Browsing by Subject "uuskonstitutionalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lipponen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Varsinaiset neuvottelut Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Sopimuksen oli tarkoitus toimia nykyaikaisten kauppasopimusten malliesimerkkinä. Sen sisältöä käydään läpi keskittyen etenkin ay-liikkeelle tärkeisiin kohtiin, joista työntekijöiden oikeuksien lisäksi paljon kritiikkiä osakseen saanut, riitatilanteita varten kehitelty ISDS-menettely on yksi merkittävimmistä. Sivuan arvioita taloudellisista vaikutuksista, mutta päähuomio on demokratiakysymyksissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautui sopimukseen julkisessa keskustelussa kattojärjestötasolla huomattavan positiivisesti samalla, kun monessa muussa maassa ammattiliitot protestoivat voimakkaasti. Tutkimuskysymykset ovat: Ensinnäkin miten suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautuu TTIP-sopimukseen ja vapaakauppaan yleisesti? Samalla selvitetään, mitkä seikat nähdään mahdollisina hyötyinä ja mitkä uhkina. Toiseksi selvitän, mikä on ammattiyhdistyksen rooli TTIP-neuvotteluissa. Tarkastelen ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP-neuvotteluista markkinakurin viitekehyksessä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, joka koostuu viidestä haastattelusta sekä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteisestä muistiosta. On syytä huomioida, että sopimuksen sisältö oli suurilta osin salattu ja haastattelut tehtiin, kun neuvottelut olivat yhä kesken. Tutkielman teoria nojaa käsitteisiin markkinakuri ja uuskonstitutionalismi, ja niiden avulla kuvataan, kuinka erilaisilla sopimuksilla ja käytännöillä rajataan demokratian tilaa. Kauppasopimus voi merkittävien sanktioiden uhalla estää tietynlaisen lainsäädännön laatimisen kansallisissa parlamenteissa. Markkinakuri viittaa laajemmin käytäntöihin, joilla yhteiskunnallista toimintaa pyritään ohjaamaan uusliberaalin rationaalin mukaiseksi. Gramscilaisen hegemonian ymmärryksen mukaan vallitseva, tässä tapauksessa uusliberaali, hegemonia pyrkii estämään järjestelmän murtumisen muokkaamalla siihen kohdistuvan kritiikin mieleisekseen. Näin ollen kriitikot otetaan mukaan voidaan ottaa mukaan neuvotteluihin, mutta ne saattavat vaikuttamisen sijaan päätyä vain vahvistamaan neuvottelujen legitimiteettiä. Jotta suomalaisen ay-liikkeen toimintaa voi ymmärtää paremmin, luon katsauksen eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on kattojärjestötasolla suhtautunut suopeasti vapaakauppaan. Etenkin kun sopimuskumppanina on ollut kehitysmaa, sekä solidaarisuuden että haittojen tasoittamisen nimissä sopimuksiin on vaadittu sosiaalilausekkeita, joiden on tarkoitus taata erilaisia oikeuksia työntekijöille ja suojella ympäristöä. Lausekkeita on kritisoitu tehottomuudesta. Suomalainen ay-liike on hyväksynyt 1990-luvulta alkaen kilpailukykydiskurssin, joka pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että vapaakauppa tuo kansakunnalle, joka nähdään yhtenäisenä joukkona, huomattavaa hyötyä, ja näin ollen siitä koituvat haitat hyväksytään ja niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Tekemäni analyysin perusteella voi todeta, että SAK ja sen neljä suurinta jäsenjärjestöä uskovat, että TTIP tuo toteutuessaan taloudellista hyötyä vientialoille, ja hyödyttää välillisesti koko Suomen taloutta. Vastaajien mukaan merkittävintä kuitenkin oli, että TTIP-sopimuksen avulla on mahdollista luoda ja levittää tarpeellista sääntelyä. Sääntelyllä pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja korjaamaan epäterveitä kilpailuetuja. Haastateltavien usko siihen, kuinka todennäköisesti näin käy, vaihteli. Huomioitava on, että vaihtoehtoisia väyliä sääntelylle ei tällä hetkellä vastaajien mukaan ole. Perinteistä ISDS-mallia suomalainen ay-liike ei hyväksy, ja se haluaa pitää kiinni valtion oikeudesta säännellä, mutta etenkin SAK uskoi paranneltuun välimiesmenettelyyn. Suurimmat uhat kohdistuvat julkisiin palveluihin, mutta vastaajien, pois lukien JHL, luotto siihen, että uhat torjutaan, oli kova. Sääntelyn harmonisoinnin tai tunnustamisen ei uskottu laskevan sääntelyn tasoa. Ay-liike uskoo toiminnallaan vaikuttaneensa neuvottelujen avoimuuden lisääntymiseen sekä ISDS-menettelyn muuttamiseen. Etenkin SAK oli selvästi valmis tekemään neuvotteluissa kompromisseja, ja piti niitä osallistumisen edellytyksenä. Kriittisistä huomioista huolimatta jäsenliitot olivat valmiita hyväksymään kattojärjestön linjan. Kaiken kaikkiaan SAK ja sen neljä suurinta jäsenliittoa näkivät TTIP:ssa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
