Browsing by Subject "ummessaolokausi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Pyhälammi, Anne (Helsingfors universitet, 2015)
    The objective of this study was to investigate how the fiber content of dry period diet affects feed intake, energy intake, mobilization of tissue reserves and milk production. Sixteen multiparous Ayrshire dairy cows were used in a completely randomized block design. Cows were divided into pairs according their expected calving date, parity and body condition score. Within pairs the cows were randomly allocated to a grass silage-diet (GS) ab libitum or a total mixed ratio (TMR) – diet ab libitum. The NDF contents of TMR and silage were 651 g/kg DM and 531 g/kg DM, CP 122 g/kg DM and 126 g/kg DM and metabolizable energy (ME) contents 9,1 MJ/kg DM and 10,1 MJ/kg DM. Lead feeding was carried out with concentrate that was given 10 days prepartum starting from 1 kg per day, and increasing to 2 kg per day 5 days before parturition. Postpartum both groups had grass silage ab libitum and the amount of concentrate was increased with similar rates in both groups. During dry period feed intake was greater for GS than TMR (13,7 vs. 10,8 kg DM/day, p<0,001). Energy intake for GS was 144 MJ/day and for TMR 109 MJ/day (p<0,001). GS gained more live weight during dry period than TMR (p=0,03). However, no difference was observed in BCS change. Rumination time was over 90 min/day greater in GS than in TMR (p=0,002) during dry period. After parturition there was no difference in feed intake between groups. There was no difference in average milk yield between groups (42,8 vs. 40,1 kg/day, p=0,18) but milk yield of GS was greater in weeks 5 – 8 (time*treatment, p=0,05). Protein (time*treatment, p=0,05) and lactose yields (time*treatment, p=0,02) were greater for cows in GS during the last weeks of the experiment. Fat content was greater in GS during the two first weeks of lactation (time*treatment, p=0,003). High fiber content of TMR possibly caused lower feed intake and rumination activity in TMR –group. Lower milk yield and milk fat content may have been caused by short and limited lead feeding. Lead feeding was not efficient enough to adapt the rumen to lactation diet. It is possible to limit the energy intake during dry period by increasing the fibre content of the diet. Further investigation is needed for the effect of lead feeding on ruminal epithelium on high fibre TMR.
  • Kynsilehto-Sipinen, Mona-Riitta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten erilaiset ummessaolevien lypsylehmien ryhmittely- ja ruokintakäytännöt vaikuttavat maitotuotokseen ja terveyteen. Tämä tehtiin analysoimalla tilojen erilaisten käytäntöjen yhteyttä karjan vuosituotokseen, ummessaolevien lehmien kuntoluokkaan sekä sairastuvuuteen koskien yleisimpiä poikimisen jälkeisiä sairauksia. Aineisto kerättiin Ryhmittelystrategiat suurilla lypsykarjatiloilla (LYTO-2) - hankkeessa, johon osallistui 82 vapaaehtoista maitotilaa, joilla oli joko asemalypsy- (vähintään 80 lypsylehmää) tai automaattilypsypihatto (vähintään kaksi käytössä olevaa lypsyrobottia). Tutkimusaineisto kerättiin tilakäynneillä kevättalven 2012 aikana. Karjanomistajaa tai -hoitajaa haastateltiin ummessaolevien lehmien ryhmittely- ja ruokintakäytännöistä. Vastaukset muokattiin Excelissä käsiteltävään muotoon. Tilakäynnin tehnyt eläinlääkäri kuntoluokitti vähintään kymmenen ummessaolevaa lehmää joka tilalta. Tuotosseurannan datasta (Mtech Digital Solutions Oy) saatiin tieto karjan keskituotoksesta ja kirjatuista poikimahalvaus-, asetonitauti-, ja utaretulehdushoidoista. Jokaiselle tilalle laskettiin sairastuvuus-% jakamalla hoitokertojen määrä keskilehmäluvulla. Ummessaolevien lehmien jakaminen vähintään kahteen ryhmään näytti vähentävän poikimahalvauksen ja asetonitaudin esiintymistä. Osastoimalla eri tiineysvaiheessa olevat lehmät niiden ravitsemukselliset tarpeet voidaan paremmin ottaa huomioon. Tunnutusruokinnan käytöllä ei sen sijaan ollut yhteyttä sairastuvuuteen eikä ummessaolevien lehmien kuntoluokkaan. Ryhmittelyllä ei havaittu olevan yhteyttä karjan keskituotokseen, joka ei tosin kuvaa hyvin alkulaktaation onnistumista. Kivennäisruokinnalla ei ollut yhteyttä sairastuvuuteen. Utaretulehduksen esiintyvyys väheni, kun lehmän siirtoa poikimaosastosta takaisin lypsävien osastoon viivytettiin. Siirtoon liittyvä stressi voi altistaa lehmän sairastumiselle, kun poikimisen aikaan lehmän vastustuskyky on muutenkin alimmillaan. Ummessaolevien lehmien erityistarpeiden huomiointi ja niiden kokeman stressin minimointi ryhmittelyn ja siirtojen ajoituksen kautta voi vähentää lehmien sairastumisalttiutta. Tilojen erilaiset resurssit määrittävät lopulta sen, mitkä toimintatavat ovat tilakohtaisesti parhaat.
