Browsing by Subject "urakehitys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Kokko, Laura (2007)
    Tutkimus käsittelee nuoria korkeakoulutettuja naisia heidän ollessaan siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen ja koulutuksesta työelämään. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten naiset elävät ja kokevat työelämän muutoksen, mitä he ajattelevat työstä ja perheestä sekä näiden kahden elämän osa-alueen yhteensovittamisesta. Harriet Strandellin (1984) tutkimus 'Kolmen naissukupolven kokemuksia työstä ja perheestä' sekä Richard Sennettin (2002) 'Työn uusi järjestys' –kirja ovat toimineet tutkimuksen innoittajina. Tutkimuksessa esitetäänkin sukupolvi- ja työelämätutkimukseen tukeutuen kysymys siitä, voisivatko tämän päivän nuoret korkeakoulutetut, työelämän murrosta elävät naiset muodostaa 'neljännen sukupolven' Strandellin tutkimuksen jatkoksi. Tutkimukseen haastateltiin kolmeatoista nuorta, 24-28-vuotiasta, korkeakoulutuksen saanutta tai saamassa olevaa, naimatonta ja lapsetonta naista. Haastateltavat tavoitettiin tutkijan omien kontaktien ja Kluuvin työvoimatoimiston korkeakouluopiskelijoiden neuvontapalvelun sekä Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelujen kautta. Tutkimuksen pääaineisto koostuu kolmestatoista puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa käytettiin Edgar Scheinin (1978, 1990) ura-ankkureita virikemateriaalina. Tukiaineistona toimi noin 200 artikkelin media-aineisto. Tutkimuksessa nousi esiin naisten yhtenevä työelämäkäsitys ja tietoisuus nykytyöelämän vaativuudesta. Tämä tietoisuus ajaa naiset reflektoimaan työn rajojen asettamista omassa elämässään. Naiset ovat mukautuneet muuttuneen työelämän vaatimuksiin, mutta tästä huolimatta heillä on tarve kritisoida uuden työn käytäntöjä. Naiset näyttäytyvät tutkimuksessa aktiivisina toimijoina, jotka uskovat työuran olevan hallittavissa sen haasteellisuudesta huolimatta. Sekä työllä että perheellä on keskeinen asema naisten elämänkokonaisuudessa. Naiset ovat perhemyönteisiä, mutta myöhentävät perheellistymistään työelämän vaatimusten puristuksessa. Työn ja perheen yhteensovittaminen näyttäytyy naisille haasteellisena. Tutkimuksen tuloksen mukaan työelämän muutos näyttäytyy keskeisenä, merkityksellisenä naisten elämää muokkaavana kokemuksena, joka muodostaa eräänlaisen avainkokemuksen 'neljännen sukupolven' muotoutumiselle. Toisen keskeisen tuloksen mukaan sukupolvi näyttää muodostuvan ulottuvuudeksi sukupolvitietoisuuden heikon tai vahvan tuntemisen mukaan. Tutkimuksen kohteena olevat 'neljännen sukupolven' naiset sijoittuvat tällä ulottuvuudella lähemmäs heikkoa kuin vahvaa päätä.
