Browsing by Subject "uskonnonpedagogiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Saarinen, Katri (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuskohteena ovat Vanajan nuorisokuorossa laulaneiden nuorten ja nuorten aikuisten kokemukset kuoroharrastuksestaan ja se, millaisia merkityksiä he harrastukselleen antavat. Kipinän tutkimuksen tekoon sytytti oma taustani kuorolaisena. Tutkimuskysymys tarkentui tutkimusprosessin edetessä käsittelemään kuorolaisten oppimiskokemuksia. Tutkimuksen teoriataustassa käsitellään kristillisen kasvatuksen periaatteita, James Fowlerin uskonnollisen kehityksen teoriaa sekä Etienne Wengerin käytäntöyhteisö-käsitteen ympärille rakentuvaa sosiaalisen oppimisen teoriaa. Käytäntöyhteisössä oppimiselle ovat tyypillisiä osallistumisen, yhteisön jäseneksi kasvamisen ja yksilön identiteetin kehittymisen prosessit. Tutkimus määrittyi sen kohdeilmiön perusteella laadulliseksi. Kokemusten ja merkitysten tutkiminen puolestaan ohjasi tekemään analyysia aineistolähtöisesti. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Teemoittelun tuloksena jaoin kuorolaisten oppimiskokemukset kolmeen kategoriaan, joita ovat yksilölliset-, yhteisölliset- ja uskonnolliset oppimiskokemukset. Sekä kuoronjohtaja että kuorolaisten yhteisö nähdään tässä tutkimuksessa kasvattajan roolissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuoroharrastus on merkittävä kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävä tekijä kuorolaisten elämässä. Kuoroharrastus on parantanut vastaajien itsetuntoa ja kuorolaisuus on muodostunut tärkeäksi osaksi heidän identiteettiään. Vastaajien sosiaaliset taidot ovat parantuneet, he ovat oppineet ryhmässä toimimista ja saaneet valmiuksia opiskelua ja työelämää varten. Uskonnollisia oppimiskokemuksia tarkasteltaessa tulokset eivät olleet yhtä yksiselitteisiä. Osalle vastaajista kuoroharrastus ei ollut antanut uskonnollisia oppimiskokemuksia kun taas osan uskonnollisuutta ja hengellisyyttä kuoro oli tukenut merkittävästi. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että jatkuvasti lisääntyvän henkisen pahoinvoinnin ja individualismin ihannoinnin maailmassa panostaminen kuoron kaltaisiin yhteisöllisiin ja kulttuurisiin harrastuksiin on ensiarvoisen tärkeää.
  • Kuusisto, Elina (Helsingin yliopisto, 2011)
    In this study the junction of Christian mission, Christian education and voluntary work are examined in the Christian student voluntary association Opiskelijain Lähetysliitto (OL), which is the Finnish successor to the Student Volunteer Movement. The main subjects are the structure and content of the mission education as one aspect of Lutheran education and the reasons for expressing the mission interest through voluntary work. The research questions are as follows: What kind of organization has the OL been? What has mission education been like in the OL? Why have the former chairpersons participated in the OL? How have purposiveness and intentionality arisen among the former chairpersons? The study is empirical despite having a historical and retrospective view, since the OL is explored during the period 1972 2000. The data consists of the OL s annual reports, membership applications (N=629) and interviews of all 25 former chairmen. Data is analysed by qualitative and quantitative content analysis in a partly inductive and partly deductive manner. The pedagogical framework arises from situational learning theory (Lave - Wenger 1991), which was complemented with the criteria for meaningful learning (Jonassen 1995), the octagon model of volunteer motivation (Yeung 2004) and the definitions of intentionality and purposiveness in the theory of teachers pedagogical thinking (Kansanen et al. 2000). The analysis of the archive data showed that the activities of the OL are reminiscent of those of the missions of the Finnish Evangelical Lutheran Church congregations. The biggest difference was that all OL participants were young adults, the age group that is the greatest challenge to the Church. The OL is therefore an interesting context in which to explore mission education and mission interest. The key result of the study was the forming of a model of mission educa-tion. The model has three educational components: values, goals and methods. The gist of the model is formed by the goals. The main goal is the arousing and strengthening of mission interest which has emotional, cognitive and practical aspects. The subgoals create the horizontal vertical and inward outward dimensions of the model, which are the metalevels of mission education. The subgoals reveal that societal and religious education may embody a missionary dimension when they are understood as missionary training. Further, a distinction between mission education and missionary training was observed. The former emphasizes the main goal of the model and the latter underlines the subgoals. Based on the vertical dimension of the model the study suggests that the definition of religious competence needs to be complemented with missional competence. Reasons for participating in the OL were found to be diverse as noted in other studies on volunteering and motivating factors, and were typical to young people such as the importance of social relations. The study created new motivational themes that occurred in the middle of the continuity newness and the distance proximity dimensions, which were not found in Yeung s research. Mission interest as voluntary work appeared as oriented towards one s own spirituality or towards the social community. On the other hand, mission interest was manifested as intentional education in order to either improve the community or to promote the Christian mission. In the latter case the mission was seen as a purpose in life and as a future profession. Keywords: mission, Christian education, voluntary work, mission education, mission interest, stu-dent movement
  • Valtonen, Minna (Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2009)
    The aim of the study was to analyse Church Youth Work Leader students different processes of developing their spirituality and professional identity. The study was carried out in connection with the church-orientated education at the Diaconia University of Applied Sciences (Diak). The method of the study was narrative analysis. The data consisted of stories written (N=46) and told (N=10) by students, that were collected over three years in two units of Diak. The data was analysed in two ways: first with categorical-content analysis, and then with holistic-content analysis and holistic-form reading in order to establish the comprehensive views of complete narratives. The theoretical starting-point was to regard spirituality widely, including religion and faith. In the first data analysis, this theory was focused so that spirituality was namely Christian spirituality including personal faith and worship, membership in the Christian community and persons values and ideas about the meaning of life. The results of the investigation were presented in five model narratives. The story of a social care worker represents the process of a student orientating to social work. In this story spirituality manifested as a part of social and personal identity but not as a part of professional identity. The vocation for helping people led the student to social care work. In the story of a counselor, students good connection to their home parish took a central role. They had good experiences working as young Christian volunteers, and during their studies this volunteer role became professional role. Spirituality was strongly joined to professional identity. The story of an educator represents a vocation for spiritual work and youth work in the church. In this story students also had good connections to their home parishes. Spirituality manifested as a part of personal, social and professional identity. In the story of a spiritual worker or preacher, each person s spiritual vocation was remarkable. Spirituality was extremely individual and it defined the personal, social and professional identity. Spiritual devotion caused a change in students orientation from the church to social services. The story of a searcher tells about a student who is still looking for her or his own profession. The focus of the story was on personal growth and considering one s values and the meaning of life. Spirituality was manifested in personal identity. The results indicate that the practical placements in the second academic year have an important effect on students professional orientation and professional identity. The connection to the local parish has also significant meaning for students spiritual formation and development into church professions.
