Browsing by Subject "tuottavuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Tan, Jimin (Suomen metsätieteellinen seura, 1987)
  • Teräsvirta, Heikki; Timonen, Risto (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2006
    Ympäristöministeriö antoi 1.11.2005 ympäristökeskusten johtajille Heikki Teräsvirralle ja Risto Timoselle selvitystehtävän, jossa tuli selvittää ja tehdä ehdotukset siitä, miten asiantuntijoiden ja palveluiden nykyistä laajempi yhteinen käyttö ja yhteistoiminta-alueiden toteuttaminen voitaisiin ympäristöhallinnossa järjestää sekä mitä tehtäviä ympäristökeskukset voitaisiin määrätä hoitamaan toimialuettaan laajemmin. Tehtävä on esiselvitys yhteen ympäristöministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelman hankkeeseen. Raportissa on esitetty luettelo sellaisista ympäristökeskuksen perustehtävistä, joista vastuun kantaa jatkossakin jokainen ympäristökeskus. Tuottavuuden parantamiseksi tehdään seuraavat ehdotukset: 1) selvitetään tehtävien karsimis- ja ulkoistamismahdollisuudet, 2) selvitetään mahdollisuudet siirtyä nykyistä enemmän ulkoisten palveluiden käyttöön, 3) selvitetään mahdollisuudet tuottavuuden parantamiseksi investointityyppisissä tehtävissä, 4) suhteutetaan palvelu- ja laatutavoitteet käytettävissä oleviin voimavaroihin ja toiminnan vaikuttavuuteen, 5) muodostetaan kolme yhteistoiminta-aluetta, 6) esitetään tehtävien ja asiantuntemuksen keskittämisessä käytettävät periaatteet, 7) selvitetään yhteistoiminta-alueilla toimivaltamuutoksina keskitettävät tehtävät, 8) selvitetään yhteistoiminta-alueilla keskitettävät asiantuntijapalvelut, 9) selvitetään toimivallan ja asiantuntijapalveluiden keskittäminen valtakunnallisesti, 10) terävöitetään tulosohjausta. Raportissa esitetään myös ehdotusten jatkotoimet ja toteuttamisaikataulu. Alustavasti arvioidaan ehdotusten säästävän alueellisten ympäristökeskusten henkilövoimavaroja 85-100 htv/v.
  • Neuvonen, Tuomo (Helsingin yliopisto, 2014)
    Energiapuun käyttömäärät ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti. Energiapuun hankinta voidaan hoitaa ainespuun hakkuun kanssa samanaikaisesti integroituna hakkuuna tai erillishakkuuna, jossa hankittu puu menee vain energiakäyttöön. Energiakäyttöön menevästä puusta osa korjataan pieniläpimittaisena kokopuuna, jossa puuta ei erikseen karsita ennen sen haketusta. Kokopuun korjuumenetelmiä on useita, joista tässä tutkimuksessa tarkastellaan kokopuun paalausta sekä kokopuun hankintaa korjurilla. Kokopuupaalain on metsätraktorin alustalle kiinnitetty paalainyksikkö, joka sitoo paalainyksikköön syötetyt puut tiiviiksi paaleiksi. Paalainpohjaisen logistiikkaketjun tehokkuuden lisäys perustuu kasvaneeseen metsä- ja kaukokuljetuksen tuottavuuteen ja sen myötä alentuneisiin kustannuksiin. Korjuri pohjautuu myös metsätraktoriin ja huomattavimpana muutoksena tähän on korjuriin asennettu hakkuulaite. Korjurin logistiikkaketjun tehokkuuden lisäys perustuu ketjun metsätoiminnoissa tarvittavaan yksinkertaiseen yhden koneen korjuuketjuun. Korjuri tuottaa kokopuuta irtonaisena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokopuupaalaimen ja korjurin toimintamallien eroja aikatutkimuksen avulla sekä vertailla koko logistiikkaketjujen kustannuksia toisiinsa. Tutkittu paalain oli Logman 811FC -alustakoneeseen pohjautuva Fixteri Oy:n valmistama Fixteri II -paalainyksikkö. Vertailukoneena oli Timberjack 810B -metsätraktoripohjainen korjuri. Molemmissa koneissa oli joukkokäsittelevä Nisula 280E+ -hakkuulaite. Paalien lähikuljetus hoidettiin Ponsse Wisent -metsätraktorilla. Koneiden tuottavuuksissa oli huomattavia eroja. Fixterin tuottavuus oli keskimäärin 33 % korjurin tuottavuutta alhaisempaa. Erityisesti Fixterin tuottavuuteen vaikutti sen paalainyksikön prosessoinnin