  • Saksala, Erika (Helsingfors universitet, 2012)
    This study examines the organization of job rotation and its impact on individuals' career development opportunities. Job rotation is a means of developing employees’ skills and it can also be seen as a means to promote work well-being and the extension of working careers. Job rotation is relevant to employees and to organizations in a society where organizations compete for skilled labor and where career flexibility is highlighted. The study was conducted as an assignment to Elisa Ltd, a Finnish telecommunications and ICT service company. The aim was to determine the organization of job rotation, the attitudes of different age and staff groups and the relation between internal and external mobility. The study was carried out as a qualitative case study. The primary research data was collected by theme interviews with 20 employees of Elisa. Preliminary interviews were conducted with the company’s HR department and its managers, and the company's internal and published text materials on job rotation and internal mobility were used as additional data. The interviews were analyzed using thematization, which aims to raise from the data all apparent themes that are important to the study problem. The conclusions followed from the results and from comparing the results to the theoretical framework of the study. Based on the results, a model is proposed to promote job rotation in the company. Not all job rotation institutions seem to produce desired results. Based on the results, some common rules define the organization of job rotation at Elisa. There are, however, different standards, values, images and practices that have an impact on the implementation of job rotation. Different units in the organization seem to have diverse practices, for example, in the way they inform their staff about job rotation and encouraging them to rotate. The workers find it necessary to increase awareness and transparency of the job rotation process, its definition and goals. There is also some inconsistency in the compliance to the rules of job rotation. The employee’s own activity seems to be of great importance, but also relationships-based systems are important in organizing job rotation: for example the role of managers seems to be extremely significant. The advantages and objectives of job rotation must be clearly defined and articulated, so that its formation as part of Elisa's culture can be promoted and fostered. Cooperation between units should be enhanced to share good practices and to unify activities concerning job rotation. There is a need to develop leadership to support job rotation so that its interests and goals are understood and rotating is encouraged. The utility of diverse communication channels need to be reconsidered so that they would truly support job rotation and that staff would use them on a regular basis. Job rotation seems to have a positive impact on employees' career development opportunities and it seems to increase employees´ commitment to their workplace. Job rotation should, however, be better included in the systematic career planning process; workers' active planning of forthcoming career steps and consideration of their opportunities and interests can contribute to workers' placement in the right kind of tasks in the organization and support their development.
  • Paasonen, Maria (2006)
    Tutkin työssäni työharjoitteluvaihdossa olleiden työelämätarinoita kansainvälisyyden valossa. Kansainvälisyys on noussut yhdeksi länsimaisen ihmisen elämää jäsentäväksi tekijäksi. Koska työmarkkinat ovat nyky-yhteiskuntien keskeisimpiä instituutioita, kansainvälisyyskin suodattuu työn läpi. Tutkimus kohdistuu ensinnäkin siihen, mitä merkityksiä kansainvälisessä työharjoittelussa olleet nuoret suomalaiset aikuiset itse kokemukselleen antavat ja katsovatko he siitä olleen hyötyä työmarkkinoille siirtymistä ja niillä etenemistä ajatellen. Toiseksi tarkastelen, mitä muita merkityksiä kansainvälisyydelle tässä yhteydessä annetaan. Tutkimus on tehty yhteistyössä kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOn kanssa. Olen tutkimusta varten haastattelut kahtatoista CIMOn Finrpo-harjoittelussa ollutta nuorta aikuista. Olen analyysissa yhdistänyt kertomusrakenneanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn. Analyysimenetelmien punainen lanka on elämänkulullisuus. Kertomusrakenteita tarkastelemalla aineistosta saatiin yleiskuva ja pystyttiin kartoittamaan kertomusten yleiset piirteet. Teemoittelussa etsin työelämäkertomuksia yhdistäviä piirteitä ja tyypittelyn avulla jaottelin haastateltavat elämäntyylien mukaan. Kolme pääkeskustelua koskettavat työmaailmaa, siirtymiä