  • Pajunen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    The last weeks of dry period and the beginning of lactation period are a critical phase for a dairy cow because a cow undergoes several metabolic changes over that phase. The risk of diseases can be alleviated by ensuring the cow's feed intake capacity. Close-up feeding, in which the proportion of dietary concentrate is increased to accustom the dairy cow and its rumen to postpartum feeding, is typically started 3-4 weeks before the expected parturition. The aim of the present study was to investigate the effect of close-up feeding on the feed intake, milk production and metabolism of dairy cows. The study was randomized complete block design, in which 16 Ayrshire cows were divided into pairs, based on the milk production of the previous year, weight and expected calving date. During the dry period both groups received grass silage (D-value 715 g/kg DM) ad libitum and in addition one of the groups received a homemade concentrate mixture for three weeks before the expected calving. Blood samples were collected, and cows were weighed and body condition scored 3 and 1 weeks before calving. Over the period of ten days after calving, the cows received grass silage ad libitum and concentrate and protein supplement separately. After d 10 of lactation, the cows were fed a partial mixed ration of grass silage (65% DM) and concentrate mixture (35% DM) for 8 weeks after calving. Additionally, cows received commercial concentrate and protein supplement. Feed intake and milk yield of the cows were measured daily. In addition, the cows were body condition scored, weighed, and blood and milk samples were taken. Dry matter intake was higher during the close-up dry period in the cows that received concentrate feeding compared to the other group. However, there was no difference in silage intake in between the groups. After calving, the dry matter intake of the cows that received close-up concentrate feeding was lower (15.0 vs. 16.3 kg DM/d, p<0.05) during the first 10 days. However, during the 8 weeks period, there was no difference in feed intake between the two groups. The feeding treatment had no effect on milk yield, milk composition or body condition score. One week before the expected calving date the group that received close-up concentrate feeding had higher plasma insulin (37.4 vs. 16.7 µIU/ml, p<0.1) and BHBA (0.59 vs. 0.36 mmol/l, p<0.05), whereas NEFA was lower (0.16 vs. 0.23 mmol/l, p<0.05). No differences were observed in blood composition postpartum. In conclusion, concentrate supplementation prepartum had no effect on feed intake, milk yield, milk composition or body condition score. The results suggest that no substantial benefit can be achieved with concentrate supplementation of high-digestibility grass silage during the close-up dry period.
