Browsing by Subject "tutorointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Herrala, Merituuli (Helsingfors universitet, 1999)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset.
  • Ollikainen, Raila (Helsingfors universitet, 1999)
    Tutkimus tarkastelee opiskelijoiden kokemuksia opiskelun ohjauksesta etälukiossa. Etälukio on opetushallituksen syksyllä 1997 aloittama itseopiskeluväylä, jonka kautta voi suorittaa joko koko lukion oppimäärän tai yksittäisiäkursseja. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin etälukiolaisten ohjauksen tarve ja heidän ohjauksensa toteutus. Ohjauksen toteutuksen tarkastelu jakaantuu kahteen osioon, kaksi-kolme kertaa kuussa järjestettävän lähiopetuksen tarkasteluun sekä faksin, kirjeen, puhelimen ja sähköpostin kautta tapahtuvan ohjauksen tarkasteluun. Keskeistä tutkimuksessa on myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien kokemusten tarkastelu sekä se, millä tavoin ohjauksella on tuettu opiskelijoiden itsenäisten opiskeluvalmiuksien kehittymistä. Tutkimuksen teoriatausta jakaantuu kahteen osaan. Ensiksi analysoidaan etäopiskelun uusiin opiskeluympäristöihin keskeisesti liittyvää käsitettä avoin opiskeluympäristö, jonka määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Toisen keskeisen osan teoriataustaa muodostaa ohjaus-käsitteen tarkastelu. Tutkimuksessa käytettiin kahta tiedonhankintamenetelmää. Kvantitatiiviseen kyselylomakkeeseen toukokuussa 1998 vastasi 115 opiskelijaa etälukion pilottialueilta Satakunnasta, Savosta ja Varsinais-Suomesta. Kyselylomakkeella hankittuja tietoja täydennettiin haastatteluilla joulukuussa 1998. Etälukiolaisten ohjauksen tarkastelu osoitti, että etälukio-opiskelu eroaa vain vähän muusta aikuislukio-opiskelusta. Suurimmalla osalla etälukiolaisista on tavoitteena ylioppilastutkinto, jonka sisällöt ja vaatimukset selkeästi rajoittavat yksilöllisyyden ja joustavuuden toteutumista etälukiossa. Etälukion opiskeluympäristön avoimuuden määrittely tarkemmin on jatkossa olennaisen tärkeätä. Tulokset osoittavat, että etälukiolaisten ohjaustarve oli ollut alhainen. Etälukion suorittaminen itsenäisesti osoittautui mahdolliseksi. Suurimman osan ohjauksesta opiskelijat olivat saaneet osallistumalla lähiopetukseen. Lähiopetus osoittautui luonteeltaan opettajajohtoiseksi ryhmäopetukseksi. Opiskelijat kokivat, että lähiopetukseen oleva aika on rajallinen, joten henkilökohtaisen ohjauksen pyytäminen lähiopetuksessa ei ollut ollut mahdollista. Opiskelijoista 40% oli hyödyntänyt lähiopetuksen lisäksi tarjottua ohjausta joko vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Opiskelijoista yli puolet ei ollut käyttänyt sähköpostia lainkaan tai oli käyttänyt sitä vain harvemmin kuin kerran kuussa. Internetin ja sähköpostin käyttötaidoilla ei koettu olevan suurta merkitystä etälukio-opiskelussa. Opiskelijoiden ohjaukseen liittämät kokemukset olivat positiivisia. Tärkeintä opiskelijoille oli tieto siitä,että ohjausta oli tarvittaessa ollut saatavilla, vaikka sitä oli vain vähän hyödynnetty. Etälukiolaiset eivät kokeneet etälukio-opiskelun vaatineen uusien itsenäisten opiskelutaitojen oppimista.
  • Tenhovirta, Satu (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this study is to describe, analyze and interpret the descriptions of tutor’s work, expertise and agency that appeared in digital peer-tutors’ interviews. I have also analyzed the tutors’ social networks from the perspectives of sharing resources and help. The theoretical perspective is socio-cultural, and expertise is examined from the perspectives of student expertise and networked expertise. Learning is seen as a wide phenomenon that transcends the formal learning in school context and is connected to interests and networks. This thesis can provide a basis for future empirical research and pedagogical experiments that consist of or combine peer-tutoring, technology education and design research that targets to create innovative learning environments. This study is part of a design, science and technology education research project Co4Lab, funded by Academy of Finland, which consists of several co-inquiry, co-design and co-teaching experiments in comprehensive school context in years 2016-2019. The data has been collected in spring 2017 from the first iteration in an upper secondary school in Helsinki. The data consists of the tutors’ (N=15) semi-structured interviews and maps that describe their social networks. Interviews were analyzed by using content analysis method. Network maps were analyzed by using CytoScape analysis program and they were used to describe both tutor group’s cooperation and the egocentric networks of three tutors. The tutors needed versatile technological, social, pedagogical and reflective know-how in the project. Tutor group’s social network revealed 3 students, who acted as cognitively central keyactors. These “expert tutors” acted as companions for teachers, they had deeper knowledge than others and they also organized the work of the tutor group. Analyze of the expert tutors’ egocentric networks showed that these students had interest-based network relationships and other resources outside the school context, which were critical for learning technology skills. Furthermore, they had been recognized as active and tech-savvy students in the school context earlier, and had gotten responsibilities and network connections in previous technology projects at school.