  • Alanen, Olli (2010)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan immateriaalioikeuksien globaalin hallinnan ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta. Tutkielman pääkysymys on, onko kansainvälinen immateriaalioikeussopimus rakenteellinen este ilmastoystävällisen teknologian leviämiselle ja kehittämiselle. Maailman kauppajärjestön, WTO:n, yhtenä perustamissopimuksena allekirjoitettu TRIPS (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) on laajentanut kansainvälisen kaupankäynnin immateriaaliselle puolelle. Tutkielmassa tämän tulkitaan ilmentävän kapitalismin sisäistä laajentumista kattamaan uusia kaupankäynnin alueita. TRIPS-sopimusta lähestytään tutkielmassa uuskonstitutionalismin käsitteen kautta. Uuskonstitutionalismin avulla on mahdollista tarkastella perustuslainsäädännöllisiä tai perustuslain kaltaisia muutoksia, jotka tukevat uusliberalismin institutionalisoitumista vallan makrotasolle. Uuskonstitutionalismin mukaisesti kansallisvaltioiden suvereniteetti on heikentynyt kansainvälisten toimijoiden vallan lisääntyessä. Kansallisvaltioiden lakeihin tulkinnallisesti ensisijaisen TRIPS-sopimuksen syntyhistorian analyysi osoittaa sen syntyneen pitkälti poikkikansallisten yritysten sekä Yhdysvaltojen hallinnon toiminnan tuloksena. Valtaa on siirtynyt kansalliselta tasolta kansainväliselle organisaatiolle sekä muille ei-valtiollisille toimijoille. TRIPS:n lisäksi tutkielman kannalta keskeisen tutkimusaineiston muodostavat Kioton ilmastosopimus, sitä seurannut ilmastopoliittinen keskustelu sekä immateriaalioikeuksien ja ilmastonmuutoksen suhdetta käsittelevät julkaisut ja kannanotot. Muuta olennaista aineistoa ovat teokset, joissa pohditaan immateriaalioikeuksia globaalin poliittisen talouden näkökulmasta. Myös tulevaisuudentutkimuksen metodologiaa ja ilmastonmuutosta käsittelevät julkaisut kuuluvat keskeiseen aineistoon. Tutkielmassa nostetaan esille sekä ilmastonmuutoksen että immateriaalioikeuksien poliittinen luonne ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Immateriaalioikeuksien korostetaan olevan puhtaan taloudellinen konstruktio. Tämä on siirtänyt immateriaalioikeuksien globaalin hallinnan osittain demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Myös ilmastonmuutoksen suhteen on havaittavissa samankaltaisia signaaleja. Tutkielmassa argumentoidaan, että ilmastonmuutoksen hallintaan tulisi kehittää poliittisia lähestymistapoja ortodoksisen ekonomismin ulkopuolella. Tutkielmassa edetään immateriaalioikeuksien ja ilmastonmuutoksen politisoinnin kautta niiden suhteen tarkasteluun. Suhde ilmentää sekä multilateraalisissa kauppa- että ilmastoneuvotteluissa vallitsevaa perinteisten teollisuusmaiden ja muun maailman välistä vastakkainasettelua. Sekä Kioton ilmastosopimuksen että TRIPS:n sisällöllinen analyysi osoittaa, että tutkimuksellisesti on mielekkäämpää kiinnittää huomio niiden luomassa viitekehyksessä toteutuvaan ilmastoystävällisen teknologian siirtoon ja kehittämiseen. Tämän lisäksi tutkielmassa muodostetaan tulevaisuustaulukon pohjalta neljä skenaariota, jotka kertovat ilmastonmuutoksen ja immateriaalioikeuksien mahdollisesta suhteesta vuonna 2030. Tutkielman mukaan ilmastoystävällistä teknologiaa ei oteta käyttöön riittävän nopeasti eivätkä olemassa olevat mekanismit edistä tämän toteutumista. Huomio kiinnittyy maailmanjärjestelmän valtarakenteisiin ja hegemonioihin, jotka eivät toistaiseksi tue ilmastonmuutoksen hillintää. Tutkimustieto ja käytännön toiminta ovat irrallaan toisistaan. Tutkielmassa esitetään mahdolliseksi ratkaisuksi omistajuuden muodostamiin ongelmiin valtio- ja sektorirajoja ylittävää vertaistuotantoa, joka tekisi mahdolliseksi teknologian mittakaavaltaan merkittävämmän kehittämisen ja siirron.