aiheuttama odottamisaika, jolloin koneen kuljettaja ei voinut työskennellä normaalisti. Poistamalla kaiken odottamisen Fixterin tuottavuutta olisi mahdollista nostaa jopa 22 %. Metsäkuljetuksessa paaleja voitiin kuljettaa yhdessä lastissa 80–95 % irtonaista kokopuuta enemmän. Haketuksessa irtopuuaineksen usein vaatima tienvarsihaketus on noin kaksi kertaa terminaali- tai käyttöpaikkahaketusta kalliimpaa. Huolimatta paalien logistiikkaketjun tehokkuudesta ja hintaedusta, tässä tutkimuksessa saatujen tuottavuuksien perusteella ei paalauksen kilpailukyky ole vielä samalla tasolla korjurin kanssa. Mikäli Fixterin paalainyksikön odotusajat saadaan minimoitua, kasvaa Fixterin kilpailukyky huomattavasti. Myös laajemmat, useampia kohteita ja kuljettajia sisältävät vertailututkimukset voisivat tuottaa tarkempaa tietoa näiden menetelmien kustannuseroista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös paalien kuivumista, mutta aikataulusta johtuen tästä ei saatu selviä tuloksia. Alustavat tulokset eivät kuitenkaan osoittaneet paaleille selvää etua kuivumisnopeudessa. Paalien kuivumista tulisikin selvittää tarkemmin pidemmällä aikavälillä.
  • Puomio, Eeva-Riitta (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2012
    Ympäristöministeriö asetti ELY-keskusten ympäristötehtävien (YM:n toimialan ja MMM:n vesivaratehtävien) keventämishankkeen kesäkuussa 2011. Keventämisellä tarkoitetaan ympäristötehtävien hoidon järjestämistä siten, että ELY-keskukset selviävät ydintehtävistään henkilövoimavarojen vähentyessä voimakkaasti. Selviäminen edellyttää tehtävien priorisointia, vaikuttavuudeltaan vähäisten tehtävien karsimista, nykyistä tuottavampien ja sujuvampien toimintatapojen omaksumista sekä töiden ja työnjaon uudelleen järjestämistä. Hankkeen loppuraportissa on tarkasteltu ELY-keskuksia koskevia kehittämishankkeita ja ohjelmia ja niiden vaikutuksia ympäristötehtävien hoitoon ja töiden järjestämiseen. Tehtäväalueittain on selvitetty tehtävien hoidon nykytilannetta, tehty toimenpide-ehdotuksia ja arvioitu ehdotusten vaikutuksia. Raportti sisältää myös ehdotuksia jatkohankkeiksi.
  • Karhumaa, Matias (Helsingin yliopisto, 2021)
    Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.
  • Lehtonen, Veli-Matti (Svenska handelshögskolan, 2007)
    Economics and Society
    Tutkimuksessa selvitetään, edistääkö Suomen valtionhallinnossa tuotettava henkilöstötilinpäätösinformaatio henkilöstöprosesseihin perustuvan henkilöstöstrategian tehokasta toteuttamista. Tutkimuksen uutuusarvo alan kansainvälisen tutkimuksen kentässä perustuu laaja-alaiseen tarkastelunäkökulmaan. Tämän mahdollisti tutkimuskohteena olevasta ilmiöstä käytössä oleva monipuolinen, yhtenäisiin käsitteisiin perustuva ja useita vuosia koskeva henkilöstötilinpäätöksen tunnuslukuaineisto. Aikaisempien tutkimusten usein yksittäisiin tekijöihin perustuvasta analyysistä poiketen, tutkimuksella selvitettiin henkilöstön johtamiseen ja tuloksellisuuteen sidoksissa olevien tekijöiden vaikutuksia laajoina kokonaisuuksina, koskien kaikkia henkilöstön johtamisprosesseja. Tutkimus avaa uusia näköaloja henkilöstöinformaation hyväksikäytölle henkilöstön eri johtamisprosesseissa, jotka liittyvät saumattomasti organisaation toimintaan ja kokonaisjohtamiseen. Käytetty henkilöstön johtamisprosessikeskeinen tarkastelukulma auttaa ymmärtämään henkilöstön osaamisen, motivaation, työhyvinvoinnin, johtamisen ja palkinnan yhteyksiä sekä toisiinsa että organisaation pitkäjänteiseen toimintaan ja tuloksellisuuteen. Tutkimuksen keskeinen tavoite on motivoida johtoa, esimiehiä ja HR -ammattilaisia entistä enemmän hyväksikäyttämään henkilöstöön liittyvää analysoitua tietoa henkilöstöstrategioiden teon ja käytäntöön viennin, johtamisen ja henkilöstösuunnittelun apuvälineenä.
