Browsing by Subject "ulkosuomalaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Isola, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.
  • Koikkalainen, Saara (2019)
    Britannia on ollut yksi tärkeimpiä Euroopan sisäisen muuttoliikkeen kohdemaita ja se on hyötynyt vapaasti liikkuvasta työvoimasta. Maahan on muuttanut vuosittain myös 6 000–8 000 Pohjoismaiden kansalaista, joiden asemaan brexit-prosessi vaikuttaa. He ovat pieni ja heterogeeninen ryhmä monikulttuurisessa Lontoossa, ja samalla hyvä esimerkki siitä, kuinka muuttoliikkeet Euroopassa ovat yksilöllistyneet. Artikkelissa pohditaan brexitin vaikutuksia Lontoon pohjoismaalaisten asemaan vuosina 2018–2019 toteuttamani Nordic Nationals in Post-Brexit London -kyselyn pohjalta (n=164). Kyselyvastaajien kertomuksissa tilanne näyttäytyy epävarmuuden ja negatiivisten tunteiden kautta ja ilmapiiri koetaan aiempaa ulkomaalaisvastaisemmaksi. Brexitin luomat uudet jakolinjat vaikuttavat myös täysin kotoutuneisiin muuttajiin, jotka ovat maksaneet veroja, avioituneet ja kasvattaneet lapsensa Britanniassa ja ovat siksi ajatelleet olevansa brittiläisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Kyselyyn vastanneiden muuttajien taustat ja elämäntilanteet ovat moninaisia ja osa heistä aikoo jäädä mahdollisen brexitin toteutumisesta huolimatta Lontooseen pysyvästi, osa palata jossakin vaiheessa entiseen kotimaahan ja osa taas muuttaa jonnekin muualle.
  • Lautela, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomalaisten kotitalouksien rahankäytössä on painottunut pyrkimys tasa-arvoiseen ja itsenäiseen toimijuuteen. Verotuksellisesti kotitalouden jäsenet katsotaan yksilöiksi ja jokainen vastaa itsenäisesti tuloistaan sekä menoistaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että perheillä on yhteisiä tilejä ja vastuuta kotitalouden menoista kannetaan sekä yksin että yhdessä. Tutkimukseni tarkastelee ulkomaille muuttaneiden perheiden rahan- ja ajankäyttöä sekä lasten merkitystä arjessa. Tutkin työelämän ulkopuolella olevia ulkosuomalaisia ja heidän arjelleen antamia merkityksiä. Analysoin sitä, miten kotiin jäävä puoliso luo työn ja tulojen puuttuessa uudenlaisia merkityksiä niin ajan- ja rahankäytölleen kuin perheen olemassaololle. Tutkimuksen aineistona on kymmenen ulkosuomalaisen teemahaastattelua. Tutkimuskysymykset ovat: (i) Miten ulkosuomalaiset kokevat omasta työstään luopumisen? (ii) Miten he kokevat taloudellisen tilanteensa ja kulutusmahdollisuutensa? sekä (iii) Miten he suhtautuvat taloudelliseen tilanteeseensa tulevaisuudessa? Loin tutkimuksessa neutraalin kotipuoliso-käsitteen kuvaamaan haastateltavien elämäntilannetta. Käsitteellä haluan viestiä kotona olevan puolison sukupuolettomuutta sekä kotona olemista nimenomaan perheen jäsenenä, ei vain lasten vanhempana tai työttömänä. Tutkimukseni mukaan omasta työstä luopuminen on surutyötä, jonka avulla rakennetaan uudenlaista identiteettiä kotipuolisona. Kaikessa toiminnassa korostuu uhrautuminen, mukautuminen ja muiden hyväksi toimiminen, minkä olen nimennyt kotipuolison eetokseksi. Kotipuolison eetos ohjailee valintoja, joita kotipuolisot tekevät niin arjen toimintojensa kuin tulevaisuutensa suhteen. Ennen kaikkea lasten hyvinvointi asetetaan keskiöön. Lasten edun nimissä ollaan valmiita ottamaan riski myös tulevaisuuden turvasta sekä luovutaan itsenäisyydestä niin kulutuksen, vapaa-ajan kuin oman työuran osalta. Kulutuksessa kotipuolison eetos näkyy arkipäiväisyytenä ja henkilökohtaisen kulutuksen karsimisena. Ansaintasuhteen puuttuessa oikeutta toisen tienaamien rahojen käyttämiseen ei koeta olevan. Yhteisiksi miellettyjä rahoja kotipuolisot käyttävätkin ennen kaikkea kotitalouden yhteisiin menoihin. Tulevaisuutta jäsennetään luottamuksen kautta. Etenkin luottamus oikeudenmukaisuuteen ja pärjäämiseen elää vahvana.
  • Wiklund, Mari; Kurhila, Salla (2021)
    Code-switching occurs when a speaker alternates between two or more languages or language varieties in the same conversation or text. Code-switching as a phenomenon has been investigated fairly extensively, but prosodic features that characterise many of the switches have not gained much attention in previous studies. This article examines the prosody of code-switching instances in more detail. By analysing naturally-occurring conversational data, we will shed light on the role that prosody plays in the interpretation of code-switching instances. The data consist of a 30-minute-long telephone conversation. In the conversation, a lady who was born in Finland but who has lived in Canada for a long time talks with her nephew who lives in Finland. The data include 73 occurrences of code-switching in which the language of the conversation changes momentarily from Finnish to English. The method of our study is Conversation Analysis. The results of the study show that most often the instances of code-switching are produced with raised levels of pitch and intensity. The speakers use higher pitch and intensity typically when uttering loanwords or reported speech. As for loanwords, the prosodic marking invites the recipient to pay attention to the word that carries the rise in order to seek for the recipient’s recognition or reaction to words whose recognition might possibly be problematic. In the case of reported speech, in turn, prosodic features help to create “another voice”. In addition to the changes of pitch and intensity, the quality of voice can be marked in reported speech. In both these cases the prosodic marking carried by the code-switching invites the recipient to pay attention to the words or expressions in question. In addition to raised pitch and intensity, the data included also some occurrences where code-switchings were marked with lowered levels of pitch and intensity. In these cases code-switchings typically consist of expressions that structure the interaction rather than constitute important content words from the point of view of the ongoing narration. They are also more directed towards the speaker herself than towards the recipient. Thus, prosodic changes can be used to regulate the degree of recipiency and to indicate the relationship between the languages that are being used.
