Browsing by Subject "turvetuotanto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Menberu, Meseret Walle; Marttila, Hannu; Ronkanen, Anna-Kaisa; Haghighi, Ali Torabi; Kløve, Bjørn (American Geophysical Union, 2021)
    Water Resources Research 57, e2020WR028624
    Undisturbed peatlands are effective carbon sinks and provide a variety of ecosystem services. However, anthropogenic disturbances, especially land drainage, strongly alter peat soil properties and jeopardize the benefits of peatlands. The effects of disturbances should therefore be assessed and predicted. To support accurate modeling, this study determined the physical and hydraulic properties of intact and disturbed peat samples collected from 59 sites (in total 3,073 samples) in Finland and Norway. The bulk density (BD), porosity, and specific yield (Sy) values obtained indicated that the top layer (0–30 cm depth) at agricultural and peat extraction sites was most affected by land use change. The BD in the top layer at agricultural, peat extraction, and forestry sites was 441%, 140%, and 92% higher, respectively, than that of intact peatlands. Porosity decreased with increased BD, but not linearly. Agricultural and peat extraction sites had the lowest saturated hydraulic conductivity, Sy, and porosity, and the highest BD of the land use options studied. The van Genuchten-Mualem (vGM) soil water retention curve (SWRC) and hydraulic conductivity (K) models proved to be applicable for the peat soils tested, providing values of SWRC, K, and vGM-parameters (α and n) for peat layers (top, middle and bottom) under different land uses. A decrease in peat soil water content of ≥10% reduced the unsaturated K values by two orders of magnitude. This unique data set can be used to improve hydrological modeling in peat-dominated catchments and for fuller integration of peat soils into large-scale hydrological models.
  • Selin, Pirkko; Koskinen, Kirsti (Vesihallitus, 1985)
    Vesihallitus. Tiedotus 262
  • Pohjala, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    The definition of the climate impact of peat products along with the possibilities to reduce greenhouse gas emissions are in a key role in peat industry. The climate impact of energy peat has been assessed by using the life cycle analysis but the results vary greatly. There are only few studies on the climate impact of horticultural peat available. Further, the deviation of the emission factors utilized in formal studies has not been assessed. In this master’s thesis the emission factors and their deviation concerning energy and horticultural peat were calculated. Additionally, the carbon footprints and their reliability concerning different peat production chains were assessed. The carbon footprint is a method to estimate the climate impact of a product. Here the carbon footprint was calculated according to ISO/TS 14067 life cycle analysis publication. The climate impact was calculated by adding the greenhouse gas emissions from “cradle to grave” where the life cycle of peat was divided into five different phases including the pre-phase, extraction (including peat extraction and storage), transport, use and after-use. The data was derived from published greenhouse gas studies with emphasis on the clarification of the coefficients of the pre-production and after-use phases. The focus was on carbon dioxide (CO2), methane (CH4) and nitrous oxide (N2O). The emission factors were defined from the yearly averages and the fluctuations were observed through standard deviations. The accuracy of the estimated averages as well as the differences of pre-production phases were assessed by statistical tests and the reliability of the carbon footprint of peat by variance. According to this study the biggest carbon dioxide-emissions and the lowest reliability of the total emission factors were from cultivated peatlands and from peatlands where extraction occurred. The standard deviation of methane was the highest in pristine mires, whereas the standard deviation of the carbon dioxide was the highest in forestry-drained and cultivated peatlands. The standard deviation of N2O was the highest in cultivated peatlands. According to this study, the emission factors concerning cultivated peatlands and forestry-drained peatlands had considerable risks of uncertainty. A statistical difference occurred in the methane emissions in pristine mires and nitrous oxide emissions in forestry-drained peatlands between low and high nutrient level. The carbon footprint of peat was the smallest when production was started in cultivated peatlands. No major differences were discovered in production started in pristine mires or forestry- drained peatlands or of low or high nutrient level. The best option for after-use was the afforestation and cultivation of green canary grass, which resulted in carbon footprint lower than that of coal. The rewetting resulted in higher climate impact than coal. The reliability of the climate impact estimate was the highest in pristine mires and the lowest in cultivated peatlands. The variation of carbon dioxide emissions in different habitats was high in forestry-drained peatlands: some habitats were considerable sources of carbon dioxide and some were carbon sinks. The carbon dioxide emissions have been calculated by different methods which may result in different CO2-balance. According to the study, the emissions of the peat industry could be lowered through concentration of production on “hot spot” areas such as forestry-drained soils with high emissions. Due to the limited number of studies, the carbon footprint estimate of horticultural peat in this study is merely indicative. As for the life cycle of peat, further study is required especially on the emissions of production and after-use phases.
