Browsing by Subject "uskonnonopetus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Lupunen, Veera (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia muutoksia yhteen Vanhan testamentin kertomuksista, kertomukseen Israelin kansan kantaisästä Abrahamista (Gen. 11:26–25:11), on tehty viidessätoista evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjassa, sekä millaisia selityksiä näille muutoksille voisi löytää. Tutkimuksen kohteena olevat oppikirjat ovat suomenkielisiä, ja ne on julkaistu vuosina 1861–2004. Tutkimuksen muita lähteitä ovat raamatunsuomennokset ja opetussuunnitelmat. Tutkimus suoritetaan vertailemalla oppikirjojen tekstejä kunkin oppikirjan syntyaikana käytös-sä olleeseen raamatunsuomennokseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia muutoksia kertomuksen juoneen, kieleen ja sanomaan on tehty. Näitä muutoksia peilataan opetussuunnitelmiin kirjattuja uskonnonopetuksen tavoitteita ja kirjallisuustieteellistä adaptointiteoriaa vasten, yhtymäkohtia etsien. Tutkielma on kirkkohistoriallista, erityisesti kirjahistorian alaan kuu-luvaa, mutta tutkimuksessa liitytään myös oppikirjatutkimuksen, uskonnonopetuksen historian ja Raamatun vaikutushistorian tutkimusperinteisiin. Raamatun Abraham-kertomusta on oppikirjoissa lyhennetty ja mukaan on otettu vain tietyt kertomuksen osat: kaikissa oppikirjoissa on mukana Abrahamin Jumalalta saama kutsu lähteä kohti Jumalan lupaamaa maata. Oppikirjailijat ovat jättäneet pois erityisesti väkivaltaan, sek-siin ja politiikkaan liittyviä teemoja. Kertomuksen kieltä on muutettu värikkäämmäksi, tekstistä on tehty sidoksisempaa ja siihen on lisätty raamatunkertomuksen kontekstia selittäviä tie-dollisia lisäyksiä. Abraham on oppikirjoissa esikuvallinen paitsi suhteessaan muihin ihmisiin, myös monoteistisessä suhteessaan Jumalaan. Muutokset eri aikaan syntyneissä oppikirjoissa ovat erilaisia: varhaisimmat oppikirjat toistavat Raamatun kertomusta hyvin sanatarkasti, kun taas uudet muuttavat kertomusta monella tapaa. Uskonnonopetuksen tavoitteet ja adaptointiteorian periaatteet näkyvät selkeästi niissä muutoksissa, joita oppikirjoihin on tehty.
  • Juslén, Noora-Charlotta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjat heijastavat voimassaolevaa opetussuunnitelmaa. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä on vertailla vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Vastauksia tutkimustehtävään etsitään seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Millaisia muutoksia on havaittavissa alkuopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon oppiaineessa vertailtaessa vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? ja 2. Miten evankelisluterilaisen uskonnon alkuopetuksen oppikirjat vastaavat vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? Menetelmät. Tutkimuksen aineistona on vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä evankelisluterilaisen uskonnon Aarre ja Sydän -sarjojen oppikirjat perusopetuksen vuosiluokille 1-2. Opetussuunnitelmia ja oppikirjoja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Oppikirjojen kuvituksen analysoinnissa puolestaan käytettiin Evelyn Goldsmithin kehittämää analyyttista mallia soveltuvin osin. Tulokset ja johtopäätökset. Vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien analyysin perusteella opetussuunnitelmissa on paljon samoja teemoja ja yhteneväisiä opetustavoitteita. Eroja opetussuunnitelmien välillä ilmeni uskontojen globaalia tarkastelua sekä yksilön kehityksen tukemista koskevien tavoitteiden osalta. Nämä teemat korostuivat vahvemmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Oppikirjojen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että Sydän-kirjasarja vastaa Aarre-kirjasarjaa paremmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä ja tavoitteita. Sydän -kirjasarja täytti kaikki opetussuunnitelman sisällöt, mutta Aarre-sarjasta jäi puuttumaan opetussuunnitelmassa asetettuja sisältöjä.
  • Ruohonen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen ihmisoikeusperustaisuutta suhteessa uskonnonopetuksen merkitykseen ja tavoitteisiin. Arvioin erityisesti, kuinka ihmisoikeudet toteutuvat Ruotsin ja Norjan yhtenäistävässä sekä Suomen eriyttävässä opetusmallissa. Suomessa on keskusteltu uskonnonopetuksen luonteesta pitkään ja pohdittu mahdollisuutta siirtyä yhtenäistävään uskonnonopetukseen. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mallin toteuttamisen haasteita, eikä niitä ole juuri tutkittu, vaikka kysymykset Norjan uskonnonopetuksesta on viety aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Toisaalta tutkijat ovat painottaneet nimenomaan yhtenäistävän opetuksen edistävän ihmisoikeuksia ja opetuksen tavoitteita. Siksi tavoitteeni on selvittää kuinka ihmisoikeusperustaisuus ja uskonnonopetuksen tavoitteet toteutuvat todellisuudessa kolmen Pohjoismaan kohdalla, ja lopulta peilata johtopäätöksiäni Suomen opetusmallin tulevaisuuden näkymiin ja tuoda näin uusia näkökulmia keskusteluun. Norjan tapaus on luonut tarpeen ihmisoikeuksien tutkimiselle uskonnonopetuksessa. Aiheeseen on perehdytty, erityisesti eri ihmisoikeustahojen uskonnonopetusta käsitteleviä tapauksia arvi-oimalla, nostaen esiin keskeisiä kysymyksiä uskonnonopetuksen ihmisoikeudellisista haasteis-ta. Näiden pohjalta muodostui myös työni keskeisin näkökulma, joka keskittyy opetuksen laa-dun, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä uskonnonvapauden toteutumisen arviointiin uskon-nonopetuksessa. Aineistoni koostui Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetusta käsitteleväs-tä tutkimuskirjallisuudesta, jota analysoin arvioinnin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysini osoittaa, että ihmisoikeusperustaisuus ei toteudu minkään maan kohdalla ongelmat-tomasti, ja saman mallin toteuttamisessa kahdessa eri yhteiskunnassa on merkittäviä eroja. Yh-tenäistävän mallin haasteet ovat kuitenkin yksiselitteisempiä ja kiteytyvät kysymykseen oppiai-neen neutraalin ja objektiiviseen luonteen takaamisesta, kun Suomen eriyttävässä mallissa on-gelmia on laajemmalla alueella. Oppiaineen tavoitteiden puolesta Suomen mallin suurimpana heikkoutena on eri katsomuksia edustavien oppilaiden välisen dialogin puute, ja sen myötä vaikeudet edistää ymmärrystä uskonnollisesta moninaisuudesta. Yhtenäistävän mallin kriteerejä noudattaen Ruotsi onnistuu toteuttamaan ihmisoikeuksia sekä opetuksen tavoitteita monipuoli-simmin, vahvistaen näin yhtenäistävän mallin omaavan toimivimmat edellytykset niiden toteut-tamiselle. Kun uskonnonopetusta perustellaan yhä useammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeesta käsin, on suomalaisessakin uskonnonopetuksessa tärkeää huomioida tähän tarpeeseen vastaaminen ke-hittämällä edelleen aineen ihmisoikeusperustaisuutta, sekä tarjoamalla oppilaille paremmat valmiudet ymmärtää katsomuksellista moninaisuutta.
