Browsing by Subject "uskonnollinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Porkola, Riikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa on tutkittu Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon venäjänkielisen työn merkitystä inkerinsuomalaisten kotoutumiseen. Haastattelututkimukseni tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mikä evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien toiminnassa edistää venäjänkielisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja minkälaisia tarpeita muuttajilla on kirkon toiminnan suhteen niin uskonnollisesti kuin sosiaalisestikin. Tarkastelen myös suomalaisen ja venäläisen elämän eroja sekä kuvasin inkeriläisten historiaa, koska ilman ymmärrystä tutkimani ilmiön laajemmasta kontekstista on vaikea ymmärtää yksittäisiä muuttajien kokemuksia tai kotoutumisen tarpeita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka tein Helsingin Matteuksen kirkon venäjänkieliseen työhön osallistuvien kanssa. Haastateltavani ovat ensimmäisen polven inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, jotka ovat muuttaneet entisen Neuvostoliiton alueilta. Heidän äidinkielensä on venäjä. Keskeisintä tutkimuskäsitteistöäni ovat kotoutuminen, akkulturaatio ja uskonnollinen identiteetti. Haastatteluaineistoni järjestin sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimi John Berryn akkulturaatioasenteiden malli, mikä koostuu integraation, assimilaation, separaation ja marginalisaation käsitteistä. Tarkastelin aineistoani myös kaksisuuntaisen akkulturaation kautta siten, että tapahtuuko kotoutuminen kaksisuuntaisen vaikuttamisen kautta. Haastateltavat tunsivat Matteuksen kirkon venäjänkielisen työn yhteisön kuin toiseksi perheekseen. Siellä oli tilaa omalle monikulttuuriselle identiteetille ja sieltä ovat myös löytyneet parhaat ystävät. Toisaalta kaikki toiminta on venäjäksi, eikä yhteyksiä suomenkielisten kanssa ole. Se aiheuttaa eristäytymistä. Henkilöillä oli tarve saada ruohonjuuritason kontakteja kantaväestön kanssa. Kirkon venäjänkielinen työ on tärkeä osa haastateltujen akkulturaatioita, mutta esteenä onnistuneelle kotoutumiselle osoittautui kaksisuuntaisen akkulturaation puute. Valtaväestön kanssa ei ole jatkuvaa ja välitöntä kontaktia. Inkeriläiset pyrkivät sopeutumaan Suomeen, mutta eivät kokemuksensa mukaan pääse altistamaan valtakulttuuria uusille vaikutteille, eivätkä he pääse vaikuttamaan sen arvoihin tai käyttäytymisnormeihin. Vaikka laissa ja kirkon strategiassa määritellyt periaatteet monikulttuurisesta vaikuttamisesta ovatkin tärkeitä, vielä tärkeämpää olisi niiden soveltaminen käytäntöön.
  • Zaitsev, Kira (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro graduni käsittelee suomalaisia, jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi ilman aikaisempaa juutalaista taustaa ja perhettä. Data perustuu haastatteluihin, joita arvioin straussilaisella grounded theory-menetelmällä. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka nämä käännynnäiset näkevät mitä juutalaisuus on ja kuinka he arvioivat omaa kääntymistään. Tutkimuseni mukaan kääntyjän aikaisempi uskonnollinen tausta on varsin todennäköisesti epätavallinen, eikä hänellä ole merkittäviä aikaisempia juutalaisia sosiaalisia suhteita. Internetillä on kasvava rooli kääntyjän tiedonhaussa ja verkostoissa. Juutalaisuudessa kääntynyt näkee tärkeimpänä eettisyyden sekä juutalaisen lain, halakhan. Kääntymisen nähdään vahvistavan aikaisempi maailmankuva ja identiteetti, ja kääntyjä hyväksyy rabbiinisen näkemyksen kääntymisprosessista. Lopuksi vertailen tämän tutkimuksen tuloksia muihin kääntymistutkimuksiin ja -teorioihin, joiden väitteet ja tulokset eivät aina vastaa oman tutkimukseni tuloksia.