  • Ihme, Raimo; Heikkinen, Kaisa; Lakso, Esko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 9, pp. 25-48
  • Postila, Heini (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PPOra 6/2007
    Työssä tutkittiin ojitetuille turvemaille rakennettujen pintavalutuskentän tyylisten vesiensuojelukosteikoiden toteutusratkaisuja ja vesiensuojelullista toimivuutta turvetuotannon vesienpuhdistuksessa. Mukana oli 13 erilaista, Vapo Oy:n ja Turveruukki Oy:n, pääasiassa Pohjois-Pohjanmaan alueella sijaitsevaa kenttää. Tutkimukseen valituilla pintavalutuskentillä käytiin touko-kesäkuussa 2006 tekemässä tarkkailukäynti. Käynnin tarkoituksena oli selvittää yleisluontoisesti kentän ominaisuuksia mm. vesien jakautumista ja ojien ominaisuuksia. Vedenlaatu ja ominaiskuormitusarvioinneissa käytettiin tuloksia, joita tarkkailusoilta oli olemassa ainakin yhdeltä aiemmalta kesältä. Ojitetuille alueille rakennetut pintavalutuskentän tyyliset vesiensuojelukosteikot olivat toteutustavoiltaan ja vesistövaikutuksiltaan hyvin erilaisia, eikä mitään selkeää yksittäistä kentän toimivuuteen tai toimimattomuuteen vaikuttavaa tekijää esiintynyt. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden pitoisuudet, brutto-ominaiskuormitukset ja pitoisuusreduktioiden perusteella arvioidut puhdistustehot vaihtelivat hyvästä erittäin huonoon. Työssä tarkasteltiin myös kaikkien vuosina 1996–2005 Pohjois-Pohjanmaan alueella yhteistarkkailussa mukana olleiden pintavalutuskenttien lähtevän veden pitoisuuksia ja brutto-ominais-kuormituksia. Tällöin havaittiin, että ojitetuille alueille rakennettujen pintavalutuskenttien kokonaisfosforin ja fosfaattifosforin lähtevän veden pitoisuudet ja brutto-ominaiskuormitukset vaikuttavat olevan keskimäärin suurempia kuin ojittamattomille alueille rakennetuilta pintavalutuskentiltä lähtevät pitoisuudet ja kuormitukset. Tämä voi johtua mm. siitä, että turpeen ominaisuudet ovat muuttuneet ojituksen seurauksena. Raudan ja kiintoaineen pitoisuudet ja kuormitukset ovat mahdollisesti myös korkeampia ojitetuille alueille rakennetuilla pintavalutuskentillä. Muiden pitoisuuksien ja kuormitusten suhteen kentät eivät poikkea toisistaan. Tutkimuksessa mukana olleiden kenttien tulosten perusteella valumavesiä siis voitaneen puhdistaa myös ojitetulle alueelle rakennettavilla pintavalutuskentän tyylisillä vesiensuojelukosteikoilla. Tarvitaan kuitenkin tarkempaa tutkimusta, jotta voidaan paremmin arvioida puhdistumiseen vaikuttavia tekijöitä, ja luoda ojitetulle alueelle rakennettavalle pintavalutuskentän tyyliselle vesiensuojelukosteikolle mahdollisimman kattavat mitoitus- ja suunnitteluohjeet. Alustavat mitoitus- ja suunnitteluohjeet luotiin jo tästä tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella, ja tulevien alueiden rakentamisessa kannattaakin huomioida mm. se, että todellisen käytössä olevan alan suhde valuma-alueen alaan nähden on suositusten mukainen, ja vesi kulkee riittävän pitkästi kentällä ennen ojiin päätymistä.
