Browsing by Subject "turvapaikanhakija"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Tulokas, Iida (Helsingin yliopisto, 2018)
    This Master’s thesis is concerned about the political and normative consequences that rise from viewing migration and refugees as a security threat. The issues of migration and asylum cross thresholds of state sovereignty and human rights. It has been found that liberal democratic states offer moral justifications for controlling entry of aliens, however this is ethically problematic. The unit of analysis is the European Union because the current refugee crisis has challenged the role of the EU as a promoter of human rights and questioned the whole European integration project as well as the meaning of the EU as a community of values. This thesis attempts to answer the following research question: how the European Union has securitized its migration and refugee policy in the Common European Asylum System. Copenhagen School’s securitization theory serves as theoretical framework of this thesis because the deepened and widened understandings of security have allowed other issues than military to be included in security: political, societal, economical, environmental. Construction of security issues has three steps: 1) an issue is described as an existential threat, 2) that require emergency measures and 3) justifying actions outside the normal bounds of political procedure. In order to complement the securitization theory this thesis will utilize Norman Fairclough’s critical discourse analysis in order to deeply study the meanings of discourses that produce the social reality. After the analysis it is concluded that despite ideal assumptions of the EU as a place of refugee and exile, the practices in place show a different picture. It is evident that the focus is on how to protect the EU from refugees, not how to offer protection for refugees. The EU is the referent object that needs protection through exceptional measures and has the legitimacy to justify these actions outside normal policy procedures. This questions the normative role of the EU. Refugees are portrayed as a danger to the society, and they lack active role, which is highlighted in the right to freedom of movement. The EU has securitized migration and refugee policies by hard policy implementation: focus on border control, increase in surveillance and building fences. Thus, it has become evident that state sovereignty triumphs over the respect of human rights.
  • Wederhorn, Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomi joutui odottamattomaan tilanteeseen loppukesästä 2015, kun maahan saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli jopa kuusinkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Vuosien 2017–2019 aikana arviolta yli 1200 afganistanilaista ja irakilaista turvapaikanhakijaa vetosi vainon perusteena siihen, että on kääntynyt kristinuskoon Suomessa. Kristinuskoon kääntymiseen vetoavien osuus kaikista uusintahaun tehneistä oli Maahanmuuttoviraston arvion mukaan noin viidennes. Turvapaikkapäätöksen tekevä Maahanmuuttovirasto (Migri) pitää turvapaikan myöntämisen tärkeimpänä kriteerinä hakijan perusteltua syytä pelätä joutuvansa ihmisoikeusloukkausten kohteeksi kotimaassaan eli kansainvälisen suojelun tarvetta. Turvapaikkakäsittelyssä Suomessa sovelletaan ensi sijassa ulkomaalaislakia, mutta myös YK:n pakolaisten suojelua määritteleviä sopimuksia ja Euroopan unionin turvapaikkasäädöksiä. Kun turvapaikanhakija vetoaa vainon perusteena kristinuskoon kääntymiseen, Migri haluaa ensi sijassa arvioida, onko turvapaikanhakijan kääntyminen aito. Aidon kääntymisen arvioimiseksi se tutkii vakaumuksen sisäistä merkitystä hakijalle haastattelemalla häntä. Tämä tutkimus selvittää mitä Suomessa ilmestyvistä sanomalehdistä laajalevikkisin Helsingin Sanomat, kristillinen Kotimaa ja Pohjois-Suomen ykköslehti Kaleva kirjoittavat kristinuskoon kääntymisestä turvapaikkaperusteena vuosina 2017–2019 ja miten lehdet eroavat toisistaan aiheen käsittelyssä. Tutkimusaineisto koostuu lehtien toimituksellisesta aineistosta; uutisista, pääkirjoituksista, kommenteista ja pidemmistä feature-tyyppisistä artikkeleista. Mielipidekirjoitukset eivät kuulu tutkimuksen piiriin. Tutkimusmetodina on laadullinen sisällön analyysi, mutta myös aineiston kvantifiointi on käytössä. Analyysi osoittaa, että keskeisiä yhteisiä uutisaiheita tutkimuslehdissä ovat vakaumuksen aitouteen ja sen ulkoisiin ja sisäisiin merkkeihin liittyvät kysymykset, turvapaikanhakijan motiivit kääntymiselle sekä kansainvälisen suojelun tarve. Kaikkien lehtien uutisoinnista ilmenee huolestuneisuus maallisten viranomaisten kuten Maahanmuuttoviraston kykeneväisyydestä määritellä ihmisen vakaumus. Lehtien välisten erojen tarkastelusta käy ilmi, että Kotimaa käsittelee eniten vakaumuskysymyksiä ja puolustaa lisäksi selvimmin pappien oikeutta ja asiantuntemusta vakaumuksen arviointiin, Kaleva keskittyy vakaumuksen arvioinnissa selvimmin uskon peruskysymyksiin ja korostaa yhteisöllisyyden merkitystä suhteessa maahanmuuttajiin. Helsingin Sanomien uutisoinnista käy ilmi, että turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntyminen saattaa olla vain keino tai yritys jäädä maahan. Tämä tutkimus sisältää myös viitteitä turvapaikanhakijoiden kristinuskoon kääntymisen nostattamasta yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta Suomessa. Sen seurauksena ulkomaalaislakiin tehtiin muutoksia, joilla turvapaikan uusintahakemusten määrää rajoitettiin.