  • Ahteenmäki-Pelkonen, Leena (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kirkon työnohjauksen teoreettisia lähtökohtia työnohjaajien itsensä kuvaaminen. Kirkon työnohjausta on kaikkineen tutkittu vvarsin vähän. Tutkimuksessa noudatettiin kvalitatiivista konstruktivisista paradigmaa, jonka tavoitteina olivat tutkittavan ilmiön ymmärtäminen ja rekonstruktio. Induktiivisen tutkimusotteen mukaisesti etenevät tutkimusprosessi oli luonteeltaan kuvaileva ja analyyttis-synteettinen käsitteellistäminen. Tutkimuksen pääaineisto muodoistui Päijät-Hämeen seudulla asuvien kirkon työnohjaajien (n=12) teemahaastatteluista. Rinnakkaisaineistona käytettiin psykiatrian työnohjauksen (n=6) vastaavanlaisia haastatteluja. Kirkon ja psykiatrian työnohjaajien yhteisiä taustateorioita olivat psykodynaaminen teoria, systeemiteoria ja narratiivisuus. Käsitteellistämisprosessissa muodostettiin kirkon työnohjauksesta seuraavat kategoriat: 1) Pastoraalisuus (laajasti ymmärtäen), 2)Ihmisen integroituva kehitys ja 3) Ajattelu- ja toimintamallien muutos. Pääkategoriat ilmentävät työnohjaajien näkemysten kokonaisvaltaisuutta ja integroinnin tavoitetta, joka ei kuitenkaan ole stabiili, vaan avoin myös muutoksille. Pastoraalipsykologian ja psykodynaamisen teoria painotus johtaa työnohjattavien kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Työnohjausta tarkasellaan silloin osana ohjausta, ei niinkään suhteessa ohjattavan työhön. Suhde ohjattavan työhön onkin kirkon työnohjauksessa erityistä huomiota vaativa kysymys. Avainsanat: työnohjaus, taustateoriat, teoreettiset lähestymistavat, konstruktivismi
  • Hanhimäki, Eija (Waxmann, 2011)
    The aim of this study was to investigate educators relational moral voices in urban schools and to listen to what they told about moral professionalism and moral practices in challenging urban schools. Their relational moral voices were investigated through the following three questions: 1. What are the educators moral voices in relation to themselves and other people? 2. What are the educators moral voices in relation to their work and society? 3. What kind of interaction process lies between the educators moral voices and the urban school context? The research data of this study were gathered in four urban schools in Jyväskylä and Helsinki. The research schools were chosen for this study according to the criteria of the international Socrates Comenius project called Leading Schools Successfully in Challenging Urban Context: Strategies for Improvement. This study formed part of this project, which investigated successful urban schools as challenging learning environments in nine European countries and explored the principals success in leadership in particular. The data, which included 37 narratively constructed interviews with four principals and key informants selected by the principals, were gathered in interviews conducted in 2006. In other words, the data comprised three interviews with each of four principals, and interviews with two teachers, two parents, and two pupils from each school. In addition, the school deacon from one school was also interviewed. Furthermore, part of the data from one of the research schools included a medium report of the school deacon s work. This study combined the case study method, the narrative approach and the critical incident technique as the methodological framework. In addition, all of these methods served as practical tools for both analyzing and reporting the data. The educators' narrations and the results of the study appear in the original articles (Hanhimäki & Tirri 2008; Hanhimäki 2008b; Hanhimäki & Tirri 2009; Hanhimäki 2008a). The educators moral voices in relation to themselves and other people emerged through the main themes of moral leadership, the development and evaluation process, moral sensitivity, gender, values, and student well-being. The educators moral voices in relation to their work and society emerged through the main themes of multiprofessional cooperation, families and parental involvement, and moral school culture. The idea of moral interaction connected moral professionalism and the methodological combination of this study, which together emphasized social interaction and the creation of understanding and meaning in this interaction. The main point of this study was to state that the educators moral voices emerged in the interaction between the educators themselves and the urban school context. In this interaction, the educators moral professionalism was constructed and shaped in relation to themselves, other people, their work and society. The loudest relational moral voices heard through the main themes were those of caring, cooperation, respect, commitment, and professionalism. When the results were compared to the codes of ethics which guided these educators moral professional work, the ethical principles and values of the codes were clearly visible in their moral practices. The loudest message from the educators narration could be summarized in the words caring, respect and cooperation: at its best, there is just a human being and a human being with caring, respect and cooperation between them. The results of this study emphasize the need for practical approaches such as case studies and the narrative approach in teacher education to encourage educators to become moral professionals capable of meeting the needs of people of varied backgrounds. In addition, opportunities for moral, religious and spiritual education should be noticed and utilized in the plural interaction of urban schools when nurturing pupils and creating a moral school culture. Furthermore, multiprofessional cooperation and parents as the school s primary cooperation partner are needed to carry out the shared duty of moral education in urban schools. Keywords: moral professionalism, educator, relational moral voice, interaction, urban school
  • Rissanen, Inkeri (Waxmann, 2014)
    This qualitative case study examines the practices of Islamic education in Finnish schools. Through analysing the Finnish approach to religious education from the perspective of education according to Islam, this study participates in the European discussion concerning the search for legitimate and successful forms of religious education. The aim is to investigate how common aims given to liberal religious education in contemporary European multicultural societies can be pursued in a single-faith approach to religious education, and what kind of processes of negotiation are involved in teaching and studying Islam in a modern liberal context. These issues are studied through the following research questions: 1) How are the students religious identities developed in the classroom? What are the practical implications of the shift from religious socialisation to the aim of identity development? 2) How is the students willingness to deal with difference developed in the classroom? How do the ways to develop the willingness to encounter a) interreligious b) cultural c) intrareligious difference differ from each other? 3) How do the students deal with religious and cultural difference? What kind of ideological influences can be detected in their understandings of difference and tolerance? 4) How do teachers mediate contested meanings and practices of Islam as well as values and ideals of liberal democracies as these are negotiated through the Finnish curriculum for religious education? What kind of representation of Islam do these negotiations lead to? The data of the study consist of 1) observations of three courses of Islamic education in comprehensive and upper secondary schools in the metropolitan area of Helsinki, and 2) interviews of teachers (n=3) and students (n=16). The methodological design draws from educational ethnography and critical ethnography. The data were analysed by means of qualitative content analysis. Both Islamic education teachers and their students were found to negotiate between Islamic tradition and liberal ideals. Teachers introduced liberal educational values, such as autonomy, tolerance and citizenship, through religion. Students identities as Finnish Muslims as well as their willingness to deal with difference were supported in many ways and these educational practices were grounded on the representation of autonomy, tolerance and responsible citizenship as Islamic virtues. Besides negotiating liberal educational values in the Islamic framework, the teachers also negotiated Islam in relation to its context. They represented Islam in a way that emphasised its compatibility within a Finnish, and more generally, within a modern Western context. This required them also to negotiate the diversity in Islam which was done by distinguishing between culture and religion and focusing on commonalities. Students negotiations on diversity and tolerance brought out distinct challenges in dealing with interreligious, intrareligious and cultural differences. Furthermore, students different understandings of tolerance in the Islamic and liberal frameworks caused confusion. The conclusion, however, was that through offering a space for these kinds of negotiations of teachers and students, Islamic education contributed to the emergence of Finnish Islam and the organisation of a peaceful, multicultural society.