  • Hadzic, Mirkka; Postila, Heini; Österholm, Peter; Nystrand, Miriam; Pahkakangas, Saila; Karppinen, Anssi; Arola, Minna; Nilivaara-Koskela, Ritva; Häkkilä, Kati; Saukkoriipi, Jaakko; Kunnas, Susan; Ihme, Raimo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2014
    Tutkimuksen päätavoitteina oli (1) selvittää sulfidisedimenttien esiintymisalueilla sijaitsevien turvetuotantoalueiden maaperän kuivatuksen aiheuttamaa valumavesien happamuus-kuormitusriskiä, (2) kehittää menetelmiä happamien kuormituspulssien ennakointiin ja seurantaan, (3) kehittää menetelmiä happaman kuormituksen neutralointiin ja (4) tarkastella jälkikäyttömahdollisuuksia happamilla sulfaattimailla sijaitsevilla turvetuotantoalueilla. Maaperän kuivatuksen aiheuttamaa riskiä valumavesien happamoitumiselle tutkittiin 15 turvetuotantoalueelta mm. maaperä- ja vesinäytteiden avulla. Turvetuotantoalueilta lähtevän veden laatua mitattiin jatkuvatoimisesti pH- ja/tai sähkönjohtavuusantureilla sekä käyntien yhteydessä kenttämittauksin ja vesianalyysein. Happamien kuormituspulssien ennakointia varten seurattiin myös pohjavedenpinnankorkeuksia sekä sadantaa. Happamien valumavesien neutraloinnissa testattiin isossa mittakaavassa alivirtaamaputkella varustettuja suodinpatoja sekä pienessä koossa mm. neutralointikaivoa ja kippaavaa neutralointilaitteistoa. Jälkikäyttömahdollisuuksien soveltuvuutta selvitettiin 12 tuotannosta poistuneelta alueella mm. maastokartoituksin. Hankkeen koekohteet sijaitsivat pääasiassa Pohjois-Pohjanmaan tai Lapin alueilla. Tutkittujen turvetuotantoalueiden maaperässä ei havaittu merkittäviä hapettuneita sulfidisedimenttikerroksia ja hapan vesistökuormitus oli melko pientä verrattuna maassa piilevään potentiaaliseen kuormitukseen. Jatkuvatoimisesta vedenlaadun seurannasta oli hyötyä kohteilla, joilla vedenlaatu vaihteli paljon. Pohjavedenpintoja ja sadantaennusteita seuraamalla voitiin karkeasti ennakoida happamien kuormituspulssien esiintymistä ja neutralointitarvetta. Testatut neutralointiratkaisut neutraloivat vesiä. Nykyistä tehokkaampi maankuivatus ja -muokkaus voi pahentaa näiden alueiden maaperän happamoitumista ja lisätä hapanta vesistökuormitusta. Suurimman happamuuskuormitusriskin alueilla suositeltavimpia jälkikäyttömuotoja ovat soistaminen tai muu vesitysmuoto sekä luontainen kasvittuminen.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 7 | 2015
    Soita ja muita turvemaita koskevan maakuntakaavoituksen tarkoituksena on löytää yhteensovitettu ratkaisu, jolla turvataan suoluonnon monimuotoisuuden säilyminen, turpeenoton alueidenkäytölliset edellytykset sekä suo- ja turvemaihin kohdistuvat muut käyttötarpeet. Maakuntakaavaa laadittaessa noudatetaan maakäyttö- ja rakennuslakia ja edistetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Julkaisussa tarkastellaan turvetuotantoa, soidensuojelua ja soiden muuta käyttöä alueidenkäytön ja erityisesti maakuntakaavoittajan näkökulmasta. Julkaisu käsittelee turvemaiden eri käyttömuotoja osana kokonaisvaltaista alueidenkäytön suunnitelmaa. Julkaisussa kuvataan tarpeellista tietopohjaa, soiden luokittelua, vaikutusten arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja sekä annetaan ohjeita soiden erilaisten käyttömuotojen osoittamiseksi kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Julkaisu sisältää liitteen erityisten luonnonarvojen tunnistamisesta. Julkaisu on tarkoitettu ensisijassa maakuntakaavan laatijoille sekä muille maakuntakaavan laadinnassa ja toteuttamisessa mukana oleville.
