kahtatoista ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijaa. Neljä haastateltavista olivat perinteisen ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijoita ja kahdeksalla oli myös kokemusta kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui tuotekehitysteorian ja innovaation syntymisen pohjalle, jota syvennettiin kuluttajien osallistumisella tuotekehitykseen. Erityisesti tarkasteltiin osallistamisen menetelmiä ja kuluttajan roolia tuotekehitysprosessissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien osallistaminen ravintola-alan tuotekehitykseen vaatii joustavan ja muuntautumiskykyisen tuotekehityprosessin luomista. Erilaisia osallistamisen menetelmiä hyödyntämällä kuluttajille voidaan tarjota useita eri rooleja tuotekehitysprosessin aikana. Kuluttajien osallistaminen tuotekehitykseen voi tarjota yritykselle uudenlaista näkökulmaa ja kehittää mielikuvituksellisempia ja rohkeampia tuotteita kuin oman tuotekhitystiimin kesken olisi kehitetty. Erityisesti kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä on hyötyä silloin, kun halutaan tietoa erikoisruokavalioista. Osallistettavat kuluttajat ovat erikoisruokavalionsa asiantuntijoita ja pystyvät tarjoamaan yrityksen käyttöön tietonsa, joita yritykseltä ei löydy. Osallistava tuotekehitys toteutettuna living lab -menetelmällä tarjoaa myös pop-up-ravintolamaisen testipaikan kokeilla erilaisten konseptien ja tuotteiden kysyntää. Konseptia ja tuotteita ei tarvitse tarjota kuluttajille viimeisteltyinä, vaan niissä saa olla muokkausvaraa.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2015
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.
  • Katunpää, Alina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan virtuaalista yhteisluomista elintarvikealan tuotekehityksessä. Yhteisluomista hyödynnetään yhä enenevissä määrin tuotekehityksessä ja digitalisaatio tuo siihen uusia mahdollisuuksia. Lisäksi kuluttajat ovat aktiivisia jakamaan tietoa ja keskustelemaan tuotteista sekä toisten kuluttajien että yritysten kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten virtuaalista yhteisluomista voidaan hyödyntää elintarvikealalla, millaiset valinnat edesauttavat virtuaalisen yhteisluomisen toimivuutta ja millaisia ideoita kuluttajien työpajamuotoinen osallistaminen tuottaa. Tutkimus toteutettiin osana BIOFUN-tutkimus- ja tuotekehitysprojektia, jonka tarkoitus on kehittää uusia elintarviketuotteita vientimarkkinoille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin kahdeksan ideointityöpajan avulla. Työpajojen aiheina olivat kauraleivät ja välipalajuomat. Tutkimuksen teoreettinen osuus käsittelee elintarvikealan tuotekehitystä, virtuaalista yhteisluomista sekä työpajamuotoista osallistamista. Tämän tutkimuksen mukaan virtuaalinen yhteisluominen voi tuottaa hyödyllistä tietoa elintarvikkeiden tuotekehitykseen. Virtuaalisen yhteisluomisen toimivuuteen vaikuttavat valinnat tehtävän sisältöön, toteutukseen ja osallistujiin liittyen. Avainasemassa on toimiva vuorovaikutus osapuolten välillä. Työpajamuotoinen osallistaminen virtuaalisesti mahdollistaa maantieteellisesti riippumattoman kommunikaation kuluttajien kanssa, mutta virtuaalinen kanssakäyminen vaikeuttaa keskustelun luontevuutta. Jatkossa virtuaalista työpajamuotoista osallistamista voisi tutkia osana pidempiaikaista tuotekehitystä yritystoimijan kanssa.
  • Ainonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Background: Biotin is marketed specifically for its hair and nail growth-promoting effects, and its use has become more common in recent years. High doses of 100 mg biotin have also been used to treat MS. There are no high-dose oral products on the Finnish pharmaceutical market. Biotin 100 mg tablets are not available on the global pharmaceutical market either. The University Pharmacy manufactures 100 mg biotin capsules for hospital use. Manual manufacturing of biotin capsules is a resource-intensive process. The physicotechnical properties of biotin such as crystal properties, flowability, hygroscopicity, true density and compressibility properties have not been previously published in the literature. Objectives: The aim of the thesis work was to investigate whether high-dose biotin tablets can be manufactured as an industrial-scale process. To support product development decision-making, the aim of the master's thesis was also to explore the physicotechnical properties of biotin. The main goal was to develop a method for the direct compression of biotin tablets, but also to study the applicability of the wet granulation method. Methods: The crystal form of the raw materials was examined by X-ray powder diffractometer, particle size and particle size distribution by laser velocimeter, and compression behavior by tabletability tests as well as Heckel analysis. The flowability of the raw materials was studied by bulk and tapped density measurements. The production of biotin tablets was studied with six test batches, two of which were high shear wet granulated and four were direct compression processes. The tablets were subjected to European Pharmacopoeia quality tests such as friability, disintegration, and dissolution tests. Results: The particle size distribution of the biotin grade used in the tablets was wide, with an average particle size of 58 μm. Biotin crystals are flaky in shape. Biotin used was the α-crystalline form and its crystalline form did not change as a result of high shear wet granulation. The flow of the biotin grade was extremely poor. Biotin was not found to be particularly hygroscopic. Biotin is brittle, and when compressed, it forms by fragmenting. Pure biotin cannot be compressed into a stable tablet, as even tablets made with high compression forces will form a lid from which the tablet will easily crumble. Biotin sticks to tablet machine’s punches and causes problems in the ejection phase due to high frictional forces. Test batches of the high shear wet granulation process were successful on both eccentric and rotary tablet machine. Two batches of direct compression tests performed on rotary tablet machines had to be stopped after the powder mass got stuck in tablet machine’s hopper. Biotin tablet’s dissolution was slow for all the manufactured batches, with an average of 63-73 % biotin dissolution at 45 min time point. Conclusions: Main property to be optimized for biotin tablet formulations proved to be mass flowability. High shear wet granulation improved significantly flowability. Weight variance of the tablets in the wet granulation batches was also very small. Biotin’s slow dissolution from the tablets was another significant challenge for all the test batches. Further development of biotin tablets should therefore focus on investigating, which measures accelerate biotin tablet’s dissolution. Product development would particularly benefit from the development of a more efficient, ultra-high performance liquid chromatography method for dose analysis of biotin tablets. Wet granulation test batches should be manufactured at different process parameter levels with different excipients and excipient concentrations. Design of experiments statistical approach should be utilized for these further studies so that factor interactions could be detected, and the manufacturing process and drug product could be efficiently optimized.