  • Poutiainen, Olli (Helsingin yliopisto, 2007)
    The aim of this study was to explore the sociocultural value orientations of Finnish adolescents and their attitudes toward information society. In addition, this study explored the association between values and attitudes toward information society. I investigated whether values and attitudes follow social development and whether they can be divided into value categories such as traditional, modern and postmodern. This study falls into the category of youth research. The study uses a multimethodological approach and straddles the following disciplines: the science of education, religious education, sociology and social psychology. The theoretical context of the study is modernisation, understood as a two level process. The first level represents the transition from a religious-based traditional society to a modern industrial society. The second level of modernisation refers to the process of development established after the second world war, called postmodernisation, which is understood as the transition from an emphasis on economical imperatives to an emphasis on subjective well-being and the quality of life. Postmodernisation influences both social organisations and individuals´ values and worldviews. The target group of this survey-study comprised 408 16- to 19-year-old Finnish adolescent students from secondary school and vocational school. The data were gathered with a quantitative questionnaire during the second half of 2001. The results of the study can be generalised to the population of Finnish 16- to 19-year-olds. The data were analysed quantitatively using ANOVA and multivariate analyses such as cluster analysis, factor analysis and general linear modeling. Bayesian dependence modeling served to explore further how the values predict the attitudes toward information society. The results indicate that values are associated not only with attitudes toward information society, but with many other sociocultural indicator as well. Especially strong interpreting indicators included gender and identity or lifestyle questions. The results also indicate an association between values, attitudes and social development and a two-level modernisation process. Values formed traditional, modern and postmodern value systems. Keywords: values, attitudes, modernisation, information society, traditional, modern, postmodern
  • Hintsanen, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 valitut osat ohjaavat oppilasta kasvamaan eksistenssianalyyttisen didaktiikan kuvaamaksi oman elämänsä subjektiksi? Tähän pyritään vastaamaan seuraavien, eksistenssianalyyttisen didaktiikan keskeisiä periaatteita edustavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Miten aineistossa ohjataan oman elämän tarkoituksen etsintään? 2. Miten aineistossa käsitellään koulun yhteisöllisyyttä? 3. Miten aineistossa käsitellään elämyksellisyyttä? 4. Miten aineistossa ohjataan kohtaamaan vaikeuksia? 5. Miten aineistossa ohjataan vastuullisuuteen? Varsinaisen tutkimustehtävän ohella tutkielmassa tarkastellaan edellä mainittujen eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteiden ilmenemistä aineistossa opetussuunnitelman rakenteen näkökulmasta opetuksen tarkoitusta, sisältöä ja muotoa määrittävässä tekstissä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat eksistenssianalyyttinen didaktiikka sekä aiempi, erityisesti opetussuunnitelman malliin ja rakenteeseen keskittyvä opetussuunnitelmatutkimus. Eksistenssianalyyttinen didaktiikka on uskonnonopetuksen teoria, jonka lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkökulma ihmiseen ja kasvatukseen. Sen päämääränä on oppilaan kasvaminen aktiiviseksi ja vastuulliseksi, oman elämänsä subjektiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjan yleisestä osasta, yläluokkia koskevasta yleisestä osasta, sekä uskonnon oppiainetta ja evankelisluterilaista uskontoa koskevista osista. Aineistoa tarkastellaan yläluokkien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistosta ilmenee, että oman elämänsä subjektiksi kasvamista tuetaan pääosin vastuullisuuteen ohjaamalla. Vastuullinen ja aktiivinen toimijuus ja yhteiskunnan jäsenyys nousevat aineistossa keskeiseksi tavoitteeksi. Samoin merkittävään rooliin nousee koulun yhteisöllisyys: vastuulliset kansalaiset toimivat yhdessä ja rakentavat yhteistyöllä kestävää tulevaisuutta. Yhteisöllisyyden lisäksi aineistossa ilmenee myös yksilöllisyyttä painottava näkökulma. Oppilaan yksilöllinen kasvu ja minuuden rakentaminen nousevat keskeisiksi teemoiksi. Päämääränä on ihmisyyteen ja erityisesti yhteiskunnan jäsenyyteen kasvaminen. Tätä tuetaan muun muassa opetuksen ja oppimisen elämyksellisyydellä. Vähemmälle huomiolle aineistossa jäävät elämän tarkoituksen etsintään keskeisesti liittyvä eksistentiaalinen pohdiskelu, yhteisöllisyyden teemaan liittyvä kohtaaminen sekä vaikeuksien käsittely. Kaikkia tutkimuskysymyksissä esitettyjä eksistenssianalyyttisen didaktiikan periaatteita käsitellään aineistossa kuitenkin jonkin verran, vaikkakin hyvin vaihtelevasti.