  • Aura, Ossi; Ahonen, Guy; Hussi, Tomi; Ilmarinen, Juhani (Ossi Aura Consulting Oy, 2018)
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Statistics Finland; National Consumer Research Centre, 2006)
    The Household Satellite Account aims to make visible the non-market production of households, which is only partially covered in the National Accounts. All economic analyses depend on systematic data compiled in a given, structured format. However, no such data have been available for household production, so far. The purpose of the satellite account is to fill this gap. The Household Satellite Account measures and describes the value of the goods and services produced by households for their own final consumption. The main part of household production is outside the scope of GDP. Satellite Account is conceptually consistent with the core national accounts, and it enables to produce extended national accounts that include both core accounts and household production. Such extended national accounts give a somewhat different picture of economic development than the core national accounts. They are of particular interest in the analysis of long-term economic development or in the comparison of levels of production in different economies. The Finnish Household Satellite Account has been compiled in compliance with Eurostat and SNA93 guidelines. Some effort has also been made to further develop the Eurostat method. Accounts have been compiled for ten different types of households and for different principal functions of household production, i.e. providing housing, meals and snacks, clothing, care, and volunteer work. Also shopping and travel related to unpaid work are shown separately. The Finnish Household Satellite Account describes household production in 2001. Production not included in the national accounts is valued by using the input method. The data sources used in compiling the account were Statistics Finland's Time Use Survey in 1999-2000, the 2001-2002 Household Budget Survey, wage and salary statistics as well as National Accounts figures for 2001. The total output value of household production in 2001 was 81.6 billion euros. Gross value added in household production was 62.8 billion euros, of which 13 per cent was included in the national accounts. The GDP is increased by 40 per cent and household consumption by almost 60 per cent when production excluded from the national accounts are included in the figures. Among the various principal functions of household production, the highest gross value added figure was recorded for housing. Its share was 43 per cent of all household production. Meals and snacks accounted 27 per cent of household production. The volume of output varied in different types of households. Output was highest in families with small children and lowest in young single-person households. Output increased markedly with the age of the household's reference person, both among people living alone and couples. Household structure and the age of household members had a greater impact on output than gross household income. Extended national accounts time series will provide a valuable tool for monitoring changes in economic development. In the future the aim is to compile household satellite accounts on a regular basis at a five-year interval or more often using data from the national accounts, the Household Budget Survey and the Time Use Survey.