  • Urama, Raija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa on jo sadan vuoden ajan pyritty vahvistamaan oppilaiden juutalaista identiteettiä samalla, kun he kasvavat suomalaisessa peruskoulussa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Yksi merkittävä osa tätä identiteetin vahvistamista on koulussa annettava juutalaisen uskonnon opetus. Sitä ei käytännössä juuri opeteta muissa peruskouluissa. Uskonnon oppiaine on Suomessa muodoltaan tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteensä yli kymmenen uskonnon osalta, joista yksi on juutalainen uskonto. Tämä tutkimus liittyy keskusteluun oman uskonnon opetuksesta erityisesti vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan juutalaisen uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetussuunnitelmia ja kirjallista oppimateriaalia analysoimalla selvitetään, millaista kuvaa opetuksessa välitetään juutalaisesta uskonnosta. Lisäksi tarkastellaan, miten uskontotunneilla annettava opetus vastaa opetussuunnitelman perusteita ja tunnustuksettoman oman uskonnon opetuksen mallia. Kirjallisen tutkimusaineiston antamaa kuvaa täydennetään havainnoimalla opetusta koulussa ja haastattelemalla uskonnon opettajia ja opetukseen osallistuvia juutalaisen seurakunnan työntekijöitä. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin metodilla opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti. Havaitaan, että suurin osa opetuksesta käsittelee juutalaisuutta oman kalenterin osoittaman vuodenkierron mukaan. Kalenterijuhlien yhteydessä opetuksessa perehdytään niiden raamatulliseen perustaan, juhlien viettotapoihin ja niihin liittyvien perinteiden merkitykseen. Myös elämänkaarijuhlia ja juutalaista kotia käsitellään, mutta vähemmän kuin kalenterijuhlia. Juutalaisen etiikan perusteiden opetus tapahtuu muiden aiheiden käsittelyn lomassa. Analyysi osoittaa, että juutalaisen uskonnon opetusta Juutalaisessa koulussa voidaan kuvata ”yleisjuutalaisuuden” opetukseksi, niin laajasti ja monipuolisesti sen sisällä käsitellään juutalaisuuden ilmiöitä. Oman uskonnon monimuotoisuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että oppilaiden perheiden edustama juutalaisuus on viime vuosikymmeninä monimuotoistunut etenkin maahanmuuton seurauksena. Juutalaisen uskonnon opetus on osa Juutalaisen koulun juutalaiskasvatusta, jota oppilaalle annetaan koulun opetussuunnitelman mukaan ”juutalaisen identiteetin vahvistamiseksi”. Juutalaiskasvatus läpäisee koulun kaiken toiminnan ja oppiaineet. Tämä juutalaiskasvatus nojaa pelkkää uskonnonopetusta vahvemmin suomenjuutalaisten perinteiseen modernin ortodoksian itäeurooppalaiseen aškenasitraditioon. Koulun tiivis yhteys Helsingin juutalaiseen seurakuntaan asettaa joissakin tilanteissa haasteita sekä uskonnon monimuotoiselle näkymiselle että tunnustuksettomuuden toteutumiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää juutalaisen uskonnonopetuksen kehittämisessä sekä opetussuunnitelman että oppimateriaalin kohdalla. Myös valmisteilla olevat uudet juutalaisen uskonnon oppikirjat vastaavat toivottavasti tässä aineistossa esiin nousseisiin haasteisiin.
  • Opas, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua Helsingin Sanomissa. Keskustelua on käyty yleisesti niin opetuksen merkityksestä, sisällöstä, tavoitteista kuin luonteestakin. Viime vuosina keskeisin kysymys on kuitenkin liittynyt siihen, miten katsomusaineiden opetus tulisi käytännössä toteuttaa suomalaisissa kouluissa. Opetus toteutetaan Suomessa niin kutsuttuna oman uskonnon opetuksena, mutta sen tilalle on ehdotettu esimerkiksi kaikille yhteistä uskontotietoa. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen puolesta ja niitä vastaan on esitetty monenlaisia argumentteja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia näkökulmia aineistossa esitetään katsomusaineiden opetuksesta, miten niitä perustellaan ja ketkä ovat äänessä. Tavoitteena on arvioida myös median vaikutusta keskusteluun. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien verkkoarkistossa julkaistuista uutisartikkeleista, mielipidekirjoituksista, pääkirjoituksista ja kolumneista aikavälillä 2012–2020. Aineiston analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että katsomusaineet nähdään niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tarpeellisina oppiaineina. Tutkielman aineistossa niiden keskeisimpinä tavoitteina pidettiin katsomuksellista yleissivistystä, monikulttuurisuuteen liittyvää tietotaitoa, suvaitsevaisuuden ja yhteisöllisyyden edistämistä, arvokasvatusta sekä katsomuksellisen identiteetin rakentumista. Opetuksen luonteeseen liittyen korostettiin objektiivisuutta ja rakentavaa dialogia. Aineistossa kannatusta saivat erityisesti kolme erilaista opetuksen toteuttamistapaan liittyvää ehdotusta. Ensimmäisen mukaan suomalaisissa kouluissa tulisi siirtyä kaikille oppilaille yhteiseen katsomusaineeseen, mitä perusteltiin etenkin monikulttuurisuuteen liittyvillä teemoilla. Toisen ehdotuksen mukaan kouluissa tulisi pitäytyä nykyisessä oman uskonnon opetusmallissa, mitä perusteltiin erityisesti vähemmistöjen oikeuksilla. Kolmannen mukaan kouluissa olisi järkevintä siirtyä näiden välimalliin eli osittain yhteiseen opetukseen, joka on ollut jo useamman vuoden ajan käytössä esimerkiksi Kulosaaren yhteiskoulussa Helsingissä. Lisäksi aineistossa ehdotettiin elämänkatsomustiedon avaamista kaikille oppilaille valinnaiseksi aineeksi sekä uskonnon opetuksen lakkauttamista tai integroimista muihin oppiaineisiin.