  • Lahtinen, Dani (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotuksia heidän keskinäisestä tilayhteistyöstään. Tilayhteistyöllä viitattiin sellaisiin yhteistyön muotoihin, jotka jollain tapaa nivoutuivat tilan tutkimiseen tai siihen tutustumiseen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaisia odotuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on tilayhteistyöstä uskonnollisten yhteisöjen kanssa? 2. Millaisia odotuksia uskonnollisten yhteisöjen edustajilla on tilayhteistyöstä varhaiskasvatusyksikköjen kanssa? 3. Miten varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöodotukset kohtaavat? Tutkielma tukeutui pitkälti varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta käsitteleviin lakeihin, asiakirjoihin ja ohjeistuksiin. Teoriataustassa hyödynnettiin ennen muuta Kim de Wildtin käyttämää sakraalitilan pedagogiikkaa, mutta myös muita ajankohtaisia tutkimuksia liittyen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Tutkielman aineisto oli kerätty haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka osallistuivat Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeeseen, ja kolmea uskonnollisen yhteisön edustajaa, jotka olivat tehneet jonkin verran yhteistyötä kyseisen hankkeen kanssa. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysiin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotukset tilayhteistyöstä olivat hyvin pitkälti yhteneväiset. Tilayhteistyöhön liitetyt odotukset sisälsivät paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Haasteita tuottivat niin asenteet, resurssit, ympäristö, tiedon puutteet esimerkiksi katsomuskasvatuksen tai pedagogiikan alueilta kuin tiedottaminenkin. Haastatellut kuitenkin osoittivat toiveikkuutta tilayhteistyön rakentumisesta varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta entistä paremmin palvelevammaksi, ja heillä olikin asian suhteen paljon ideoita. Aineiston perusteella varhaiskasvatuksen opettajat ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat odottivat varhaiskasvatuksen ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöllä olevan mahdollisuus edistää avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta yhteiskunnassa.
  • Kaalikoski, Kaisu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien kokemuksia sosiaalisen median käytöstä. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Mitä kokemuksia sosiaalisen median käytöllä opettajilla on? 2. Miten aineenopettajat perustelevat pedagogisesti sosiaalisen median käyttöä opetuksessa? 3. Miten opettajat kokevat omat valmiutensa sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuksessa? Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat kaksi lukua. Toisessa luvussa esitellään sosiaalisen määritelmä ja sen vaikutusta ihmisten arjessa. Kolmannessa luvussa esitellään se, mitä perusopetuksen – ja lukion opetussuunnitelman perusteet sanovat tieto-ja viestintätekniikasta ja niiden hyödyntämisestä opetuksessa. Kolmannessa luvussa esitellään myös uskonnonopetuksen nykytila ja sen tehtävät. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan teemahaastattelusta. Haastattelut pidettiin etänä tammikuussa 2021. Haastatteluiden kesto oli keskimäärin 40 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin myöhempää analyysia varten. Tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoriana tutkimuksessa on hyödynnetty TPACK-mallia, jota on käytetty teemahaastattelurungon suunnittelussa ja myöhemmin löyhästi myös aineiston analyysissa. Tutkimuksen viides luku, eli tulosluku on jaettu kahteen osaan; opettajien kokemuksiin sosiaalisen median käytöstä sekä opettajien pedagogisiin perusteisiin käyttää sosiaalista mediaa. Tutkimuksen haastatteluiden perusteella uskonnonopettajat kokevat sosiaalisen median soveltuvan hyvin uskonnonopetukseen. Opettajat myös kokivat omat valmiutensa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa riittäviksi. Tämän tutkielman mukaan suosituimmat sosiaalisen median kanavat opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa ovat YouTube, Facebook, Instagram. Myös massamediat kuten Helsingin Sanomat ja Yle olivat suosittuja palveluita, joista uskonnonopettajat etsivät ajankohtaista materiaalia opetukseen. Tutkimuksen aineistosta ilmenee, että uskonnonopettajat hyödyntävät sosiaalista mediaa erityisesti aineistolähteenä opetuksessa. Sosiaalista mediaa hyödynnetään erityisesti ajankohtaisuuden tuomiseen opetukseen, jota uskonnonopettajat pitivät tärkeänä. Myös monilukutaidon ja lähdekriittisyyden harjoittelun vuoksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa. Opetuksen monipuolistaminen ja havainnollistaminen erilaisten sosiaalisesta mediasta löytyvien videoiden ja kuvien avulla oli yleistä. Sosiaalisen median käytön haasteina tutkimuksen aineistosta nousi oppilaiden ja opiskelijoiden suuret erot taitotasossa sekä erityisesti yläkoulun puolella sopivan materiaalin puutos.
  • Ryhänen, Timo (Helsingin yliopisto, 2006)
    The previous academic research on Finnish peacekeeping has clarified the operative and historical aspects of Finnish peacekeeping lacking the view of an individual who does the actual peacekeeping work. This research is based on the underlying theoretical assumption of human beings possessing different kinds of talents and intelligences creating a holistic entity. In this broad perspective spirituality was explored as an umbrella concept, as a holistic ability or talent, that can be explored as the deepest aspect of defining what it means to be human. The theoretical framework incorporated the concept of an intelligence, which is defined in Gardner's theory of multiple intelligences as the ability to solve problems, or to create products, that are valued within one or more cultural settings (Gardner, 1993, x). The viability of this theory was studied in the sample of Finnish peacekeepers. Spirituality in the theoretical and conceptual horizon was viewed as an extension of Gardner's theory of intelligences as one potential Gardnerian intelligence candidate. In addition to Gardner's theory, spirituality was explored as sensitivity which includes capacities such as sensing awareness, sensing mystery and sensing value (Hay, 1998). Also the practical aspects of spirituality were taken in account as shown in our everyday lives giving us the direction and influencing our social responsibilities and concerns (Bradford, 1995). Spirituality was explored also involving the element of the peacekeepers' community, the element of personal moral orientations and in the domain of religion and coping. The purpose of this research aimed in two dimensions. First, the aim was to outline the intelligence profile and the spiritual sensitivity profile of peacekeepers. Second, the aim was to understand qualitatively the nature of peacekeepers' spirituality The research interests were studied with different kinds of peacekeepers. Applying the mixed methods approach the research was conducted in two phases: first the former SFOR peacekeepers (N=6) were interviewed and the data was analysed. Inspired by the primary findings of these interviews, the data for the case-study of one peacekeeper was collected in co-operation with one former SFOR peacekeeper (N=1). In the second phase the data was collected from KFOR peacekeepers through the quantitative MI-Survey and the spiritual sensitivity survey (N=195). The quantitative method was used to outline the intelligence profile and the spiritual sensitivity profile of peacekeepers (N=195). In the mixed methods approach this method highlighted the general overview of intelligence traits and spiritual sensitivity of peacekeepers. In the mixed methods approach the qualitative method including interviews (N=6) and a case-study of one peacekeeper (N=1) increased subjective, qualitative information of spirituality of peacekeepers. The intelligence profile of peacekeepers highlighted the bodily-kinesthetic and interpersonal dimensions as the practical and social aspects of peacekeepers. Strong inter-item dependencies in the intrapersonal intelligence profile meant that peacekeepers possess a self-reflection and self-knowledge component and they reflect on deep psychological and philosophical issues. Regarding the spiritual sensitivity, peacekeepers found awareness-sensing, mystery-sensing, value-sensing and community-sensing important. The community-sensing emphasised a strong will to advance peace and to help people who are in need: things that are close to the heart of the peacekeepers. These results depicted practicality, being socially capable, and reflecting one's inner world as essential to peacekeepers. Moreover, spirituality as peacekeepers' moral endeavour became clearer because the sub-model of their community-sensing described morally charged destinations: advancing peace and helping people in need. In the qualitative findings peacekeepers articulated justice orientation and rule-following characterising the nature of peacekeepers' moral attitude and moral call (Kohlberg, 1969). An ethic of care (Gilligan, 1982) describes mainly female moral orientation, but the findings revealed that an ethic of care is also an important agent supporting strongly male peacekeepers in their aim to carry out qualitatively good peacekeeping work. The moral endeavour was voiced, when the role of religion in coping meant the assessment of the a way of life, a way of conduct, a way of being truthful to one's own values in confusing surroundings. The practical level of spiritual and religious contemplation was voiced as morally charged inner motivation to fulfil one's duties and at the same time to cope with various peacekeeping challenges. The results of different data sets were combined and interpreted as the moral endeavour, which characterises peacekeepers' spirituality. As the combining result, the perspective of peacekeepers' spirituality is considered moral or at least morally charged.
