Browsing by Subject "turvattomuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Palatz-Lohjala, Nina (2005)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu, mikä vaikutus henkilöstörakennemuutoksella on aluesosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen. Lisäksi on tutkittu, mikä on sosiaalityöntekijöiden subjektiivinen kokemus työssä jaksamisesta. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Otalan & Ahosen (2003) muokkaamaa Maslow'n tarvehierarkiamallia. Henkilöstörakennemuutosta ja työssä jaksamista on tarkasteltu myös Hatch'n (1997) organisaatiokaaviota mukaillen. Lisäksi niitä on tarkasteltu osittain stressiteorian kautta. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen puoli. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jossa on sekä avokysymyksiä että strukturoituja kysymyksiä. Omakohtaisia tuntemuksia ei kyetä mittamaan riittävästi pelkästään kvantitatiivisin menetelmin. Kyselylomake lähetettiin 200 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston aluesosiaalityöntekijälle sekä yhdennettyä sosiaalityötä tekeville. Vastauksia saatiin 86, joten vastausprosentiksi tuli 43%. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan subjektiivista kokemusta työssä jaksamisessa ja henkilöstörakennemuutoksen merkitystä siihen ikäryhmittäin sekä muodollisesti pätevien ja epäpätevien välillä. Työssä jaksamisen keskeisiksi kuormitustekijöiksi nousivat työn kovat vaatimukset, kiire sekä suuret asiakas- ja työmäärät. Lisäksi työssä jaksamiseen vaikuttivat heikentävästi työn ulkoisten ja sisäisten vaatimusten ristiriitaisuus. Työyhteisön merkitys työssä jaksamisen kannalta oli suuri, koska työ koettiin henkisesti raskaaksi. Erityisesti oman ryhmän sosiaalityöntekijöiltä saatu tuki auttoi jaksamisessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että huono palkkaus on yksi syy miksi sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heidän tekemäänsä työtä kovin paljon arvosteta. He itse kokivat tekevänsä arvokasta ja vaativaa työtä. Henkilöstörakennemuutoksen voitiin katsoa aiheuttaneen melko negatiivisia jännitteitä. Keskustelun sävy muutoksesta vaihteli asiallisesta hyvinkin tunnepitoiseen. Tämä osaltaan johtui siitä, että henkilöstörakennemuutoksesta annettu tieto muuttui jatkuvasti ja jo päätettyjä asioita peruttiin. Muutoksen tuoma epävarmuuden tunne aiheutti stressiä ja työntekijöille syntyi huoli siitä, että muutos kasvattaa entisestään heidän työtaakkaansa. Samanaikaisesti tapahtuva organisaatiouudistus aiheutti lisää kuormittavuutta, koska työntekijöiden tuli sopeutua kahteen isoon muutokseen yhtä aikaa. Muutoksen positiivisena puolena nähtiin, että osa sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittaneista saa vakituisen työsuhteen ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävänkuvat selkiytyvät.
  • Heikkilä, Anu (2005)
    Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat päihdeperheen lapsen kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta läheisissä ihmissuhteissaan. Tarkoituksena on selvittää millaisia asioita lapset pelkäävät ja millaisista asioista he kantavat huolta. Erityisesti halutaan selvittää sitä, millaisia pelkoja ja huolia lapsilla on vanhemman alkoholinkäyttöön liittyen. Lisäksi tarkastellaan lapsen turvallisuuden kokemuksia sekä sitä, miten lapset saavuttavat turvallisuuden tunteen pelon hetkellä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii lapsuuden perusturvallisuutta sekä läheisten aikuisten merkitystä painottavat teoriat. Tutkielma sijoittuu sosiologisen lapsuustutkimuksen kenttään, jossa lapset nähdään aktiivisina ja sosiaalisina toimijoina elämässään. Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia päihdeperheessä eläviä lapsia tällä hetkellä. Aikuisten kesken paljon puhutaan päihdeperheen lapsen turvallisuudesta ja turvattomuudesta, mutta lasten omista kokemuksia meillä on vähän tietoa. Meillä Suomessa päihdeperheiden lasten kokemuksia on lähinnä tutkittu alkoholistien aikuisten lasten näkökulmasta, jolloin ei kuitenkaan päästä todelliseen lapsen subjektiiviseen kokemukseen. Tämän työn tarkoitus on tehdä päihdeperheen lapsi näkyvämmäksi ja nostaa esiin lapsen omat kokemukset juuri sinä hetkenä kun ne ovat ajankohtaisia. Tässä työssä puheenvuoron saavat lapset, joiden perheessä on jommallakummalla vanhemmista alkoholiongelma. Tutkielman empiirisen aineiston muodostaa viisi 6-8-vuotiaan lapsen haastattelua. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuva-avusteista teemahaastattelua, jossa lapsille on esitetty yhdeksän erilaista kuvaa, joiden pohjalta haastattelu on toteutettu. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Lasten läheisiin ihmissuhteisiin liittyvistä turvattomuuden aiheista muodostui neljä luokkaa: läheisten aikuisten riiteleminen, läheisten aikuisten suuttuminen, läheisen aikuisen alkoholinkäyttö sekä läheisen aikuisen menettäminen. Vanhemman alkoholinkäyttö aiheutti lapsille paljon pelkoa ja huolta. Keskeisiksi tekijöiksi nousi vanhemman muuttuminen erilaiseksi, vanhemman käyttäytyminen humalassa, huoli vanhemman menettämisestä, lasten ikäistään suurempi vastuunotto sekä yritys vaikuttaa vanhemman juomiseen. Lasten kokemukset turvallisuudesta liittyivät myös kiinteästi vanhempiin. Lapset hakivat monissa arkipäivän tilanteissa turvaa vanhemmiltaan ja monissa tilanteissa vanhemmat ovat tehokkaasti vähentäneet lapsen pelkoa ja auttaneet lasta saavuttamaan turvallisuuden tunteen. Turvallisiin hetkiin kuului vanhemman läsnäoloa ja fyysistä läheisyyttä. Vanhemman juomiseen ja vanhempien riitelyyn liittyvät tilanteet näyttäytyivät lapsen näkökulmasta kaikkein turvattomimpina ja näissä tilanteissa lapsi ei pystynyt hakemaan turvaa vanhemmaltaan. Aineiston valossa keskeiseksi lasten turvallisuutta määrittäväksi piirteeksi nousi turvallisuuden paradoksaalinen luonne. Lasten läheiset ihmissuhteet näyttäytyivät aineistossani sekä turvallisuuden perustana että turvattomuuden aiheuttajina. Tutkimukseni osoitti, että lapsilla on tarvetta ja halua kertoa omista kokemuksistaan, kun heiltä vain uskalletaan kysyä.
  • Erkkilä, Elisabet (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalisen tilanteen ja tuen tarpeiden rakentumista heidän asunnottomuushistoriansa ja nykyisen asunnottomuustilanteensa, taloudellisen tilanteensa ja päihteidenkäytön näkökulmasta. Miesten sosiaalisen tilanteen tarkastelussa huomio kiinnittyy myös miesten tuen tarpeisiin ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Tutkielmassa laadullisen tutkimusaineiston muodostaa 12 Herttoniemen asuntolan miehen puolistrukturoitua haastattelua. Sekundaariaineisto sisältää asiakastietojärjestelmään (ATJ) kirjattuja rekisteritietoja ja asuntolassa tehtyjä havaintoja. Tutkimusaineisto on osa laajempaa pääkaupunkiseudun Sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn Asunnottomien palvelujen kehittämisyksikkö -hankkeessa vuosina 2007-2008 kerättyä selvitysaineistoa. Aineisto on kerätty yhdessä lääketieteen lisensiaatti Agnes Stenius-Ayoaden kanssa. Aineistosta julkaistiin lokakuussa 2009 selvitys 'Asunnottomuus vastaanottoyksiköissä. Asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden sosiaalinen tilanne ja terveydentila pääkaupunkiseudulla'. Tutkielmassa pyritään syventämään ja täydentämään pääkaupunkiseudun vastaanottoyksiköiden asunnottomien sosiaalista tilannetta ja terveydentilaa koskevan selvityksen tuloksia. Herttoniemen miesten asuntolassa majailevien miesten sosiaalisen tilanteen rakentumista tarkastellaan tutkielmassa sekä yksilöiden psykososiaaliseen tilanteeseen ja tarpeisiin kiinnittyvästä että rakenteellisesta näkökulmasta. Aineistoa lähestytään sen luennassa faktanäkökulmasta. Tällöin aineistoa luetaan Pertti Alasuutarin määritelmin aineiston ulkopuolista todellisuutta heijastavana tai siitä jotakin väittävänä. Tutkielmassa Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalinen tilanne rakentuu kuvaukseksi miesten asuntolassa kokemasta turvattomuudesta ja turvattomien asuntola olosuhteiden päihteiden käyttöä ylläpitävästä kulttuurista. Asuntolan olosuhteet ja päihteiden käyttö olivat myös suurimmat miesten arkeen vaikuttavat tekijät lähes kaikkien elämän alueiden, kuten hygienian hoidon, ruokailun, sosiaalisten