  • Ihme, Raimo; Heikkinen, Kaisa; Lakso, Esko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 9, pp. 3-24
  • Ihme, Raimo; Heikkinen, Kaisa; Lakso, Esko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 9
  • Postila, Heini; Heikkinen, Kaisa; Saukkoriipi, Jaakko; Karjalainen, Satu-Maaria; Kuoppala, Minna; Härkönen, Jussi; Visuri, Mika; Ihme, Raimo; Klöve, Björn (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 30/2011
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisin edellytyksin ojitetulle suoalueelle voidaan rakentaa turvetuotannon valumavesiä tehokkaasti puhdistava kosteikko ja laatia asiasta mitoitus- ja suunnitteluohjeita. Lisäksi tavoitteena oli selvittää sorptiomateriaalien soveltuvuutta kosteikoiden toiminnan parantamiseksi sekä selvittää ympärivuotisesti käytössä olevien kosteikkojen toimivuutta. Ojitettujen alueiden toimivuuden tarkastelemista varten hankkeessa oli mukana kuusi ojitetulle alueelle rakennettua kosteikkoa. Kosteikoilta selvitettiin mm. turpeen ominaisuuksia, kasvillisuutta, vedenjohtavuutta, vedenjako-, padotus- ja pengerratkaisuja, kosteikon tulo- ja/tai menovirtaamaa sekä kosteikolle tulevan ja sieltä lähtevän veden laatua, mm. ravinteita ja humusta. Lisäksi viideltä muulta ojitetulta kosteikolta kerättiin tietoja mm. turpeen ominaisuuksista, kasvillisuudesta sekä kosteikolle tulevan ja sieltä lähtevän veden laadusta. Saatujen tulosten perusteella laadittiin mitoitus- ja suunnitteluohjeita ojitetuille suoalueille perustettaville ja valumavettä käsitteleville kosteikoille. Sorptiomateriaalien soveltuvuutta fosforin pidättymiseksi testattiin laboratoriomittakaavassa ravistelu- ja kolonnikokein. Mahdollisia tarkoitukseen soveltuvia sorptiomateriaaleja löytyi, mutta testauksia tulisi vielä tehdä maasto-olosuhteissa materiaalien toimivuuden selvittämiseksi kosteikkomittakaavassa. Ympärivuotisesti valumavesiä käsittelevien kosteikkojen selvityksessä oli mukana 21 pintavalutuskenttää tai muuta kosteikkoa. Joillakin ympärivuotisilla kosteikkokohteilla saatiin roudattoman kauden lisäksi myös talvella hyviä poistumia, mutta osalla tapahtui huuhtoutumista esim. orgaanisten aineiden, fosforin, typen tai raudan osalta. 
  • Klöve, Björn; Saukkoriipi, Jaakko; Tuukkanen, Tapio; Heiderscheidt, Elisangela; Heikkinen, Kaisa; Marttila, Hannu; Ihme, Raimo; Depre, Laëtitia; Karppinen, Anssi (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 35/2012
    Turvetta nostetaan Suomessa vuosittain n. 25 miljoonaa kuutiometriä, josta energiaturpeen osuus on n. 23 milj. kuutiometriä. Suomessa tuotetaankin yli 50 % maailman energiaturpeesta. Turpeen noston aiheuttamat muutokset valunnassa ja biogeokemiallisissa prosesseissa johtavat kiintoaine- ja ravinnekuormituksen lisääntymiseen alapuolisissa vesistöissä, mikä on nähtävissä erityisesti pohjien liettymisenä. Turvetuotannon kuormitusta onkin pyrittävä vähentämään koko elinkaaren vesistövaikutukset huomioon ottavilla parhailla käyttökelpoisilla tekniikoilla. Pintavalutus on vakiintunut parhaaksi käytettävissä olevaksi tekniikaksi (BAT) turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa. Myös ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen käyttö käytännön vesiensuojelussa on yleistynyt, koska pinnaltaan ojittamatonta suoaluetta ei enää useinkaan ole tarjolla turvetuotantosoiden läheisyydessä. Myös veden kemiallinen puhdistus on yleistynyt BAT menetelmänä. Kemiallisen puhdistuksen käyttöä rajoittavat korkeat kustannukset. Tämän vuoksi kustannuksiltaan alempi ns. pienemmän mittakaavan kemikalointi on käytössä jo nyt sellaisilla pienillä turvetuotantosoilla, joille on asetettu korkeat puhdistusvaatimukset. Vielä ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa mm. ojitettujen kosteikkojen sekä pienkemikaloinnin puhdistustehokkuudesta ja toimintavarmuudesta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Viime aikoina on myös useissa eri yhteyksissä noussut esiin tarve kyetä entistä paremmin ennustamaan ja arvioimaan turvetuotantosoilta vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta turvetuotantosoiden paikallisten ominaisuuksien perusteella. Tätä tietoa tarvitaan erityisesti kuormituksen tason paikallisen arvioinnin tarkentamiseen. Turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja uudet hallintamenetelmät (TuVeKu) – hankkeen osatavoitteina oli I) arvioida aiemmin seurannan kohteina olleiden turvetuotantosoiden paikallisten ominaisuuksien vaikutusta syntyvään vesistökuormitukseen sekä löytää syitä pintavalutuskentillä ja ojitetuilla vesiensuojelukosteikoilla havaittuun puhdistuskyvyn vaihteluun sekä II) selvittää millaisin toimenpitein Vapo Oy:llä käytössä olevan rakeisen saostuskemikaalin syöttöön perustuvan pienkemikalointiaseman toimintaa voidaan tehostaa. Osatavoitteen I osalta tutkimuksessa pyrittiin löytämään kuormituksen muodostumiseen ja vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä todentamaan aiempia tutkimustuloksia laajalla aineistolla. Osatutkimuksessa II keskityttiin pienkemikalointimenetelmän saostusprosessin eri osa-alueiden optimointiin laboratorio-olosuhteissa neljälle rakeiselle kemikaalille. Kokeiden tarkoituksena oli selvittää, millaisin edellytyksin puhdistustuloksen saisi maksimoitua, pienentäen samalla käsittelyssä tarvittavia kemikaalimääriä.