ja kansainvälisyyttä. Työelämää tarkastelen pääasiassa Pierre Bourdieun distinktioteorian sekä Richard Sennettin, A.R. Hochschildin ja Antti Kasvion teosten avulla. Kotimaisen nuorisotutkimuksen puitteissa käytävä siirtymäkeskustelu on paikantanut tutkimukseni nuoruuden ja aikuisuuden sekä opiskelun ja työelämään täysipainoisesti siirtymisen rajankäyntien aikaan. Tutkimus keskustelee aiheesta muun muassa Tuula Gordonin, Elina Lahelman, Tarja Tolosen, Tero Järvisen sekä Rachel Thomson ym:n ja Karen Evansin ym:n kanssa. Kansainvälisyyttä tarkastelen lähinnä CIMOn (Pirjo Aalto, Irma Garam, Aaro Ollikainen) ja lisäksi Rachel Thomsonin ja Rebecca Taylorin tutkimusten kautta. Sijoitan nämä kolme teemaa elämänkululliseen näkökulmaan. Elämänkulkuja käsittelen Vilma Hännisen, Anni Vilkon, Markku Vanttajan ja Robert Atkinsonin viitoittamalla tiellä. Työ ja kansainväliset kokemukset ovat tärkeitä rakennuspalikoita elämänkulun muokkaamisessa. Se, millaisen kukin elämänkulustaan muokkaa ja ennen kaikkea millaisena sen muille esittää, määrittää yksilön paikan sosiaalisella kentällä. Haastatellut arvostavat kansainvälisyyttä sen humaanin olemuksen vuoksi, mutta tämän lisäksi vähintään yhtä tärkeäksi osoittautuu kansainvälisyyden mukana liitettävä status. Ulkomaan harjoittelulla nähtiin monia hyödyllisiä vaikutuksia kuten henkinen kasvu, tulevaisuudessa hyötyä poikiva pääoma, työkokemus, väylä seuraavaan työhön, näköalapaikka, meriitti ansioluettelossa, gradun teon edistyminen ja viimeinen irtiotto ennen oikeisiin töihin menemistä. Kansainvälisyys on yksi mahdollisuus erottautua, mutta tässä ryhmässä se ei enää yksinään siihen riitä. Erityisesti kokemuksen hyöty korostuu kansainvälisillä kentillä. Rakenneanalyysi antaa kuvan elämänkulun ja työelämätarinan etenemisestä tässä ryhmässä. Harjoittelu saatettiin kokea merkittävä etappina, urapolkuna tai välivaiheena. Ottaakseni huomioon taustatekijöiden ja kulttuurisen pääoman vaikuttavuuden harjoittelijoiden päätöksenteossa ja elämänvalinnoissa tyypittelin haastateltavat traditionalistiseen, individualistiseen, etsivään ja ajelehtivaan elämäntyyliin ja tarkastelin uratarinatyyppejä tässä valossa. Pääomien merkitys ilmeni elämäntyylin ja harjoittelulle annetun merkityksen sidonnaisuudessa taustatekijöihin. Yksi päällimmäisistä havainnoista aineistossani oli henkilökohtaisen kehityksen tärkeys elämänkulkua jäsentävänä tekijänä. Työelämätarina on henkisen kasvun osoitin ja osa elämäntyyliä. Liikkuva elämäntyyli on noussut tärkeäksi omakuvan, statuksen ja sitä myöten sosiaalisen menestyksen peilaajaksi.
  • Pöyry, Vilma (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of this master’s thesis was to describe, analyze and interpret the perceptions of women who have progressed to the management level about their own success and the factors that have positively or negatively influenced their career path. In addition, the purpose of the study was to understand at a more general level their perceptions of the relatively small number of female leaders compared to men and their ideas of ways to increase that number. This dissertation is made at a time when equality matters have been on the table for a long time. My qualitative research consisted of seven semi-structured thematic interviews and they were analyzed by data-driven content analysis. The interviewees were currently or formerly in leadership positions, all women over 40 and under 70 years of age. All interviewees worked or had worked in medium-sized or large listed companies. Results of the study show that women leaders described their own success and the positive and negative factors that influenced their career, as well as the relative scarcity of women leaders and ways to increase the number with societal and organizational, social, and personal factors. Both their own success and the relative scarcity of female leaders were justified in particular by the importance of their own attitude and personality. Other important criteria for one’s own success were given, such as networks and contacts. The relative scarcity of female leaders was seen to be resulted from for example gender inequality in parental leave, segregated gender networks, and the different upbringing styles of boys and girls. Equalizing parental leave, having gender-neutral networks, raising children in the same way, and examining one’s own attitude were some of the solutions given by the interviewees. Overall, the results revealed that many explanations were given for one’s own success and for the lack of female leaders in general, and the interviewees did not name just a few decisive factors that determine a person’s success, but it is a sum of many different factors.
