Browsing by Subject "uskonnonvapaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Möntti, Maj (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims. The aim of this study was to examine the experiences of classroom teachers in the metropolitan area about the realization of freedom of belief in school. The topic is topical, as the pluralism of society has sparked much debate regarding the organization of spectacle teaching, the school’s festive traditions, and student equality. There has been little educational research on freedom of religion and conscience, but there is some jurisprudence research on the subject. However, little research has been done on teachers experiences. This study seeks to examine the topic from the perspective of educational science and legislation. The research questions are: In what ways is the freedom of belief of students realized in school? How are teachers' freedom of belief realized in school? Methods. My research was qualitative in nature, which I conducted as an interview. Interviews with seven classroom teachers took place between November 2019 and February 2020. I selected classroom teachers from the Helsinki metropolitan area for interviews. I collected my material from classroom teachers in the Helsinki metropolitan area because the area is different from the rest of Finland. Qualitative research does not aim for generalizability and the aim of my research was to obtain information about teachers ’experiences. The material was analyzed using content analysis. Results and conclusions. Based on the results of the study, the student's freedom of belief was implemented quite well in school. The student's positive freedom of belief was supported by the opportunity to teach according to one's own religious beliefs and the opportunity to express one's own beliefs at school. Negative freedom of belief, in turn, was realized as an exemption from teaching and opportunities in accordance with the recognition of a foreign religion. Based on the results, the teachers' negative freedom of belief did not materialize. In addition to religious occasions, the teaching of religion could conflict with the realization of freedom of belief. Based on the research, teachers are aware of the challenges associated with a student’s religious beliefs at school.
  • Jörgensen, Antti (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomi oli 1900-luvulle tultaessa vahvasti evankelis-luterilainen maa, jossa valtion ja kirkon väliset siteet olivat tiiviit. Kansalaisten oli kuuluttava johonkin rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, joita olivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon ohella baptistien ja metodistien eriuskolaisseurakunnat. Pitkään valmisteltu uskonnonvapauslaki muutti tilanteen vuonna 1923 ja oli käänteentekevä hetki Suomen uskontopolitiikassa. Laki antoi uskonnolliselle yhteisöille oikeuden perustaa omia uskonnollisia tunnustuskuntia ja kansalaisille oikeuden valita oman uskontonsa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen baptistien, metodistien, vapaakirkollisten ja helluntailiikkeen suhtautumista uskonnonvapauteen ja valmisteltavaan uskonnonvapauslakiin vuosina 1917–1923. Käytän päälähteinä edellä mainittujen kristillisten vähemmistöyhteisöjen suomenkielisiä aikakauslehtiä, joita täydennän valikoivin osin yhteisöjen ruotsinkielisillä lehdillä. Lähteitä analysoimalla esittelen, millaiseksi tarkasteltavat yhteisöt toivoivat uskonnonvapauslain muotoutuvan, mistä syistä he pitivät näitä asioita tavoiteltavavina ja miten he suhtautuivat lopulliseen lakiin sen hyväksymisen ja voimaantulon jälkeen. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani kristilliset vähemmistöyhteisöt kannattivat yksimielisesti uskonnonvapautta. Myös yhteisöjen toiveet valmisteltavan lain sisällöstä olivat alusta alkaen varsin samankaltaisia. Yhteisöt toivoivat uskonnonvapauslain takaavan kaikkien kansalaisten ja uskonnollisten yhdyskuntien välisen tasa-arvon, minkä he toisaalta uskoivat toteutuvan täydellisesti vasta evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon laissa turvatun erityisaseman purkamisen jälkeen. Varsinkin aluksi vähemmistöyhteisöt pitivät tätä kirkon ja valtion eroa uskonnonvapauden toteutumisen olennaisimpana osana. Sisällissota oli uskonnonvapauslain valmistelussa käänteentekevä hetki, jonka jälkeen alkoi näyttää selvältä, että kirkon ja valtion eroa ei tultaisi lähivuosina toteuttamaan. Tästä huolimatta vähemmistöyhteisöjen toive kaikkien uskonnollisten yhteisöjen välisestä tasa-arvosta säilyi koko tarkasteltavan ajanjakson ajan. Lainvalmistelun loppuvaiheessa yhteisöjen yksityiskohtaiset toiveet jäivät taka-alalle, koska yhteisöt pitivät lain voimaantuloa lopulta sen sisällön yksityiskohtien toteutumista tärkeämpänä. Tarkasteltujen yhteisöjen mielestä vuonna 1923 voimaantullut uskonnonvapauslaki ei ollut kuitenkaan täydellinen, vaan se säilytti edelleen useita vähemmistöjä syrjiviä käytänteitä. Vähemmistöt jäivät silti toiveikkaina odottamaan, tultaisiinko uskonnonvapautta lähivuosina vielä laajentamaan.
