Browsing by Subject "uhanalaisuusarviointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä (Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2001)
  • Rassi, Pertti; Hyvärinen, Esko; Juslén, Aino; Mannerkoski, Ilpo (Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Julkaisussa esitellään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) lajien alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit, jotka perustuvat lajien havaittuun, arvioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaatioiden pienenemiseen, levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoon, pieneen ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät. Suomen lajimääräksi arvioidaan nykyään vähintään 45 000. Riittävät tiedot uhanalaisuusarviointiin oli 21 398 lajista tai alemmasta taksonista, mikä on noin 47 % lajistosta. Uhanalaisiksi luokiteltiin 2 247 lajia tai alempaa taksonia eli noin 10,5 %. Punaisen listan lajeja, joihin kuuluvat uhanalaisten lisäksi hävinneet, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut on yhteensä 4 960 (23,2 %). Arvioiduista lajeista äärimmäisen uhanalaisia (CR) on 313, erittäin uhanalaisia (EN) 726, vaarantuneita (VU) 1208, silmälläpidettäviä (NT) 1867, puutteellisesti tunnettuja (DD) 514, hävinneitä (RE) 332 ja elinvoimaisia 16 438 (LC). Lisäksi punkeista, harvajalkaisista, sokkojuoksiaisista, limasienistä ja eräistä kärpäsryhmistä luetteloitiin selvästi elinvoimaiset lajit, yhteensä 1 039 lajia, mutta vaillinaisen arvioinnin vuoksi niitä ei ole laskettu mukaan arvioitujen lajien määrään. Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) ja perinneympäristöissä sekä muissa ihmisen luomissa ympäristöissä (22,3 %). Näiden elinympäristöjen lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut edelliseen arviointiin verrattuna, kun taas soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on lisääntynyt huomattavasti. Uhanalaisten lajien määrä on korkein hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä Etelä-Suomessa. Arvioinnin tulosten lisäksi kirjassa kuvataan edellisen arvioinnin jälkeisiä merkittävimpiä lajien suojeluun vaikuttavia hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä sekä tutkimusta ja seurantaa. Punaisessa kirjan liitteessä on eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän (LAUHA) arvioinnin tuloksiin perustuva ehdotus luonnonsuojelulain mukaisista uhanalaisista ja erityisesti suojeltavista lajeista. Eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä (LAUHA) esittää 12 toimenpide-ehdotusta uhanalaisten lajien suojelun, hoidon, tutkimuksen ja seurannan järjestämiseksi ja rahoittamiseksi. Arvioinnista vastanneiden eliötyöryhmien työn tulokset esitellään 34 eliöryhmäkohtaisessa luvussa.
  • Hyvärinen, Esko; Juslén, Aino; Kemppainen, Eija; Uddström, Annika; Liukko, Ulla-Maija (Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019)
    This publication describes the fifth assessment of Finnish threatened species. The current estimated number of species in Finland is at least 48,000. Sufficient information was available for the evaluation of 22,418 species or lower taxa, which is approximately 47% of all species. In total, 2,667 species or lower taxa (11.9%) were assessed as threatened. The red-listed species, which, in addition to threatened species, include the species classified as Regionally Extinct, Near Threatened, and Data Deficient, total 6,683 (29.8%). Of the species evaluated, 489 were classified as Critically Endangered (CR), 918 as Endangered (EN), 1,260 as Vulnerable (VU), 1,912 as Near Threatened (NT), 1,792 as Data Deficient (DD), 312 as Regionally Extinct (RE), and 15,735 as of Least Concern (LC). The assessment was carried out in accordance with guidelines and criteria issued by the International Union for Conservation of Nature (IUCN) and applied in assessments at the regional level. These criteria are based on observed, estimated, inferred, or projected population size reduction; the extent of occurrence or area of occupancy; continuing decline in a small population or a very small size of population; or a quantitative analysis. In addition, species’ habitats, as well as causes of threat and threat factors, were documented in the Finnish evaluation. The majority of threatened species live in forests (31%) and in rural biotopes and other cultural habitats (24%). Of the species assessed the proportion of threatened species is highest in Alpine habitats (37.9%). The number of threatened species is highest in the hemiboreal and southern boreal zones in southern Finland. The results of the assessment are compared to the previous assessment 2010 for example with the Red List Index. In addition, proceedings of the proposals given by the steering group of the previous assessment are evaluated. The steering group of this assessment made 13 proposals for measures for the arrangement and financing of the conservation, management, research, and monitoring of threatened species. The results of the work of the expert groups responsible for the evaluation are presented in 39 organism group -specific sections.