  • Saari, Pia (2000)
    Tutkielman kohteena on uusi elintarvikeryhmä, terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet. Niillä tarkoitetaan elintarvikkeita, jolla on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen, fyysiseen suorituskykyyn tai psyykkiseen hyvinvointiin. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat normaalia ruokaa, eivät pillereitä tai kapseleita. Niiden tarkoituksena on muodostaa osa tai täydentää terveellistä monipuolista ruokavaliota. Tavoitteena oli selvittää millaiset tekijät vaikuttavat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tutkielma esittelee terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ominaispiirteitä sekä erittelee yleisen sosiologisen tiedon avulla niiden yhteiskunnallista toimintaympäristöä ja niitä määrittäviä kulttuurisia tekijöitä. Lähtökohtana on ajatus, että uuden elintarvikeryhmän taustalla vaikuttavat monet eri tekijät. Kun tarkatelun kohteena ovat uuden teknologian avulla tuotetut elintarvikkeet, ovat niiden kehitykseen vaikuttavia yhteiskunnallisia osapuolia mm. elintarviketuotantoa ja -kauppaa säätelevät elimet, kuluttajat sekä uusia teknologioita ja tuotteita kehittävät tutkijat ja yritykset. Lisäksi on olemassa joukko kulttuurisia ulottuvuuksia, joiden avulla voidaan hahmottaa kuluttajien suhtautumista uusiin elintarvikkeisiin ja sitä kautta arvioida koko elintarvikeryhmän vakiintumista osaksi ruokakulttuuria. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen ruokatieto ry:n eli Finfoodin sähköisestä uutispalvelusta. Aineisto koostuu vuosilta 1996-1999 kerätyistä terveysvaikutteisia elintarvikkeita käsittelevistä ja niitä sivuavista uutiskoosteista, joita oli yhteensä 40. Aineiston käsittelyssä on seurattu kvalitatiivisen analyysin yleisiä periaatteita. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulevaisuutta määrittävat tekijät ovat monitahoisia. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisestä ja valmistamisesta vastaavat yritykset ovat vuorovaikutuksessa sellaisten yhteiskunnan osa-aluiden kanssa kuten lainsäädäntö, tiedeyhteisö, terveys-, ravitsemus- ja teknologiapoliittiset linjaukset. Analyysissä esille nousevia tekijöitä lainsäädännön ja markkinointisäädösten kehittämisen tarpeellisuuden lisäksi ovat terveyden kulttuurinen painoarvo, tieteen asema yhteiskunnassa, erilaiset ruokamuodit ja kuluttajien käsitykset terveellisestä ja hyväksyttävästä ruoasta. Kiinnostus tuotekehitykseen on kasvanut ravinnon ja terveyden yhteyksistä saatujen tieteellisten tutkimustulosten seurauksena. Tällä hetkellä yritykset ja tutkimuslaitokset panostavat funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitykseen niin Suomessa kuin muissakin maissa. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidetään mm. yhtenä väestön ikääntymisen myötä yleistyvien kansansairauksien yksilöllisenä ennaltaehkäisykeinona.
  • Vuorio, Lauri (2007)
    Talouskasvun ja työttömyyden riippuvuus ei ole uusimpien tutkimusten perusteella yksiselitteinen pitkällä aikavälillä. Riippuvuuden määräytymiseen vaikuttavat talouden rakenteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan talouskasvun ja työttömyyden välistä suhdetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä taloudessa, jossa talouskasvun lähteenä ovat tuotekehityssektorilla tuotettujen innovaatioiden aiheuttama tekninen kehitys. Samanaikaisesti työmarkkinoiden oletetaan toimivan epätäydellisesti, koska yritykset käyttävät tehokkuuspalkkausta, jonka seurauksesta talouteen syntyy tahatonta työttömyyttä. Tutkielmassa keskitytään tarkemmin kahteen teoreettiseen malliin niin, että tutkielmassa edetään yksinkertaisemmasta perustapauksesta yleisempään