Browsing by Subject "ulkomaankauppa"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Mäkelä, Tommi (2005)
    Tutkielmassani pyrin selvittämään Euroopan talous- ja rahaliiton vaikutusta sisä- ja ulkokaupan kokonaisvolyymiin. Tutkimusongelmani perustuu kahden maailmantilan vertailuun. Minkä suuruinen kaupankäynnin kokonaisvolyymien ero on euron perustamisen jälkeen verrattuna siihen tilanteeseen, että rahaliittoa ei olisikaan perustettu. Kaupankäynnin kokonaisvolyymeilla tarkoitan viennin ja tuonnin yhteenlaskettua kiinteähintaista kokonaisarvoa. Tarkastelen aluksi integraation historiaa. Siinä osiossa selvenee kaupankäynnin merkitys Euroopan yhdistymishistoriassa. Käsittelen siinä lisäksi syitä, jotka johtivat EMU:n perustamiseen. Tämä oli siis ennen kuin maailmantilat eriytyivät omille kehityssuunnilleen 1. tammikuuta 1999. Historian käsittelyn jälkeen selvitän yleisemmin millasia eroja eurollisella ja eurottomalla maailmantilalla on. Vertailun ongelmallisuus perustuu suureksi osaksi siihen, että rahaliitotonta maailmantilaa ei ole olemassa. Sitä voidaan siis ainoastaan yrittää arvioida. Pyrin löytämään tutkimusongelmani selvittämisen kannalta sopivia artikkeleita, koska itse en tee empiriaa. Artikkelien tulisi osata vastata tutkimusongelmani kysymyksiin mahdollisimman hyvin siinä määrin kun se on mahdollista. Tutkimusongelmaani ei parhaidenkaan artikkelien avulla saanut perusteellisesti ratkaistua. Sisäkaupan osalta kaupankäynti vaikuttaa olevan suurempi euron perustamisen seurauksena. Ulkokaupassa on samansuuntaisia tuloksia niiden EMU:n ulkopuolisten maiden osalta, joita otokseen kuului. Kokonaisvaikutukset ulkokauppaan eivät selvinneet. Tärkeimmät käytetyt lähteet: PORTES, Richard (2001): A Monetary Union in Motion: the European Experience; MICCO, Alejandro - STEIN, Ernesto - ORDOÑEZ, Guillermo (2003): The Currency Union Effect on Trade: Early Evidence from EMU; DE NARDIS, Sergio - VICARELLI, Claudio (2003): Currency Unions and Trade: The Special case of EMU.
  • Wistuba, Valia (2001)
    Tutkimus tarkastelee Mercosurin taloudellista kehitystä 1990-luvulla ja valta-asemaa maailman taloudellisessa järjestelmässä. Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensisijaisena tavoitteena on selvittää Mercosurin taloudellista kehitystä analysoimalla Mercosurin ulkomaankauppaa ja suoria ulkomaisia investointeja. Tutkimus yrittää myös analysoida Mercosurin taloudellista asemaa kansainvälisillä areenoilla kuvaamalla jäsenien neuvottelustrategioita, talousalueiden valtasuhteita 1980- ja 1990-luvuilla, ja pohtimalla Euroopan Unionin ja Mercosurin välistä alueellista sopimusta. Tutkimuksen teoreettisena päämääränä on selvittää, miten tutkimusmetodina käytetty uusregionalistinen lähestymistapa ja Björn Hettnen kehitykselliset integraatio väitteet soveltuvat Mercosurin tapaukseen. Tutkimuksen aineistolla on käytetty Björn Hettnen, Andras Inotain ja Osvaldo Sunkelin toimittamaa teosta 'Globalism and the New regionalism', Raúl Bernal-Mezan julkaisua 'Sistema Mundial y Mercosur:globalización, regionalismo y politicas exteriores comparadas', Riorda Roettin toimittamaa teosta 'Mercosur: Regional lntegration, World Markets' ja useita Buenos Airesin poliittis-hallinnollisen tutkimuslaitoksen julkaisuja. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty CEPALin ja IRELAn 1990-luvun julkaisuja. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastaus kysymykseen: missä määrin integraatio on vaikuttanut Mercosurin jäsenien kansalliseen ja alueelliseen taloudelliseen kehitykseen sekä vallan haalimiseen kansainvälisillä areenoilla. Tutkimuksen taustalla on väite kansallisen talouspolitiikan riittämättömyydestä kansalliselle ja alueelliselle taloudelliselle kehitykselle. Menestyksekkään taloudellisen integraation ja taloudellisen kehityksen takaamiseksi tarvitaan poliittista integraatiota toisin sanoen alueellista talous-ja sosiaalipolitiikkaa. Lisäksi tutkimuksen taustalla on oletus integraation kyvystä lisätä Mercosurin jäsenten taloudellista valtaa ja vastavuoroisesti neuvotteluvaltaa kansainvälisillä areenoilla. Pääosin tutkimustulokset tukevat tutkielmassa esitettyjä väittämiä. Alueellista ja alueiden välistä ulkomaankauppa ja suoria ulkomaisia investointeja luonnehtii interdependenssi ja keskittyneisyys. Suorien ulkomaisten investointien noususta huolimatta Mercosur jäsenien epätasa-arvoinen asema kansainvälisessä taloudellisessa järjestelmässä ei ole oleellisesti muuttunut 1990-luvun aikana. Mercosurin taloudellisia suhteita hallitsevat kauppataseen alijäämä sekä riippuvuus ulkomaisesta pääomasta. Myös alueellinen epätasa-arvo ja työttömyys ovat lisääntyneet. Mercosur on solminut useita kansainvälisiä sopimuksia ja on vakiinnuttanut asemansa kansainvälisessä järjestelmässä. Epäsuotuisasta taloudellisesta kehityksestä, kilpailevista integraatiomalleista ja yhtenäisen aluepolitiikan puutteesta johtuen Mercosurin neuvotteluvalta kansainvälisillä foorumeilla ei ole merkittävästi lisääntynyt.
  • Heinonen, Terhi (2003)
    Regionalism (preferential trade liberalisation) has been spreading rapidly world wide, albeit predominantly in Europe. The paper considers the case of European Union (EU) eastern enlargement by presenting two theoretical models, empirical assessment on trade effects and a case study of the Czech Republic. The paper aims at handling regionalism in two layers: How regionalism in general can be explained? Do trade and welfare improvements explain EU eastern enlargement? The domino theory by Richard Baldwin (1993) explains regionalism as a chain of unexplained effects causing more and more countries to join the EU. The driving force in the model is export sector lobbying. The tariff adjustment model by Bond-Syropoulos-Winters (2001) considers welfare effects of deepening regional arrangements. The model handles how tariffs are chosen by a customs union and an outer country. It shows that deeper integration does not cause a welfare loss to non-members. The paper evaluates the significance of the chosen models and concludes that they convey to some extent, but not adequately, the European environment for eastern enlargement. Hence do not explain per se why Central and Eastern European Countries (CEECs) are joining the Union. The empirical assessment summarises enlargement and concentrates on trade between the EU and CEECs based inter alia on articles by Alho (2003), Baldwin et al. (1997) and Lejour et al. (2001). Based on these results, the paper concludes that in economic terms CEECs seem to benefit significantly and the EU modestly from enlargement. In addition, observations of EU-CEE trade and a case study on the Czech Republic investigate how CEEC and Czech trade are affected by EU membership. It concludes that Czech trade will not face any significant changes after entering the Union in 2004, for its trade is already very integrated to European markets.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1912)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sirvio, Konsta (2001)