  • Tiainen, Juha; Mikkola-Roos, Markku; Below, Antti; Jukarainen, Aili; Lehikoinen, Aleksi; Lehtiniemi, Teemu; Pessa, Jorma; Rajasärkkä, Ari; Rintala, Jukka; Sirkiä, Päivi; Valkama, Jari (Ympäristöministeriö, 2016)
    Erillisjulkaisu
    Suomen lintujen uhanalaisuustarkastelu tehtiin vuonna 2015 samoilla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereillä kuin vuosien 2010 ja 2000 tarkastelut. Tarkasteltavina oli 248 lajia, joista uhanalai-suusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa. Arvioiduista 245 lajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Edellisessä arvioinnissa uhanalaisia oli 59 (24 %), silmälläpidettäviä 30 (13 %) ja elinvoimaisia 152 (63 %) ja punaisen listan lajeja 89 (37 %). Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä. Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa; soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa. Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta ai-heuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään meillä kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla. Metsästys meilläkin voi olla uhkatekijä, mutta siihen on aina mahdollista reagoida metsästyslainsäädännön mukaisilla rauhoituksilla. Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaah-kalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta. Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaistarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemmin-kin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. www.ymparisto.fi/punainenlista/2015linnutjanisakkaat
  • Liukko, Ulla-Maija; Henttonen, Heikki; Hanski, Ilpo.K; Kauhala, Kaarina; Kojola, Ilpo; Kyheröinen, Eeva-Maria; Pitkänen, Janne (Ympäristöministeriö, 2016)
    Erillisjulkaisu
    Julkaisussa esitellään Suomen nisäkäslajien viidennen uhanalaisuusarvioinnin tulokset. Arviointi tehtiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n arviointikriteerien mukaisesti, noudattaen IUCN:n kehittämää uhanalaisuusluokittelua. Arvioinnin toteutti ympäristöministeriön pyynnöstä Suomen Nisäkästieteellisen seuran kokoama työryhmä. Työtä ohjasi ja sen hyväksyi Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä (LAUHA). Suomen nisäkkäiden punaisella listalla 2015 on kaksikymmentä lajia eli kaksi lajia vähemmän kuin vuonna 2010. Uhanalaisia lajeja on seitsemän, mikä on neljä lajia vähemmän kuin aiemmin. Arvioinnissa oli mukana 75 Suomessa esiintyvää lajia tai alalajia. Luokka säilyi ennallaan 67 lajilla. Niistä viisi on hävinneitä (RE), yksi puutteellisesti tunnettu (DD) ja kuusitoista arviointiin soveltumatonta lajia (NA, vieraslajit, satunnaisesti esiintyvät). Kahdeksan lajin luokka muuttui vähemmän uhanalaiseksi, mutta yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Uhanalaisia lajeja ovat ripsisiippa Myotis nattereri (EN), pikkulepakko Pipistrellus nathusi (VU), susi Canis lupus (EN), naali Vulpes lagopus (CR), hilleri Mustela putorius (VU), ahma Gulo gulo (EN) ja saimaannorppa Pusa hispida saimensis (EN). Silmälläpidettäviä lajeja (NT) ovat liito-orava Pteromys volans, euroopanmajava Castor fiber, kenttämyyrä Microtus arvalis, karhu Ursus arctos, ilves Lynx lynx, itämerennorppa Pusa hispida botnica ja metsäpeura Rangifer tarandus fennicus. Punaiselta listalta poistui kaksi lajia, metsäjänis Lepus timidus (LC) ja saukko Lutra lutra (LC). Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat pyynti (laillinen ja laiton metsästys sekä sivusaaliskuolleisuus) sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen. Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä. www.ymparisto.fi/punainenlista/2015linnutjanisakkaat
  • Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (Ympäristöministeriö, 1992)
    Komiteanmietintö 1991:30
  • Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (Ympäristöministeriö, 1986)
    Komiteanmietintö 1985:43
  • Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (Ympäristöministeriö, 1986)
    Komiteanmietintö 1985:43
  • Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (Ympäristöministeriö, 1986)
    Komiteanmietintö 1985:43