  • Enbuska, Anniina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksessa tarkastellaan poistumisoikeuden toteutumista suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä normatiivisen etiikan ja yhteiskuntafilosofian viitekehyksessä. Tutkimuksessa luodaan katsaus kolmeen verkkoartikkeliin, joissa kerrotaan kolmesta eri uskonyhteisöstä: vanhoillislestadiolaisista, helluntailiikkeestä ja Jehovan todistajista eronneiden poistumistarinat. Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen, ja tutkimus pohjautuu eksistentiaalis-fenomenologishermeneuttiseen tieteenfilosofiaan, jossa korostuu todellisuuden suhteellinen luonne. Fenomenologisessa ihmiskäsityksessä nousee tutkimuksen kannalta merkittäviksi kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet, ja fenomenografinen strategia antaa välineitä ilmiön kuvaamiseen. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tutkimustapauksissa esitetyissä kokemuksissa voidaan havaita poistumisoikeuden rajoittamista. Fenomenologinen tutkimusote huomioi sen, että sama uskonnollisen yhteisön maailma ilmenee ihmisille eri tavalla. Analyysissa lainaan metodologisia välineitä narratiivisesta analyysista, sekä käsite- ja argumentaatioanalyysista. Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa tarkastellaan poistumisoikeuden asemaa liberaalin yhteiskunnan perus- ja ihmisoikeutena, ja muotoillaan poistumisoikeuden historiallinen viitekehys. Toisessa luvussa esitellään kolme erilaista poistumisoikeusteoriaa: muodollinen-, sisällöllinen- ja realistinen poistumisoikeus. Toisessa luvussa tuodaan myös esiin yksilön autonomian merkitys poistumisoikeuden toteutumiseen, ja julkisen vallan tärkeä rooli yksilön autonomian kehittymisen tukemisessa. Lisäksi liitän teoreettiseen viitekehykseen hengellisen väkivallan näkökulman, joka antaa välineitä poistumisoikeuden toteutumisen tarkasteluun tutkimustapauksissa. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimustapaukset. Neljäs luku on analyysiluku, jossa vastaan tutkimuskysymyksiin. Esitän tutkimuksessa kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysyn, nouseeko tutkimustapauksista esiin minkäänlaista poistumisoikeuden rajoittamista, ja jos nousee, niin miten se ilmenee hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna. Toisessa tutkimuskysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, nouseeko tutkimustapauksissa esiin heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden kohdalla poistumisoikeuden toteutuminen olisi jollain tapaa rajoitetumpaa. Poistumisoikeuden rajoittamiseen liittyvien kysymysten lisäksi pohdin kolmantena tutkimuskysymyksenä sitä, kenelle vastuu poistumisoikeuden turvaamisesta kuuluu, ja millainen rooli poistumisoikeuden toteutumisessa on julkisella vallalla. Tutkimuksen tuloksena esitän, että tarvitaan intersektionaalinen poistumisoikeusteoria, joka rakentaa realistisen poistumisoikeuden päälle monipuolisempaa heikompaan asemaan liittyvää tarkastelua ja analyysia. Intersektionaalinen poistumisoikeusteoria auttaa pureutumaan uskonyhteisöissä poistumisoikeuden kannalta epätasa-arvoa tuottaviin tekijöihin, kuten opetukseen ja käytäntöihin. Tutkimustapausten analyysissa nousi esiin, että hengellisen väkivallan avulla heikommassa asemassa olevien poistumisoikeutta voidaan rajoittaa uskonnollisissa yhteisöissä. Esitän, että yhteiskunnan tulee ottaa askelia, jotta uskonyhteisöissä heikommassa asemassa olevien poistumisoikeus olisi turvattu. Aihe vaatii nähdäkseni laajempaa jatkotutkimusta.
  • Olsson, Nanni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kansalaisten kasvava kiinnostus eläinten hyvinvointiin sekä uskonnollisesti ja aatteellisesti moninaistuva Eurooppa ovat nostaneet rituaaliteurastukset puheenaiheeksi kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Vaikka EU:ssa vaaditaan lähtökohtaisesti eläinten tainnuttaminen ennen verenlaskua, tainnutusvaatimuksesta poikkeaminen sallitaan teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen. EU-jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehneet erilaisia lainsäädäntöratkaisuja eivätkä läheskään kaikki niistä salli tainnuttamatta teurastamista. Tutkielma tarkastelee rituaaliteurastusten sääntelyyn liittyvää perus- ja ihmisoikeusproblematiikkaa keskittyen uskonnonvapauteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon sekä sitä, miten ihmisten oikeuksia ja eläinten intressejä punnitaan vastakkain näissä tapauksissa. Tutkielmassa selvitetään, voidaanko rituaaliteurastuksiin kohdistaa teurastusta edeltävän peruutettavissa olevan tainnutuksen vaatimus, kun otetaan huomioon uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto siten, miten ne on EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu. Arviointi nojaa vahvasti unionin tuomioistuimen joulukuussa 2020 aiheesta antamaan ratkaisuun Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön lisäksi kysymystä arvioidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannalta, sillä tainnutuskysymystä ei välttämättä ole vielä käsitelty loppuun, vaan se saattaa tulevaisuudessa päätyä ihmisoikeustuomioistuimen pöydälle. Tutkielmassa todetaan uskonnonvapauden ulottuvan sekä uskonnolliseen rituaaliin, eli teurastamiseen toimintana, että uskonnon määrittämien ruokasääntöjen noudattamiseen. Tämän jälkeen tuodaan esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen toisistaan poikkeavat kannat siitä, muodostaako vaatimus tainnuttaa eläin ennen verenlaskua uskonnonvapauden rajoituksen, ja arvioidaan tämän rajoituksen hyväksyttävyyttä. Uskonnonvapautta koskevan tarkastelun yhteydessä tuodaan esiin myös eläinsuojeluaatteen mahdollisuus saada suojaa vakaumuksena ja arvioidaan tästä rituaaliteurastusten sääntelyyn mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia. Uskonnonvapauden lisäksi tutkielmassa käsitellään tainnutusvaatimuksen suhdetta yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon, sillä siitä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin. Tässä yhteydessä tarkastellaan sekä välitöntä että välillistä syrjintää. Tainnutusvaatimuksen argumentoidaan täyttävän välillisen syrjinnän tunnusmerkit, mutta sille olevan kuitenkin objektiivinen ja hyväksyttävä peruste. Tarkastelun lopputulemana voidaan todeta EU-lainsäädännön näkökulmasta jäävän jäsenvaltioiden tehtäväksi luoda oikeudenmukainen tasapaino uskonnonvapauden ja eläinten hyvinvoinnin välille tainnutusvaatimuksesta päätettäessä. EU-jäsenmaat saavat siten antaa painoarvoa eläinten hyvinvoinnille, vaikka se tarkoittaisi uskonnonvapauden rajoittamista. Tämä heijastaa eläinten asemaa koskevaa yhteiskunnallista kehitystä ja on askel kohti oikeusjärjestelmää, joka huomioi paremmin myös muut eläimet kuin ihmisen.