  • Numminen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsomusaineiden opettajien suhtautumista yhteiseen katsomusaineeseen, keskittyen erityisesti ortodoksisen uskonnon opettajien näkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty talvella 2021–2022. Sähköisesti jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 65 katsomusaineiden opettajaa. Kyselylomakkeeseen halukkuutensa osoittaneista opettajista valikoitui kaksi haastateltavaa tutkielmaa varten. Kolmas haastateltava löytyi toisen haastateltavan kautta. Kaikki kolme haastateltavaa olivat ortodoksisen uskonnon opettajia. Kyselylomakkeen vastauksissa ja haastatteluissa tarkasteltiin sitä, miten katsomusaineiden opettajat suhtautuvat yhteiseen katsomusaineeseen ja miten ortodoksisen uskonnon opettajien ajatuksen nykyistä ja yhteistä katsomusopetusmallia kohtaan suhteutuvat muiden opettajien näkemyksiin. Aineiston analyysissa saatiin selville, että kyselyyn vastanneet katsomusaineiden opettajat kokivat katsomusopetusjärjestelyiden muuttuvan tulevaisuudessa. Opettajien mielestä nykyisen mallin järjestämiseen ja eri katsomuksia edustavien oppilaiden tasa-arvoisuuteen katsomusopetuksessa liittyy haasteita. Katsomusaineiden opettajat olivat pienellä enemmistöllä sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla tulevaisuudessa toimiva tapa järjestää katsomusopetus. Opettajat kokivat, että yhteinen katsomusaine voisi vastata nykyisen mallin haasteisiin, mutta vastauksissa ilmeni myös huoli vähemmistöuskontojen asemasta yhteisessä mallissa. Ortodoksisen uskonnon opettajien näkemykset poikkesivat muiden opettajien näkemyksistä voimakkaasti. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät nykyistä mallia parhaana ratkaisuna katsomusopetuksen järjestämiseksi ja vastustivat yhteistä mallia. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden oikeutta oman uskonnon opetukseen, ja he kokivat, että nykyinen malli on tasa-arvoinen juuri vähemmistöuskontojen oppilaiden näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opettajat olivat sitä mieltä, että oppilailla tulee olla oikeus oman katsomus- ja kulttuuriperinteen mukaiseen opetukseen pätevän opettajan johdolla.
  • Juureva, Jenna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Lapsen henkilökohtaisella osallisuusoikeudella on korkein mahdollinen hierarkkinen tuki erityisesti perustuslain 6.3 §:ssä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa ja se vaikuttaa myös kaikki lapsen oikeudet läpileikkaavana periaatteena. Osallisuusoikeus on toteutettava jokaisessa lasta koskevassa tilanteessa ja se on otettava huomioon niin lapsen ja huoltajien kuin lapsen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten koulutoimen, välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa tutkitaan alaikäisille kuuluvaa henkilökohtaista osallisuusoikeutta, ja sen kontekstina on sekä perhe että peruskoulu, jotka sulautuvat lapsen henkilöä koskevissa kysymyksissä yhteen moniulotteiseksi suhteeksi. Lapsen osallisuusoikeudesta peruskoulun toimintaympäristössä on nostettu tiettyjä ongelma- tai erityiskohtia. Tutkimuskysymykset muodostetaan näiden pohjalta ja niihin pyritään vastaamaan pääasiallisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä, kuitenkaan unohtamatta oikeuden ulkopuolisen maailman vaikuttavuutta lapsen oikeuksiin. Ensinnäkin tutkitaan, turvataanko perusopetusta koskevassa sääntelyssä riittävällä tavalla lapsen osallisuusoikeutta henkilökohtaisella tasolla siten kuin perus- ja ihmisoikeussääntely velvoittaa. Toiseksi selvitetään, millainen on lapsen ja huoltajien vaikutusvallan ja lapsen henkilökohtaisen osallisuusoikeuden suhde peruskoulun toimintaympäristössä lasta koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa käsitellään lapsen osallisuusoikeuden tärkeimpiä ulottuvuuksia perus- ja ihmisoikeuslähtökodissa tutkimuskysymysten kannalta. Osallisuusoikeudesta on erotettavissa erilaisia elementtejä, kuten velvollisuus lapsen mielipiteiden selvittämiseen ja kuulemiseen sekä niiden painoarvon huomioimiseen lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti, kuin myös lapsen tiedonsaantioikeus. Lisäksi huomioon on otettava lapsen edun ensisijaisuus, jossa eräänlaisena punnintaparina on lapsen osallisuus ja erityinen suojeluntarve, joka voi joissakin tilanteissa rajoittaa lapsen osallisuutta. Lisäksi tärkeä seikka on huoltajille kuuluva perhe-elämän suojasta seuraava autonomisuus lapsen huoltoon ja kasvatukseen. Huoltajilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta ja käyttää hänen puhevaltaansa. Huoltajille kuuluu myös velvollisuus keskustella lapsensa kanssa ennen päätöksentekoa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kattavasti lapsen osallisuutta perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja esitetään seikkoja kodin ja koulun yhteistyöstä ja vuorovaikutuksellisuudesta. Erityisenä kysymyksenä tutkielmassa nostetaan oppilaan oppiainevalintoihin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä huoltajien vaikutusvallasta käsitellään lapsen uskonnonopetusta koskevaa sääntelyä sekä oppilashuoltolain 18.2 §. Oppilaan osallisuutta turvataan peruskoulussa henkilökohtaisen osallisuuden sijasta varsin korostuneesti yleisenä ja kollektiivisena osallisuutena etenkin perusopetuslain 47a §:ssä. Tätä on pidettävä heikkoutena, sillä useat lasta koskevat kysymykset vaikuttavat peruskoulussa hyvin vahvasti ja konkreettisesti lapsen elämään. Lisäksi osallisuus näyttäytyy koulussa enemmänkin yhteiskunnallisten kansalaistaitojen opetteluna. Hallintopäätöksenteon yhteydessä lapsen osallisuus on turvattu hallintolaissa kuulemisena, mutta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä oppilaan osallisuus saa velvoittavuutensa lähinnä perus- ja ihmisoikeustasolta ja hallinnon periaatteista. Johtopäätöksenä pidetään tutkielmassa esitetyn mukaisesti sitä, että nimenomaiselle lapsen henkilökohtaista osallisuutta turvaavalle säännökselle olisi tarvetta perusopetusta koskevassa sääntelyssä lapsen oikeusturvan turvaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa esitetään johtopäätöksenä huoltajille koululainsäädännössä annetun vaikutusvallan korostuneisuus ja osittainen ristiriitaisuus. Lisäksi todetaan huoltajien vaikutusvallan olevan suhteessa siihen, millä tavoin ja, kuinka aktiivisesti huoltajat toteuttavat lapsensa osallisuutta ja ottavat lapsensa mielipiteet ja toiveet huomioon.
