Browsing by Subject "tutkijat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 41
  • Oja, Heikki; Vilhu, Osmi (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1979)
    Albert Einstein kuoli 1955, mutta hänen tieteellinen ja humanistinen perintönsä elää edelleen voimakkaana. Kymmenen luonnon­tieteilijää, suurin osa Helsingin yliopiston tutkijoita, kertoo Einsteinin elämastä, tutkimustyösta ja hanen teorioidensa merkityksestä. Aiheet vaihtelevat suhteelli­suusteorioista maailmankaikkeuden rakenteeseen, Einsteinin filosofiasta rauhanliikkeeseen.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1994)
  • Kangas, Terhi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan professorien John J. Mearsheimer ja Stephen M. Walt julkaiseman tutkimuspaperin The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy aloittamaa debattia Yhdysvaltain ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Mearsheimer ja Walt tarkastelevat tutkimuksessaan Amerikan juutalaisen tradition toimintaa vaikutusvaltaisena painostusryhmänä, jolle professorit antavat nimen "the Israel Lobby". Kaksikko Mearsheimer ja Walt kritisoi tutkimuspaperissaan muun muassa kyseisen "lobbyn" vaikutusta Yhdysvaltain ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Kyseessä on diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kahdeksan politiikan tutkijan kannanotosta juutalaisryhmiä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa koskevaan keskusteluun. Tarkoituksena on tarkastella politiikan tutkijoiden kirjoituksia suomalaiseen yhteiskuntatieteeseen omaksutun diskurssianalyysin kautta, joka on syntynyt vuorovaikutuksessa brittiläisen suuntauksen kanssa. Tutkielman analyyttisina käsitteinä toimivat tulkintarepertuaarit ja vakuuttamistekniikat. Tutkielmassa pyrittiin piirtämään esiin moninaiset ja ristiriitaiset merkitysrakenteet, joiden pohjalta tutkijat muodostavat käsityksen Yhdysvaltojen ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Tutkielmassa pyrittiin myös esittämään näkemys siitä, mikä on hallitseva tapa ymmärtää Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta. Tarkoituksena oli lisäksi aineistossa esiintyvän erilaisen vakuuttelevan retoriikan analysoiminen. Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhde ei kuitenkaan näyttänyt lähemmässä tarkastelussa muotoutuvan helposti yhden tai kahdenkaan merkitysrakenteen pohjalta, vaan suhde merkityksellistyi erilaisten taloudellisten, poliittisten, diplomaattisten ja ideologisten merkitysten ympärille. Tunnistamani, keskenään ristiriitainen tulkintarepertuaarien kirjo (erityisyyden repertuaari, vehkeilyn repertuaari, velvollisuuden repertuaari, yhtenäisyyden repertuaari, realistinen repertuaari ja uskollisen kumppanin repertuaari) osoittaa, ettei Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta voi selittää yksiselitteisesti. Vaikka siitä olisikin vallalla hegemoninen käsitys, on sosiaaliseen mielikuvitukseen tai myyttiin rinnastettavissa oleva hegemonia kuitenkin vain väliaikaista. ”Jatkuvissa valtakamppailuissa toisenlainen puhe pääsee taas jossain vaiheessa niskan päälle ja pyrkii näin pönkittämään asemaansa” (Lounasmeri 2006). Voidaan siis ajatella, että kamppailu Yhdysvaltain ja Israelin välisestä suhteesta ja sen merkityksistä on jatkuvassa prosessissa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999): Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino, Tampere Sheffer, Gabriel (1997) U.S. – Israeli Relations at the Crossroads. Frank Cass and Company Limited, England.