  • Alho, Laura Linnea (2007)
    Tutkimus käsittelee metalliteollisuuden naistyöntekijöiden työuraa ja palkanmuodostusta vuosina 1946–1961. Tutkimuslähteenä on käytetty pääasiassa Rosenlewin Porin konepajan naistyöntekijöiden palkkakortteja vuosilta 1946, 1951, 1957 ja 1961 sekä täydentävänä aineistona vuosina 1978–1979 tehtyjä konepajan työntekijöiden haastatteluja. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa empiiristä tietoa naisten työurista, palkkakehityksestä ja työmarkkina-aseman kehityksestä Suomessa. Tutkimusaihettani lähestyn kolmesta suunnasta: syrjintäteorioiden, työmarkkinakehityksen ja empiirisen aineiston avulla. Naisten työmarkkina-asemaa kuvaavat syrjintäteoriat muodostavat tutkimuksen teoreettisen kehikon. Työmarkkinoiden ja sopimustoiminnan kehitys olivat tärkeitä tekijöitä naisten työmarkkina-aseman kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen. Naisten työmarkkina-aseman kehitystä taas tarkastelen empiirisesti yhdestä metallialan yrityksestä käsin. Tutkimuksessa analysoidaan Porin konepajan naistyöntekijöiden työsuhteita, työtehtäviä ja palkkoja. Palkanmuodostusta analysoidaan sekä työntekijöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien että metalliteollisuuden työehtosopimusten valossa. Porin konepajan nais- ja miestyöntekijöiden välinen palkkasuhde muodostaa taustan, jota vasten naistyöntekijöiden aseman muutosta peilataan. Menetelminä tutkimuksessa käytetään tilastollisia analyyseja, joissa on tarkasteltu tilastollisia jakaumia sekä hyödynnetty aineiston paneeliluonnetta seuraamalla samoja työntekijöitä yli ajan. Palkkoja analysoidaan regressioanalyysin keinoin sekä suoritetaan palkkaliikkuvuustarkastelu. Naisten työurissa konepajalla näkyy selkeä pitenevä trendi. Samaan aikaan naisten työtehtävien vaihto harvinaistuu. Tarkastelujakson alkupuolella puhdistustyöksi ja aputyöksi määritellyt tehtävät työllistivät suurimman osan konepajan naisista. Tarkastelujakson lopulla noin puolet naisista oli puhdistustyössä ja puolet tuotannossa. Tuotantotyön yleistyminen todennäköisesti liittyy tuotantotavassa tapahtuneisiin muutoksiin, jotka johtivat työn osittamiseen ja ammattitaitovaatimusten laskuun osassa tuotantotöistä. Naisten työtehtävien osalta tutkimukseni vahvistaa käsityksen naisten sijoittumisesta miesvaltaisessa teollisuudessa pääasiassa hierarkian alatasoille. Naisten asemaan Porin konepajalla vaikutti työehtosopimuksista tuleva suora palkkasyrjintä. Koska naisten uralla eteneminen ei ollut kovin yleistä, työehtosopimukset vaikuttivat naisten palkkakehitykseen muutenkin kuin taulukkopalkkojen kautta, sillä työehtosopimuksissa ei ollut pitkää kokemusta itsessään palkitsevia mekanismeja. Tärkeimmät naistyöntekijöiden keskituntipalkkaan vaikuttavat tekijät olivat eri työtehtäviin sijoittuminen sekä urakkatyön osuus työtunneista.
  • Hänninen, Juho (Helsingin yliopisto, 2019)
    A former warehouse and shelter for the homeless was occupied in Helsinki in 1979. The place became known as Lepakkoluola (‘Batcave’) and served as a central space for the Helsinki music, art and other youth culture scenes. For the following two decades, the space hosted a variety of culture. Some of the participants of the space’s early years grew with the space and developed lives and careers in the production of youth and other culture. Their life courses were constructed via their own agency without the help of particular training or other societal institutions. This thesis asks how participation in youth cultural practices has formed into a life-long career in culture. The so-called concept of DIY (‘do-it-yourself’) career is a recent opening in the research of youth culture and subcultures. Through this concept, the thesis reflects a growing academic interest in how youth culture participation relates to ageing. The central method of the study is life course analysis and its five principles: agency, accumulation, timing, linked lives and the historical time and place. The work treats the data produced by interviews as oral history, which emphasises the interviewees own experience of the events they relate. The data has been deconstructed and reconstructed with the help of grounded theory’s tools for coding, categorisation and explication. The primary data for this study is seven interviews by five interviewees. The secondary data is provided by two books books in which the voices of participants in Lepakkoluola and Radio City are heard. The study reveals that a DIY career is made up of four consequential life-course stages. The first stage, or ‘first contact’, happens during childhood and adolescence when the person becomes acquainted with youth culture and possibly with youth cultural practices. The second, or ‘immersion’, happens in emerging adulthood as the person begins to increasingly participate in youth culture while at the same time looking for their place in society. The third stage, or ‘realisation’ happens when the person gets a – more or less – fully-fledged and stable form of employment in the production of youth culture. In the fourth stage, ‘maintenance’, the person continues and maintains their life course based on the earlier stages.