  • Karppinen, Anssi; Postila, Heini (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2015
    Sulka -hankkeen tavoitteena oli selvittää turvetuotannon vesistökuormituksen muodostumista ja sen hallintamahdollisuuksia: 1) kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamia virtaamia ja niiden aikaista ve-sienhallintaa, 2) turvetuotantoalueilla muodostuvaan kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä, 3) pintavalutus-kenttien tehokkuutta ja vaikutusta veden laatuun, sekä tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä 4) kemiallisen vesienkäsittelyn toimivuutta, vaikutusta käsiteltävän veden laatuun ja kehittämismahdollisuuksia. Kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamien virtaamien sekä veden laadun vaihtelujen tarkasteluja varten kerättiin aineistoa Korentosuon turvetuotantoalueelta ja sitä käsiteltiin mallisovellusten avulla. Valuma-alue- ja maaperäominaisuuksien vaikutusta eroosioon ja kiintoaineen kulkeutumiseen sekä ravinteiden huuhtoutumiseen turvetuotantoalueilta selvitettiin 20 alueelta kootusta seuranta-aineistosta. Pintavalutuskenttien toimivuutta, niiltä lähtevän veden laatua ja toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä tarkas-teltiin maastonäytteenottojen ja olemassa olevan velvoitetarkkailuaineiston perusteella. Lisäksi tarkastel-tiin turpeen alkuainepitoisuuksien vaikutusta fosforin pidättymiseen ja testattiin kahdella pintavalutusken-tällä sorptiomateriaalien käyttöä fosforin pidätyksessä. Kemiallisen vesienkäsittelyn toimivuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin kahdella kohteella ja laboratoriotutkimuksin. Tutkimuksen perusteella vedenlaatu voi lumensulannan aikana vaihdella voimakkaasti. Kuormituksen muodostumiseen vaikuttavat mm. turpeen maatuneisuusaste ja valuntatilanne. Reduktiot vaihtelivat huomattavasti. Pintavalutuskenttien avulla ei voida poistaa humusta, mutta niiden avulla voidaan kuiten-kin poistaa kiitettävästi kiintoainetta ja rautaa, parhaimmillaan jopa luonnontilaisten suoalueiden veden-laadun tasolle. Merkittäviä pintavalutuskenttien toimintaan vaikuttavia tekijöitä ovat pintavalutuskentän valutuspituus, pituus, kaltevuus ja kentän käyttöaste kuivana kautena sekä pintavalutuskentän turpeen fosforipitoisuus. Sorptiomateriaaleista ei vielä saatu toimivia käytännön ratkaisuja. Kemiallisen vesienkä-sittelyn avulla voidaan poistaa turvetuotannon valumavedestä humusta ja fosforia. Käsittely voi kuitenkin aiheuttaa myös negatiivisia muutoksia käsiteltävän veden laatuun. Orgaaniset polymeerit näyttävät laboratoriotulosten perusteella soveltuvan rautasulfaatin ohella koagulantiksi; lisäksi apuaineiden avulla voidaan saavuttaa merkittävä pienennys rautakemikaalin annosteluun. Molemmat em. menetelmät vaativat vielä käytännön mittakaavan lisätutkimusta.
