Browsing by Subject "tuotto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Hiley, W. E. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1929)
  • Kellomäki, Seppo; Hari, Pertti; Väisänen, Eero (Suomen metsätieteellinen seura, 1977)
  • Saari, Eino (Suomen metsätieteellinen seura, 1929)
  • Heikinheimo, Olli (Suomen metsätieteellinen seura, 1938)
  • Sillanpää, Aleksi Timo Juhani (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.
  • Keltikangas, Valter (Suomen metsätieteellinen seura, 1939)
  • Alho, Pentti (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Leppänen, Mari Johanna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tutustutaan aikariippuvaisia korrelaatioita mallintavaan DCC-malliin. Aluksi kuvaillaan mallin linkittyminen rahoitusteorian peruspilareihin, minkä jälkeen itse malli. Mallin toimivuutta arvioidaan empiirisessä osiossa käyttäen vertailukohtana otoskorrelaatiota. Mallin toimivuutta tutkitaan neljän alueellisen indeksin viikottaisen tuottodatan avulla. Päätelmät mallien suoriutumisesta tehdään VaR – tunnuslukujen osuvuuden sekä mallien avulla tehtyjen sijoitusten tuottojen perusteella. Lopputulemana on, että DCC-malli toimii kohtalaisen hyvin VaR-tunnuslukujen ennustamisessa ja otoskorrelaatioon verrattuna myös sijoitusallokaatioiden muodostamisessa. Erot testituloksissa korrelaatioennusteiden välillä olivat kuitenkin pieniä ja korrelaatioita määräävämpänä tekijänä on todennäköisesti kovarianssien muodostamisessa käytetty varianssiennuste.
  • Suomela, Timo (2007)
    Tutkielmani aiheena on osakkeiden riskipreemio (equity premium) ja sen koon selittämisen ongelma. Määritelmän mukaan riskipreemio on osakkeiden ja riskittöminä sijoituskohteina pidettyjen lyhytaikaisten valtion velkakirjojen tuottojen erotus. Yhdysvalloissa tämä tuottoero on historiallisesti ollut reaalisesti keskimäärin 5–7 prosenttiyksikköä vuodessa hieman laskentatavasta ja ajanjaksosta riippuen. Myös muissa maissa riskipreemion koko on ollut samaa luokkaa. Ongelma tämä ero on siksi, että yleisesti käytetyt taloutta kuvaavat mallit eivät pysty sitä selittämään, vaikka intuitiivisesti se kuulostaa luonnolliselta asialta. Mehra ja Prescott (1985) olivat ensimmäiset, jotka tutkivat riskipreemiota yleisen tasapainon mallissa. Mallissaan he hyödynsivät kansantaloustieteessä yleisesti käytettyjä oletuksia. Heidän yllättävä tuloksensa oli, että mallissa osakkeiden riskipreemio jäi ratkaisevasti todellisuudessa havaittua pienemmäksi, alle puoleen prosenttiyksikköön. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lukemattomat tutkijat ovat yrittäneet ratkaista riskipreemion ongelman, mutta yleisesti hyväksyttyä ratkaisua ei ole löytynyt. Tutkijoiden esittämien ratkaisuehdotusten kirjo on laaja: riskipreemion selittämiseksi on vedottu muun muassa käyttäytymistaloustieteestä poimittuihin ideoihin, verotukseen, epätäydellisiin markkinoihin ja kuluttajien heterogeenisuuteen. Jotkut tutkijat ovat myös väittäneet, että havaitut osaketuotot ovat olleet sijoittajien odottamia tuottoja suurempia ja että tulevaisuudessa riskipreemio olisi paljon aiempaa pienempi. Tutkielman keskiössä on Barberiksen ym. (2001) käyttäytymistaloustieteellinen malli, joka selittää niin osakkeiden riskipreemion kuin muitakin osakemarkkinoiden ominaisuuksia. Se pohjautuu Kahnemanin ja Tverskyn (1979b) kehittämään prospect theoryyn, joka on odotetun hyödyn teorialle vaihtoehtoinen malli ihmisten käyttäytymisestä epävarmuuden vallitessa. Barberiksen ym. mallin ytimenä on ajatus, että ihmiset sijoituspäätöksiä tehdessään eivät ota pelkästään huomioon sijoituskohteiden tuottojen mahdollistamaa kulutusta, vaan myös sijoitussalkun arvon vaihtelun itsessään. Mallin kuluttajat pelkäävät prospect theoryn ajatusten mukaisesti pudotuksia osakemarkkinoilla enemmän kuin mitä saavat hyötyä samansuuruisista nousuista. Kuluttajien riskiaversio myös vaihtelee osakemarkkinoiden aiempien heilahteluiden mukaan. Tällä hetkellä riskipreemion koon syistä tai sen tulevasta tasosta ei vallitse yksimielisyyttä. Tilaa uusille tutkimuksille on paljon. Tärkeimmät lähteet: Barberis, N., Huang, M. ja Santos, T. (2001): Prospect theory and asset prices. Kahneman, D. ja Tversky, A. (1979b): Prospect theory: An analysis of decision under risk. Mehra, R. ja Prescott, E. C. (1985): The Equity Premium – A Puzzle.