suhteiden ja asioiden hoidon suhteen. Asuntolassa asumiseen ja päihteiden käyttöön liittyi monella vaikeudet huolehtia omasta taloudesta, varkauksien ja väkivallan kohteeksi joutuminen, yksinäisyys ja luottamuksellisten ihmissuhteiden puute. Turvattoman asuntolan olosuhteissa miesten ainoaksi vaihtoehdoksi näytti muodostuvan pullo ja puhdas selviytymisen pakko. Toisaalta asuntola näyttäytyi miehille tilana, jossa edes jonkinlainen hyväksytyksi tuleminen oli mahdollista suhteessa asuntolan ulkopuoliseen maailmaan. Siten irtautuminen asuntolan kiinnipitävästä sosiaalisesta ympäristöstä ja suhteista oli heille vaikeaa. Tutkielman kannalta keskeisen kirjallisuuden muodostaa Lasse Murron (1978) väitöskirja 'Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet', Jouni Kylmälän lisensiaatintyö (1991) 'Asunnottomien alkoholistien elämää yhteiskunnan ja valtion reunalla. Helsingin pultsareiden maailmaa etsimässä' sekä Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (1998) tutkimus Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömän selviytymisestä.
  • Saarinen, Toni (2010)
    Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla ja selvittää, millaisia väkivallan ja väkivallan uhan tilanteita lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat työssään kokeneet, miten he ovat tapahtuneesta selvinneet ja mikä on heidän selviytymistään tukenut. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, mitä työturvallisuuteen liittyviä asioita lastensuojelun sosiaalityöntekijät pitävät tärkeitä ja miten heidän mielestään työturvallisuutta voitaisiin parantaa ja uhka- ja vaaratilanteen jälkihoitoa kehittää. Tutkimuksen kohteena olivat Helsingin kaupungin Sosiaalivirastossa työskentelevät avohuollon lastensuojelun sosiaalityöntekijät Läntisessä perhekeskuksessa. Aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, jotka on tehty joulukuun 2009 aikana. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yli kymmenen vuotta lastensuojelun sosiaalityötä tehnyttä työntekijää sekä yhtä työntekijää, joka oli kuluneen kahden vuoden aikana kokenut asiakkaan taholta vakavan pahoinpitely-yrityksen. Tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä kaikki kertoivat kokeneet työssään sanallista uhkailua. Sosiaalialalla koettu väkivalta on yleensä henkistä. Silti tutkimuksessa haastatelluista viidestä sosiaalityöntekijästä kolmella oli kokemus, jossa tilanne oli päässyt kärjistymään kimppuun käymiseen tai vähintään kimppuun käymisen yritykseen. Uhkatilanteet olivat olleet vakavia ja aiheuttivat sosiaalityöntekijöille pelkotiloja. Työkokemuksen karttuessa sosiaalityöntekijät kokivat muuttuneensa entistä varovaisemmiksi työssään ja kertoivat huomioivansa entistä paremmin työturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Sosiaalityöntekijät olivat huolissaan nuorista ja kokemattomista työntekijöistä, joilla ei vielä ole ammattitaitoa ja kykyä arvioida työnsä ja toimintansa vaaroja riittävässä määrin. Tärkeimpinä keinoina työväkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemisessä sosiaalityöntekijät pitivät tiimin jatkuvaa sisäistä keskustelua, työturvallisuuden jatkuvaa esillä pitämistä, työparityöskentelyä, turvallisuuskoulutuksia sekä hyvää perehdytystä uusille työntekijöille. Tutkimuksessa korostui asianmukaisen, hyvin järjestetyn jälkihoidon merkitys väkivaltaa tai uhkaa kokeneella työntekijälle ja hänen selviytymiselleen sattuneen tapahtuman yli. Haastatteluissa nousi esiin, että asianmukaista jälkihoitoa on tarjottu tai osattu tarjota työntekijöille vasta viimevuosia. Sitä ennen jälkihoidon toteutuminen on ollut hyvin vajavaista. Tutkimuksen mukaan uhka- ja vaaratilanteiden jälkihoidon järjestämisestä vastuu on ensisijaisesti lähiesimiehellä, mutta koko työyhteisön tulisi varmistaa jälkihoidon toteutuminen. Koettu työväkivalta ja väkivallan uhka on koko työyhteisön asia. Tiimin sisällä käytävä keskustelu ja tuki oli tutkimukseni perusteella väkivaltaa tai väkivallan uhkaa kokeneelle tärkeä osa jälkihoitoa, ja tiimin sisäinen keskustelu merkittävä keino uhka- ja vaaratilanteiden ennakoimiseen ja ennaltaehkäisemiseen.
