Browsing by Subject "uskonnot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1997)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1997)
  • Miettinen, Jukka O. (2008)
    Acta Scenica
  • Mäkelä, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Roomaa vuosina 218–222 hallinneen keisari Heliogabaluksen palvoma jumala, Elah-Gabal, on jäänyt tutkimuksessa vähäiselle huomiolla. Vaikka itse keisarista on kirjoitettu useampikin tutkimus, Elah-Gabaliin suhtaudutaan niissä ikään kuin itsestään selvänä taustahahmona. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, mitä voimme tietää kyseisestä jumalasta. Työssä käyn läpi kirjallisen ja arkeologisen materiaalin, joka Elah-Gabalista on saatavilla. Kussakin luvussa esittelen lähteet, arvioin tutkimuskirjallisuuden esittämiä huomioita ja lopuksi esitän omat tulkintani materiaalista kaihtamatta pitkällekään meneviä johtopäätöksiä. Koska visuaalinen puoli on useamman käsiteltävän osa-alueen kannalta oleellista, työni on varustettu runsaalla kuva-aineistolla. Varmuudella voidaan sanoa, että syyrialaisen Emesan kaupungin paikallisjumala Elah-Gabal oli antiikin kreikkalais-roomalaisen ja lähi-itäläisen jumalmaailman jumalista poiketen persoonaton hahmo. Jumala oli ilmeisesti alkujaan vuorten jumaluus, mutta hänet samaistettiin myöhemmin aurinkoon. Jumala liitettiin pyhään kiveen, johon palvontamenot kohdistuivat. Huolimatta siitä, että Elah-Gabal nostettiin valtakunnan pääjumaluudeksi keisari Heliogabaluksen aikana, ei kultti koskaan saavuttanut mainittavaa suosiota Emesan ulkopuolella. Ensimmäiset varmat tiedot jumalan palvonnasta ovat 100-luvun jaa. puolivälistä ja viimeiset 200-luvun puolivälistä. 300-luvulla kultti oli ilmeisesti jo sammunut. Elah-Gabal saattoi tosin olla myöhäisantiikissa suosioon nousseen Sol Invictuksen suora esikuva, mutta tästä ei valitettavasti ole selvyyttä. Lopputulos jää valitettavasti sangen laihaksi, sillä työni osoittaa, että Elah-Gabalista saatava tieto on todella niukkaa ja monelta osin epäluotettavaa. Kuitenkin aineiston käsittely tarjoaa monia mielenkiintoisia näköaloja ja aiemmalta tutkimukselta huomaamatta jääneitä yhteyksiä asioiden välillä.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1997)
  • Brümmel, Frank (ed.); White, Grant (ed.) (2018)
    Kirjoituksia Kuvataideakatemiasta = Writings from the Academy of Fine Arts
    As an element in human societies, religion forms part of the backdrop against which artists have worked in the past and present. Today, artists work in a world in which the place, role, and authority of religious traditions and institutions have changed, a process that began with the dawn of the modern era. Although the authority and influence of organized religion has declined in Western Europe and North America, interest in spirituality (itself a broad category of practices and beliefs) continues to be on the increase. At the same time, some artists today engage the phenomenon of spirituality in their own work, and scholars continue to explore the relationships between art, religion, and spirituality. This collection of essays by scholars and artists explores the intersections of art, religion, and spirituality in Finland and abroad, both in the past and today.