    Itsevaltaisin ottein hallinnut pääministeri Marques de Pombal yritti saada maan talouden kuntoon 1700-luvun jälkimerkantilistisessa Portugalissa. Valtion taloudellinen tilanne oli heikentynyt kauppataseen alijäämäisyydestä Englannin kanssa aikana, jolloin oli Lissabonin suuri maanjäristys, Brasiliasta tuotu kulta ehtyi ja portviinin tuotannossa sekä viennissä oli ongelmia. Tilannetta ei yhtään helpottanut muun muassa Ranskan ja Englannin merillä käymä seitsenvuotinen sota. Tässä tutkimuksessa perehdytään aikakauden kaupankäyntiin ja tutkimuskysymys kuuluu: millaista oli Portossa käyty elintarvikkeiden tuonti- ja vientikauppa vuosina 1756-1763? Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja pyrkimyksenä on ymmärtää sekä selittää kaupankäyntiä kyseisenä ajanjaksona Portossa. Myös kvantitatiivista aineistoa käytetään selittämisen apuna. Työssä käytetyt tärkeimmät lähteet ovat Portugalissa, Vila Nova de Gaiassa sijaitsevan Ferreira -yhtiön yksityisarkiston kokoelmat sekä Lontoossa sijaitsevan Public Record Officen arkisto sekundaarilähteiden lisäksi. Kauppamerenkulku oli vilkasta Porton sekä ennen kaikkea Englannin satamien välillä, mutta kauppaa käytiin myös muun muassa Espanjan, Amerikan siirtomaiden, Hollannin ja Ranskan kanssa. Portoon tuotiin ennen kaikkea viljatuotteita, kalaa, voita ja juustoa. Kaupungin merkittävin vientiartikkeli oli puolestaan portviini, mutta myös hedelmiä, ruokaöljyä, etikkaa ja suolaa laivattiin ulkomaille. Kaupungissa toimi kymmenien englantilaisten kauppiaiden etuoikeutettu yhteisö, joka oli erityisen kiinnostunut jatkamaan vuosikymmeniä vanhaa portviinin viennin perinnettä. Tämä oli uhattuna vuonna 1756 perustetun portviinimonopolin myötä. Englantilaisten kauppatoiminta kuitenkin jatkui yhtiön perustamisen jälkeenkin, vaikka eräitä oikeuksia poistettiin. Tuonti- ja vientikauppiailla oli laaja yhteistyökauppiaiden muodostama kontaktiverkosto, jonka kanssa kauppaa käytiin. Tarvittavia elintarvikkeita tuotiin ja vietiin, myyntitulot siirrettiin tileille ja rahat siirrettiin useiden kuukausien maksuajan jälkeen. Rahan lisäksi erityyppisillä kauppalaivoilla kuljetettiin kauppatavaroiden sekä kirjeitä etenkin välillä myöhästelevien, aseistettujen laivojen muodostamien saattueiden suojissa. Saattueista huolimatta kaapparilaivat saivat vuosina 1756-1763 käydyn seitsenvuotisen sodan aikana saaliikseen useita kauppa-aluksia, joiden kapteenit joutuivat hengenvaaraan. Lisäksi ongelmana oli usein sattuva kauppatavaroiden pilaantuminen, jota ei pystytty estämään aikakauden kuljetus- ja säilytysteknologialla suhteellisen kehittyneestä kaupankäynnistä huolimatta.
  • Honkanen, Hanna-Mari (2008)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee Yhdysvaltojen vientikieltopolitiikan vaikutusta Suomen ulkopoliittiseen toimintaympäristöön strategisten luonnonvarojen kauttakulun valossa vuosina 1950-1955. Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita on yleensä tarkasteltu taloudellisten kysymysten valossa tai kylmän sodan suurvaltaproblematiikasta käsin. Tutkimukseni peruslähtökohta on vieraan vallan poliittisen lainsäädännön vaikutus Suomen taloudellisiin kysymyksiin. Nämä lait eivät sinänsä olleet Suomea sitovia, mutta poliittisista syistä katsottiin viisaammaksi mukautua niihin. Mikäli ne eivät vaikuttaneet haitallisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin. Käytännössä tämä asia kulminoitui muutamiin lyijyn, koboltin ja kuparin kolmansista maista Suomen kautta Neuvostoliittoon ja Puolaan tapahtuneisiin vientiyrityksiin. Näitä tapauksia tarkastelen tutkimuksessani. Johtopäätökseni on, että Suomi hyötyi lännen harjoittamasta Neuvostoliiton kauppasaarrosta. Suomi pystyi lisäämään vientiään Neuvostoliittoon ja suojelemaan kotimaan talouselämää läntisten yritysten kilpailulta. Tutkielmani alkuperäislähteinä olen käyttänyt ulkoasiainministeriön arkiston kaupallista saartoa ja vientikieltopolitiikkaa koskevaa aineistoa ja Urho Kekkosen arkiston Yhdysvaltoja käsittelevää materiaalia. Yhdysvaltojen osalta tärkeimpänä aineistona on ollut keskustiedustelupalvelu CIA:n sähköinen arkisto. Muina lähteinä olen käyttänyt sekä kotimaista että ulkomaista tutkimuskirjallisuutta.