tapaukseen. Ensimmäisessä, Zaglerin (2004b) esittämässä mallissa, taloudessa on lopputuote- ja tuotekehityssektori. Tässä mallissa talouskasvu perustuu innovaatioiden variaation kasvuun. Mallissa oletetaan, että työvoima on homogeenista ja että palkat ovat korkeammat monopolistisella lopputuotesektorilla. Mallin avulla johdetaan tasapainotyöttömyys ja tuotannon kasvuvauhti, joiden välisiä rakenteellisia riippuvuuksia tutkitaan komparatiivisen statiikan avulla. Tarkastelun perusteella havaitaan, että tuotannon kasvun ja työttömyyden välillä on negatiivinen riippuvuus, kun lopputuotesektorin tehokkuusvaatimus on korkeampi. Toisessa, Mecklin (2004) artikkeliin perustuvassa mallissa, riippuvuutta tarkastellaan taloudessa, jossa on sekä lopputuote-, välituote- että tuotekehityssektori. Talouskasvu perustuu uusiin laadullisesti parempiin innovaatioihin, joiden avulla voidaan jatkojalostaa parempia välituotteita. Keskeisenä oletuksena on, että palkka vaikuttaa voimakkaammin tuotekehityssektorin tuottavuuteen, minkä takia tuotekehityssektorin maksama palkka on korkeampi kuin muualla taloudessa. Mallissa tarkastellaan talouskasvun ja työttömyyden riippuvuutta ensiksi homogeenisen työvoiman tapauksessa ja lopuksi malliin lisätään myös oletukset työttömyyskorvauksesta, ammattitaitoeroista ja minimipalkasta. Tarkastelun perusteella osoitetaan että, mitä suurempi on sektoreiden välinen palkkaero ja mitä suurempi on korkeasti palkatun sektorin työllisyysosuus, sitä suurempi on työttömyys. Toisaalta osoitetaan, että mitä suurempi on tuotekehityssektorin työllisyys, sitä korkeampi on talouden kasvuvauhti. Näin ollen talouskasvun ja työttömyyden riippuvuus on positiivinen, jos tuotekehityssektorilla maksetaan korkeampaa palkkaa. Tutkielman perusteella talouskasvun ja työttömyyden suhde voi tapauksesta riippuen olla joko negatiivinen tai positiivinen. Riippuvuuden kannalta keskeisiä tekijöitä ovat sektoreiden välinen palkkaero, työllisyysosuudet ja se, millä sektorilla maksetaan korkeinta palkkaa. Näin ollen mitä korkeampi on sektorilla maksettava palkka ja suurempi sektorin osuus kokonaistyöllisyydestä, sitä suurempi vaikutus sillä on talouden keskimääräiseen palkkaan ja sitä suurempi vaikutus tahattoman työttömyyden muodostumiseen. Tilanteessa, jossa tuotekehityssektorin (lopputuotesektorin) osuus kokonaistyöllisyydestä ja talouden keskimääräisestä palkasta on suuri, on työttömyyden ja talouskasvun suhde positiivinen (negatiivinen).
  • Koskenkari, Tapani (University of Helsinki, 2000)
  • Sipinen, Anni (Helsingfors universitet, 2016)
    Yritysten pitäisi pystyä kehittämään uusia tuotteita entistä enemmän, edullisemmin, monipuolisemmin ja nopeammin ja yhä vähemmillä resursseilla. Tämän vuoksi niiden kannattaa kehittää uusia toimintamalleja ja ryhtyä esimerkiksi tuotekehitysyhteistyöhön. Tuotekehitysyhteistyön yksi suurimmista haasteista on sopivan kumppanin valinta. Tämän tutkimuksen tavoite oli kehittää työkalu, jolla matalan tai keskimatalan teknologian alalla toimiva tilaajayritys voi arvioida alihankkijoiden potentiaalia yhteistyöhön. Arviointityökalun on tarkoitus toimia tilaajayrityksen kumppanin valintaan liittyvän päätöksenteon tukena ja siten parantaa tuotekehitysyhteistyön onnistumisen todennäköisyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin ensin, mitkä tekijät vaikuttavat alihankkijan tuotekehityskumppanuuspotentiaaliin. Sen jälkeen kehitettiin väline kyseisten tekijöiden mittaamiseen. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja arviointityökalu kehitettiin Metsämuurosen (2002) mittariston kehittämisprosessia seuraten. Arviointityökalulla tutkittavien osa-alueiden teoriapohja luotiin aikaisempien tutkimusten perusteella, minkä jälkeen niitä täydennettiin aineistolla, joka kerättiin toimeksiantajayrityksessä toteutetulla kyselyllä, johon osallistui 12 vastaajaa. Kyselyn lisäksi tehtiin viisi yksilöhaastattelua. Arviointityökalun luotettavuutta pyrittiin kohentamaan toteuttamalla kahdessa alihankkijayrityksestä ryhmähaastattelut, joista toiseen osallistui neljä henkilöä ja toiseen kolme. Pilottitutkimukseen, eli kehitetyn arviointityökalun testaamiseen osallistui kuudesta alihankkijayrityksestä yhteensä 14 vastaajaa. Tutkimuksessa löydettiin useita tekijöitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat alihankkijan potentiaaliin tilaajayritykselle sopivana tuotekehitysyhteistyökumppanina. Alihankkijan tulee olla innovatiivinen ja sen yrityskulttuurin tulee olla tuotekehitysyhteistyön mahdollistava, tuotekehitystä arvostava ja kannustava. Alihankkijan tulee olla valmis joustamaan prosesseissaan ja sillä tulee olla jonkinasteinen luottamus tilaajayritystä kohtaan, eikä se saa kokea yhteistyöhön väistämättömästi kuuluvia riskejä liian suuriksi. Kyseisiä tekijöitä kartoittava arviointityökalu muodostui kahdeksi kyselylomakkeeksi. Arviointityökalun avulla tilaajayritys voi tutkia ja vertailla alihankkijoita luomalla kustakin profiilin mahdollisena tuotekehitysyhteistyökumppanina. Profiilien kautta tilaajayritys voi tarkastella kunkin alihankkijan heikkouksia ja vahvuuksia ja sen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita.
  • Hakkarainen, Louna (Helsingfors universitet, 2011)
    Työ on laajaan dokumenttiaineistoon, haastatteluihin ja havaintoihin perustuva living lab -tyyppisen tuotekehitysprosessin yksityiskohtainen kuvaus. Hankehistoriallisessa tapaustutkimuksessa on käytetty historiantutkimuksen menetelmiä. Vanhustenkeskuksessa toteutetun living lab -hankkeen lopputuloksena syntyi vanhusten liikkeitä monitoroiva hoitotyön apuväline: turvalattia. Living lab -tyyppisessä tuotekehittämisessä on keskeistä teknologian kehittäminen tuotteen todellisessa käyttöympäristössä siten, että käyttäjät osallistuvat aktiivisesti kehitystyön kaikkiin vaiheisiin. Tutkimuksessa hankkeen etenemistä ja turvalattiateknologian rakentumista tarkastellaan toimijaverkostoteorian ja yhteisöllisen oppimisen käsitteen tarjoamista näkökulmista. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, minkälaisia intressejä teknologian kehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ja minkälaisia konflikteja näiden intressien pohjalta syntyy. Lisäksi tarkastelun keskiössä on käyttäjien ja tuotekehittäjien välinen oppiminen, jonka mahdollistaminen ja edistäminen on living lab -kehittämisen päämäärä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että käyttäjiltä saatu palaute on välttämätöntä käyttökelpoisen sosiaali- ja terveydenhuollon alan teknologian aikaansaamiseksi, ja turvalattian tapauksessa käyttäjäpalaute myös uudelleensuuntasi teknologisen järjestelmän innovaatioprosessia. Käyttäjien ja tuotekehittäjien yhteistyön myötä turvalattiaan kehitettiin joukko uusia toiminnallisuuksia ja käsitys tuotteen ydinominaisuuksista sekä hyötylupauksesta muuttuivat. Turvalattian tapaus osoittaa lisäksi yhteisöllisen oppimisen merkityksen innovaatioprosessissa sekä living lab -tyyppisen tuotekehittämisen potentiaalin näiden oppimisprosessien mahdollistajana ja kiihdyttäjänä. Tapaus myös valottaa sitä, kuinka monimutkainen toimintakenttä vanhustenhuolto on teknologian kehittämisen ja sen käyttöönoton näkökulmasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että living lab -metodologian avulla voidaan ylittää joitakin geronteknologian kehittämiseen ja myös käyttöönottoon liittyviä haasteita.