  • Pietarinen, Olli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. This study is part of a larger discussion in the Finnish society on religious education (RE). The central topics in this discussion are whether religion should be taught in Finnish state schools and how RE should be organised in schools. Earlier research has studied the views of both ordinary citizens and teachers regarding RE. The interest of this study is on the views of class teachers in this matter. As experts on education working in primary schools, class teacher could be seen as having a unique view on the subject of RE. The objectives of this study are to discover which kind of religious education models class teachers regard as best, and what sort of positive or negative aspects do they see in their model of choice. It is also of interest to find out how the views of class teachers differ from the general discussion on the subject. Methods. For this purpose, an e-survey was sent to about a thousand Finnish elementary school teachers. In the survey the teachers were asked to write an essay, in which they would present what they regarded as the best religious education model along with arguments on its behalf and also against it. 78 teachers answered the survey. This study is partial to the qualitative research tradition and the data was analysed using theory related content analysis. The survey answers were categorised based on which model of religious education it represented. Within these main categories the arguments for and against the model and variations within the model were categorised. These categories were the premises for the results. The theory presented in this study was used in the categorisation process whenever it was deemed applicable. The results of the categorisation was also reflected on the theory. Results and conclusions. Three main categories were formed from the data: current model, common subject and combined model. The last was a combination of the two first models. The arguments for the current model were related to the understanding of Finnish cultural history and to furthering the pupil's sense of self. The arguments against this model were practical in nature. The arguments for the common subject were related to the removal of confessional RE from schools, the increased dialogue between students and the low cost of the model. The arguments against were related to freedom of religion and the qualifications of the teacher. The combined model produced arguments similar to the other two models.
  • Hintsanen, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 valitut osat ohjaavat oppilasta kasvamaan eksistenssianalyyttisen didaktiikan kuvaamaksi oman elämänsä subjektiksi? Tähän pyritään vastaamaan seuraavien, eksistenssianalyyttisen didaktiikan keskeisiä periaatteita edustavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Miten aineistossa ohjataan oman elämän tarkoituksen etsintään? 2. Miten aineistossa käsitellään koulun yhteisöllisyyttä? 3. Miten aineistossa käsitellään elämyksellisyyttä? 4. Miten aineistossa ohjataan kohtaamaan vaikeuksia? 5. Miten aineistossa ohjataan vastuullisuuteen? Varsinaisen tutkimustehtävän ohella tutkielmassa tarkastellaan edellä mainittujen eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteiden ilmenemistä aineistossa opetussuunnitelman rakenteen näkökulmasta opetuksen tarkoitusta, sisältöä ja muotoa määrittävässä tekstissä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat eksistenssianalyyttinen didaktiikka sekä aiempi, erityisesti opetussuunnitelman malliin ja rakenteeseen keskittyvä opetussuunnitelmatutkimus. Eksistenssianalyyttinen didaktiikka on uskonnonopetuksen teoria, jonka lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkökulma ihmiseen ja kasvatukseen. Sen päämääränä on oppilaan kasvaminen aktiiviseksi ja vastuulliseksi, oman elämänsä subjektiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjan yleisestä osasta, yläluokkia koskevasta yleisestä osasta, sekä uskonnon oppiainetta ja evankelisluterilaista uskontoa koskevista osista. Aineistoa tarkastellaan yläluokkien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistosta ilmenee, että oman elämänsä subjektiksi kasvamista tuetaan pääosin vastuullisuuteen ohjaamalla. Vastuullinen ja aktiivinen toimijuus ja yhteiskunnan jäsenyys nousevat aineistossa keskeiseksi tavoitteeksi. Samoin merkittävään rooliin nousee koulun yhteisöllisyys: vastuulliset kansalaiset toimivat yhdessä ja rakentavat yhteistyöllä kestävää tulevaisuutta. Yhteisöllisyyden lisäksi aineistossa ilmenee myös yksilöllisyyttä painottava näkökulma. Oppilaan yksilöllinen kasvu ja minuuden rakentaminen nousevat keskeisiksi teemoiksi. Päämääränä on ihmisyyteen ja erityisesti yhteiskunnan jäsenyyteen kasvaminen. Tätä tuetaan muun muassa opetuksen ja oppimisen elämyksellisyydellä. Vähemmälle huomiolle aineistossa jäävät elämän tarkoituksen etsintään keskeisesti liittyvä eksistentiaalinen pohdiskelu, yhteisöllisyyden teemaan liittyvä kohtaaminen sekä vaikeuksien käsittely. Kaikkia tutkimuskysymyksissä esitettyjä eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteita käsitellään aineistossa kuitenkin jonkin verran, vaikkakin hyvin vaihtelevasti.
