Browsing by Subject "uskonnolliset kokemukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Rissanen, Olavi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksessa selvitetään, millainen kokemus konfirmaatiomessu on ja mitkä tekijät koetaan merkityksellisinä konfirmaatiomessussa. Lisäksi arvioidaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat konfirmaatiossa koettuun merkityksellisyyteen sekä siihen, missä määrin konfirmaatiokävijä arvioi uskonsa tai suhteensa kirkkoon vahvistuneen. Tutkimuksen aineistona on kesällä 2015 toteutettu kysely, johon osallistuivat Helsingin ja Vantaan alueen kirkoissa konfirmaatiomessuihin osallistuneet. Tutkimus on määrällinen ja aineistoa analysoidaan tilastollisin menetelmin. Tutkimuksessa oli mukana 25 eri konfirmaatiomessua ja yhteensä 1345 vastaajaa. Tutkimuksessa osoitetaan konfirmaatiomessun olevan myönteinen ja merkityksellinen kokemus suurimmalle osalle siihen osallistuvista. Tutkittujen messujen välillä oli pieniä eroja sen suhteen, kuinka tyytyväisiä messuun oltiin. Sen sijaan muiden tutkittujen kysymysten välillä ei ollut eroja sen suhteen, missä messussa vastaaja oli lomakkeensa täyttänyt. Tämä osoittaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon konfirmaatiomessut ovat niin tasalaatuisia, etteivät mahdolliset laatuerot aiheuta havaittavia eroja messukokemuksessa. Mahdolliset erot messukokemuksissa johtuvat muista kuin laatueroista messujen välillä. Vastaajat pitivät konfirmaatiomessussa merkityksellisimpinä sellaisia asioita, joihin liittyy sosiaalisuutta. Esimerkiksi nuorten läsnäolo ja yleinen tunnelma messussa koettiin erittäin merkityksellisinä. Sen sijaan jumalanpalvelukselle tyypilliset elementit kuten saarna tai rippi oli koettu varsin vähän merkityksellisenä. Konfirmaatiomessun ja jumalanpalvelusten yleensä merkityksellisenä pitämiseen vaikuttivat varsin erilaiset asiat. Sosiaaliset tekijät vaikuttavat eniten konfirmaation kokonaismerkityksellisyyden kokemiseen, kun taas jumalanpalvelusten yleensä merkityksellisenä pitämiseen vaikuttavat vastaajan kirkkomyönteisyys ja jumalanpalvelukseen tyypillisesti liittyvien elementtien kuten saarnan ja ripin arvostaminen. Vaikka konfirmaatiomessukokemukseen vaikuttavat eniten sosiaaliset tekijät ja niiden merkityksellisenä pitäminen, sosiaaliset tekijät eivät vaikuta jumalanpalvelusten yleensä merkityksellisenä pitämiseen, jos ihminen ei muuten arvosta kirkkoa tai jumalanpalvelusta. Sosiaaliset tekijät eivät edesauta myöskään uskon tai kirkkosuhteen vahvistumista. Tämän tutkimuksen sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että varhaisella uskontokasvatuksella on suurin vaikutus siihen, millaisena jumalanpalvelukset kokee, eikä myöhemmillä kokemuksilla ole enää vastaavaa vaikutusta.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1994)
  • Rask, Anu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee kirkkotilaa esteettisen kokemuksen näkökulmasta. Uskonnolliset rakennukset ovat usein symboleja itsessään, niihin on sisäänrakennettu uskonnollinen symbo-liikka ja tietty sosiaalinen järjestys. Kokemus ja koskettavuus syntyy kuitenkin siitä, mitä me ruumiillamme koemme – aistien avulla havaittavista asioista, käsityksistä, mielikuvista ja muistoista. Mitä jos kirkko sijaitseekin rakennuksessa, jota ei ole rakennettu kirkoksi? Mikä kirkosta tekee kirkon silloin kun symboliikka ja sisäänrakennettu järjestys puuttuvat – mistä kokemus syntyy? Tutkimuskysymys on: Minkälainen Virtakirkko on esteettisesti koettuna sunnuntaimessussa käyvien seurakuntalaisten kertomana? Tutkimuskohteena on Vantaankos-ken seurakunnan väliaikainen kirkko Virtakirkko, joka sijaitsee Virtatalo -nimisessä toimisto-rakennuksessa Myyrmäessä. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, ja aineisto on ke-rätty haastattelemalla kahdeksaa Virtakirkon sunnuntaimessussa käyvää eri-ikäistä ja eri su-kupuolia edustavaa seurakuntalaista. Haastattelut toteutettiin puoliavoimen teemahaastattelun avulla, ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on fenomenologisen ympäristöestetiikan paikan kokemisen teoriassa ja eletyn uskonnon tutkimuksessa. Esteettistä kokemusta tarkastellaan paikan esteet-tisen kokemisen elementtien, kuten paikan aistein havaittavien ominaisuuksien, historiallisen ulottuvuuden, sosiaalisen ulottuvuuden, tunnelman, genius locin eli paikan hengen sekä mieli-kuvien avulla. Lisäksi kirkkotilaan liittyviä kokemisen elementtejä ovat esimerkiksi kirkkora-kennukseen liittyvät erityispiirteet, sakraali taide, rauha ja kokemus pyhästä. Tutkimuksen perusteella piirtyy esiin monta erilaista tapaa kokea Virtakirkko esteettisesti. Tulokset tukevat ajatusta paikan ymmärtämisestä kokemuksena, joka on luonteeltaan muuttu-va, monimuotoinen ja kompleksinen. Kirkkotila paitsi koetaan hyvin eri tavoilla, sitä kohtaan on lisäksi hyvin erilaisia odotuksia ja toiveita. Virtakirkko ei niinkään synnytä arkkitehtuurin aikaansaamia kokemuksia vaikkapa pyhästä. Sen sijaan Virtakirkossa korostuu paikan sosiaa-linen ulottuvuus. Paikan kokemisen elementit ja mielikuvat punoutuvat haastateltavien kerto-muksissa yhteen ja ulottavat esteettisen kokemuksen aistimellista havaitsemista laajemmaksi. Esteettisen ja uskonnollisen kokemuksen läheinen yhteys nousee mielenkiintoisella tavalla esiin. Esteettinen kokemus paikasta liittyy myös kokemukseen hyvinvoinnista – esteettiset kokemukset voivat tuottaa tai vähentää esteettistä hyvinvointia.
  • Rantala, Pirjo (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimus käsittelee alakouluikäisten lasten uskonnollisten käsitysten ilmenemistä elämänkysymyksissä. Tutkimusta varten uudistettiin Kalevi Tammisen 1980-luvulla kehittämä projektiivinen valokuvamittari. Tammisen mittaria käytettiin suomalaisten lasten ja nuorten uskonnollista kehitystä seuraavissa tutkimuksissa, joiden yhtenä osa-alueena oli elämänkysymysten kartoittaminen. Tämän tutkimuksen taustateoria nousee Tammisen tutkimuksista, johon tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin. Aineisto kerättiin haastattelemalla toisen ja viidennen luokka-asteen oppilaita käyttäen hyväksi uudistettua projektiivista mittaria. Kuvamittarilla pyrittiin saamaan aikaan spontaaneja vastauksia lapsen samaistuessa kuvien henkilöihin. Kuviin liittyi tekstejä, joita lapset täydensivät. Näin saatiin aineistoa siitä, millaisia asioita lapset pohtivat, ja missä määrin uskonnollista pohdintaa esiintyy. Lasten elämänkysymyksissä koti ja perhe ovat keskeisellä sijalla samoin kuin kaverisuhteet. Kavereiden tärkeys tuli ilmi myös siinä, että kouluun liittyvistä iloista kaksi kolmasosaa koski kaverisuhteita. Huoli kaveriporukan ulkopuolelle jäämisestä oli suurta. Erityisesti koulukiusaaminen nousi esiin tässä tutkimuksessa. Lasten vastauksissa projektiivisiin kuviin toistui ilmaisu ”Sitä on varmaan kiusattu koulussa”. Lapset kokivat suurta huolta, ja osa ilmaisi itse olleensa kiusaamisen kohteena. Lapsilla ilmeni myös muita kouluhuolia, jotka liittyivät lähinnä kokeisiin ja läksyhin. Uskonnollisten pohdintojen osuus kaikista lausumista oli 39,8% eli suurin ryhmä lausumia. Uskonnolliset pohdinnat nousivat esiin pääasiassa niiden kuvien yhteydessä, joissa oli selkeä uskonnollinen viittaus. Lapset pohtivat Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa ja olemusta. Jumala luojana herätti pohdintaa samoin kuin maailman synty ja kaiken alku. Pääsiäisen tapahtumat ja Jeesuksen ristinkuolema olivat keskeiseti esillä. Lasten pohdinnat olivat syvällisiä, vaikka heiltä puuttuu vielä käsitteitä, joilla kuvailla omia ajatuksiaan. Tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että uskonnollisen kehityksen vaiheteoriat selittävät edelleen melko hyvin lasten