  • Sola, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yhteisluominen (co-creation) kuvaa yritysten ja kuluttajien yhteistä merkitysten kehittämistä ja arvon luontia. Kuluttajien ja yritysten roolit eivät ole niin selkeästi eroteltuja toisistaan kuin ennen, ja esimerkiksi palveluiden digitalisoituminen ja liiketoimintojen siirtyminen Internettiin on muuttanut kuluttajien merkitystä arvon luonnissa. Yhteisluomisessa arvon luontia ei tapahdu vain yritysten ja kuluttajien välillä, vaan myös siihen osallistuneiden kuluttajien kesken. Tänä päivänä kuluttajat markkinoivat tuotteita toisilleen, auttavat toisiaan tuotteiden käytössä ja osallistuvat monella tapaa sisällön tuottamiseen ja täten ainakin välillisesti myös tuotekehitykseen. Kuluttajien kanssa yhteistyössä luodut tuotteet todennäköisesti vastaavat kuluttajien todellisia tarpeita paremmin kuin ilman kuluttajia luodut. Kuitenkin arvon luominen voi olla tehokkaimmillaan vasta silloin, kun yritykset ymmärtävät, mikä motivoi kuluttajia osallistumaan ja sitoutumaan yhteisluomiseen. Jotta yhteisluomisella saavutettaisiin mahdollisimman hyvät tulokset, yritysten tulisi miettiä, kannattaako mukaan havitella mahdollisimman suurta joukkoa vai kannattaisiko mukaan valita vain pieni joukko kuluttajia, joilla on parhaimmat edellytykset yhteisluomiseen. Tämän maisterintutkielman aiheena on tutkia yhteisluomista elintarvikealan tuotekehityksessä kuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen pääpainona on tutkia nuorista koostuvan ikäryhmän (18-29 -vuotiaat eli Y-sukupolven) motiiveja osallistua yhteisluomiseen, heidän näkemyksiään sen haasteista ja mahdollisuuksista, siihen sitoutumista sekä tapaa tai välinettä, jolla kohderyhmään kuuluvat nuoret kuluttajat mieluiten yhteisluomiseen osallistuisivat. Yhteisluominen on aiheena ajankohtainen, sillä sitä käytetään tuotekehityksen tukena enenevissä määrin myös elintarvikealalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä nuorten 18-29 -vuotiaiden motivaatiosta ja sitoutumisesta yhteisluomista kohtaan erityisesti elintarvikealan yritysten hyödynnettäväksi. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluin ja sitä varten haastateltiin 10 kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Tutkimuksessa selvisi, että yhteisluomisessa nuoria motivoi vaikuttamisen mahdollisuus, mielekäs tekeminen ja uusien asioiden kokeminen. Osaa nuorista motivoi lähinnä yhteisluomisesta saatava palkinto. Toisia houkuttelivat vuorovaikutustilanteet paikan päällä ja omien taitojen kehittyminen, toiset toivoivat voivansa tehdä yhteisluomista itsenäisesti esimerkiksi jonkin sovelluksen välityksellä. Kaikki haastateltavat olivat hyvin kiinnostuneita yhteisluomisesta elintarvikealalla, mikäli yritykset olisivat vastavuoroisesti valmiita sitoutumaan ja panostamaan yhteiseen tekemiseen. Mikäli yhteisluominen toteutettaisiin hyvin ja elämyksellisesti, olivat lähes kaikki haastateltavat valmiita sitoutumaan ja osallistumaan siihen ilman erillisiä palkintoja. Nuoret uskoivat, että heitä kuuntelemalla yritykset voisivat merkittävällä tavalla säästää resurssejaan ja olla aidosti asiakaslähtöisempiä. Ajatus yhteisluomista toteuttavista yrityksistä aiheutti haastateltavissa positiivisia mielleyhtymiä.
  • Heiskanen, Eva; Hyvönen, Kaarina; Saastamoinen, Mika; Forsell, Minna; Grenman, Katri; Ylisiurua, Marjoriikka; Malanin, Mikael (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 105