  • Lassila, Eeva (2002)
    Tutkielman tavoitteena oli tarkastella ikäihmisten suhtautumista läheisiinsä elämän varrella. Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan 65 - 85-vuotiaan kuvausta suhtautumistavastaan ja siinä tapahtuneista muutoksista. Suhtautumista tarkasteltiin kuuden käsitteen avulla: läheiset - läheisyys, ystävät - ystävystyminen, luottamus, turvautuminen - riippumattomuus, turvallisuus - turvattomuus sekä hyväksyminen - arvostus. Tutkimuksen taustalla oli Bowlbyn (1973) kiintymysteoria, jonka mukaan kiintymystyyli tärkeisiin ihmisiin kehittyy varhaislapsuudessa ja silloin omaksuttu kiintymystapa säilyy lähes pysyvänä. Teorian mukaan lapsi pyrkii käyttämään äitiään turvallisena pesänä, ylläpitämään läheisyyttä sekä vastustamaan eroa. Keskeisiä teoksia tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä olivat Bowlbyn teokset Attachment and loss. Vol. 2: Separation (1973), The Making and Breaking of Affectional Bonds (1979) sekä A secure base(1988) ja Ainsworth ym.: Patterns of Attachment (1978) sekä Feeney - Noller: Adult Attachment (1996). Laadullinen aineisto kerättiin avoimella haastattelulla, missä keskustelun kehystäjänä käytettiin itsearvioinnissa Bartholomewin (1991) neliluokkaista aikuisten kiintymyksen mallia. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti etsimällä erilaisia suhtautumistapaa kuvaavia käsitteitä, jotka esiintyivät Bartolomewin mallissa tai joita osallistujat käyttivät kuvatessaan suhtautumistapaansa läheisiinsä. Tutkielmassa tarkasteltiin, miten osallistujat kuvasivat käsitteitä läheisissä ihmissuhteissaan eri vaiheissa, mitä kukin käsite heille merkitsi, miten he kuvasivat muutoksia suhtautumisessaan sekä mitä selityksiä he antoivat muutoksille. Kuvauksia suhtautumistavoista arvioitiin kiintymysteorian avulla. Tulkinnassa löytyi vastaavuutta kiintymysteorian väittämään elämänmittaisesta kaipuusta läheisyyteen. Läheisinä pidettiin omaisia ja lämpimien suhteiden säilyminen näihin osoittautui tärkeäksi. Laajan perhe- ja sukulaispiirin ympäröimä lapsuus oli läheisyyden tunteen merkittävä rakentaja. Halu myös perheen ulkopuolisten ystävyyssuhteiden rakentumiseen säilyi läpi elämän. Ystävystymisessä esiintyi muutoksia, jotka liittyivät omiin luonteenpiirteisiin tai korkeaan ikään ja voimien vähenemiseen. Kipeimmin ystävystymisen vaikeutumiseen vaikutti luottamuksen särkyminen läheiseen ihmiseen ja se heijastui muihinkin ihmissuhteisiin. Petetystä tuli varovaisempi ja kriittinen. Riippumattomuutta pidettiin tärkeänä eikä korkea ikä tai avun tarve vähentänyt sen merkitystä. Tärkeältä tuntui mahdollisuus omaan valintaan ja oikeus päätöksentekoon siten, että apua sai silloin, kun itse sitä halusi. Lapsuudenaikainen kasvuympäristö ja silloin koettu turvallisuus antoi vahvan perustan turvallisuuden tunteelle koko elämänsaatossa eivätkä sitä vastoinkäymisetkään horjuttaneet. Tämä tukee kiintymysteorian käsitystä varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä. Toisilta saatua hyväksymistä pidettiin tärkeänä, kun sen sijaan toisten antamaa arvostusta ei koettu tärkeäksi. Aineiston tulkinnassa tärkeimpiä lähteitä olivat Bartholomew, K. - Horowitz, L. M. (1991) Attachment Styles Among Young Adults ja Bartholomew, K. (1997) Adult Attachment processes, Cassidy, J. - Shaver, P.R. (1999) Handbook of Attachment sekä Mäkelä, K. (toim.) (1990) Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta.