  • Ervasti, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1960)
  • Lamberg, Paula (2006)
    Tutkimusaiheenani on Suomen ja Neuvostoliiton väliset kauppasopimusneuvottelut vuodelle 1950 sekä ensimmäinen runkosopimus vuosille 1951—1955. Tarkoituksenani on ollut tuoda esiin kaikki oleelliset Suomen ja Neuvostoliiton välisten kauppasopimusneuvotteluiden pysähtymiseen sekä neuvotteluiden uudelleen käynnistymiseen vaikuttaneet tekijät. Kauppasopimusneuvottelut vuoden 1950 tavaranvaihdosta pysähtyivät oikeastaan ennen kuin ne olivat edes päässeet käyntiin marraskuussa 1949. Myöskään muiden maiden kauppasopimusneuvottelut eivät edenneet, vaan kauppavaltuuskunnat odottelivat Moskovassa toimettomina. Neuvostoliitto viivytti varsinaisten kauppasopimusneuvotteluiden alkamista useilla kuukausilla, koska Neuvostoliitolla ei ollut pakottavaa tarvetta kauppasopimuksille, toisin kuin Suomella. Suomi ei ollut omavarainen valtio, joten sen oli ostettava tarvikkeita ulkomailta. Suuri osa tutkijoista on lähtenyt siitä, että Neuvostoliitto viivytti vuoden 1950 kauppasopimusneuvotteluita Suomen sisäpolitiikkaan liittyvistä syistä. Ylipäänsä Suomen ja Neuvostoliiton suhde on nähty Suomessa eräänlaisena erityissuhteena, jossa ei ole kylliksi huomioitu kansainvälispoliittista kokonaisuutta. Olen halunnut tutkielmassani tuoda esiin kansainvälispoliittisten tekijöiden merkityksen ja kylmän sodan asettamat reunaehdot. Suomi oli kuin pisara meressä Neuvostoliiton näkökulmasta. Neuvostoliitto keskittyi sen kannalta tärkeämpiin asioihin, koska samaan aikaan maailmalla tapahtui oleellisia muutoksia. Syksyllä 1949 Kiina oli liittynyt kommunististen maiden joukkoon ja kantoi siten oman kortensa kekoon kommunistien maailmanvallankumouksen osalta. Stalinin ja Mao Zedongin suhteet eivät olleet ongelmattomat, joten Stalin käytti runsaasti aikaa päästäkseen selville Maon aivoituksista. Myös Korean pohjoisosissa taistellut sissiliike Kim Il Sungin johdolla halusi levittää kommunistisen ideologian Korean eteläosiin Stalinin tuen avulla. Tutkielmani alkuperäislähteinä olen käyttänyt ulkoasiainministeriön arkiston kauppasopimusneuvotteluita koskevia asiakirjoja ja Moskovan lähetystön raportteja. Muina lähteinä olen käyttänyt pääasiassa suomalaisten tutkijoiden aihetta käsitteleviä teoksia. Ulkoasianministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö Johan Nykoppin muistelmateos Kauppaa ja diplomatiaa tarjoaa sisäpiiriläisen näkemyksen, koska Johan Nykopp oli Moskovassa alusta loppuun saakka neuvottelemassa kauppasopimuksia.