  • Kallio, Miika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Erkki Kailan näkemyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja evankelisluterilaisen kirkon tilasta Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Suomessa elettiin tuolloin poliittista ja henkistä murrosvaihetta. Suomen itsenäistymistä Neuvostoliitosta loppuvuodesta 1917 seurasi verinen sisällissota vuoden 1918 alussa. Suomessa vallitsi yhteiskuntaluokkien välinen taistelu työväenluokan tullessa tietoiseksi itsestään. Sosialistinen kuohunta aiheutti levottomuutta yhteiskunnassa ja vastustusta kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan. Tutkimus käsittelee sitä, miten Kaila näki tuon ajan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen tilanteen. Tutkimus tarkastelee Kailan näkemyksiä kirkon yhteiskunnallisesta asemasta ja roolista. Tutkimus antaa vastauksia siihen, mitä Kaila ajatteli yleisestä uskonnonvapaudesta, miten hän suhtautui kysymykseen uskonnonopetuksen asemasta yhteiskunnassa, ja mitä hän ajatteli kirkon ja valtion suhteesta. Kailan näkemyksiä tarkastellaan Kailan kirjallisen tuotannon kautta. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Kailan kirjallista tuotantoa vuosilta 1920–1923 siltä osin, kuin se on relevanttia tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimuksen päälähteinä ovat kaksi Kailan kirjoittamaa teosta, joissa hän on käsitellyt Suomen yhteiskunnallista ja kirkollista tilaa itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Päälähdeteosten lisäksi lähdemateriaalina on käytetty Kailan painettuja valtiopäiväpuheita vuosilta 1921–1923, jolloin eduskunnassa käsiteltiin uskonnonvapauskysymystä. Tutkimus osoittaa sen, että Kaila seurasi tarkasti yhteiskunnallista kehitystä. Hän oli huolissaan suomalaisessa yhteiskunnassa voimistuvasta uskonnon- ja kirkonvastaisuudesta. Erityisen huolissaan Kaila oli sosialismista, jonka hän koki ajavan ihmisiä yhteiskuntaa ja kirkkoa vastaan. Kaila ei vain jäänyt aikansa tarkkailijaksi, vaan hän otti asiakseen kristinuskon ja kirkon puolustamisen. Kaila näki kristinuskon yhteiskunnan siveellisyyden ja moraalin perustana, ja kirkon kristinuskon edustajana yhteiskunnassa. Hän puolusti myös voimakkaasti tunnustuksellista uskonnonopetusta kansan siveellisyyden vaalijana. Kailalle kristinusko ja uskonnonvapaus kuuluivat yhteen, ja tämän vuoksi hän ajoi tarmokkaasti yhteiskuntaan yleistä uskonnonvapauslakia. Kaila näki tärkeäksi, että kirkon merkitystä ja asemaa koko kansan kirkkona korostettaisiin. Hän katsoi, että kirkko ja valtio hyötyvät siitä, että ne pysyvät yhteydessä toisiinsa. Kaila uskoi optimistisesti kansan kirkkouskollisuuteen myös lisääntyvän uskonnonvapauden myötä. Tutkimus osoittaa Kailan merkittävän vaikutuksen vuoden 1923 uskonnonvapauslain säätämiseen.
  • Ruohonen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen ihmisoikeusperustaisuutta suhteessa uskonnonopetuksen merkitykseen ja tavoitteisiin. Arvioin erityisesti, kuinka ihmisoikeudet toteutuvat Ruotsin ja Norjan yhtenäistävässä sekä Suomen eriyttävässä opetusmallissa. Suomessa on keskusteltu uskonnonopetuksen luonteesta pitkään ja pohdittu mahdollisuutta siirtyä yhtenäistävään uskonnonopetukseen. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mallin toteuttamisen haasteita, eikä niitä ole juuri tutkittu, vaikka kysymykset Norjan uskonnonopetuksesta on viety aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Toisaalta tutkijat ovat painottaneet nimenomaan yhtenäistävän opetuksen edistävän ihmisoikeuksia ja opetuksen tavoitteita. Siksi tavoitteeni on selvittää kuinka ihmisoikeusperustaisuus ja uskonnonopetuksen tavoitteet toteutuvat todellisuudessa kolmen Pohjoismaan kohdalla, ja lopulta peilata johtopäätöksiäni Suomen opetusmallin tulevaisuuden näkymiin ja tuoda näin uusia näkökulmia keskusteluun. Norjan tapaus on luonut tarpeen ihmisoikeuksien tutkimiselle uskonnonopetuksessa. Aiheeseen on perehdytty, erityisesti eri ihmisoikeustahojen uskonnonopetusta käsitteleviä tapauksia arvi-oimalla, nostaen esiin keskeisiä kysymyksiä uskonnonopetuksen ihmisoikeudellisista haasteis-ta. Näiden pohjalta muodostui myös työni keskeisin näkökulma, joka keskittyy opetuksen laa-dun, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä uskonnonvapauden toteutumisen arviointiin uskon-nonopetuksessa. Aineistoni koostui Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetusta käsitteleväs-tä tutkimuskirjallisuudesta, jota analysoin arvioinnin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysini osoittaa, että ihmisoikeusperustaisuus ei toteudu minkään maan kohdalla ongelmat-tomasti, ja saman mallin toteuttamisessa kahdessa eri yhteiskunnassa on merkittäviä eroja. Yh-tenäistävän mallin haasteet ovat kuitenkin yksiselitteisempiä ja kiteytyvät kysymykseen oppiai-neen neutraalin ja objektiiviseen luonteen takaamisesta, kun Suomen eriyttävässä mallissa on-gelmia on laajemmalla alueella. Oppiaineen tavoitteiden puolesta Suomen mallin suurimpana heikkoutena on eri katsomuksia edustavien oppilaiden välisen dialogin puute, ja sen myötä vaikeudet edistää ymmärrystä uskonnollisesta moninaisuudesta. Yhtenäistävän mallin kriteerejä noudattaen Ruotsi onnistuu toteuttamaan ihmisoikeuksia sekä opetuksen tavoitteita monipuoli-simmin, vahvistaen näin yhtenäistävän mallin omaavan toimivimmat edellytykset niiden toteut-tamiselle. Kun uskonnonopetusta perustellaan yhä useammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeesta käsin, on suomalaisessakin uskonnonopetuksessa tärkeää huomioida tähän tarpeeseen vastaaminen ke-hittämällä edelleen aineen ihmisoikeusperustaisuutta, sekä tarjoamalla oppilaille paremmat valmiudet ymmärtää katsomuksellista moninaisuutta.