  • Urponen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    This study examines the dimensions and position of religious music in Finnish-language textbooks for religious (Evangelical Lutheran) and music education in grades 1–6 in basic education. These textbooks have been published to comply with and implement the National Core Curriculum for Basic Education 2004 (POPS 2004). The texts and songs published in the textbooks are approached through the following questions: In what manner is religious music examined in texts? What aspect(s) transform a song into a religious song? (Cf. Smart 2005, 13.) How does a religious song materialize? Which religious songs along with which characteristics have been published? Is religious music, with a special focus on religious songs, appreciated? The current research utilizes a qualitative approach that fits the task, the research design, the development of the data corpus, and its analyses. This is an empirical and practically oriented study of the field of religious education. The material of the study is retrieved from a total of 24 (N) textbooks of four ME and three RE (Evangelical Lutheran) textbook series published in Finnish between 2004 and the summer of 2012. The research material was compiled from these textbooks, from which the corpus of the actual material was further compressed. Content analysis and classification based on the sources were used as methods of analysis. The textbook texts were subjected to two separate analyses. The first analysis was applied to outline the main themes of the textbook texts associated with religious music, and the second analysis was used to structure their expressions. The textbook songs were scrutinized from the following perspective: signal-word analysis focused on existing expressions of linguistic material, that is, religious language. In examining the dimension of religion, Ninian Smart's Seven Dimensions of Religion model was used as a theoretical background to structure the dimensions that emerged from the studied topics. The songs were also categorized using the song-collection source. Finally, the key themes of the lyrics were examined. Religious music can be organized into nine means of expressions from the texts in the textbooks, which are as follows: object, actor, action, environment, time, instrument, source, attribute, and argument extractions. The textbook texts primarily describe official 6 religious music based on the Christian tradition and the church institution. Three components were identified as useful criteria for a religious song: signal words, the seven dimensions of religion according to Smart, and the source. The empirical structuring of vocal material using the criteria currently described demonstrated the diversity of religious songs and the plasticity of their boundaries. Based on the textbook song analysis, thirteen different types of religious-related songs were identified, five of which can be defined as religious songs. Others include religiously themed, religious overtones, spiritual overtones, secularized religious, and other songs. The RE and ME textbooks contained a total of 231 different religious songs. They have 24 common religious songs among them. Based on their main themes, religious songs can be divided into celebration songs, nature and seasonal songs, national songs, ethical songs, Bible songs, general sense of security songs, prayer songs, Christian community songs, and songs about the afterlife. Most of the songs are related to celebrations. Religious music and religious songs have a place in the textbooks of RE and ME published during the years 2004–2012. Traces of religion can be seen in both song lyrics and textbook texts. However, the textbook texts often refer to religious music only in random fragments that appear in different occasional contexts. In the 21st century, the role of religion and religious culture in basic education has been regularly combined in hymns. However, from the perspective of religious education and its subject matter, this hymn debate has appeared to be one-sided and from the perspective of religious singing, narrow. In Finnish religious education, there has been little consideration of religious music as a subject, the pedagogical possibilities of music in religious education, or correspondingly, the place of religious topics in music education. In the tradition of hymnological research, on the other hand, no attention has been paid to the precise definition of the key concepts. The present research thus opens the way for both music-oriented religious educational research and empirical-based hymnological conceptual research. Keywords: basic education, hymnology, religious education, religious music, religious song, textbook
  • Häkkänen, Martti (Helsingin yliopisto, 2017)
    My thesis aims to open, clarify and explore the scientific bases of Peter Biehl's symbol pedagogical thinking and his symbol theory. In the study we look at the key concepts of Biehl's symbol pedagogical thinking and the resulting conclusions. The study explains what theological, philosophical and psychological starting points were key to the theory and which made the theory critical in relation to other symbol pedagogical interpretations. As a research method I use systematic analysis, which in this study means the theoretically oriented conceptual specification, interpretation and evaluation of written material. The aim is to identify the underlying factors and their interactions affecting the phenomenon under study. The study aims to find the general principles that are able to determine Biehl's theory and relate it to broader contexts. One of the study s fundamental questions is why did Biehl develop the critical theory? What was his aim in presenting his theory s criteria and in considering its practical application with symbols? In the study we also assess whether the basic ideas of his theory are relevant. Biehl's critical theory is based on all components of symbol-based teaching having all the necessary attributes for learning. According to Biehl, a person s basic emotions, experiences and symbols have mutual equivalency at different times. The theory focused on the symbols and their way of working in Christian education and religious teaching. The key factor in Biehl's symbol theory is the dynamic power associated with a symbol, which allows the transmission of the subject matter and its related experience to the learner with the help of a symbol. Biehl's symbol theory is also related to Hubertus Halbfas's understanding of human sensitivity and inner intuition in interpreting symbols. Biehl applied his theory with James Fowler s stepwise model of thinking, in which the religious development of a human is applied to different levels of understanding of the symbol and the development of its various phases. The transmission generated by a symbol centrally affects symbolisation, which means new interpretation and reinterpretation of the matter mediated by the symbol and understanding the message of the symbol in the area of another naivety . The symbol theory also applies the philosophy of Ricoeur, as symbol theory describes doctrine and its related symbols as a whole. Of all the symbols the cross is the centremost and most important of the Christian faith. In addition, the central symbols were metaphor, ritual, sacrament and community feasts, which often also had an eschatological dimension. Biehl's symbol theory enables a creative education alternative that is goal-oriented and respectful of children in day care early education. The application of symbol theory is also well suited to the Evangelical Lutheran Church's early education. Religious education implemented with Biehl's symbol theory is interactive, systematic and goal-oriented education, which also enhances cognitive learning. Symbol-based didactics encourages observations related to the symbol, the development of experiential learning and becoming aware of issues. It gives different students the space to interpret the learned issues in an independent and versatile way. The symbol theory encourages the use of suitable and creative methods and ways of working in religious education. Keywords: symbol, transmission, symbolisation, experience, observation, cross, Bible story, ritual, metapher, sacrament, celebration, doctrine.