  • Matikainen, Toni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.
  • Pajunen, Laura (2005)
    Pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on kansanedustajien tulkinnat pakolaisuudesta ja suomalaisuudesta nopeutettua turvapaikkamenettelyä koskevassa täysistuntokeskustelussa vuonna 2000. Nopeutetun turvapaikkamenettelyn säätämistä perusteltiin suojelun tarpeessa olevien ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden sekoittumisella ja sen asettamista paineista kansainväliselle suojelujärjestelmälle sekä valtioiden turvapaikkamenettelylle. Nopeutettua menettelyä vastustavat kritisoivat sen oikeusturvan takaamiseen liittyviä epäkohtia. Tutkielman tavoitteena on analysoida neljäätoista täysistunnossa esitettyä puheenvuoroa Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Tarkasteltavat puheenvuorot on pyritty valitsemaan siten, että ne heijastavat keskustelussa ilmennyttä kahtiajakoisuutta lakiehdotusta puolustavien sekö sitä kritisoivien välillä. Tämän lähtökohtana on turvapaikkapolitiikalle tyypillinen perusjännite ihmisoikeuksia puoltavan sekä tehokkuutta ja valtion suvereniteettia painottavan näkemyksen välillä. Argumentaatioanalyysin avulla tarkastellaan keskustelun lähtökohtia ja olettamuksia, joiden perusteella laajennetaan analyysiä "meistä" suomalaisista ja "muista" pakolaisista. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Stuart Hallin teoretisoima jaottelu "meihin" ja "muihin". Lähtökohtana on, että ulkomaalaisella on keskeinen sija kansaan kuuluvien määrittelyssä. Kansallisuuden erityispiirteet eivät ilmene pelkästään itse kansaa tai kansallisidentiteettiä tutkittaessa, vaan silloin, kun se peilautuu muihin, oman yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin ja ryhmiin. Kansallinen identiteetti rakentuu aina eroista "toisiin", "muihin" ja "ulkopuolisiin". Kansa-käsitteeseen liittyviä ulottuvuuksia avataan Pasi Saukkosen viiden kansa-komponentin avulla. "Muiden" kategoriaa lähestytään uhka- ja vastakuvan käsitteillä. Tutkielmani kannalta eräs keskeinen teos on Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi (2000). Lakiesitystä puolustava diskurssi eli ns. tehokkuusdiskurssi perustuu dualistiseen pakolaiskäsitykseen, jossa kansainväliset reunaehdot määrittävät ne kriteerit, joihin ns. "oikeat" pakolaiset kuuluvat. "Väärät" pakolaiset, jotka eivät kuulu suomalaisuuden piiriin, sen sijaan leimataan keinottelijoiksi tai elintasopakolaisiksi. Tätä pakolaiskuvaa vasten asettuu yhtenäinen suomalainen kansa, joiden äänitorvena kansanedustaja toimii. Sen sijaan lakiesitystä kritisoiva diskurssi eli ns. ihmisoikeusdiskurssi vahvistaa pakolaisten ja suomalaisten samankaltaisuuksia sekä teroittaa kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuutta. Pakolainen esiintyy tässä puheessa kansainvälistä suojelua tarvitsevana henkilönä, todellisena pakolaisena. Toisaalta ihmisoikeuksia puoltavassa diskurssissa kritiikin kohteena on lähinnä kansa, joka erotetaan kahteen osaan "hyvään" ja "huonoon" eli suvaitseviin ja suvaitsemattomiin.