  • Komi, Mikko (2001)
    Tutkielma käsittelee osakkeiden takaisinostoa. Yksinkertaisimmillaan takaisinosto vastaa osingonmaksua, joten se on keino jakaa yrityksen voitonjakokelpoisia varoja osakkeenomistajille. Voitonjaon lisäksi yritys voi myös kehittää pääomarakennettaan tai pyrkiä suojautumaan valtaukselta ostamalla takaisin omia osakkeitaan. Kaikkein tärkein motiivi osakkeiden takaisinostolle on johdon signaali osakkeen aliarvostuksesta. Johdolla on tällöin tiedossaan sellaista informaatiota, jota markkinat eivät vielä tiedä ja joka julkitullessaan vaikuttaa positiivisesti osakkeen kurssiin. Yhdysvalloissa onkin havaittu, että takaisinostoilmoitusta seuraa osakkeen välitön 2 - 15 % epänormaali tuotto, jonka suuruus riippuu muun muassa takaisinostotavasta ja signaalin uskottavuudesta. Osakkeiden takaisinostot ovat olleet Suomessa mahdollisia 1.9.1997 alkaen. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan, havaitaanko suomalaisten osakkeiden kohdalla vastaava takaisinostoilmoitusta seuraava epänormaali tuotto kuin mitä yhdysvaltalaisten osakkeiden osalta on havaittu. Tulos on, että epänormaalia tuottoa ei havaita Suomen osakemarkkinoilla. Pikemminkin tuotto on negatiivinen, vaikkakaan se ei tilastollisesti merkitsevästi poikkea nollasta.
  • Vainikka, Assi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Riskisijoituksilla tarkoitetaan riskillistä omaisuutta, eli omaisuutta, jonka tulevaisuuden arvoa ei tiedetä varmasti. Kaikki omaisuus joka ei ole riskitöntä omaisuutta on riskillistä omaisuutta. Riskillisestä omaisuudesta puhuttaessa puhumme yksinkertaisuuden vuoksi osakkeista. Osakkeiden hinnat voivat nousta tai laskea nykyisestä arvosta ja osakkeiden tulevia hintoja mallinnamme erilaisten mahdollisten skenaarioiden avulla. Osakekurssien dynamiikkaa voidaan tarkastella tuoton avulla. Koska osakkeen tuleva arvo on epävarma, myös tuotto on epävarma. Osakkeen tuotto koostuu osakkeen myyntivoitosta tai -tappiosta ja osakkeen mahdollisesti maksamasta osingosta. Odotetun tuoton voimme laskea aiempien periodien keskimääräisen tuoton avulla. Binomipuumalli on osakkeiden hintojen malli, joka on määritelty olettaen että osakkeen hinta voi tulevaiuudessa vain joko nousta tai laskea, ja että riskittömän investoinnin yhden periodin tuotto on sama jokaisella periodilla. Binomipuu siis esittää kaikki osakkeen tulevien hintojen skenaariot. Osakkeiden tulevia hintoja halutaan usein verrata riskittömien investointien tuottoon, ja tämä onnistuu tarkastelemalla riskineutraalia todennäköisyyttä, eli toden\-näköi\-syyttä jolla osakkeiden odotettu tuotto on sama kuin riskittömien investointien tuotto. Riskineutraali todennäköisyys on matemaattinen objekti, joka voi poiketa markkinoiden todellisesta tulevien hintojen todennäköisyydestä. Riskineutraaliin todennäköisyyteen viitataan myös martingaalitodennäköisyytenä. Binomipuumalli laajennetaan trinomipuumalliin, joka on binomipuuta vastaava malli, mutta osakkeen tulevalla hinnalla on kahden sijaan kolme vaihtoehtoa. Hinnan nousun ja laskun lisäksi on näiden välillä oleva vaihtoehto, joka usein on neutraali, eli osakkeen hinta pysyy ennallaan. Kaikissa aiemmin esitellyissä malleissa aika on diskreetti, mutta