  • Särkilahti, Marko (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin lukioiden evankelis-luterilaisen uskonnon opettajien näkemyksiä sähköisten ylioppilaskoetehtävien kehittämisestä ja suhtautumista ylioppilaskokeen sähköistämiseen, joka tapahtuu uskonnossa syksyllä 2017. Tutkimustehtävästä johdettiin seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Millaisia näkemyksiä opettajilla on sähköisten ylioppilaskokeiden evankelis-luterilaisen uskonnon esimerkkitehtävistä? 2. Millaisiksi evankelis-luterilaisen uskonnon sähköisiä ylioppilaskoetehtäviä kannattaisi kehittää opettajien mielestä? 3. Miten opettajat suhtautuvat ylioppilaskokeen sähköistämiseen? Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2015 kyselylomakkeella, johon vastasi 133 uskonnonopettajaa. Tämä tarkoittaa 25 prosenttia lukion uskonnonopettajista. Tutkimusmenetelmä oli mixed method, jossa yhdistellään kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Kyseessä on näkemyksiä kartoittava pilottitutkimus, jonka taustana on arvioinnin tutkimus sekä Krathwohl-Andersonin muunnelma Bloomin tehtävätaksonomiasta. Vastaajat kokivat esimerkkitehtävistä käsitteenmäärittelytehtävän ja tekstipohjaisen tehtävän onnistuneen keskitasoisesti. Sen sijaan karttapohjaisen tehtävän koettiin onnistuneen hyvin. Vastaajien ehdotukset ylioppilaskoetehtävien kehittämisestä luokiteltiin neljään pääulottuvuuteen. Tavoitteissa ja sisällössä vastaajat toivoivat ajankohtaisuutta, ilmiöpohjaisuutta, keskeisten opetussuunnitelman sisältöjen mittaamista ja tarttumapintoja opiskelijoiden elämään. Tehtävätyypin ja vaativuustason osalta toivottiin monipuolisia tehtäviä sekä sovellus- ja analysointikyvyn mittaamista. Vastaajat arvostivat eniten esseetyyppisiä tehtäviä ja vähiten uudentyyppisiä soveltavia tuottamistehtäviä. Lyhyiden muistitietotehtävien osalta opettajien näkemykset jakaantuivat. Vastaajat arvostivat kuitenkin lähes kaikkia ylioppilaskoetehtävissä mahdollisia aineistoja ja toivoivat niiden lisääntyvän. Erityisen mielekkääksi he kokivat kuva-aineistot, mutta sähköistämisen mahdollistamaa audiovisuaalista aineistoakin arvostettiin. Muotoilussa ja arvioinnissa korostettiin tehtävänantojen ja arvioinnin yksiselitteisyyttä. Opettajien osaamisvalmiudet sekä emotionaaliset ja välineelliset valmiudet helpottavat sähköistämisuudistuksen kohtaamista. Näiden valmiuksien perusteella opettajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: monipuoliset valmiudet omaaviin opettajiin (N=54), innostuneisiin, laitepulaa kärsiviin opettajiin (N=37) ja heikommat valmiudet omaaviin opettajiin (N=31). Vastaajat näkivät ylioppilaskokeet edelleen tarpeellisena, mutta asennoituminen ylioppilaskokeen sähköistämiseen oli jakautunutta.
  • Porkka, Jouko (Diakonia University of Applied Sciences, 2019)
    Young confirmed volunteers’ (YCVs) motivation, religiosity, and community in the confirmation work of the Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF) are examined. The history of YCV activity is studied in order to understand it today. Motivation theories, theories on religious commitment, sense of community, and community of practice form the theoretical foundation of this study. This dissertation is composed of four articles, which pave the way for solving the main research question. The whole study sheds light on the matter of the YCVs’ motivations, expectations, experiences, and religiosity. The influence of YCV activity on their attitudes and opinions is another topic addressed. Furthermore, the analysis touches on the broader question of how all of this influences the YCVs’ lives. Two kinds of data and thus two research methods are used. The data examined in the first article describing the history of YCV activity consists of statistics from various sources in the ELCF. The other data was collected from the YCVs via questionnaires and from an international study on confirmation work and Christian youth work in Finland. Two separate international studies have been done on the topic, the first in 2007/2008 and the second in 2012/2013. In both, data was collected separately at the beginning and at the end of that confirmation time during which the YCVs were volunteering. Altogether four different sets of data on the YCVs were collected. Because there were significant changes in Finnish society between the first and the second data sets, the sets could be used to assess the impact of these changes on YCVs’ opinion, which was found to differ from the views of confirmands at large. The broad data also enabled an international comparison between confirmands and at some level also between volunteers in different countires. The quantitative data was analysed statistically using the SPSS tool. Wenger’s model of social learning is successfully applied to the phenomenon. The key result is that in YCV activity, learning occurs through doing when the objects of learning are models of acting. Learning modifies belonging, committing, and relating to a community. Learning also changes an individual’s identity by giving the individual more readiness to understand things, to act, and to feel a sense of belonging to a community. Following this model, each confirmation group may form a Christian community of practice with confirmands (novices), YCVs (veterans) and assistant teachers (experts). This means that in confirmation work, each of the confirmands finds their own role based on their motivation, skills, and interests. The confirmands receive the support of YCVs and assistant leaders in discovering the meaning of Christian faith, which is the aim of the confirmation work. However it is a tad difficult to determine the role of, pastors, youth workers or other paid staff in this applied model. It was also recognized that YCVs are a very diverse group of adolescents with various ways of believing and motivations to volunteer. However, the diversity is perhaps one of the assets of YCV activity. When working as a group, people with different strengths need and reinforce each other. The role of paid staff is to support this diversity and openess in the YCV community. When there is space enough for YCVs with different motivations and ways of believing, positive youth development occurs automatically. YCVs learn useful things, which are meaningful in their future, such as leadership, tolerance, and understanding and living Christianity. Although the results show that YCV activity has a positive influence on the development of many of the YCVs, this is not always the case. Some YCVs also experience bitter disappointments and negative experiences. Key words. Adolescent, motivation, religiosity, religious commitment, sense of community, community of practice, confirmation work, young confirmed volunteers (YCVs), volunteering, Christian nurturing, quantitative research.