  • Sääksi, Anna-Leena (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä miten vuosina 1890–1918 julkaistuissa suomalaisissa maantiedon oppikirjoissa kuvataan Karjalan, emämaa Venäjän ja Kanta-Suomen ortodokseja ja ortodoksisuutta uskontona. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat minkälaista käsitystä itsestä luterilaisina ja suomalaisina tämän kuvan avulla oppikirjoissa tuotettiin ja levitettiin, sekä miten karjalaisten ortodoksisuus sopi kuvaan Karjalasta suomalaisten alkukotina. Tutkimuksessa tarkastellaan minkälaisiin diskursseihin, aatteellisiin näkemyksiin ja historialliseen kontekstiin oppikirjojen ortodokseista esittämät näkemykset liittyvät vertaamalla oppikirjoissa esitettyjä väittämiä matkakirjallisuuteen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Aineiston valinnassa keskeistä oli, että oppikirjat sisälsivät pelkkää mainintaa laajempia kuvauksia ortodokseista ja/tai ortodoksisuudesta uskontona. Tämän kriteerin perusteella opetuksessa yleisesti käytetyt karttakirjat ja maantieteelliset luettelot sekä uusintapainokset varhaisemmista oppikirjoista karsiutuivat tutkimuksen ulkopuolelle. Oppikirjojen ohessa lähteenä käytettiin A.W. Ervastin matkakertomusta Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879. Ervastin teos valittiin muiden matkakertomusten joukosta, koska se yhdisti aiemmat näkemykset Karjalasta karelianistiseksi aatteeksi. Oppikirjojen ortodoksikuvaa verrattiin matkakertomuksen ortodoksikuvaan sen selvittämiseksi, minkälainen suhde oppikirjojen väittämillä oli matkakirjallisuudessa ortodokseista esitettyihin näkemyksiin. Maantiedon oppikirjoissa ortodoksisuutta tarkastellaan uskonpuhdistuksen kautta. Tutkitun aikakauden tieteellisessä ajattelussa kansat jaettiin hierarkkiseen järjestykseen niiden kehittyneisyyden perusteella. Länsi eli Eurooppa piti modernia yhteiskuntamalliaan kehityksen kruununa, johon verrattuna itä oli alikehittynyt ja hierarkiassa alempana. Oppikirjoissa luterilainen Suomi todistelee kuulumistaan länteen uskonpuhdistuksen avulla: uskonpuhdistuksen ansiosta Suomessa elää sivistynyt, lukutaitoinen kansa. Kansallista identiteettiä rakennetaan oppikirjoissa vastakohtien kautta. Venäläiset ortodoksit ovat lukutaidottomia, taikauskoisia ja pitäytyvät kiinni vanhoissa perinteissä jotka uskonpuhdistus lopetti lännessä ja Suomessa. Karjala ortodokseineen aiheuttaa hämmennystä, sillä ortodoksisuus on toisaalta kiinnostava, eksoottinen lisä myyttiseen karjalaisuuteen, toisaalta siitä kerrotaan vain tarkasti valikoiden. Karjalan ortodoksit saavat osittain samanlaisia määreitä kuin Venäjän ortodoksit: myös heidät kuvataan taikauskoisina ja sivistymättömämpinä muuhun Suomeen verrattuna. Kuitenkin karjalaisten suomalaisuutta korostetaan karelianistisen ideologian hengessä vieraista ortodoksisista piirteistä huolimatta. Kanta-Suomen osalta ortodoksisuudesta vaietaan lähes täysin, sillä se ei sovi mielikuvaan luterilaisesta yhtenäiskulttuurista.