uskonnollisuutta, mutta yksilölliset erot voivat olla suuria muun muassa kasvuympäristöstä riippuen. Aikaisemmissa tutkimuksissa tämän ikäisillä lapsilla on todettu olevan vielä vankka usko Jumalan olemassaoloon ja Raamatun kertomusten totuuteen. Tässä tutkimuksessa lapset toivat esiin ihmettelyä ja empimistä ennen totena pidettyjen asioiden suhteen. Lapsilla pitäisikin olla mahdollisuus avoimesti pohtia ja ihmetellä uskonnollisia kysymyksiä myös koulun viitekehyksessä. Lasten perimmäisten kysymysten pohdinta on osa ihmisessä olevaa universaalia spiritualiteettia, mikä tulee huomioida lapsen kokonaisvaltaisessa kasvatuksessa. Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että lasten seurakunnallinen aktiivisuus on vähäistä ja kirkossa käydään lähinnä koulun kanssa. Rukous ja Raamatun lukeminen oli vähentynyt huomattavasti aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Koululla on merkittävä rooli uskonnollisen perinteen siirtäjänä ja säilyttäjänä, koska vaikuttaa siltä, että vanhemmat luottavat koulun uskontokasvatuksen huolehtivan siitä. Uskonnollisen yleissivistyksen antaminen, virsien opettelu, Raamatun kertomuksiin tutustuminen ja yhteistyö kirkon kanssa auttavat lasta tutustumaan omiin uskonnollisiin juuriinsa ja sitä kautta kasvamaan uskontodialogiin kykeneväksi ja suvaitsevaksi henkilöksi.
  • Keijonen, Hanne (Helsingfors universitet, 2017)
    Lapsen menettäminen on yksi elämän vaikeimmista kriiseistä. Uskonnollisuuden merkityksen sanotaan nykypäivänä vähentyneen, mutta vaikeissa elämäntilanteissa siitä voidaan saada myös lohtua ja turvaa. On tutkittu, että joidenkin ihmisten uskonnollinen ajattelu aktivoituu haastavissa elämänvaiheissa. Tutkimuskysymyksenä selvitettiin mitä uskonnollisuus merkitsee lapsensa menettäneille, ja millaisia uskonnollisia kokemuksia heillä on. Tutkimuksessa analysoitiin sitä, mitä uskonnollisuus lapsen kuoleman kokeneiden mukaan on ja miten se on muuttunut heidän elämänkokemustensa myötä. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia uskonnollisia merkityksiä he ovat antaneet kokemuksilleen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 12 lapsensa menettänyttä. Haastateltavat löydettiin lumipallo-otannan avulla. Haastattelut toteutettiin kesä-lokakuun 2016 aikana. Aineisto analysoitiin abduktiivisella eli teoriaohjaavalla analyysilla. Tutkimustulokset jaettiin uskonnollisiin käsityksiin, käyttäytymiseen ja kokemuksiin eli elämyksiin. Tulosten mukaan haastateltavat olivat saaneet melko uskonnollisen kasvatuksen. Uskonnollisuutta oli pohdittu paljon ja uskonnollisista käsityksistä kerrottiin runsaasti. Uskonnollisuus koettiin henkilökohtaisena, vapauttavana ja koko elämän läpäisevänä korkeamman voiman antamana turvana sekä johdatuksena. Uskonnollisuudesta esiintyi sekä myönteisiä että kielteisiä käsityksiä. Uskonnollisena käyttäytymisenä kuvattiin pääasiassa lapsen kuoleman aikaisia rituaaleja. Tulosten mukaan uskonnolliset elämykset olivat yleisiä, yhteensä kerrottiin 37 eri elämyksestä. Elämyksinä kerrottiin tunteista, tietoisuudesta tai muista aistimuksista siitä, että joku johdattaa, tapahtuu ihmeitä tai että pidetään huolta. Elämyksinä kuvattiin myös unia sekä konkreettisia tapahtumia, joita pidettiin uskonnollisesti merkityksellisinä. Elämykset jaettiin tuloksissa Starkin ja Glockin uskonnollisen taksomian mukaisiin intensiteetin asteisiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki haastatellut olivat jollain tavalla uskonnollisia. Suurin osa kertoi uskovansa Jumalaan tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan. Haastatellut käyttivät uskonnollista termistöä ja olivat tulkinneet lapsen menettämisen lisäksi myös monenlaisia muita elämänkokemuksiaan uskonnollisesti. Lapsen menetyksen voidaan ajatella herkistäneen uskonnollisille kokemuksille ja tämä herkkyys oli säilynyt useammalla haastatellulla.