  • Myllykoski, Matti (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (3)
  • Kallunki, Roosa (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee lasten erilaisia rooleja antiikin Rooman julkisen uskonnon parissa. Aiheesta ei ole tehty aiemmin kattavaa tutkimusta, joten tässä työssä perehdytään keskeiseen lähdemateriaaliin ja luodaan sen perusteella kokonaiskuva lasten julkisesta uskonnollisesta toiminnasta. Yleiskuvan lisäksi muita huomionkohteita ovat uskonnossa toimivien lasten yhteiset piirteet, sukupuolen merkitys sekä muutokset käsiteltävänä ajanjaksona, joka ulottuu 200-luvun lopulta eaa. 200-luvun lopulle jaa. Työssä keskitytään erityisesti Rooman kaupungissa ja sen lähialueilla tapahtuneeseen kulttitoimintaan. Aihetta koskevaa lähdemateriaalia löytyy ripotellen erilaisista antiikintutkimuksen lähdetyypeistä. Keskeisimpinä lähteinä toimivat antiikin kirjailijoiden kuvaukset sekä latinan ja kreikankielinen piirtokirjoitusmateriaali. Näiden tukena käytetään visuaalista materiaalia, kuten antiikin kuvataidetta ja numismatiikkaa. Työ on jaettu lasten uskonnollisten roolien mukaan kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä perehdytään lasten tehtäviin erilaisissa papistoissa ja kollegioissa. Näitä ovat esimerkiksi Vestan neitsyet ja Salii-papisto sekä tietyt muut uskonnolliset seurat, joista on säilynyt vain yksittäisiä esimerkkitapauksia. Seuraavassa luvussa käsitellään lapsia avustavissa rooleissa, joista aluksi käydään läpi camilli- ja camillae-avustajat, sitten arvaaliveljiä avustaneet lapset ja lopuksi yksittäiset maininnat lapsista erilaisissa muissa avustustehtävissä. Kolmannessa käsittelyluvussa käydään läpi lasten tehtäviä erilaisissa lepytys- ja puhdistusrituaaleissa ensin yleisemmällä tasolla, sitten ludi saeculares -vuosisataisjuhlissa ja lopuksi lusus Troiae -kisoissa. Tämän jälkeisessä luvussa summataan yhteen, mitä aiemman analyysin perusteella on mahdollista päätellä lasten toiminnasta roomalaisen julkisen kultin parissa. Käsittelystä nousee muun muassa esiin, että suurimmassa osasta tapauksista lasten molempien vanhempien tuli olla elossa (patrimi et matrimi). Tämä liittyy muihinkin vaatimuksiin lasten täydellisyydestä ja rituaalisesta puhtaudesta, jota läheisten kuolemantapaukset eivät olleet saastuttaneet. Lisäksi käy ilmi, että eri sosiaaliluokkia ja sukupuolia edustaville lapsille oli eri tehtäviä uskonnon parissa. Lasten uskonnolliset tehtävät saattoivat monesti liittyä poliittiseen elämään, jossa lapsen perhe halusi tehdä nimeään tunnetuksi. Toisaalta jotkut lasten tehtävät johtuivat lähinnä käytännön syistä ja mahdollistivat uskonnollisten traditioiden eteenpäin välittämisen. Joissain yhteyksissä taas tarvittiin rituaalisista syistä juuri lapsia vain heille määrätyissä uskonnollisissa rooleissa edustamaan koko yhteisöä. Lapsilla ei siis ollut vain yhtä uskonnollista roolia ja syytä uskonnossa toimimiselle. Roomalainen uskonto oli luonteeltaan koko yhteisön huomioivaa ja täten myös lapset toimivat sen parissa kiinteästi jäämättä marginaaliseen asemaan.
