Browsing by Subject "tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 139
  • Karhula, Pekka (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (9)
  • Huttu-Hiltunen, Liisa (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkimusasetelma syntyi yliopistojärjestelmän murroksessa, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu yliopisto-opintojen merkityksestä ja laadusta oli kiihkeää. Tutkielma tarjoaa ikkunan vuoden 2005 opiskelijoiden ajatuksiin opinnoistaan Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla. Näkökulma on holistinen: se ottaa huomioon opiskelijan elämismaailman ja kysyy miten opinnot sijoittuvat osaksi hänen persoonallista elämänkulkuaan. Tutkimusasetelma on mahdollisimman avoin ja pyrkii ennakko-olettamattomuuteen: se antaa tilaa opiskelijan omalle reflektiolle hänen omien toiveidensa perspektiivissä. Ensisijaisesti tutkimus tarkastelee muutosta, joka opiskelijoissa on tapahtunut opintojen aikana. Mitkä heidän tavoitteensa olivat heidän pyrkiessään kyseisiin opintoihin, mitä ne ovat nyt, mitä näiden kahden hetken välissä on tapahtunut heidän oman tulkintansa mukaan? Saivatko he opinnoilta mitä toivoivat, vai jotain muuta? Tutkimus lähestyy opintoja yhtenä suurena kokemuksena, joka sisältää useita merkityksiä. Tavoite on ymmärtää kokemusta hermeneuttisen fenomenologian sekä narratiivisuuden keinoin. Aineistoa on sekä kirjallisten narratiivien että narratiivisten haastattelujen muodossa. Teoreettinen viitekehys käsittää koulutuksen tarkastelua yhteiskunnallisena ilmiönä sekä yksilön identiteetin prosessin näkökulmasta. Viitekehys avaa myös kokemuksen tutkimisen rekonstruktiivista luonnetta, sekä kokemuksen ymmärtämisen kenttää. Aineiston analyysi on kaksisuuntainen: yhtenä narratiivisen analyysin vaiheena suoritettu sisällön analyysi on osana tutkimusraporttia ja sitä voidaan tarkastella myös itsenäisesti. Kokonaisvaltaisemmin tuloksista kertoo narratiivisen analyysin kautta syntynyt polyfoninen narratiivi. Metodologisesti tutkimus sijoittuu hermeneuttisen psykologian, fenomenologian ja narratiivisen tutkimuksen yhteiseen maastoon. Tutkimuksen kautta paljastui monen tasoista informaatiota. Narratiivisesti oli kiinnostavaa muun muassa, että 14 opiskelijan tarinat olivat kovin erilaisia keskenään. Tarinoiden sisällä löytyi kuitenkin kategorisia vertailuryhmiä, lisäksi temaattisia yhtäläisyyksiä oli runsaasti. Suurimmat puhekehykset olivat syyt pyrkiä MuKalle, muutokset omassa itsessä, opettajuus (sinänsä sekä suhteessa omaan elämään), itsetunnon ja vuosikurssin merkitys, sekä filosofinen pohdinta. Opiskelijat tarjosivat myös suoria ehdotuksia opintojen paremmin järjestämiseen. Opiskelijat toivoivat, että heitä oltaisi kuunneltu enemmän. He kokivat, että opintojen päämäärä oli ylhäältä saneltu, mikä vaikeutti heidän opintojaan. He toivoivat filosofisten päämäärien pohtimista ja keskustelua, sekä niiden näkymistä osaston toiminnassa. He olivat kuitenkin kokonaisuutena tyytyväisiä opintoihinsa ja uskoivat niistä olevan hyötyä tulevissa erilaisissa työtehtävissä. Narratiivisen analyysin tarkoitus on välittää kokemuksellista tietoa, ja sen oleellista sisältöä on mahdotonta tiivistää. Sen merkitys on sekä sen kokemuksellisessa funktiossa, että huolellisen analyysin kautta teroitetussa, mutta silti moniteräisessä informaatiossa. Koska aineiston keruusta on ehtinyt kulua jo 10 vuotta, kerron tutkielman lopuksi miten tutkimusjoukko työllistyy nyt. Monipuolista osaamista omaava joukko työllistyy monipuolisesti aivan kuten 10 vuotta aiemmin itse arvelivat.
  • Westerlund, Heidi; Lehikoinen, Kai; Anttila, Eeva; Houni, Pia; Karttunen, Sari; Väkevä, Lauri; Furu, Patrick; Heimonen, Marja; Jansson, Satu-Mari; Juntunen, Marja-Leena; Kantonen, Lea; Laes, Tuulikki; Laitinen, Liisa; Laukkanen, Anu; Pässilä, Anne (2016)
    Kokos
    Tämä raportti käsittelee Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman The Arts as Public Service: Strategic Steps towards Equality (ArtsEqual) -tutkimushankkeen taustaa ja perusteita erityisesti kansainvälisestä näkökulmasta. Miksi ArtsEqual-hanketta tarvitaan Suomessa? Mitä perusteita on esitetty kansainvälisissä poliittisissa ja hallinnollisissa toimenpidesuosituksissa ja tutkimuskirjallisuudessa? Hankkeessa kysymme: Voisiko taiteen ymmärtää laajemmin julkisena palveluna, jossa tasa-arvo on lähtökohtana? Mitkä mekanismit luovat epätasa-arvoa taiteen ja taidekasvatuksen palveluissa? Millaisia taiteen ja taidekasvatuksen palveluja suomalaisen yhteiskunnan tulisi kehittää tasa-arvon, osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi?