  • Marja-aho, Jari; Koskinen, Kirsi (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 36
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 19.6)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013
    Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen tavoitteena on tehostaa turvetuotannon ympäristönsuojelua ja vähentää tuotannon aiheuttamia ympäristöhaittoja. Sillä edistetään lainsäädännössä ja valtioneuvoston ohjelmissa asetettujen turvetuotannon ympäristötavoitteiden toteutumista yhdenmukaisin menettelyin ja tulkinnoin. Ohjeen lähtökohtana ovat voimassa olevat säädökset. Ohje antaa ajantasaista tietoa turvetuotannon hyvistä ympäristönsuojelukäytännöistä, erityisesti vesiensuojelussa, mutta myös melu- ja pölyhaittojen vähentämisessä. Se on tarkoitettu helpottamaan toiminnanharjoittajien, lupaviranomaisten ja toiminnan valvojien työtä. Ohje ei ole oikeudellisesti sitova, ja sitä tulee soveltaa tapauskohtaisesti harkiten. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeella kumotaan vuonna 2008 annettu turvetuotannon ympäristönsuojeluopas.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2 | 2015
    Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen tavoitteena on tehostaa turvetuotannon ympäristönsuojelua ja vähentää tuotannon aiheuttamia ympäristöhaittoja. Sillä edistetään lainsäädännössä ja valtioneuvoston ohjelmissa asetettujen turvetuotannon ympäristötavoitteiden toteutumista yhdenmukaisin menettelyin ja tulkinnoin. Ohjeen lähtökohtana ovat voimassa olevat säädökset. Ohje antaa ajantasaista tietoa turvetuotannon hyvistä ympäristönsuojelukäytännöistä, erityisesti vesiensuojelussa, mutta myös melu- ja pölyhaittojen vähentämisessä. Se on tarkoitettu helpottamaan toiminnanharjoittajien, lupaviranomaisten ja toiminnan valvojien työtä. Ohje ei ole oikeudellisesti sitova, ja sitä tulee soveltaa tapauskohtaisesti harkiten. Tämä turvetuotannon ympäristönsuojeluohje on päivitetty versio kesäkuussa 2013 julkaistusta ohjeesta.
  • Väyrynen, Tarja; Aaltonen, Raija; Haavikko, Hannu; Juntunen, Mirja; Kalliokoski, Kirsi; Niskala, Anna-Liisa; Tukiainen, Ossi (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    Ympäristöopas
    Opas on tarkoitettu turvetuottajien ja viranomaisten käyttöön. Opas antaa yleistä tietoa toimintaan liittyvistä ympäristönsuojelukysymyksistä sekä vaatimuksista. Oppaan tavoitteena on muun muassa opastaa hyvien lupahakemusten laadintaan sekä käytännön toimintaan, jossa on huomioitu viimeisimmät ympäristönsuojeluvaatimukset. Opas käsittelee ympäristönsuojelun kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita, turvetuotantotoimintaa sekä toiminnan tulevaisuuden näkymiä. Oppaassa kuvataan turvetuotannon ympäristövaikutuksia sekä ympäristönsuojelutoimia. Oppaassa selvitetään myös ympäristölupamenettelyä sekä valvontaa.Turvetuotannon ympäristönsuojeluopas on päivitetty versio ympäristöministeriön 19.9.2003 vahvistamasta Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeesta. Sen on laatinut Turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelun kansallisen koordinoinnin yhteistyöryhmän nimeämä työryhmä.