  • Ruoho, Timo (Helsingfors universitet, 2015)
    Egyptin koptit muodostavat Lähi-idän suurimman kristillisen yhteisön. Heitä arvioidaan olevan noin 8 miljoonaa. Koptien yhteiskunnallinen asema on 1950-luvulta alkaen heikentynyt islamin merkityksen jatkuvasti kasvaessa kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. 2000-luvulle tultaessa koptit olivat enimmäkseen vetäytyneet julkisuudesta sekä hallinnon ja politiikan avainpaikoilta. Samalla kristittyjä vastaan suunnatut väkivallanteot olivat kasvussa. Maastamuuton myötä Egyptin ulkopuolella asui arviolta miljoona koptikristittyä, jotka pitivät tiiviisti yllä yhteyksiä kotimaahansa. Egyptin vallankumous vuonna 2011 ja sitä seurannut islamistihallinnon aika johtivat merkittäviin muutoksiin maan koptiyhteisössä. Lisäksi pitkäaikainen paavi Shenouda III kuoli vuonna 2012 keskellä poliittista myllerrystä. Näitä muutoksia ja niiden taustoja selvitän pro gradu -tutkielmassani Ensisijainen tutkimuskysymykseni on selvittää, miten koptikristittyjen asema muuttui vallankumouksen jälkeen ja miksi kristittyjen ja muslimien väliset jännitteet purkautuivat erityisen rajusti samoihin aikoihin. Selvitän myös, miten uskonnonvapauden periaatteet toteutuivat koptikristittyjen kohdalla. Tutkimukseni päälähteet ovat maailmaan arvostetuimpiin kuuluva sanomalehti The New York Times ja arabimaailman suosituin uutispalvelu Ahram Online. Näiden lisäksi käytän Yhdysvaltain hallinnon uskonnonvapausraportteja, koptikristittyjen Watani-verkkopalvelua ja Yhdysvaltain evankelikaalikristittyjen epävirallisen äänenkannattajan Christianity Todayn verkkopalvelua. Vuoden 2011 alussa koptit protestoivat kokemaansa syrjintää vastaan ja nämä protestit osaltaan poistivat esteitä vallankumouksen tieltä. Koptinuoriso osallistui aktiivisesti vallankumoukseen vastoin kirkon linjaa, paavin henkilökohtaisista vetoomuksista välittämättä. Koptien poliittisen aktiivisuuden kasvu merkitsi suurta muutosta yhteisölle ja se lisäsi koptiyhteisön näkyvyyttä yhteiskunnassa. Merkittävää oli myös se, että koptit aktivoituivat vaikuttamaan kirkosta riippumatta, mikä tarkoitti kirkon johdon ja paavin aseman heikkenemistä ja maallikoiden aseman vahvistumista. Ennen vallankumousta kirkon ja valtion välinen hiljainen sopimus oli tehnyt kirkosta koptien virallisen edustajan, mihin tuli muutos. Koptien joukossa oli useita aktivistiryhmiä ja erilaisia poliittisia näkemyksiä. Heitä yhdisti kuitenkin se, että muu yhteiskunta niputti heidät ensisijassa kristityiksi, joita oli lupa kohdella eri tavalla kuin muslimeita. Merkittävin ulospäin näkyvä muutos koptien asemassa oli koulutetun koptinuorison maastamuuton voimakas kasvu. Sen taustalla oli kristittyjen kokema turvattomuuden tunteen kasvu vallankumouksen jälkeen. Muslimien ja kristittyjen väliset väkivaltaiset yhteenotot kasvoivat vuonna 2011 Egyptissä 30 % edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 kasvu jatkui, mutta tapahtumista uutisoitiin vähemmän. Uskonryhmien välinen väkivalta lähti yleensä liikkeelle pienistä kipinöistä. Syitä olivat kirkkojen rakentaminen tai korjaaminen, muslimien ja kristittyjen parisuhteet, kirkon väitetyt käännytysyritykset islamiin kääntyneitä kopteja kohtaan sekä erilaisten pienten riitojen eskaloituminen. Koptit eivät läheskään aina olleet avuttomia uhreja, vaan taistelivat vastaan pyrkien puolustamaan erityisesti kirkkojaan. Jumalanpilkkalakeja käytettiin lisäksi poliittisina aseina kopteja vastaan, erityisen silmiinpistävästi näkyvien koptipoliitikkojen osalta. Uskonnonvapauden periaatteiden ei voi sanoa toteutuneet Egyptin koptikristityiden kohdalla, vaikka maan perustuslaki takasi kansalaisille uskonnonvapauden. Virkamiesten asenteet kristittyjä kohtaan olivat negatiivisempia kuin valtion virallinen linja ja uskontoon perustuva syrjintä eli syvään juurtuneena kulttuurina virkamieskoneistossa.
  • Ruusukallio, Maija (2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen musiikinopetuksen ja katsomuksen suhdetta Suomessa. Kartoitan, miten tutkimuskirjallisuudessa on käsitelty koulun musiikinopetuksen suhdetta katsomukseen ja uskontoon. Perehdyn siihen, millaisia haasteita katsomukseen ja uskontoon liittyvät kysymykset asettavat musiikinopettajalle, ja miten opettaja voi vastata näihin haasteisiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten tutkimuskirjallisuudessa on käsitelty koulun musiikinopetuksen suhdetta katsomukseen ja uskontoon? 2) Millaisia katsomukseen ja uskonnonvapauteen liittyviä haasteita musiikinopettaja kohtaa työssään, ja mitä nämä haasteet vaativat musiikinopettajalta? Tutkimukseni menetelmä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimukseni kannalta keskeisiä käsitteitä ovat koulun musiikinopetuksen ja katsomusten yhteinen historia, uskonnonvapaus, opettajan interkulttuurinen kompetenssi ja katsomustietoinen kasvatus. Katsomusten ja koulun musiikinopetuksen suhde on muuttunut historian kristillisestä perinteestä ja nyky-yhteiskunnan katsomuksellinen monimuotoisuus pyritään huomioimaan opetuksessa. Koulujen juhlatraditioon kuuluu taustaltaan uskonnollisia perinteitä, kuten virsiä, ja niiden sopivuudesta kaikille yhteisiin juhliin käydään keskustelua. Musiikintuntien ohjelmiston valinnassa tulee ottaa huomioon kulttuuriperinnön vaaliminen, minkä voi tulkita viittaavan esimerkiksi perinteisiin virsiin. Hengellisen musiikin sisällyttäminen opetukseen voi lisätä kulttuurin ja uskonnon ymmärrystä, mutta opetuksessa tulee huomioida uskonnonvapauden näkökulma sekä opetuksen tunnustuksettomuus. Jos ristiriitatilanteita musisoitavan materiaalin ja oppilaan katsomuksen välillä ilmenee, musiikinopettajan tulee etsiä tilanteeseen kaikille sopivaa ratkaisua. Katsomustietoisen musiikkikasvattajan tulee reflektoida kriittisesti, kenen ääni ja musiikki tulee luokassa kuulluksi. Nämä taidot ovat osa opettajan interkulttuurista kompetenssia, jonka kehittyminen jatkuu koko elämän ajan.