  • Kulju, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilainen uskonnon aineenopettajien työhyvinvointia ja heidän vapaa-ajaltaan löytämiään voimavaroja. Tutkimuskysymyksenä toimii: Millaisia voimavaroja evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat saavansa vapaa-ajaltaan työhyvinvointiinsa? Tutkimuksen aineisto koostuu 14 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan avoimesta kirjoitelmasta. Tutkimukseen kerättiin opettajia, jotka ovat töissä joko perusasteen luokilla 7-9, lukiossa tai molemmissa. Rajaus tapahtui omien mielenkiinnonkohteiden sekä opettajan pedagogisten opintojen kautta, joiden harjoittelut suoritin kyseisillä luokka-asteilla. Aineistonkeruu tapahtui avoimen kirjoitelman kautta tammikuussa ja helmikuussa 2021. Avoimen kirjoitelman ohjeet sekä saatekirje lähetettiin opettajille sähköpostitse ja tutkimukseen osallistuminen oli jokaiselle täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistumisen sai keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Johdantoluvun jälkeen luvut 2. ja 3. muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, joissa tarkastellaan uskonnonopetusta, aineenopettajuutta sekä työhyvinvointia aiemman kirjallisuuden pohjalta. Tutkimustulosluvussa kerrotaan, millaisia tuloksia aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä saatiin. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka ote oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimuksen laadullisen otteen vuoksi tarkoitus oli ymmärtää aineenopettajien kokemuksia. Tuloksista ilmenee, että evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien voimavarat jakautuvat tässä tutkimuksessa henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin. Henkilökohtaisia tärkeäksi koettuja voimavaroja olivat: lepo ja kokonaisvaltainen palautuminen, usko ja uskonnon harjoittaminen, työn ja vapaa-ajan selkeä erottaminen, konkreettiset ympäristön siirtymät, oma asennoituminen sekä henkilökohtaiset harrastukset. Sosiaalisia voimavaroja puolestaan olivat: vertaistuki kollegoilta, ystävät työn ulkopuolelta, perhe: puoliso ja lapset sekä sosiaaliset harrastukset.
  • Toimi, Lasse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa pyritään selvittämään, minkälaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnon harjoittamisesta koulussa. Sen tarkoituksena on kartoittaa minkälaisia argumentteja opiskelijat käyttävät keskustellessaan uskonnosta koulussa. Lisäksi siinä tutkitaan millaisia käsityksiä tulevilla luokanopettajilla on uskonnon oppiaineen suhteesta uskonnon harjoittamiseen sekä koulussa toteutuviin katsomusainejärjestelyihin. Malli, jolla katsomusopetus on tällä hetkellä toteutettu koulussa, on monella tapaa ongelmallinen. Tästä syystä on tärkeää kartoittaa tulevien luokanopettajien tapaa käsittää sekä tämän hetkistä tilannetta että sitä, miten he itse haluaisivat nähdä tilanteen tulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna, jossa haastateltiin luokanopettajaopiskelijoita kolmessa ryhmässä. Haastattelut analysoitiin käyttämällä luokittelurunkoa, joka muotoutui sekä aiemman tutkimuksen että tätä tutkimusta varten hankitun aineiston pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten opiskelijat puhuvat uskonnon harjoittamisesta koulussa. Analyysin taustana käytetään lakitekstien lisäksi myös oikeuskanteluiden päätöksiä. Tämän tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voi pitää sitä, että opettajaopiskelijoiden katsomusopetusta ja uskonnon harjoittamista koskevissa käsityksissä näkyy paljon kasvavaan monikulttuurisuuteen ja globaaliin vuorovaikutukseen liittyviä perusteluja. Haastateltaville opiskelijoille oli monin tavoin epäselvää, missä kulkee raja uskonnon harjoittamisen ja uskonnon opettamisen välillä. Tulevat luokanopettajat olivat lisäksi lähes yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa katsomusaineita tulisi kouluissa opiskella joko pelkästään tai osittain yhteisessä ryhmässä. Tutkimus tarjoaa katsauksen siihen, millaisena tulevat luokanopettajat näkevät katsomusopetuksen ja siihen liittyvät järjestelyt. Tutkimus onnistuu laadullisen menetelmän keinoin kartoittamaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä uskonnosta koulussa.