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (2)
  • Toikka, Markus (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomen puuntuotannon metsämaasta noin neljännes on turvemailla sijaitsevia suometsiä. 1960- ja 1970-lukujen laajan ojitustoiminnan aikaansaaman puuston kasvunlisäyksen seurauksena ojitetut suometsät alkavat enenevässä määrin olla 2020-luvulla puustoltaan metsätaloudellisesti uudistuskypsiä. Suomalaisessa tasaikäismetsätaloudessa uudistuskypsien metsien osalta yleisesti hyödynnettyjen toimenpiteiden, kuten avohakkuiden, maanmuokkausten ja kunnostusojitusten on kuitenkin todettu aiheuttavan negatiivia ilmasto- ja vesistövaikutuksia turvemailla. Turvemaiden metsätaloudellisen käytön yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden varmistamiseksi tarve vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien aktiiviselle tutkimus- ja kehitystyölle on korostunut viime aikoina. Kaistalehakkuumenetelmää on osittain kaavailtu mäntyvaltaisille rämekohteille avohakkuun korvaajaksi. Kaistalehakkuumenetelmällä tarkoitetaan hakkuumenetelmää, jossa hakkuukohteelle sijoitetaan kaistaleita, jotka hakataan aukeaksi ja vastaavasti väliin jätetään puustoisia kaistaleita kasvamaan ja siementämään avoimeksi hakattuja alueita. Turvemailla kaistalehakkuumenetelmä mahdollistaa vähäisemmän turpeen vedenpinnan tason nousun kuin koko kohteen kattavassa avohakkuussa ja tästä syystä menetelmän ilmasto- ja vesistövaikutusten on ennakoitu olevan maltillisempia kuin avohakkuussa. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun korjuuteknisestä toteutuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin mäntyvaltaisilla rämekohteilla kaistaleen leveyden vaikutusta hakkuutyön tuottavuuteen sekä tarkasteltiin kaistalehakkuun seurauksena syntyvien puustovaurioiden määrää hakkuukaistaleiden viereen jäävillä puustokaistaleilla. Hakkuutyön ajanmenekki- ja tuottavuustasoerojen selvittämiseksi kaistalehakkuumenetelmää tarkasteltiin kolmella eri kaistaleen leveydellä, jotka olivat 10 m, 20 m ja 30 m. 10 ja 20 metriä leveät kaistaleet hakattiin yhdeltä uralta ja 30 metriä leveä kaistale kahdelta 15 metriä leveältä käsittelykaistaleelta. Tutkimusaineisto kerättiin loka- ja marraskuussa 2020 kahdelta rämekohteelta hyödyntäen videointityökaluja ja hakkuukonedataa. Kaistalehakkuuta tarkasteltiin kolmen kokeneen hakkuukoneenkuljettajan työskentelyn perusteella. Aikatutkimusaineiston koko oli yhteensä 3562 runkoa ja yli 30 tuntia videoitua kaistalehakkuutyöskentelyä. Kaistalehakkuun ajanmenekkiä tarkasteltiin työvaihekohtaisen kelloaikatutkimuksen periaatteita hyödyntäen. Tulosten perusteella käsittelyleveydellä ei ollut suurta vaikutusta hakkuutyön ajanmenekkiin ja tuottavuustasoon. 15 metriä leveällä käsittelykaistaleella hakkuutyön tehotuntituottavuuden todettiin olevan 1 % suurempi kuin 20 metriä leveällä kaistaleella ja 3 % suurempi kuin 10 metriä leveällä kaistaleella käsiteltävän rungon koon ollessa sama. Yksittäisistä työvaiheista siirtyminen ja hakkuulaitteen vienti kaadettavalle rungolle olivat työvaiheita, joiden ajanmenekki selkeimmin erosi käsittelyleveyksien välillä. Kaistalehakkuun keskimääräinen tehotuntituottavuus oli eri käsittelyleveyksillä 39,8–41,0 m³/h käsiteltävän rungon koon ollessa 365 dm³. Tulosten perusteella puustovaurioiden määrä oli vähäinen kaistalehakkuussa. Kaistalehakkuun seurauksena vaurioituneiksi todettiin vain 2,6 % kuuden metrin etäisyydellä hakkuukaistaleen reunasta sijainneista vieruspuista. Puustovauriokoealoilta lasketun runkoluvun perusteella tämä on noin 12 vaurioitunutta runkoa hehtaarilla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kaistalehakkuumenetelmä on hakkuutyön tuottavuustason ja vähäisen puustovaurioriskin perusteella erittäin varteenotettava menetelmä mäntyvaltaisilla rämekohteilla. Turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun osalta aikaisempia tutkimuksia on todella vähän ja siihen tietotarpeeseen tämä tutkimus tuo lisäystä. Kaistalehakkuumenetelmä tulee mitä todennäköisimmin yleistymään tulevaisuudessa ojitettujen suometsien hakkuumenetelmänä, varsinkin jos sitä hyödyntämällä suometsien käytön negatiivisia ilmasto- ja vesistövaikutuksia saadaan vähennettyä.