  • Hirvonen, Mika (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (9)
  • Koivula, Anna-Mari (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (6)
  • Forsman, Maria; Isaksson, Eva (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (2)
  • Järventaus, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat journalistien ja tutkijoiden ammatilliset rajankäynnit heidän työskennellessään yhteisissä työryhmissä säätiörahoitteisissa Jakautuuko Suomi? -ohjelman hankkeissa. Kun tavallisesti journalistit ja tutkijat ovat vuorovaikutuksessa haastatteluiden tai tiedotteiden kautta, yhteistyöhankkeissa he tekivät yhdessä haastateltavien hankintaa ja tutkimushaastatteluita sekä kävivät kenttätyön aikana runsaasti keskusteluita pureutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumisen kysymyksiin. Journalistit eivät tehneet juttuja työryhmänsä tutkijoista vaan tekivät omaa journalistista tutkimustyötään näiden rinnalla. Journalistin työhön liittyvät ammatilliset rajankäynnit ovat ajankohtainen tutkimusaihe, sillä digitalisoituminen, ansaintalogiikan muutokset ja uudet julkaisumuodot ovat koetelleet journalistisen työn rajoja. Tutkijoiden ja journalistien yhteistyössä ilmeneviä professioiden rajankäyntejä tulkittiin Thomas Gierynin kehittämän rajatayön käsitteistön avulla. Rajatyön käsitteiden lisäksi kehitettiin rajoja purkavan työn (anti- boundary work) käsitettä. Journalismi nähdään semiprofessiona, jolla on muun muassa autonomiaan ja eettisiin normeihin perustuva ammatillinen ideologia. Tutkimusaineistona on 10 teemahaastattelua, joissa haastateltavina on neljä journalistia, kuusi tutkijaa ja yksi kokemusasiantuntija kolmesta eri hankkeesta. Tutkijat edustavat yhteiskuntatieteitä tai niiden lähitieteitä. Tavoitteena oli selvittää, millaista journalismiin ja journalistin rooliin liittyvää rajatyöskentelyä osallistujat tekivät erityisesti journalistisiin juttuihin liittyvissä prosesseissa, sekä sitä, missä asioissa rajatyöskentely päätyi vahvistamaan journalistisen työn rajoja, missä asioissa purkamaan tai siirtämään niitä. Haastattelujen sisältö analysoitiin laadullisesti ja teemoiteltiin suhteessa rajatyön käsitteistöön. Haastateltavat toivat esiin journalistin ja tutkijan työn eroina työrytmin eritahtisuuden, eettisten käytäntöjen erot sekä journalistisen autonomian. Yhteisinä piirteinä tuotiin esiin pyrkimys etsiä totuutta ja useat samankaltaiset työvaiheet. Kaikissa kolmessa hankkeessa journalistit ja tutkijat tekivät yhdessä suunnittelua ja kenttätyötä sekä tuottivat yhteistyössä julkaisuja. Työnjaossa oli ryhmien välillä selviä eroja siinä, kuinka paljon perinteisistä ammatillista rooleista irtauduttiin. Luontevimmiksi yhteistyön alueiksi osoittautuivat ideointi, taustakeskustelut sekä julkaiseminen journalistisista ja akateemisista normeista vapailla alustoilla. Journalistit tekivät rajatyötä etenkin pitämällä kiinni oikeudestaan päättää itsenäisesti juttujen sisällöstä ja tekstistä, kun tekeillä oli journalistiseen mediaan tehtävä juttu. Journalismin autonomia osoittautui arvoksi, josta ei tingitty. Samalla se oli este yhteisten tekstien tuottamiselle. Tutkijat puolestaan tekivät laajentavaa rajatyötä hyväksyessään journalistiset jutut yhdeksi tavaksi julkaista tutkimustuloksia. Rajatyötä hallitsevampaa oli rajoja purkava työ. Sitä ilmensi haastattelupuheessa yhteisten tavoitteiden sekä toimijoiden ja toimintatapojen samankaltaisuuden korostaminen sekä yhteistyön kuvaaminen merkittävänä. Toiminnassa rajojen purkaminen näkyi yhteisenä tekemisenä, vastavuoroisena tekemisenä ja runsaana vuorovaikutuksena. Ymmärrystä yhteiskunnasta yhdessä etsineet tutkijat ja toimittajat näkivät pitkäjänteisen yhteistyön tuovan journalismiin laatua. Hankerahoituksen mahdollistama työskentely voidaankin nähdä vastapainona journalismin markkinaehtoistumisen trendille.