  • Härkönen, Mitra (2005)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee tiibetinbuddhalaisten nunnien asemaa ja sukupuolten eroa tiibetiläisen kulttuurin ehkä merkittävimmässä instituutiossa, luostarijärjestelmässä. Tutkimus perustuu kolmen kuukauden mittaiseen etnografiseen kenttätyöhön pakolaisuuteen perustetussa tiibetinbuddhalaisessa nunnaluostarissa Pohjois-Intiassa. Luostarielämään osallistumalla ja nunnia haastattelemalla pyrin selvittämään paisti nunnien asemaa myös heidän sukupuolikäsityksiään sekä näkemyksiään sukupuolen merkityksestä luostarielämään omistautumisessa, luostarielämän vietossa ja valaistumisen saavuttamisessa. Tutkimuksen kohteeksi ja subjekteiksi naiset ja naisten kokemukset ottava tutkimukseni on paikannettavissa feministisen (uskonto)antropologian kysymyksiin sukupuolen merkityksestä naisen aseman määrittäjänä. Sukupuolitietoisen lähestymisen lisäksi tavoitteena on ollut ymmärtää erityisesti ideologiaa, jonka puitteissa tutkimani nunnat ajattelussaan ja toiminnassaan orientoituvat. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian ja sitä strukturoivan arvon selvittämiseen ovat analyyttiset välineet tarjonneet Louis Dumontin näkemykset modernin ja traditionaalisen ideologian eroista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nunnien empiirinen asema poikkeaa munkkien asemasta, ja nunnat ovat uskonnollisessa hierarkiassa munkkien alapuolella. Buddhalainen auktoriteettikirjallisuus ja tiibetiläinen kulttuuri omaavat ristiriitaisia mielikuvia naisista ja naisten uskonnollisista mahdollisuuksista, ja myös tutkimani nunnat ovat omaksuneet nämä käsitykset. Edes sukupuolieroja minimoivaan luostarielämään liittyminen ei tee tyhjiksi naisiin liitettyjä negatiivisia ja miehiin yhdistettyjä positiivisia ominaisuuksia. Myös nunnien lähtökohdat ja olosuhteet harjoittaa uskontoa poikkeavat munkkien lähtökohdista ja olosuhteista: Tiibetinbuddhalaiset nunnat eivät saa täyttä luostarivihkimystä ja elävät elämänsä noviiseina. Maallikkojen heikommin tukemat nunnaluostarit ovat yleisesti munkkiluostareita köyhempiä, ja nunnien mahdollisuudet saada uskonnollista opetusta ovat munkkeja heikommat. Nunnista tuleekin vain harvoin korkeita uskonnollisia opettajia, lamoja, tai näiden inkarnaatioita. Nunnat uskovat kaikkien voivan valaistua sukupuolesta ja asemasta riippumatta, mutta valtaosa heistä syntyisi seuraavassa elämässä mieluiten mieheksi ja ryhtyisi munkiksi. Nunnat näkevät sukupuolihierarkian, mutta eivät epätasa-arvoa. Nähdäkseni kyseessä ei kuitenkaan ole kykenemättömyys nähdä valtahierarkiaa, kuten feministinen tutkimus on toisinaan esittänyt. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian tarkastelun perusteella esitän, että individualistisista piirteistä huolimatta siinä ei ensisijaisesti ole kyse maailmasta irrottautumisesta henkilökohtaisten uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi, vaan korkeimmaksi arvoksi nousee universaali myötätunto ja muiden pelastaminen. Toiset ilmentävät myötätuntoa toisia enemmän ja asettuvat siksi hierarkiassa korkeammalle. Uskonnollinen hierarkia ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhteiskunnan empiirinen muoto, valtasuhteet ja sosiaalinen stratifikaatio. Universaalia myötätuntoa ruumiillistavien miespuolisten lamojen myötätunnosta pääsevät osallisiksi myös nunnat. Tiibetinbuddhalaisessa ideologiassa ei näin ole kysymys länsimaisen individualismin tapaan autonomisista ja atomistisista yksilöistä koostuvasta totaliteetista, vaan holistisesta kokonaisuudesta, jossa henkilöt ovat relationaalisessa riippuvuussuhteessa. Tätä ideologista kokonaisuutta strukturoi tiibetinbuddhalaisuudessa sen korkein arvo, myötätunto.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1988)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1997)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 1994)
  • Pohjanpää, Lassi (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (4)
  • D. H. L. (Kustannusliike Aatos, 1917)
  • Vuola, Elina Inkeri Tellervo (2018)
    Mistä tahansa asiasta globaalissa kontekstissa puhuminen voi vaikuttaa suuruudenhullulta ja mahdottomalta. Kaikki ihmiskunnan suuret haasteet ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin globaaleja. Vaikka niihin tulee löytää paikallisia ratkaisuja, ilmiöiden ymmärtäminen vaatii laajempaa perspektiiviä, kansainvälistä yhteistyötä ja monitieteistä tutkimusta. Koska uskonto liittyy jollakin tavoin useimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kriittiselle, analyyttiselle ja uskontoa monitahoisesti eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa tarkastelevalle uskonnontutkimukselle on suuri tarve.