  • Aitamurto, Kaarina (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2008)
  • Mykkänen, Merilii (Helsingin yliopisto, 2020)
    Uskonnonvapaus on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Tässä tutkielmassa keskiössä on positiivinen uskonnonvapaus, eli perustuslain 12.2 §:ssä ilmaisu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tutkimuskysymyksenä on tarkastella sitä, mitkä asiat Suomen lainsäädännössä, julkisen vallan käytännöissä ja yksilöiden välisissä suhteissa tukevat positiivista uskonnonvapautta ja mitkä taas rajoittavat. Koska toisella perus- ja ihmisoikeudella, syrjintäkiellolla, on keskeinen merkitys uskonnonvapauden toteutumisen kannalta, analysoidaan uskonnonvapautta myös sen näkökulmasta. Tutkielma on oikeusempiirinen tutkimus, joka pohjautuu olemassa olevaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoon. Sikäli kuin tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa oikeutta, käytetään lainopin metodia. Aineistoa lähestytään critical legal studies -näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyä aineistoa on jaoteltu ihmisoikeusindikaattorityössä käytetyllä tavalla rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin. Työssä esitellään ensin uskonnonvapautta perus- ja ihmisoikeutena, keskittyen erityisesti positiiviseen uskonnonvapauteen. Luvussa kaksi käsitellään myös uskonnon ja valtion suhdetta Euroopassa, uskontoihin kohdistuvia rajoituksia sekä uskonnollisia vähemmistöjä Euroopassa. Luvussa kolme analysoidaan keskeistä kansallista lainsäädäntöä, julkisen vallan toimia sekä oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ynnä muiden oikeusturvatahojen ratkomia tapauksia. Luvun lopussa käsitellään omana osanaan kansallisia ja kansainvälisiä syrjintätutkimuksia uskontoon perustuvasta syrjinnästä. Luvussa neljä esitetään johtopäätökset. Uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen kohdistuu Euroopassa paljon rajoituksia. Pew-tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan rajoitusten määrä on noussut vuodesta 2007. Joissain maissa erityisesti vähemmistöjen totutusta poikkeavien uskonnollisten symboleiden käyttöä pyritään rajoittamaan vetoamalla neutraliteettiin ja sekularismiin. Kristinuskoon liittyviä symboleita ja traditioita saatetaan myös pitää osana kulttuuria niin, ettei niitä nähdä enää osana uskontoa. Tämä voi asettaa vähemmistöuskonnot huonompaan asemaan. Rajoitusten ja rakenteellisten ongelmien taustalla voi olla myös ymmärryksen puute uskonnonvapauden merkityksestä ja sen luonteesta perus- ja ihmisoikeutena. Rakenteellisia eriarvoisuuksia eri uskontokuntien välillä Euroopassa luo myös se, että useassa maassa valtiolla ja kirkolla on erityissuhde, jonka johdosta yleensä yksi uskontokunta on muita paremmassa asemassa. Suomessa valtion ja erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde on vahva. Kirkon erityinen asema näkyy Suomessa lainsäädännössä ja muualla yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Suomessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole esimerkiksi sellaista lainsäädäntöä, jolla suoraan rajoitettaisiin uskonnon harjoittamista. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi se, että ainoastaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus ja että poliisin virkapuvun kanssa ei ole sallittua käyttää uskonnollisia symboleita, kuten ei myöskään armeijassa. Ongelmat ilmenevat erityisesti rakenteissa ja ne voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yksilön uskonnonvapauteen. Useat näistä liittyvät kirkon erityisasemaan. Esimerkiksi vankiloissa ja armeijassa työskentelee pappeja, joiden palkan valtio maksaa, mutta muiden uskontokuntien edustajat työskentelevät omakustanteisesti. Ongelmia on ilmennyt myös vähemmistöuskontojen jäsenten mahdollisuuksissa harjoittaa uskontoaan työpaikalla sekä palvontapaikkojen rakentamisessa. Uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen voi edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomessa on myös positiivista uskonnonvapautta tukevia rakenteita, kuten uskonnonvapauslaki, jossa säädetään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä, sekä erilaiset rahalliset avustukset uskonnollisille yhdyskunnille. Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa on säädetty viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle ja työnantajalle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Osan tutkielmaa muodostaa uskontoon perustuvan syrjinnän analysointi. Syrjintä on Suomessa yleistä. Syrjintä vaikuttaa myös muun muassa yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn harjoittaa uskontoaan. Suomessa ei kuitenkaan ole juurikaan tehty nimenomaan uskontoon perustuvasta syrjinnästä tutkimusta. Tutkielma osoittaa tarpeen tutkia ensinnäkin tarkemmin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista Suomessa, uskontoon perustuvaa syrjintää sekä syrjinnän vaikutuksia uskonnonvapauteen. Tutkimusta olisi perusteltua tehdä erityisesti muslimeista, joiden uskonnon harjoittamiseen Euroopan laajuisesti kohdistuu ja kohdistetaan erityisiä rajoituksia. Lisäksi muslimit kokevat vähemmistönä syrjintää monella tasolla ja heihin myös suhtaudutaan uskonnollisista vähemmistöistä kielteisimmin. Tutkielma osoittaa myös tarpeen suhtautua kriittisesti neutraaliksi koettuun lainsäädäntöön ja tapoihin, sillä ne voivat tosiasiassa vaikuttaa vähemmistöuskontoon kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin harjoittaa uskontoaan.