  • Toivonen, Heli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiineyden loppuvaiheessa ja laktaatiokauden alussa lypsylehmä käy läpi suuria aineenvaihdunnallisia muutoksia. Lehmän rehun syönti ei suurene riittävän nopeasti maidontuotannon alkaessa ja seurauksena on riittämättömästä energiansaannista johtuva negatiivinen energiatase. Negatiivisen energiataseen takia lehmä joutuu mobilisoimaan rasva- ja valkuaisvarastojaan saadakseen lisää energiaa. Rasvakudosten mobilisointi vapauttaa plasmaan vapaita rasvahappoja (NEFA), joiden pitoisuutta mittaamalla voidaan arvioida lehmien energiatasetta. Plasman NEFA-pitoisuuden liiallinen suureneminen poikimisen aikaan voi johtaa terveysongelmiin, kuten rasvamaksaan ja ketoosiin, jotka voivat aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä. Liiallinen energiansaanti ummessaolokaudella voi pienentää kuiva-aineen syöntiä poikimisen aikaan ja lisätä rasvakudosten mobilisaatiota. Laktaatiokauden alussa märehtijöille on tyypillistä voimistunut insuliiniresistenssi rasvakudoksissa ja lihaksissa, mikä edistää vapaiden rasvahappojen ja aminohappojen mobilisaatiota. Insuliiniresistenssissä haiman tuottaman insuliinin vaikutus on heikentynyt, jolloin insuliinista riippuvaiset kudokset eivät saa riittävästi glukoosia ja lipolyysi lisääntyy. Veren NEFA-pitoisuuden suurentamisen on osoitettu kokeellisesti voimistavan insuliiniresistenssiä ummessaolevilla lypsylehmillä. Ravitsemuksellisilla tekijöillä, kuten rehun kuitupitoisuutta lisäämällä, voidaan pienentää NEFA-pitoisuuden suurenemista ennen poikimista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ummessaolokauden karkearehun energiapitoisuuden vaikutusta lypsylehmien rasva- ja valkuaisainevarastojen käyttöön. Tutkimuksessa oli mukana 16 vähintään toista kertaa poikivaa ayrshire-lehmää, jotka jaettiin pareihin kuntoluokan ja odotetun poikimapäivän perusteella. Koe suoritettiin täydellisesti satunnaistettuna lohkokokeena, jossa toisen ryhmän lehmät saivat ummessaolokaudella vapaasti säilörehua ja toisen ryhmän lehmät kuitupitoista seosrehua. Poikimisen jälkeen kummankin ryhmän lehmät saivat samaa säilörehua vapaasti ja väkirehuannosta nostettiin asteittain. Tutkimuksen aikana (8vk ennen poikimista – 8 vk poikimisen jälkeen) lehmiä punnittiin, kuntoluokitettiin, niiltä otettiin verinäytteitä, mitattiin selkälihaksen paksuutta ja niille tehtiin glukoosirasituskoe ennen poikimista ja poikimisen jälkeen. Verinäytteistä määritettiin glukoosi-, insuliini-, BHBA- eli b-hydroksivoihappo-, NEFA- ja 3-MH- eli 3-metyylihistidiinipitoisuudet. Tulosten perusteella ummessaolokauden ruokinnan muuttaminen kuitupitoisemmaksi ja energiaköyhemmäksi ei vaikuttanut suuresti plasman parametreihin eikä lehmien kuntoluokkaan. Ummessaolokauden vapaa säilörehuruokinta ei lisännyt rasvavarastojen mobilisaatiota poikimisen jälkeen, kun säilörehu oli sulavuudeltaan enintään keskinkertaista. Tässä tutkimuksessa suurempi energiansaanti näkyi suuremmassa elopainon suurenemisessa, muttei kuntoluokan muutoksessa ennen poikimista. Plasman insuliinipitoisuus ennen poikimista oli suurempi paljon energiaa saaneilla lehmillä, mikä on havaittu aikaisemmissakin tutkimuksissa. Runsaammin energiaa saaneet lehmät saattavat tämän kokeen tulosten perusteella kompensoida kudostensa insuliiniherkkyyden vähenemistä insuliinin eritystä lisäämällä. Rehun kuitupitoisuuden lisääminen esimerkiksi tekemällä seosrehua säilörehusta ja oljesta vaikuttaa olevan toimiva vaihtoehto pienentää ummessaolevan lehmän energiansaantia liian lihomisen välttämiseksi.