  • Reinboth, Camilla (2005)
    Pro graduni käsittelee Taideteollisen korkeakoulun (Taik) opettajien subjektiivista kokemusta heidän omasta urakokemuksestaan. Tarkastelin heidän urakokemustaan neljän teeman kautta. Lähtökohtani oli, että ei ole mielekästä tutkia urakehitystä, jos en samalla selvitetä sitä, mikä on työn merkitys opettajille. Tutkin myös sitä, millaisten tekijöiden opettajat kokivat vaikuttaneen omaan urakehitykseensä. Mahdollisuutta urakehitykseen voidaan käyttää myös johtamisen välineenä ja tutkin sitä, miten opettajat suhtautuivat niihin mahdollisuuksiin, joita työnantaja heille tarjoaa. Asetus korkeakoulun opettajien kelpoisuudesta määrittelee sitä, millaista pätevyyttä opettajalta vaaditaan. Taik on ollut korkeakoulu vasta 1970-luvulta lähtien, eikä asetuksen soveltamisella ole talossa pitkiä perinteitä. Tutkin sitä, miten oikeudenmukaisesti opettajat kokivat asetuksen toteutuvan ja millaisia näkemyksiä heillä oli asetuksen vaatimasta tieteellisestä ja taiteellisesta pätevyydestä. Tutkimusaineiston keräsin teemahaastatteluilla ja analysoinnissa sovelsin Törrösen (2000) ehdotusta subjektiasemien tutkimiseksi. Tutkimus osoitti, että työllä oli opettajille suuri merkitys ja he halusivat saada arvostusta ahkeruutensa ja ammattitaitoisuutensa perusteella. Opettajat kokivat voivansa toimia työssään itsenäisesti, mutta samalla he kokivat työnsä suurimmaksi puutteeksi aikapulan. Talossa on traditio siitä, että työt tehdään vaikka ylitöinä, mutta opettajat tulkitsivat pitkien työpäivien tekemisen olevan seurausta omasta ahkeruudestaan. Ammatinvalintaan ja urakehitykseen liittyvät vaiheet koettiin omiksi valinnoiksi, mutta kukaan ei sanonut tietoisesti ohjanneensa omaa uraansa. Työnantajan tarjoamat urakehitysmahdollisuudet kuten koulutus, urakierto ja ulkomaillelähtö kiinnostivat vain varauksella. Taikin opettajien osaaminen on niin erikoistunutta, että mahdollisuudet ovat rajalliset niin koulutuksen kuin urakierron suhteen. Ulkomaille lähtö kiinnosti vain lyhytaikaisena ja siihen katsottiin olevan mahdollisuuksia, jos opettajalla on omia suhteita. Talosta poissaolemisen halukkuutta kavensi se, että opettajat kokivat voivansa menettää vahvana kokemansa aseman yhteisössä. Opettajat kokivat, että uuteen virkaan valittavan osalta itse rekrytointiprosessi on oikeudenmukainen, mutta se, miten joku päätyy ehdolle vapaana olevaan opettajanvirkaan, on mielivaltainen. Tieteellisen ja taiteellisen puolen koettiin kulkevan sovussa, mutta tieteen pelätään ottavan ylivallan. Erityisesti sellaiset ei-professorit, jotka eivät tehneet tutkimusta, kokivat, ettei heillä ole mahdollisuuksia hyödyntää omaa osaamistaan täysimääräisesti. He kokivat, ettei taiteen tekemistä arvosteta ja että vain professoreilla on jonkinlainen asema Taikissa. Heidän mukaansa myös johtamisessa oli runsaasti ongelmia. Keskeisenä kirjallisuutena käytin Pirttilän ja Piha-Erikssonin (2004) korkeakouluja käsittelevää tutkimusta, Allardtin ( 2002) kolmijakoa yliopistojen johtamiskäytännöistä sekä oikeudenmukaisuuskäsitteitä Tylerin ja Bladerin (2000) viittaamina. Muita lähteitä olivat johtamiseen ja valtionhallintoon liittyvä kirjallisuus ja tutkimukset sekä Taikin oma materiaali.