  • Salminen, Johanna (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimustehtävänä oli selvittää SLS:n mieslähetyskouluun pyrkineiden motiiveja vuosien 1901–1926 välillä. Työssä analysoitiin kolmena otosvuonna 1901, 1913 ja 1926 aloittaneiden hakijoiden omaelämäkertoja sekä muita hakupapereita. Tavoitteena oli laatia laadullinen, mir-kohistoriallinen katsaus tietyn aikakauden nuorten, lähetystyöhön orientoituneiden miesten motiiveista ja hengellisestä maailmankuvasta, selvittää mitkä motiivit säilyivät otoksesta toi-seen ja millaiset ilmiöt rajoittuivat vain tietylle vuosikymmenelle. Aineisto kattoi lähes sata elämäkertaa, joista jokainen oli toisistaan riippumaton yksilöhistoria. Elämänkertojen sisällöt ja pituudet vaihtelivat kirjoittajan mukaan, eikä aivan jokainen edes vastannut tehtävänannon kysymykseen ”milloin hakija oli alkanut huolehtimaan oman sielunsa tilasta ja syyhyn, mikä sai hakijan pyrkimään lähetysalalle”. Aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä ja motiivit kategorisoitiin kus-sakin otoksessa kolmeen pääryhmään: ympäristöstä saatuihin vaikutteisiin, tietoisiin ja strate-gisiin motiiveihin sekä tunne- ja arvopohjaisiin syihin. Neljäntenä näkökulmana oli vertailla hakijoiden minäkuvaa, käsitystä Jumalasta sekä yleensä selvittäää heidän hengellistä maail-mankuvaansa. Otosten viimeisessä luvussa hakijat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, olivatko he osanneet esittää lähetysalalle kohdistuneet motiivinsa selkeästi, melko selkeästi vai olivatko motiivit epäselviä tai hukassa. Jokaisesta hakijan motiivit on koottuna yhteen syy–seuraus-suhteineen ja luvussa on paljastettu, ketkä heistä lopulta tulivat valituiksi kouluun ja ketkä myös suorittivat lopulta lähetyssaarnaajan tutkinnon. Otoksissa ilmenneissä motiiveissa oli paljon yhteistä: useimmilla hakijoilla lähetysmotiiveina tai motiiveja tukeneina syinä toistuivat huoli ei-kristityistä, oma armokokemus ja rakkaus, jotka velvoittivat julistamaan evankeliumia sitä tuntemattomille. Motiivit olivat lähetysteologi G. Warneckin lähetysteologian mukaisia, joihin oli SLS:ssa tutustuttu jo 1870-luvulta lähtien. Lukeminen oli merkittävä keino saada tietoa ja kiinnostua lähetystyöstä, mutta esimerkiksi lähetyskäskyyn viitattiin harvoin. Innostusta saatiin vuosisadan alussa selkeästi lähetyssaar-naajien kuulemisesta, kun 1920-luvulla virikkeitä alkoi tulla enenevässä määrin kristillisistä kansanopistoista. Perhe säilytti marginaalisen roolinsa jokaisessa otoksessa lähetystyöhön kannustavana yksikkönä. Merkittävimmät muutokset otosten välillä on havaittavissa kokemuspiirin laajentumisessa kotoa kansanopistoihin ja ulkomaille saakka. Hengellinen mentaliteetti muuttui 25 vuodessa, mihin vaikutti todennäköisesti ympäröivän yhteiskunnan maallistuminen. Rippikoulun merki-tys väheni rajusti. Jumalaa ei koettu enää pelkästään aktiivisena, vaan osalle Hänestä oli tul-lut taustalla vaikuttava voima. Myös paholaisen rooli väheni kääntymystarinoissa ja nimitys muuttui maailman hengeksi. Kodin kristillisyyden korostaminen elämäkerroissa sen sijaan runsastui huomattavasti. Mahdollisesti tahdottiin osoittaa taustojen olevan kunnossa yhä maallistuvammassa yhteiskunnassa. Minäkuva eheytyi, ja aktiivinen oman elämän hallinta ja itsensä kehittäminen yleistyivät tutkimusajanjakson aikana.