  • Alatalo, Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa selvitän, kuinka peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemassa Kristillinen Kasvatus -lehdessä vuosina 1964–1976. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kannanottoja uskonnonopetuksesta Kristillinen Kasvatus -lehdessä peruskoulu-uudistuksen aikaan esitettiin ja mihin suuntaan uskonnonopetusta haluttiin lehdessä viedä? 2) Miten lehti käsitteli muutosta uskonnonopetuksessa ja millaisen tulkinnan se siitä esitti? Tutkimusmenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja tarkastelen lähdettä tutkimuskysymysten valossa kuvaten sitä tiivistetysti johtopäätöksiä tehden. Etenemistapa tutkielmassa on kronologinen. Työn ensimmäisessä luvussa esitän peruskoulu-uudistukseen johtaneet vaiheet ja Kristillinen Kasvatus -lehden historiallisen taustan. Toisessa luvussa kuvaan, kuinka peruskoulu-uudistus vaikutti uskonnonopetukseen ja käsittelen kirkon toimia uskonnonopetuksen puolustajana. Lisäksi tarkastelen peruskoulua varten laadittua uskonnon opetussuunnitelmaa sekä tunnustuksellisuuden käsitettä, joka liittyy uskonnonopetuksen luonteeseen ja järjestämismalliin. Kolmannessa ja neljännessä luvussa tuon esiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä tutkimusjakson aikana julkaistut peruskoulu-uudistusta käsittelevät kirjoitukset etsien niistä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Koulun uskonnonopetusta puolustettiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vahvasti, sillä kristillistä arvopohjaa pidettiin uskonnonopetuksessa tärkeänä ja uskonnonopetuksen haluttiin pysyvän oman uskontokunnan mukaisena tunnustuksellisena opetuksena. Peruskouluun siirtymisen hyvinä puolina pidettiin tasa-arvon ja oppilaskeskeisyyden lisääntymistä. Muuten tuntemukset peruskoulu-uudistuksesta olivat Kristillinen Kasvatus -lehdessä negatiivisia, sillä uudistus tarkoitti uskonnonopetuksen aseman heikentymistä. Uskonnonopetuksen tuntimääriä vähennettiin yläasteella yhteen viikkotuntiin, mikä oli puolet vastaavilla keskikoululuokilla aiemmin opetetusta tuntimäärästä. Tutkimusjakson alussa peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vähän. Kirjoitukset kuitenkin lisääntyivät 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun edetessä. Tuolloin kritiikki kohdistui uskonnonopetuksen asemaa heikentäviin suunnitelmiin, joista pääosassa olivat tuntimäärien leikkaukset ja uskonnonopettajien virkojen vähentäminen. Kristillinen Kasvatus -lehdestä nousi peruskoulu-uudistuksen aikaan esiin ajatus, jonka mukaan koulunuudistusta valmistelleet toimikunnat olivat pyrkineen johdonmukaisesti heikentämään uskonnonopetuksen asemaa. Epäluottamus koulupäättäjiä kohtaan perustui esityksiin, jotka vaikeuttivat uskonnonopetuksen toimintaedellytyksiä. Päätoimittaja Paavo Kortekangas nimesi uskonnonopetuksen ahdingon syyksi vallassa olleen poliittisen vasemmiston määrittämät kasvatustavoitteet ja yksipuolisen yhteiskunnallistamisen.
  • Ruostekoski, Heidi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Goals. In recent years discussion on religious education and its implementation in Finnish schools has increased. One of the reasons is Finland becoming more diverse and multicultural. Current separated model of religious education organised according to pupils' own religion hasn't seen respond to changed needs of the society. There have seen need for encountering and dialogue between different worldviews. Few Finnish schools have recently begun to develop integrative worldview education. The aim of this thesis is to investigate teacher's opinions in one of the comprehensive school which has initiated the partly integrative worldview education. Partly integrative worldview education consists both separate and common studying groups. Teacher's views about the partly integrative model examines with the strengths and challenges teachers named about it. Methods. The data of this study consist of semi-structured interviews of ten teachers. These teachers taught in one of the comprehensive schools in Helsinki metropolitan area. The data was analysed by data-based content analysis. Results and conclusions. Based on this study the teachers were mainly positive towards partly integrative worldview education. The strengths teachers name were the possibility to enhance students equal treatment and diversify knowledge of different worldviews. In addition to learn more about different worldviews it was significant to get opportunity learn them more deeply students meeting different worldviews concrete in classroom compared the current separated worldview education model. Teachers also named the opportunities to dialogue and increasing understanding as the strengths of new teaching model. Part of the teachers emphasized the role of student's own religion and opportunity to study also about own religion. In teacher's opinions the challenges about a new teaching model were a concern about the state of minority religions, possible of negative feedback and teacher's increasing amount of work.
  • Tuominen, Lotta (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this thesis is to study class teachers' opinions on teaching the Bible in Religious Education. The objective of the research is to find answers to the following research questions: What do the class teachers think about teaching the Bible in the school context, and why do they find teaching the Bible important or unimportant? What kinds of methods do they use when teaching the Bible and why? How and how much is the Bible used as a book when teaching its' contents? The data of this study consists of semi-structured interviews of ten class teachers. These teachers taught third or fourth grade in Southwest Finland and Helsinki metropolitan area. The data was analysed by means of data-based content analysis. The teachers mainly thought that teaching the Bible is an important part of Religious Education, and it has the same functions and goals as teaching Religious Education in general. This opinion was based on pupils' knowledge concerning their own religious tradition, transferring ethical values, common knowledge, and personal meanings. If a teacher didn't find teaching the Bible important, then teaching was justified by following the curriculum. The teachers used different kinds of methods for teaching the Bible. They based their decisions on resources, routines, teaching learning skills, achieving good learning results, connecting the content in pupils' personal experiences, and their own personal interests. The Bible as a book was used as a reference book, a storybook, and as the teacher's source material. According to the results, these teachers can be divided into four categories: critical, emotional, balanced, and distant teachers of the Bible.
  • Sirviö, Oskar (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin raamattutiedon painotusta evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppi-laskokeissa vuosina 2006-2015. Seuraavat tutkimuskysymykset toimivat tutkimustehtävän runkona: 1. Millaisia luokittelukategorioita voi muodostaa vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä ja millaisia nämä kategoriat ovat? 2. Miten raamattutietämys painottuu suhteessa muihin tehtäviin evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa vuosina 2006–2015? 3. Mitä teemoja esiintyy Raamattuun liittyvissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilasko-keissa vuosina 2006–2015 ja painottuuko jokin tietty teema suhteessa muihin teemoihin? 4. Miten evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät jakautuvat tehtävätyypeittäin vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa, millaisia tehtävätyypit ja niiden teh-tävät ovat ja mitä tehtävätyyppejä ilmenee raamattutietoa vaativissa tehtävissä? Analyysiaineisto koostui evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä vuosilta 2006-2015, jotka ladattiin Yleisradion ”Abitreenit” –nettisivulta pdf-tiedostoina. Aineistoa tarkastel-tiin ja luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelukategorioihin. Aineiston luokit-telussa hyödynnettiin Suomen uskonnonopettajien liiton laatimia pisteytysohjeita, jotka ladattiin hei-dän kotisivuiltaan. Puuttuvat tiedostot saatiin pyytämällä sähköpostitse pdf-tiedostoina. Tutkimustulokset osoittavat, että evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät vuosina 2006–2015 voidaan jakaa seitsemään eri luokittelukategoriaan. Luokittelukategorioiden yh-teismääriä tarkasteltaessa voidaan todeta, että raamattutietoa painotetaan evankelis-luterilaisen us-konnon ylioppilaskokeiden kuuden pisteen perustehtävissä. Jokeri-tehtävissä raamattutietoa ei paino-teta. Raamattutietoa vaativissa tehtävissä ilmeni viisi sisällöltään erilaista teemaa, joista Uutta testa-menttia painotettiin selkeästi eniten niin jokeri- kuin kuuden pisteen tehtävissä. Tehtävätyyppien osalta yhdeksästä tehtävätyypistä ilmeni eniten aineistotehtäviä kuuden pisteen perustehtävissä, mutta myös raamattutietoa vaativissa tehtävissä. Soveltavia tehtäviä ilmeni eniten jokeri-tehtävissä, kuten myös raamattutietoa vaativissa jokereissa. Raamattutiedon painotus osoittaa, että Raamatun sisältöön liittyvällä tiedolla on ollut tärkeä ase-ma vielä 2000-luvun uskonnonopetuksessa. Tällöin ylioppilaskokeet selkeästi valmentavat opiskeli-joita teologisen tiedekunnan pääsykokeita varten.