  • Keränen, Tuunia (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Helsingin seudulla asuneet ”parhaassa työiässä” olleet henkilöt (vuonna 1987 30–44-vuotiaat) selviytyivät lamasta. Missä määrin lamatyöttömyys oli vain tilapäinen ongelma, ja missä määrin se aiheutti pysyvämpää syrjäytymistä työmarkkinoilta? Tutkimuksen taustalla on toisaalta 1990-luvun laman aiheuttama työttömyyden lisääntyminen ja huoli pysyvästi työmarkkinoilta syrjäytyneiden työttömien ryhmän muodostumisesta ja toisaalta viimeaikainen työllisyyspoliittinen keskustelu, jossa on korostettu kaikkien työikäisten työelämään osallistumisen tärkeyttä. Tutkimuksen aineistona oli 11 %:n otos Tilastokeskuksessa muodostetusta Eksy 8798 -rekisteriaineistosta. Otoksesta poimittiin tätä tutkimusta varten osa-aineisto, johon valittiin sellaiset henkilöt, jotka olivat vuonna 1987 iältään 30–44-vuotiaita ja jotka olivat asuneet Helsingin seudulla ainakin yhtenä tutkimusvuosista 1989–1998. Osa-aineistoon otettiin mukaan vain sellaiset henkilöt, jotka olivat mukana aineistossa kaikkina tutkimusvuosina. Tutkimuksessa seurattiin tutkittavien työmarkkina-asemien kehittymistä lamaa edeltäneestä ajasta laman jälkeiseen aikaan eli vuodesta 1989 vuoteen 1998. Työmarkkina-asemia oli neljä: työllinen, kokenut työttömyyttä, pitkäaikaistyötön ja työvoiman ulkopuolella. Työmarkkina-asemista muodostettiin tutkittaville työmarkkinaurat. Myös työurille valikoitumista tutkittiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin taulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan lama kosketti myös Helsingin seudulla asuneita ”parhaassa työiässä” olleita henkilöitä. Laman aikana (1991–94) työttömyyttä koki miehistä noin neljännes ja naisista noin viidennes. Ennen lamaa työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys oli hyvin harvinaista. Laman aikana työttömyys kohosi rajusti, eikä palannut enää laman jälkeen lamaa edeltäneelle alhaiselle tasolle. Laman alussa työttömäksi jouduttiin myös työllisten ryhmästä, mutta laman edetessä tilanne kehittyi siten, että ne, jotka eivät olleet kokeneet työttömyyttä, pysyivät työllisinä, ja työttömyys alkoi kasaantua kerran työttömäksi joutuneille. Laman aikana lyhytaikaista työttömyyttä kokeneet selviytyivät työttömyydestä paremmin kuin laman aikana pitkäaikaistyöttömäksi jääneet. Työmarkkinaurien tarkastelu lamaa edeltävän työmarkkina-aseman mukaan paljasti sen, että ennen lamaa työllisenä olleet selviytyivät lamasta paremmin kuin ennen lamaa työttömänä, pitkäaikaistyöttömänä tai työvoiman ulkopuolella olleet. Vaikka selvästi suurin osa ennen lamaa työssä olleista onnistui pysymään vakaalla uralla, aiheutti lama osalle tilapäisen notkahduksen työuralla, ja osalle myös pysyvämpää syrjäytymistä tai ainakin syrjäytymisen uhkan. Hyvä koulutus, korkea sosioekonominen asema, naimisissa olo ja lapset suojasivat työstä syrjäytymiseltä. Perheaseman yhteys työuraan säilyi myös koulutuksen, iän ja sosioekonomisen aseman vakioimisen jälkeen. Tärkeimpiä käyttämiäni kirjallisia lähteitä olivat suomalaista lama-ajan työttömyyttä käsittelevät tutkimukset ja selvitykset.