  • Mikonmäki, Ilpo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan varhaisen kotoutumisen vaiheessa olevien pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Palvelujen käyttöä kuvataan yleisellä tasolla, mutta vertaillaan myös eroja niiden käytössä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään terveyspalvelujen käyttöä selittäviä tekijöitä. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on pirstaleinen ja palvelujärjestelmän integrointiin on kohdistunut painetta jo useiden vuosien ajan. Palvelujärjestelmän hajanaisuus aiheuttaa, että palvelujen saavutettavuuteen liittyy haasteita. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käytöstä tietoa on vähänlaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena on avata PROMEQ-hankkeen kyselyaineistoa, jossa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käyttöä on analysoitu 6 kk ajanjaksolta. Palvelujen käyttöä vertailtiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Vertailua tehtiin sen suhteen, oliko henkilö käyttänyt palvelua kertaakaan viimeisen 6 kk aikana. Tähän vertailuun käytettiin khiin neliötestiä sekä laskettiin riskivetosuhteet jokaisen palvelun kohdalta. Terveyspalvelujen käytön määrään yhteydessä olevia tekijöitä varten tutkielmassa tehtiin lineaarinen regressiomalli. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja palvelujen käytössä. Nämä oikeudelliset luokittelut eivät olleet mielekkäitä luokkia terveyspalvelujen käyttöä tarkastellessa. Kielitaito oli yhteydessä terveyspalvelujen käytön määrään. Mitä paremmaksi vastaaja koki kielitaitonsa, sitä enemmän hän käytti terveyspalveluja. Tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla vaikutti myös vastaajan arvio vuosittaisesta rahatulosta. Pienimpään tuloluokkaan kuuluneet (alle 5000 € vuodessa) käyttivät vähemmän terveyspalveluita, kun sitä verrattiin suurimpaan tuloluokkaan (yli 15 000 €) vuodessa.
  • Jokela, Camilla (Helsingin yliopisto, 2018)
    The aim of this thesis is to study Startup Refugees network as a political intervention. Startup Refugees is a non-profit voluntary network, which supports asylum seekers with finding work and starting enterprises in Finland. The purpose is to explore, what kind of profiles Startup Refugees produces of asylum seekers and what factors and structures complicate asylum seekers’ employment and entrepreneurship in Finland. The theoretical framework draws upon postcolonial research tradition that problematises the boundaries and suppositions of modernity, social order and migration flows. The context of this study is the Finnish labour market and the positions of marginal groups in the labour market. This study utilises a mixed methods approach. The data consists of the Startup Refugees’ Profiles which contain information about asylum seekers’ education and professional history and background and their interest in entrepreneurship in Finland. The Startup Refugees Profile is a tool that helps Startup Refugees’ employers to match networks’ possibilities with asylum seekers. These profiles (N = 1021) have been collected in the Finnish reception centres between the years 2015 and 2017. These profiles have been analysed quantitatively. In addition, three Startup Refugees’ employers have been interviewed. These interviews have been analysed with content analysis. As an organisation, Startup Refugees has done things differently from the Finnish public sector. Among other things, Startup Refugees has created a model of fast employment. Outcomes of this network are more influential than Finnish government has done with employing immigrants so far.