  • Siitonen, Anni Kreetta-Stiina (2006)
    Tutkielman aiheena on Suomen ulkomaankauppa. Tutkielma kohdistuu yleisesti ulkomaankaupan vaihtosuhteeseen ja erityisesti sitä kuvaavassa indeksissä vuosina 1946–1956 tapahtuneeseen nopeaan nousuun. Vaihtosuhdetta kuvaavan indeksin nousua tutkitaan analysoimalla sen muodostavien tekijöiden muutoksia. Aineiston muodostavat Tilastollisen päätoimiston ulkomaankaupan hintaindeksit. Vaihtosuhteen keskimääräinen taso nousi vuosina 1946-1956 noin 30 prosenttia eikä ole laskenut enää aiemmalle tasolle. Vaihtosuhteen pysyvä nousu on harvinainen ilmiö. Tutkimielmassa vastataan kysymykseen mikä aiheutti vaihtosuhteen nopean nousun. Ulkomaankaupan vaihtosuhde on vienti- ja tuontihintojen suhde. Vaihtosuhdetta kuvataan yleensä indeksinä. Tässä tutkitaan vienti- ja tuontihintaindekseistä laskettua vaihtosuhdetta. Koska tutkimuskohteena on tiettyjen hintaindeksien suhde, selvitetään miten indeksejä ja erityisesti hintaindeksejä on laskettu. Tämän yleisemmän indeksiosuuden jälkeen keskitytään ulkomaankaupan hintaindekseihin ja niiden laskentatapoihin sekä erityisesti eri tahojen laskemiin ulkomaankaupan hintaindekseihin. Vuosina 1946-1948 sekä vienti- että tuontihintaindeksit nousevat. Vientihintaindeksille on vain kaksi alaindeksiä Paperivanuke, pahvi ja paperi sekä puutavarat. Nämä muodostavatkin 86 % vientihintaindeksistä ja vastaavat myös hyvin 1940-luvun loppupuolen viennin jakaumaa. Vuosina 1946–1948 erityisesti paperivanukkeen, pahvin sekä paperin hinnat nousevat, mutta ne myös laskevat vuonna 1949. Kaiken kaikkiaan vienti- ja tuontihinnat nousivat yhtä paljon vuosina 1946–1949. Vuoden 1949 alusta seuraavan vuoden keskivaiheille tuontihinnat nousevat jopa vientihintoja nopeammin, mutta syksyllä 1950 ja erityisesti seuraavana vuonna vientihinnat nousevat hurjasti, nostaen myös vaihtosuhteen lähes 50 % korkeammalle kuin vuonna 1949. Tämä nopea nousu oli ns. Korean suhdanteen aiheuttamaa. Suhdanteen päätyttyä hinnat myös laskivat rajusti vuoden 1952 alkupuolella. Vaihtosuhde jää vuosiksi 1952–1956 noin 20 % korkeammalle verrattuna vuoteen 1949. Vaihtosuhteen nopean nousun vuosina 1946–1956 aiheutti Suomen perinteisten vientituotteiden eli puutavaran ja paperivanukkeen suotuisa hintakehitys maailmanmarkkinoilla.
  • Holopainen, Viljo (Suomen metsätieteellinen seura, 1990)
  • Runeberg, L. (Suomen metsätieteellinen seura, 1946)
  • Huttunen, Kristiina (2002)
    This study investigates the changes in the skill structure of labour demand using panel data on Finnish private sector establishments, with linked information on worker characteristics. We also examine whether directly observable measures of technological change and trade explain the changes in skill structure of Finnish manufacturing sector plants' work force. Worker's skill level is defined by both education and age. The data on Finnish private sector establishments for years 1988-1998 reveal that the skill structure of work force has shifted towards highly educated and older. The increase in the share of both highly and less educated older workers has mainly occurred within establishments while the increase in the share of younger highly educated workers has occurred between establishments and by entry of new establishments. The decomposition analysis by plant characteristics reveals that the increase in the share of highly educated younger workers is attributed to relative increase in employment of exporting and R&D intensive plants, while the increase in the share of older workers has occurred equally within all plants. The panel estimation results without plant controls show that increase in the selected technology variables, industry- and firm-level R&D intensity increases significantly the demand for highly educated younger workers while the impact of this variables is much less pronounced or even insignificant for older highly educated workers. However, the fixed effects estimation results provide no evidence that R&D intensity would have an impact on the within-plant changes in the skill mix. With respect to the export-share variable the estimation results provide some evidence that trade decreases the demand for older workers.