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Knekt, P; Reunanen, A; Rinne, S (Kansanterveyslaitos ja Kela, 2006)
    Yhteistyöjulkaisut
    Kelan autoklinikka on osa suomalaisen kansanterveyden historiaa. Sen toiminta alkoi sairausvakuutuslain säätämisen jälkeen vuonna 1965 ja viimeisenä väestön terveystutkimuksena tehtiin vuosina 1978-1980 uraauurtava Mini-Suomi-terveystutkimus. Toiminnan perustalle rakentuva lääketieteellisen tutkijaryhmän työ siirrettiin vuonna 1995 Kansanterveyslaitokseen. Tässä kirjassa kerrotaan kuvin ja sanoin autoklinikan kenttätyöstä ja -elämästä ennen kaikkea vuosina 1965-1976. Lisäksi kirjassa on pääpiirteittäin kertomus autoklinikka-aineistoon perustuvasta, vuonna 1971 alkaneesta tutkimustyöstä.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Toivonen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 33/2006
    Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä.
  • Keipi, Kari (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Aronen, Jukka; Pakkasvirta, Jussi (1999)
  • Eriksson, Gösta (Suomen metsätieteellinen seura, 1991)
  • Lehto, Anne (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (1)
  • Miettinen, Jukka O. (2008)
    Acta Scenica
  • Heikinheimo, L.; Ervasti, S.; Ahonen, L. (Suomen metsätieteellinen seura, 1959)
  • Cajander, A. K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1931)
  • Ilvessalo, Lauri (Suomen metsätieteellinen seura, 1927)
    Silva Fennica
  • Arlander, Annette; Elo, Mika (2017)
  • Hahtola, Kauko (Suomen metsätieteellinen seura, 1971)
  • Nyyssönen, Aarne (Suomen metsätieteellinen seura, 1959)
  • Isaksson, Eva; Kesäniemi, Joonas; Koskinen, Kimmo; Kuusniemi, Mari Elisa; Roos, Annikki; Salokannel, Marjut; Siipilehto, Liisa (Helsingin yliopiston kirjasto, 2012)
    Tämän pilottiprojektin tavoitteena oli pureutua tutkimusdatan hallinnan, käytön ja säilyttämisen problematiikkaan yhden Helsingin yliopistossa toimivan, kansainvälisen tutkimusryhmän kautta. Tarkoituksena oli, että projektin avulla selvitetään tutkijoiden tutkimusdataan tutkimusprosessin eri vaiheissa liittyviä käytäntöjä, kysymyksiä ja ongelmia. Työryhmän tuli pohtia kirjaston roolia jatkossa näissä kysymyksissä ja niiden ratkaisemisessa. Yhdeksi merkittäväksi tavoitteeksi pilottiprojektille asetettiinkin, että se antaa mahdollisuuden kartuttaa kirjastohenkilöstön aihepiiriin liittyvää osaamista. Lisäksi tavoitteena oli yleisemmällä tasolla pohtia, millaisin toimin käyttäjäystävällisen, integroidun informaatioympäristön rakentamista voitaisiin edistää. Pilotin kautta paljastui varsin karu todellisuus siitä, miten tutkijat kamppailevat työssään puutteellisen ohjeistuksen ja suunnittelun sekä olemattomien datanhallintaresurssien kanssa, käytännöllisesti katsoen ilman mitään käytännön tukea. Tutkijat toivoivat tietoa siitä, mihin paikkaan, millaista aineistoa ja kuinka paljon dataa voi tallentaa. Datarakenteen ja tiedostokuvausten osalta oli tarvetta apuun ja tukeen jo tutkimusprojektin suunnitteluvaiheessa. Tukea tarvittiin myös lupa-asioiden hoitamiseen, kuten datan omistus- ja käyttöoikeuksiin mm. projektin käynnistys- ja lopetusvaiheiden kirjauksiin sopimuksista. Tässä loppuraportissa työryhmä esittää useita ehdotuksia, joiden avulla tilannetta voitaisiin parantaa. Pilotin kuluessa kirjaston työryhmä on toiminut hyvässä yhteistyössä monien yliopiston sisäisten ja ulkoisten tahojen kanssa. Käsityksemme siitä, että tutkimusdataan liittyviä ongelmia ja käytännön toimintatapoja voi kehittää ainoastaan yhteistyössä monien eri tahojen kanssa, on entisestään vahvistunut. Tästä yhteistyöstä ja tehtäväjaosta eri toimijoiden kesken työryhmä tekee myös ehdotuksen. Helsingin yliopiston kirjaston rooliksi työryhmä ehdottaa datan hallintapalvelujen integrointia, koordinointia ja tukea, metadataan ja järjestelmien käyttöliittymiin (esim. haettavuus, linkitykset) liittyviä tehtäviä, tiettyä osaa koulutuksesta, viestintää, neuvontaa ja opetusaineiston valmistamista. Kirjasto toimii kaikilla kampuksilla ja on näin ollen lähellä kaikkien tieteenalojen tutkijoita. Siellä on kootusti eri tieteenalojen käytäntöjä tunteva ja tiedon järjestämisen, etsimisen ja tähän erikoistuneisiin tietojärjestelmiin perehtyneitä ammattilaisia. Olisi toivottavaa, että Helsingin yliopiston kirjasto entistä rohkeammin hakeutuisi yhteistyöhön tutkijoiden ja muiden yliopiston osaajien kanssa. Tulosta syntyy arjessa, "solmumaisesti" työskentelemällä. On tutkijoiden, tutkimustyön ja yliopiston etu, että työryhmän ehdottamiin toimiin tartutaan.