  • Vallinkoski, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Objectives. School safety has long been a subject of wide-ranging debate, but scientific research on the subject has, however, been rather limited. Although the English language research is comprehensive, in educational sciences school safety has not been a common subject of research. Matti Waitinen's (2011) dissertation is the first school safety culture investigative research in Finland. Waitinen images safety culture of Helsinki comprehensive school, and points out that the differences in security levels can be explained by a different safety cultures. The purpose of this thesis is to find out what are the most common needs to develop safety work that are encountered in comprehensive schools. Research methods. The target group here are four comprehensive schools and their safety groups. The study was carried out as so-called mixed - methods study, where the research data came from both quantitative and qualitative orientation. The data - collection in the first phase of the research was a questionnaire sent to schools, the purpose of which was to orient the school safety team members to the subject. The next step was, Tutor audit, which the Rescue Department of Keski-Uusimaa had developed. The audit, data were generated as quantitative and qualitative, structured group interview section yielded precise values of the school, the level of security, but on the other hand recorded and eventually transcribed conversation around the subject produced a material for the later content analysis. Results and conclusions. Based on the results it can be concluded that the safety work of comprehensive schools found plenty of areas for development. The audits on the basis of the values obtained, it can be said that none of the schools reached in the overall interpretation of the law formed through the minimum requirement, that is, the basic level three. There were found seven development themes: documentation, everyday and communally safety work, risk management, preparedness and independent development of safety, safety skills and safety training, as well as safety communication and paying attention to substitutes and stakeholders. Although the number of results can not be generalized to the comprehensive schools in general, the results can get an understanding of what kind of developments must be done in schools. The general conclusion is that the security work must continue to pay great attention to.
  • Parikka, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka alueen sosiaalinen epäjärjestys vaikuttaa yksilön halukkuuteen muuttaa toiselle alueelle. Taustalla on hypoteesi siitä, että epäjärjestys toimii alueen sosioekonomisen koostumuksen naapurustomekanismina, joka vaikuttaa alueelta pois suuntautuvaan muuttohalukkuuteen. Tämä dynamiikka kytkeytyy keskusteluun Helsingin eriytymiskehityksestä, jonka on esitetty syventyneen viimeisen 25 vuoden aikana ja saaneen itseään tuottavia piirteitä muun muassa valikoivan muuttoliikkeen myötä. Tämä kehitys on jatkunut siitäkin huolimatta, että Helsingin kaupunkipolitiikka ja kaavoitus perustuvat pitkälti eriytymisen vastustamiseen tähtääviin toimenpiteisiin, kuten sosiaalisen sekoittamisen politiikkaan. Valikoiva muuttoliike voi heikentää huono-osaisen alueen asemaa entisestään. Tällöin naapuruston negatiiviset piirteet vaikuttavat siten, että alueen parempiosaiset asukkaat haluavat muuttaa pois. Se voi johtaa alueen keskimääräisen sosioekonomisen tason heikkenemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa myös muun huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien alueelliseen keskittymiseen. Tällainen kehityssuunta on havaittu Helsingin sisäisessä eriytymiskehityksessä, mutta alueellisen epäjärjestyksen rooli on jäänyt avoimeksi. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (Katumetro) kyselyaineisto vuodelta 2012. Aineistoon on yhdistetty rekisteriaineistoa Tilastokeskuksen ruututietokannasta. Käsittelen alueen sosioekonomisia ominaisuuksia sekä fyysistä rakennetta Helsingin kaupungin tietokeskuksen ylläpitämällä pienaluetasolla, mikä tarkoittaa sitä, että ruututason muuttujat on muunnettu vastaamaan kaupunginosamaista pienaluetasoa. Tutkimuksen päämenetelmä on logistinen regressioanalyysi, jonka avulla elaboroidaan sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutusta muuttohalukkuuteen vakioimalla muita yhteyteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella sosiaalinen epäjärjestys selittää yksilön kokemaa muuttohalukkuutta toiselle alueelle erittäin merkitsevästi, kun alueen sosioekonomiset ominaisuudet, fyysinen rakenne, yksilölliset piirteet sekä vastaajan kokemat tekijät on vakioitu. Alueen sosioekonomisen tason selittämä muuttohalukkuus selittyy epäjärjestyksellä, mikä viittaa epäjärjestyksen olevan alueen sosioekonomisten piirteiden aikaansaama naapurustomekanismi, joka lisää asukkaan halukkuutta muuttaa alueelta pois. Tulos jatkaa teoreettisessa mielessä sosioekonomisen tason, epäjärjestyksen ja turvattomuuden linjaa muuttohalukkuudella. Tällöin alueen rakenteelliset piirteet sisäistyvät asukkaan epäjärjestyksen kokemuksessa ja vaikuttavat halukkuuteen muuttaa pois. Mikäli poismuuton voi aiempaan tutkimukseen tukeutuen olettaa valikoivan etupäässä sosioekonomisesti parempiosaisia asukkaita, voidaan arvioida, että sosiaalinen epäjärjestys toimii yhtenä alueiden eriytymiskehityksen itseään tuottavan kehän mekanismina. Samalla kun eriytymiskehitys syvenee muuttoliikkeen seurauksena, vaikuttaa siltä, että erityisesti huonosti toimeentulevat ovat halukkaita muuttamaan, mutta heillä on siihen vähiten mahdollisuuksia. Lisäksi he kokevat korostuneesti huono-osaisten alueiden lieveilmiöitä, kuten epäjärjestystä. On kuitenkin epäselvää missä määrin tämä on huono-osaisiin painottuva hyvinvointiongelma. Interaktiotarkastelun perusteella turvattomuutta kokevat lapsiperheet ovat erityisen halukkaita muuttamaan, mikä ilmentää alueen sosiaalisten ongelmien työntövaikutuksen vaikuttavan eri tavoin eri elämäntilanteessa oleviin asukkaisiin. Aiemman tutkimuksen perusteella sekä asumisihanteet että muuttomotiivit perustuvat rauhallisuuteen ja asunnon vaihdon tarpeeseen. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalinen epäjärjestys selittää alueelta pois suuntautuvaa muuttoa kuitenkin voimakkaammin kuin asunnon piirteisiin liittyvä tyytyväisyys. Helsinki on elänyt jo neljännesvuosisadan eriytymisen aikaa, eivätkä kaikki sen piirteet jäsenny ainoastaan taloudellisilla, hallinnollisilla tai poliittisilla seikoilla. Sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutus muuttohalukkuuteen antaa aihetta pohtia myös sosiaalisten mekanismien roolia eriytymiskehityksessä.
  • Lassila, Eve-Linda (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan turvallisuuden kokemuksen narratiivista rakentumista ja uudelleenrakentumista kaltoinkohtelun trauman jälkeen. Tarkoituksena on selvittää, kuinka erityisesti kaltoinkohtelua kokeneita yksilöitä voitaisiin paremmin ymmärtää ja auttaa. Taustalla toimii Suvi Ronkaisen ja Sari Näreen (2008) väite siitä, että yhteiskunta vastaa tällä hetkellä ihmisten sisäisen turvallisuuden tarpeeseen ainoastaan lisäämällä ulkoisia turvatoimia. Tutkimusta varten on haastateltu kolme tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä eronnutta nuorta aikuista, joilla on kaltoinkohtelun kokemuksia. Haastatteluja on analysoitu narratiivisin menetelmin ensin kuvailemalla, sitten tulkitsemalla teoriaa vasten. Turvallisuuden kokemuksen teoreettisena taustana toimii Janoff-Bulmanin (1992) teoria ihmisen perususkomuksista, joita ovat usko omaan arvoon, sekä usko maailman hyväntahtoisuuteen ja merkityksellisyyteen. Teoriaa yhdistetään narratiiviseen lähestymistapaan, jossa oletetaan, että ihmiset jäsentävät elämänsä tapahtumia tarinoiden avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että turvallisuuden kokemusta kannattelevien perususkomusten uudelleenrakentaminen on vahvasti yhteydessä yksilöiden toimijuuteen. Kaksi tutkittavaa kuvaavat elämäänsä ja itseään narratiivein, joissa heillä itsellään on paitsi uudelleen rakentunut turvallisuuden tunne, myös paljon toimijuutta omassa elämässään. Kolmas tutkittava kuvailee elämäänsä hyvin turvattomaksi, eikä myöskään näe itsellään olevan paljon toimijuutta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että turvallisuuden tunteen tukemisessa keskeistä on vahvistaa yksilöiden omaa toimijuutta ja sitä kannattelevia sisäisiä uskomuksia. Ulkoiseen turvallisuuteen, valvontaan ja rangaistuksiin, nojautuva näkökulma auttamistyössä ei riitä tuottamaan ihmisille sitä vuorovaikutukseen perustuvaa sisäistä turvallisuuden tunnetta, jota he sosiaalisina olentoina kaipaavat.
