Browsing by Subject "turvapaikkapuhuttelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Tammilahti, Marika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vapaan kerronnan tulkkausta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluissa. Puhuttelussa turvapaikanhakijaa pyydetään kertomaan mahdollisimman tarkasti omin sanoin syistä, joiden vuoksi hän hakee kansainvälistä suojelua. Koska hakijan vapaa kerronta on keskeisessä roolissa kertomuksen uskottavuuden arvioinnin ja siten myös hakemukseen tehtävän päätöksen kannalta, on tärkeää, että kertomus tulkataan mahdollisimman tarkasti. On myös tärkeää, että hakija ymmärtää, mitä häneltä puhuttelussa odotetaan. Tutkielmassa tarkastellaan siksi sekä hakijalle puhuttelun alussa annettavien vapaata kerrontaa koskevien ohjeiden että itse vapaan kerronnan tulkkausta. Tavoitteena on selvittää, miten tulkin tekemät valinnat vaikuttavat toisaalta ohjeiden ymmärtämiseen ja toisaalta siihen, millaisena hakijan kertomus välittyy turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, millaisena tulkin rooli turvapaikkapuhuttelussa näyttäytyy aineiston valossa. Tutkielman aineistona on käytetty seitsemän ranskaksi tulkatun turvapaikkapuhuttelun äänitallenteita ja puhuttelupöytäkirjoja. Äänitallenteilta on litteroitu vapaata kerrontaa koskevat ohjeet sekä hakijan oman kertomuksen alku. Analyysissa tulkkeita verrataan alkuperäisiin puheenvuoroihin mahdollisten tulkin tekemien muutosten havaitsemiseksi. Lähtökohtana ovat turvapaikkaprosessin tarpeet, eli esille nostetaan erityisesti sellaisia muutoksia, joilla voi olla merkitystä asiassa tehtävän uskottavuusarvioinnin kannalta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tulkin rooli turvapaikkapuhutteluissa ja yleisemmin asioimistulkkauksessa on monitahoisempi kuin tulkkien ammattisäännöstöistä käy ilmi. Myös Maahanmuuttoviraston ohje turvapaikkamenettelyssä toimiville tulkeille korostaa tulkin roolia ”näkymättömänä” osapuolena, jonka tehtävä on ainoastaan kääntää puhuttelun muiden osapuolten puheenvuorot toiselle kielelle. Aiemman tutkimuksen tavoin myös tämän tutkielman aineiston analyysi kuitenkin osoittaa, että tulkit omaksuvat puhuttelussa aktiivisemman roolin ja tekevät – tietoisesti tai tiedostamatta – valintoja, jotka vaikuttavat keskustelun kulkuun ja viestien välittymiseen puolin ja toisin. Puhuttelijan antamia ohjeita tulkatessaan tulkit tekevät erityisesti selventäviä muutoksia, jotka ovat omiaan auttamaan hakijaa ymmärtämään ohjeita. Hakijan oman kertomuksen kohdalla aineistosta nousee kuitenkin esille myös sellaisia tulkin tekemiä muutoksia, joilla voi mahdollisesti olla kielteinen vaikutus asiassa tehtävään uskottavuusarvioon. Esimerkiksi kertomuksen liiallinen tiivistäminen voi vaikuttaa hakijasta syntyvään yleiskuvaan, vaikka olennaisia tosiseikkoja ei jäisikään pois. Aineistossa esiintyy myös joitakin yksittäisiä tilanteita, joissa liian sanatarkka tulkkaus aiheuttaa väärinymmärryksen vaaran. Tutkielman keskeisenä havaintona onkin, että turvapaikanhakijan vapaan kerronnan tulkkauksessa on tärkeää huomioida sanojen ja lauseiden tason lisäksi myös diskurssin taso, jotta tulkattu kertomus vastaisi mahdollisimman hyvin hakijan alkuperäistä kertomusta.