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2006)
    Idäntutkimus
  • Lindgren, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin väkivallan ja kuoleman merkitystä roomalaisissa uskonnollisissa rituaaleissa. Lähestyn aihetta neljän eri esimerkin avulla. Väkivallan merkitystä pohdin Lupercalia- ja Matralia-juhlien rituaalien kautta, ja kuoleman merkitykseen paneudun Vestan neitsyiden sekä galli- ja kreikkalaispariskuntien elävältä hautaamisen pohjalta. Tutkimukseni perustana ovat pääasiassa latinankieliset antiikin kirjalliset lähteet, mutta tukeudun ajoittain myös kreikankieliseen lähdeaineistoon. Lähteitä ja nykytutkimuksen teorioita tarkastelemalla ja vertailemalla luon kuvan rituaaleista ja selvitän väkivallan ja kuoleman merkitystä niissä. Lupercaliassa väkivaltaa harjoittivat lupercus-papit, jotka löivät vuohennahkasuikaleilla muita yhteisön jäseniä juostessaan pitkin Rooman katuja. Piiskaniskujen tarkoitus oli alun perin toimia kuin rokotuksina ja suojata ihmisiä kuolleiden saastuttavalta vaikutukselta helmikuun Parentalian aikana. Myöhemmin juhlan merkitys muuttui ja iskut nähtiin hedelmällisyyttä tuottavana symbolisena penetraationa. Matraliassa roomalaiset matroonat ajoivat orjanaisen hakaten ulos Mater Matutan temppelistä. Rituaalin sisältämä väkivalta selittyy jumalatar Mater Matutan kautta. Matuta rinnastuu yhteisen indoeurooppalaisen perinnön kautta veda-uskonnon aamunkoiton jumalattareen, joka ajoi joka aamu pimeyden väkivaltaisesti pois. Tätä tekoa matroonat mahdollisesti jäljittelivät vuosittain Matralian aikana ja kannustivat Matutaa suoriutumaan tehtävästään päivien lyhetessä Neitsyytensä menettäneet Vestan papittaret haudattiin elävältä Rooman kaupungin laidalle lähelle muureja. Hautaamiset tapahtuivat usein poliittisina kriisiaikoina. Neitsyyden menettäminen, crimen incesti, tarjosi yhteisölle mahdollisuuden nimittää syntipukin, jonka hautaaminen sekä palautti rikoksen rikkoman tasapainon, että suojeli yhteisöä uhkaavalta kriisiltä. Samankaltaisina kriisaikoina haudattiin Forum boariumille galli- ja kreikkalaispareja. Tämän hautaamisen tarkoitus oli symbolisten vihollisten kautta saattaa Rooman maaperä jo valmiiksi vihollisten haltuun ja näin tehdä tyhjäksi vihollismiehityksen uhka. Tutkimukseni perustella näyttää siltä, että väkivaltaisia ja kuolemaan johtaneita rituaaleja yhdisti uhkaavan kriisin torjuminen. Lupercalian piiskaniskut suojasivat epäpuhtaudelta ja estivät lapsettomuuskriisin. Elävältä hautaamiset puolestaan torjuivat ulkoisia uhkia. Matralian väkivaltainen rituaali taas antoi aamunkoitolle voimia taistella pimeyttä vastaan ja näin vältettiin ikuisen yön uhka.