  • Tiainen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee maahanmuuttajadiskurssiin kätkeytyviä merkityssisältöjä Suomessa vuonna 2015. Vuosi 2015 oli Suomen lähihistoriassa poikkeuksellinen vuosi maahanmuuton näkökulmasta aiempiin vuosiin nähden moninkertaisen turvapaikanhakijamäärän vuoksi. Turvapaikkatilanne heijastui koko yhteiskuntaan ja siinä käytävään maahanmuuttokeskusteluun. Tämän johdosta vuosi 2015 luo mielenkiintoisen kontekstin tarkastella maahanmuuttodiskursseja. Tutkimuksen keskeinen asiakirja-aineisto koostuu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta, joka on maahanmuuttopolitiikan pitkän aikavälin strategia-asiakirja sekä pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisesta ohjelmasta. Tutkielmassa analysoidaan näissä asiakirjoissa käytettyjä maahanmuuttajadiskursseja sekä verrataan niitä laajemmin maahanmuuttopolitiikassa esiintyviin diskursseihin. Tutkielman tavoitteena on tiedostaa maahanmuuttopolitiikan kätkettyjä valtarakenteita. Tutkielma liittyy kehitysmaatutkimukseen siinä mielessä, että kansallinen maahanmuuttokeskustelu saattaa peilata myös globaalin vastuunkannon asenteita. Tutkielman metodina sovelletaan diskurssianalyysiä. Sen avulla pyritään purkamaan maahanmuuttodiskurssiin kätkettyjä merkityssisältöjä ja tekemään näkyviksi siihen sisäänrakennettuja valtarakenteita sekä vallan toisintamista maahanmuuttodiskurssissa. Maahanmuuttokeskustelun käsitteet ovat latautuneita ja niihin liittyy sekä tiedostettuja että tiedostamattomia mielikuvia ja ennakko-oletuksia. Niin ikään merkityssisältö vaihtelee eri asiayhteyksissä ja keskustelijoiden välillä, jolloin voidaan puhua samasta asiasta ymmärtämättä keskustelukumppania. Tutkielma pyrkii merkityssisältöjä avaamalla luomaan keskusteluyhteyden, jossa maahanmuutosta puhuttaisiin eri näkökulmienkin välillä samalla kielellä. Toiseus ja toiseuttaminen diskurssissa on tutkielman keskeinen kiinnostuksen kohde. Tutkielmassa haetaan vastausta kysymykseen, millaista toiseuttamista maahanmuuttokeskustelussa tapahtuu, kenen ääni siinä kuuluu ja kenellä on valta päättää maahanmuuttokeskustelun käsitteiden merkityssisällöstä. Tutkimuksessa esiintyviä keskeisiä monimerkityksellisiä käsitteitä ovat esimerkiksi: toiseus, maahanmuuttaja, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja rasismi. Tutkielman tutkimusosio on jaoteltu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian suuntaviivojen mukaisiin osioihin: ”Suomi on turvallisesti avoin”, ”Jokainen löytää paikkansa” ja ”Moninaisuus on arkea”. Ensimmäinen suuntaviiva käsittää liikkuvuuden Suomelle tuomat mahdollisuudet, valmiudet vastata liikkuvuuden tuomiin haasteisiin, kansainvälisen vastuun kantamisen sekä toimivan maahanmuuttohallinnon. Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto on periaatteen tasolla kannustettavaa kansantaloudellisten näkökulmien johdosta, mutta käytännön tasolla sitä rajoitetaan monin tavoin, mikä tutkielmassa nähdään kuvastavan myös toiseuden pelon diskurssia. Liikkuvuuden tuomista haasteista puhutaan tutkielmassa joko uhriutuvan maahanmuuttajan (esim. ihmiskaupanuhrin) näkökuomasta tai turvallisuus- ja taloudellisina uhkina suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Kansainvälisen vastuun kantaminen näyttäytyy tutkimuksen mukaan ristiriitaisena diskurssina: yhtäältä korostetaan ihmisoikeuksien ja heikomman suojelun ihannetta toisaalta heikomman auttamiseen ei haluta antaa voimavaroja yhtään muita EU-maita enempää. Diskurssiteoriassa puhutaan kelluvasta merkitsijästä eli käsitteestä, joka voidaan määritellä kontekstista riippuen useasta eri näkökulmasta. Joustavampi maahanmuuttohallinto ja toimivammat menettelyt on tästä malliesimerkki: sillä voidaan viitata yhtäältä nopeaan ja toimivaan maahantuloprosessiin että tehokkaaseen maastapoistamisprosessiin. Toinen suuntaviiva kattaa kotoutumisen näkökulmat niin yksilön kuin suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkielman mukaan vastaanottavaan yhteisöön assimiloituneen maahanmuuttajan ihanne näyttäytyy kyseenalaistamattomana, hegemonisena kotoutumisdiskurssina. Vaikka maahanmuuttajien tuomasta kansainvälisyydestä puhutaan, vuoden 2015 keskustelussa on tutkielman mukaan vallinnut diskurssi maahanmuuttajista kustannuseränä. Myös kotoutumispalvelut kohdistuvat niin sanotuille ongelmaryhmille sen sijaan, että kansainvälisiä huippuosaajia kannustettaisiin jäämään Suomeen. Kolmannessa suuntaviivassa käsitellään yhteiskunnallista keskustelukulttuuria sekä yhdenvertaisuuden toteumista. Yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisen keskeinen edellytys on syrjinnän ja syrjivien rakenteiden tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen. Keskusteluilmapiiri luo pohjan moninaisuuden hyväksymiselle. Tutkimuksen kohde, vuosi 2015, on tästä näkökulmasta kiinnostava, sillä tutkimuksen mukaan vuoden aikana oli havaittavissa keskusteluilmapiirin polarisoitumista. Tutkielman loppupäätelminä todetaan, että vuoden 2015 tapahtumat jättivät jälkensä maahanmuuttodiskurssiin. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että maahanmuuttoon liittyvät aiemmin merkityssisällöltään vakiintuneet käsitteet kuten suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet tulivat haastetuiksi ja diskurssiteorian kelluviksi merkitsijöiksi. Tutkielmassa toiseutta lähestytään Leena Suurpään maa- hanmuuttajan roolien nelikentän kautta. Näitä maahanmuuttajan rooleja ovat ”hiljainen uhri”, ”harmiton kaveri”, ”vaativa vieras” ja ”uhkaava sivullinen”. Tutkielman keskeisenä lopputulemana todetaan ”vaativan vieraan” -roolin korostuneen ulkomaalaisen toiseudessa. Tulevaisuuden näkymänä tutkielmassa arvioidaan, että mikäli ”vaativan vieraan” vaatimuksiin maahanmuuttajien toiseuden uudelleen määrittelystä ja globaalista solidaarisuudesta ei nyt reagoida, ”uhkaavan sivullisen” -toiseus saattaa tulla tulevaisuudessa korostumaan.
  • Winberg, Viktoria (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on turvapaikanhakijan kategorian tuottaminen eduskuntakeskusteluissa. Aihepiiri nousi keskeiseksi vuonna 2015 niin kutsutun ”turvapaikanhakijakriisin” myötä, kun Suomeen saapui tuhansia turvapaikanhakijoita. Syksyllä 2015 ei vielä ollut tiedossa, mihin suuntaan tilanne tulee kehittymään, mikä aiheutti paljon keskustelua niin eduskunnassa kuin äänestäjienkin keskuudessa – tästä syystä tutkielmani aineistona on eduskuntakeskustelu syys-joulukuussa 2015. Teoreettisena lähtökohtana ja taustaoletuksena tutkielmassani on se, että yhteiskunnallinen todellisuus on aina aikaan ja paikkaan sidottu sosiaalinen konstruktio. Tähän liittyy siis myös kiinnostukseni parlamentaarisen keskustelun tutkimiseen: oletan, että poliittisten vallanpitäjien käyttämät diskurssit takaisinheijastuvat äänestäjien mielipiteisiin ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen tämän todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Tutkielmassani haluan osoittaa, kuinka Suomen poliitikoiden turvapaikanhakijoita käsittelevät diskurssit sekä tapa jäsentää ja tehdä ymmärrettäväksi turvapaikanhakijan kategoriaa ilmentää yhteiskunnan ydinarvoista käytävää määrittelykamppailua. Tutkimuskysymykseni ovat kaksitahoisia: yhtäältä tarkastelen sitä, mitkä ovat turvapaikanhakijoihin liittyvän debatin tärkeimmät diskurssit Suomen eduskunnassa ja millaisten elementtien ympärille nämä diskurssit rakentuvat. Toisaalta suhteutan tutkimukseni laajemmin yhteiskuntaan ja pohdin, mitä nämä diskurssit kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta, mitkä yhteiskunnalliset arvot näyttäytyvät keskeisimpinä ja millaista määrittelykamppailua näistä arvoista käydään. Erotan aineistostani kuusi tärkeintä diskurssia, jotka nimesin oikeudenmukaisuusdiskurssiksi, turvallisuusdiskurssiksi, humanistiseksi diskurssiksi, kulttuuridiskurssiksi, hyötydiskurssiksi sekä taloudellis-rationaaliseksi diskurssiksi. Erittelemällä näiden diskurssien sisältöjä ja niiden sisällä käytettyjä strategioita identifioin analyysissani ne yhteiskunnalliset arvot, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa parlamentaarisen keskustelun perusteella vaikuttavat olevan tärkeimpiä. Turvapaikanhakijoista puhuminen ja heidän konstruoimisensa niin uhkan kuin mahdollisuudenkin näkökulmasta valottavat niitä ydinarvoja, joita kansanedustajat tulevat puheessaan puolustaneeksi. Tutkielmani tarkoitus on siis kriittisesti analysoida eduskunnassa turvapaikanhakijoista käytyä keskustelua ja turvapaikanhakijan kategorian diskursiivista tuottamista. Aihe on relevantti, koska on tärkeää haastaa luonnollistettuja käsityksiä, ja arvioida poliittista keskustelua ja päätöksentekoa laajemmasta moraalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Poliitikoiden puhetavat tuottavat ideologisia seurauksia, koska heillä on yhteiskunnallinen valta-asema joka vaikuttaa äänestäjien mielipiteisiin, ja on merkittävää, millaisia nämä seuraukset ovat.