  • Nevala, Sami (2006)
    Turvattomuuden tunne voi haitata ihmisten elämää silloinkin kun tilastollisesti arvioitu riski joutua rikoksen kohteeksi on vähäinen. Rikollisuuden pelkoon liittyvää turvattomuutta on mitattu kolmessa laajassa, monikansallisessa survey-tutkimuksessa: Eurobarometrissa (2002), Euroopan yhteiskuntasurveyssä (European Social Survey, ESS, 2004/2005) ja kansainvälisessä rikosuhritutkimuksessa (International Crime Victim Survey, ICVS, 2005). Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu turvattomuuden tunteen mittausta näissä tutkimuksissa 15 EU-maan osalta. Aineistojen painopiste ei ole turvattomuuden tunteen tutkimisessa, mutta siitä huolimatta ne tarjoavat mahdollisuuden turvattomuuden tunteeseen ja erityisesti sen mittaamiseen liittyviin monikansallisiin vertailuihin. Turvattomuuden tunteen tarkastelun ohella tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota Eurobarometrin, Euroopan yhteiskuntasurveyn ja kansainvälisen rikosuhritutkimuksen laatutekijöihin. Samoin kuin kansallisissa tutkimuksissa, monikansalliset surveyt pyrkivät ensisijassa tuottamaan relevanttia, oikeellista ja tarkkaa tietoa tutkimuksen kattamista ilmiöistä. Lisäksi monikansallisissa hankkeista on kuitenkin tarpeen kiinnittää lisähuomiota tietojen vertailtavuuteen. Tutkimuksessa on selvitetty, mitkä tekijät selittävät yksilötasolla turvattomuuden tunteen vaihtelua. Lisäksi selvitetään eroja maiden ja aineistojen välillä turvattomuuden tunteen tasossa ja selittämisessä. Tutustumalla muihin turvattomuuden ja rikollisuuden pelon tutkimuksiin on valittu joukko selittäjiä, jotka toisaalta pohjautuvat turvattomuuden tunteesta esitettyihin teorioihin, toisaalta kyseessä ovat muuttujat, jotka ovat käytössä kaikista kolmesta aineistosta. Turvattomuuden tunteen selittämiseksi aineistoista on muodostettu malleja tavallista regressiota ja logistista regressiota käyttäen. Mallinnuksessa on edetty nelivaiheisesti: aluksi regressiomalleilla on tarkasteltu turvattomuuden tunteen yhteyttä sukupuoleen, ikään ja näiden yhdysvaikutukseen kaikissa maissa ja tutkimuksissa. Seuraavaksi malleja on täydennetty muuttujilla, jotka ovat yhteisiä kaikille tutkimuksille. Näitä malleja on käytetty erityisesti aineistojen välisten erojen tarkasteluun. Yhteisten muuttujien lisäksi aineistoissa on muitakin muuttujia, jotka soveltuvat turvattomuuden selittämiseen. Parhaiden aineistokohtaisten mallien löytämiseksi on tässä vaiheessa sovitettu logistiset regressiomallit erikseen mies- ja naisvastaajien muodostamiin aineistoihin. Lopuksi maiden ja aineistojen välisiä eroja on tarkasteltu mallissa, jossa kaikkien kolmen tutkimuksen aineistot on yhdistetty. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat linjassa aikaisempien turvattomuuden tunteen luonteesta esitettyjen teorioiden kanssa. Sukupuolen ohella vahvimpia turvattomuuden selittäjiä ovat sukupuoli, asuinpaikkakunnan koko, aiemmat kokemukset rikoksen uhriksi joutumisesta ja arvioitu riski joutua pahoinpitelyn uhriksi seuraavan vuoden aikana. Eurobarometrissa vastaajat ovat ilmoittaneet kahta muuta tutkimusta enemmän turvattomuutta; tulosta voi osaksi selittää tutkimuksen toteutukseen liittyvillä tekijöillä. Euroopan yhteiskuntasurveyssä tiedonkeruun laatuun on kiinnitetty eniten huomiota, ja vertailun pojalta on mahdollista tehdä suosituksia muiden tutkimusten laadun parantamiseksi tulevilla aineistonkeruukierroksilla. Tutkimuksissa käytetty turvattomuuskysymys jättää auki turvattomuuden tarkan lähteen. Tulosten perusteella näyttää kuitenkin, että vastauksissa heijastuu väkivaltarikollisuuden uhka.