  • Pitkonen, Niko Johannes (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma on teoriasidonnainen sisällönanalyysi, joka hyödyntää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuskohteina ovat suomalaisen työvoimapolitiikan ajattelumallit 1950- ja 60-luvuilla. Aihetta lähestytään työttömyys- ja työllisyystyöjärjestelmien kautta. Tutkielma muodostaa käsityksen työttömyys- ja työllisyystöiden poliittisista linjoista, vertailee niiden eroja ja selittää havaintoja teoreettisen viitekehyksen avulla. Suomessa työttömyyden erityispiirteenä 1900-luvun aikana oli maa- ja metsätalouteen sekä rakennusalaan liittyvä kausityöttömyys, jota kutsuttiin talvityöttömyydeksi. Työttömyysalueita yhdisti metsätalouden tärkeä rooli tulonlähteenä maatalouden ohella. Rahallista työttömyyskorvausta ei käytännössä ollut, sillä se katsottiin taloudellisesti ja moraalisesti vahingolliseksi. Ihmistä ei saanut totuttaa tukien varassa elämiseen. Työttömyysturvaa vastaan tuli osallistua valtion ja kuntien järjestämiin töihin. Teoreettinen asetelma kietoutuu yhteiskuntarakenteelliseen muutokseen, jossa perinteisten tuotantotapojen merkitys väheni teollisten tuotantotapojen yleistyessä. Tuotannon rationalisointi vähensi työvoiman kysyntää erityisesti maa- ja metsätaloudessa. Eurooppalaisen integraation myötä metsätalous oli haavoittuvainen ulkomaankaupan suhdanteiden edessä. Työmarkkinoiden vallanjako julkisen vallan, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen kesken lisäsi eri parlamentaarisen lainsäädännön ulkopuolista valtaa työvoimapolitiikassa. Vasemmiston sisäiset ristiriidat erityisesti 1950-luvun aikana vahvistivat maa- ja metsätalouden järjestöjen asemaa. Työvoimapolitiikan toteutuksesta vastasi poliittinen elin, jota kutsuttiin vuosina 1949–54 työttömyystyökomiteaksi ja vuosina 1955–1966 työllisyystyökomiteaksi. Kyseessä oli sama komitea, joka vaihtoi nimeänsä. Tutkielman aineistona ovat vuosina 1949–66 tuotetut komiteanmietinnöt. Analyysivälineenä käytettiin Atlas.ti-ohjelmaa. Aineisto luokiteltiin sisällönerittelyn avulla työvoimapoliittisiin 1) ongelmiin, 2) ongelmien syihin, 3) ratkaisuihin ja 4) tavoitteisiin. Luokitellut koodit kvantifioitiin ja data visualisointiin ja lopuksi suoritettiin työvoimapoliittisia linjoja kuvaava verkostoanalyysi. Työttömyystyökomitean linja 1949–54 oli ulkomaankauppaan liittyvä protektionismi, jolla suojeltiin metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Tällä pyrittiin omavaraisuuteen, joka ylläpiti agraarista elinkeinorakennetta. Politiikalla estettiin tilanne, jossa työttömäksi joutuneet metsätyöntekijät olisivat hakeutuneet muihin elinkeinoihin. Politiikka oli suhteellisen keynesiläistä, joka reagoi herkästi talouden suhdanteisiin. Työllisyystyökomitean linja 1955–66 oli monimutkaisempi, ja samalla sirpaleisempi. Analyysissa tunnistettiin kolme linjaa: Ensimmäinen oli työttömyystöistä omaksuttu, jossa metsätöiden työvoimareserviä käytettiin infrastruktuurin kehittämiseen. Toinen linja oli nuorten työttömyyttä torjuva linja, joka korosti ammattikoulutuksen merkitystä. Kolmas linja oli finanssipolitiikkaan nojaava, jolla tuettiin teollisuuden ja rakennusalan kasvua. Valtionhankintojen korostamisesta huolimatta työllisyystyökomitean linja irtaantui keynesiläisyydestä. Laskusuhdanteita tasapainotettiin, mutta korkeasuhdanteisiin ei saanut koskea. Paluu vastikkeelliseen työttömyysturvaan on ollut heikon