  • Koskelainen, Laura Johanna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) kirkkopolitiikkaa eli puolueen ja sen keskeisten jäsenten suhtautumista Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kirkossa tehtyihin päätöksiin ja uskontoon. Tätä heijastetaan siihen, miten kirkko SDP:n päätöksiin suhtautui. Tutkimus liittyy laajemmin ymmärrettynä kirkon ja valtion suhteisiin. Taustalla on myös puolueen erilaisten ohjelmien sisältö ja niiden tulkinta. SDP:n puolueohjelmassa eli niin kutsutussa Forssan ohjelmassa vuodelta 1903 vaadittiin kirkon ja valtion eroa ja uskonnon julistamista yksityisasiaksi. Tutkimuksen tarkasteluvuodet ovat 1946–1952. Tutkimuksen alkupisteenä on Kristillisten sosialidemokraattien liiton perustaminen vuonna 1946 ja tutkimukseni päättyy vuoden 1952 puoluekokoukseen. Tutkimus käsittelee, miten SDP:n ja kirkon väliset suhteet kehittyivät toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin Suomessa oli suuri murrosaika ja teollistumisen kasvu voimistui. Sekä poliittisissa puolueissa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli uudelleenarvioinnin aika. Yksi esille tulleista kysymyksistä oli SDP:n suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon. SDP:n ja kirkon vuoropuheluun liittyviä kysymyksiä ovat tutkimusajankohtana uskonnonopetus, uskonnonvapaus, kirkon ja valtion ero ja avioeron kokeneiden uudelleen vihkiminen. Pyrkikö SDP kehittämään omaa erityistä kirkkopolitiikkaa, jolla tähdättiin kirkon muuttamiseen? Miten SDP:n jäsenet pyrkivät vaikuttamaan kirkon suuntaan siten, että 'kirkkokansa' äänestäisi SDP:tä eri vaaleissa ja miten kirkkoa lähellä olevien mielikuvaa puolueesta pyrittiin muuttamaan? Tutkimuksessa käytetty aineisto on pääasiassa puoluekokouspuheita, puoluekokousten keskusteluja, lehtikirjoituksia, aikalaiskirjallisuutta ja ohjelmaehdotuksia. Tekstiä ja puheita analysoidessa on kiinnitetty huomio argumentaatioihin ja erilaisiin vaikuttamisen tapoihin. Keille puhe suunnataan? Miten heihin pyritään vaikuttamaan? Millä tavalla se, keille puhutaan vaikuttaa puheen sisältöön? Minkälaisia puhetapoja löytyy ja millaisia teemoja puheissa käsitellään? SDP:n suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon muuttui tutkimusajankohtana myönteisemmäksi. Syvin erimielisyys puolueen ja kirkon välille syntyi avioeron kokeneiden uudelleenvihkimyksen ja pakollisen siviiliavioliiton tiimoilta. Kirkolliskokous esitti kirkkolainmuutoksena eduskunnalle, että papit eivät vihkisi eronneita uuteen avioliittoon. Samoihin aikoihin SDP:n kansanedustaja jätti aloitteen, jossa hän vaati, että siviiliavioliitto tulisi kaikille pakolliseksi. Tähän keskusteluun Kristillisten sosialidemokraattien liitto ei ottanut liittona kantaa. Muutenkaan Kristillisten sosialidemokraattien liitto ei ollut merkittävä voima koko puolueen näkemyksiä muutettaessa ja lainsäädäntötyössä. Eniten vaivaa liiton jäsenet näkivät puolueohjelman uskontoa käsittelevän kohdan muuttamiseksi. Kristillisten sosialidemokraattien liitto pyrki muuttamaan keskusteluilmapiiriä ja kehittämään liiton omaa toimintaa, joka oli melko hengellistä.
  • Kaalikoski, Kaisu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien kokemuksia sosiaalisen median käytöstä. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Mitä kokemuksia sosiaalisen median käytöllä opettajilla on? 2. Miten aineenopettajat perustelevat pedagogisesti sosiaalisen median käyttöä opetuksessa? 3. Miten opettajat kokevat omat valmiutensa sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuksessa? Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat kaksi lukua. Toisessa luvussa esitellään sosiaalisen määritelmä ja sen vaikutusta ihmisten arjessa. Kolmannessa luvussa esitellään se, mitä perusopetuksen – ja lukion opetussuunnitelman perusteet sanovat tieto-ja viestintätekniikasta ja niiden hyödyntämisestä opetuksessa. Kolmannessa luvussa esitellään myös uskonnonopetuksen nykytila ja sen tehtävät. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan teemahaastattelusta. Haastattelut pidettiin etänä tammikuussa 2021. Haastatteluiden kesto oli keskimäärin 40 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin myöhempää analyysia varten. Tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoriana tutkimuksessa on hyödynnetty TPACK-mallia, jota on käytetty teemahaastattelurungon suunnittelussa ja myöhemmin löyhästi myös aineiston analyysissa. Tutkimuksen viides luku, eli tulosluku on jaettu kahteen osaan; opettajien kokemuksiin sosiaalisen median käytöstä sekä opettajien pedagogisiin perusteisiin käyttää sosiaalista mediaa. Tutkimuksen haastatteluiden perusteella uskonnonopettajat kokevat sosiaalisen median soveltuvan hyvin uskonnonopetukseen. Opettajat myös kokivat omat valmiutensa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa riittäviksi. Tämän tutkielman mukaan suosituimmat sosiaalisen median kanavat opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa ovat YouTube, Facebook, Instagram. Myös massamediat kuten Helsingin Sanomat ja Yle olivat suosittuja palveluita, joista uskonnonopettajat etsivät ajankohtaista materiaalia opetukseen. Tutkimuksen aineistosta ilmenee, että uskonnonopettajat hyödyntävät sosiaalista mediaa erityisesti aineistolähteenä opetuksessa. Sosiaalista mediaa hyödynnetään erityisesti ajankohtaisuuden tuomiseen opetukseen, jota uskonnonopettajat pitivät tärkeänä. Myös monilukutaidon ja lähdekriittisyyden harjoittelun vuoksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa. Opetuksen monipuolistaminen ja havainnollistaminen erilaisten sosiaalisesta mediasta löytyvien videoiden ja kuvien avulla oli yleistä. Sosiaalisen median käytön haasteina tutkimuksen aineistosta nousi oppilaiden ja opiskelijoiden suuret erot taitotasossa sekä erityisesti yläkoulun puolella sopivan materiaalin puutos.