  • Yli-Haavisto, Johannes (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee englantilaisen baptistipastorin Robert Hallin (1764–1831) näkemyksiä ilmaisunvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja kansalaisten oikeuksista Britanniassa 1791–1793. Päälähde on Hallin kirjoittama pamfletti An Apology for the Freedom of the Press and for General Liberty vuodelta 1793. Tutkielman painopisteenä on käsitellä sitä, miten Robert Hallin vähemmistökristillinen tausta vaikuttaa hänen ajatuksiinsa Britannian tilanteesta vallankumouksen sytyttyä Ranskassa 1789. Tutkielman alussa esitellään Robert Hallin tausta antamalla ensin lyhyt kuvaus hänen elämästään ja uskonnollisesta taustastaan. Anglikaanikirkon ulkopuolisiin seurakuntiin kuuluvia kristittyjä nimitetään yleisesti termillä dissentterit, ja heistä esitellään tarkemmin johtohahmot Richard Price (1723–1791) ja Joseph Priestley (1733–1804). Tutkielman taustoittavassa osiossa käydään lävitse 1700-luvun lopun uskonnollispoliittinen tilanne dissentterien osalta näiden pyrkiessä saamaan täydet kansalaisoikeudet, Samanaikainen ja osittain myös dissentterien tukema parlamentaarisen reformin ajaminen nivoutuu yhteen dissentterien vaatimusten kanssa ja sisältyy kuvaukseen Robert Hallin pamfletin kirjoitusajankohtaa edeltävästä aikakaudesta. Tutkielman käsittelyosiossa tarkastellaan Hallin An Apology for the Freedom of the Press and for General Liberty -pamfletin sisältöä edeten kronologisesti luvuittain. Viiteen päälukuun jaettu pamfletti etenee ilmaisunvapauden ja sen rajoittamisyritysten haitallisuuden käsittelemisestä sekä parlamentaarisen reformin tarpeellisuuden perusteluista yleisien ihmisoikeuksien puolustukseen ja dissentterien aseman esille tuomiseen. Lopuksi Hall kokoaa ajatuksiaan yhteen päätösluvussa ja ottaa kantaa Ranskan vallankumouksen tilanteeseen 1793. Pamfletin punaisena lankana toimii ilmaisunvapauden ja vapaan keskustelun puolustus, jonka Hall liittää jokaiseen käsittelemäänsä oman aikansa ongelmaan. Toinen pääteema on Hallin pelko Ranskan vallankumouksen tapaisten levottomuuksien ja väkivallan leviämisestä Britanniaan, mikäli hallinto ei kuuntele kansalaisia ja suostu uskonnolliseen ja poliittiseen reformiin yhteiskunnan tilan parantamiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että Robert Hallin kristillinen dissentteritausta näkyy lähinnä vain silloin, kun jokin yhteiskunnallinen ongelma koskettaa suoraan vähemmistöseurakuntia. Hall ei perustele vaatimuksiaan sanavapaudesta tai hallinnon reformista kristinuskon tulkinnallaan vaan pyrkii esittelemään ilmaisunvapauksien hyötyjä ja konkreettisia hallinnon reformin tarpeellisuutta todistavia seikkoja. Pappisvirka tulee esille, kun Hall pyrkii todistamaan vastustajille, että sananvapaus ja demokratia ovat itse asiassa myös Jumalan tahdon mukaisia ja siten kristityn tuen arvoisia. Toisin kuin kuuluisammat dissentterit Richard Price ja Joseph Priestley, Hall ei usko, että ihmiskunnan edistyminen olisi vain ja ainoastaan Jumalan suunnitelmien toteutumista lopun aikoja varten. Hänelle edistysaate tarkoittaa ensisijaisesti tiedollisen ja materiaalisen hyvän lisääntymistä kaikkien eduksi. Kirkko olisi tässä irrallinen mutta samanaikainen toimija, sillä kuitenkin vain kristitty yhteiskunta voisi luoda edelltykset edistykselle ja valistukselle.
  • Mountraki, Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi Indonesian uskonnonvapaustilanteesta. Sen tavoitteena on avata maan monimutkaista uskonnonvapaustilannetta, jossa vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat uhattuina, vaikka maan perustuslaki on rakennettu kunnioittamaan uskonnonvapautta. Kiinnostukseni teemaan heräsi, kun olin Indonesiassa Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asiain komission jäsenenä ja kuulin radikalisaation jyrkästä kasvusta. Indonesia on tuhansien saarien valtio, jossa eri uskontoryhmät ja kulttuurit ovat eläneet rinnakkain. Itsenäistymisen jälkeen 1949 Indonesiassa alkoi kausi, jolloin haluttiin yhdistää kansa ja syntyi perustuslakiin kirjattu ideologia, pancasila, jonka periaatteiden mukaan indonesialaiset elävät tänäkin päivänä. Viidestä periaatteesta ensimmäinen on usko Jumalaan. Indonesia on kuitenkin sekulaari valtio, jossa kuudella uskonnolla on laissa erityinen asema. Islam on uskonnoista suurin, ja maassa on maailman suurin islaminuskoinen väestö. Periaatteessa uskonto- ja väestöryhmät elävät harmoniassa, mutta on käynyt yhä selvemmäksi, että uskonnonvapaudella on rajansa. Vähemmistöjen tilanne on heikentynyt. Radikalisaatiolle on annettu enemmän tilaa, ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on lisääntynyt. Tilanne on monin puolin johtanut konflikteihin, joissa useimmiten uhreina ovat vähemmistön edustajat, kirkot ja enemmistöstä eroavat islamilaiset liikkeet. Indonesiassa on kaksi 2000-luvulla päivitettyä lakia, jumalanpilkka- ja uskonnollisen harmonian laki, jotka omalta osaltaan antavat tilaa tällaiselle käytökselle. Molemmat lait tukevat sunnimuslimienemmistöä. Tutkielman vertailu- sekä lähtökohtana on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Tutkielma on koottu ensisijaisesti kansainvälisistä raporteista, mm. Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission raporteista. Toissijaisena aineistona on käytetty aiempaa akateemista kirjallisuutta poikkitieteellisesti eri akateemisilta aloilta. Tutkimus alkaa perehtymällä Indonesian historialliseen ja hallinnolliseen tilanteeseen ja uskonnon osaan siinä. Itse Analyysissä käsitellään erityisesti jumalanpilkkalakia ja sen käyttöä sekä uskonnollisen harmonian lakia ja sen vaikutuksia vähemmistöihin. Tutkimus vastaa siten kysymyksiin uskonnonvapauden tilasta Indonesiassa, siihen millainen rooli valtiolla sekä islamilla on suhteessa uskonnonvapauskysymyksiin sekä siihen, miten uskonnonvapauslait ja -tilanne vaikuttavat vähemmistöihin Indonesiassa. Tulokset osoittavat, että enemmistöllä on huomattavasti enemmän valtaa verrattuna vähemmistöihin ja että se myös käyttää valtaa oman uskonnollisen edun tavoittelemiseen. Tämä on johtanut siihen, että vähemmistöt ovat ajautuneet kapeammalle alueelle sekä suoranaisten hyökkäysten kohteeksi. Vähemmistöuskontojen edustajat ovat joutuneet maalittamisten kohteiksi, ja lakeja on käytetty heitä vastaan myös poliittisen pelin pelaamiseen. Vähemmistöuskontojen hengelliset tilat ovat olleet hyökkäysten kohteina eikä uusille tiloille ei ole annettu rakennuslupia. Uskonnonvapauden tila on kaventunut huomattavasti verrattuna itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Uskonnon kontrollointi lain voimin sekä käyttö poliittisena elementtinä on Indonesian tapauksessa epäonnistunut turvaamaan uskonnonvapauden kaikille.