talouskasvun aikaisissa kannanotoissa usein toistuva juonne viimeisen 70 vuoden aikana. Lamat pakottavat yhteiskunnan etsimään uusia ratkaisuja työttömyysongelman hoitamiseksi. Suomalaisen työvoimapolitiikan ongelma on ollut tukeutuminen vanhaan. Ratkaisut, jotka sopivat agraarisen yhteiskunnan työttömyyden hoitoon, eivät sopineet teollistuneeseen yhteiskuntaan. Vanhaan palaaminen tuskin toimisi jälkiteollisessa yhteiskunnassakaan. Elinkeinorakenteen muutosta hidastanut ja työttömyyslukemia kaunistellut työvoimapolitiikka patosi rakenteellisia ongelmia, jotka jäivät tulevien sukupolvien ratkaistaviksi.
  • Hautala, Mikko (2000)
    Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen varhaisten Ukraina-suhteiden syitä ja sisältöjä vuosina 1917-1919. Suomi perusti diplomaattisuhteet Ukrainan kanssa elokuussa 1918. Tutkimuksen perustehtävänä on vastata kysymykseen: Miksi Suomi perusti viralliset suhteet Ukrainan kanssa? Tutkimuksen tärkeimpiä lähdeaineistoja ovat Ulkoasiainministeriön arkistoon sijoitetut Suomen Kiovan-lähetystön asiakirjamateriaalit sekä Suomen asiainhoitajana Kiovassa toimineen Herman Gummeruksen henkilökohtainen, Kansallisarkistoon sijoitettu aineisto. Suomen 1918 perustamien diplomaattisuhteiden pääsyynä olivat taloudelliset intressit, jotka selittyivät Suomen vaikean poliittisen ja kansainvälisen aseman muodostamaa taustaa vasten. Ukrainan kanssa tavoiteltiin kauppasopimusta, jonka avulla Suomen vaikeaa elintarviketilannetta olisi voitu parantaa ja tärkeän teollisuudenalan, paperiteollisuuden, vienti olisi saatu käyntiin. Ukraina oli kesän 1918 tilanteessa lähestulkoon ainoa maa, jonka kanssa kyseisen tyyppinen ulkomaankauppa saattoi tulla kyseeseen. Ukrainaan lähetettyjen konsulaaristen edustajien sekä asiainhoitaja Gummeruksen tehtävänä oli kaupan aikaansaaminen. Diplomaattiedustuksen perustamispäätöksen taustalla toimi Suomessa kolme pääasiallista tahoa. Nämä olivat senaatti ja sen alaisena toimineet elintarvikeviranomaiset sekä näihin kytkeytyneet yksityiset talousintressit, paperiteollisuuden edunvalvontakoneisto sekä poliittinen aktivisti Herman Gummerus. Tärkein merkitys oli senaatilla, elintarvikeviranomaisilla ja paperiteollisuudella, joiden tarpeet viime kädessä sanelivat suhteiden perustamisen tarpeellisuuden. Poliittisin perustein suhteiden perustamista ajanut Herman Gummerus ei todennäköisesti olisi onnistunut pyrkimyksissään ilman merkittävien taloudellisten intressitahojen tahtoa. Senaatti nimitti paperiteollisuuden edustajat Rudolf Waldenin ja Göstä Serlachiuksen Suomen väliaikaisiksi konsuleiksi Kiovaan ja Odessaan. Herman Gummerus nimitettiin puolestaan Suomen diplomaattiedustajaksi Ukrainaan. Konsulinimityksen ja diplomaattitasoisen edustuksen tavoitteena oli tien tasoittaminen suunnitellulle kaupalle. Ukrainan status itsenäisenä valtiona jouduttiin näin ottamaan huomioon. Senaatti piti Ukrainan kanssa solmittavia suhteita kuitenkin poliittisesti riskialttiina ja eteni siksi varovasti. Suhteiden perustaminen tehtiin kaikessa hiljaisuudessa alhaisinta mahdollista edustautumisstatusta hyväksikäyttäen. Senaatti ei pyrkinyt erityisiin ulkopoliittisiin tavoitteisiin Ukrainan suhteen, vaan koetti päinvastoin hoitaa suhteet matalalla profiililla ja käytännön kauppakysymyksiin tiukasti keskittyen. Perustettujen suhteiden päätavoite, kauppasopimus, allekirjoitettiin 30.9.1918. Sitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Sopimuksen