  • Hella, Elina (Helsingin yliopisto, 2007)
    The study investigated variation in the ways in which a group of students and teachers of Evangelical Lutheran religious education in Finnish upper secondary schools understand Lutheranism and searched for educational implications for learning in religious education. The aim of understanding the qualitative variation in understanding Lutheranism was explored through the relationship between the following questions, which correspond to the results reported in the following original refereed publications: 1) How do Finnish students understand Lutheranism? 2) How do Finnish teachers of religious education constitute the meaning of Lutheranism? 3) How could phenomenography and the Variation Theory of Learning contribute to learning about and from religion in the context of Finnish Lutheran Religious Education as compared to religious education in the UK? Two empirical studies (Hella, 2007; Hella, 2008) were undertaken from a phenomenographic research perspective (e.g., Marton, 1981) and the Variation Theory of Learning (e.g., Marton & Tsui et al. 2004) that developed from it. Data was collected from 63 upper secondary students and 40 teachers of religious education through written tasks with open questions and complementary interviews with 11 students and 20 teachers for clarification of meanings. The two studies focused on the content and structure of meaning discernment in students and teachers expressed understandings of Lutheranism. Differences in understandings are due to differences in the meanings that are discerned and focused on. The key differences between the ways students understand varied from understanding Lutheranism as a religion to personal faith with its core in mercy. The logical relationships between the categories that describe variation in understanding express a hierarchy of ascending complexity, according to which more developed understandings are inclusive of less developed ones. The ways the teachers understand relate to student s understandings in a sequential manner. Phenomenography and Variation Theory were discussed in the context of religious education in Finland and the UK in relation to the theoretical notion of learning about and from religion (Hella & Wright, 2008). The thesis suggests that variation theory enables religious educators to recognise the unity of learning about and from religion, as learning is always learning about something and involves simultaneous engagement with the object of learning and development as a person. The study also suggests that phenomenography and variation theory offer a means by which it is possible for academics, policy makers, curriculum designers, teachers and students to learn to discern different ways of understanding the contested nature of religions. Keywords: Lutheranism, understanding, variation, teaching, learning, phenomenography, religious education
  • Virolainen, Marja Leena (omakustanne, 2006)
    Individuality and the Community in the Development of K. E. Nipkow's Theory of Religious Education from 1960 to 1990 The purpose of this study was to describe and analyze the development occurred between 1960 and 1990 of the theory of religious education as proposed by K. E. Nipkow, the German Religious Education specialist, from the point of view of individuality and the community. Nipkow's methodological approach of dialectic convergence theory resulted in a dialogue between theological and educational factors, which supported the thirty-year development of Nipkow's models, theoretical foundations, and theory of religious education. Nipkow's doctoral dissertation, published in 1960, deals with individuality in the thinking of Pestalozzi, Humboldt and Schleiermacher. Nipkow regarded individuality as one of the basic concepts of education, which were to be interpreted anew as social and historical situations changed. In the late 1960s Nipkow developed the so-called experiential hermeneutically oriented context model for the needs of religious education. In this model, individuality is expressed in the attention paid to pupils' life situations and the educational reality. The multi-dimensional theoretical framework of religious education in 1975 emphasized supporting identity as a fundamental task of religious education. The concept of individuality was thus given a new form, in accordance with contemporary theories of developmental psychology. Other fundamental tasks, such as the socio-ethical task, the task of critical religious thinking, and that of ecumenical learning, meant a more specific emphasis on the community. It was an outline of a liberating education, which faced the individualistic-existential and social-ecclesiastical challenges of the time with a critical attitude. The further development of the theoretical outline in 1982 continued to uphold the perspectives of both individuality and the community, as Nipkow combined a historical-social dimension with theories of developmental psychology, especially that of life-span research. According to him, the development of the individual and communal life-reality belonged together. The fundamental task of religious education came to be learning to live and believe together. Nipkow transferred the idea of dialogue into inter-generational learning and developed elementarization as a methodology of Religious Education, which takes into account the point of departure of each age group. His theory of educational responsibility in the church (1990) contained the tasks of walking alongside the individual and the renewal of church communities as prerequisites of communicating the Christian faith in an era characterized by multifaceted Christianity. The "geisteswissenschaftliche" school and its concepts (Ger. Individualität; Bildung) were found to be the explanatory factor of the concepts of individuality and the community in the development of Nipkow's theory of religious education. The concept of education employed by Nipkow (Ger. Bildung) implies, on one hand, the individuality, autonomy, freedom and personal responsibility of people of different ages, and on the other hand, the dialogical nature of education in the community facilitated by this concept. Theologically, Nipkow associates himself in his views on individuality and the community with Schleiermacher's understanding of faith, of which openness towards the world was characteristic. The significance of individuality and the community in Nipkow's thinking was, furthermore, deepened by his participation, as a member of working parties, in the educational discussions of the World Council of Churches.
  • Hietala, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä pro gradu – tutkimuksessa tarkastelen uskonnonuhreiksi itsensä mieltävien henkilöiden kokemuksia heidän lapsuudenkotinsa uskonnollisesta kasvatuksesta ja siitä, kuinka tämä kasvatus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi selvitän, olisivatko tutkimukseeni vastanneet uskonnonuhrit toivoneet huoltajiensa tehneen jotain uskonnollisen kasvatuksen suhteen toisin. Tutkimusaineistoni koostuu 15 uskonnonuhreilta saamastani tarinasta. Tutkielman analyysiosassa tarkastelen näitä tarinoita narratiivisen tutkimusmenetelmän kautta. Lisäksi ryhmittelin tutkimusaineistoni tyypeiksi etsimällä saamistani tarinoista samankaltaisuuksia ja toisaalta eroavaisuuksia. Tyypittelyn tuloksena muodostin tutkimusaineistostani neljä eri ryhmää, joita kutsun tutkimuksessa nimillä ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus”, ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” sekä ”Autoritaariset uskontokasvattajat”. Tyypittelemäni ryhmät eroavat toisistaan etenkin sen osalta, kuka oli päävastuussa uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisesta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenkodissa. ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmässä uskonnollinen yhteisö toimi (ainakin välillisesti) yhteisön ehdoilla kasvatettujen merkittävimpänä uskontokasvattajana. Myös muissa ryhmissä uskonnollisen yhteisön merkitys korostui, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä paljon. ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” ja ”Autoritaariset uskontokasvattajat” ryhmissä huoltajat osoittivat omakohtaista, sisäistettyä uskoa enemmän kuin ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmän huoltajat, jotka saattoivat osan tutkimukseeni vastanneista mukaan harjoittaa uskontoa lähinnä kodin ulkopuolella, mahdollisesti sosiaalisen paineen vuoksi. Riippumatta siitä, kuka toteutti (ja miten) uskonnollista kasvatusta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenperheessä, tällä kasvatuksella oli merkittäviä vaikutuksia tutkimukseeni vastanneiden elämään. Jotkut näistä vaikutuksista ovat yhä läsnä heidän elämässään. Vaikka tarinoiden kirjoittajat kokevatkin itsensä uskonnonuhreiksi ja saamansa uskonnollisen kasvatuksen seuraukset pääasiassa negatiivisiksi, jotkut heistä ilmaisivat uskonnollisesta kotikasvatuksesta seuranneen myös hyviä asioita omaan elämäänsä. Lähes kaikki vastanneet kuitenkin toivoivat, että heidän lapsuudenkotinsa uskonnollinen kasvatus olisi ollut joko armeliaampaa tai että sitä ei olisi ollut ollenkaan. Tutkimuksesta ilmeni myös, että vaikka osa vastanneista ei missään nimessä halua uskontokasvattaa omaa jälkikasvuaan, osalle lapsuudessa saatu hengellinen perintö on edelleen tärkeä. Nämä vastanneet aikovat jatkaa tätä perintöä myös omalle jälkikasvulleen, vaikkakin armeliaammin kuin omat huoltajansa.