  • Syrjä, Anna-Katriina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnon huomioimista vastaanottokeskusarjessa. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan sitä, minkälainen on Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksille vuonna 2017 antama ohjeistus ”Ohje uskonnonvapauden ja uskonnonharjoittamisen huomioimisesta vastaanottokeskuksissa” ja sitä, miten uskonto ja uskontoon liittyvät seikat käytännössä huomioidaan vastaanottokeskusarjessa. Aihetta tarkastellaan sekä turvapaikanhakijoiden että vastaanottokeskushenkilöstön näkökulmista käsin. Aiemman tutkimuksen perusteella uskonto tulee esille vastaanottokeskusarjessa, vaikka vastaanottokeskukset ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnonvapaus sekä aiheeseen liittyvä monikulttuurinen ohjaus ja työelämä ovat tutkielman keskeisiä tarkastelunäkökulmia. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksille antamasta ohjeistuksesta ”Ohje uskonnonvapauden ja uskonnonharjoittamisen huomioimisesta vastaanottokeskuksissa” sekä viiden vastaanottokeskuksen johtajan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Maahanmuuttoviraston ohjeistus sekä litteroidut haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastatteluista saadut tulokset ovat pääosin linjassa Maahanmuuttoviraston antaman ohjeistuksen tulosten kanssa. Tutkielman keskeiset tulokset voidaan jakaa kolmeen osaan: uskonnonvapauden ja uskonnon harjoittamisen monet muodot vastaanottokeskuksissa, Maahanmuuttoviraston rooli toiminnan määrittäjänä sekä koulutuksien ja ohjeistuksien antajana sekä monikulttuurisen asiakaskunnan ja monikulttuurisen työyhteisön tuomat mahdollisuudet ja haasteet vastaanottokeskustoimintaan. Tulosten pohjalta uskonnon huomioiminen vastaanottokeskuksissa on linjassa uskonnonvapauden ja aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkimustulosten ja aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että uskonnonvapauden hyvä toteutuminen edistää konfliktien ennaltaehkäisyä ja ratkaisua vastanottokeskusympäristössä. Monikulttuurisen asiakaskunnan ja monikulttuurisen työyhteisön tuomat mahdollisuudet ja haasteet vastaanottokeskustoimintaan on teema, joka koskettaa myös muita työympäristöjä vastaanottokeskustoiminnan ulkopuolella.
  • Kähäri, Heidi (Helsingfors universitet, 2016)
    Vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi on näkynyt myös Suomessa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden aikaisempaa suurempana määränä. Evankelis-luterilainen kirkko on ollut kriisin aikana esillä auttajan roolissa. Kirkko on esimerkiksi tarjonnut tilojaan hätämajoitukseen sekä vastaanottokeskusten järjestämiseen. Ei- kristittyjen ihmisten majoittaminen kristillisen kirkon tiloissa herättää kysymyksiä liittyen uskonnonvapauteen. Uudenlaisen tilanteen vuoksi uskonnonvapauden eri puolten sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen nousevat ajankohtaisiksi kysymyksiksi. Kristityillä vapaaehtoistyöntekijöillä ja kirkon tiloja käyttävillä seurakuntalaisilla on oikeus toteuttaa omaa uskonnollista identiteettiiään oman uskonnollisen yhteisönsä tiloissa. Toisaalta turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla on oikeus negatiiviseen uskonnonvapauteen, oikeus olla joutumatta uskonnollisen toiminnan kohteeksi, jos he eivät sitä itse halua. Kaiken tämän pitäisi toteutua eri osapuolten yhteisesti jakamissa tiloissa, kirkon tiloihin perustettujen vastaanottokeskusten tiloissa. Tutkimuskysymyksenäni oli se, miten kristityt kokevat tämän uuden tilanteen. Tutkimuksen aineistona on kristillisellä internetsivustolla, kotimaa24.fi sivustolla, julkaistujen uutisten kommentoinnit. Aineistoa on rajattu aiheeseen liittyvien hakusanojen avulla sekä aikarajauksella. Tutkimus on aineistolähtöinen, koska kaikesta mahdollisesta hakusanojen ja aikarajauksen avulla rajatusta aineistosta tutkimuksen kohteeksi on valittu uutiset, joita sivuston käyttäjät olivat kommentoineet eniten. Eniten kommentoituja uutisia olivat uutiset, jotka käsittelivät kysymystä siitä, saako turvapaikanhakijoille ja pakolaisille evankelioida. Tutkimus on kvalitatiivista tutkimusta ja analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Aineistosta nousi esille kaksi selkeää ylädiskurssia, kristillinen diskurssi ja ihmisoikeudellinen diskurssi, joiden kautta vallitsevasta tilanteesta puhuttiin. Näiden ylädiskurssien lisäksi aineistosta nousi useita evankelioimista määritteleviä aladiskursseja. Diskurssien analysoinnin perusteella tilanne, jossa ei-kristityt tulevat kirkolle kuuluviin tiloihin, on uusi ja siksi siihen liittyy haasteita. Uusi tilanne nostaa toisen evankelis-luterilaisen kirkon perustehtävistä, lähetystehtävän, uudella tavalla esille.