  • Ala-Varvi, Tuomas (Helsingfors universitet, 2014)
    To achieve the appointed goals set in the national climate and energy strategy it is important to launch biomass into markets more effectively. In addition to biomass from clearing sites energy wood needs to be procured from young stands. First thinnings have been neglected to great extent in Finland mainly because of low profitability. The targets have been achieved only once during last decade. Expanding energy wood procurement to young stands increases the need for resources. Therefore more effective operating machines should be developed. The challenge is in launching these prototypes into testing and commercial markets. Fixteri Ltd. has developed a whole-tree bundler in order to enhance harvesting of small-diameter energy wood from young stands. This method is meant to reduce transportation costs through load compaction. The aim of this research was to study the productivity of cutting and bundling of whole-trees using Fixteri FX15a bundling unit and to clarify the competitiveness of the whole production chain compared to rival methods. The harvesting was studied trough video analyze in order to detect factors limiting the productivity. 35 whole-tree bundles were produced in young Scots pine stand. An average weight and volume of the bundle were 502.5 kg and 463 dm³. It took 3.38 min to produce one bundle. FX15a bundling unit was fitted to Logman 811FC base machine. Accumulating Nisula 280E+ felling head was used. An average performance per effective working hour of 9.74 m3 was recorded when average volume of removal was 37.3 dm3. The operator used multi-tree cutting effectively in average 3.1 whole-trees per work load. The share of multi-tree cutting was 96 percent. The performance of prototype FX15 was significantly lower than the performance of FX15a. The performance of 5.07 and 5.86 m³/h0 were recorded when average volumes of removed trees were 28.4 and 41.1 dm³. It was observed that the productivity of FX15a was higher compared to the harvesting of undelimbed trees when average volume of removed trees was less than 70 dm3. Harvesting and off-road transportation of whole tree bundles was more profitable when average volume of removal was under 95 dm3. Total costs of wood chip supply chain were lower compared to harvesting of undelimbed trees when average volume of removal was less than 85 dm3. Total costs of wood chip supply chain were higher compared to harvesting of undelimbed trees regardless of average volume of removed trees when FX15 bundling unit was used. When includung the possible energy subsidies (max 30 %) for whole-tree bundling and pre-clearance-related additional costs for harvesting of undelimbed trees into account the potential number of harvesting sites increases significantly. Drying the bundles plays an important role since high moisture content in the bundles after road side storing may endanger the competitiveness of the whole supply chain when bundles are burned to produce energy. Although bundling whole-trees seems to be a competitive alternative in harvesting small-diameter energy wood there are still several questions unanswered. The method should be studied in greater depth by varying harvesting conditions and machine operators. Also the potential of on-road transport and bundle features needs further study.
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2010
    Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2006. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys Suomessa vuonna 2006 oli 75 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 9,4 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 65,6 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Tämä summa olisi kasvattanut bruttokansantuotetta eli virallisen talouden bruttoarvonlisäystä 39 prosentilla. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 55 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2006 oli 19 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 25 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynnit ovatkin olennainen osa kotitaloustuotantoa, niihin käytetyn ajan ja matkakustannusten osuus bruttoarvonlisäyksestä on kasvanut entisestään ollen vuonna 2006 noin 11 miljardia euroa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 32 miljardia euroa ja aterioiden tuotannon 20,7 miljardia euroa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 40 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nostaa tuotannon arvon lähes 49 000 euroon, vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 2 700 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo on lähes yhtä korkea, 48 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kotitaloustuotannon korvaaminen ostopalveluilla on yleisintä aterioiden ja välipalojen hankinnassa. Kahden huoltajan lapsiperheillä niiden osuus on noin kolmannes itse tuotettujen aterioiden arvosta ja alle 45-vuotiailla yksin asuvilla noin puolet. Ostopalveluiden osuus on pienin eläkeikäisillä, vain noin kymmenesosa. Hoivapalveluita tuottaa kotitalouksien ohella pääosin julkinen sektori. Hoivan ostaminen yksityisiltä yrityksiltä oli vielä vuonna 2006 varsin marginaalista lukuun ottamatta ikääntyneimpiä talouksia. Vaatteet ja tekstiilit hoidetaan kotitalouksien omin voimin, sillä pesulapalvelujen käyttö on varsin vähäistä. Tuloksista käy myös ilmi, että nuorimmat, alle 45-vuotiaitten taloudet, ovat valmiimpia ulkoistamaan kotityötä kuin vanhemmat ikäluokat. Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin luultavaa, että kotitaloustuotannon määrä kasvaa. Tämä johtuu eläkeläisten määrän kasvusta ja siitä, että he tekevät runsaasti kotityötä ja vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön suuri osuus erityisesti lapsiperheissä ja eläkeikäisten talouksissa osoittaa sen merkityksen myös sosiaalisen hyvinvoinnin lisääjänä. Ensimmäinen kotitaloustuotannon satelliittitili vuodelle 2001 tehtiin Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut integroitiin kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Tässä raportissa päivitetään satelliittitili vuoden 2006 tiedoilla. Nyt julkaistavien tietojen pohjana ovat kansantalouden tilinpidossa heinäkuussa 2009 julkaistut laskelmat, jotka ovat suoraan vertailukelpoisia vuoden 2001 laskelmien kanssa
  • Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 145
    Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2009 ja tarkastellaan sen muutosta vuodesta 2001. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys (sisältää työn arvon, tuotantoon liittyvät verot miinus tuet ja pääomatavaroiden kulumisen) Suomessa vuonna 2009 oli 82,6 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 12,5 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 70,1 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Sen osuus bkt:sta on pysytellyt eri vuosina noin 39 prosentissa, mutta vuoden 2009 virallisen talouden supistumisen johdosta se nousi 41 prosenttiin. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 53 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2009 oli 32 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 36 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynteihin käytetyn ajan ja matkakustannusten kokonaisarvo on kuitenkin pysynyt lähes vuoden 2006 tasolla, ja oli vuonna 2009 runsaat 12 miljardia euroa, mikä tekee keskimäärin 400 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 36,5 miljardia euroa, mikä on keskimäärin taloutta kohden noin 1 200 euroa kuukaudessa. Aterioiden tuotannon arvo oli 20,7 miljardia euroa, kotitaloutta kohden 750 euroa kuukaudessa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä, kotitaloutta kohden keskimäärin runsaat 200 euroa kuukaudessa kutakin palvelulajia kohden. Vaatehuoltopalvelujen arvo oli vuodesta 2006 pienentynyt, mikä todennäköisesti johtuu pyykinpesukertojen sekä silittämisen ja muun jälkikäsittelyn vähenemisestä kodeissa. Hoivan arvo puolestaan oli kasvanut erityisesti pikkulapsiperheissä. Suurin suhteellinen kasvu, 25 % vuodesta 2006, ilmeni kuitenkin lemmikkieläinten hoidossa, mikä johtuu lemmikkieläinten pidon lisääntymisestä erityisesti lapsettomien parien talouksissa. Muissa palveluissa kasvu oli samana aikana noin 10 %. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 46 700 euroa vuonna 2009 (noin 3 900 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti tuotannon arvon 55 700 euroon (4 600 euroa kuukaudessa), vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 3 000 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli lähes yhtä korkea, 50 000 euroa vuodessa (4 100 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Satelliittitilit on laadittu vuosille 2001, 2006 ja 2009. Ne on tuotettu Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut on integroitu kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Kiitämme Tilastokeskusta yhteistyöstä tilien laadinnassa, erityiskiitokset Hannu Pääkköselle ja Katri Sointeelle.