  • Keinonen, Lasse (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.
  • Korhonen, Liisa-Maija (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin pro gradu -työssäni identiteetin rakentumista Suomi-lehden siirtolaiskirjoituksissa. Suomi-lehti perustettiin Australiassa 1920-luvulla suomalaissiirtolaisten yhdyssiteeksi, ja sen sivuilla on säilynyt merkittävä osa australiansuomalaisten historiaa. Toisen maailmansodan jälkeen jopa 15 000 suomalaista emigroitui Australiaan, kunnes muutokset Australian siirtolaisuuspolitiikassa johtivat muuttoliikkeen tyrehtymiseen 1970-luvun alussa. Tutkimukseni ajoittuu vuosille 1968-73, jolloin Suomen Australian-siirtolaisuudessa koettiin viimeinen huippukausi ja Australian suomalaisvähemmistö kasvoi suurimmilleen koskaan. Runsaan paluumuuton jälkeenkin noin 10 000 suomalaista jäi rakentamaan uutta elämää eteläiselle mantereelle. Tutkimukseni perustuu siirtolaiskirjoitusten tulkinnalliseen analyysiin, jossa tarkastelen australiansuomalaisia ja identiteetin kysymyksiä etnisyyden, intersektionaalisuuden ja ylirajaisuuden näkökulmista, ja konstruktionistisen historiantutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen metodeihin nojaten. Teoreettisen viitekehyksen työlleni muodostaa kielellisen käänteen jälkeinen subjektiviteetin teoretisointi, jossa yksilön ja identiteetin nähdään rakentuvan historiallisessa ajallisessa ja paikallisessa kontekstissaan, vuorovaikutussuhteessa kulttuuriin ja toisiin, kielellisissä ja diskursiivisissa merkityksenannoissa ja tiedostamattomissa prosesseissa. Länsimaisen humanismin mieskeskeistä tutkimusperinnettä ja monoliittista ja essentialistista kulttuurimallia purkava tutkimukseni paikantuu myös feministisen tutkimuksen poliittiselle kentälle. Esitän, että siirtolaisuus merkitsi australiansuomalaisille eräänlaista suomalaisen identiteetin kriisiytymisen tilaa, jossa kysymys etnisyydestä avautui uudelleenneuvottelun ja toisaalta myös puolustamisen kohteeksi. Australiansuomalaiset tulivat tietoiseksi suomalaisuudestaan juuri vieraiden kulttuuristen merkitysjärjestelmien vaikutuksille altistuessaan. Etnisyys käsitteellistyy kuvitteelliseen yhteisöön nojautuvana kollektiivisena identiteettinä ja siirtolaisuus puolestaan diasporisena tilana, joka luo kaipuuta takaisin tuohon kuvitteelliseen alkuperään. Suomalaisuuden vaaliminen ei merkityksellisty niinkään siirtolaisten sielusta luonnollisesti kumpuavan olemuksen säilömisenä vieraissa oloissa, vaan sen sijaan juuri tuon vierauden synnyttämänä tarpeena rakentaa uudelleen siirtolaisuuden paikaltaansiirtävissä prosesseissa menetetty kuuluvuuden ja merkityksen tuntu. Väitän, että australiansuomalaista vähemmistöä on mahdotonta tarkastella vain yhden homogeenisen etnisen näkökulman varassa, sillä etnisyyden käsite häivyttää näkyvistä vähemmistöön sisältyviä eroja ja moninaisuutta. Intersektionaalisesta näkökulmasta australiansuomalaisen vähemmistön sisällä hahmottuukin useita eroja luovia jakolinjoja, joissa kosketuspinnat siirtolaisuuden kokemiseen olivat hyvin erilaisia. Siirtolaisena eletty aika, sukupuoli, työ, luokka, ikä, sukupolvi ja sopeutumisen aste tai syrjäytyneisyyden eri muodot rakensivat hyvin erilaisia kokemuksia siirtolaisuudesta, ja nämä yhteiskunnalliset asemoinnit ja identiteettipositiot yhdistyivät kussakin siirtolaisessa eri tavoin. Kyseenalaistan näkemyksen kulttuureista muuttumattomina, puhtaina, erillisinä ja toisistaan riippumattomina entiteetteinä ja esitän sen sijaan australiansuomalaisten rakentaneen identiteettiään eräänlaisessa ylirajaisessa kolmannessa tilassa, kahden kielen, kulttuurin ja kodin symbolisessa rajamaastossa, jossa ihmiset, identiteetit ja kulttuuriset vaikutteet olivat jatkuvissa hybridisoitumisen prosesseissa. Työn keskeinen argumentti on, että siirtolaisuus on nähtävä kokonaisvaltaisena elämänmuutoksena, niin materiaalisena kuin eksistentiaalisena siirtymisen tilana ja jopa elämänmittaisena prosessina, johon jatkuvat neuvottelut identiteetistä, omasta paikasta, merkityksistä ja kuulumisesta olennaisesti sisältyvät.