  • Nummi, Jussi (Helsingfors universitet, 2013)
    Ummessaolokausi on lähes viidesosa lypsylehmän tuotoskautta. Ummessaolokauden ruokinta vaikuttaa lehmän maidontuotantoon poikimisen jälkeen. Poikimisen aikoihin lehmän aineenvaihdunnassa tapahtuu suuria muutoksia. Energian tarve kasvaa voimakkaasti maidontuotannon alkaessa, mikä lisää kudosmobilisaatiota. Tiineyden loppuvaiheessa ja tuotoskauden alussa voimistunut ääreiskudosten insuliiniresistensi lisää energian ja ravintoaineiden saantia utareeseen, mutta voi samalla altistaa lehmän erilaisille metabolisille häiriöille. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ummessaolokauden vapaa ja toisaalta rajoitettu ruokinta vaikuttavat lypsylehmän insuliiniresistenssin kehittymiseen ja voimakkuuteen ummessaolokaudella sekä poikimisen jälkeen. Insuliiniresistenssin voimistuminen voi lisätä lehmien metabolista stressiä ja herkkyyttä erilaisille puerperaalikauden sairauksille. Tutkimuksen hypoteesina oli olettamus, että ennen poikimista vapaasti säilörehulla ruokituilla lehmillä kuntoluokka on korkeampi ennen poikimista ja rasvakudosten mobilisaatio on suurempaa poikimisen jälkeen. Lisäksi ennen poikimista vapaasti säilörehulla syötettyjen lehmien insuliiniresistenssin oletettiin olevan voimakkaampaa kuin rajoitetusti ruokittujen lehmien. Tutkimuksessa oli 16 vähintään toisen kerran poikivaa ay-lehmää. Lehmät jaettiin kahteen kahdeksan lehmän ryhmään, joista toista ryhmää ruokittiin vapaasti säilörehulla koko ummessaolokauden ajan. Toisen ryhmän saamaa kokonaisenergiamäärää rajoitettiin lisäämällä rehuseokseen olkea. Lehmät jaettiin pareihin kuntoluokan ja poikima-ajan perusteella, minkä jälkeen jokaisen parin yksilöt jaettiin eri ruokintaryhmiin arpomalla. Lehmien verestä määritettiin glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia kahdeksan viikkoa ennen ja jälkeen poikimisen. Lisäksi lehmille tehtiin kaksi glukoosirasituskoetta. Ensimmäinen rasituskoe tehtiin 11 (±1) ennen odotettua poikimista ja toinen rasituskoe tehtiin 8 (±1) vuorokautta poikimisen jälkeen. Rasituskokeen yhteydessä lehmille annettiin glukoosiinfuusio laskimonsisäisesti ja samaan aikaan mitattiin verestä glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia. Näytteiden otto aloitettiin 10 minuuttia ennen infuusion aloittamista ja jatkettiin neljä tuntia infuusion aloittamisesta. Lehmiltä mitattiin elopaino ja ne kuntoluokitettiin kokeen aikana. Ummessaolokauden ruokinnalla ei ollut vaikutusta lehmän kuntoluokan kehittymiseen ennen eikä jälkeen poikimisen. Vapaasti ruokituilla lehmillä veren glukoosipitoisuus oli suurempi koko ummessaolokauden ajan. Ennen poikimista tehdyssä glukoosirasituskokeessa rajoitetusti ruokitulla ryhmällä veren glukoosipitoisuus pysyi kauemmin koholla verrattuna vapaasti ruokittujen pitoisuuteen. Poikimisen jälkeen glukoosiaineenvaihdunnassa ei ollut eroa. Vapaasti ruokitulla ryhmällä veren insuliinipitoisuus oli huomattavasti suurempi ennen poikimista. Ennen poikimista tehdyssä glukoosirasituskokeessa vapaasti ruokituilla lehmillä veren insuliinipitoisuus nousi huomattavasti suuremmaksi ja pysyi suurena pidempään. Ennen poikimista vapaasti ruokitulla ryhmällä ensivaiheen insuliinivaste oli suurempi kuin rajoitetusti ruokituilla, mutta insuliinin herkkyysindeksissä ei ollut eroa ryhmien välillä. Ummessaolokauden ruokinnalla ei ollut vaikutusta kuntoluokan kehittymiseen eikä insuliiniresistenssiin vastoin tutkimuksen hypoteeseja. Saattaa kuitenkin olla, että vapaalla ruokinnalla on vaikutusta insuliiniresistenssin kehittymiseen, mutta sitä ei kyetty todistamaan. Ummessaolokauden ruokinnalla voi olla enemmän merkitystä, mikäli lehmät ovat kauempana niin sanotusta ihannekuntoluokasta kuin tutkimuksessa mukana olleet lehmät.