  • Kuhno, Maisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimukseni tarkastelee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat liittyneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja, jotka ovat tätä ennen olleet joko uskonnottomia tai muslimeja. Selvitän maahanmuuttajien kääntymis- ja liittymissyitä sekä niiden vaikutusta maahanmuuttajien elämään. Pohdin myös, mitä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijät maahanmuuttajien näkökulmasta verrattuna muihin kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin Suomessa. Tutkimukseni teoreettisena taustana käytän Lewis R. Rambon uskonnollista kääntymistä kuvaavaa teoriaa sekä rationaalisen valinnan teoriaa, joka kuvaa ihmisen hyötyajattelua ja kustannusten laskemista. Tutkimukseni on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella, ja koostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta. Informanttien lähtömaat painottuvat Lähi-Itään ja Kiinaan sekä entisen Neuvostoliiton alueelle. Heistä suurin osa asui haastatteluhetkellä pääkaupunkiseudulla. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini jakaantuu kolmeen eri osioon, joita ovat liittymisen taustatekijät, liittymissyyt sekä liittymisen aiheuttamat muutokset maahanmuuttajien elämässä. Liittymisen taustatekijöissä painottuvat tyytymättömyys aiempaa uskonnollista maailmankuvaa kohtaan, avoimuus uusille vaikutteille, elämäntilanteen tuoma epävarmuus sekä Suomen avoin uskonnollinen ilmapiiri. Informanttien liittymissyistä tärkeimpiä ovat sosiaaliset tekijät, kuten ystävien kutsu ja heidän luterilaisessa kirkossa kohtaamansa ystävällisyys. Kulttuurisista tekijöistä tärkeää on mahdollisuus oman äidinkielen käyttämiseen. Tiedolliset syyt eli kristinuskon sanoma sekä uskonnolliset kokemukset, kuten kokemus rauhasta ja ilosta, ovat myös merkittäviä. Syyt ovat osin päällekkäisiä ja osin seuraavat toisiaan, jonka takia on hankala sanoa, mitkä syyt lopulta ovat liittymisen kannalta merkittävimpiä. Liittymisen aiheuttamista muutoksista yleisimpiä ovat toiminnalliset muutokset, kuten seurakunnissa käyminen sekä Raamatun lukeminen. Sosiaaliset muutokset ovat myös yleisiä, kuten läheisten tuki tai toisaalta, läheisten toimesta tapahtunut välien katkaisu. Sisäiset muutokset, kuten sisäisen rauhan ja toivon kokemukset sekä rakkaudellisemman asenteen omaksuminen muita kohtaan, mainitaan myös useasti. Tutkimuksen lopussa tarkastelen tutkimuskysymyksiäni aineistoni, teorioiden ja muiden lähteiden valossa. Pohdin informanttieni taustan merkitystä, informanttien Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutustumiseen ja liittymiseen liittyviä seikkoja, rationaalisen valinnan osuutta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijöitä. Totean, että epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat saattaneet vaikuttaa positiivisesti informanttien haluun tutustua ja liittyä uskonnolliseen yhteisöön, jossa he ovat kohdanneet avoimuutta ja välittämistä. Informantit ovat hyötyneet liittymisestä, mutta osa on myös joutunut tekemään merkittäviä uhrauksia. Liittymisen motiivien vilpillisyys ei tunnukaan uskottavalta. Tutkimukseni ei pyri olemaan tilastollisesti yleistettävissä, vaan tarkastelemaan ja kuvaamaan yksittäisten henkilöiden uskonnollisuutta ja sen muutosta. Yksittäisten henkilöiden kokemusten tarkastelun kautta ymmärrys tutkimukseni kohteena olevasta ilmiöstä kuitenkin lisääntyy.