  • Lahti, Sari (2006)
    Perheiden ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt suomalaisen yhteiskunnan muutoksen myötä. Tähän havaintoon liittyen Suomessa on viimevuosina eri hallinnon alueilla havaittu sosiaalisen turvan ympärivuorokautisuuden tarve, johon vastaamaan on perustettu erilaisia sosiaalipäivystysmalleja. Sosiaalipäivystys onkin viime vuosina tehokkaasti laajentunut sosiaalityön osa-alue. Tutkimukseni kohteena on Hämeenlinnan seudulla toimiva lastensuojelun sosiaalipäivystystoiminta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden että sosiaalipäivystyksen asiakkaiden kokemuksia ja näiden kokemusten kautta tunnistaa lastensuojelun sosiaalipäivystyksen kehittämistarpeita. Eri toimijoiden haastatteluiden kautta olen pyrkinyt saamaan monipuolisen ja kattavan näkemyksen siitä, miten sosiaalipäivystys toimii ja vastaa ympärivuorokautiseen lastensuojelun tarpeeseen. Tutkielmani tarkoituksena on arviointitutkimuksen tavoitteita kunnioittaen tuoda lisäymmärrystä sosiaalipäivystystoiminnan kehittämiseen Suomessa. Aineistostani nousseiden havaintojen myötä keskeiseksi taustateoriaksi tutkimuksessani on muodostunut turvattomuustutkimuksen näkökulmat. Tutkimuksen aineisto on koostunut Hämeenlinnan seudulla toimivasta seudullisesta sosiaalipäivystyksestä. Aineistona ovat kolmen sosiaalityöntekijän sekä kuuden asiakkaan haastattelut. Lisänäkemystä tutkimukseen on tuonut oma työkokemukseni seudullisena sosiaalipäivystäjänä. Keskeisimmät lähteet ovat olleet lastensuojelututkimuksen osalta Johanna Hurtigin (2003), Katja Forssénin (1993) sekä Tarja Kivisen (1994) tutkimukset. Sosiaalipäivystyksestä keskeisin on ollut Seppo Soine-Rajanummen ja Riikka Konttisen (2005) arviointiraportti. Turvattomuustutkimukseen perehdyin Pauli Niemelän omien (2000, 2003) sekä hänen ja tutkimusryhmän (1997) teosten kautta. Arvioinnista keskeisimmät lähteet olivat Tarja Lindqvistin (2004) ja Mikko Mäntysaaren (2004) kirjoitukset arviointitutkimuksesta. Tutkimukseni keskeisimpinä tuloksina on sosiaalipäivystyksen avulla saavutettu asiakkaiden lisääntynyt turvallisuuden tunne. Asiakkaiden mukaan päivystystyön intervention kautta avun hakeminen ja irtautuminen pitkällisestä perheongelmien kieltämisestä on mahdollista. Heidän mukaansa itsenäinen avun hakeminen on vaikeaa ilman ulkopuolisen puuttumista tilanteeseen. Työntekijät näkivät tärkeänä todellisten tilanteiden esiin tulemisen sekä oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun mahdollistumisen. Päivystyskontakti näytti tuovan lastensuojelutyöhön tehokkuutta ja oikea-aikaisia interventioita. Tutkimukseni perusteella erityistä huomiota lastensuojelun sosiaalipäivystyksen kehittämisessä tulisi kiinnittää asiakastapausten siirtoon alueen sosiaalityöhön. Asiakkaan tulevaisuuden kannalta merkittävintä on laadukas ja huolellisesti suunniteltu jatkotyöskentely ja sen tuoma pitkäkestoinen apu. Keskeistä sosiaalipäivystystyössä on kaikkien asianosaisen, erityisesti lasten riittävä huomioiminen akuuttitilanteessa. Tärkeää on lisäksi päivystystyöntekijöiden akuuttitilanteissa toimimisen taitojen jatkuva kehittäminen. Jatkuvaa kehittämistä sosiaalipäivystystyössä vaatii toimivan yhteistyön ylläpitäminen muiden päivystävien viranomaisten kanssa.