  • Liski, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uskontojen asemaa Euroopassa pohditaan uudelleen. Uskonnollisten symbolien rajoittamiseen liittyvät toimet heijastelevat tarvetta määritellä uskonnon paikkaa yhteiskunnassa. Etenkin viime vuosikymmeninä voimistunut sekularisaatiokehitys, kasvava maahanmuutto, ihmisten lisääntyvä liikkuvuus Euroopan rajojen sisällä sekä valtava uskonnollinen pluralismi luovat tarvetta tehdä linjanvetoja eurooppalaisella tasolla. Sekularismin pyrkimyksenä on erottaa valtiovallan toiminnasta kaikki uskonnollinen aines, jotta valtio voisi kohdella kaikkia uskontoja neutraalilla tavalla. Esimerkiksi Ranskassa toteutetaan vahvaa valtion ja uskonnon erottelua, joka perustuu laïcité-periaatteeseen. Sekularismin ongelmana on kuitenkin pidetty sen tulkintaa kristillisen maailmankatsomuksen eduksi. Tämä tulkinta asettaa monesti uskonnolliset vähemmistöt, etenkin islaminuskoiset, huonompaan asemaan. Tämä tutkielma tarkastelee uskonnonvapauden ja sekularismiperiaatteen rajapintaa. Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä tarkastelemalla pyritään ottamaan selvää siitä, minkälaisin edellytyksin voidaan asettaa rajoituksia uskonnonvapauden ulkoisille ilmenemismuodoille. Tarkastelu tiivistyy kysymykseen siitä, mikä on uskonnollisten symbolien sallittavuus julkisessa tilassa. Näiden kysymyksenasettelujen kautta pohditaan myös Euroopan uskonnollista identiteettiä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan Euroopan unionin arvopohjaa sekä jäsenvaltioiden eroavaisuuksia ilmentäviä kansallisia identiteettejä. Tutkimuksessa pyritään löytämään lähtökohtia eurooppalaisen identiteetin määrittelyyn sekä selvittämään sen sisältöä uskontojen näkökulmasta. Eurooppalaisen oikeuskäytännön tarkastelussa voidaan havaita sekularismiperiaatteeseen liittyvien perusteluiden sisältävän tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia. Siinä missä kristinuskoon kuuluvat uskonilmaisut on oikeuskäytännössä usein katsottu sallituiksi, muslimien kohdalla uskonnonvapauteen kohdistuvia rajoituksia on monesti pidetty perusteltuina. Tähän vaikuttaa osittain myös kristinuskon asema kulttuurisena elementtinä Euroopassa. Oikeuskäytännön osalta on lisäksi todettava, että näiden kysymysten alueella Euroopassa vallitsee merkittäviä kansallisia eroja, jotka kytkeytyvät jäsenvaltioiden oikeuskulttuureihin. Eurooppalaisten tuomioistuinten tuleekin ratkaisua antaessaan huomioida nämä kansalliset tilanneherkkyydet. Eurooppalaiseen identiteettiin voidaan liittää ajatus yhteisistä kristillistä juurista. Niiden voidaan kuitenkin myös nähdä jo haalistuneen ja menettäneen merkityksensä nyky-Euroopassa siten, että ne eivät enää suurilta osin määrittele eurooppalaista identiteettiä. Myös Euroopan unionin suhtautumista uskontoihin voidaan pitää suhteellisen neutraalina, vaikka unionissa otetaankin huomioon uskonnollisten ryhmien merkitys yhteiskunnallisina toimijoina.
  • Isokoski, Sari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa selvitetään, mitä yläkoulun katsomusaineiden oppikirjat kertovat uskonnottomuudesta ja uskonnonvapaudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjasta tai oppikirjasarjasta, kolmesta elämänkatsomustiedon oppikirjasta, yhdestä katolisen uskonnon oppikirjasta sekä yhdestä ortodoksisen uskonnon oppikirjasarjasta. Aineistoon valittiin vain sellaisia oppikirjoja, joita on tutkimushetkellä mahdollista tilata kirjakustantamoilta ja jotka ovat aktiivisessa käytössä yläkouluissa. Tutkimuksen taustaluvussa määritellään uskonnottomuus ja uskonnonvapaus käsitteinä. Lisäksi pohditaan erilaisten katsomusten opiskelua koulussa sekä oppikirjaa tutkimuksen kohteena. Aineiston analysointitapana käytetään teemoittelua. Aineistoon sisältyvistä oppikirjoista löytyy viisi uskonnottomuuteen liittyvää teemaa ja neljä uskonnonvapauteen liittyvää teemaa. Katsomusaineiden oppikirjoissa määritellään uskonnottomuus ja esitetään näkemyksiä uskonnottomuudesta, kerrotaan uskonnottomuuden kehityksestä, uskonnottomuuden yleisyydestä, uskonnottomasta toiminnasta sekä suhtautumisesta uskonnottomiin. Uskonnonvapaudesta oppikirjat kertovat sen määritelmiä, merkityksen sekä uskonnonvapauden kehitysvaiheet Suomessa ja ulkomailla. Tutkimuksen kohteena olleista oppikirjoista löytyy puutteita uskonnottomuuden termin määrittelyn suhteen, sillä mikään oppikirja ei onnistu selittämään termiä kattavasti. Oppikirjoissa ilmenee myös vahva tarve opettajalähtöiseen opetukseen erityisesti virheellisten terminselitysten sekä tiedollisen suppeuden vuoksi. Lisäksi oppikirjoissa tarkastellaan uskonnottomuutta ja uskonnonvapautta enimmäkseen vain oman katsomuksen näkökulmasta. Oppikirjoissa on havaittavissa jopa ristiriitaista tietoa eri katsomusaineiden oppikirjojen välillä. Tämä saattaa osaltaan heikentää rakentavaa keskusteluyhteyttä eri katsomusaineiden opiskelijoiden välillä.