  • Mikola, Peitsa (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Pölönen, Ismo; Halinen, Arja (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 25/2014
    Selvityksessä analysoitiin 1.1.2007–31.3.2014 päättyneiden turvetuotanto- ja kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointien laadunvalvontaa yhteysviranomaisten (ELY-keskukset) lausuntojen perusteella. Lisäksi tarkastelun kohteena olivat YVA-menettelyn laadunvarmistuskeinot ja niiden kehittämismahdollisuudet. Empiirinen aineisto koostui 31 turvetuotantohankkeen ja 14 kaivoshankkeen YVA-selostuksesta annetusta yhteysviranomaisen lausunnosta. Turvetuotantohankkeiden ympäristövaikutusten arviointiselostuksissa kahdeksassatoista ja kaivoshankkeissa viidessä ilmeni eriasteisia puutteellisuuksia. Molemmissa hanketyypeissä eniten täydennys- ja korjaustarpeita liittyi vesistövaikutuksiin.Turvetuotantohankkeissa vesistövaikutusten arviointiin tai vesipäästöjen hallinnan kuvaukseen liittyi erityyppisiä puutteita lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista. Myös kaivoshankkeissa vesistövaikutusten arvioinneissa oli täydennystarpeita, mutta puutteet olivat pääosin turvetuotantohankkeita vähäisempiä. Turvetuotantohankkeissa puutteita ilmeni usein myös vaihtoehtotarkasteluissa. Vaihtoehtotarkasteluissa lähtökohtana oli pääsääntöisesti esiintymän mahdollisimman kattava hyödyntäminen ja vaihtoehtoja, jossa esimerkiksi ojittamattomat suoalueet olisi jätetty kokonaan tai osittain tuotannon ulkopuolelle, ei juuri tarkasteltu. Sen sijaan kaivoshankkeissa vaihtoehtoja oli muodostettu monipuolisesti. Yhteysviranomaisten lausuntokäytännössä YVA-menettelyn puutteita edellytettiin korjattavan tyypillisesti arvioinnin jälkeisissä lupavaiheissa. Tällaisia mainintoja sisältyi lähes kaikkiin selvityksessä tarkasteltuihin yhteysviranomaisten lausuntoihin. Kahdessa turvetuotantotapauksessa yhteysviranomaiset edellyttivät kokonaan uuden arviointiselostuksen toimittamista merkittävien puutteiden vuoksi. Yhdessä kaivoshankkeessa osa hankevaihtoehdoista edellytti yhteisviranomaisen mukaan uutta arviointia. Nykytilanteessa YVA:n laadunvarmistuksen toteutumista heikentää osittain arviointiselostuksen täydentämistä ja korjaamista koskevan sääntelyn puutteellisuus. YVA-menettelyn laadunvarmistusta on mahdollista vahvistaa kirjaamalla uuden arviointiselostuksen edellyttämisvelvollisuus YVA-lainsäädäntöön niitä tilanteita varten, joissa arviointimenettelyn puutteet ovat kokonaisuutena arvioiden merkittäviä.
  • Karjalainen, Satu Maaria; Marttila, Hannu; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2015
    Turvemaiden käytön vesistövaikutukset latvavesistöissä (BioTar) -projektissa valittiin kirjallisuusselvityksen avulla turvetuotannon ja turvemetsätalouden kuormitukselle herkimmät biologiset seurantamenetelmät ja kehitettiin niitä turvemaiden käytön vesistövaikutusten kustannustehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen biologiseen tarkkailuun pienissä latvavesissä. Lisäksi selvitettiin turvetuotannon ja turvemetsätalouden vaikutuksia latvavesistöjen pohjasedimentin ja kulkeutuvan kiintoaineen laatuun ja määrään sekä kehitettiin arviointimenetelmiä kiintoainekuormituksen tarkasteluun. Projektissa saatuja tuloksia voidaan käyttää muun muassa ekologisen luokittelun edellyttämään, ihmistoiminnasta aiheutuvien muutosten arviointiin. Projektin tuloksia ja ennen kaikkea valittuja menetelmiä suositellaan käytettäväksi jatkossa erityisesti turvetuotannon velvoitetarkkailun suunnittelussa ja edelleen vesienhoidon suunnittelun apuvälineenä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 8/2011
    Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 vesienhoitosuunnitelmat seitsemälle vesienhoitoalueelle. Samalla se edellytti, että vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi laaditaan laajapohjaisena yhteistyönä vesienhoidon toteutusohjelma, jolla luodaan myös valmiuksia kauden 2016–2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2011 periaatepäätöksen vesienhoidon toteutusohjelmasta vuosille 2010–2015. Alueellisia toimia tarkennetaan valtakunnallisen toteutusohjelman pohjalta. Vesienhoidon toteutusohjelmaa on valmisteltu laajassa vuorovaikutuksessa eri hallinnonalojen ja sidosryhmien kanssa. Toteutusohjelmassa käsitellään ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi eri toimialoilla tarvittavia toimia ja ohjauskeinoja sekä toteutuksen vastuutahoja. Toteutusohjelmassa käsitellään myös hallinnonalojen yhteisiä kärkihankkeita, joilla tuetaan vesienhoidon tehokasta toteutusta.