toteutuksen esti yleistilanteen perinpohjainen muutos, Saksan tappio ja joukkojen poisvetäminen Ukrainasta ja sitä seurannut Ukrainan sisällissota. Sopimusta tehtäessä sekä Suomi että Ukraina olivat Saksan tiiviin poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen ylivallan alla. Saksa pyrki saamaan Suomelta taloudellisia etuja korvauksena kauttakulun sallimisesta Ukrainaan. Saksan kanssa käydyt neuvottelut pitkittivät sopimuksen täytäntöönpanoa kohtalokkaasti. Suomen aktiiviset suhteet Ukrainan kanssa lakkasivat tammikuussa 1919 kun Suomen edustusto evakuoitiin Kiovasta Venäjän Puna-armeijan hyökkäyksen tieltä.
  • Perttula, Paavo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Finnish economy performed remarkably well for decades after the war. Finland achieved an enviable standard of living with a combination of free-market capitalism and extensive welfare state. The long period of growth, which was temporarily disrupted by the 1990s depression, culminated in the spectacular rise of Nokia that pushed the entire country forward. Eventually the period of growth ended in global financial crisis of 2007-2008. While Finland’s neighbors were able to bounce back in few years, it took a decade for Finland to recover, and the effects of the prolonged recovery are felt yet today. This dissertation focusses on identifying the underlying reasons to Finland’s poor performance in recent years. The research question in this dissertation is broad: to identify significant trends and phenomena that cross sector boundaries and cannot be described by a single model and a narrow approach. The approach is to systematically review well established theories, sector by sector, and then present cross-country evidence to shed light on Finland’s economy. A lot of emphasize is on Schumpeterian endogenous growth theory, which explains why firms invest in research and development. Schumpeterian theory is tested with a panel data regression, using sector-level Product Market Competition data and data on triadic patent presentations. Data used in this dissertation is collected from public sources, including Statistics Finland, Eurostat, OECD, UN, ILO, WIPO and The World Bank. A Statistically significant and positive relationship between PMC and rate of innovation was found to exist using Finnish data for 2013 and 2017. As PMC has declined in key industries in Finland, it means that firms’ incentives to innovate have decreased. This coincides with austerity measures that have impacted public sector R&D spending. These factors, among with others, have contributed to Total Factor Productivity decline, which is worrisome. Other notable findings include Finland’s post-crisis growth in private demand, that substantially contributed to Finland’s recovery. However, much of that growth comes from spending on housing, water, electricity, gas and other fuels, that is related to steep increase in electricity transmission tariffs. In other words, increased spending reduced welfare. As overall conclusion, Finland needs a more strategic approach to economic policy. Finland would benefit from focusing on policies that spur innovation and generate growth, namely, stronger focus on market economy and R&D. Deregulation, supporting the market economy, and lowering the obstacles that stand in the way of immigration of skilled workers, are examples of those policies.