  • Karjalainen, Reima (Helsingin yliopisto, 2019)
    Wood reserves and growth in Finland’s forests are greater than ever. The 12th National Forest Inventory (NFI12) 2014–2017 measured the volume of trees at 2.5 billion cubic meters and the annual growth rate at 107 million cubic meters. The results showed that forest regeneration was well managed, but there was room for improvement in the care of seedlings and young stands. The late tending of seedling stands increased about 11% compared to the previous NFI11 inventory in 2009–2013. Costs of tending seedling stands and for first thinning in young stands are high. Harvesting costs for thinning from below methods including forest haulage constitute over half of all expenses. Reducing forest management costs is one of the most important goals in Finnish forestry. Using a boom-corridor thinning method would improve the cost-effectiveness of harvesting timber and wood bioenergy. The purpose of this study was to examine the time required for boom-corridor thinning methods and productivity of the mechanical first thinning in young pine forests in the existing harvesting technologies and well as to compare the productivity and costs of harvesting to the traditional practice of thinning from below. The study was performed for a project of the Natural Resources Institute Finland (LUKE) that studied boom-corridor thinning as a harvesting method for the first mechanical thinning of young Scots pines. The boom-corridor thinning development project was implemented in 2017–2018 as part of the rural development plans for North Karelia, Central Finland, and Northern Finland in 2014–2020. The objective was to sustainably manage forest resources and support renewable energy production. Study was made of Konnevesi test stands’ time study material and the tree database. The study compared the time required by three thinning methods: boom-corridor thinning in which the corridor location was tagged beforehand, boom-corridor thinning in which the operator selected the corridor location, and traditional thinning from below. A Ponsse Beaver harvester equipped with a Ponsse H6 harvester head was used in the Konnevesi test stands to thin by single tree harvesting. Time study and comparative research shows that boom-corridor thinning was more productive and economical than traditional thinning from below. For boom-corridor thinning method M2, in which the location of a corridor was tagged, the productivity E₀ was 18% higher than the traditional thinning from below method, when the average density of the removed trees were18 % bigger than harvesting from below. For boom-corridor thinning method M3, in which the operator chose the location of a corridor, the productivity E₀ was 4,5% lower than the traditional thinning from below method, when the average density of the removed trees was 26% lower than the other thinning methods. For boom-corridor thinning methods M2 and M3, productivity E₀ was 6,7% higher than the traditional thinning from below method. The statistical analysis shows that the differences between the harvesting methods correlate with the stem size, which was bigger in the boom-corridor thinning methods than the thinning from below, especially in the treatment M2.The boom-corridor thinning method M2 unit costs €/m³ were 15% lower than those of the traditional thinning from below method. For boom-corridor thinning method M3, joint average unit costs €/m³ were 5% higher than those of traditional thinning from below method M1 and 20 % higher than boom-corridor thinning method M2. The study concluded that boom-corridor thinning is a productive harvesting method worth developing for the first thinning of young forests. Using boom-corridor thinning methods will reduce costs of first thinning forests significantly. Compared to previous research, the main results of this study were similar, with a 16% increase in productivity. Other studies suggest productivity could be doubled with technology developed for boom-corridor thinning.