  • Mäkelä, Marika (Helsingfors universitet, 2015)
    Tavoitteet Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahden kristillisen koulun vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien tavoitteita ja sisältöjä suhteessa opetushallituksen laatimien Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Menetelmät Tutkimuksen aineistona on kaksi erilaista uskonnon opetussuunnitelmaa, joista toinen on käytössä useammassa kristillisessä koulussa Suomessa. Lisäksi aineistona on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, johon vertasin koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Tutkimusaineistoa tarkastelin sisällönanalyysin kautta ja vertailua tapahtui kolmesta näkökulmasta 1) koulu yksi ja 2) koulu kaksi suhteessa Perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004 sekä 3) koulujen uskonnonopetuksen opetussuunnitelmien keskinäinen vertailu. Tulokset ja johtopäätökset Mielenkiintoista oli tutkia, mitä kristillisten koulujen uskonnon opetussuunnitelmissa halutaan eri vuosiluokilla (6-9) opettaa ja miten se on suhteessa perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin. Vaikka koulujen opetussuunnitelmat pohjautuivat perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004, niin erilaisuutta ja koulukohtaisia lisäyksiä oli useita. Kuten Perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisenä tarkoituksena on, niin koulut paikallisella tasolla muodostavat niiden pohjalta omat koulukohtaiset opetussuunnitelmansa. Niin Keski-Uudenmaan kristillinen koulu kuin Suomen kristillinen yhteiskoulu ovat näin toimineet vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien suhteen. Molempien koulujen uskonnon opetussuunnitelmat perustuvat Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2004 evankelisluterilaisen uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Suomen kristillisellä yhteiskoululla olisi ollut mahdollisuutena tehdä vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelma myös Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 mukaan. Adventistisella uskonnolla on Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006:ssa omat tavoitteet ja sisällöt uskonnonopetukseen.
  • Pöyliö, Silja-Kaisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä tutkimuksessa perehdyttiin uskonnonopetuksen opettajaherkkyyteen yläkoulussa ja lukiossa järjestettävässä evankelisluterilaisessa uskonnonopetuksessa. Opettajaherkkyyttä tarkasteltiin kahden tutkimuskysmyksen kautta. Ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin, mikä uskonnosta tekee opettajaherkän oppiaineen. Toisessa tutkimuskysymyksessä tutkittiin, miten uskonnonopettaja käytännössä vaikuttaa oppilaiden uskontoa kohtaan kokemaan kiinnostukseen. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla lukiossa opiskelevia oppilaita. Aineisto koostuu kuudestatoista eri haastattelusta, jotka kerättiin lokakuussa 2014 neljällä eri paikkakunnalla. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Uskonnonopetuksen opettajaherkkyyteen vaikuttavia tai indikoivia tekijöitä löytyi oppiaineesta, oppilaasta, uskonnonopettajasta sekä oppimisympäristöstä. Uskonto poikkeaa muista oppiaineista, koska sen oppiaines sisältää uskontotiedon ja yleissivistävän aineksen lisäksi henkisen kasvun ainesta. Henkisen kasvun aines vaikuttaa kokonaisuudessaan oppilaan kasvuun ja kehitykseen. Oppilas reflektoi, välillä voimakkaastikin, omaa elämänkatsomustaan uskonnontunneilla käsiteltäviin sisältöihin. Oppiaineksen ja oppilaan suhde vaikuttaa siihen, millaisia erityispiirteitä oppilaat uskonnonopettajaan liittävät. Piirteitä, joita muihin opettajiin ei välttämättä liitetä, ovat uskonnonopettajan vakaumus, moraali ja positiivinen ja auttavainen luonne. Näiden lisäksi oppilaat toivovat, että uskonnossa opettaja luo monipuolisia oppimisympäristöjä ja käyttää monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä, joista yhteistoiminnalliset ja oppilaskeskeiset menetelmät koetaan parhaimmiksi. Opettajaherkkyyteen uskonnossa vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin lopuksi didaktisen neliön avulla. Haastateltavat kuvasivat monivivahteisesti, miten uskonnonopettaja vaikuttaa heidän kiinnostukseensa uskontoa kohtaan. Kuvauksien perusteella uskonnonopettajan motivaatio, vuorovaikutustaidot, oppilaantuntemus ja tilanneherkkyys, oppiainesosaaminen ja pedagoginen asiantuntijuus muodostavat osa-alueet, joilla uskonnonopettaja vaikuttaa oppilaiden kiinnostukseen uskontoa kohtaan. Oppilaiden uskontoon kokeman kiinnostuksen kannalta uskonnonopettajan persoonaan liitetyt vakaumus, moraali ja positiivinen ja auttavainen luonne ovat funktionaalisessa asemassa. Funktionaalinen asema tarkoittaa, että uskonnonopettajan persoonasta eivät painotu yksittäiset tekijät vaan persoonan seuraukset. Merkityksellisintä on se, miten uskonnonopettaja toimii oppilaiden kanssa. Tästä seuraa se, että vaikka persoonaa koskevat tekijät ovat usein pysyviä, voi uskonnonopettaja funktion osalta muuttua kasvun ja kehityksen avulla. Uskonnonopettaja voi kehittää tässä tutkimuksessa esiin tulleita kompentenssin osa-alueita. Tärkeää olisikin, että uskonnonopettajat tiedostaisivat uskonnonopetuksen opettajaherkkyyden ja hyödyntäisivät sen itsessään olevan ammatillisen potentiaalin, jonka avulla he vaikuttavat oppilaiden kiinnostukseen uskontoa kohtaan
  • Mäkinen, Lauri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals. The aim of this study is to describe, analyze and interpret circulation of a proposal for comment for general national objectives and distribution of lesson hours in basic education in Finland. Main focus is in comments dealing with Religious Education (RE). There were in all 230 comments, of whom 35 cover RE. Comments took place in 23.8.2011 – 31.5.2012. Approach. In this Master's Thesis content analysis is used as a research method. It was used twice. Firstly, content analysis was needed to categorize different models of organizing religious education in research data. Secondly, different arguments behind different models were categorized and analyzed. In both cases analysis was a mix of theory-based and data-based approach. Categories representing different models of organizing RE were created mixing Pyysiäinen's visions of future RE in Finland and opinions that stood out in the research data. Arguments relating to RE models were as well analyzed and categorized mixing theories and research data. Conclusion. A vast majority of comments suggested religious education reform. Only four statements wished that current model should remain while 20 statements suggested that RE should be mutual and compulsory subject to all pupils were they members of any religious community or not. Arguments used in debate were not surprising. Current organizing model was defended using sociological, all-round educational and multicultural arguments. Increasing equality and promoting dialogue in schools were the most important arguments that called for religious education reform.