  • Paakkola, Tiina (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoiden uskontodialogiin kohdistuvia käsityksiä. Tutkimuskysymyksen, onko uskonnolla väliä, johdattelemana haluan tutkimuksellani selvittää, esiintyykö suomalaisten, uskonnollisten opiskelijoiden keskuudessa uskonnollista ennakkoluuloisuutta ja jos esiintyy, ketä kohtaan ja miksi. Tutkimusluvuissa käsittelen opiskelijoiden suomalaiskristillisiksi määriteltyjä käsityksiä suhteessa seitsemään tunnetuimpaan maailmanuskontoon. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat Magdalena Jaakkolan suomalaisten ulkomaalaisasenteita käsittelevien työvoimapoliittisten tutkimusten lisäksi Gordon Allportin kontaktiteoria sekä Tajfelin ja Tunerin asenteita ja ryhmäkäyttäytymistä selittävä sosiaalisen identiteetin teoria. Lisäksi käsittelen tutkimuksesta nousevia tuloksia suhteessa Kimmo Ketolan esittämiin vuoden 2008 ISSP -tutkimusohjelman suomalaisten uskonnollisia ennakkoluuloja, suvaitsemattomuutta ja syrjiviä asenteita käsitteleviin tutkimustuloksiin teoksessa Uskonto suomalaisten elämässä. Tutkimuksessa analysoitavan aineiston olen kerännyt Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoilta verkkolomakkeella vuoden 2012 huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana. Aineisto koostuu 101 verkkolomakkeelle tallennetusta vastauksesta, minkä analysoinnissa käytän määrällisiä menetelmiä. Yleisten vastausjakaumien lisäksi esitän aineistosta muuttujien välisiä riippuvuussuhteita. Tutkimukseni osoittaa, kuinka uskontoihin liitettävät myönteiset käsitykset ja onnistunut uskontodialogi ovat käytännössä monen muuttujan summa. Kontaktiteorian mukaisesti tutkimus osoittaa, kuinka kokemuksen määrän ja tiedon vaikutus uskontoihin kohdistuviin käsityksiin on myönteinen. Käsitysten muuttamiseksi kokemus ja tieto eivät kuitenkaan riitä. Kysyttäessä, onko uskonnolla väliä, kokemusta ja tietoa paremmaksi suvaitsevaisuutta selittäväksi ja ennustavaksi tekijäksi tutkimuksessa ilmenee uskonnollinen identiteetti sekä siihen liitettävät käsitykset ryhmän samankaltaisuudesta ja kiinteydestä.
  • Takkunen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. In Western Countries, like Finland, religiosity has simultaneously changed and declined. Respectively, nonbeliever identities have increased, but they haven’t received much research attention. Comparisons between believers and nonbelievers have been popular in the past research, and they’ve revealed differences in religious attitudes, intuitive and analytical thinking styles and ontological confusions. The aim of this research was to examine if those factors contribute to differences between groups formed based on nonbeliever identities. Believers were included to the study as a reference category. Methods. The data was collected as a part of the Uncovering the Hidden Nature of Unbelief research project. It consisted of 2112 adult Finns (age 18 to 84) who attended a survey. Religious and nonreligious identities were assessed by asking subjects to choose an option they felt most affiliated. Ontological confusions were assessed by the shortened version of the Core Knowledge Confusions scale, and thinking styles with the shortened version of Rational Experimental Inventory (REI). Two other Likert-scales were used to assess Belief to God and religious attitudes. Differences between the identity groups and factors contributing to them were analyzed by multivariate analysis of anova and discriminant analysis. Results and discussion. Most of the participants identified as atheists or agnostics. Differences between identity groups were detected in all of the factors examined: belief to god, religious attitudes, thinking styles and ontological confusions. Based on these differences, the participants were divided into four groups. A combination of belief to god, religious attitudes and intuitive thinking style formed a factor contributing to most differences between these groups. The results indicate that nonbelievers compose perhaps a more heterogenous group than assumed earlier, also when cognitive factors are taken into acknowledge. This is something to be taken into account in further studies.