  • Snellman, Hanna (Kustannus-Puntsi, 1999)
    Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. C. Katsauksia ja puheenvuoroja;17
    Tarkastelen kulttuurintutkijoiden suhdetta tutkimuskohteeseensa kahdesta näkökulmasta. Aluksi pohdin, missä määrin suomalaiset kansatieteilijät, siis oman oppiaineeni edustajat, ovat paljastaneet lukijoille tutkimustensa taustalla olevia motiiveja nimenomaan tutkimusalueen suhteen. Lopuksi laajennan tarkastelun kahden Pohjoissuomessa kenttätöitä tehneen antropologin suhteeseen tutkimuskohteeseensa. Säästyivätkö he kotipaikkasokeuden mukanaan tuomilta ongelmilta tutkiessaan itselleen aluksi vierasta seutua? Tutkijana kuulun itse molempiin näihin ryhmiin: kerätessäni aineistoa Kemijokivarren tukkilaisista tutkin itselleni lapsuudesta läheistä elämänpiiriä, mutta samalla olin myös kansatieteilijä vuosisataisen kulttuurintutkijoiden ketjussa. Oma elämänhistoria ja oppiaineen traditiot vaikuttivat - halusin sitä tai en - tapaan, jolla kenttätöitä tein.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (5)
  • Kujala, Lea (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (8)
  • Forsman, Maria (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (5)
  • Korhonen, Tuija; Kettunen, Taina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Verkkari 2015 (1)
  • Syvälahti, Kati; Pentzin, Petra (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Mukka, Milla; Kaila, Minna; Salo, Matti (Helsingfors universitet, 2017)
    BACKGROUND. Ministry of Social Affairs and Health funds university-level research. There is scant evidence on the productivity of EVO-funding. METHODS. The publications and dissertations of EVO-funded researchers at Pirkanmaa Hospital District. The study year was 2008 and the follow up period for publications was five years between 2009-2014. The publications were compared by funding, academic status, age and size of the research group. RESULTS. Research projects got € 3 million of EVO-funding, and they used 96 % of it. Funded projects produced 1899 international publications, 89 domestic publications and 92 doctoral dissertations. The median number of publications was highest during the first four years. The most published researchers were professors and docents. Publishing increased after 40- years of age and began to decline after 60-years of age. Bigger research groups achieved dissertations more likely than the smaller groups. EVO- research funding was used for staff expenditure (68 %), equipment and materials (23 %) as well as services (9 %). CONCLUSIONS Research EVO-funding is an important source for doctoral dissertation projects and for smaller groups. Measuring the effectiveness of research funding and productivity is necessary but requires the development of research infrastructure. ORCID, Open Research and Contributor ID would help to identified researchers and their publications without the uncertainties. Researching the productivity and effectiveness of single source funding is difficult because of the multi-channeled research funding.
  • Niskanen, Pirjo Lilian (2000)
    Tutkimus tarkastelee akateemisten tutkijoiden suhtautumista tutkimustulostensa kaupallistamiseen ja yhteistyöhön yritysten kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat Euroopan Unionin toiseen ja kolmanteen tutkimuksen puiteohjelmiin osallistuneet suomalaiset akateemiset tutkijat. Aineisto kerättiin kysely- ja haastattelumenetelmin vuosina 1996-97. Kyselyn vastausprosentti oli 66, kun 410 tutkijasta vastasi 271. Lisäksi kaikkiaan 32 tutkijaa haastateltiin. Kyselytutkimus ja haastattelut perustuivat sekä strukturoituihin että avoimiin kysymyksiin. Aineiston analyysissa tarkasteltiin akateemisten tutkijoiden tavoitteita ja motiiveja Euroopan Unionin rahoittamissa yhteistyöhankkeissa. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, missä määrin tutkijat itse asettavat yhteistyölle kaupallisia tavoitteita ja missä määrin tutkijan motiivina on yhteistyön lisääminen yritysten kanssa. Tutkijajoukosta erottui motiivien ja tavoitteiden perusteella kolme erilaista tutkijatyyppiä, joita ovat tiedon etsijät, ongelman ratkaisijat ja akateemiset yrittäjät. Tiedon etsijä edustaa perinteistä tutkijaa, jonka tavoitteena on uuden tiedon tuottaminen, mutta ei sen kaupallinen hyödyntäminen. Akateeminen yrittäjä sen sijaan pyrkii aktiivisesti osallistumaan niin tiedon tuottamiseen kuin sen hyödyntämiseenkin. Ongelman ratkaisijalle puolestaan tutkijantyö on ammattinharjoittamista. Tutkimusjoukosta noin kolmannes oli traditionalisteja, kolmannes pragmatisteja ja kolmannes akateemisia yrittäjiä. Tavoitteiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi EU yhteistyön muodostamista, yhteistyön saavutuksia, onnistumista ja ongelmia käyttäen taustamuuttujana tutkijoiden tyyppiluokitusta. Poikkeavat näkemykset tutkimustulosten hyödyntämisestä ja yhteistyön tarpeellisuudesta yritysten kanssa heijastavat tutkijoiden erilaista tiedekäsitystä siitä, millainen toiminta on akateemisessa työssä hyväksyttävää ja mikä rooli akateemisella tutkimuksella tulisi teollisessa innovaatiotoiminnassa olla. Tutkimus osoittaa, että Euroopan Unionin tutkimusohjelmat edistävät akateemisten tutkijoiden osallistumista tutkimustulosten kaupallistamiseen. Tutkimuksen mukaan moni akateeminen tutkija on kuitenkin epätietoinen omista mahdollisuuksista osallistua kaupalliseen hyödyntämiseen ja tutkijoiden tiedot ja taidot kaupallisten sopimusten teossa ja patentoinnissa ovat riittämättömät. Lisäksi yliopistojen hallinnolliset rakenteet, joustamattomuus ja epäselvät säännökset ovat usein esteitä tutkijoiden aktiiviselle osallistumiselle kaupalliseen hyödyntämiseen. Tutkimuksessa käytetyistä keskeisimpiä ovat seuraavat: Robert Merton, The normative structure of science (1942); John Ziman, Prometheus Bound, Science in a dynamic steady state (1994); Donald Stokes, Pasteur's Quadrant. Basic Science and Technological Innovation(1997) and Henry Etzkowitz et al.Capitalizing knowledge. New Intersections of Industry and Academia (1998).
  • Viitala, Eeva-Liisa (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (5)
  • Huumo, Katja (2006)
    Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk
    Väitöskirja tarkastelee suomen kielen kehittämistä tieteen kieleksi 1800-luvulla. Tieteen suomen kehittämisellä oli tärkeä rooli Suomen rakentamisessa eheäksi kansalliseksi kokonaisuudeksi. Prosessi herätti välillä kuumiakin tunteita, kuten väitöskirjan otsikossa näkyvä senaatin talousosaston varapuheenjohtajan Lars Gabriel von Haartmanin näkemys suomen kielestä osoittaa. Suomen kielessä ei 1800-luvun alussa ollut tieteen vaatimaa sanastoa, ja suomea pidettiinkin jopa uhkana pätevälle tieteelliselle ajattelulle. Tieteen suomen kehittäminen oli myös poliittinen kysymys. Kielen parissa toimineet henkilöt olivat useimmiten jollain tapaa kosketuksissa tieteen instituutioiden lisäksi valtionhallintoon, kouluihin, sanomalehtiin ja talouselämään. Suomen kielellä taas oli valtaosan 1800-lukua poliittisen kumouksellisuuden leima, sillä se yhdistettiin etenkin vuosisadan puolivälin lähestyessä yhä herkemmin poliittisesti arveluttavaan fennomaniaan. Tilannetta seurasi paitsi venäläinen myös suomalainen hallintoeliitti, jonka korkea-arvoinen asema tieteellisissä seuroissa mahdollisti eräänlaisen tieteensisäisen itsesensuurin harjoittamisen. Tutkimuksen näkökulma on konstruktivistinen. Tämä tarkoittaa sen tarkastelua, miten jokin ilmiö rakentuu. Väitöskirjan peruslähtökohta on konstruktivistinen ajatus siitä, että 1800-luvun tiedemiehet (tahtoen tai tahattomasti) rakensivat Suomea ja suomalaisuutta. Tieteen kielen kehittäminen oli laajalti yhteydessä muuhun yhteiskunnalliseen elämään aina politiikasta puolisonvalintaan. Prosessi oli vaikea ja monimutkainen, eikä sen lopputulos – sujuva tieteen suomi – missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys.
  • Forsman, Maria; Isaksson, Eva (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (8)