  • Nuutinen, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aihe on yhteinen katsomusopetuskeskustelu. Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisen kuvan suomalainen lehdistö antaa yhteisestä katsomusopetuksesta. Aihe on ajankohtainen ja nousee julkiseen keskusteluun aika ajoin. Tutkielmassa kysyn, miten yhteistä katsomusainetta puolustetaan ja vastustetaan sekä millainen kuva katsomusaineista rakentuu lehdissä käydyn keskustelun myötä. Aineisto koostuu 28:sta uutisesta, jotka on valittu laajalevikkisimmistä näköislehdistä. Tarkastelen yhteistä katsomusainekeskustelua diskurssianalyysin avulla. Diskurssianalyysi auttaa tulkitsemaan lehdistöstä rakentuvaa kuvaa katsomusainekeskustelusta. Aineistosta löytyi kuusi diskurssia: uskontodialogi, pelko ja viha, yhteistä opetusta vastaan, laki ja opetussuunnitelmat, koulun tehtävä ja arvomaailma sekä resurssit. Yhteistä katsomusainetta puolustetaan eri katsomusten välisellä vuorovaikutuksella. Niin ikään yhteistä mallia vastaan ovat pienryhmäisten uskontojen sekä elämänkatsomustiedon edustajat. Keskustelussa nousee esille muuttuvan yhteiskunnan mukanaan tuovat haasteet katsomusopetukselle. Viime aikaisissa keskusteluissa nousee esille valinnanvapauden puute. Keskustelu tuo esille oppilaiden eriarvoisuuden nykymallissa kun opetus määräytyy uskonnollisen jäsenyyden mukaan.
  • Konttinen, Janne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkimus keskittyy valtakunnalliseen Virsivisaan ja siihen, miten visa toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen opetustehtävää. Virsivisa on Nuori Kirkko ry:n joka toisena lukuvuotena järjestämä virsiaiheinen kilpailu, johon ilmoittautuu 3.–4. -vuosiluokkien oppilasryhmiä maanlaajuisesti. Virsivisa on sikäli relevantti tutkimuskohde, että viimeisimpinä visavuosina sen järjestäminen peruskouluissa on huomioitu valtakunnan mediassa. Yksittäiset tahot ovat kritisoineet visaa ja tehneet siitä kanteluitakin vedoten muun muassa virsien laulamisen ongelmallisuuteen yleissivistävässä opetuksessa. Taustaluvuissa perehdytään peruskoulun uskontokasvatuksen kenttään. Peruskouluissa otettiin 1.8.2016 käyttöön uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, mikä vaatii keskitetyn huomion tutkimustehtävään nähden. Taustassa pyritään luomaan katsaus koulun uskonnonopetuksen reunaehtoihin ja tarkastelemaan myös muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemää yhteistyötä koulujen kanssa. Virsien käyttö yleissivistävässä opetuksessa vaatii huomion kiinnittämistä myös uskonnonvapausnäkökulmaan ja tunnustuksettoman opetuksen luonteeseen. Musiikkikasvatuksen teema on myös lähellä tutkimuksen kohdetta. Tutkimuskohteena on yksi Tampereen hiippakunnan alueella toimiva peruskoulu ja sen neljännen vuosiluokan oppilaat. Tutkimuksessa on perehdytty Virsivisaan ja siihen miten se toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen tehtävää tämän luokan Virsivisaan osallistumisen kautta. Tutkimuskohteena ollut luokka osallistui Virsivisaan lukuvuonna 2016–2017. Tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla Virsivisaan osallistuneen luokan harjoittelua visaan varten, kysymällä oppilailta visakokemuksia Virsivisan jälkeen ja haastattelemalla luokan opettajaa sekä Virsivisan järjestäjätahon Nuori Kirkko ry:n työntekijää. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Miten Virsivisa toteuttaa peruskoulun uskontokasvatuksen opetustehtävää ja millaisia kokemuksia visaan osallistuneet oppilaat visaprojektista saivat? Aineistonkeruun avulla saadut haastattelut, havainnointipäiväkirjat ja vastaukset kysymyslomakkeeseen on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulokset nousevat erilaisilla metodeilla kerätystä aineistosta ja sen analyysistä. Tutkimustulokset osoittavat, että Virsivisa sisältää monia tekijöitä, jotka ovat samansuuntaisia opetusta linjaavan opetussuunnitelman ja muun taustateorian kanssa. Virsivisaa ohjaa ajatus virren kuulumisesta osaksi suomalaista kulttuuritraditiota, minkä paikan myös opetussuunnitelma ja lain puitteet virrelle antavat. Virsivisa oli tutkimuskohteena olleille oppilaille pääsääntöisesti mielekäs projekti. Suurin osa osallistuneista koki visan olleen vähintään ”jonkin verran hyvä kokemus”. Näyttäisi siltä, että Virsivisasta piirtyy monin paikoin positiivisempi kuva sen sisältä katseltuna, kuin siitä julkaistua uutisointia lukiessa. Oppilaiden ja luokan opettajan pääosin positiiviset kokemukset Virsivisaan osallistumisesta osoittavat, että Virsivisan kaltaiselle projektille on paikkansa koulumaailmassa. Visan järjestäjät ovat huomioineet koulumaailmassa toimimisen reunaehdot. Virsivisassa olisi kuitenkin myös potentiaalia kehittää sitä vielä enemmän yhteneväksi esimerkiksi uudistuneen perusopetuksen opetussuunnitelman kanssa.