  • Ylitalo, Hanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Luonnonmukaisen maataloustuotannon pinta-alan merkittävä lisääminen on nostettu valtakunnalliseksi tavoitteeksi useissa yhteyksissä. Samanaikaisesti luonnonmukaisen puutarhatuotannon ala on laskenut. Tässä tutkimuksessa arvioidaan yhden luonnonmukaisesti tuotetun puutarhakasvin eli sipulin tuottamisen taloudellista kannattavuutta. Luomukasveille ei ole Suomessa juurikaan muodostettu kasvikohtaisia kannattavuuslaskelmia. Luomusipulin kannattavuuslaskelmien tulosten perusteella muodostetaan laskelmia myös sen tuottavuudesta ja etsitään syitä, jotka vaikuttavat kannattavuuteen ja tuottavuuteen. Luomutuotannon kannattavuudesta ja tuottavuudesta selviää aiempien tutkimusten perusteella, että aiheesta on monenlaisia näkemyksiä. Joissain tutkimuksissa ollaan yhtä mieltä siitä, että kustannusrakenne luomutuotannossa poikkeaa tavanomaisesta tuotannosta. Kannattavuuden todetaan olevan samanlainen tai jopa parempi. Tuottavuuden ja tehokkuuden suhteen tutkimustulokset jakaantuvat sen perusteella, mitä osa-aluetta tutkitaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään teorioita, joihin kannattavuus käsitteenä liittyy. Tutkimus esittelee johdon laskentatoimea ja siihen liittyvää kustannuslaskentaa. Myös tuottavuuden teoriaa esitellään ja kerrotaan syitä ja tapoja sen mittaamiseen. Luomusipulin kannattavuuslaskelmat muodostetaan neljän luomusipulia viljelevän tilan antamien lukujen ja tietojen pohjalta. Koska luomusipulin kannattavuutta käsittelevissä tutkimuksissa vertailukohtana on usein tavanomainen tuotanto, muodostetaan tässäkin tutkimuksessa vertailupohjaksi samanlaiset laskelmat myös tavanomaisesti tuotetulle sipulille. Ne tehdään kahdelle erikokoiselle tilalle. Johtopäätöksenä oli, että luomusipulin tuotanto voi olla kannattavaa. Kannattavuutta edesauttava tekijä näiden neljän tutkimuksessa olevan tilan perusteella osoittautui olevan erityisesti se, että tila on toiminnassaan tuottava. Tuottavuus varsinkin työnkäytössä aiheutti tilojen välisiä kannattavuuseroja. Ylipäätään panosten käytön määrillä oli enemmän vaikutusta kannattavuuteen kuin hinnoilla, johtuen siitä että luomusipulissa tarvittavien panosten hankintahinnoissa ei välttämättä voi tehdä suurta säästöä. Myös sipulin viljelyalan koko vaikutti kannattavuuteen tutkimuksessa olleiden tilojen osalta: suuremmat tilat olivat kannattavampia kuin pienet. Kannattavuuteen vaikuttava tekijä oli lisäksi sadon määrä, minkä osalta huomattiin että hävikki on suuri ongelma luomusipulin tuotannossa. Tavanomaiseen sipulintuotantoon verrattuna todettiin, että luomusipulin tuottaminen voi olla yhtä kannattavaa, jos tila onnistuu edellä mainituissa kannattavuuden edellytyksissä.
  • Kaakinen, Eero (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 13/2006
    Luonnonsuojeluhallinnon tuottavuusohjelman esiselvityksessä eritellään hallinnon yksiköiden tehtäviä ja pohditaan ongelmakohtia sekä tehdään kannanottoja ja esityksiä ongelmien poistamiseksi. Alueellisten ympäristökeskusten ja Metsähallituksen luontopalvelujen työnjaon tarkistukset ja raja-aidan madaltamisen konkreettiset toimet sekä luonnonsuojelualueiden hallinnan ja hoidon viranomaisvastuun muutokset kuuluvat esityksistä keskeisimpiin. Myös asiantuntija- ja tutkimuspalvelujen kehittämiseksi esitetään lukuisia toimenpiteitä. Muitakin tehtävien ja työnjaon tarkennuksia esitetään. Lisäksi pohditaan muun muassa erilaistumista ja yhteistoiminta-alueita. Jatkotyöehdotukset esitetään ja puntaroidaan esitysten toimeenpanon vaikutuksia tuottavuuteen myös henkilötyövuosina.
  • Markkanen, Ville (Helsingin yliopisto, 2019)
    Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.
  • Mukka, Milla; Kaila, Minna; Salo, Matti (Helsingfors universitet, 2017)
    BACKGROUND. Ministry of Social Affairs and Health funds university-level research. There is scant evidence on the productivity of EVO-funding. METHODS. The publications and dissertations of EVO-funded researchers at Pirkanmaa Hospital District. The study year was 2008 and the follow up period for publications was five years between 2009-2014. The publications were compared by funding, academic status, age and size of the research group. RESULTS. Research projects got € 3 million of EVO-funding, and they used 96 % of it. Funded projects produced 1899 international publications, 89 domestic publications and 92 doctoral dissertations. The median number of publications was highest during the first four years. The most published researchers were professors and docents. Publishing increased after 40- years of age and began to decline after 60-years of age. Bigger research groups achieved dissertations more likely than the smaller groups. EVO- research funding was used for staff expenditure (68 %), equipment and materials (23 %) as well as services (9 %). CONCLUSIONS Research EVO-funding is an important source for doctoral dissertation projects and for smaller groups. Measuring the effectiveness of research funding and productivity is necessary but requires the development of research infrastructure. ORCID, Open Research and Contributor ID would help to identified researchers and their publications without the uncertainties. Researching the productivity and effectiveness of single source funding is difficult because of the multi-channeled research funding.