lopuksi perehdytään vielä jatkuvan ajan malliin. Malleissa joissa on diskreetti aika on joitain rajoitteita, näistä rajoitteista pyritään pääsemään eroon siirtymällä jatkuvaan aikaan. Binomipuumallia laajennetaan siis siten, että aikaperiodit voidaan jakaa äärettömän pieniin periodeihin ja tutkitaan muun muassa satunnaiskulkuja. Toinen osio koostuu opetuspaketista, missä aiemmin esiteltyä teoriaa yksinkertaistetaan niin että sen opettaminen on mahdollista lukiotasolla. Opetuspaketin sisältöä on mahdollista hyödyntää lukion matematiikan tai yhteiskuntaopin kursseilla, tai ainerajat ylittävänä kokonaisuutena. Opetuspaketissa teoriaan on lisätty esimerkkejä ja aiheisiin liittyviä tehtäviä ratkaisuineen.
  • Barck, Hanna-Maija (2008)
    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, jolloin Suomessa on ollut sijoitusrahastoja, niihin sijoitetun pääoman määrä kasvanut huimasti. Rahastosijoittaminen on myös arkipäiväistynyt ja piensijoittajien määrä on kasvanut. Piensijoittajan olisi kuitenkin tärkeää pystyä vertailemaan erilaisten sijoitusrahastojen menestystä. Sijoitusrahastojen menestymistä voidaan arvioida monin eri tavoin. Pelkkien sijoitusrahastojen tuottolukujen vertailu ei ole kuitenkaan riittävä tapa arvioida sijoitusrahastojen menestymistä. Sijoitusrahastojen menestymisen mittaukseen tuottolukujen lisäksi kuuluu läheisesti riskin käsite. Onkin kehitelty monia erilaisia sijoitusrahastojen menestymistä kuvaavia malleja, joissa on huomioitu myös tuottoihin liittyvä riski.. Koska sijoitusrahastojen tuottoon liittyvää riskiä voidaan mallintaa monin eri tavoin, juuri riskin erilainen määrittely erottaa nämä mittarit toisistaan. Sijoitusrahaston salkunhoitajan kykyä toimia muuttuneissa markkinaolosuhteissa voidaan taas arvioida markkina-ajoitusta mallintavilla mittareilla. Tutkimuksessa on tarkoituksena löytää paras mahdollinen mittari, jonka avulla sijoitusrahastot voisi järjestää paremmuusjärjestykseen, siten että huomioon on otettu sijoitusrahastojen tuotto ja siihen liittyvä riski. Tutkimuksessa on vertailtu ja analysoitu erilaisia menetelmiä kuten perinteisiä mittareita ja markkina-ajoitusta koskevia mittareita. Perinteiset mittarit koostuvat Treynorin, Sharpen ja Jensenin mittareista ja markkina-ajoitusta on tarkasteltu kvadraattisen ja dummy regressiomallien avulla. Edellisten lisäksi on myös esitelty variaatioita esim. Sharpen mittarista. Vaikka sijoitusrahastojen menestymistä mittaavia mittareita on monia, niin siltikään ei ole kyetty kehittämään mittaria, mikä olisi yksiselitteisesti paras kaikissa erilaisissa mittaustilanteissa. Mittarit mittaavat menestymisen hieman eri osa-alueita, joten ne täydentävät toisiaan antamalla erityyppistä informaatiota sijoitusrahastojen menestymisestä. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa käyttää monia eri mittareita yhdessä arvioimaan sijoitusrahastojen menestymistä. On kuitenkin syytä muistaa, että mittareilla tehdyt arviot sijoitusrahastojen menestymisestä perustuvat historiallisiin tietoihin tuotoista ja riskien suuruudesta ja ne eivät ole tae tulevaisuuden menestymisestä.
  • Barth, Agnar (Suomen metsätieteellinen seura, 1929)
  • Einola, Jouko (Suomen metsätieteellinen seura, 1964)